Lue keskustelun säännöt.
Isovanhemmat alle 70v ja totaalisen "maalaisia", muilla samanlaista?
28.03.2023 |
Mulle on niin käsittämätöntä katsoa vierestä kaksi aivan erilaista perhettä, joissa molemmat isovanhemmat ovat alle 70v ja niin uskomattoman erilaisia.
En tiedä johtuuko tämä kehitysvammasta, viiveestä, halusta oppia vai mistä, mutta siis..
Toinen pariskunta, pitänyt maatilaa. On asunut monta sukupolvea samassa talossa. Lapset ovat ensimmäisen kerran nähneet "vieraan ihmisen" jotain 4-vuotiaana mennessään kirkon kerhoon. Isovanhemmat eivät koskaan lähde kotoaan minnekkään, eivät osaa mennä vaikka uimahalliin, makkaranpaistoon, kirjastoon, ulkomaan matkoille. Minnekkään mielestäni normaaliin paikkaan. Ei osaa askarrella, ei keksiä tekemistä. Ovat siis todella autenttista elämää eläviä ihmisiä vailla minkäännäköistä sivistystä.
Isovanhemmat 2.0.
Ovat hekin alle 70v. Ovat olleet maatilallisia myös, muttei tällaista sukupolvien samassa asunnossa elämää tyyppiä ole ollut. Osaavat uida, osaa englantia ne pääasiat, ovat itse sivistäneet itseään. Osaavat käydä kirjastossa lastenlasten kanssa lainaamassa mieluisia kirjoja. Munkkikahvilla rannassa. Matkailee ulkomailla. Siis ylipäätään sellaista normaalia järjenkäyttöä heillä. Miten voi olla näin erilaiset, mutta samanikäiset isovanhemmat?! Onko tässä taustalla jokin oppimishäiriö vai ihan vaan..pullossa eläminen vai miten tämän selittäisi?
Kommentit (741)
Vierailija kirjoitti:
Minäkin sain alapeukkuja mutta olen kasvanut tuollaisen perheen lapsena. Kyllä se harmittaa etten saanut samoja lähtökohtia elämään kuin useimmat mutta vastoin muiden odotuksia tein mitä itse halusin.
Sen oman katkeruuden lisäksi ärsyttää aina vanhempia tavatessa se kertakaikkinen ilkeys ja typeryys. Rasismi ja ilkeät kommentit on arkipäivää. Toki ymmärrän että siellä taustalla on jonkinlaista sosiaalista pelkoa, siksi on niin vihainen ja aina kotona.
Sama täällä, veikkaan että alapeukuttajat eivät tunne ilmiötä omasta elämästään. Tiedän, että taustalla on kovia kokemuksia, mutta ei se kaikkiin vaikuta samalla tavalla. Ap viestissä ei puhuttu mistään pahantahtoisuudesta, mutta usein kuvioon kuuluu se, ettei hyväksy mitään itselleen uutta tai vierasta. Suppeassa elämänpiirissä kasvanut voi olla myös positiivinen ja avoin, mutta silloin hänen elämänpiirinsä väistämättä laajenee ainakin jollain tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ehtinyt lukea koko ketjua, mutta kai jossain vaiheessa tuli esille se, että jos nämä isovanhemmat olisivat erittäin matkustushaluisia ja nälkäisiä oppimaan tietoasioita, he tuskin olisivat jääneet maalle pitämään maatilaa, joka on erittäin sitovaa ja voimat vievää työtä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisko vain sitä, että ihmisiä on erilaisia. Mistä syystä et halua sitä hyväksyä?
Koska ihan rehellisesti ärsyttää, että on noin jumissa olevia ihmisiä. Voi sanoa, ettei osaa englantia, kun sitä ei ole koskaan opetettu tai jotain muuta vastaavaa. Ei ole siis minkäännäköistä halua kehittää itseään. Myöskään lapsenlapset eivät halua mennä tähän torppaan kylään, enkä kyllä ihmettele miksi. Jos ohjelmistossa on katsoa kuinka monta kertaa käkikello kukkuu minkäkin tunnin kohdalla. En vain voi ymmärtää!
Olet huonosti kasvatettu ja jatkat perinnettä omien lastesi kohdalla.
Voisit tutustua ja yrittää ymmärtää isovanhempia heidän lähtökohtansa ja taustansa huomioon ottaen.
Minun mummoni (s. 1904) - ison maatalon emäntä ja synnyttänänyt 8 lasta - oli käynyt vain 4 viikkoa kiertokoulua ja luki aina huonosti, mutta luki hänelle tärkeitä ja kiinnostavia asioita. Ei ollut varmaan kuullutkaan englannin kielestä.
Mutta hän osasi kertoa minulle kaikki kivat Raamatun kertomukset sekä siitä, mitä teki sisarustensa kanssa ollessaan lapsi. Hän kertoi myös kansalaissodan ajoista ja nyt harmittaa, kun en lapsena ymmärtänyt niitä ja olivat pelottaviakin, nyt kiinnostaisi tosi paljon kuulla niistä häneltä uudestaan.
Tässä puhutaan ihan eri sukupolven ihmisistä. Mummosi kuulostaa positiiviselta ihmiseltä, luki kirjoja, kertoi kiinnostavia asioita. Nyt puhutaan ihmisistä, joilla ei tunnu olevan mielenkiintoa juuri mihinkään.
Olen syntynyt vuonna 1958 ja muistaakseni englantia alettiin lukemaan neljännellä luokalla ja ruotsia keskikoulussa. Kaikissa kouluissa ja oppilaitoksissa missä myöhemmin olen opiskellut, niin aina on ollut englanti ja ruotsi vieraina kielinä. Ruotsia en enää oikein osaa, mutta englannin kieli on vahva.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun isovanhemmat olivat kaupunkilaisia,toinen oli maalta kotoisin, isoisät olivat jo kuolleet, mummot olisivat jo 107 vuotiaita. Ei kumpikaan osannut englantia, toinen osasi suomea ja venäjää kun oli Moskovasta lähtöisin. Eivät käyneet kirjastossa eivätkä uineet, eivät siis käyneet uimahallissa edes saunassa. Mutta entä sitten ? Töitä tekivät pienestä pitäen ja toinen jäi sotaleskeksi, joten eipä juuri muuta elämää ollutkaan kuin työ ja lapset. Mutta toki sinun on vaikea tajuta tuollaista, ei äitini eikä isänikään englantia koulussa opiskelleet, isä oppi merillä englannin.
Kirjasto on aina ollut ilmainen joten en tajua miten se leskeys esti sen käytön. Me käytiin monta kertaa kirjastossa, vaikka äiti oli leski.
Sotaleskellä varmaan oli paljon tekemistä saada itselle ja lapsille ruokaa ja vaatetta. Illat kuluivat paikatessa ja parsiessa lasten ja omia vaatteita, niitä pestessä. Silloin ei mikrotettu eineksiä ja mahtoiko rahaa olla edes kaiken aikaa ruokaan. Olen lukenut näistä asioista äärettömän määrän kirjoja. Suosittelen sinullekin niin huomaat, että leskeys sodassa, sodan jälkeen pitkään, ei ollut kovin helppoa. Ei ollut Kelaa ja tukia, ei ollut kummoisiakaan kodin koneita käytössä. Elämä oli usein aamusta iltaan raatamista. Itse olen ollut kiinnostunut noista ajoista ja jo paljon aikaisemmistakin ajoista, kyllä oman kotimaan historiaa pitää tuntea. Kun kerran kirjastoissa käyt, lue sitten kunnollista kirjallisuutta!
Meitä oli neljä lasta ja leskiäiti.
Silti ehdittiin kirjastoon vähintään kerran viikossa. Mm. hakemassa ompeluohjeita ja kaavoja. Ja siinä ommellessa voi kuunnella, kun lapsi lukee.
Kai siinä on kyse siitä, mikä kiinnostaa. Joillekin oppiminen on työtä ja taakkaa ja kun on raskasta, keskitytään vain arjen pyöritykseen. Toisille juuri vaikka kirjasto on se hengähdyspaikka, josta saadaan voimaa pyörittää sitä arkea.
Vanhemman velvollisuuksiin kyllä kuuluu huolehtia siitä, että lapselle kehittyy hyvä ja laaja sanavarasto ja hyvä äidinkielen taito. Kuului silloin ja kuuluu nykyään.
Kirjoitat nyt soopaa. Sinun arvojesi mukaan eläminen ei ole kenenkään velvollisuus. Ei ole nyt eikä ole ollut ennen. Oppivelvollisuus on olemassa siksi, että kaikki saisivat tietyn perustason sivistyksen. Muutoin ihmiset ovat vapaita arvostamaan niitä asioita mitä lystää.
Ei se ole minun arvoni, vaan totuus siitä, että vanhemman kuuluu huolehtia lapselleen eväät koulunkäyntiin. Hyvä äidinkielen taito ja laaja sanavarasto on kaiken koulumenestyksen avain. Ilman sitä ei saavuta sitä oppivelvollisuuden tavoitetta, mikä on nähty nyt todella selkeästi tutkimustuloksissa.
Jostain syystä noin 70v ikäisistä kaikki osaavat lukea (ainoa poikkeus ovat lapsesta asti neurologisista häiriöistä kärsineet, käytännössä laitosasukit). Outoa, että heille ei jatkuvasti luettu, he eivät olleet vanhempiensa elämän keskipisteitä ja lukemista pidettiin kansalaistaitona, ei erityisenä valintana. He oppivat muuten neulomaan sukat 9v iässä ja tekemään kukkapöydän 10v iässä - näitä taitoja ei taida nykylapsilla tuossa iässä olla?
Tässäkin ketjussa on tullut moneen kertaan ilmi, että nämä juntit eivät todellakaan osaa lukea. Ja se sama ongelma näkyy siellä maalla nyt heidän lapsenlapsissaankin, varsinkin pojissa. Jotka saattaa nyt mennä peruskoulun läpi oppimatta lukemaan.
Omat appivanhempani ovat Itä-Suomesta ja tosiaan KERRAN erehdyin ostamaan heille kirjat joululahjoiksi. He ottivat lahjan vastaan kuin eivät edes tunnistaisi mikä se on.
Koskaan eivät ole käyneet kirjastossa, eikä kotona ole luettu. Kälyilläni ja kälyjen lapsilla on jäätävä surkea äidinkielen taito.
Minun mieheni pelastui koska hänellä sattui koulussa olemaan opettajia, jotka huolehti niistäkin lapsista, joista koti ei huolehtinut. Enää koulu ei sitä tee ja siksi ero huonon ja hyvän kodin lasten välillä kasvaa.
Miehelläni oli myös hyvä ja sivistynyt kaveripiiri ja kavereilla vastuuntuntoisia vanhempia, jotka tukivat myös miestäni. Sekin on lottovoitto, joka ei osu jokaisen kohdalle.
Miksi duunarin tarvitsisi haluta lukea?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ehtinyt lukea koko ketjua, mutta kai jossain vaiheessa tuli esille se, että jos nämä isovanhemmat olisivat erittäin matkustushaluisia ja nälkäisiä oppimaan tietoasioita, he tuskin olisivat jääneet maalle pitämään maatilaa, joka on erittäin sitovaa ja voimat vievää työtä.
Ja sekin tosiasia pätee edelleen, että leipä kasvaa maassa niin Suomessa kuin muissakin maissa, joissa sivistyneet ihmiset käyvät ryystämässä paikallisia viinejä ja kunkin maan kulttuurille tyypillisesti paahdettua kahvia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun isovanhemmat olivat kaupunkilaisia,toinen oli maalta kotoisin, isoisät olivat jo kuolleet, mummot olisivat jo 107 vuotiaita. Ei kumpikaan osannut englantia, toinen osasi suomea ja venäjää kun oli Moskovasta lähtöisin. Eivät käyneet kirjastossa eivätkä uineet, eivät siis käyneet uimahallissa edes saunassa. Mutta entä sitten ? Töitä tekivät pienestä pitäen ja toinen jäi sotaleskeksi, joten eipä juuri muuta elämää ollutkaan kuin työ ja lapset. Mutta toki sinun on vaikea tajuta tuollaista, ei äitini eikä isänikään englantia koulussa opiskelleet, isä oppi merillä englannin.
Kirjasto on aina ollut ilmainen joten en tajua miten se leskeys esti sen käytön. Me käytiin monta kertaa kirjastossa, vaikka äiti oli leski.
Sotaleskellä varmaan oli paljon tekemistä saada itselle ja lapsille ruokaa ja vaatetta. Illat kuluivat paikatessa ja parsiessa lasten ja omia vaatteita, niitä pestessä. Silloin ei mikrotettu eineksiä ja mahtoiko rahaa olla edes kaiken aikaa ruokaan. Olen lukenut näistä asioista äärettömän määrän kirjoja. Suosittelen sinullekin niin huomaat, että leskeys sodassa, sodan jälkeen pitkään, ei ollut kovin helppoa. Ei ollut Kelaa ja tukia, ei ollut kummoisiakaan kodin koneita käytössä. Elämä oli usein aamusta iltaan raatamista. Itse olen ollut kiinnostunut noista ajoista ja jo paljon aikaisemmistakin ajoista, kyllä oman kotimaan historiaa pitää tuntea. Kun kerran kirjastoissa käyt, lue sitten kunnollista kirjallisuutta!
Meitä oli neljä lasta ja leskiäiti.
Silti ehdittiin kirjastoon vähintään kerran viikossa. Mm. hakemassa ompeluohjeita ja kaavoja. Ja siinä ommellessa voi kuunnella, kun lapsi lukee.
Kai siinä on kyse siitä, mikä kiinnostaa. Joillekin oppiminen on työtä ja taakkaa ja kun on raskasta, keskitytään vain arjen pyöritykseen. Toisille juuri vaikka kirjasto on se hengähdyspaikka, josta saadaan voimaa pyörittää sitä arkea.
Vanhemman velvollisuuksiin kyllä kuuluu huolehtia siitä, että lapselle kehittyy hyvä ja laaja sanavarasto ja hyvä äidinkielen taito. Kuului silloin ja kuuluu nykyään.
Kirjoitat nyt soopaa. Sinun arvojesi mukaan eläminen ei ole kenenkään velvollisuus. Ei ole nyt eikä ole ollut ennen. Oppivelvollisuus on olemassa siksi, että kaikki saisivat tietyn perustason sivistyksen. Muutoin ihmiset ovat vapaita arvostamaan niitä asioita mitä lystää.
Ei se ole minun arvoni, vaan totuus siitä, että vanhemman kuuluu huolehtia lapselleen eväät koulunkäyntiin. Hyvä äidinkielen taito ja laaja sanavarasto on kaiken koulumenestyksen avain. Ilman sitä ei saavuta sitä oppivelvollisuuden tavoitetta, mikä on nähty nyt todella selkeästi tutkimustuloksissa.
Jostain syystä noin 70v ikäisistä kaikki osaavat lukea (ainoa poikkeus ovat lapsesta asti neurologisista häiriöistä kärsineet, käytännössä laitosasukit). Outoa, että heille ei jatkuvasti luettu, he eivät olleet vanhempiensa elämän keskipisteitä ja lukemista pidettiin kansalaistaitona, ei erityisenä valintana. He oppivat muuten neulomaan sukat 9v iässä ja tekemään kukkapöydän 10v iässä - näitä taitoja ei taida nykylapsilla tuossa iässä olla?
Tässäkin ketjussa on tullut moneen kertaan ilmi, että nämä juntit eivät todellakaan osaa lukea. Ja se sama ongelma näkyy siellä maalla nyt heidän lapsenlapsissaankin, varsinkin pojissa. Jotka saattaa nyt mennä peruskoulun läpi oppimatta lukemaan.
Omat appivanhempani ovat Itä-Suomesta ja tosiaan KERRAN erehdyin ostamaan heille kirjat joululahjoiksi. He ottivat lahjan vastaan kuin eivät edes tunnistaisi mikä se on.
Koskaan eivät ole käyneet kirjastossa, eikä kotona ole luettu. Kälyilläni ja kälyjen lapsilla on jäätävä surkea äidinkielen taito.
Minun mieheni pelastui koska hänellä sattui koulussa olemaan opettajia, jotka huolehti niistäkin lapsista, joista koti ei huolehtinut. Enää koulu ei sitä tee ja siksi ero huonon ja hyvän kodin lasten välillä kasvaa.
Miehelläni oli myös hyvä ja sivistynyt kaveripiiri ja kavereilla vastuuntuntoisia vanhempia, jotka tukivat myös miestäni. Sekin on lottovoitto, joka ei osu jokaisen kohdalle.
Miksi duunarin tarvitsisi haluta lukea?
Lastensa takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun isovanhemmat olivat kaupunkilaisia,toinen oli maalta kotoisin, isoisät olivat jo kuolleet, mummot olisivat jo 107 vuotiaita. Ei kumpikaan osannut englantia, toinen osasi suomea ja venäjää kun oli Moskovasta lähtöisin. Eivät käyneet kirjastossa eivätkä uineet, eivät siis käyneet uimahallissa edes saunassa. Mutta entä sitten ? Töitä tekivät pienestä pitäen ja toinen jäi sotaleskeksi, joten eipä juuri muuta elämää ollutkaan kuin työ ja lapset. Mutta toki sinun on vaikea tajuta tuollaista, ei äitini eikä isänikään englantia koulussa opiskelleet, isä oppi merillä englannin.
Kirjasto on aina ollut ilmainen joten en tajua miten se leskeys esti sen käytön. Me käytiin monta kertaa kirjastossa, vaikka äiti oli leski.
Sotaleskellä varmaan oli paljon tekemistä saada itselle ja lapsille ruokaa ja vaatetta. Illat kuluivat paikatessa ja parsiessa lasten ja omia vaatteita, niitä pestessä. Silloin ei mikrotettu eineksiä ja mahtoiko rahaa olla edes kaiken aikaa ruokaan. Olen lukenut näistä asioista äärettömän määrän kirjoja. Suosittelen sinullekin niin huomaat, että leskeys sodassa, sodan jälkeen pitkään, ei ollut kovin helppoa. Ei ollut Kelaa ja tukia, ei ollut kummoisiakaan kodin koneita käytössä. Elämä oli usein aamusta iltaan raatamista. Itse olen ollut kiinnostunut noista ajoista ja jo paljon aikaisemmistakin ajoista, kyllä oman kotimaan historiaa pitää tuntea. Kun kerran kirjastoissa käyt, lue sitten kunnollista kirjallisuutta!
Meitä oli neljä lasta ja leskiäiti.
Silti ehdittiin kirjastoon vähintään kerran viikossa. Mm. hakemassa ompeluohjeita ja kaavoja. Ja siinä ommellessa voi kuunnella, kun lapsi lukee.
Kai siinä on kyse siitä, mikä kiinnostaa. Joillekin oppiminen on työtä ja taakkaa ja kun on raskasta, keskitytään vain arjen pyöritykseen. Toisille juuri vaikka kirjasto on se hengähdyspaikka, josta saadaan voimaa pyörittää sitä arkea.
Vanhemman velvollisuuksiin kyllä kuuluu huolehtia siitä, että lapselle kehittyy hyvä ja laaja sanavarasto ja hyvä äidinkielen taito. Kuului silloin ja kuuluu nykyään.
Kirjoitat nyt soopaa. Sinun arvojesi mukaan eläminen ei ole kenenkään velvollisuus. Ei ole nyt eikä ole ollut ennen. Oppivelvollisuus on olemassa siksi, että kaikki saisivat tietyn perustason sivistyksen. Muutoin ihmiset ovat vapaita arvostamaan niitä asioita mitä lystää.
Ei se ole minun arvoni, vaan totuus siitä, että vanhemman kuuluu huolehtia lapselleen eväät koulunkäyntiin. Hyvä äidinkielen taito ja laaja sanavarasto on kaiken koulumenestyksen avain. Ilman sitä ei saavuta sitä oppivelvollisuuden tavoitetta, mikä on nähty nyt todella selkeästi tutkimustuloksissa.
Jostain syystä noin 70v ikäisistä kaikki osaavat lukea (ainoa poikkeus ovat lapsesta asti neurologisista häiriöistä kärsineet, käytännössä laitosasukit). Outoa, että heille ei jatkuvasti luettu, he eivät olleet vanhempiensa elämän keskipisteitä ja lukemista pidettiin kansalaistaitona, ei erityisenä valintana. He oppivat muuten neulomaan sukat 9v iässä ja tekemään kukkapöydän 10v iässä - näitä taitoja ei taida nykylapsilla tuossa iässä olla?
Minun mieheni pelastui koska hänellä sattui koulussa olemaan opettajia, jotka huolehti niistäkin lapsista, joista koti ei huolehtinut. Enää koulu ei sitä tee ja siksi ero huonon ja hyvän kodin lasten välillä kasvaa.
Miehelläni oli myös hyvä ja sivistynyt kaveripiiri ja kavereilla vastuuntuntoisia vanhempia, jotka tukivat myös miestäni. Sekin on lottovoitto, joka ei osu jokaisen kohdalle.
Lottovoitto, joka ei osu jokaisen kohdalle. Kuten ei ole osunut miehen vanhempien kohdallekaan.
Että varmaan joku rooli on silläkin, missä ovat kasvaneet ja millaisia ne omat vanhempansa ovat olleet. Siellä maatalossa, jossa on useampaa sukupolvea tupa täynnä ja isäntä palannut sodasta toivottavasti raajat ja järki tallessa, tuskin on puskettu tilan jatkajaa muualle kuin heinäntekoon.
Onhan se näköalatonta, mutta mitä sitten. Ovat pärjänneet tähänkin asti. Eivätkä selkeästi ole estäneet poikansa oppimista tai sivistyneiden kanssa seurustelua eikä poika ole jäänyt pitämään tilaa ja pörräämään pelloille.
Ei heillä mitään maatilaa ole.
Ja ihan ehjin nahoin palasivat isät rintamilta, toisin kuin minun äidilläni, joka oli sotaorpo.
Ja kyllä he kaikkensa tekivät, että poikakaan ei sieltä nousisi ja kun nousi niin kerjäävät rahaa koko ajan. Ja sotkevat asioitaan ja niitä pitäisi setviä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin sain alapeukkuja mutta olen kasvanut tuollaisen perheen lapsena. Kyllä se harmittaa etten saanut samoja lähtökohtia elämään kuin useimmat mutta vastoin muiden odotuksia tein mitä itse halusin.
Sen oman katkeruuden lisäksi ärsyttää aina vanhempia tavatessa se kertakaikkinen ilkeys ja typeryys. Rasismi ja ilkeät kommentit on arkipäivää. Toki ymmärrän että siellä taustalla on jonkinlaista sosiaalista pelkoa, siksi on niin vihainen ja aina kotona.
Sama täällä, veikkaan että alapeukuttajat eivät tunne ilmiötä omasta elämästään. Tiedän, että taustalla on kovia kokemuksia, mutta ei se kaikkiin vaikuta samalla tavalla. Ap viestissä ei puhuttu mistään pahantahtoisuudesta, mutta usein kuvioon kuuluu se, ettei hyväksy mitään itselleen uutta tai vierasta. Suppeassa elämänpiirissä kasvanut voi olla myös positiivinen ja avoin, mutta silloin hänen elämänpiirinsä väistämättä laajenee ainakin jollain tavalla.
Jep, ilkeys, suvaitsemattomuus, jatkuva jäkätys, vittuilu, arvostelu, nujertaminen, alas painaminen, julkinen nolaaminen, alaspainaminen, ivaaminen.
Siinä on mun appivanhempien kommunikointi pähkinänkuoressa.
Jopa sitä omaa lasta kadehditaan niin paljon, ettei haluttaisi sen menestyvän. Kaikkien pitää rypeä siinä samassa surkeudessa nini se ei ole niin surkeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun isovanhemmat olivat kaupunkilaisia,toinen oli maalta kotoisin, isoisät olivat jo kuolleet, mummot olisivat jo 107 vuotiaita. Ei kumpikaan osannut englantia, toinen osasi suomea ja venäjää kun oli Moskovasta lähtöisin. Eivät käyneet kirjastossa eivätkä uineet, eivät siis käyneet uimahallissa edes saunassa. Mutta entä sitten ? Töitä tekivät pienestä pitäen ja toinen jäi sotaleskeksi, joten eipä juuri muuta elämää ollutkaan kuin työ ja lapset. Mutta toki sinun on vaikea tajuta tuollaista, ei äitini eikä isänikään englantia koulussa opiskelleet, isä oppi merillä englannin.
Kirjasto on aina ollut ilmainen joten en tajua miten se leskeys esti sen käytön. Me käytiin monta kertaa kirjastossa, vaikka äiti oli leski.
Sotaleskellä varmaan oli paljon tekemistä saada itselle ja lapsille ruokaa ja vaatetta. Illat kuluivat paikatessa ja parsiessa lasten ja omia vaatteita, niitä pestessä. Silloin ei mikrotettu eineksiä ja mahtoiko rahaa olla edes kaiken aikaa ruokaan. Olen lukenut näistä asioista äärettömän määrän kirjoja. Suosittelen sinullekin niin huomaat, että leskeys sodassa, sodan jälkeen pitkään, ei ollut kovin helppoa. Ei ollut Kelaa ja tukia, ei ollut kummoisiakaan kodin koneita käytössä. Elämä oli usein aamusta iltaan raatamista. Itse olen ollut kiinnostunut noista ajoista ja jo paljon aikaisemmistakin ajoista, kyllä oman kotimaan historiaa pitää tuntea. Kun kerran kirjastoissa käyt, lue sitten kunnollista kirjallisuutta!
Meitä oli neljä lasta ja leskiäiti.
Silti ehdittiin kirjastoon vähintään kerran viikossa. Mm. hakemassa ompeluohjeita ja kaavoja. Ja siinä ommellessa voi kuunnella, kun lapsi lukee.
Kai siinä on kyse siitä, mikä kiinnostaa. Joillekin oppiminen on työtä ja taakkaa ja kun on raskasta, keskitytään vain arjen pyöritykseen. Toisille juuri vaikka kirjasto on se hengähdyspaikka, josta saadaan voimaa pyörittää sitä arkea.
Vanhemman velvollisuuksiin kyllä kuuluu huolehtia siitä, että lapselle kehittyy hyvä ja laaja sanavarasto ja hyvä äidinkielen taito. Kuului silloin ja kuuluu nykyään.
Kirjoitat nyt soopaa. Sinun arvojesi mukaan eläminen ei ole kenenkään velvollisuus. Ei ole nyt eikä ole ollut ennen. Oppivelvollisuus on olemassa siksi, että kaikki saisivat tietyn perustason sivistyksen. Muutoin ihmiset ovat vapaita arvostamaan niitä asioita mitä lystää.
Ei se ole minun arvoni, vaan totuus siitä, että vanhemman kuuluu huolehtia lapselleen eväät koulunkäyntiin. Hyvä äidinkielen taito ja laaja sanavarasto on kaiken koulumenestyksen avain. Ilman sitä ei saavuta sitä oppivelvollisuuden tavoitetta, mikä on nähty nyt todella selkeästi tutkimustuloksissa.
Jostain syystä noin 70v ikäisistä kaikki osaavat lukea (ainoa poikkeus ovat lapsesta asti neurologisista häiriöistä kärsineet, käytännössä laitosasukit). Outoa, että heille ei jatkuvasti luettu, he eivät olleet vanhempiensa elämän keskipisteitä ja lukemista pidettiin kansalaistaitona, ei erityisenä valintana. He oppivat muuten neulomaan sukat 9v iässä ja tekemään kukkapöydän 10v iässä - näitä taitoja ei taida nykylapsilla tuossa iässä olla?
Tässäkin ketjussa on tullut moneen kertaan ilmi, että nämä juntit eivät todellakaan osaa lukea. Ja se sama ongelma näkyy siellä maalla nyt heidän lapsenlapsissaankin, varsinkin pojissa. Jotka saattaa nyt mennä peruskoulun läpi oppimatta lukemaan.
Omat appivanhempani ovat Itä-Suomesta ja tosiaan KERRAN erehdyin ostamaan heille kirjat joululahjoiksi. He ottivat lahjan vastaan kuin eivät edes tunnistaisi mikä se on.
Koskaan eivät ole käyneet kirjastossa, eikä kotona ole luettu. Kälyilläni ja kälyjen lapsilla on jäätävä surkea äidinkielen taito.
Minun mieheni pelastui koska hänellä sattui koulussa olemaan opettajia, jotka huolehti niistäkin lapsista, joista koti ei huolehtinut. Enää koulu ei sitä tee ja siksi ero huonon ja hyvän kodin lasten välillä kasvaa.
Miehelläni oli myös hyvä ja sivistynyt kaveripiiri ja kavereilla vastuuntuntoisia vanhempia, jotka tukivat myös miestäni. Sekin on lottovoitto, joka ei osu jokaisen kohdalle.
Voisitko kertoa meille kaikille, miten kaksi lukutaidotonta on selvinnyt vuosikymmeniä tilanpidossa? Miten ovat osanneet tehdä veroilmoituksen, viljelysuunnitelman, selvittää EU-tukien kiemurat, hankkia ajokortin ja erilaiset maataloudessa tarvittavat lupakortit, pystyneet tekemään erilaisia hankintasopimuksia jne.
Minä olen maalla oppinut, että ainoat lukutaidottomat ovat kaupunkilaisia. He eivät ymmärrä edes yksikertaisia kylttitekstejä tyyliin "Yksityisalue" tai "Yksityistie" tai "Tie päättyy".
Vierailija kirjoitti:
Muistan kyllä 60-luvulla käyneeni uimahallissa joskus, mutta se oli todella harvoin ja vastasi lähinnä kokemuksena kylpylämatkaa nykyisin. Aikuisena ja kaupunkilaisena ostin joskus sarjakortin ja kyllä se todella oudolta tuntui käydä joka viikko uimahallissa. Aika syvällä se on käsityksissä, mikä on normaalia ja sopivaa. Samoin teatteri, olen elänyt pitkiä aikoja käymättä ollenkaan ja lyhyen aikaa kävin ihan tolkuttoman usein. Nyt olen palannut takaisin siihen, etten käy. Jossain vaiheessa ihminen lakkaa tekemästä yhtään mitään, minulle taitaa olla luontaista noiden maalaisihmisten tapa pitää kaikki ennallaan muuttamatta mitään ja jättämättä mitään mainittavaa jälkeä itsestäni.
Kävin 60-luvulla koulua Kotka-Karhuala seudulla ja uimahalleja ei ollut lähimainkqaan. Maauimala oli Kotkassa ja siellä käytiin vaikka uimarantoja oli pilvin pimein
Kotkan ja Karhulan hallit tulivat myöhemmin. Oppariaikana käytiin Lahdessa luokkaretkellä ja siellä oli uimahalli, mikä oli ihmeellinen kokemus.
Lähin kirjastokin oli 5 km päässä ja perheessämme oli yksi fillari, joka oli isän työmatka-ajoneuvo, joten kirjastokäynnillä piti tehdä 10 km kävelylenkki.
Tästä huolimatta kirjastossa käytiin ja koululaisille oli koulun yhteydessä kirjasto ja myöh siellä sai muutkin käydä.
Elokuvateattereita oli monta ja liput olivat halpoja. Mekin köyhä suurperhe käytiin joskus elävissä kuvissa.
Nykyhinnoilla ei meidän perhekoolla olisi varaa mennä elokuviin.
Tanssilavoja oli useita ja jo varhaisteininä mentiin sinne lähistölle notkumaan ja pian tanssimaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ehtinyt lukea koko ketjua, mutta kai jossain vaiheessa tuli esille se, että jos nämä isovanhemmat olisivat erittäin matkustushaluisia ja nälkäisiä oppimaan tietoasioita, he tuskin olisivat jääneet maalle pitämään maatilaa, joka on erittäin sitovaa ja voimat vievää työtä.
Ei maatilalle jääminen tarkoita, ettei olisi kiinnostunut muusta maailmasta. Kovin matkustus- ja opiskelunälkäinen ei ehkä kannata olla, koska työ on niin sitovaa. Mutta omassa suvussa ja kylällä olen nähnyt hyvinkin monenlaisia maanviljelijöitä. Valitettavasti oma isäni oli kuitenkin juuri sellainen jurnuttaja, joista tässä ketjussa puhutaan. Näitä on jonkin verran.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun isovanhemmat olivat kaupunkilaisia,toinen oli maalta kotoisin, isoisät olivat jo kuolleet, mummot olisivat jo 107 vuotiaita. Ei kumpikaan osannut englantia, toinen osasi suomea ja venäjää kun oli Moskovasta lähtöisin. Eivät käyneet kirjastossa eivätkä uineet, eivät siis käyneet uimahallissa edes saunassa. Mutta entä sitten ? Töitä tekivät pienestä pitäen ja toinen jäi sotaleskeksi, joten eipä juuri muuta elämää ollutkaan kuin työ ja lapset. Mutta toki sinun on vaikea tajuta tuollaista, ei äitini eikä isänikään englantia koulussa opiskelleet, isä oppi merillä englannin.
Kirjasto on aina ollut ilmainen joten en tajua miten se leskeys esti sen käytön. Me käytiin monta kertaa kirjastossa, vaikka äiti oli leski.
Sotaleskellä varmaan oli paljon tekemistä saada itselle ja lapsille ruokaa ja vaatetta. Illat kuluivat paikatessa ja parsiessa lasten ja omia vaatteita, niitä pestessä. Silloin ei mikrotettu eineksiä ja mahtoiko rahaa olla edes kaiken aikaa ruokaan. Olen lukenut näistä asioista äärettömän määrän kirjoja. Suosittelen sinullekin niin huomaat, että leskeys sodassa, sodan jälkeen pitkään, ei ollut kovin helppoa. Ei ollut Kelaa ja tukia, ei ollut kummoisiakaan kodin koneita käytössä. Elämä oli usein aamusta iltaan raatamista. Itse olen ollut kiinnostunut noista ajoista ja jo paljon aikaisemmistakin ajoista, kyllä oman kotimaan historiaa pitää tuntea. Kun kerran kirjastoissa käyt, lue sitten kunnollista kirjallisuutta!
Meitä oli neljä lasta ja leskiäiti.
Silti ehdittiin kirjastoon vähintään kerran viikossa. Mm. hakemassa ompeluohjeita ja kaavoja. Ja siinä ommellessa voi kuunnella, kun lapsi lukee.
Kai siinä on kyse siitä, mikä kiinnostaa. Joillekin oppiminen on työtä ja taakkaa ja kun on raskasta, keskitytään vain arjen pyöritykseen. Toisille juuri vaikka kirjasto on se hengähdyspaikka, josta saadaan voimaa pyörittää sitä arkea.
Vanhemman velvollisuuksiin kyllä kuuluu huolehtia siitä, että lapselle kehittyy hyvä ja laaja sanavarasto ja hyvä äidinkielen taito. Kuului silloin ja kuuluu nykyään.
Kirjoitat nyt soopaa. Sinun arvojesi mukaan eläminen ei ole kenenkään velvollisuus. Ei ole nyt eikä ole ollut ennen. Oppivelvollisuus on olemassa siksi, että kaikki saisivat tietyn perustason sivistyksen. Muutoin ihmiset ovat vapaita arvostamaan niitä asioita mitä lystää.
Ei se ole minun arvoni, vaan totuus siitä, että vanhemman kuuluu huolehtia lapselleen eväät koulunkäyntiin. Hyvä äidinkielen taito ja laaja sanavarasto on kaiken koulumenestyksen avain. Ilman sitä ei saavuta sitä oppivelvollisuuden tavoitetta, mikä on nähty nyt todella selkeästi tutkimustuloksissa.
Jostain syystä noin 70v ikäisistä kaikki osaavat lukea (ainoa poikkeus ovat lapsesta asti neurologisista häiriöistä kärsineet, käytännössä laitosasukit). Outoa, että heille ei jatkuvasti luettu, he eivät olleet vanhempiensa elämän keskipisteitä ja lukemista pidettiin kansalaistaitona, ei erityisenä valintana. He oppivat muuten neulomaan sukat 9v iässä ja tekemään kukkapöydän 10v iässä - näitä taitoja ei taida nykylapsilla tuossa iässä olla?
Tässäkin ketjussa on tullut moneen kertaan ilmi, että nämä juntit eivät todellakaan osaa lukea. Ja se sama ongelma näkyy siellä maalla nyt heidän lapsenlapsissaankin, varsinkin pojissa. Jotka saattaa nyt mennä peruskoulun läpi oppimatta lukemaan.
Omat appivanhempani ovat Itä-Suomesta ja tosiaan KERRAN erehdyin ostamaan heille kirjat joululahjoiksi. He ottivat lahjan vastaan kuin eivät edes tunnistaisi mikä se on.
Koskaan eivät ole käyneet kirjastossa, eikä kotona ole luettu. Kälyilläni ja kälyjen lapsilla on jäätävä surkea äidinkielen taito.
Minun mieheni pelastui koska hänellä sattui koulussa olemaan opettajia, jotka huolehti niistäkin lapsista, joista koti ei huolehtinut. Enää koulu ei sitä tee ja siksi ero huonon ja hyvän kodin lasten välillä kasvaa.
Miehelläni oli myös hyvä ja sivistynyt kaveripiiri ja kavereilla vastuuntuntoisia vanhempia, jotka tukivat myös miestäni. Sekin on lottovoitto, joka ei osu jokaisen kohdalle.
Voisitko kertoa meille kaikille, miten kaksi lukutaidotonta on selvinnyt vuosikymmeniä tilanpidossa? Miten ovat osanneet tehdä veroilmoituksen, viljelysuunnitelman, selvittää EU-tukien kiemurat, hankkia ajokortin ja erilaiset maataloudessa tarvittavat lupakortit, pystyneet tekemään erilaisia hankintasopimuksia jne.
Minä olen maalla oppinut, että ainoat lukutaidottomat ovat kaupunkilaisia. He eivät ymmärrä edes yksikertaisia kylttitekstejä tyyliin "Yksityisalue" tai "Yksityistie" tai "Tie päättyy".
Ei minun appivanhempani ole maanviljelijöitä. Appi oli sekatyömies ja anoppi keittiöapulainen.
Ja kyllä, rajat ovat heille jotain ihan uutta, eivät esimerkiksi koskaan oppineet, missä alkaa poikansa ja minun koti ja mikä on heidän aluettaan. Yksityisyys tai kotirauha tuntemattomia käsitteitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun isovanhemmat olivat kaupunkilaisia,toinen oli maalta kotoisin, isoisät olivat jo kuolleet, mummot olisivat jo 107 vuotiaita. Ei kumpikaan osannut englantia, toinen osasi suomea ja venäjää kun oli Moskovasta lähtöisin. Eivät käyneet kirjastossa eivätkä uineet, eivät siis käyneet uimahallissa edes saunassa. Mutta entä sitten ? Töitä tekivät pienestä pitäen ja toinen jäi sotaleskeksi, joten eipä juuri muuta elämää ollutkaan kuin työ ja lapset. Mutta toki sinun on vaikea tajuta tuollaista, ei äitini eikä isänikään englantia koulussa opiskelleet, isä oppi merillä englannin.
Kirjasto on aina ollut ilmainen joten en tajua miten se leskeys esti sen käytön. Me käytiin monta kertaa kirjastossa, vaikka äiti oli leski.
Sotaleskellä varmaan oli paljon tekemistä saada itselle ja lapsille ruokaa ja vaatetta. Illat kuluivat paikatessa ja parsiessa lasten ja omia vaatteita, niitä pestessä. Silloin ei mikrotettu eineksiä ja mahtoiko rahaa olla edes kaiken aikaa ruokaan. Olen lukenut näistä asioista äärettömän määrän kirjoja. Suosittelen sinullekin niin huomaat, että leskeys sodassa, sodan jälkeen pitkään, ei ollut kovin helppoa. Ei ollut Kelaa ja tukia, ei ollut kummoisiakaan kodin koneita käytössä. Elämä oli usein aamusta iltaan raatamista. Itse olen ollut kiinnostunut noista ajoista ja jo paljon aikaisemmistakin ajoista, kyllä oman kotimaan historiaa pitää tuntea. Kun kerran kirjastoissa käyt, lue sitten kunnollista kirjallisuutta!
Meitä oli neljä lasta ja leskiäiti.
Silti ehdittiin kirjastoon vähintään kerran viikossa. Mm. hakemassa ompeluohjeita ja kaavoja. Ja siinä ommellessa voi kuunnella, kun lapsi lukee.
Kai siinä on kyse siitä, mikä kiinnostaa. Joillekin oppiminen on työtä ja taakkaa ja kun on raskasta, keskitytään vain arjen pyöritykseen. Toisille juuri vaikka kirjasto on se hengähdyspaikka, josta saadaan voimaa pyörittää sitä arkea.
Vanhemman velvollisuuksiin kyllä kuuluu huolehtia siitä, että lapselle kehittyy hyvä ja laaja sanavarasto ja hyvä äidinkielen taito. Kuului silloin ja kuuluu nykyään.
Kirjoitat nyt soopaa. Sinun arvojesi mukaan eläminen ei ole kenenkään velvollisuus. Ei ole nyt eikä ole ollut ennen. Oppivelvollisuus on olemassa siksi, että kaikki saisivat tietyn perustason sivistyksen. Muutoin ihmiset ovat vapaita arvostamaan niitä asioita mitä lystää.
Ei se ole minun arvoni, vaan totuus siitä, että vanhemman kuuluu huolehtia lapselleen eväät koulunkäyntiin. Hyvä äidinkielen taito ja laaja sanavarasto on kaiken koulumenestyksen avain. Ilman sitä ei saavuta sitä oppivelvollisuuden tavoitetta, mikä on nähty nyt todella selkeästi tutkimustuloksissa.
Jostain syystä noin 70v ikäisistä kaikki osaavat lukea (ainoa poikkeus ovat lapsesta asti neurologisista häiriöistä kärsineet, käytännössä laitosasukit). Outoa, että heille ei jatkuvasti luettu, he eivät olleet vanhempiensa elämän keskipisteitä ja lukemista pidettiin kansalaistaitona, ei erityisenä valintana. He oppivat muuten neulomaan sukat 9v iässä ja tekemään kukkapöydän 10v iässä - näitä taitoja ei taida nykylapsilla tuossa iässä olla?
Tässäkin ketjussa on tullut moneen kertaan ilmi, että nämä juntit eivät todellakaan osaa lukea. Ja se sama ongelma näkyy siellä maalla nyt heidän lapsenlapsissaankin, varsinkin pojissa. Jotka saattaa nyt mennä peruskoulun läpi oppimatta lukemaan.
Omat appivanhempani ovat Itä-Suomesta ja tosiaan KERRAN erehdyin ostamaan heille kirjat joululahjoiksi. He ottivat lahjan vastaan kuin eivät edes tunnistaisi mikä se on.
Koskaan eivät ole käyneet kirjastossa, eikä kotona ole luettu. Kälyilläni ja kälyjen lapsilla on jäätävä surkea äidinkielen taito.
Minun mieheni pelastui koska hänellä sattui koulussa olemaan opettajia, jotka huolehti niistäkin lapsista, joista koti ei huolehtinut. Enää koulu ei sitä tee ja siksi ero huonon ja hyvän kodin lasten välillä kasvaa.
Miehelläni oli myös hyvä ja sivistynyt kaveripiiri ja kavereilla vastuuntuntoisia vanhempia, jotka tukivat myös miestäni. Sekin on lottovoitto, joka ei osu jokaisen kohdalle.
Miksi duunarin tarvitsisi haluta lukea?
Presidentti Mauno Koivisto on oikein hyvä esimerkki, miksi duunarin ja yleensä jokaisen on hyvä lukea. Duunarista presidentiksi on hyvä saavutus. Onhan noita korkeasti koulutettujakin ihmisiä - ei ole kyse mistään erityisestä ikäluokasta - jotka eivät ole koskaan lukeneet muuta kuin oppikirjansa oppilaitoksissaan. Ihan lähipiirissäni on kaksi hammaslääkäriä ja yksi DI, jotka eivät ole koskaan yhtään kirjaa lukeneet tai kirjastoissa käyneet, heillä ei ole kotona ollut koskaan yhtään kirjaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun isovanhemmat olivat kaupunkilaisia,toinen oli maalta kotoisin, isoisät olivat jo kuolleet, mummot olisivat jo 107 vuotiaita. Ei kumpikaan osannut englantia, toinen osasi suomea ja venäjää kun oli Moskovasta lähtöisin. Eivät käyneet kirjastossa eivätkä uineet, eivät siis käyneet uimahallissa edes saunassa. Mutta entä sitten ? Töitä tekivät pienestä pitäen ja toinen jäi sotaleskeksi, joten eipä juuri muuta elämää ollutkaan kuin työ ja lapset. Mutta toki sinun on vaikea tajuta tuollaista, ei äitini eikä isänikään englantia koulussa opiskelleet, isä oppi merillä englannin.
Kirjasto on aina ollut ilmainen joten en tajua miten se leskeys esti sen käytön. Me käytiin monta kertaa kirjastossa, vaikka äiti oli leski.
Sotaleskellä varmaan oli paljon tekemistä saada itselle ja lapsille ruokaa ja vaatetta. Illat kuluivat paikatessa ja parsiessa lasten ja omia vaatteita, niitä pestessä. Silloin ei mikrotettu eineksiä ja mahtoiko rahaa olla edes kaiken aikaa ruokaan. Olen lukenut näistä asioista äärettömän määrän kirjoja. Suosittelen sinullekin niin huomaat, että leskeys sodassa, sodan jälkeen pitkään, ei ollut kovin helppoa. Ei ollut Kelaa ja tukia, ei ollut kummoisiakaan kodin koneita käytössä. Elämä oli usein aamusta iltaan raatamista. Itse olen ollut kiinnostunut noista ajoista ja jo paljon aikaisemmistakin ajoista, kyllä oman kotimaan historiaa pitää tuntea. Kun kerran kirjastoissa käyt, lue sitten kunnollista kirjallisuutta!
Meitä oli neljä lasta ja leskiäiti.
Silti ehdittiin kirjastoon vähintään kerran viikossa. Mm. hakemassa ompeluohjeita ja kaavoja. Ja siinä ommellessa voi kuunnella, kun lapsi lukee.
Kai siinä on kyse siitä, mikä kiinnostaa. Joillekin oppiminen on työtä ja taakkaa ja kun on raskasta, keskitytään vain arjen pyöritykseen. Toisille juuri vaikka kirjasto on se hengähdyspaikka, josta saadaan voimaa pyörittää sitä arkea.
Vanhemman velvollisuuksiin kyllä kuuluu huolehtia siitä, että lapselle kehittyy hyvä ja laaja sanavarasto ja hyvä äidinkielen taito. Kuului silloin ja kuuluu nykyään.
Kirjoitat nyt soopaa. Sinun arvojesi mukaan eläminen ei ole kenenkään velvollisuus. Ei ole nyt eikä ole ollut ennen. Oppivelvollisuus on olemassa siksi, että kaikki saisivat tietyn perustason sivistyksen. Muutoin ihmiset ovat vapaita arvostamaan niitä asioita mitä lystää.
Ei se ole minun arvoni, vaan totuus siitä, että vanhemman kuuluu huolehtia lapselleen eväät koulunkäyntiin. Hyvä äidinkielen taito ja laaja sanavarasto on kaiken koulumenestyksen avain. Ilman sitä ei saavuta sitä oppivelvollisuuden tavoitetta, mikä on nähty nyt todella selkeästi tutkimustuloksissa.
Jostain syystä noin 70v ikäisistä kaikki osaavat lukea (ainoa poikkeus ovat lapsesta asti neurologisista häiriöistä kärsineet, käytännössä laitosasukit). Outoa, että heille ei jatkuvasti luettu, he eivät olleet vanhempiensa elämän keskipisteitä ja lukemista pidettiin kansalaistaitona, ei erityisenä valintana. He oppivat muuten neulomaan sukat 9v iässä ja tekemään kukkapöydän 10v iässä - näitä taitoja ei taida nykylapsilla tuossa iässä olla?
Tässäkin ketjussa on tullut moneen kertaan ilmi, että nämä juntit eivät todellakaan osaa lukea. Ja se sama ongelma näkyy siellä maalla nyt heidän lapsenlapsissaankin, varsinkin pojissa. Jotka saattaa nyt mennä peruskoulun läpi oppimatta lukemaan.
Omat appivanhempani ovat Itä-Suomesta ja tosiaan KERRAN erehdyin ostamaan heille kirjat joululahjoiksi. He ottivat lahjan vastaan kuin eivät edes tunnistaisi mikä se on.
Koskaan eivät ole käyneet kirjastossa, eikä kotona ole luettu. Kälyilläni ja kälyjen lapsilla on jäätävä surkea äidinkielen taito.
Minun mieheni pelastui koska hänellä sattui koulussa olemaan opettajia, jotka huolehti niistäkin lapsista, joista koti ei huolehtinut. Enää koulu ei sitä tee ja siksi ero huonon ja hyvän kodin lasten välillä kasvaa.
Miehelläni oli myös hyvä ja sivistynyt kaveripiiri ja kavereilla vastuuntuntoisia vanhempia, jotka tukivat myös miestäni. Sekin on lottovoitto, joka ei osu jokaisen kohdalle.
Miksi duunarin tarvitsisi haluta lukea?
Presidentti Mauno Koivisto on oikein hyvä esimerkki, miksi duunarin ja yleensä jokaisen on hyvä lukea. Duunarista presidentiksi on hyvä saavutus. Onhan noita korkeasti koulutettujakin ihmisiä - ei ole kyse mistään erityisestä ikäluokasta - jotka eivät ole koskaan lukeneet muuta kuin oppikirjansa oppilaitoksissaan. Ihan lähipiirissäni on kaksi hammaslääkäriä ja yksi DI, jotka eivät ole koskaan yhtään kirjaa lukeneet tai kirjastoissa käyneet, heillä ei ole kotona ollut koskaan yhtään kirjaa.
Noita ankeista oloista nousseita suurmiehiä yhdistää liki kaikkia kunnianhimoinen äiti. Äiti joka on jaksanut kannustaa ja patistaa ja tarjota sitä mitä ikinä ilmaiseksi lapselleen saa. Ja arvostanut lukemista.
Päätalollekin äiti tilasi kirjoja sinne hornan tuuttiin ja Halosen koulutti nimenomaan duunari-äiti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun isovanhemmat olivat kaupunkilaisia,toinen oli maalta kotoisin, isoisät olivat jo kuolleet, mummot olisivat jo 107 vuotiaita. Ei kumpikaan osannut englantia, toinen osasi suomea ja venäjää kun oli Moskovasta lähtöisin. Eivät käyneet kirjastossa eivätkä uineet, eivät siis käyneet uimahallissa edes saunassa. Mutta entä sitten ? Töitä tekivät pienestä pitäen ja toinen jäi sotaleskeksi, joten eipä juuri muuta elämää ollutkaan kuin työ ja lapset. Mutta toki sinun on vaikea tajuta tuollaista, ei äitini eikä isänikään englantia koulussa opiskelleet, isä oppi merillä englannin.
Kirjasto on aina ollut ilmainen joten en tajua miten se leskeys esti sen käytön. Me käytiin monta kertaa kirjastossa, vaikka äiti oli leski.
Sotaleskellä varmaan oli paljon tekemistä saada itselle ja lapsille ruokaa ja vaatetta. Illat kuluivat paikatessa ja parsiessa lasten ja omia vaatteita, niitä pestessä. Silloin ei mikrotettu eineksiä ja mahtoiko rahaa olla edes kaiken aikaa ruokaan. Olen lukenut näistä asioista äärettömän määrän kirjoja. Suosittelen sinullekin niin huomaat, että leskeys sodassa, sodan jälkeen pitkään, ei ollut kovin helppoa. Ei ollut Kelaa ja tukia, ei ollut kummoisiakaan kodin koneita käytössä. Elämä oli usein aamusta iltaan raatamista. Itse olen ollut kiinnostunut noista ajoista ja jo paljon aikaisemmistakin ajoista, kyllä oman kotimaan historiaa pitää tuntea. Kun kerran kirjastoissa käyt, lue sitten kunnollista kirjallisuutta!
Meitä oli neljä lasta ja leskiäiti.
Silti ehdittiin kirjastoon vähintään kerran viikossa. Mm. hakemassa ompeluohjeita ja kaavoja. Ja siinä ommellessa voi kuunnella, kun lapsi lukee.
Kai siinä on kyse siitä, mikä kiinnostaa. Joillekin oppiminen on työtä ja taakkaa ja kun on raskasta, keskitytään vain arjen pyöritykseen. Toisille juuri vaikka kirjasto on se hengähdyspaikka, josta saadaan voimaa pyörittää sitä arkea.
Vanhemman velvollisuuksiin kyllä kuuluu huolehtia siitä, että lapselle kehittyy hyvä ja laaja sanavarasto ja hyvä äidinkielen taito. Kuului silloin ja kuuluu nykyään.
Kirjoitat nyt soopaa. Sinun arvojesi mukaan eläminen ei ole kenenkään velvollisuus. Ei ole nyt eikä ole ollut ennen. Oppivelvollisuus on olemassa siksi, että kaikki saisivat tietyn perustason sivistyksen. Muutoin ihmiset ovat vapaita arvostamaan niitä asioita mitä lystää.
Ei se ole minun arvoni, vaan totuus siitä, että vanhemman kuuluu huolehtia lapselleen eväät koulunkäyntiin. Hyvä äidinkielen taito ja laaja sanavarasto on kaiken koulumenestyksen avain. Ilman sitä ei saavuta sitä oppivelvollisuuden tavoitetta, mikä on nähty nyt todella selkeästi tutkimustuloksissa.
Jostain syystä noin 70v ikäisistä kaikki osaavat lukea (ainoa poikkeus ovat lapsesta asti neurologisista häiriöistä kärsineet, käytännössä laitosasukit). Outoa, että heille ei jatkuvasti luettu, he eivät olleet vanhempiensa elämän keskipisteitä ja lukemista pidettiin kansalaistaitona, ei erityisenä valintana. He oppivat muuten neulomaan sukat 9v iässä ja tekemään kukkapöydän 10v iässä - näitä taitoja ei taida nykylapsilla tuossa iässä olla?
Tässäkin ketjussa on tullut moneen kertaan ilmi, että nämä juntit eivät todellakaan osaa lukea. Ja se sama ongelma näkyy siellä maalla nyt heidän lapsenlapsissaankin, varsinkin pojissa. Jotka saattaa nyt mennä peruskoulun läpi oppimatta lukemaan.
Omat appivanhempani ovat Itä-Suomesta ja tosiaan KERRAN erehdyin ostamaan heille kirjat joululahjoiksi. He ottivat lahjan vastaan kuin eivät edes tunnistaisi mikä se on.
Koskaan eivät ole käyneet kirjastossa, eikä kotona ole luettu. Kälyilläni ja kälyjen lapsilla on jäätävä surkea äidinkielen taito.
Minun mieheni pelastui koska hänellä sattui koulussa olemaan opettajia, jotka huolehti niistäkin lapsista, joista koti ei huolehtinut. Enää koulu ei sitä tee ja siksi ero huonon ja hyvän kodin lasten välillä kasvaa.
Miehelläni oli myös hyvä ja sivistynyt kaveripiiri ja kavereilla vastuuntuntoisia vanhempia, jotka tukivat myös miestäni. Sekin on lottovoitto, joka ei osu jokaisen kohdalle.
Miksi duunarin tarvitsisi haluta lukea?
Presidentti Mauno Koivisto on oikein hyvä esimerkki, miksi duunarin ja yleensä jokaisen on hyvä lukea. Duunarista presidentiksi on hyvä saavutus. Onhan noita korkeasti koulutettujakin ihmisiä - ei ole kyse mistään erityisestä ikäluokasta - jotka eivät ole koskaan lukeneet muuta kuin oppikirjansa oppilaitoksissaan. Ihan lähipiirissäni on kaksi hammaslääkäriä ja yksi DI, jotka eivät ole koskaan yhtään kirjaa lukeneet tai kirjastoissa käyneet, heillä ei ole kotona ollut koskaan yhtään kirjaa.
Noita ankeista oloista nousseita suurmiehiä yhdistää liki kaikkia kunnianhimoinen äiti. Äiti joka on jaksanut kannustaa ja patistaa ja tarjota sitä mitä ikinä ilmaiseksi lapselleen saa. Ja arvostanut lukemista.
Päätalollekin äiti tilasi kirjoja sinne hornan tuuttiin ja Halosen koulutti nimenomaan duunari-äiti.
Mitä hassuttelet? Mauno Koiviston äiti kuoli, kun tämä oli lapsi. Halosen äiti oli kotiavustaja ammatiltaan, ihan itse Halonen itsensä koulutti.
Ja ap:n mies tuskin on kouluttamaton, muuten ap valittaisi, miten vajaa mies hänellä on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun isovanhemmat olivat kaupunkilaisia,toinen oli maalta kotoisin, isoisät olivat jo kuolleet, mummot olisivat jo 107 vuotiaita. Ei kumpikaan osannut englantia, toinen osasi suomea ja venäjää kun oli Moskovasta lähtöisin. Eivät käyneet kirjastossa eivätkä uineet, eivät siis käyneet uimahallissa edes saunassa. Mutta entä sitten ? Töitä tekivät pienestä pitäen ja toinen jäi sotaleskeksi, joten eipä juuri muuta elämää ollutkaan kuin työ ja lapset. Mutta toki sinun on vaikea tajuta tuollaista, ei äitini eikä isänikään englantia koulussa opiskelleet, isä oppi merillä englannin.
Kirjasto on aina ollut ilmainen joten en tajua miten se leskeys esti sen käytön. Me käytiin monta kertaa kirjastossa, vaikka äiti oli leski.
Sotaleskellä varmaan oli paljon tekemistä saada itselle ja lapsille ruokaa ja vaatetta. Illat kuluivat paikatessa ja parsiessa lasten ja omia vaatteita, niitä pestessä. Silloin ei mikrotettu eineksiä ja mahtoiko rahaa olla edes kaiken aikaa ruokaan. Olen lukenut näistä asioista äärettömän määrän kirjoja. Suosittelen sinullekin niin huomaat, että leskeys sodassa, sodan jälkeen pitkään, ei ollut kovin helppoa. Ei ollut Kelaa ja tukia, ei ollut kummoisiakaan kodin koneita käytössä. Elämä oli usein aamusta iltaan raatamista. Itse olen ollut kiinnostunut noista ajoista ja jo paljon aikaisemmistakin ajoista, kyllä oman kotimaan historiaa pitää tuntea. Kun kerran kirjastoissa käyt, lue sitten kunnollista kirjallisuutta!
Meitä oli neljä lasta ja leskiäiti.
Silti ehdittiin kirjastoon vähintään kerran viikossa. Mm. hakemassa ompeluohjeita ja kaavoja. Ja siinä ommellessa voi kuunnella, kun lapsi lukee.
Kai siinä on kyse siitä, mikä kiinnostaa. Joillekin oppiminen on työtä ja taakkaa ja kun on raskasta, keskitytään vain arjen pyöritykseen. Toisille juuri vaikka kirjasto on se hengähdyspaikka, josta saadaan voimaa pyörittää sitä arkea.
Vanhemman velvollisuuksiin kyllä kuuluu huolehtia siitä, että lapselle kehittyy hyvä ja laaja sanavarasto ja hyvä äidinkielen taito. Kuului silloin ja kuuluu nykyään.
Kirjoitat nyt soopaa. Sinun arvojesi mukaan eläminen ei ole kenenkään velvollisuus. Ei ole nyt eikä ole ollut ennen. Oppivelvollisuus on olemassa siksi, että kaikki saisivat tietyn perustason sivistyksen. Muutoin ihmiset ovat vapaita arvostamaan niitä asioita mitä lystää.
Ei se ole minun arvoni, vaan totuus siitä, että vanhemman kuuluu huolehtia lapselleen eväät koulunkäyntiin. Hyvä äidinkielen taito ja laaja sanavarasto on kaiken koulumenestyksen avain. Ilman sitä ei saavuta sitä oppivelvollisuuden tavoitetta, mikä on nähty nyt todella selkeästi tutkimustuloksissa.
Jostain syystä noin 70v ikäisistä kaikki osaavat lukea (ainoa poikkeus ovat lapsesta asti neurologisista häiriöistä kärsineet, käytännössä laitosasukit). Outoa, että heille ei jatkuvasti luettu, he eivät olleet vanhempiensa elämän keskipisteitä ja lukemista pidettiin kansalaistaitona, ei erityisenä valintana. He oppivat muuten neulomaan sukat 9v iässä ja tekemään kukkapöydän 10v iässä - näitä taitoja ei taida nykylapsilla tuossa iässä olla?
Tässäkin ketjussa on tullut moneen kertaan ilmi, että nämä juntit eivät todellakaan osaa lukea. Ja se sama ongelma näkyy siellä maalla nyt heidän lapsenlapsissaankin, varsinkin pojissa. Jotka saattaa nyt mennä peruskoulun läpi oppimatta lukemaan.
Omat appivanhempani ovat Itä-Suomesta ja tosiaan KERRAN erehdyin ostamaan heille kirjat joululahjoiksi. He ottivat lahjan vastaan kuin eivät edes tunnistaisi mikä se on.
Koskaan eivät ole käyneet kirjastossa, eikä kotona ole luettu. Kälyilläni ja kälyjen lapsilla on jäätävä surkea äidinkielen taito.
Minun mieheni pelastui koska hänellä sattui koulussa olemaan opettajia, jotka huolehti niistäkin lapsista, joista koti ei huolehtinut. Enää koulu ei sitä tee ja siksi ero huonon ja hyvän kodin lasten välillä kasvaa.
Miehelläni oli myös hyvä ja sivistynyt kaveripiiri ja kavereilla vastuuntuntoisia vanhempia, jotka tukivat myös miestäni. Sekin on lottovoitto, joka ei osu jokaisen kohdalle.
Miksi duunarin tarvitsisi haluta lukea?
Presidentti Mauno Koivisto on oikein hyvä esimerkki, miksi duunarin ja yleensä jokaisen on hyvä lukea. Duunarista presidentiksi on hyvä saavutus. Onhan noita korkeasti koulutettujakin ihmisiä - ei ole kyse mistään erityisestä ikäluokasta - jotka eivät ole koskaan lukeneet muuta kuin oppikirjansa oppilaitoksissaan. Ihan lähipiirissäni on kaksi hammaslääkäriä ja yksi DI, jotka eivät ole koskaan yhtään kirjaa lukeneet tai kirjastoissa käyneet, heillä ei ole kotona ollut koskaan yhtään kirjaa.
Noita ankeista oloista nousseita suurmiehiä yhdistää liki kaikkia kunnianhimoinen äiti. Äiti joka on jaksanut kannustaa ja patistaa ja tarjota sitä mitä ikinä ilmaiseksi lapselleen saa. Ja arvostanut lukemista.
Päätalollekin äiti tilasi kirjoja sinne hornan tuuttiin ja Halosen koulutti nimenomaan duunari-äiti.
Mitä hassuttelet? Mauno Koiviston äiti kuoli, kun tämä oli lapsi. Halosen äiti oli kotiavustaja ammatiltaan, ihan itse Halonen itsensä koulutti.
Ja ap:n mies tuskin on kouluttamaton, muuten ap valittaisi, miten vajaa mies hänellä on.
Halosen äiti oli ompelija, eikä kukaan lapsi itse itseään kouluta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin sain alapeukkuja mutta olen kasvanut tuollaisen perheen lapsena. Kyllä se harmittaa etten saanut samoja lähtökohtia elämään kuin useimmat mutta vastoin muiden odotuksia tein mitä itse halusin.
Sen oman katkeruuden lisäksi ärsyttää aina vanhempia tavatessa se kertakaikkinen ilkeys ja typeryys. Rasismi ja ilkeät kommentit on arkipäivää. Toki ymmärrän että siellä taustalla on jonkinlaista sosiaalista pelkoa, siksi on niin vihainen ja aina kotona.
Sama täällä, veikkaan että alapeukuttajat eivät tunne ilmiötä omasta elämästään. Tiedän, että taustalla on kovia kokemuksia, mutta ei se kaikkiin vaikuta samalla tavalla. Ap viestissä ei puhuttu mistään pahantahtoisuudesta, mutta usein kuvioon kuuluu se, ettei hyväksy mitään itselleen uutta tai vierasta. Suppeassa elämänpiirissä kasvanut voi olla myös positiivinen ja avoin, mutta silloin hänen elämänpiirinsä väistämättä laajenee ainakin jollain tavalla.
Hyväksyykö ap erilaisuutta? Hän nimittelee appivanhempiaan kehitysvammaisiksi. Ei kuulosta positiivisen ja erilaisuuden hyväksyvän ihmisen toiminnalta.
Hän ei hyväksy sitä, että appivanhemmat elävät eri tavalla kuin hän, eivätkä noudata hänen vaatimuksiaan matkustelusta ja kielitaidosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun isovanhemmat olivat kaupunkilaisia,toinen oli maalta kotoisin, isoisät olivat jo kuolleet, mummot olisivat jo 107 vuotiaita. Ei kumpikaan osannut englantia, toinen osasi suomea ja venäjää kun oli Moskovasta lähtöisin. Eivät käyneet kirjastossa eivätkä uineet, eivät siis käyneet uimahallissa edes saunassa. Mutta entä sitten ? Töitä tekivät pienestä pitäen ja toinen jäi sotaleskeksi, joten eipä juuri muuta elämää ollutkaan kuin työ ja lapset. Mutta toki sinun on vaikea tajuta tuollaista, ei äitini eikä isänikään englantia koulussa opiskelleet, isä oppi merillä englannin.
Kirjasto on aina ollut ilmainen joten en tajua miten se leskeys esti sen käytön. Me käytiin monta kertaa kirjastossa, vaikka äiti oli leski.
Sotaleskellä varmaan oli paljon tekemistä saada itselle ja lapsille ruokaa ja vaatetta. Illat kuluivat paikatessa ja parsiessa lasten ja omia vaatteita, niitä pestessä. Silloin ei mikrotettu eineksiä ja mahtoiko rahaa olla edes kaiken aikaa ruokaan. Olen lukenut näistä asioista äärettömän määrän kirjoja. Suosittelen sinullekin niin huomaat, että leskeys sodassa, sodan jälkeen pitkään, ei ollut kovin helppoa. Ei ollut Kelaa ja tukia, ei ollut kummoisiakaan kodin koneita käytössä. Elämä oli usein aamusta iltaan raatamista. Itse olen ollut kiinnostunut noista ajoista ja jo paljon aikaisemmistakin ajoista, kyllä oman kotimaan historiaa pitää tuntea. Kun kerran kirjastoissa käyt, lue sitten kunnollista kirjallisuutta!
Meitä oli neljä lasta ja leskiäiti.
Silti ehdittiin kirjastoon vähintään kerran viikossa. Mm. hakemassa ompeluohjeita ja kaavoja. Ja siinä ommellessa voi kuunnella, kun lapsi lukee.
Kai siinä on kyse siitä, mikä kiinnostaa. Joillekin oppiminen on työtä ja taakkaa ja kun on raskasta, keskitytään vain arjen pyöritykseen. Toisille juuri vaikka kirjasto on se hengähdyspaikka, josta saadaan voimaa pyörittää sitä arkea.
Vanhemman velvollisuuksiin kyllä kuuluu huolehtia siitä, että lapselle kehittyy hyvä ja laaja sanavarasto ja hyvä äidinkielen taito. Kuului silloin ja kuuluu nykyään.
Kirjoitat nyt soopaa. Sinun arvojesi mukaan eläminen ei ole kenenkään velvollisuus. Ei ole nyt eikä ole ollut ennen. Oppivelvollisuus on olemassa siksi, että kaikki saisivat tietyn perustason sivistyksen. Muutoin ihmiset ovat vapaita arvostamaan niitä asioita mitä lystää.
Ei se ole minun arvoni, vaan totuus siitä, että vanhemman kuuluu huolehtia lapselleen eväät koulunkäyntiin. Hyvä äidinkielen taito ja laaja sanavarasto on kaiken koulumenestyksen avain. Ilman sitä ei saavuta sitä oppivelvollisuuden tavoitetta, mikä on nähty nyt todella selkeästi tutkimustuloksissa.
Jostain syystä noin 70v ikäisistä kaikki osaavat lukea (ainoa poikkeus ovat lapsesta asti neurologisista häiriöistä kärsineet, käytännössä laitosasukit). Outoa, että heille ei jatkuvasti luettu, he eivät olleet vanhempiensa elämän keskipisteitä ja lukemista pidettiin kansalaistaitona, ei erityisenä valintana. He oppivat muuten neulomaan sukat 9v iässä ja tekemään kukkapöydän 10v iässä - näitä taitoja ei taida nykylapsilla tuossa iässä olla?
Tässäkin ketjussa on tullut moneen kertaan ilmi, että nämä juntit eivät todellakaan osaa lukea. Ja se sama ongelma näkyy siellä maalla nyt heidän lapsenlapsissaankin, varsinkin pojissa. Jotka saattaa nyt mennä peruskoulun läpi oppimatta lukemaan.
Omat appivanhempani ovat Itä-Suomesta ja tosiaan KERRAN erehdyin ostamaan heille kirjat joululahjoiksi. He ottivat lahjan vastaan kuin eivät edes tunnistaisi mikä se on.
Koskaan eivät ole käyneet kirjastossa, eikä kotona ole luettu. Kälyilläni ja kälyjen lapsilla on jäätävä surkea äidinkielen taito.
Minun mieheni pelastui koska hänellä sattui koulussa olemaan opettajia, jotka huolehti niistäkin lapsista, joista koti ei huolehtinut. Enää koulu ei sitä tee ja siksi ero huonon ja hyvän kodin lasten välillä kasvaa.
Miehelläni oli myös hyvä ja sivistynyt kaveripiiri ja kavereilla vastuuntuntoisia vanhempia, jotka tukivat myös miestäni. Sekin on lottovoitto, joka ei osu jokaisen kohdalle.
Miksi duunarin tarvitsisi haluta lukea?
Presidentti Mauno Koivisto on oikein hyvä esimerkki, miksi duunarin ja yleensä jokaisen on hyvä lukea. Duunarista presidentiksi on hyvä saavutus. Onhan noita korkeasti koulutettujakin ihmisiä - ei ole kyse mistään erityisestä ikäluokasta - jotka eivät ole koskaan lukeneet muuta kuin oppikirjansa oppilaitoksissaan. Ihan lähipiirissäni on kaksi hammaslääkäriä ja yksi DI, jotka eivät ole koskaan yhtään kirjaa lukeneet tai kirjastoissa käyneet, heillä ei ole kotona ollut koskaan yhtään kirjaa.
Noita ankeista oloista nousseita suurmiehiä yhdistää liki kaikkia kunnianhimoinen äiti. Äiti joka on jaksanut kannustaa ja patistaa ja tarjota sitä mitä ikinä ilmaiseksi lapselleen saa. Ja arvostanut lukemista.
Päätalollekin äiti tilasi kirjoja sinne hornan tuuttiin ja Halosen koulutti nimenomaan duunari-äiti.
Mitä hassuttelet? Mauno Koiviston äiti kuoli, kun tämä oli lapsi. Halosen äiti oli kotiavustaja ammatiltaan, ihan itse Halonen itsensä koulutti.
Ja ap:n mies tuskin on kouluttamaton, muuten ap valittaisi, miten vajaa mies hänellä on.
Koivisto oli kuitenkin jo kymmenvuotias kun äiti kuoli eli sitä ennen ehti vaikuttaa siihen millä asenteella lapsi koulutukseen suhtautui.
Minäkin sain alapeukkuja mutta olen kasvanut tuollaisen perheen lapsena. Kyllä se harmittaa etten saanut samoja lähtökohtia elämään kuin useimmat mutta vastoin muiden odotuksia tein mitä itse halusin.
Sen oman katkeruuden lisäksi ärsyttää aina vanhempia tavatessa se kertakaikkinen ilkeys ja typeryys. Rasismi ja ilkeät kommentit on arkipäivää. Toki ymmärrän että siellä taustalla on jonkinlaista sosiaalista pelkoa, siksi on niin vihainen ja aina kotona.