Isovanhemmat alle 70v ja totaalisen "maalaisia", muilla samanlaista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oppikoulujörjestelmä:

Oppikoulu ei ollut lukio, vaan muodostui keskikoulusta ja lukiosta.

https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Oppikoulu

Edelleen:

Wikipedia ei ole luotettava lähde.

Koulujärjestelyt olivat siirtymävaiheessa paikkakuntakohtaisia.

Paskat ollut. Muutamissa kunnissa oli kokeiluperuskoulu esim Somero. Mieti nyt ihan arkijärjellä millainen hallitsematon härdelli se olisi ollut jos kunnittain olisi tehty miten haluaa.

Jos olisi vain helpompaa myöntää erehtyneensä ettei tarvitse myöhemmin hävetä niin helvetisti.

Kyllä oli.

Siksihän se peruskoulukin alkujansa haluttiin että systeemi yhtenäistyy.

Ai että Somerolla oli tuollainen systeemi? En tiennytkään.

Peruskouluun siirryttiin asteittain pohjoisesta alkaen. Itse kuuluin viimeiseen koko kahdeksanvuotisen oppikoulun käyneeseen ikäluokkaan paikkakunnallamme Savossa. Menin lukioon 1973.  Seuraava porukka oli jo peruskoululaisia.

Peruskoulu haluttiin siksi, että koko kansan lapset pääsevät samalle viivalle koulutuksessa ja voivat jatkaa keskikoulusta lukioon (jos rahat siihen riittävät, lukio ei ollut ilmainen). Kaikki lahjakkuusresurssit käyttöön siis pienellä kansalla. Kansalaiskoulusta ei voinut jatkaa lukioon. Nykyäänhän pyritään siihen, että missään koulupolussa ei tule peräseinä vastaan, vaan yliopistoon voi mennä monta kautta.

Kyllähän minä sen tiedän.

Mun mies on muuttanut pohjoisesta etelämmäs ja vaihtanut koulua ja käynyt sekaisin keskikoulua ja peruskoulua ja oppikoulua. Matikka kuulemma oli todella sekava tällä tavalla, kun välillä oli jotain joukko-oppia.

Minä en ole käynyt luokkaakaan peruskoulua, olen viimeinen ikäluokka, joka Uudellamaalla kävi oppikoulun loppuun asti.

Pääosin pohjoisesta kyllä. Taisi esim. Kärkölä siirtyä jo 1975 peruskouluun. Se kuntahan on melko etelässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisko vain sitä, että ihmisiä on erilaisia. Mistä syystä et halua sitä hyväksyä?

Koska ihan rehellisesti ärsyttää, että on noin jumissa olevia ihmisiä. Voi sanoa, ettei osaa englantia, kun sitä ei ole koskaan opetettu tai jotain muuta vastaavaa. Ei ole siis minkäännäköistä halua kehittää itseään. Myöskään lapsenlapset eivät halua mennä tähän torppaan kylään, enkä kyllä ihmettele miksi. Jos ohjelmistossa on katsoa kuinka monta kertaa käkikello kukkuu minkäkin tunnin kohdalla. En vain voi ymmärtää!

Olet huonosti kasvatettu ja jatkat perinnettä omien lastesi kohdalla.

Voisit tutustua ja yrittää ymmärtää isovanhempia heidän lähtökohtansa ja taustansa huomioon ottaen.

Minun mummoni (s. 1904) - ison maatalon emäntä ja synnyttänänyt 8 lasta - oli käynyt vain 4 viikkoa kiertokoulua ja luki aina huonosti, mutta luki hänelle tärkeitä ja kiinnostavia asioita. Ei ollut varmaan kuullutkaan englannin kielestä.

Mutta hän osasi kertoa minulle kaikki kivat Raamatun kertomukset sekä siitä, mitä teki sisarustensa kanssa ollessaan lapsi. Hän kertoi myös kansalaissodan ajoista ja nyt harmittaa, kun en lapsena ymmärtänyt niitä ja olivat pelottaviakin, nyt kiinnostaisi tosi paljon kuulla niistä häneltä uudestaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

https://lukukeskus.fi/5-faktaa-lukemisesta/

Tutkimusten mukaan suomalaisnuorista joka kymmenennellä on heikko lukutaito, pojista jopa 16 prosentilla.[36] Ero tyttöjen ja poikien välillä on Suomessa kasvanut – tyttöjen ja poikien välinen ero lukutaidossa on suurempi kuin missään muussa OECD-maassa.[37]

Vaarana on, että heikko lukutaito rajoittaa nuorten elämää ja vaikeuttaa menestymistä jatko-opinnoissa ja työelämässä. Hyvä lukutaito vahvistaa sosiaalista identiteettiä ja yhteiskunnallista tasa-arvoa. Se antaa myös pohjan pärjätä informaatioyhteiskunnassa ja nykyisessä työelämässä. Lukutaito ei merkitse vain mekaanista osaamista tai kielioppia; selvitäkseen arkielämästä on pystyttävä ymmärtämään yhä monimuotoisempia tekstejä ja käsiteltävä entistä pirstaloituneempaa tietoa.

Hyvä lukutaito on yksi avaintekijä syrjäytymisen ehkäisyssä. Ilman riittävää lukutaitoa ihminen jää helposti yksin. Suomessa on selvästi enemmän syrjäytyneitä nuoria kuin muissa Pohjoismaissa. Lähes 16 % suomalaisista 20–24-vuotiaista on kokonaan koulutuksen ja työelämän ulkopuolella.[38]

Lainauksissa on tapana käyttää kursiivia, ei lihavointia. Hyvin häiritsevä valinta.

Just. En edes lue tuota.

Vierailija kirjoitti:

kokemuksesta kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monella tuonikäisellä ei ole ollut mahdollisuutta kouluttautua kansakoulua pidemmälle ja on jäänyt englannit oppimatta.

Tuon ikäisillä = alle 70-vuotiailla oli jo kansakoulussa englannin opetusta.

Näin on. Olen 1950 syntynyt ja minulla oli kansakoulun 4. luokalla englantia. Paikka oli Turku ja Puolalan kansakoulu. Siitä sitten siirryttiin oppikouluun jo seuraavaksi vuodeksi.  

1953 syntyneillä ei ollut Pirkanmaalla mitään kielten opetusta. Melko eriarvoista kun ajattelee silloisia lapsia, kuten mieheni. Aikuisena on opiskellut omaehtoisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun isovanhemmat olivat kaupunkilaisia,toinen oli maalta kotoisin, isoisät olivat jo kuolleet, mummot olisivat jo 107 vuotiaita. Ei kumpikaan osannut englantia, toinen osasi suomea ja venäjää kun oli Moskovasta lähtöisin. Eivät käyneet kirjastossa eivätkä uineet, eivät siis käyneet uimahallissa edes saunassa. Mutta entä sitten ? Töitä tekivät pienestä pitäen ja toinen jäi sotaleskeksi, joten eipä juuri muuta elämää ollutkaan kuin työ ja lapset. Mutta toki sinun on vaikea tajuta tuollaista, ei äitini eikä isänikään englantia koulussa opiskelleet, isä oppi merillä englannin.

Kirjasto on aina ollut ilmainen joten en tajua miten se leskeys esti sen käytön. Me käytiin monta kertaa kirjastossa, vaikka äiti oli leski.

Sotaleskellä varmaan oli paljon tekemistä saada itselle ja lapsille ruokaa ja vaatetta. Illat kuluivat paikatessa ja parsiessa lasten ja omia vaatteita, niitä pestessä. Silloin ei mikrotettu eineksiä ja mahtoiko rahaa olla edes kaiken aikaa ruokaan. Olen lukenut näistä asioista äärettömän määrän kirjoja. Suosittelen sinullekin niin huomaat, että leskeys sodassa, sodan jälkeen pitkään, ei ollut kovin helppoa. Ei ollut Kelaa ja tukia, ei ollut kummoisiakaan kodin koneita käytössä. Elämä oli usein aamusta iltaan raatamista. Itse olen ollut kiinnostunut noista ajoista ja jo paljon aikaisemmistakin ajoista, kyllä oman kotimaan historiaa pitää tuntea. Kun kerran kirjastoissa käyt, lue sitten kunnollista kirjallisuutta!

Meitä oli neljä lasta ja leskiäiti.

Silti ehdittiin kirjastoon vähintään kerran viikossa. Mm. hakemassa ompeluohjeita ja kaavoja. Ja siinä ommellessa voi kuunnella, kun lapsi lukee.

Kai siinä on kyse siitä, mikä kiinnostaa. Joillekin oppiminen on työtä ja taakkaa ja kun on raskasta, keskitytään vain arjen pyöritykseen. Toisille juuri vaikka kirjasto on se hengähdyspaikka, josta saadaan voimaa pyörittää sitä arkea.

Vanhemman velvollisuuksiin kyllä kuuluu huolehtia siitä, että lapselle kehittyy hyvä ja laaja sanavarasto ja hyvä äidinkielen taito. Kuului silloin ja kuuluu nykyään.

Kirjoitat nyt soopaa. Sinun arvojesi mukaan eläminen ei ole kenenkään velvollisuus. Ei ole nyt eikä ole ollut ennen. Oppivelvollisuus on olemassa siksi, että kaikki saisivat tietyn perustason sivistyksen. Muutoin ihmiset ovat vapaita arvostamaan niitä asioita mitä lystää.

Ei se ole minun arvoni, vaan totuus siitä, että vanhemman kuuluu huolehtia lapselleen eväät koulunkäyntiin. Hyvä äidinkielen taito ja laaja sanavarasto on kaiken koulumenestyksen avain. Ilman sitä ei saavuta sitä oppivelvollisuuden tavoitetta, mikä on nähty nyt todella selkeästi tutkimustuloksissa.

Miten kirjoituksesi liittyy aloitukseen?

Onko aloittajan ongelma siis se, että appivanhemmat kasvattivat poikansa eli hänen miehensä siten, ettei tämä päässyt läpi peruskoulua?

Liittyy junttiuteen ja huonoon vanhemmuuteen. Mistä aloitus puhuu.

Ja ainahan keskustelut myös lainehtivat, paljon pahemmin kuin tämä.

Eli jäikö ap:n miehellä peruskoulu suorittamatta? Jos näin kävi, miten ap ikinä kelpuutti miehen puolisokseen ja lastensa isäksi?

Vierailija kirjoitti:

Ap, olen 67, ja juuri kuvaamasi kaltainen, en osaa englantia, en ole käynyt uimahallissa, en edes osaa uida. ravintolassa olen käynyt kerran Marttojen mukana, ja se riitti, ABC on mun paikkani. Ulkomailla kävin, kun kävin Skibottenissa ja Pajalassa sukulaisten luona.

 mutta AP, miten pärjäisit, jos joutuisit elämään isovanhempiesi elämän. Osaatko viljelypytöt ja karjanhoidon,  osaatko kaataa puun ja tehdä siitä klapeja, lämmittää leivinuunin ja leipoa leivän, kutoa maton ja tehdä katiskan, perata kalan, keittää marjoista hilloa niin ettei se homehdu talven mittaan, osaatko tehdä heinöseipään, niittää ja seivästää heinät, lypsää lehmän, valjastaa hevosen ja huoltaa traktorin, entä traktorin ajotaito ja peräkärryn peruutus.  Miten on. vastaapa rehellisesti, pysyisitkö hengissä niissä oloissa joissa isovanhempasi elivät, vai nääntysitkö viluun ja nälkään?

Olen itse pian 60 ja osaan noista joitakin. Mutta vanhemmista maatalousyhteiskunnassa kasvaneista ihmisistä jotkut ovat kiinnostuneita maailmasta ympärillään, vaikka miten osaisivat selviytyä ilman mitään nykyajan mukavuuksia. Ja jotkut harvemmat eivät halua ymmärtää eikä hyväksyä mitään vanhan elämäntavan kannalta 'turhaa' , kuten kirjojen lukeminen tai vaikka tuo uimahallissa käyminen. Tunnen molemmanlaisia ihmisiä, ja jälkimmäiset ovat todella raskaita. Ei se ole mitään positiivista vanhuutta ja viisautta. Sinä olet sentään käynyt edes Skibottenissa ja Pajalassa.

Totaalisesti maalaiset on positiivinen tuulahdus tänä päivänä. Elämän rikkautta.

Muistan kyllä 60-luvulla käyneeni uimahallissa joskus, mutta se oli todella harvoin ja vastasi lähinnä kokemuksena kylpylämatkaa nykyisin. Aikuisena ja kaupunkilaisena ostin joskus sarjakortin ja kyllä se todella oudolta tuntui käydä joka viikko uimahallissa. Aika syvällä se on käsityksissä, mikä on normaalia ja sopivaa. Samoin teatteri, olen elänyt pitkiä aikoja käymättä ollenkaan ja lyhyen aikaa kävin ihan tolkuttoman usein. Nyt olen palannut takaisin siihen, etten käy. Jossain vaiheessa ihminen lakkaa tekemästä yhtään mitään, minulle taitaa olla luontaista noiden maalaisihmisten tapa pitää kaikki ennallaan muuttamatta mitään ja jättämättä mitään mainittavaa jälkeä itsestäni.

Vierailija kirjoitti:

Apua! Luin ketjua viimeksi 20 sivua sitten ja siellä jankattiin vain oppikoulusta ja keskikoulusta. Ja se vaan jatkuu!

Joo, minäkin osallistuin siihen hetken, mutta sitä keskustelua ei kukaan kai voi voittaa. :) 

Hmm..mikäs se aihe olikaan?

Itse tunnen juuri tuollaisia ekan kaltaisia ja jonkinlaisia oppimishäiriöitä kyllä kulkee suvussa. Mutta se on myös pitkä kierre, jos ei ole opetettu elämistä ja tiettyjä tapoja, ei ne aina synny tyhjästä. Esim. että alkaisi kiinnostaa matkailu tai normaalit harrastukset.

Sait kauheasti alapeukkuja mutta tunnistan tämän ilmiön täysin, jotkut on tuollaisia. Joku voi miettiä mitä väliä? No lasten kannalta ikävää elää melko virikkeettömästi nykyaikana. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyse on varmaan heikkolahjaisuudesta tosiaankin, joka täällä on jo nostettu esille ja on nytkin tuossa etusivulla otsikolla "tunnetko ketään heikkolahjaista.."

Että näillä henkilöillä on tosiaan joko jotain traumaa lapsuudessa, lapsuudesta, vanhemmuudesta tai sitten ihan oikeasti vain heikkolahjaisia. Tunnen tällaisen pariskunnan, joita voisin hyvin kuvailla heikkolahjaisiksi, muttei kehitysvammaisiksi. Heillä lapsia ja jotain perusduunia mihin ovat ajautuneet sattumalta, mutta muuten todella askeettista, köyhää elämää. Väritöntä. 

Miten te sitten uskallatte pariutua näitten heikkolahjaisten jälkeläisten kanssa,(kuten ap ja se ketjun alkupään aatelisrouva ovat tehneet). Ettekö pelkää, että se heikkolahjaisuus periytyy lapsillenne?

Siinä ei järki pelaa ollenkaan enää kun halut hyrrää ja kiima kutittaa.

Ehkä näiden heikkolahjaisten pojanpojalla on salainen ase, joka vie fiksulta ja koulutetulta naiselta jalat alta..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oppikoulu ja kansakoulunopettaja silloin

Ei ne kansakoulun käyneet mitään englantia oppineet. Eikä muitakaan kieliä

Ne on kasvatettu puurtajikdi. Lisäksi pitää hyväksyä että tosiaan, joillekin tämä riittää eikä niitä kiinnosta kuin oma torppa. Mitäs siitä, anna olla mitä ovat. Ei vanhuksia voi muuttaa. Ovat taatusti erittäin köyhistä oloista

Täällähän puhutaan kuin 70-vuotiaat olisivat joitakin surkimuksia.  Ja kaikkein kauheinta on kun ei osaa englantia! En ole ikinä kuullut yhdenkään vanhuksen valittavan, ettei osaa vieraita kieliä. Enemmän saattaa harmittaa vaikka huono laulutaito.

Ne ap 'vanhukset' ovat alle 70, eli ei paljon vanhempia kuin itse olen. Tässä ketjussa monet taitavat olla aika nuoria ja kuvitella, että 'alle 70 v' on kunnianarvoisa ikäloppu, jota pitää kunnioittaa, ja jonka ei enää tarvitse ymmärtää nykymaailmasta mitään. Ei pidä paikkaansa maallakaan. Englantia ei kaikkien tarvitse osata, mutta esim. kirjastossa olisi kyllä ihan hyvä osata käydä.

Tuosta keskikoulusta ja oppikoulusta. Oppikoulu käsitti keskikoulun (viisi luokkaa, tyttökoulussa kuusi). Sen jälkeen voi lopettaa tai jatkaa lukioon. Eli oppikoulu oli kaksiosainen, luokat 1-8, eli lukio piti sisällään luokat 6-8.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyse on varmaan heikkolahjaisuudesta tosiaankin, joka täällä on jo nostettu esille ja on nytkin tuossa etusivulla otsikolla "tunnetko ketään heikkolahjaista.."

Että näillä henkilöillä on tosiaan joko jotain traumaa lapsuudessa, lapsuudesta, vanhemmuudesta tai sitten ihan oikeasti vain heikkolahjaisia. Tunnen tällaisen pariskunnan, joita voisin hyvin kuvailla heikkolahjaisiksi, muttei kehitysvammaisiksi. Heillä lapsia ja jotain perusduunia mihin ovat ajautuneet sattumalta, mutta muuten todella askeettista, köyhää elämää. Väritöntä. 

Miten te sitten uskallatte pariutua näitten heikkolahjaisten jälkeläisten kanssa,(kuten ap ja se ketjun alkupään aatelisrouva ovat tehneet). Ettekö pelkää, että se heikkolahjaisuus periytyy lapsillenne?

Siinä ei järki pelaa ollenkaan enää kun halut hyrrää ja kiima kutittaa.

Ehkä näiden heikkolahjaisten pojanpojalla on salainen ase, joka vie fiksulta ja koulutetulta naiselta jalat alta..

Nyt on kyse "heikkolahjaisten" pojasta eikä pojanpojasta. Ap on naimisissa appivanhempiensa pojan kanssa. Miten niin epäkelvot vanhemmat sai kasvatettua ap:lle kelpaavan miehen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun isovanhemmat olivat kaupunkilaisia,toinen oli maalta kotoisin, isoisät olivat jo kuolleet, mummot olisivat jo 107 vuotiaita. Ei kumpikaan osannut englantia, toinen osasi suomea ja venäjää kun oli Moskovasta lähtöisin. Eivät käyneet kirjastossa eivätkä uineet, eivät siis käyneet uimahallissa edes saunassa. Mutta entä sitten ? Töitä tekivät pienestä pitäen ja toinen jäi sotaleskeksi, joten eipä juuri muuta elämää ollutkaan kuin työ ja lapset. Mutta toki sinun on vaikea tajuta tuollaista, ei äitini eikä isänikään englantia koulussa opiskelleet, isä oppi merillä englannin.

Kirjasto on aina ollut ilmainen joten en tajua miten se leskeys esti sen käytön. Me käytiin monta kertaa kirjastossa, vaikka äiti oli leski.

Sotaleskellä varmaan oli paljon tekemistä saada itselle ja lapsille ruokaa ja vaatetta. Illat kuluivat paikatessa ja parsiessa lasten ja omia vaatteita, niitä pestessä. Silloin ei mikrotettu eineksiä ja mahtoiko rahaa olla edes kaiken aikaa ruokaan. Olen lukenut näistä asioista äärettömän määrän kirjoja. Suosittelen sinullekin niin huomaat, että leskeys sodassa, sodan jälkeen pitkään, ei ollut kovin helppoa. Ei ollut Kelaa ja tukia, ei ollut kummoisiakaan kodin koneita käytössä. Elämä oli usein aamusta iltaan raatamista. Itse olen ollut kiinnostunut noista ajoista ja jo paljon aikaisemmistakin ajoista, kyllä oman kotimaan historiaa pitää tuntea. Kun kerran kirjastoissa käyt, lue sitten kunnollista kirjallisuutta!

Meitä oli neljä lasta ja leskiäiti.

Silti ehdittiin kirjastoon vähintään kerran viikossa. Mm. hakemassa ompeluohjeita ja kaavoja. Ja siinä ommellessa voi kuunnella, kun lapsi lukee.

Kai siinä on kyse siitä, mikä kiinnostaa. Joillekin oppiminen on työtä ja taakkaa ja kun on raskasta, keskitytään vain arjen pyöritykseen. Toisille juuri vaikka kirjasto on se hengähdyspaikka, josta saadaan voimaa pyörittää sitä arkea.

Vanhemman velvollisuuksiin kyllä kuuluu huolehtia siitä, että lapselle kehittyy hyvä ja laaja sanavarasto ja hyvä äidinkielen taito. Kuului silloin ja kuuluu nykyään.

Kirjoitat nyt soopaa. Sinun arvojesi mukaan eläminen ei ole kenenkään velvollisuus. Ei ole nyt eikä ole ollut ennen. Oppivelvollisuus on olemassa siksi, että kaikki saisivat tietyn perustason sivistyksen. Muutoin ihmiset ovat vapaita arvostamaan niitä asioita mitä lystää.

Ei se ole minun arvoni, vaan totuus siitä, että vanhemman kuuluu huolehtia lapselleen eväät koulunkäyntiin. Hyvä äidinkielen taito ja laaja sanavarasto on kaiken koulumenestyksen avain. Ilman sitä ei saavuta sitä oppivelvollisuuden tavoitetta, mikä on nähty nyt todella selkeästi tutkimustuloksissa.

Jostain syystä noin 70v ikäisistä kaikki osaavat lukea (ainoa poikkeus ovat lapsesta asti neurologisista häiriöistä kärsineet, käytännössä laitosasukit). Outoa, että heille ei jatkuvasti luettu, he eivät olleet vanhempiensa elämän keskipisteitä ja lukemista pidettiin kansalaistaitona, ei erityisenä valintana. He oppivat muuten neulomaan sukat 9v iässä ja tekemään kukkapöydän 10v iässä - näitä taitoja ei taida nykylapsilla tuossa iässä olla?

Minun mieheni pelastui koska hänellä sattui koulussa olemaan opettajia, jotka huolehti niistäkin lapsista, joista koti ei huolehtinut. Enää koulu ei sitä tee ja siksi ero huonon ja hyvän kodin lasten välillä kasvaa.

Miehelläni oli myös hyvä ja sivistynyt kaveripiiri ja kavereilla vastuuntuntoisia vanhempia, jotka tukivat myös miestäni. Sekin on lottovoitto, joka ei osu jokaisen kohdalle.

Lottovoitto, joka ei osu jokaisen kohdalle. Kuten ei ole osunut miehen vanhempien kohdallekaan.

Että varmaan joku rooli on silläkin, missä ovat kasvaneet ja millaisia ne omat vanhempansa ovat olleet. Siellä maatalossa, jossa on useampaa sukupolvea tupa täynnä ja isäntä palannut sodasta toivottavasti raajat ja järki tallessa, tuskin on puskettu tilan jatkajaa muualle kuin heinäntekoon.

Onhan se näköalatonta, mutta mitä sitten. Ovat pärjänneet tähänkin asti. Eivätkä selkeästi ole estäneet poikansa oppimista tai sivistyneiden kanssa seurustelua eikä poika ole jäänyt pitämään tilaa ja pörräämään pelloille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oppikoulu ja kansakoulunopettaja silloin

Ei ne kansakoulun käyneet mitään englantia oppineet. Eikä muitakaan kieliä

Ne on kasvatettu puurtajikdi. Lisäksi pitää hyväksyä että tosiaan, joillekin tämä riittää eikä niitä kiinnosta kuin oma torppa. Mitäs siitä, anna olla mitä ovat. Ei vanhuksia voi muuttaa. Ovat taatusti erittäin köyhistä oloista

Täällähän puhutaan kuin 70-vuotiaat olisivat joitakin surkimuksia.  Ja kaikkein kauheinta on kun ei osaa englantia! En ole ikinä kuullut yhdenkään vanhuksen valittavan, ettei osaa vieraita kieliä. Enemmän saattaa harmittaa vaikka huono laulutaito.

Ne ap 'vanhukset' ovat alle 70, eli ei paljon vanhempia kuin itse olen. Tässä ketjussa monet taitavat olla aika nuoria ja kuvitella, että 'alle 70 v' on kunnianarvoisa ikäloppu, jota pitää kunnioittaa, ja jonka ei enää tarvitse ymmärtää nykymaailmasta mitään. Ei pidä paikkaansa maallakaan. Englantia ei kaikkien tarvitse osata, mutta esim. kirjastossa olisi kyllä ihan hyvä osata käydä.

Niin, ja alkuperäisessä viestissä puhuttiin nimenomaan osaamattomuudesta. Ei siitä, että ei halua tai kiinnosta. Tämä on ihan oma ilmiönsä, että koetaan ettei osata toimia sellaisissa tilanteissa, jotka eivät ole ihan jokapäiväisiä itselle. Voi olla kyse jotenkin vähän yksinkertaisesta ihmisestä, tai sitten vaikka sosiaalisten tilanteiden pelkoa tai muuten nolostusta siitä, ettei tiedä valmiiksi kaikkea. Toiset taas menevät ja tekevät, ja selvittävät tarvittaessa paikan päällä, miten toimitaan. Mun mielestä olisi hyvä olla sellainen itseluottamus ja reippaus, että pystyy tarvittaessa menemään vieraisiin paikkoihin ja tekemään itselle outoja asioita, koska välillä tulee tilanteita jolloin on pakko. Ei ehkä pakkoa mennä uimahalliin, vaan vaikkapa sairaalaan tai poliisilaitokselle, mutta kuitenkin poistua kotoa ja mennä vieraiden ihmisten pariin tekemään jokin harvinaisempi asia.

Toivottavasti en joudu ikinä tekemisiin aloittajan kaltaisen ihmisen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oppikoulu ja kansakoulunopettaja silloin

Ei ne kansakoulun käyneet mitään englantia oppineet. Eikä muitakaan kieliä

Ne on kasvatettu puurtajikdi. Lisäksi pitää hyväksyä että tosiaan, joillekin tämä riittää eikä niitä kiinnosta kuin oma torppa. Mitäs siitä, anna olla mitä ovat. Ei vanhuksia voi muuttaa. Ovat taatusti erittäin köyhistä oloista

Täällähän puhutaan kuin 70-vuotiaat olisivat joitakin surkimuksia.  Ja kaikkein kauheinta on kun ei osaa englantia! En ole ikinä kuullut yhdenkään vanhuksen valittavan, ettei osaa vieraita kieliä. Enemmän saattaa harmittaa vaikka huono laulutaito.

Ne ap 'vanhukset' ovat alle 70, eli ei paljon vanhempia kuin itse olen. Tässä ketjussa monet taitavat olla aika nuoria ja kuvitella, että 'alle 70 v' on kunnianarvoisa ikäloppu, jota pitää kunnioittaa, ja jonka ei enää tarvitse ymmärtää nykymaailmasta mitään. Ei pidä paikkaansa maallakaan. Englantia ei kaikkien tarvitse osata, mutta esim. kirjastossa olisi kyllä ihan hyvä osata käydä.

Niin, ja alkuperäisessä viestissä puhuttiin nimenomaan osaamattomuudesta. Ei siitä, että ei halua tai kiinnosta. Tämä on ihan oma ilmiönsä, että koetaan ettei osata toimia sellaisissa tilanteissa, jotka eivät ole ihan jokapäiväisiä itselle. Voi olla kyse jotenkin vähän yksinkertaisesta ihmisestä, tai sitten vaikka sosiaalisten tilanteiden pelkoa tai muuten nolostusta siitä, ettei tiedä valmiiksi kaikkea. Toiset taas menevät ja tekevät, ja selvittävät tarvittaessa paikan päällä, miten toimitaan. Mun mielestä olisi hyvä olla sellainen itseluottamus ja reippaus, että pystyy tarvittaessa menemään vieraisiin paikkoihin ja tekemään itselle outoja asioita, koska välillä tulee tilanteita jolloin on pakko. Ei ehkä pakkoa mennä uimahalliin, vaan vaikkapa sairaalaan tai poliisilaitokselle, mutta kuitenkin poistua kotoa ja mennä vieraiden ihmisten pariin tekemään jokin harvinaisempi asia.

Osaaminen ja haluaminen liittyvät toisiinsa. Jotkut ovat niissä omissa pienissä sukuympyröissään varsinaisia despootteja, mutta rohkeus ei riitä opetella mitään 'ulkomaailman' asioita. Ja sitten paasataan siitä, mitä uusia typeryyksiä ne naapurit ovatkaan keksineet, kun ei itse uskalleta tai osata astua minnekään oman ahtaan piirin ulkopuolelle. Negatiivinen kehä.

Ap. ,olet aivan oikeassa. Onhan tieteellinen tosiasia että kaikki yli 18-vuotiaat muuttuvat pian totaalisiksi idiooteiksi jotka eivät ymmärrä eivätkä tajua yhtään mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Ap. ,olet aivan oikeassa. Onhan tieteellinen tosiasia että kaikki yli 18-vuotiaat muuttuvat pian totaalisiksi idiooteiksi jotka eivät ymmärrä eivätkä tajua yhtään mitään. 

Yhtä tieteellinen kuin sekin, että 70 v on niin vanha ja viisas, ettei hänen tarvitse tietää mitään siitä, mitä maailmassa tällä vuosituhannella tapahtuu.