Lue keskustelun säännöt.
Isovanhemmat alle 70v ja totaalisen "maalaisia", muilla samanlaista?
28.03.2023 |
Mulle on niin käsittämätöntä katsoa vierestä kaksi aivan erilaista perhettä, joissa molemmat isovanhemmat ovat alle 70v ja niin uskomattoman erilaisia.
En tiedä johtuuko tämä kehitysvammasta, viiveestä, halusta oppia vai mistä, mutta siis..
Toinen pariskunta, pitänyt maatilaa. On asunut monta sukupolvea samassa talossa. Lapset ovat ensimmäisen kerran nähneet "vieraan ihmisen" jotain 4-vuotiaana mennessään kirkon kerhoon. Isovanhemmat eivät koskaan lähde kotoaan minnekkään, eivät osaa mennä vaikka uimahalliin, makkaranpaistoon, kirjastoon, ulkomaan matkoille. Minnekkään mielestäni normaaliin paikkaan. Ei osaa askarrella, ei keksiä tekemistä. Ovat siis todella autenttista elämää eläviä ihmisiä vailla minkäännäköistä sivistystä.
Isovanhemmat 2.0.
Ovat hekin alle 70v. Ovat olleet maatilallisia myös, muttei tällaista sukupolvien samassa asunnossa elämää tyyppiä ole ollut. Osaavat uida, osaa englantia ne pääasiat, ovat itse sivistäneet itseään. Osaavat käydä kirjastossa lastenlasten kanssa lainaamassa mieluisia kirjoja. Munkkikahvilla rannassa. Matkailee ulkomailla. Siis ylipäätään sellaista normaalia järjenkäyttöä heillä. Miten voi olla näin erilaiset, mutta samanikäiset isovanhemmat?! Onko tässä taustalla jokin oppimishäiriö vai ihan vaan..pullossa eläminen vai miten tämän selittäisi?
Kommentit (741)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin sain alapeukkuja mutta olen kasvanut tuollaisen perheen lapsena. Kyllä se harmittaa etten saanut samoja lähtökohtia elämään kuin useimmat mutta vastoin muiden odotuksia tein mitä itse halusin.
Sen oman katkeruuden lisäksi ärsyttää aina vanhempia tavatessa se kertakaikkinen ilkeys ja typeryys. Rasismi ja ilkeät kommentit on arkipäivää. Toki ymmärrän että siellä taustalla on jonkinlaista sosiaalista pelkoa, siksi on niin vihainen ja aina kotona.
Sama täällä, veikkaan että alapeukuttajat eivät tunne ilmiötä omasta elämästään. Tiedän, että taustalla on kovia kokemuksia, mutta ei se kaikkiin vaikuta samalla tavalla. Ap viestissä ei puhuttu mistään pahantahtoisuudesta, mutta usein kuvioon kuuluu se, ettei hyväksy mitään itselleen uutta tai vierasta. Suppeassa elämänpiirissä kasvanut voi olla myös positiivinen ja avoin, mutta silloin hänen elämänpiirinsä väistämättä laajenee ainakin jollain tavalla.
Hyväksyykö ap erilaisuutta? Hän nimittelee appivanhempiaan kehitysvammaisiksi. Ei kuulosta positiivisen ja erilaisuuden hyväksyvän ihmisen toiminnalta.
Hän ei hyväksy sitä, että appivanhemmat elävät eri tavalla kuin hän, eivätkä noudata hänen vaatimuksiaan matkustelusta ja kielitaidosta.
Suvaitsevaisuus ei tarkoita sitä, että pitää ns hyväksyä tyhmät, laiskat, ilkeät ja hankalat ihmiset.
Varsinkaan kun sellaiset väistämättä tekevät suurta vahinkoa lapsilleen. Ja ympäristölleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun isovanhemmat olivat kaupunkilaisia,toinen oli maalta kotoisin, isoisät olivat jo kuolleet, mummot olisivat jo 107 vuotiaita. Ei kumpikaan osannut englantia, toinen osasi suomea ja venäjää kun oli Moskovasta lähtöisin. Eivät käyneet kirjastossa eivätkä uineet, eivät siis käyneet uimahallissa edes saunassa. Mutta entä sitten ? Töitä tekivät pienestä pitäen ja toinen jäi sotaleskeksi, joten eipä juuri muuta elämää ollutkaan kuin työ ja lapset. Mutta toki sinun on vaikea tajuta tuollaista, ei äitini eikä isänikään englantia koulussa opiskelleet, isä oppi merillä englannin.
Kirjasto on aina ollut ilmainen joten en tajua miten se leskeys esti sen käytön. Me käytiin monta kertaa kirjastossa, vaikka äiti oli leski.
Sotaleskellä varmaan oli paljon tekemistä saada itselle ja lapsille ruokaa ja vaatetta. Illat kuluivat paikatessa ja parsiessa lasten ja omia vaatteita, niitä pestessä. Silloin ei mikrotettu eineksiä ja mahtoiko rahaa olla edes kaiken aikaa ruokaan. Olen lukenut näistä asioista äärettömän määrän kirjoja. Suosittelen sinullekin niin huomaat, että leskeys sodassa, sodan jälkeen pitkään, ei ollut kovin helppoa. Ei ollut Kelaa ja tukia, ei ollut kummoisiakaan kodin koneita käytössä. Elämä oli usein aamusta iltaan raatamista. Itse olen ollut kiinnostunut noista ajoista ja jo paljon aikaisemmistakin ajoista, kyllä oman kotimaan historiaa pitää tuntea. Kun kerran kirjastoissa käyt, lue sitten kunnollista kirjallisuutta!
Meitä oli neljä lasta ja leskiäiti.
Silti ehdittiin kirjastoon vähintään kerran viikossa. Mm. hakemassa ompeluohjeita ja kaavoja. Ja siinä ommellessa voi kuunnella, kun lapsi lukee.
Kai siinä on kyse siitä, mikä kiinnostaa. Joillekin oppiminen on työtä ja taakkaa ja kun on raskasta, keskitytään vain arjen pyöritykseen. Toisille juuri vaikka kirjasto on se hengähdyspaikka, josta saadaan voimaa pyörittää sitä arkea.
Vanhemman velvollisuuksiin kyllä kuuluu huolehtia siitä, että lapselle kehittyy hyvä ja laaja sanavarasto ja hyvä äidinkielen taito. Kuului silloin ja kuuluu nykyään.
Kirjoitat nyt soopaa. Sinun arvojesi mukaan eläminen ei ole kenenkään velvollisuus. Ei ole nyt eikä ole ollut ennen. Oppivelvollisuus on olemassa siksi, että kaikki saisivat tietyn perustason sivistyksen. Muutoin ihmiset ovat vapaita arvostamaan niitä asioita mitä lystää.
Ei se ole minun arvoni, vaan totuus siitä, että vanhemman kuuluu huolehtia lapselleen eväät koulunkäyntiin. Hyvä äidinkielen taito ja laaja sanavarasto on kaiken koulumenestyksen avain. Ilman sitä ei saavuta sitä oppivelvollisuuden tavoitetta, mikä on nähty nyt todella selkeästi tutkimustuloksissa.
Jostain syystä noin 70v ikäisistä kaikki osaavat lukea (ainoa poikkeus ovat lapsesta asti neurologisista häiriöistä kärsineet, käytännössä laitosasukit). Outoa, että heille ei jatkuvasti luettu, he eivät olleet vanhempiensa elämän keskipisteitä ja lukemista pidettiin kansalaistaitona, ei erityisenä valintana. He oppivat muuten neulomaan sukat 9v iässä ja tekemään kukkapöydän 10v iässä - näitä taitoja ei taida nykylapsilla tuossa iässä olla?
Tässäkin ketjussa on tullut moneen kertaan ilmi, että nämä juntit eivät todellakaan osaa lukea. Ja se sama ongelma näkyy siellä maalla nyt heidän lapsenlapsissaankin, varsinkin pojissa. Jotka saattaa nyt mennä peruskoulun läpi oppimatta lukemaan.
Omat appivanhempani ovat Itä-Suomesta ja tosiaan KERRAN erehdyin ostamaan heille kirjat joululahjoiksi. He ottivat lahjan vastaan kuin eivät edes tunnistaisi mikä se on.
Koskaan eivät ole käyneet kirjastossa, eikä kotona ole luettu. Kälyilläni ja kälyjen lapsilla on jäätävä surkea äidinkielen taito.
Minun mieheni pelastui koska hänellä sattui koulussa olemaan opettajia, jotka huolehti niistäkin lapsista, joista koti ei huolehtinut. Enää koulu ei sitä tee ja siksi ero huonon ja hyvän kodin lasten välillä kasvaa.
Miehelläni oli myös hyvä ja sivistynyt kaveripiiri ja kavereilla vastuuntuntoisia vanhempia, jotka tukivat myös miestäni. Sekin on lottovoitto, joka ei osu jokaisen kohdalle.
Miksi duunarin tarvitsisi haluta lukea?
Presidentti Mauno Koivisto on oikein hyvä esimerkki, miksi duunarin ja yleensä jokaisen on hyvä lukea. Duunarista presidentiksi on hyvä saavutus. Onhan noita korkeasti koulutettujakin ihmisiä - ei ole kyse mistään erityisestä ikäluokasta - jotka eivät ole koskaan lukeneet muuta kuin oppikirjansa oppilaitoksissaan. Ihan lähipiirissäni on kaksi hammaslääkäriä ja yksi DI, jotka eivät ole koskaan yhtään kirjaa lukeneet tai kirjastoissa käyneet, heillä ei ole kotona ollut koskaan yhtään kirjaa.
Noita ankeista oloista nousseita suurmiehiä yhdistää liki kaikkia kunnianhimoinen äiti. Äiti joka on jaksanut kannustaa ja patistaa ja tarjota sitä mitä ikinä ilmaiseksi lapselleen saa. Ja arvostanut lukemista.
Päätalollekin äiti tilasi kirjoja sinne hornan tuuttiin ja Halosen koulutti nimenomaan duunari-äiti.
Mitä hassuttelet? Mauno Koiviston äiti kuoli, kun tämä oli lapsi. Halosen äiti oli kotiavustaja ammatiltaan, ihan itse Halonen itsensä koulutti.
Ja ap:n mies tuskin on kouluttamaton, muuten ap valittaisi, miten vajaa mies hänellä on.
Koivisto oli kuitenkin jo kymmenvuotias kun äiti kuoli eli sitä ennen ehti vaikuttaa siihen millä asenteella lapsi koulutukseen suhtautui.
Siitä asenteesta emme tiedä mitään. Ja jos äidillä on ratkaiseva vaikutus, sama pätee ap:n appivanhempiin.
Ap:n anopin on pitänyt vaikuttaa siihen, miten ap:n mies suhtautui koulutukseen. Joko ap:n mies on kouluttamaton tai sitten hänen appivanhempiaan on kiittäminen hyvästä asenteesta. Kummin on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin sain alapeukkuja mutta olen kasvanut tuollaisen perheen lapsena. Kyllä se harmittaa etten saanut samoja lähtökohtia elämään kuin useimmat mutta vastoin muiden odotuksia tein mitä itse halusin.
Sen oman katkeruuden lisäksi ärsyttää aina vanhempia tavatessa se kertakaikkinen ilkeys ja typeryys. Rasismi ja ilkeät kommentit on arkipäivää. Toki ymmärrän että siellä taustalla on jonkinlaista sosiaalista pelkoa, siksi on niin vihainen ja aina kotona.
Sama täällä, veikkaan että alapeukuttajat eivät tunne ilmiötä omasta elämästään. Tiedän, että taustalla on kovia kokemuksia, mutta ei se kaikkiin vaikuta samalla tavalla. Ap viestissä ei puhuttu mistään pahantahtoisuudesta, mutta usein kuvioon kuuluu se, ettei hyväksy mitään itselleen uutta tai vierasta. Suppeassa elämänpiirissä kasvanut voi olla myös positiivinen ja avoin, mutta silloin hänen elämänpiirinsä väistämättä laajenee ainakin jollain tavalla.
Hyväksyykö ap erilaisuutta? Hän nimittelee appivanhempiaan kehitysvammaisiksi. Ei kuulosta positiivisen ja erilaisuuden hyväksyvän ihmisen toiminnalta.
Hän ei hyväksy sitä, että appivanhemmat elävät eri tavalla kuin hän, eivätkä noudata hänen vaatimuksiaan matkustelusta ja kielitaidosta.
Suvaitsevaisuus ei tarkoita sitä, että pitää ns hyväksyä tyhmät, laiskat, ilkeät ja hankalat ihmiset.
Varsinkaan kun sellaiset väistämättä tekevät suurta vahinkoa lapsilleen. Ja ympäristölleen.
Eli sinunkin uskomus on, että appivanhemmat pilasivat poikansa? Miten aloittaja meni sitten ottamaan kouluttamattoman miehen?
Selitäpä se.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun isovanhemmat olivat kaupunkilaisia,toinen oli maalta kotoisin, isoisät olivat jo kuolleet, mummot olisivat jo 107 vuotiaita. Ei kumpikaan osannut englantia, toinen osasi suomea ja venäjää kun oli Moskovasta lähtöisin. Eivät käyneet kirjastossa eivätkä uineet, eivät siis käyneet uimahallissa edes saunassa. Mutta entä sitten ? Töitä tekivät pienestä pitäen ja toinen jäi sotaleskeksi, joten eipä juuri muuta elämää ollutkaan kuin työ ja lapset. Mutta toki sinun on vaikea tajuta tuollaista, ei äitini eikä isänikään englantia koulussa opiskelleet, isä oppi merillä englannin.
Kirjasto on aina ollut ilmainen joten en tajua miten se leskeys esti sen käytön. Me käytiin monta kertaa kirjastossa, vaikka äiti oli leski.
Sotaleskellä varmaan oli paljon tekemistä saada itselle ja lapsille ruokaa ja vaatetta. Illat kuluivat paikatessa ja parsiessa lasten ja omia vaatteita, niitä pestessä. Silloin ei mikrotettu eineksiä ja mahtoiko rahaa olla edes kaiken aikaa ruokaan. Olen lukenut näistä asioista äärettömän määrän kirjoja. Suosittelen sinullekin niin huomaat, että leskeys sodassa, sodan jälkeen pitkään, ei ollut kovin helppoa. Ei ollut Kelaa ja tukia, ei ollut kummoisiakaan kodin koneita käytössä. Elämä oli usein aamusta iltaan raatamista. Itse olen ollut kiinnostunut noista ajoista ja jo paljon aikaisemmistakin ajoista, kyllä oman kotimaan historiaa pitää tuntea. Kun kerran kirjastoissa käyt, lue sitten kunnollista kirjallisuutta!
Meitä oli neljä lasta ja leskiäiti.
Silti ehdittiin kirjastoon vähintään kerran viikossa. Mm. hakemassa ompeluohjeita ja kaavoja. Ja siinä ommellessa voi kuunnella, kun lapsi lukee.
Kai siinä on kyse siitä, mikä kiinnostaa. Joillekin oppiminen on työtä ja taakkaa ja kun on raskasta, keskitytään vain arjen pyöritykseen. Toisille juuri vaikka kirjasto on se hengähdyspaikka, josta saadaan voimaa pyörittää sitä arkea.
Vanhemman velvollisuuksiin kyllä kuuluu huolehtia siitä, että lapselle kehittyy hyvä ja laaja sanavarasto ja hyvä äidinkielen taito. Kuului silloin ja kuuluu nykyään.
Kirjoitat nyt soopaa. Sinun arvojesi mukaan eläminen ei ole kenenkään velvollisuus. Ei ole nyt eikä ole ollut ennen. Oppivelvollisuus on olemassa siksi, että kaikki saisivat tietyn perustason sivistyksen. Muutoin ihmiset ovat vapaita arvostamaan niitä asioita mitä lystää.
Ei se ole minun arvoni, vaan totuus siitä, että vanhemman kuuluu huolehtia lapselleen eväät koulunkäyntiin. Hyvä äidinkielen taito ja laaja sanavarasto on kaiken koulumenestyksen avain. Ilman sitä ei saavuta sitä oppivelvollisuuden tavoitetta, mikä on nähty nyt todella selkeästi tutkimustuloksissa.
Jostain syystä noin 70v ikäisistä kaikki osaavat lukea (ainoa poikkeus ovat lapsesta asti neurologisista häiriöistä kärsineet, käytännössä laitosasukit). Outoa, että heille ei jatkuvasti luettu, he eivät olleet vanhempiensa elämän keskipisteitä ja lukemista pidettiin kansalaistaitona, ei erityisenä valintana. He oppivat muuten neulomaan sukat 9v iässä ja tekemään kukkapöydän 10v iässä - näitä taitoja ei taida nykylapsilla tuossa iässä olla?
Tässäkin ketjussa on tullut moneen kertaan ilmi, että nämä juntit eivät todellakaan osaa lukea. Ja se sama ongelma näkyy siellä maalla nyt heidän lapsenlapsissaankin, varsinkin pojissa. Jotka saattaa nyt mennä peruskoulun läpi oppimatta lukemaan.
Omat appivanhempani ovat Itä-Suomesta ja tosiaan KERRAN erehdyin ostamaan heille kirjat joululahjoiksi. He ottivat lahjan vastaan kuin eivät edes tunnistaisi mikä se on.
Koskaan eivät ole käyneet kirjastossa, eikä kotona ole luettu. Kälyilläni ja kälyjen lapsilla on jäätävä surkea äidinkielen taito.
Minun mieheni pelastui koska hänellä sattui koulussa olemaan opettajia, jotka huolehti niistäkin lapsista, joista koti ei huolehtinut. Enää koulu ei sitä tee ja siksi ero huonon ja hyvän kodin lasten välillä kasvaa.
Miehelläni oli myös hyvä ja sivistynyt kaveripiiri ja kavereilla vastuuntuntoisia vanhempia, jotka tukivat myös miestäni. Sekin on lottovoitto, joka ei osu jokaisen kohdalle.
Miksi duunarin tarvitsisi haluta lukea?
Presidentti Mauno Koivisto on oikein hyvä esimerkki, miksi duunarin ja yleensä jokaisen on hyvä lukea. Duunarista presidentiksi on hyvä saavutus. Onhan noita korkeasti koulutettujakin ihmisiä - ei ole kyse mistään erityisestä ikäluokasta - jotka eivät ole koskaan lukeneet muuta kuin oppikirjansa oppilaitoksissaan. Ihan lähipiirissäni on kaksi hammaslääkäriä ja yksi DI, jotka eivät ole koskaan yhtään kirjaa lukeneet tai kirjastoissa käyneet, heillä ei ole kotona ollut koskaan yhtään kirjaa.
Noita ankeista oloista nousseita suurmiehiä yhdistää liki kaikkia kunnianhimoinen äiti. Äiti joka on jaksanut kannustaa ja patistaa ja tarjota sitä mitä ikinä ilmaiseksi lapselleen saa. Ja arvostanut lukemista.
Päätalollekin äiti tilasi kirjoja sinne hornan tuuttiin ja Halosen koulutti nimenomaan duunari-äiti.
Mitä hassuttelet? Mauno Koiviston äiti kuoli, kun tämä oli lapsi. Halosen äiti oli kotiavustaja ammatiltaan, ihan itse Halonen itsensä koulutti.
Ja ap:n mies tuskin on kouluttamaton, muuten ap valittaisi, miten vajaa mies hänellä on.
Koivisto oli kuitenkin jo kymmenvuotias kun äiti kuoli eli sitä ennen ehti vaikuttaa siihen millä asenteella lapsi koulutukseen suhtautui.
Siitä asenteesta emme tiedä mitään. Ja jos äidillä on ratkaiseva vaikutus, sama pätee ap:n appivanhempiin.
Ap:n anopin on pitänyt vaikuttaa siihen, miten ap:n mies suhtautui koulutukseen. Joko ap:n mies on kouluttamaton tai sitten hänen appivanhempiaan on kiittäminen hyvästä asenteesta. Kummin on?
Osaatko lukea?
KUNNIANHIMOINEN ÄITI kannustaa lastaan eteenpäin.
Ap:n anoppi ei ole kunnianhimoinen, eikä ole kannustanut eteenpäin.
Ainahan sieltä luuserienkin liejusta joku nousee, vanhemmistaan huolimatta. Tämä on ihan tutkittu juttu. Nostajana on toiminut koulu ja/tai kaverit. Se on mahdollistanut luokkanousun, mikä nyt on pysähtynyt. Koulu ei nosta enää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin sain alapeukkuja mutta olen kasvanut tuollaisen perheen lapsena. Kyllä se harmittaa etten saanut samoja lähtökohtia elämään kuin useimmat mutta vastoin muiden odotuksia tein mitä itse halusin.
Sen oman katkeruuden lisäksi ärsyttää aina vanhempia tavatessa se kertakaikkinen ilkeys ja typeryys. Rasismi ja ilkeät kommentit on arkipäivää. Toki ymmärrän että siellä taustalla on jonkinlaista sosiaalista pelkoa, siksi on niin vihainen ja aina kotona.
Sama täällä, veikkaan että alapeukuttajat eivät tunne ilmiötä omasta elämästään. Tiedän, että taustalla on kovia kokemuksia, mutta ei se kaikkiin vaikuta samalla tavalla. Ap viestissä ei puhuttu mistään pahantahtoisuudesta, mutta usein kuvioon kuuluu se, ettei hyväksy mitään itselleen uutta tai vierasta. Suppeassa elämänpiirissä kasvanut voi olla myös positiivinen ja avoin, mutta silloin hänen elämänpiirinsä väistämättä laajenee ainakin jollain tavalla.
Hyväksyykö ap erilaisuutta? Hän nimittelee appivanhempiaan kehitysvammaisiksi. Ei kuulosta positiivisen ja erilaisuuden hyväksyvän ihmisen toiminnalta.
Hän ei hyväksy sitä, että appivanhemmat elävät eri tavalla kuin hän, eivätkä noudata hänen vaatimuksiaan matkustelusta ja kielitaidosta.
Suvaitsevaisuus ei tarkoita sitä, että pitää ns hyväksyä tyhmät, laiskat, ilkeät ja hankalat ihmiset.
Varsinkaan kun sellaiset väistämättä tekevät suurta vahinkoa lapsilleen. Ja ympäristölleen.
Eli sinunkin uskomus on, että appivanhemmat pilasivat poikansa? Miten aloittaja meni sitten ottamaan kouluttamattoman miehen?
Selitäpä se.
Kyllä, parhaansa ovat tehneet ja tekevät.
Mies on ollut sitkeä ja päässyt nykäisemään itsensä ylös tuolta.
Vanhemmistaan huolimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina joku nousee surkeistakin oloista. Minun anoppini lapsuudenkodissa oli 8 lasta. Näistä 8 lapsesta yksi onnistui naimaan varakkaan maanviljelijän ja toinen kävi Ruotsissa tienaamassa ja palasi Suomeen ja perusti yrityksen.
Lisäksi on sanottava, että koti oli köyhä ja ankea, anopin isä oli jollain tapaa kuitenkin avoin uudelle ja arvosti kulttuuria. Anopin äiti olikin sitten sellainen jäätävän pahantahtoinen, ynseä, ankea ja tyly.
Nuo pärjänneet lapset olivat sen sisaruskatraan kaksi nuorinta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun isovanhemmat olivat kaupunkilaisia,toinen oli maalta kotoisin, isoisät olivat jo kuolleet, mummot olisivat jo 107 vuotiaita. Ei kumpikaan osannut englantia, toinen osasi suomea ja venäjää kun oli Moskovasta lähtöisin. Eivät käyneet kirjastossa eivätkä uineet, eivät siis käyneet uimahallissa edes saunassa. Mutta entä sitten ? Töitä tekivät pienestä pitäen ja toinen jäi sotaleskeksi, joten eipä juuri muuta elämää ollutkaan kuin työ ja lapset. Mutta toki sinun on vaikea tajuta tuollaista, ei äitini eikä isänikään englantia koulussa opiskelleet, isä oppi merillä englannin.
Kirjasto on aina ollut ilmainen joten en tajua miten se leskeys esti sen käytön. Me käytiin monta kertaa kirjastossa, vaikka äiti oli leski.
Sotaleskellä varmaan oli paljon tekemistä saada itselle ja lapsille ruokaa ja vaatetta. Illat kuluivat paikatessa ja parsiessa lasten ja omia vaatteita, niitä pestessä. Silloin ei mikrotettu eineksiä ja mahtoiko rahaa olla edes kaiken aikaa ruokaan. Olen lukenut näistä asioista äärettömän määrän kirjoja. Suosittelen sinullekin niin huomaat, että leskeys sodassa, sodan jälkeen pitkään, ei ollut kovin helppoa. Ei ollut Kelaa ja tukia, ei ollut kummoisiakaan kodin koneita käytössä. Elämä oli usein aamusta iltaan raatamista. Itse olen ollut kiinnostunut noista ajoista ja jo paljon aikaisemmistakin ajoista, kyllä oman kotimaan historiaa pitää tuntea. Kun kerran kirjastoissa käyt, lue sitten kunnollista kirjallisuutta!
Meitä oli neljä lasta ja leskiäiti.
Silti ehdittiin kirjastoon vähintään kerran viikossa. Mm. hakemassa ompeluohjeita ja kaavoja. Ja siinä ommellessa voi kuunnella, kun lapsi lukee.
Kai siinä on kyse siitä, mikä kiinnostaa. Joillekin oppiminen on työtä ja taakkaa ja kun on raskasta, keskitytään vain arjen pyöritykseen. Toisille juuri vaikka kirjasto on se hengähdyspaikka, josta saadaan voimaa pyörittää sitä arkea.
Vanhemman velvollisuuksiin kyllä kuuluu huolehtia siitä, että lapselle kehittyy hyvä ja laaja sanavarasto ja hyvä äidinkielen taito. Kuului silloin ja kuuluu nykyään.
Kirjoitat nyt soopaa. Sinun arvojesi mukaan eläminen ei ole kenenkään velvollisuus. Ei ole nyt eikä ole ollut ennen. Oppivelvollisuus on olemassa siksi, että kaikki saisivat tietyn perustason sivistyksen. Muutoin ihmiset ovat vapaita arvostamaan niitä asioita mitä lystää.
Ei se ole minun arvoni, vaan totuus siitä, että vanhemman kuuluu huolehtia lapselleen eväät koulunkäyntiin. Hyvä äidinkielen taito ja laaja sanavarasto on kaiken koulumenestyksen avain. Ilman sitä ei saavuta sitä oppivelvollisuuden tavoitetta, mikä on nähty nyt todella selkeästi tutkimustuloksissa.
Jostain syystä noin 70v ikäisistä kaikki osaavat lukea (ainoa poikkeus ovat lapsesta asti neurologisista häiriöistä kärsineet, käytännössä laitosasukit). Outoa, että heille ei jatkuvasti luettu, he eivät olleet vanhempiensa elämän keskipisteitä ja lukemista pidettiin kansalaistaitona, ei erityisenä valintana. He oppivat muuten neulomaan sukat 9v iässä ja tekemään kukkapöydän 10v iässä - näitä taitoja ei taida nykylapsilla tuossa iässä olla?
Tässäkin ketjussa on tullut moneen kertaan ilmi, että nämä juntit eivät todellakaan osaa lukea. Ja se sama ongelma näkyy siellä maalla nyt heidän lapsenlapsissaankin, varsinkin pojissa. Jotka saattaa nyt mennä peruskoulun läpi oppimatta lukemaan.
Omat appivanhempani ovat Itä-Suomesta ja tosiaan KERRAN erehdyin ostamaan heille kirjat joululahjoiksi. He ottivat lahjan vastaan kuin eivät edes tunnistaisi mikä se on.
Koskaan eivät ole käyneet kirjastossa, eikä kotona ole luettu. Kälyilläni ja kälyjen lapsilla on jäätävä surkea äidinkielen taito.
Minun mieheni pelastui koska hänellä sattui koulussa olemaan opettajia, jotka huolehti niistäkin lapsista, joista koti ei huolehtinut. Enää koulu ei sitä tee ja siksi ero huonon ja hyvän kodin lasten välillä kasvaa.
Miehelläni oli myös hyvä ja sivistynyt kaveripiiri ja kavereilla vastuuntuntoisia vanhempia, jotka tukivat myös miestäni. Sekin on lottovoitto, joka ei osu jokaisen kohdalle.
Miksi duunarin tarvitsisi haluta lukea?
Presidentti Mauno Koivisto on oikein hyvä esimerkki, miksi duunarin ja yleensä jokaisen on hyvä lukea. Duunarista presidentiksi on hyvä saavutus. Onhan noita korkeasti koulutettujakin ihmisiä - ei ole kyse mistään erityisestä ikäluokasta - jotka eivät ole koskaan lukeneet muuta kuin oppikirjansa oppilaitoksissaan. Ihan lähipiirissäni on kaksi hammaslääkäriä ja yksi DI, jotka eivät ole koskaan yhtään kirjaa lukeneet tai kirjastoissa käyneet, heillä ei ole kotona ollut koskaan yhtään kirjaa.
Noita ankeista oloista nousseita suurmiehiä yhdistää liki kaikkia kunnianhimoinen äiti. Äiti joka on jaksanut kannustaa ja patistaa ja tarjota sitä mitä ikinä ilmaiseksi lapselleen saa. Ja arvostanut lukemista.
Päätalollekin äiti tilasi kirjoja sinne hornan tuuttiin ja Halosen koulutti nimenomaan duunari-äiti.
Mitä hassuttelet? Mauno Koiviston äiti kuoli, kun tämä oli lapsi. Halosen äiti oli kotiavustaja ammatiltaan, ihan itse Halonen itsensä koulutti.
Ja ap:n mies tuskin on kouluttamaton, muuten ap valittaisi, miten vajaa mies hänellä on.
Koivisto oli kuitenkin jo kymmenvuotias kun äiti kuoli eli sitä ennen ehti vaikuttaa siihen millä asenteella lapsi koulutukseen suhtautui.
Siitä asenteesta emme tiedä mitään. Ja jos äidillä on ratkaiseva vaikutus, sama pätee ap:n appivanhempiin.
Ap:n anopin on pitänyt vaikuttaa siihen, miten ap:n mies suhtautui koulutukseen. Joko ap:n mies on kouluttamaton tai sitten hänen appivanhempiaan on kiittäminen hyvästä asenteesta. Kummin on?
Osaatko lukea?
KUNNIANHIMOINEN ÄITI kannustaa lastaan eteenpäin.
Ap:n anoppi ei ole kunnianhimoinen, eikä ole kannustanut eteenpäin.
Ainahan sieltä luuserienkin liejusta joku nousee, vanhemmistaan huolimatta. Tämä on ihan tutkittu juttu. Nostajana on toiminut koulu ja/tai kaverit. Se on mahdollistanut luokkanousun, mikä nyt on pysähtynyt. Koulu ei nosta enää.
Ensin suu vaahdossa meuhkataan, että vanhempien asenne ratkaisee ja että juntit vanhemmat pilaavat lapsen tulrvaisuuden. Seuraavaksi näin ei ehkä olekaan.
Ainoa konkreettinen todiste suvaitsemattomuudesta on sillä henkilöllä, joka ei kyennyt kirjoittamaan lyhyttä tekstiä halventamatta vammaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin sain alapeukkuja mutta olen kasvanut tuollaisen perheen lapsena. Kyllä se harmittaa etten saanut samoja lähtökohtia elämään kuin useimmat mutta vastoin muiden odotuksia tein mitä itse halusin.
Sen oman katkeruuden lisäksi ärsyttää aina vanhempia tavatessa se kertakaikkinen ilkeys ja typeryys. Rasismi ja ilkeät kommentit on arkipäivää. Toki ymmärrän että siellä taustalla on jonkinlaista sosiaalista pelkoa, siksi on niin vihainen ja aina kotona.
Sama täällä, veikkaan että alapeukuttajat eivät tunne ilmiötä omasta elämästään. Tiedän, että taustalla on kovia kokemuksia, mutta ei se kaikkiin vaikuta samalla tavalla. Ap viestissä ei puhuttu mistään pahantahtoisuudesta, mutta usein kuvioon kuuluu se, ettei hyväksy mitään itselleen uutta tai vierasta. Suppeassa elämänpiirissä kasvanut voi olla myös positiivinen ja avoin, mutta silloin hänen elämänpiirinsä väistämättä laajenee ainakin jollain tavalla.
Hyväksyykö ap erilaisuutta? Hän nimittelee appivanhempiaan kehitysvammaisiksi. Ei kuulosta positiivisen ja erilaisuuden hyväksyvän ihmisen toiminnalta.
Hän ei hyväksy sitä, että appivanhemmat elävät eri tavalla kuin hän, eivätkä noudata hänen vaatimuksiaan matkustelusta ja kielitaidosta.
Suvaitsevaisuus ei tarkoita sitä, että pitää ns hyväksyä tyhmät, laiskat, ilkeät ja hankalat ihmiset.
Varsinkaan kun sellaiset väistämättä tekevät suurta vahinkoa lapsilleen. Ja ympäristölleen.
Eli sinunkin uskomus on, että appivanhemmat pilasivat poikansa? Miten aloittaja meni sitten ottamaan kouluttamattoman miehen?
Selitäpä se.
Kyllä, parhaansa ovat tehneet ja tekevät.
Mies on ollut sitkeä ja päässyt nykäisemään itsensä ylös tuolta.
Vanhemmistaan huolimatta.
Tai ehkä juuri niiden vanhempien ansiosta, joissa ap ei ennakkoluulojensa vuoksi näe mitään hyvää.
Ei minunkaan appivanhemmat osaa kieliä tai matkusta tai käy juuri missään. He tarjosivat kuitenkin turvallisen lapsuuden ja mieheni menestyi koulussa, osaa kieliä ja opiskeli yliopistotutkinnon. Ehkäpä joskus olisi hyvä avata mielensä sille, millaisia oletuksia ihmisistä tekee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin sain alapeukkuja mutta olen kasvanut tuollaisen perheen lapsena. Kyllä se harmittaa etten saanut samoja lähtökohtia elämään kuin useimmat mutta vastoin muiden odotuksia tein mitä itse halusin.
Sen oman katkeruuden lisäksi ärsyttää aina vanhempia tavatessa se kertakaikkinen ilkeys ja typeryys. Rasismi ja ilkeät kommentit on arkipäivää. Toki ymmärrän että siellä taustalla on jonkinlaista sosiaalista pelkoa, siksi on niin vihainen ja aina kotona.
Sama täällä, veikkaan että alapeukuttajat eivät tunne ilmiötä omasta elämästään. Tiedän, että taustalla on kovia kokemuksia, mutta ei se kaikkiin vaikuta samalla tavalla. Ap viestissä ei puhuttu mistään pahantahtoisuudesta, mutta usein kuvioon kuuluu se, ettei hyväksy mitään itselleen uutta tai vierasta. Suppeassa elämänpiirissä kasvanut voi olla myös positiivinen ja avoin, mutta silloin hänen elämänpiirinsä väistämättä laajenee ainakin jollain tavalla.
Hyväksyykö ap erilaisuutta? Hän nimittelee appivanhempiaan kehitysvammaisiksi. Ei kuulosta positiivisen ja erilaisuuden hyväksyvän ihmisen toiminnalta.
Hän ei hyväksy sitä, että appivanhemmat elävät eri tavalla kuin hän, eivätkä noudata hänen vaatimuksiaan matkustelusta ja kielitaidosta.
Suvaitsevaisuus ei tarkoita sitä, että pitää ns hyväksyä tyhmät, laiskat, ilkeät ja hankalat ihmiset.
Varsinkaan kun sellaiset väistämättä tekevät suurta vahinkoa lapsilleen. Ja ympäristölleen.
Eli sinunkin uskomus on, että appivanhemmat pilasivat poikansa? Miten aloittaja meni sitten ottamaan kouluttamattoman miehen?
Selitäpä se.
Kyllä, parhaansa ovat tehneet ja tekevät.
Mies on ollut sitkeä ja päässyt nykäisemään itsensä ylös tuolta.
Vanhemmistaan huolimatta.
Tai ehkä juuri niiden vanhempien ansiosta, joissa ap ei ennakkoluulojensa vuoksi näe mitään hyvää.
Ei minunkaan appivanhemmat osaa kieliä tai matkusta tai käy juuri missään. He tarjosivat kuitenkin turvallisen lapsuuden ja mieheni menestyi koulussa, osaa kieliä ja opiskeli yliopistotutkinnon. Ehkäpä joskus olisi hyvä avata mielensä sille, millaisia oletuksia ihmisistä tekee.
No ap:n appivanhemmat eivät ole sitä tehneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin sain alapeukkuja mutta olen kasvanut tuollaisen perheen lapsena. Kyllä se harmittaa etten saanut samoja lähtökohtia elämään kuin useimmat mutta vastoin muiden odotuksia tein mitä itse halusin.
Sen oman katkeruuden lisäksi ärsyttää aina vanhempia tavatessa se kertakaikkinen ilkeys ja typeryys. Rasismi ja ilkeät kommentit on arkipäivää. Toki ymmärrän että siellä taustalla on jonkinlaista sosiaalista pelkoa, siksi on niin vihainen ja aina kotona.
Sama täällä, veikkaan että alapeukuttajat eivät tunne ilmiötä omasta elämästään. Tiedän, että taustalla on kovia kokemuksia, mutta ei se kaikkiin vaikuta samalla tavalla. Ap viestissä ei puhuttu mistään pahantahtoisuudesta, mutta usein kuvioon kuuluu se, ettei hyväksy mitään itselleen uutta tai vierasta. Suppeassa elämänpiirissä kasvanut voi olla myös positiivinen ja avoin, mutta silloin hänen elämänpiirinsä väistämättä laajenee ainakin jollain tavalla.
Hyväksyykö ap erilaisuutta? Hän nimittelee appivanhempiaan kehitysvammaisiksi. Ei kuulosta positiivisen ja erilaisuuden hyväksyvän ihmisen toiminnalta.
Hän ei hyväksy sitä, että appivanhemmat elävät eri tavalla kuin hän, eivätkä noudata hänen vaatimuksiaan matkustelusta ja kielitaidosta.
Suvaitsevaisuus ei tarkoita sitä, että pitää ns hyväksyä tyhmät, laiskat, ilkeät ja hankalat ihmiset.
Varsinkaan kun sellaiset väistämättä tekevät suurta vahinkoa lapsilleen. Ja ympäristölleen.
Eli sinunkin uskomus on, että appivanhemmat pilasivat poikansa? Miten aloittaja meni sitten ottamaan kouluttamattoman miehen?
Selitäpä se.
Kyllä, parhaansa ovat tehneet ja tekevät.
Mies on ollut sitkeä ja päässyt nykäisemään itsensä ylös tuolta.
Vanhemmistaan huolimatta.
Tai ehkä juuri niiden vanhempien ansiosta, joissa ap ei ennakkoluulojensa vuoksi näe mitään hyvää.
Ei minunkaan appivanhemmat osaa kieliä tai matkusta tai käy juuri missään. He tarjosivat kuitenkin turvallisen lapsuuden ja mieheni menestyi koulussa, osaa kieliä ja opiskeli yliopistotutkinnon. Ehkäpä joskus olisi hyvä avata mielensä sille, millaisia oletuksia ihmisistä tekee.
No ap:n appivanhemmat eivät ole sitä tehneet.
Mistä sinä tiedät? Oletko ap:n mies? Jos et ole, sinulla ei ole asiasta mitään tietoa. Perustat näkemyksesi omiin ennakkoluuloihisi ja ap:n kirjoitukseen, joka kertoo paljon lähinnä hänestä itsestään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin sain alapeukkuja mutta olen kasvanut tuollaisen perheen lapsena. Kyllä se harmittaa etten saanut samoja lähtökohtia elämään kuin useimmat mutta vastoin muiden odotuksia tein mitä itse halusin.
Sen oman katkeruuden lisäksi ärsyttää aina vanhempia tavatessa se kertakaikkinen ilkeys ja typeryys. Rasismi ja ilkeät kommentit on arkipäivää. Toki ymmärrän että siellä taustalla on jonkinlaista sosiaalista pelkoa, siksi on niin vihainen ja aina kotona.
Sama täällä, veikkaan että alapeukuttajat eivät tunne ilmiötä omasta elämästään. Tiedän, että taustalla on kovia kokemuksia, mutta ei se kaikkiin vaikuta samalla tavalla. Ap viestissä ei puhuttu mistään pahantahtoisuudesta, mutta usein kuvioon kuuluu se, ettei hyväksy mitään itselleen uutta tai vierasta. Suppeassa elämänpiirissä kasvanut voi olla myös positiivinen ja avoin, mutta silloin hänen elämänpiirinsä väistämättä laajenee ainakin jollain tavalla.
Hyväksyykö ap erilaisuutta? Hän nimittelee appivanhempiaan kehitysvammaisiksi. Ei kuulosta positiivisen ja erilaisuuden hyväksyvän ihmisen toiminnalta.
Hän ei hyväksy sitä, että appivanhemmat elävät eri tavalla kuin hän, eivätkä noudata hänen vaatimuksiaan matkustelusta ja kielitaidosta.
Suvaitsevaisuus ei tarkoita sitä, että pitää ns hyväksyä tyhmät, laiskat, ilkeät ja hankalat ihmiset.
Varsinkaan kun sellaiset väistämättä tekevät suurta vahinkoa lapsilleen. Ja ympäristölleen.
Eli sinunkin uskomus on, että appivanhemmat pilasivat poikansa? Miten aloittaja meni sitten ottamaan kouluttamattoman miehen?
Selitäpä se.
Kyllä, parhaansa ovat tehneet ja tekevät.
Mies on ollut sitkeä ja päässyt nykäisemään itsensä ylös tuolta.
Vanhemmistaan huolimatta.
Tai ehkä juuri niiden vanhempien ansiosta, joissa ap ei ennakkoluulojensa vuoksi näe mitään hyvää.
Ei minunkaan appivanhemmat osaa kieliä tai matkusta tai käy juuri missään. He tarjosivat kuitenkin turvallisen lapsuuden ja mieheni menestyi koulussa, osaa kieliä ja opiskeli yliopistotutkinnon. Ehkäpä joskus olisi hyvä avata mielensä sille, millaisia oletuksia ihmisistä tekee.
No ap:n appivanhemmat eivät ole sitä tehneet.
Mistä sinä tiedät? Oletko ap:n mies? Jos et ole, sinulla ei ole asiasta mitään tietoa. Perustat näkemyksesi omiin ennakkoluuloihisi ja ap:n kirjoitukseen, joka kertoo paljon lähinnä hänestä itsestään.
En tiedä johtuuko tämä kehitysvammasta, viiveestä, halusta oppia vai mistä, mutta siis..
Toinen pariskunta, pitänyt maatilaa. On asunut monta sukupolvea samassa talossa. Lapset ovat ensimmäisen kerran nähneet "vieraan ihmisen" jotain 4-vuotiaana mennessään kirkon kerhoon. Isovanhemmat eivät koskaan lähde kotoaan minnekkään, eivät osaa mennä vaikka uimahalliin, makkaranpaistoon, kirjastoon, ulkomaan matkoille. Minnekkään mielestäni normaaliin paikkaan. Ei osaa askarrella, ei keksiä tekemistä. Ovat siis todella autenttista elämää eläviä ihmisiä vailla minkäännäköistä sivistystä.
Tästä tiedän. Aloituksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun isovanhemmat olivat kaupunkilaisia,toinen oli maalta kotoisin, isoisät olivat jo kuolleet, mummot olisivat jo 107 vuotiaita. Ei kumpikaan osannut englantia, toinen osasi suomea ja venäjää kun oli Moskovasta lähtöisin. Eivät käyneet kirjastossa eivätkä uineet, eivät siis käyneet uimahallissa edes saunassa. Mutta entä sitten ? Töitä tekivät pienestä pitäen ja toinen jäi sotaleskeksi, joten eipä juuri muuta elämää ollutkaan kuin työ ja lapset. Mutta toki sinun on vaikea tajuta tuollaista, ei äitini eikä isänikään englantia koulussa opiskelleet, isä oppi merillä englannin.
Kirjasto on aina ollut ilmainen joten en tajua miten se leskeys esti sen käytön. Me käytiin monta kertaa kirjastossa, vaikka äiti oli leski.
Sotaleskellä varmaan oli paljon tekemistä saada itselle ja lapsille ruokaa ja vaatetta. Illat kuluivat paikatessa ja parsiessa lasten ja omia vaatteita, niitä pestessä. Silloin ei mikrotettu eineksiä ja mahtoiko rahaa olla edes kaiken aikaa ruokaan. Olen lukenut näistä asioista äärettömän määrän kirjoja. Suosittelen sinullekin niin huomaat, että leskeys sodassa, sodan jälkeen pitkään, ei ollut kovin helppoa. Ei ollut Kelaa ja tukia, ei ollut kummoisiakaan kodin koneita käytössä. Elämä oli usein aamusta iltaan raatamista. Itse olen ollut kiinnostunut noista ajoista ja jo paljon aikaisemmistakin ajoista, kyllä oman kotimaan historiaa pitää tuntea. Kun kerran kirjastoissa käyt, lue sitten kunnollista kirjallisuutta!
Meitä oli neljä lasta ja leskiäiti.
Silti ehdittiin kirjastoon vähintään kerran viikossa. Mm. hakemassa ompeluohjeita ja kaavoja. Ja siinä ommellessa voi kuunnella, kun lapsi lukee.
Kai siinä on kyse siitä, mikä kiinnostaa. Joillekin oppiminen on työtä ja taakkaa ja kun on raskasta, keskitytään vain arjen pyöritykseen. Toisille juuri vaikka kirjasto on se hengähdyspaikka, josta saadaan voimaa pyörittää sitä arkea.
Vanhemman velvollisuuksiin kyllä kuuluu huolehtia siitä, että lapselle kehittyy hyvä ja laaja sanavarasto ja hyvä äidinkielen taito. Kuului silloin ja kuuluu nykyään.
Kirjoitat nyt soopaa. Sinun arvojesi mukaan eläminen ei ole kenenkään velvollisuus. Ei ole nyt eikä ole ollut ennen. Oppivelvollisuus on olemassa siksi, että kaikki saisivat tietyn perustason sivistyksen. Muutoin ihmiset ovat vapaita arvostamaan niitä asioita mitä lystää.
Ei se ole minun arvoni, vaan totuus siitä, että vanhemman kuuluu huolehtia lapselleen eväät koulunkäyntiin. Hyvä äidinkielen taito ja laaja sanavarasto on kaiken koulumenestyksen avain. Ilman sitä ei saavuta sitä oppivelvollisuuden tavoitetta, mikä on nähty nyt todella selkeästi tutkimustuloksissa.
Jostain syystä noin 70v ikäisistä kaikki osaavat lukea (ainoa poikkeus ovat lapsesta asti neurologisista häiriöistä kärsineet, käytännössä laitosasukit). Outoa, että heille ei jatkuvasti luettu, he eivät olleet vanhempiensa elämän keskipisteitä ja lukemista pidettiin kansalaistaitona, ei erityisenä valintana. He oppivat muuten neulomaan sukat 9v iässä ja tekemään kukkapöydän 10v iässä - näitä taitoja ei taida nykylapsilla tuossa iässä olla?
Tässäkin ketjussa on tullut moneen kertaan ilmi, että nämä juntit eivät todellakaan osaa lukea. Ja se sama ongelma näkyy siellä maalla nyt heidän lapsenlapsissaankin, varsinkin pojissa. Jotka saattaa nyt mennä peruskoulun läpi oppimatta lukemaan.
Omat appivanhempani ovat Itä-Suomesta ja tosiaan KERRAN erehdyin ostamaan heille kirjat joululahjoiksi. He ottivat lahjan vastaan kuin eivät edes tunnistaisi mikä se on.
Koskaan eivät ole käyneet kirjastossa, eikä kotona ole luettu. Kälyilläni ja kälyjen lapsilla on jäätävä surkea äidinkielen taito.
Minun mieheni pelastui koska hänellä sattui koulussa olemaan opettajia, jotka huolehti niistäkin lapsista, joista koti ei huolehtinut. Enää koulu ei sitä tee ja siksi ero huonon ja hyvän kodin lasten välillä kasvaa.
Miehelläni oli myös hyvä ja sivistynyt kaveripiiri ja kavereilla vastuuntuntoisia vanhempia, jotka tukivat myös miestäni. Sekin on lottovoitto, joka ei osu jokaisen kohdalle.
Miksi duunarin tarvitsisi haluta lukea?
Presidentti Mauno Koivisto on oikein hyvä esimerkki, miksi duunarin ja yleensä jokaisen on hyvä lukea. Duunarista presidentiksi on hyvä saavutus. Onhan noita korkeasti koulutettujakin ihmisiä - ei ole kyse mistään erityisestä ikäluokasta - jotka eivät ole koskaan lukeneet muuta kuin oppikirjansa oppilaitoksissaan. Ihan lähipiirissäni on kaksi hammaslääkäriä ja yksi DI, jotka eivät ole koskaan yhtään kirjaa lukeneet tai kirjastoissa käyneet, heillä ei ole kotona ollut koskaan yhtään kirjaa.
Noita ankeista oloista nousseita suurmiehiä yhdistää liki kaikkia kunnianhimoinen äiti. Äiti joka on jaksanut kannustaa ja patistaa ja tarjota sitä mitä ikinä ilmaiseksi lapselleen saa. Ja arvostanut lukemista.
Päätalollekin äiti tilasi kirjoja sinne hornan tuuttiin ja Halosen koulutti nimenomaan duunari-äiti.
Mitä hassuttelet? Mauno Koiviston äiti kuoli, kun tämä oli lapsi. Halosen äiti oli kotiavustaja ammatiltaan, ihan itse Halonen itsensä koulutti.
Ja ap:n mies tuskin on kouluttamaton, muuten ap valittaisi, miten vajaa mies hänellä on.
Halosen äiti oli ompelija, eikä kukaan lapsi itse itseään kouluta.
Olen eri mieltä.
Minä koulutin itseni.
Oppikouluun pyrin ihan väkisin ja viidenneltä luokalta, koska vasta silloin sain lapsenpiiantöitä aluksi, jolla maksoin matka, ruuan ja kirjat.
Vapaaoppilaspaikan sain joka vuosi ja sain sitten jo toisen luokan jälkeen töitä,kioskista ja myöh kaupasta.
Kaikki lomat ja myös kouluaikana ajoittain tein töitä.
Keskiolu meni näin ja sitten muutama vuosi kunnon töissä, rahaa säästöön ja lukioon. Sitten opikselemaan ja sain jo opintolainaa.
Vanhempiani ei kiinostanut pätkääkään minun kouluni ja heitä harmitti, kun veljeni ei halunnut opiskella.
Hänet olisi koulutettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun isovanhemmat olivat kaupunkilaisia,toinen oli maalta kotoisin, isoisät olivat jo kuolleet, mummot olisivat jo 107 vuotiaita. Ei kumpikaan osannut englantia, toinen osasi suomea ja venäjää kun oli Moskovasta lähtöisin. Eivät käyneet kirjastossa eivätkä uineet, eivät siis käyneet uimahallissa edes saunassa. Mutta entä sitten ? Töitä tekivät pienestä pitäen ja toinen jäi sotaleskeksi, joten eipä juuri muuta elämää ollutkaan kuin työ ja lapset. Mutta toki sinun on vaikea tajuta tuollaista, ei äitini eikä isänikään englantia koulussa opiskelleet, isä oppi merillä englannin.
Kirjasto on aina ollut ilmainen joten en tajua miten se leskeys esti sen käytön. Me käytiin monta kertaa kirjastossa, vaikka äiti oli leski.
Sotaleskellä varmaan oli paljon tekemistä saada itselle ja lapsille ruokaa ja vaatetta. Illat kuluivat paikatessa ja parsiessa lasten ja omia vaatteita, niitä pestessä. Silloin ei mikrotettu eineksiä ja mahtoiko rahaa olla edes kaiken aikaa ruokaan. Olen lukenut näistä asioista äärettömän määrän kirjoja. Suosittelen sinullekin niin huomaat, että leskeys sodassa, sodan jälkeen pitkään, ei ollut kovin helppoa. Ei ollut Kelaa ja tukia, ei ollut kummoisiakaan kodin koneita käytössä. Elämä oli usein aamusta iltaan raatamista. Itse olen ollut kiinnostunut noista ajoista ja jo paljon aikaisemmistakin ajoista, kyllä oman kotimaan historiaa pitää tuntea. Kun kerran kirjastoissa käyt, lue sitten kunnollista kirjallisuutta!
Meitä oli neljä lasta ja leskiäiti.
Silti ehdittiin kirjastoon vähintään kerran viikossa. Mm. hakemassa ompeluohjeita ja kaavoja. Ja siinä ommellessa voi kuunnella, kun lapsi lukee.
Kai siinä on kyse siitä, mikä kiinnostaa. Joillekin oppiminen on työtä ja taakkaa ja kun on raskasta, keskitytään vain arjen pyöritykseen. Toisille juuri vaikka kirjasto on se hengähdyspaikka, josta saadaan voimaa pyörittää sitä arkea.
Vanhemman velvollisuuksiin kyllä kuuluu huolehtia siitä, että lapselle kehittyy hyvä ja laaja sanavarasto ja hyvä äidinkielen taito. Kuului silloin ja kuuluu nykyään.
Kirjoitat nyt soopaa. Sinun arvojesi mukaan eläminen ei ole kenenkään velvollisuus. Ei ole nyt eikä ole ollut ennen. Oppivelvollisuus on olemassa siksi, että kaikki saisivat tietyn perustason sivistyksen. Muutoin ihmiset ovat vapaita arvostamaan niitä asioita mitä lystää.
Ei se ole minun arvoni, vaan totuus siitä, että vanhemman kuuluu huolehtia lapselleen eväät koulunkäyntiin. Hyvä äidinkielen taito ja laaja sanavarasto on kaiken koulumenestyksen avain. Ilman sitä ei saavuta sitä oppivelvollisuuden tavoitetta, mikä on nähty nyt todella selkeästi tutkimustuloksissa.
Jostain syystä noin 70v ikäisistä kaikki osaavat lukea (ainoa poikkeus ovat lapsesta asti neurologisista häiriöistä kärsineet, käytännössä laitosasukit). Outoa, että heille ei jatkuvasti luettu, he eivät olleet vanhempiensa elämän keskipisteitä ja lukemista pidettiin kansalaistaitona, ei erityisenä valintana. He oppivat muuten neulomaan sukat 9v iässä ja tekemään kukkapöydän 10v iässä - näitä taitoja ei taida nykylapsilla tuossa iässä olla?
Tässäkin ketjussa on tullut moneen kertaan ilmi, että nämä juntit eivät todellakaan osaa lukea. Ja se sama ongelma näkyy siellä maalla nyt heidän lapsenlapsissaankin, varsinkin pojissa. Jotka saattaa nyt mennä peruskoulun läpi oppimatta lukemaan.
Omat appivanhempani ovat Itä-Suomesta ja tosiaan KERRAN erehdyin ostamaan heille kirjat joululahjoiksi. He ottivat lahjan vastaan kuin eivät edes tunnistaisi mikä se on.
Koskaan eivät ole käyneet kirjastossa, eikä kotona ole luettu. Kälyilläni ja kälyjen lapsilla on jäätävä surkea äidinkielen taito.
Minun mieheni pelastui koska hänellä sattui koulussa olemaan opettajia, jotka huolehti niistäkin lapsista, joista koti ei huolehtinut. Enää koulu ei sitä tee ja siksi ero huonon ja hyvän kodin lasten välillä kasvaa.
Miehelläni oli myös hyvä ja sivistynyt kaveripiiri ja kavereilla vastuuntuntoisia vanhempia, jotka tukivat myös miestäni. Sekin on lottovoitto, joka ei osu jokaisen kohdalle.
Miksi duunarin tarvitsisi haluta lukea?
Presidentti Mauno Koivisto on oikein hyvä esimerkki, miksi duunarin ja yleensä jokaisen on hyvä lukea. Duunarista presidentiksi on hyvä saavutus. Onhan noita korkeasti koulutettujakin ihmisiä - ei ole kyse mistään erityisestä ikäluokasta - jotka eivät ole koskaan lukeneet muuta kuin oppikirjansa oppilaitoksissaan. Ihan lähipiirissäni on kaksi hammaslääkäriä ja yksi DI, jotka eivät ole koskaan yhtään kirjaa lukeneet tai kirjastoissa käyneet, heillä ei ole kotona ollut koskaan yhtään kirjaa.
Noita ankeista oloista nousseita suurmiehiä yhdistää liki kaikkia kunnianhimoinen äiti. Äiti joka on jaksanut kannustaa ja patistaa ja tarjota sitä mitä ikinä ilmaiseksi lapselleen saa. Ja arvostanut lukemista.
Päätalollekin äiti tilasi kirjoja sinne hornan tuuttiin ja Halosen koulutti nimenomaan duunari-äiti.
Mitä hassuttelet? Mauno Koiviston äiti kuoli, kun tämä oli lapsi. Halosen äiti oli kotiavustaja ammatiltaan, ihan itse Halonen itsensä koulutti.
Ja ap:n mies tuskin on kouluttamaton, muuten ap valittaisi, miten vajaa mies hänellä on.
Halosen äiti oli ompelija, eikä kukaan lapsi itse itseään kouluta.
Olen eri mieltä.
Minä koulutin itseni.
Oppikouluun pyrin ihan väkisin ja viidenneltä luokalta, koska vasta silloin sain lapsenpiiantöitä aluksi, jolla maksoin matka, ruuan ja kirjat.
Vapaaoppilaspaikan sain joka vuosi ja sain sitten jo toisen luokan jälkeen töitä,kioskista ja myöh kaupasta.
Kaikki lomat ja myös kouluaikana ajoittain tein töitä.
Keskiolu meni näin ja sitten muutama vuosi kunnon töissä, rahaa säästöön ja lukioon. Sitten opikselemaan ja sain jo opintolainaa.
Vanhempiani ei kiinostanut pätkääkään minun kouluni ja heitä harmitti, kun veljeni ei halunnut opiskella.
Hänet olisi koulutettu.
Tottakai moni meistä vähän alle ja vähän päälle 70 vuotisista on kouluttanut itse itsensä. Minäkin aloitin 12 v. vieraalla työtä tekemään, lapsenlikkana olin, sokerijuurikasta harvensin kilometrikaupalla läheisen kartanon mailla. Paljon oli työtä ja vähän sai palkkaa. Alle 16 vuotiaana toimin kaupassakävijänä ja siivoojana iäkkäille naapureille ja heidän tuttavilleen. Sana kulki heidän keskuudessaan näet, että tiedetään nuori joka tarvii rahaa. Isä sanoi minulle, ettei tyttöjä kouluteta, menevät naimisiin ja saavat lapsia, koulutus turhaa (isä synt. 1926). Kaikki koulun kesälomat tein töitä, vapaaoppilas olin oppikoulussa. Keskikoulun jälkeen siirryinkin iltaoppikouluun jossa kävin kaksi vuotta (hyppäsin sen kuudennen oppikoululuokan yli), kirjoitin varsin hyvin ylioppilaaksi ja kauppakorkeaan saikin jo opintolainaa. Näin se meni monella muullakin. Veljeni toki koulutettiin ja asuivat opiskeluaikansakin kotona. Lääkäri ja hammaslääkäri heistä tuli. Minua sitten lopulta ulkomailla työpaikassani koulutti eteenpäin työpaikkani, iso pankki keski-Euroopassa. Nyt olen ollut toistakymmentä vuotta eläkkeellä, joten hyvinhän se meni. Vanhempiini suhde ei ollut kovin erikoinen, eivät he milläänlailla olleet myöhemmästäkään elämästäni kiinnostuneita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisko vain sitä, että ihmisiä on erilaisia. Mistä syystä et halua sitä hyväksyä?
Koska ihan rehellisesti ärsyttää, että on noin jumissa olevia ihmisiä. Voi sanoa, ettei osaa englantia, kun sitä ei ole koskaan opetettu tai jotain muuta vastaavaa. Ei ole siis minkäännäköistä halua kehittää itseään. Myöskään lapsenlapset eivät halua mennä tähän torppaan kylään, enkä kyllä ihmettele miksi. Jos ohjelmistossa on katsoa kuinka monta kertaa käkikello kukkuu minkäkin tunnin kohdalla. En vain voi ymmärtää!
Olet huonosti kasvatettu ja jatkat perinnettä omien lastesi kohdalla.
Voisit tutustua ja yrittää ymmärtää isovanhempia heidän lähtökohtansa ja taustansa huomioon ottaen.
Minun mummoni (s. 1904) - ison maatalon emäntä ja synnyttänänyt 8 lasta - oli käynyt vain 4 viikkoa kiertokoulua ja luki aina huonosti, mutta luki hänelle tärkeitä ja kiinnostavia asioita. Ei ollut varmaan kuullutkaan englannin kielestä.
Mutta hän osasi kertoa minulle kaikki kivat Raamatun kertomukset sekä siitä, mitä teki sisarustensa kanssa ollessaan lapsi. Hän kertoi myös kansalaissodan ajoista ja nyt harmittaa, kun en lapsena ymmärtänyt niitä ja olivat pelottaviakin, nyt kiinnostaisi tosi paljon kuulla niistä häneltä uudestaan.
Tässä puhutaan ihan eri sukupolven ihmisistä. Mummosi kuulostaa positiiviselta ihmiseltä, luki kirjoja, kertoi kiinnostavia asioita. Nyt puhutaan ihmisistä, joilla ei tunnu olevan mielenkiintoa juuri mihinkään.
Olennaisia ovat kommenttini kaksi ensimmäistä lausetta.
Kuvaus isovanhemmastani avaa sitä, että näillä ap:n kuvaamilla isovanhemmillakin saattaisi olla lapsenlapsilleen annettavana sellaista, mistä näillä ei nyt ole aavistustakaan eli ap:n miehen perheen ja suvun historiaa. Jos siitä haluttaisiin tietää.
Kuten myös on todettu aiemmissa puheenvuoroissa, niin he ovat kuitenkin osanneet kasvattaa ap:lle kelpaavan miehen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin sain alapeukkuja mutta olen kasvanut tuollaisen perheen lapsena. Kyllä se harmittaa etten saanut samoja lähtökohtia elämään kuin useimmat mutta vastoin muiden odotuksia tein mitä itse halusin.
Sen oman katkeruuden lisäksi ärsyttää aina vanhempia tavatessa se kertakaikkinen ilkeys ja typeryys. Rasismi ja ilkeät kommentit on arkipäivää. Toki ymmärrän että siellä taustalla on jonkinlaista sosiaalista pelkoa, siksi on niin vihainen ja aina kotona.
Sama täällä, veikkaan että alapeukuttajat eivät tunne ilmiötä omasta elämästään. Tiedän, että taustalla on kovia kokemuksia, mutta ei se kaikkiin vaikuta samalla tavalla. Ap viestissä ei puhuttu mistään pahantahtoisuudesta, mutta usein kuvioon kuuluu se, ettei hyväksy mitään itselleen uutta tai vierasta. Suppeassa elämänpiirissä kasvanut voi olla myös positiivinen ja avoin, mutta silloin hänen elämänpiirinsä väistämättä laajenee ainakin jollain tavalla.
Hyväksyykö ap erilaisuutta? Hän nimittelee appivanhempiaan kehitysvammaisiksi. Ei kuulosta positiivisen ja erilaisuuden hyväksyvän ihmisen toiminnalta.
Hän ei hyväksy sitä, että appivanhemmat elävät eri tavalla kuin hän, eivätkä noudata hänen vaatimuksiaan matkustelusta ja kielitaidosta.
Suvaitsevaisuus ei tarkoita sitä, että pitää ns hyväksyä tyhmät, laiskat, ilkeät ja hankalat ihmiset.
Varsinkaan kun sellaiset väistämättä tekevät suurta vahinkoa lapsilleen. Ja ympäristölleen.
Eli sinunkin uskomus on, että appivanhemmat pilasivat poikansa? Miten aloittaja meni sitten ottamaan kouluttamattoman miehen?
Selitäpä se.
Kyllä, parhaansa ovat tehneet ja tekevät.
Mies on ollut sitkeä ja päässyt nykäisemään itsensä ylös tuolta.
Vanhemmistaan huolimatta.
Tai ehkä juuri niiden vanhempien ansiosta, joissa ap ei ennakkoluulojensa vuoksi näe mitään hyvää.
Ei minunkaan appivanhemmat osaa kieliä tai matkusta tai käy juuri missään. He tarjosivat kuitenkin turvallisen lapsuuden ja mieheni menestyi koulussa, osaa kieliä ja opiskeli yliopistotutkinnon. Ehkäpä joskus olisi hyvä avata mielensä sille, millaisia oletuksia ihmisistä tekee.
No ap:n appivanhemmat eivät ole sitä tehneet.
Mistä sinä tiedät? Oletko ap:n mies? Jos et ole, sinulla ei ole asiasta mitään tietoa. Perustat näkemyksesi omiin ennakkoluuloihisi ja ap:n kirjoitukseen, joka kertoo paljon lähinnä hänestä itsestään.
En tiedä johtuuko tämä kehitysvammasta, viiveestä, halusta oppia vai mistä, mutta siis..
Toinen pariskunta, pitänyt maatilaa. On asunut monta sukupolvea samassa talossa. Lapset ovat ensimmäisen kerran nähneet "vieraan ihmisen" jotain 4-vuotiaana mennessään kirkon kerhoon. Isovanhemmat eivät koskaan lähde kotoaan minnekkään, eivät osaa mennä vaikka uimahalliin, makkaranpaistoon, kirjastoon, ulkomaan matkoille. Minnekkään mielestäni normaaliin paikkaan. Ei osaa askarrella, ei keksiä tekemistä. Ovat siis todella autenttista elämää eläviä ihmisiä vailla minkäännäköistä sivistystä.Tästä tiedän. Aloituksesta.
Eli et tiedä. Uskot täysillä, mitä ap kirjoittelee ilman mitään lähdekritiikkiä. Tosiasiassa ap itse osoittaa junttuttaan tuolla kirjoituksella.
K kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun isovanhemmat olivat kaupunkilaisia,toinen oli maalta kotoisin, isoisät olivat jo kuolleet, mummot olisivat jo 107 vuotiaita. Ei kumpikaan osannut englantia, toinen osasi suomea ja venäjää kun oli Moskovasta lähtöisin. Eivät käyneet kirjastossa eivätkä uineet, eivät siis käyneet uimahallissa edes saunassa. Mutta entä sitten ? Töitä tekivät pienestä pitäen ja toinen jäi sotaleskeksi, joten eipä juuri muuta elämää ollutkaan kuin työ ja lapset. Mutta toki sinun on vaikea tajuta tuollaista, ei äitini eikä isänikään englantia koulussa opiskelleet, isä oppi merillä englannin.
Kirjasto on aina ollut ilmainen joten en tajua miten se leskeys esti sen käytön. Me käytiin monta kertaa kirjastossa, vaikka äiti oli leski.
Sotaleskellä varmaan oli paljon tekemistä saada itselle ja lapsille ruokaa ja vaatetta. Illat kuluivat paikatessa ja parsiessa lasten ja omia vaatteita, niitä pestessä. Silloin ei mikrotettu eineksiä ja mahtoiko rahaa olla edes kaiken aikaa ruokaan. Olen lukenut näistä asioista äärettömän määrän kirjoja. Suosittelen sinullekin niin huomaat, että leskeys sodassa, sodan jälkeen pitkään, ei ollut kovin helppoa. Ei ollut Kelaa ja tukia, ei ollut kummoisiakaan kodin koneita käytössä. Elämä oli usein aamusta iltaan raatamista. Itse olen ollut kiinnostunut noista ajoista ja jo paljon aikaisemmistakin ajoista, kyllä oman kotimaan historiaa pitää tuntea. Kun kerran kirjastoissa käyt, lue sitten kunnollista kirjallisuutta!
Meitä oli neljä lasta ja leskiäiti.
Silti ehdittiin kirjastoon vähintään kerran viikossa. Mm. hakemassa ompeluohjeita ja kaavoja. Ja siinä ommellessa voi kuunnella, kun lapsi lukee.
Kai siinä on kyse siitä, mikä kiinnostaa. Joillekin oppiminen on työtä ja taakkaa ja kun on raskasta, keskitytään vain arjen pyöritykseen. Toisille juuri vaikka kirjasto on se hengähdyspaikka, josta saadaan voimaa pyörittää sitä arkea.
Vanhemman velvollisuuksiin kyllä kuuluu huolehtia siitä, että lapselle kehittyy hyvä ja laaja sanavarasto ja hyvä äidinkielen taito. Kuului silloin ja kuuluu nykyään.
Kirjoitat nyt soopaa. Sinun arvojesi mukaan eläminen ei ole kenenkään velvollisuus. Ei ole nyt eikä ole ollut ennen. Oppivelvollisuus on olemassa siksi, että kaikki saisivat tietyn perustason sivistyksen. Muutoin ihmiset ovat vapaita arvostamaan niitä asioita mitä lystää.
Ei se ole minun arvoni, vaan totuus siitä, että vanhemman kuuluu huolehtia lapselleen eväät koulunkäyntiin. Hyvä äidinkielen taito ja laaja sanavarasto on kaiken koulumenestyksen avain. Ilman sitä ei saavuta sitä oppivelvollisuuden tavoitetta, mikä on nähty nyt todella selkeästi tutkimustuloksissa.
Jostain syystä noin 70v ikäisistä kaikki osaavat lukea (ainoa poikkeus ovat lapsesta asti neurologisista häiriöistä kärsineet, käytännössä laitosasukit). Outoa, että heille ei jatkuvasti luettu, he eivät olleet vanhempiensa elämän keskipisteitä ja lukemista pidettiin kansalaistaitona, ei erityisenä valintana. He oppivat muuten neulomaan sukat 9v iässä ja tekemään kukkapöydän 10v iässä - näitä taitoja ei taida nykylapsilla tuossa iässä olla?
Tässäkin ketjussa on tullut moneen kertaan ilmi, että nämä juntit eivät todellakaan osaa lukea. Ja se sama ongelma näkyy siellä maalla nyt heidän lapsenlapsissaankin, varsinkin pojissa. Jotka saattaa nyt mennä peruskoulun läpi oppimatta lukemaan.
Omat appivanhempani ovat Itä-Suomesta ja tosiaan KERRAN erehdyin ostamaan heille kirjat joululahjoiksi. He ottivat lahjan vastaan kuin eivät edes tunnistaisi mikä se on.
Koskaan eivät ole käyneet kirjastossa, eikä kotona ole luettu. Kälyilläni ja kälyjen lapsilla on jäätävä surkea äidinkielen taito.
Minun mieheni pelastui koska hänellä sattui koulussa olemaan opettajia, jotka huolehti niistäkin lapsista, joista koti ei huolehtinut. Enää koulu ei sitä tee ja siksi ero huonon ja hyvän kodin lasten välillä kasvaa.
Miehelläni oli myös hyvä ja sivistynyt kaveripiiri ja kavereilla vastuuntuntoisia vanhempia, jotka tukivat myös miestäni. Sekin on lottovoitto, joka ei osu jokaisen kohdalle.
Miksi duunarin tarvitsisi haluta lukea?
Presidentti Mauno Koivisto on oikein hyvä esimerkki, miksi duunarin ja yleensä jokaisen on hyvä lukea. Duunarista presidentiksi on hyvä saavutus. Onhan noita korkeasti koulutettujakin ihmisiä - ei ole kyse mistään erityisestä ikäluokasta - jotka eivät ole koskaan lukeneet muuta kuin oppikirjansa oppilaitoksissaan. Ihan lähipiirissäni on kaksi hammaslääkäriä ja yksi DI, jotka eivät ole koskaan yhtään kirjaa lukeneet tai kirjastoissa käyneet, heillä ei ole kotona ollut koskaan yhtään kirjaa.
Noita ankeista oloista nousseita suurmiehiä yhdistää liki kaikkia kunnianhimoinen äiti. Äiti joka on jaksanut kannustaa ja patistaa ja tarjota sitä mitä ikinä ilmaiseksi lapselleen saa. Ja arvostanut lukemista.
Päätalollekin äiti tilasi kirjoja sinne hornan tuuttiin ja Halosen koulutti nimenomaan duunari-äiti.
Mitä hassuttelet? Mauno Koiviston äiti kuoli, kun tämä oli lapsi. Halosen äiti oli kotiavustaja ammatiltaan, ihan itse Halonen itsensä koulutti.
Ja ap:n mies tuskin on kouluttamaton, muuten ap valittaisi, miten vajaa mies hänellä on.
Halosen äiti oli ompelija, eikä kukaan lapsi itse itseään kouluta.
Olen eri mieltä.
Minä koulutin itseni.
Oppikouluun pyrin ihan väkisin ja viidenneltä luokalta, koska vasta silloin sain lapsenpiiantöitä aluksi, jolla maksoin matka, ruuan ja kirjat.
Vapaaoppilaspaikan sain joka vuosi ja sain sitten jo toisen luokan jälkeen töitä,kioskista ja myöh kaupasta.
Kaikki lomat ja myös kouluaikana ajoittain tein töitä.
Keskiolu meni näin ja sitten muutama vuosi kunnon töissä, rahaa säästöön ja lukioon. Sitten opikselemaan ja sain jo opintolainaa.
Vanhempiani ei kiinostanut pätkääkään minun kouluni ja heitä harmitti, kun veljeni ei halunnut opiskella.
Hänet olisi koulutettu.Tottakai moni meistä vähän alle ja vähän päälle 70 vuotisista on kouluttanut itse itsensä. Minäkin aloitin 12 v. vieraalla työtä tekemään, lapsenlikkana olin, sokerijuurikasta harvensin kilometrikaupalla läheisen kartanon mailla. Paljon oli työtä ja vähän sai palkkaa. Alle 16 vuotiaana toimin kaupassakävijänä ja siivoojana iäkkäille naapureille ja heidän tuttavilleen. Sana kulki heidän keskuudessaan näet, että tiedetään nuori joka tarvii rahaa. Isä sanoi minulle, ettei tyttöjä kouluteta, menevät naimisiin ja saavat lapsia, koulutus turhaa (isä synt. 1926). Kaikki koulun kesälomat tein töitä, vapaaoppilas olin oppikoulussa. Keskikoulun jälkeen siirryinkin iltaoppikouluun jossa kävin kaksi vuotta (hyppäsin sen kuudennen oppikoululuokan yli), kirjoitin varsin hyvin ylioppilaaksi ja kauppakorkeaan saikin jo opintolainaa. Näin se meni monella muullakin. Veljeni toki koulutettiin ja asuivat opiskeluaikansakin kotona. Lääkäri ja hammaslääkäri heistä tuli. Minua sitten lopulta ulkomailla työpaikassani koulutti eteenpäin työpaikkani, iso pankki keski-Euroopassa. Nyt olen ollut toistakymmentä vuotta eläkkeellä, joten hyvinhän se meni. Vanhempiini suhde ei ollut kovin erikoinen, eivät he milläänlailla olleet myöhemmästäkään elämästäni kiinnostuneita.
Meitä on siis ainakin 2, jotka olemme kouluttaneet itse itsemme😚
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin sain alapeukkuja mutta olen kasvanut tuollaisen perheen lapsena. Kyllä se harmittaa etten saanut samoja lähtökohtia elämään kuin useimmat mutta vastoin muiden odotuksia tein mitä itse halusin.
Sen oman katkeruuden lisäksi ärsyttää aina vanhempia tavatessa se kertakaikkinen ilkeys ja typeryys. Rasismi ja ilkeät kommentit on arkipäivää. Toki ymmärrän että siellä taustalla on jonkinlaista sosiaalista pelkoa, siksi on niin vihainen ja aina kotona.
Sama täällä, veikkaan että alapeukuttajat eivät tunne ilmiötä omasta elämästään. Tiedän, että taustalla on kovia kokemuksia, mutta ei se kaikkiin vaikuta samalla tavalla. Ap viestissä ei puhuttu mistään pahantahtoisuudesta, mutta usein kuvioon kuuluu se, ettei hyväksy mitään itselleen uutta tai vierasta. Suppeassa elämänpiirissä kasvanut voi olla myös positiivinen ja avoin, mutta silloin hänen elämänpiirinsä väistämättä laajenee ainakin jollain tavalla.
Hyväksyykö ap erilaisuutta? Hän nimittelee appivanhempiaan kehitysvammaisiksi. Ei kuulosta positiivisen ja erilaisuuden hyväksyvän ihmisen toiminnalta.
Hän ei hyväksy sitä, että appivanhemmat elävät eri tavalla kuin hän, eivätkä noudata hänen vaatimuksiaan matkustelusta ja kielitaidosta.
Suvaitsevaisuus ei tarkoita sitä, että pitää ns hyväksyä tyhmät, laiskat, ilkeät ja hankalat ihmiset.
Varsinkaan kun sellaiset väistämättä tekevät suurta vahinkoa lapsilleen. Ja ympäristölleen.
Eli sinunkin uskomus on, että appivanhemmat pilasivat poikansa? Miten aloittaja meni sitten ottamaan kouluttamattoman miehen?
Selitäpä se.
Kyllä, parhaansa ovat tehneet ja tekevät.
Mies on ollut sitkeä ja päässyt nykäisemään itsensä ylös tuolta.
Vanhemmistaan huolimatta.
Tai ehkä juuri niiden vanhempien ansiosta, joissa ap ei ennakkoluulojensa vuoksi näe mitään hyvää.
Ei minunkaan appivanhemmat osaa kieliä tai matkusta tai käy juuri missään. He tarjosivat kuitenkin turvallisen lapsuuden ja mieheni menestyi koulussa, osaa kieliä ja opiskeli yliopistotutkinnon. Ehkäpä joskus olisi hyvä avata mielensä sille, millaisia oletuksia ihmisistä tekee.
No ap:n appivanhemmat eivät ole sitä tehneet.
Mistä sinä tiedät? Oletko ap:n mies? Jos et ole, sinulla ei ole asiasta mitään tietoa. Perustat näkemyksesi omiin ennakkoluuloihisi ja ap:n kirjoitukseen, joka kertoo paljon lähinnä hänestä itsestään.
En tiedä johtuuko tämä kehitysvammasta, viiveestä, halusta oppia vai mistä, mutta siis..
Toinen pariskunta, pitänyt maatilaa. On asunut monta sukupolvea samassa talossa. Lapset ovat ensimmäisen kerran nähneet "vieraan ihmisen" jotain 4-vuotiaana mennessään kirkon kerhoon. Isovanhemmat eivät koskaan lähde kotoaan minnekkään, eivät osaa mennä vaikka uimahalliin, makkaranpaistoon, kirjastoon, ulkomaan matkoille. Minnekkään mielestäni normaaliin paikkaan. Ei osaa askarrella, ei keksiä tekemistä. Ovat siis todella autenttista elämää eläviä ihmisiä vailla minkäännäköistä sivistystä.Tästä tiedän. Aloituksesta.
Eli et tiedä. Uskot täysillä, mitä ap kirjoittelee ilman mitään lähdekritiikkiä. Tosiasiassa ap itse osoittaa junttuttaan tuolla kirjoituksella.
Eikä osoita. Kuvaa osuvasti junttisuvun ominaisuudet. Mun appivanhemmat on samanlaisia, teksti voisi olla minun kirjoittamani. Tunnistan täysin.
Vierailija kirjoitti:
Aina joku nousee surkeistakin oloista. Minun anoppini lapsuudenkodissa oli 8 lasta. Näistä 8 lapsesta yksi onnistui naimaan varakkaan maanviljelijän ja toinen kävi Ruotsissa tienaamassa ja palasi Suomeen ja perusti yrityksen.
Lisäksi on sanottava, että koti oli köyhä ja ankea, anopin isä oli jollain tapaa kuitenkin avoin uudelle ja arvosti kulttuuria. Anopin äiti olikin sitten sellainen jäätävän pahantahtoinen, ynseä, ankea ja tyly.
Nuo pärjänneet lapset olivat sen sisaruskatraan kaksi nuorinta.
Eivätkö ne muut sitten pärjänneet?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina joku nousee surkeistakin oloista. Minun anoppini lapsuudenkodissa oli 8 lasta. Näistä 8 lapsesta yksi onnistui naimaan varakkaan maanviljelijän ja toinen kävi Ruotsissa tienaamassa ja palasi Suomeen ja perusti yrityksen.
Lisäksi on sanottava, että koti oli köyhä ja ankea, anopin isä oli jollain tapaa kuitenkin avoin uudelle ja arvosti kulttuuria. Anopin äiti olikin sitten sellainen jäätävän pahantahtoinen, ynseä, ankea ja tyly.
Nuo pärjänneet lapset olivat sen sisaruskatraan kaksi nuorinta.
Eivätkö ne muut sitten pärjänneet?
Ei.
Kyllä kouluttaa ihminen itsensä. Ei se äiti siellä koulussa istu tai tee lapsen puolesta läksyjä.