Lue keskustelun säännöt.
Isovanhemmat alle 70v ja totaalisen "maalaisia", muilla samanlaista?
28.03.2023 |
Mulle on niin käsittämätöntä katsoa vierestä kaksi aivan erilaista perhettä, joissa molemmat isovanhemmat ovat alle 70v ja niin uskomattoman erilaisia.
En tiedä johtuuko tämä kehitysvammasta, viiveestä, halusta oppia vai mistä, mutta siis..
Toinen pariskunta, pitänyt maatilaa. On asunut monta sukupolvea samassa talossa. Lapset ovat ensimmäisen kerran nähneet "vieraan ihmisen" jotain 4-vuotiaana mennessään kirkon kerhoon. Isovanhemmat eivät koskaan lähde kotoaan minnekkään, eivät osaa mennä vaikka uimahalliin, makkaranpaistoon, kirjastoon, ulkomaan matkoille. Minnekkään mielestäni normaaliin paikkaan. Ei osaa askarrella, ei keksiä tekemistä. Ovat siis todella autenttista elämää eläviä ihmisiä vailla minkäännäköistä sivistystä.
Isovanhemmat 2.0.
Ovat hekin alle 70v. Ovat olleet maatilallisia myös, muttei tällaista sukupolvien samassa asunnossa elämää tyyppiä ole ollut. Osaavat uida, osaa englantia ne pääasiat, ovat itse sivistäneet itseään. Osaavat käydä kirjastossa lastenlasten kanssa lainaamassa mieluisia kirjoja. Munkkikahvilla rannassa. Matkailee ulkomailla. Siis ylipäätään sellaista normaalia järjenkäyttöä heillä. Miten voi olla näin erilaiset, mutta samanikäiset isovanhemmat?! Onko tässä taustalla jokin oppimishäiriö vai ihan vaan..pullossa eläminen vai miten tämän selittäisi?
Kommentit (741)
Apua! Luin ketjua viimeksi 20 sivua sitten ja siellä jankattiin vain oppikoulusta ja keskikoulusta. Ja se vaan jatkuu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun isovanhemmat olivat kaupunkilaisia,toinen oli maalta kotoisin, isoisät olivat jo kuolleet, mummot olisivat jo 107 vuotiaita. Ei kumpikaan osannut englantia, toinen osasi suomea ja venäjää kun oli Moskovasta lähtöisin. Eivät käyneet kirjastossa eivätkä uineet, eivät siis käyneet uimahallissa edes saunassa. Mutta entä sitten ? Töitä tekivät pienestä pitäen ja toinen jäi sotaleskeksi, joten eipä juuri muuta elämää ollutkaan kuin työ ja lapset. Mutta toki sinun on vaikea tajuta tuollaista, ei äitini eikä isänikään englantia koulussa opiskelleet, isä oppi merillä englannin.
Kirjasto on aina ollut ilmainen joten en tajua miten se leskeys esti sen käytön. Me käytiin monta kertaa kirjastossa, vaikka äiti oli leski.
Sotaleskellä varmaan oli paljon tekemistä saada itselle ja lapsille ruokaa ja vaatetta. Illat kuluivat paikatessa ja parsiessa lasten ja omia vaatteita, niitä pestessä. Silloin ei mikrotettu eineksiä ja mahtoiko rahaa olla edes kaiken aikaa ruokaan. Olen lukenut näistä asioista äärettömän määrän kirjoja. Suosittelen sinullekin niin huomaat, että leskeys sodassa, sodan jälkeen pitkään, ei ollut kovin helppoa. Ei ollut Kelaa ja tukia, ei ollut kummoisiakaan kodin koneita käytössä. Elämä oli usein aamusta iltaan raatamista. Itse olen ollut kiinnostunut noista ajoista ja jo paljon aikaisemmistakin ajoista, kyllä oman kotimaan historiaa pitää tuntea. Kun kerran kirjastoissa käyt, lue sitten kunnollista kirjallisuutta!
Meitä oli neljä lasta ja leskiäiti.
Silti ehdittiin kirjastoon vähintään kerran viikossa. Mm. hakemassa ompeluohjeita ja kaavoja. Ja siinä ommellessa voi kuunnella, kun lapsi lukee.
Kai siinä on kyse siitä, mikä kiinnostaa. Joillekin oppiminen on työtä ja taakkaa ja kun on raskasta, keskitytään vain arjen pyöritykseen. Toisille juuri vaikka kirjasto on se hengähdyspaikka, josta saadaan voimaa pyörittää sitä arkea.
Vanhemman velvollisuuksiin kyllä kuuluu huolehtia siitä, että lapselle kehittyy hyvä ja laaja sanavarasto ja hyvä äidinkielen taito. Kuului silloin ja kuuluu nykyään.
Kirjoitat nyt soopaa. Sinun arvojesi mukaan eläminen ei ole kenenkään velvollisuus. Ei ole nyt eikä ole ollut ennen. Oppivelvollisuus on olemassa siksi, että kaikki saisivat tietyn perustason sivistyksen. Muutoin ihmiset ovat vapaita arvostamaan niitä asioita mitä lystää.
Vierailija kirjoitti:
Oppikoulu ja kansakoulunopettaja silloin
Ei ne kansakoulun käyneet mitään englantia oppineet. Eikä muitakaan kieliäNe on kasvatettu puurtajikdi. Lisäksi pitää hyväksyä että tosiaan, joillekin tämä riittää eikä niitä kiinnosta kuin oma torppa. Mitäs siitä, anna olla mitä ovat. Ei vanhuksia voi muuttaa. Ovat taatusti erittäin köyhistä oloista
Täällähän puhutaan kuin 70-vuotiaat olisivat joitakin surkimuksia. Ja kaikkein kauheinta on kun ei osaa englantia! En ole ikinä kuullut yhdenkään vanhuksen valittavan, ettei osaa vieraita kieliä. Enemmän saattaa harmittaa vaikka huono laulutaito.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun isovanhemmat olivat kaupunkilaisia,toinen oli maalta kotoisin, isoisät olivat jo kuolleet, mummot olisivat jo 107 vuotiaita. Ei kumpikaan osannut englantia, toinen osasi suomea ja venäjää kun oli Moskovasta lähtöisin. Eivät käyneet kirjastossa eivätkä uineet, eivät siis käyneet uimahallissa edes saunassa. Mutta entä sitten ? Töitä tekivät pienestä pitäen ja toinen jäi sotaleskeksi, joten eipä juuri muuta elämää ollutkaan kuin työ ja lapset. Mutta toki sinun on vaikea tajuta tuollaista, ei äitini eikä isänikään englantia koulussa opiskelleet, isä oppi merillä englannin.
Kirjasto on aina ollut ilmainen joten en tajua miten se leskeys esti sen käytön. Me käytiin monta kertaa kirjastossa, vaikka äiti oli leski.
Sotaleskellä varmaan oli paljon tekemistä saada itselle ja lapsille ruokaa ja vaatetta. Illat kuluivat paikatessa ja parsiessa lasten ja omia vaatteita, niitä pestessä. Silloin ei mikrotettu eineksiä ja mahtoiko rahaa olla edes kaiken aikaa ruokaan. Olen lukenut näistä asioista äärettömän määrän kirjoja. Suosittelen sinullekin niin huomaat, että leskeys sodassa, sodan jälkeen pitkään, ei ollut kovin helppoa. Ei ollut Kelaa ja tukia, ei ollut kummoisiakaan kodin koneita käytössä. Elämä oli usein aamusta iltaan raatamista. Itse olen ollut kiinnostunut noista ajoista ja jo paljon aikaisemmistakin ajoista, kyllä oman kotimaan historiaa pitää tuntea. Kun kerran kirjastoissa käyt, lue sitten kunnollista kirjallisuutta!
Meitä oli neljä lasta ja leskiäiti.
Silti ehdittiin kirjastoon vähintään kerran viikossa. Mm. hakemassa ompeluohjeita ja kaavoja. Ja siinä ommellessa voi kuunnella, kun lapsi lukee.
Kai siinä on kyse siitä, mikä kiinnostaa. Joillekin oppiminen on työtä ja taakkaa ja kun on raskasta, keskitytään vain arjen pyöritykseen. Toisille juuri vaikka kirjasto on se hengähdyspaikka, josta saadaan voimaa pyörittää sitä arkea.
Vanhemman velvollisuuksiin kyllä kuuluu huolehtia siitä, että lapselle kehittyy hyvä ja laaja sanavarasto ja hyvä äidinkielen taito. Kuului silloin ja kuuluu nykyään.
Kirjoitat nyt soopaa. Sinun arvojesi mukaan eläminen ei ole kenenkään velvollisuus. Ei ole nyt eikä ole ollut ennen. Oppivelvollisuus on olemassa siksi, että kaikki saisivat tietyn perustason sivistyksen. Muutoin ihmiset ovat vapaita arvostamaan niitä asioita mitä lystää.
Ei se ole minun arvoni, vaan totuus siitä, että vanhemman kuuluu huolehtia lapselleen eväät koulunkäyntiin. Hyvä äidinkielen taito ja laaja sanavarasto on kaiken koulumenestyksen avain. Ilman sitä ei saavuta sitä oppivelvollisuuden tavoitetta, mikä on nähty nyt todella selkeästi tutkimustuloksissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun isovanhemmat olivat kaupunkilaisia,toinen oli maalta kotoisin, isoisät olivat jo kuolleet, mummot olisivat jo 107 vuotiaita. Ei kumpikaan osannut englantia, toinen osasi suomea ja venäjää kun oli Moskovasta lähtöisin. Eivät käyneet kirjastossa eivätkä uineet, eivät siis käyneet uimahallissa edes saunassa. Mutta entä sitten ? Töitä tekivät pienestä pitäen ja toinen jäi sotaleskeksi, joten eipä juuri muuta elämää ollutkaan kuin työ ja lapset. Mutta toki sinun on vaikea tajuta tuollaista, ei äitini eikä isänikään englantia koulussa opiskelleet, isä oppi merillä englannin.
Kirjasto on aina ollut ilmainen joten en tajua miten se leskeys esti sen käytön. Me käytiin monta kertaa kirjastossa, vaikka äiti oli leski.
Sotaleskellä varmaan oli paljon tekemistä saada itselle ja lapsille ruokaa ja vaatetta. Illat kuluivat paikatessa ja parsiessa lasten ja omia vaatteita, niitä pestessä. Silloin ei mikrotettu eineksiä ja mahtoiko rahaa olla edes kaiken aikaa ruokaan. Olen lukenut näistä asioista äärettömän määrän kirjoja. Suosittelen sinullekin niin huomaat, että leskeys sodassa, sodan jälkeen pitkään, ei ollut kovin helppoa. Ei ollut Kelaa ja tukia, ei ollut kummoisiakaan kodin koneita käytössä. Elämä oli usein aamusta iltaan raatamista. Itse olen ollut kiinnostunut noista ajoista ja jo paljon aikaisemmistakin ajoista, kyllä oman kotimaan historiaa pitää tuntea. Kun kerran kirjastoissa käyt, lue sitten kunnollista kirjallisuutta!
Meitä oli neljä lasta ja leskiäiti.
Silti ehdittiin kirjastoon vähintään kerran viikossa. Mm. hakemassa ompeluohjeita ja kaavoja. Ja siinä ommellessa voi kuunnella, kun lapsi lukee.
Kai siinä on kyse siitä, mikä kiinnostaa. Joillekin oppiminen on työtä ja taakkaa ja kun on raskasta, keskitytään vain arjen pyöritykseen. Toisille juuri vaikka kirjasto on se hengähdyspaikka, josta saadaan voimaa pyörittää sitä arkea.
Vanhemman velvollisuuksiin kyllä kuuluu huolehtia siitä, että lapselle kehittyy hyvä ja laaja sanavarasto ja hyvä äidinkielen taito. Kuului silloin ja kuuluu nykyään.
Kirjoitat nyt soopaa. Sinun arvojesi mukaan eläminen ei ole kenenkään velvollisuus. Ei ole nyt eikä ole ollut ennen. Oppivelvollisuus on olemassa siksi, että kaikki saisivat tietyn perustason sivistyksen. Muutoin ihmiset ovat vapaita arvostamaan niitä asioita mitä lystää.
Ei se ole minun arvoni, vaan totuus siitä, että vanhemman kuuluu huolehtia lapselleen eväät koulunkäyntiin. Hyvä äidinkielen taito ja laaja sanavarasto on kaiken koulumenestyksen avain. Ilman sitä ei saavuta sitä oppivelvollisuuden tavoitetta, mikä on nähty nyt todella selkeästi tutkimustuloksissa.
Keskiluokkainen arvomaailma ei ole totuus, sori siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näin se vaan on. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monella tuonikäisellä ei ole ollut mahdollisuutta kouluttautua kansakoulua pidemmälle ja on jäänyt englannit oppimatta.
No mutta miten tämä toinen mummo&vaari ovat samanikäisiä ja ovat opetelleet auttavasti englantia? Miksi ihmiset tekeytyvät ihan tyhmäksi suorastaan, kun maailma on aivan auki ja mahdollisuuksia täynnä? Olkoon se vaikka pilkkimistä, makkaranpaisto tai sitten matkustamista ulkomaille!
Yhtä outoa on tämän päivän ihmisille, etteivät he tunne omaa historiaansa.
Tämän päivän seitsemänkymppiset ovat kokeneet luokkaerot. Vähävaraisten lapset kävi kansakoulun ja läksivät töihin 15-17v koska oli Suomen jällleenrakentamisen ja hyvinvointi valtion rakentaminen.
Osa varakkaiden lapsista meni oppikouluun, joka oli maksullinen ja lähin oppikoulu saattoi olla satojen kilometrien päässä.
Ei koulutus ennen ollut itsestään selvää ja se saattoi jättää lapseen henkiset jäljet.
Tästä on puhunut esim. lastenpsykiatri Jari Sinkkonen, kuinka hänen erotettiin vanhemmistaan ja kodista ja laitettiin yksin pärjäämään ja asumaan vieraalle paikkakunnalle jo 13v joka tietenkin jätti arvet.Tämän päivän seitenkymppiset kyllä kävivät jo vähintään kansalaiskoulun siihen kansakoulun päälle, iso osa myös sen oppikoulua vastaavan ilmaisen keskikoulun.
Oppikouluja oli kyllä enemmän kuin yksi satojen kilsojen päässä. Meilläkin maalla oli se ilmainen keskikoulu 12 kilsan päässä, oppikoulu 18 kilsan päässä.
Seitenkymppiset saattoivat myös muuttaa kaupunkiin töihin ja opiskella työn ohessa.
Ja hyviin vakituisiin töihinhän pääsi jo sillä keskikoululla. Nykyään pitää olla kolminkertainen maisteri ja silti on vain pätkätöitä.
Oppikoulu ja keskikoulu ovat sama asia. Maksullisia molemmat. Olen itse kaupunkilainen. Ei ollut rahaa oppikouluun.
Aikuisena sitten opiskelin. Kielten opiskelua EI ollut. Ei ruotsia, eikä englantia. Uskokaa nyt!
Itse ne on ollut opiskeltava. Itsellä hoono enkku ja rouotsi. Pärjään kuitenkin. Parilla muullakin kielellä.Eivät ole.
Keskikoulu oli kunnallienn koulu, ilmainen, kaikki maksettiin.
Oppikoulu oli maksullinen, siis siellä maksoi oppimateriaali, matkat ja ruoka.
Olen käynyt oppikoulun, veljeni ja siskoni keskikoulun. He lukivat pitkän saksan, mutta kumpikin puhuu erinomaista englantia, koska sitä on helppo opiskella ihan vaikka telkkarista.
Ja tietenkin ihminen itse opiskelee, koulun tarkoitus on vain opettaa tapoja opiskella.
Kansalaiskoulu oli ilmainen kaikille. Sinne mentiin kuudennen luokan jälkeen, ja sitä käytiin 2 vuotta, siis 7, ja 8luokat. Sitten pystyi hakemaan amikseen.
Keski-ja oppikoulu ovat sama. Siis kaksi eri nimitystä samalle koululle. Keski- eli oppikoulu oli maksullinen. Kaikki kirjoista, koulukyydeistä, kouluruuasta jne alkaen piti maksaa itseKansalaiskoulu 0li luokat 7-9.
Kansalaiskoulu oli pakollinen 7-8. -luokkalaisille. Sitten oli vapaaehtoinen 9. luokka.
Koulu oli jaettu köksä- ja matikkalinjoihin. Itse kävin matikkalinjan, myös vapaaehtoisen 9:n luokan, jonka jälkeen siirryin kauppaoppilaitokseen. Siellä pystyi suorittamaan merkantti-tai merkonomilinjan.
Merkantiksi valmistui kahdessa vuodessa, merkonomiksi kolmessa.
Oppikouluun ei perheelläni ollut varaa minua laittaa. Tampereella oppikoulu tarkoitti että neljänneltä, viidenneltä tai kuudennelta luokalta sinne pyrittiin.
Sanan varsinaisessa merkityksessä se oli keskikoulu. Lukio sen jatkeena muodosti oppikoulun.
Yliopistoon on ollut mahdollista pyrkiä aina vaikka kansakoulupohjalta, mutta pääsykokeet oli kovat. Ylioppilaslakki ei tarkoittanut että vain heillä oli mahdollisuus opiskella.
Ja kyllä vain. Paikkakuntakohtaisia olivat, ikävä kyllä. Harmittaa kun kaikilla ei ollut mahdollista päästä keskikouluun vaikka päätä olisi riittänyt. Sitten lukioon, jonka jälkeen oppikoulu olisi suoritettu kokonaan.
Onneksi nyt lapsenlapseni saavat maksuttoman opetuksen ja voivat opiskella haaveammattiinsa.
Iltaoppikoulu ja -lukio ovat olleet olleet maksuttomia Tampereella kirjoja lukuunottamatta mikäli tähtää suorittamaan koko koulun. Itse olen käynyt vain kielitunnneilla.
Olen 64-vuotias
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun isovanhemmat olivat kaupunkilaisia,toinen oli maalta kotoisin, isoisät olivat jo kuolleet, mummot olisivat jo 107 vuotiaita. Ei kumpikaan osannut englantia, toinen osasi suomea ja venäjää kun oli Moskovasta lähtöisin. Eivät käyneet kirjastossa eivätkä uineet, eivät siis käyneet uimahallissa edes saunassa. Mutta entä sitten ? Töitä tekivät pienestä pitäen ja toinen jäi sotaleskeksi, joten eipä juuri muuta elämää ollutkaan kuin työ ja lapset. Mutta toki sinun on vaikea tajuta tuollaista, ei äitini eikä isänikään englantia koulussa opiskelleet, isä oppi merillä englannin.
Kirjasto on aina ollut ilmainen joten en tajua miten se leskeys esti sen käytön. Me käytiin monta kertaa kirjastossa, vaikka äiti oli leski.
Sotaleskellä varmaan oli paljon tekemistä saada itselle ja lapsille ruokaa ja vaatetta. Illat kuluivat paikatessa ja parsiessa lasten ja omia vaatteita, niitä pestessä. Silloin ei mikrotettu eineksiä ja mahtoiko rahaa olla edes kaiken aikaa ruokaan. Olen lukenut näistä asioista äärettömän määrän kirjoja. Suosittelen sinullekin niin huomaat, että leskeys sodassa, sodan jälkeen pitkään, ei ollut kovin helppoa. Ei ollut Kelaa ja tukia, ei ollut kummoisiakaan kodin koneita käytössä. Elämä oli usein aamusta iltaan raatamista. Itse olen ollut kiinnostunut noista ajoista ja jo paljon aikaisemmistakin ajoista, kyllä oman kotimaan historiaa pitää tuntea. Kun kerran kirjastoissa käyt, lue sitten kunnollista kirjallisuutta!
Meitä oli neljä lasta ja leskiäiti.
Silti ehdittiin kirjastoon vähintään kerran viikossa. Mm. hakemassa ompeluohjeita ja kaavoja. Ja siinä ommellessa voi kuunnella, kun lapsi lukee.
Kai siinä on kyse siitä, mikä kiinnostaa. Joillekin oppiminen on työtä ja taakkaa ja kun on raskasta, keskitytään vain arjen pyöritykseen. Toisille juuri vaikka kirjasto on se hengähdyspaikka, josta saadaan voimaa pyörittää sitä arkea.
Vanhemman velvollisuuksiin kyllä kuuluu huolehtia siitä, että lapselle kehittyy hyvä ja laaja sanavarasto ja hyvä äidinkielen taito. Kuului silloin ja kuuluu nykyään.
Kirjoitat nyt soopaa. Sinun arvojesi mukaan eläminen ei ole kenenkään velvollisuus. Ei ole nyt eikä ole ollut ennen. Oppivelvollisuus on olemassa siksi, että kaikki saisivat tietyn perustason sivistyksen. Muutoin ihmiset ovat vapaita arvostamaan niitä asioita mitä lystää.
Ei se ole minun arvoni, vaan totuus siitä, että vanhemman kuuluu huolehtia lapselleen eväät koulunkäyntiin. Hyvä äidinkielen taito ja laaja sanavarasto on kaiken koulumenestyksen avain. Ilman sitä ei saavuta sitä oppivelvollisuuden tavoitetta, mikä on nähty nyt todella selkeästi tutkimustuloksissa.
Keskiluokkainen arvomaailma ei ole totuus, sori siitä.
Eipä ole kyse arvomaailmasta, vaan tutkimustuloksista. Etkö seuraa aikaasi?
Jos ei ole sanavarastoa eikä ylipäätään äidinkielen taitoa ei selviä peruskoulusta, puhumattakaan toisesta asteesta. Tästähän on mediassa jauhettu koko alkuvuosi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
https://lukukeskus.fi/5-faktaa-lukemisesta/
Tutkimusten mukaan suomalaisnuorista joka kymmenennellä on heikko lukutaito, pojista jopa 16 prosentilla.[36] Ero tyttöjen ja poikien välillä on Suomessa kasvanut – tyttöjen ja poikien välinen ero lukutaidossa on suurempi kuin missään muussa OECD-maassa.[37]
Vaarana on, että heikko lukutaito rajoittaa nuorten elämää ja vaikeuttaa menestymistä jatko-opinnoissa ja työelämässä. Hyvä lukutaito vahvistaa sosiaalista identiteettiä ja yhteiskunnallista tasa-arvoa. Se antaa myös pohjan pärjätä informaatioyhteiskunnassa ja nykyisessä työelämässä. Lukutaito ei merkitse vain mekaanista osaamista tai kielioppia; selvitäkseen arkielämästä on pystyttävä ymmärtämään yhä monimuotoisempia tekstejä ja käsiteltävä entistä pirstaloituneempaa tietoa.
Hyvä lukutaito on yksi avaintekijä syrjäytymisen ehkäisyssä. Ilman riittävää lukutaitoa ihminen jää helposti yksin. Suomessa on selvästi enemmän syrjäytyneitä nuoria kuin muissa Pohjoismaissa. Lähes 16 % suomalaisista 20–24-vuotiaista on kokonaan koulutuksen ja työelämän ulkopuolella.[38]
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun isovanhemmat olivat kaupunkilaisia,toinen oli maalta kotoisin, isoisät olivat jo kuolleet, mummot olisivat jo 107 vuotiaita. Ei kumpikaan osannut englantia, toinen osasi suomea ja venäjää kun oli Moskovasta lähtöisin. Eivät käyneet kirjastossa eivätkä uineet, eivät siis käyneet uimahallissa edes saunassa. Mutta entä sitten ? Töitä tekivät pienestä pitäen ja toinen jäi sotaleskeksi, joten eipä juuri muuta elämää ollutkaan kuin työ ja lapset. Mutta toki sinun on vaikea tajuta tuollaista, ei äitini eikä isänikään englantia koulussa opiskelleet, isä oppi merillä englannin.
Kirjasto on aina ollut ilmainen joten en tajua miten se leskeys esti sen käytön. Me käytiin monta kertaa kirjastossa, vaikka äiti oli leski.
Sotaleskellä varmaan oli paljon tekemistä saada itselle ja lapsille ruokaa ja vaatetta. Illat kuluivat paikatessa ja parsiessa lasten ja omia vaatteita, niitä pestessä. Silloin ei mikrotettu eineksiä ja mahtoiko rahaa olla edes kaiken aikaa ruokaan. Olen lukenut näistä asioista äärettömän määrän kirjoja. Suosittelen sinullekin niin huomaat, että leskeys sodassa, sodan jälkeen pitkään, ei ollut kovin helppoa. Ei ollut Kelaa ja tukia, ei ollut kummoisiakaan kodin koneita käytössä. Elämä oli usein aamusta iltaan raatamista. Itse olen ollut kiinnostunut noista ajoista ja jo paljon aikaisemmistakin ajoista, kyllä oman kotimaan historiaa pitää tuntea. Kun kerran kirjastoissa käyt, lue sitten kunnollista kirjallisuutta!
Meitä oli neljä lasta ja leskiäiti.
Silti ehdittiin kirjastoon vähintään kerran viikossa. Mm. hakemassa ompeluohjeita ja kaavoja. Ja siinä ommellessa voi kuunnella, kun lapsi lukee.
Kai siinä on kyse siitä, mikä kiinnostaa. Joillekin oppiminen on työtä ja taakkaa ja kun on raskasta, keskitytään vain arjen pyöritykseen. Toisille juuri vaikka kirjasto on se hengähdyspaikka, josta saadaan voimaa pyörittää sitä arkea.
Vanhemman velvollisuuksiin kyllä kuuluu huolehtia siitä, että lapselle kehittyy hyvä ja laaja sanavarasto ja hyvä äidinkielen taito. Kuului silloin ja kuuluu nykyään.
Kirjoitat nyt soopaa. Sinun arvojesi mukaan eläminen ei ole kenenkään velvollisuus. Ei ole nyt eikä ole ollut ennen. Oppivelvollisuus on olemassa siksi, että kaikki saisivat tietyn perustason sivistyksen. Muutoin ihmiset ovat vapaita arvostamaan niitä asioita mitä lystää.
Ei se ole minun arvoni, vaan totuus siitä, että vanhemman kuuluu huolehtia lapselleen eväät koulunkäyntiin. Hyvä äidinkielen taito ja laaja sanavarasto on kaiken koulumenestyksen avain. Ilman sitä ei saavuta sitä oppivelvollisuuden tavoitetta, mikä on nähty nyt todella selkeästi tutkimustuloksissa.
Keskiluokkainen arvomaailma ei ole totuus, sori siitä.
Eipä ole kyse arvomaailmasta, vaan tutkimustuloksista. Etkö seuraa aikaasi?
Jos ei ole sanavarastoa eikä ylipäätään äidinkielen taitoa ei selviä peruskoulusta, puhumattakaan toisesta asteesta. Tästähän on mediassa jauhettu koko alkuvuosi.
Susoittelen sinulle, että kehität luetun ymmärtämistäsi arvojesi mukaiselle tasolle. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun isovanhemmat olivat kaupunkilaisia,toinen oli maalta kotoisin, isoisät olivat jo kuolleet, mummot olisivat jo 107 vuotiaita. Ei kumpikaan osannut englantia, toinen osasi suomea ja venäjää kun oli Moskovasta lähtöisin. Eivät käyneet kirjastossa eivätkä uineet, eivät siis käyneet uimahallissa edes saunassa. Mutta entä sitten ? Töitä tekivät pienestä pitäen ja toinen jäi sotaleskeksi, joten eipä juuri muuta elämää ollutkaan kuin työ ja lapset. Mutta toki sinun on vaikea tajuta tuollaista, ei äitini eikä isänikään englantia koulussa opiskelleet, isä oppi merillä englannin.
Kirjasto on aina ollut ilmainen joten en tajua miten se leskeys esti sen käytön. Me käytiin monta kertaa kirjastossa, vaikka äiti oli leski.
Sotaleskellä varmaan oli paljon tekemistä saada itselle ja lapsille ruokaa ja vaatetta. Illat kuluivat paikatessa ja parsiessa lasten ja omia vaatteita, niitä pestessä. Silloin ei mikrotettu eineksiä ja mahtoiko rahaa olla edes kaiken aikaa ruokaan. Olen lukenut näistä asioista äärettömän määrän kirjoja. Suosittelen sinullekin niin huomaat, että leskeys sodassa, sodan jälkeen pitkään, ei ollut kovin helppoa. Ei ollut Kelaa ja tukia, ei ollut kummoisiakaan kodin koneita käytössä. Elämä oli usein aamusta iltaan raatamista. Itse olen ollut kiinnostunut noista ajoista ja jo paljon aikaisemmistakin ajoista, kyllä oman kotimaan historiaa pitää tuntea. Kun kerran kirjastoissa käyt, lue sitten kunnollista kirjallisuutta!
Meitä oli neljä lasta ja leskiäiti.
Silti ehdittiin kirjastoon vähintään kerran viikossa. Mm. hakemassa ompeluohjeita ja kaavoja. Ja siinä ommellessa voi kuunnella, kun lapsi lukee.
Kai siinä on kyse siitä, mikä kiinnostaa. Joillekin oppiminen on työtä ja taakkaa ja kun on raskasta, keskitytään vain arjen pyöritykseen. Toisille juuri vaikka kirjasto on se hengähdyspaikka, josta saadaan voimaa pyörittää sitä arkea.
Vanhemman velvollisuuksiin kyllä kuuluu huolehtia siitä, että lapselle kehittyy hyvä ja laaja sanavarasto ja hyvä äidinkielen taito. Kuului silloin ja kuuluu nykyään.
Kirjoitat nyt soopaa. Sinun arvojesi mukaan eläminen ei ole kenenkään velvollisuus. Ei ole nyt eikä ole ollut ennen. Oppivelvollisuus on olemassa siksi, että kaikki saisivat tietyn perustason sivistyksen. Muutoin ihmiset ovat vapaita arvostamaan niitä asioita mitä lystää.
Ei se ole minun arvoni, vaan totuus siitä, että vanhemman kuuluu huolehtia lapselleen eväät koulunkäyntiin. Hyvä äidinkielen taito ja laaja sanavarasto on kaiken koulumenestyksen avain. Ilman sitä ei saavuta sitä oppivelvollisuuden tavoitetta, mikä on nähty nyt todella selkeästi tutkimustuloksissa.
Kirjoitat ikäänkuin et tietäisi yhtään mitään millainen on saattanut ihmisten, nyt 70 plus lapsuus olla. Ei silloin ollut edes lastensuojelua ja lapset kasvoivat siinä vieressä koulua käyden ja muiden lasten kanssa leikkien ja tapellen. Ei lapsista pidetty silloin noin kovaa huolta kuin nykyään, maaseudulla oli otettava töihin osaa niin pian kuin kynnelle kykeni, muuten sai monessa paikassa piiskaa ja haukuttiin laiskaksi. Koulussa opittiin se mitä opittiin. En väitä etteikö olisi ollut "hienompia" perheitä, joissa vanhemmat tekivät lasten kanssa läksyjä. Omassa ja sukulais- ja tuttavaperheissä kyselivät vanhemmat ankaraan sävyyn onko läksyt tehty ja tarkastivat todistuksen koulusta. Jos todistus oli keskinkertaista huonompi alkoi tupenrapinat kotona että läksyjä ei oltukaan luettu. Yleensä oli koulusta kova kiire kotiin, kun oli useita kotiaskareita lapsilla. En ole duunariperheestä, isä oli ison kartanon pehtoori ja äiti oli koulun käynyt kokki, molemmat olivat pitkän päivän töissä, myös lauantaisin, kouluakin oli lauantaina eikä sinne kukaan vienyt, itse pyöräiltiin ja talvella hiihdeltiin sinne 5 km. Kouluissa ei ollut mitään psykologeja ja kuraattoreja ja ties mitä nykyään on, siellä oli ankaria kuriapitäviä opettajia tuohon aikaan. Yritähän ottaa selvää noista ajoista, koska ne näköjään noin kiinnostavat mutta tietoa näyttää olevan kovin vähän. Lue vaikka kirja "Haavoitettu lapsuus", siinä selviää 1940-1960 luvun asioita paljon, hyvin paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun isovanhemmat olivat kaupunkilaisia,toinen oli maalta kotoisin, isoisät olivat jo kuolleet, mummot olisivat jo 107 vuotiaita. Ei kumpikaan osannut englantia, toinen osasi suomea ja venäjää kun oli Moskovasta lähtöisin. Eivät käyneet kirjastossa eivätkä uineet, eivät siis käyneet uimahallissa edes saunassa. Mutta entä sitten ? Töitä tekivät pienestä pitäen ja toinen jäi sotaleskeksi, joten eipä juuri muuta elämää ollutkaan kuin työ ja lapset. Mutta toki sinun on vaikea tajuta tuollaista, ei äitini eikä isänikään englantia koulussa opiskelleet, isä oppi merillä englannin.
Kirjasto on aina ollut ilmainen joten en tajua miten se leskeys esti sen käytön. Me käytiin monta kertaa kirjastossa, vaikka äiti oli leski.
Sotaleskellä varmaan oli paljon tekemistä saada itselle ja lapsille ruokaa ja vaatetta. Illat kuluivat paikatessa ja parsiessa lasten ja omia vaatteita, niitä pestessä. Silloin ei mikrotettu eineksiä ja mahtoiko rahaa olla edes kaiken aikaa ruokaan. Olen lukenut näistä asioista äärettömän määrän kirjoja. Suosittelen sinullekin niin huomaat, että leskeys sodassa, sodan jälkeen pitkään, ei ollut kovin helppoa. Ei ollut Kelaa ja tukia, ei ollut kummoisiakaan kodin koneita käytössä. Elämä oli usein aamusta iltaan raatamista. Itse olen ollut kiinnostunut noista ajoista ja jo paljon aikaisemmistakin ajoista, kyllä oman kotimaan historiaa pitää tuntea. Kun kerran kirjastoissa käyt, lue sitten kunnollista kirjallisuutta!
Meitä oli neljä lasta ja leskiäiti.
Silti ehdittiin kirjastoon vähintään kerran viikossa. Mm. hakemassa ompeluohjeita ja kaavoja. Ja siinä ommellessa voi kuunnella, kun lapsi lukee.
Kai siinä on kyse siitä, mikä kiinnostaa. Joillekin oppiminen on työtä ja taakkaa ja kun on raskasta, keskitytään vain arjen pyöritykseen. Toisille juuri vaikka kirjasto on se hengähdyspaikka, josta saadaan voimaa pyörittää sitä arkea.
Vanhemman velvollisuuksiin kyllä kuuluu huolehtia siitä, että lapselle kehittyy hyvä ja laaja sanavarasto ja hyvä äidinkielen taito. Kuului silloin ja kuuluu nykyään.
Nykyään näköjään kuuluu ja silti ei näytä toimivan. Silloin ennen EI KUULUNUT, ei tullut suurimmalla osalla vanhempien mieleenkään. Opettajat kouluissa olivat sitä varten.
Vierailija kirjoitti:
https://lukukeskus.fi/5-faktaa-lukemisesta/
Tutkimusten mukaan suomalaisnuorista joka kymmenennellä on heikko lukutaito, pojista jopa 16 prosentilla.[36] Ero tyttöjen ja poikien välillä on Suomessa kasvanut – tyttöjen ja poikien välinen ero lukutaidossa on suurempi kuin missään muussa OECD-maassa.[37]
Vaarana on, että heikko lukutaito rajoittaa nuorten elämää ja vaikeuttaa menestymistä jatko-opinnoissa ja työelämässä. Hyvä lukutaito vahvistaa sosiaalista identiteettiä ja yhteiskunnallista tasa-arvoa. Se antaa myös pohjan pärjätä informaatioyhteiskunnassa ja nykyisessä työelämässä. Lukutaito ei merkitse vain mekaanista osaamista tai kielioppia; selvitäkseen arkielämästä on pystyttävä ymmärtämään yhä monimuotoisempia tekstejä ja käsiteltävä entistä pirstaloituneempaa tietoa.
Hyvä lukutaito on yksi avaintekijä syrjäytymisen ehkäisyssä. Ilman riittävää lukutaitoa ihminen jää helposti yksin. Suomessa on selvästi enemmän syrjäytyneitä nuoria kuin muissa Pohjoismaissa. Lähes 16 % suomalaisista 20–24-vuotiaista on kokonaan koulutuksen ja työelämän ulkopuolella.[38]
Lainauksissa on tapana käyttää kursiivia, ei lihavointia. Hyvin häiritsevä valinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun isovanhemmat olivat kaupunkilaisia,toinen oli maalta kotoisin, isoisät olivat jo kuolleet, mummot olisivat jo 107 vuotiaita. Ei kumpikaan osannut englantia, toinen osasi suomea ja venäjää kun oli Moskovasta lähtöisin. Eivät käyneet kirjastossa eivätkä uineet, eivät siis käyneet uimahallissa edes saunassa. Mutta entä sitten ? Töitä tekivät pienestä pitäen ja toinen jäi sotaleskeksi, joten eipä juuri muuta elämää ollutkaan kuin työ ja lapset. Mutta toki sinun on vaikea tajuta tuollaista, ei äitini eikä isänikään englantia koulussa opiskelleet, isä oppi merillä englannin.
Kirjasto on aina ollut ilmainen joten en tajua miten se leskeys esti sen käytön. Me käytiin monta kertaa kirjastossa, vaikka äiti oli leski.
Sotaleskellä varmaan oli paljon tekemistä saada itselle ja lapsille ruokaa ja vaatetta. Illat kuluivat paikatessa ja parsiessa lasten ja omia vaatteita, niitä pestessä. Silloin ei mikrotettu eineksiä ja mahtoiko rahaa olla edes kaiken aikaa ruokaan. Olen lukenut näistä asioista äärettömän määrän kirjoja. Suosittelen sinullekin niin huomaat, että leskeys sodassa, sodan jälkeen pitkään, ei ollut kovin helppoa. Ei ollut Kelaa ja tukia, ei ollut kummoisiakaan kodin koneita käytössä. Elämä oli usein aamusta iltaan raatamista. Itse olen ollut kiinnostunut noista ajoista ja jo paljon aikaisemmistakin ajoista, kyllä oman kotimaan historiaa pitää tuntea. Kun kerran kirjastoissa käyt, lue sitten kunnollista kirjallisuutta!
Meitä oli neljä lasta ja leskiäiti.
Silti ehdittiin kirjastoon vähintään kerran viikossa. Mm. hakemassa ompeluohjeita ja kaavoja. Ja siinä ommellessa voi kuunnella, kun lapsi lukee.
Kai siinä on kyse siitä, mikä kiinnostaa. Joillekin oppiminen on työtä ja taakkaa ja kun on raskasta, keskitytään vain arjen pyöritykseen. Toisille juuri vaikka kirjasto on se hengähdyspaikka, josta saadaan voimaa pyörittää sitä arkea.
Vanhemman velvollisuuksiin kyllä kuuluu huolehtia siitä, että lapselle kehittyy hyvä ja laaja sanavarasto ja hyvä äidinkielen taito. Kuului silloin ja kuuluu nykyään.
Kirjoitat nyt soopaa. Sinun arvojesi mukaan eläminen ei ole kenenkään velvollisuus. Ei ole nyt eikä ole ollut ennen. Oppivelvollisuus on olemassa siksi, että kaikki saisivat tietyn perustason sivistyksen. Muutoin ihmiset ovat vapaita arvostamaan niitä asioita mitä lystää.
Ei se ole minun arvoni, vaan totuus siitä, että vanhemman kuuluu huolehtia lapselleen eväät koulunkäyntiin. Hyvä äidinkielen taito ja laaja sanavarasto on kaiken koulumenestyksen avain. Ilman sitä ei saavuta sitä oppivelvollisuuden tavoitetta, mikä on nähty nyt todella selkeästi tutkimustuloksissa.
Miten kirjoituksesi liittyy aloitukseen?
Onko aloittajan ongelma siis se, että appivanhemmat kasvattivat poikansa eli hänen miehensä siten, ettei tämä päässyt läpi peruskoulua?
Vierailija kirjoitti:
Tuo sydämen sivistykseen vetoaminen on jännä asia. Tulkitsen sen tunne-elämältään kypsän ja kehittyneen ihmisen adjektiiviksi. Joskus somal...hin nuivasti suhtautunut tuttuni hehkutti tätä sydämen sivistystä käsitteenä (ei hakenut ammattikoulua pidemmälle), kun hänen asenteensa ja toimintasa oli kaikkea muuta, eli rasistista (=epäkypsää). Ei se köyhyys ja maalaisuuskaan tuo suoraan ihmiselle sitä toisenlaista hyvää pääomaa, eli sydämen sivistystä. Tunne-elämältään epäkypsiä on kaikissa sosiaaliluokissa.
Rönsyilen, mutta tarkoitan, että ihmiseltä voi puuttua sekä kirjasivistystä että sydämen sivistystä yhtä aikaa. Ei kupit tasaannu vain sillä, että edustetaan jotain ns. alempaa sosiaaliluokkaa (karmea käsite ylipäätään, eikä millään tavalla ihmisarvon mitta).
Kun luin aloituksen, en saanut ap:sta positiivista kuvaa, kielitaito tai edes halu syödä riisiä eivät vakuuttaneet minua hänen sivistyksestään. Minusta sivistyksen tärkein tuntomerkki on hyväksyä muut ja arvostaa heitä.
Vietimme juhannusta. Ainoa asia mistä juhlijoiden koulutustaustaa olisi mitenkään voinut arvioida, oli tikanheitossa käyty keskustelu todennäköisyyksistä. Ja kielitaidon arvostamisesta: paljastui, että olen opiskellut koreaa - no jo on halvat huvit, eikö tullut mieleen opetella kieltä, mille olisi käyttöä, et sitten espanjasta tai italiasta ole kuullut jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisko vain sitä, että ihmisiä on erilaisia. Mistä syystä et halua sitä hyväksyä?
"ihmisiä vailla minkäännäköistä sivistystä." Eli vailla eväitä tajuta mitään maailmasta tai edes kotimaansa asioista. Vailla kykyä toimia siinä itsenäisesti.
Kuin persut. Tunteensa varassa riehuvia ääliöitä.
Ne ''sivistymättömät ääliöt'' rakensivat tämän maan, jotta sinäkin kerma-ahteri voisit nauttia ''sivistyksestäsi''. Opettele kunnioittamaan vanhuksia!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun isovanhemmat olivat kaupunkilaisia,toinen oli maalta kotoisin, isoisät olivat jo kuolleet, mummot olisivat jo 107 vuotiaita. Ei kumpikaan osannut englantia, toinen osasi suomea ja venäjää kun oli Moskovasta lähtöisin. Eivät käyneet kirjastossa eivätkä uineet, eivät siis käyneet uimahallissa edes saunassa. Mutta entä sitten ? Töitä tekivät pienestä pitäen ja toinen jäi sotaleskeksi, joten eipä juuri muuta elämää ollutkaan kuin työ ja lapset. Mutta toki sinun on vaikea tajuta tuollaista, ei äitini eikä isänikään englantia koulussa opiskelleet, isä oppi merillä englannin.
Kirjasto on aina ollut ilmainen joten en tajua miten se leskeys esti sen käytön. Me käytiin monta kertaa kirjastossa, vaikka äiti oli leski.
Sotaleskellä varmaan oli paljon tekemistä saada itselle ja lapsille ruokaa ja vaatetta. Illat kuluivat paikatessa ja parsiessa lasten ja omia vaatteita, niitä pestessä. Silloin ei mikrotettu eineksiä ja mahtoiko rahaa olla edes kaiken aikaa ruokaan. Olen lukenut näistä asioista äärettömän määrän kirjoja. Suosittelen sinullekin niin huomaat, että leskeys sodassa, sodan jälkeen pitkään, ei ollut kovin helppoa. Ei ollut Kelaa ja tukia, ei ollut kummoisiakaan kodin koneita käytössä. Elämä oli usein aamusta iltaan raatamista. Itse olen ollut kiinnostunut noista ajoista ja jo paljon aikaisemmistakin ajoista, kyllä oman kotimaan historiaa pitää tuntea. Kun kerran kirjastoissa käyt, lue sitten kunnollista kirjallisuutta!
Meitä oli neljä lasta ja leskiäiti.
Silti ehdittiin kirjastoon vähintään kerran viikossa. Mm. hakemassa ompeluohjeita ja kaavoja. Ja siinä ommellessa voi kuunnella, kun lapsi lukee.
Kai siinä on kyse siitä, mikä kiinnostaa. Joillekin oppiminen on työtä ja taakkaa ja kun on raskasta, keskitytään vain arjen pyöritykseen. Toisille juuri vaikka kirjasto on se hengähdyspaikka, josta saadaan voimaa pyörittää sitä arkea.
Vanhemman velvollisuuksiin kyllä kuuluu huolehtia siitä, että lapselle kehittyy hyvä ja laaja sanavarasto ja hyvä äidinkielen taito. Kuului silloin ja kuuluu nykyään.
Kirjoitat nyt soopaa. Sinun arvojesi mukaan eläminen ei ole kenenkään velvollisuus. Ei ole nyt eikä ole ollut ennen. Oppivelvollisuus on olemassa siksi, että kaikki saisivat tietyn perustason sivistyksen. Muutoin ihmiset ovat vapaita arvostamaan niitä asioita mitä lystää.
Ei se ole minun arvoni, vaan totuus siitä, että vanhemman kuuluu huolehtia lapselleen eväät koulunkäyntiin. Hyvä äidinkielen taito ja laaja sanavarasto on kaiken koulumenestyksen avain. Ilman sitä ei saavuta sitä oppivelvollisuuden tavoitetta, mikä on nähty nyt todella selkeästi tutkimustuloksissa.
Jostain syystä noin 70v ikäisistä kaikki osaavat lukea (ainoa poikkeus ovat lapsesta asti neurologisista häiriöistä kärsineet, käytännössä laitosasukit). Outoa, että heille ei jatkuvasti luettu, he eivät olleet vanhempiensa elämän keskipisteitä ja lukemista pidettiin kansalaistaitona, ei erityisenä valintana. He oppivat muuten neulomaan sukat 9v iässä ja tekemään kukkapöydän 10v iässä - näitä taitoja ei taida nykylapsilla tuossa iässä olla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun isovanhemmat olivat kaupunkilaisia,toinen oli maalta kotoisin, isoisät olivat jo kuolleet, mummot olisivat jo 107 vuotiaita. Ei kumpikaan osannut englantia, toinen osasi suomea ja venäjää kun oli Moskovasta lähtöisin. Eivät käyneet kirjastossa eivätkä uineet, eivät siis käyneet uimahallissa edes saunassa. Mutta entä sitten ? Töitä tekivät pienestä pitäen ja toinen jäi sotaleskeksi, joten eipä juuri muuta elämää ollutkaan kuin työ ja lapset. Mutta toki sinun on vaikea tajuta tuollaista, ei äitini eikä isänikään englantia koulussa opiskelleet, isä oppi merillä englannin.
Kirjasto on aina ollut ilmainen joten en tajua miten se leskeys esti sen käytön. Me käytiin monta kertaa kirjastossa, vaikka äiti oli leski.
Sotaleskellä varmaan oli paljon tekemistä saada itselle ja lapsille ruokaa ja vaatetta. Illat kuluivat paikatessa ja parsiessa lasten ja omia vaatteita, niitä pestessä. Silloin ei mikrotettu eineksiä ja mahtoiko rahaa olla edes kaiken aikaa ruokaan. Olen lukenut näistä asioista äärettömän määrän kirjoja. Suosittelen sinullekin niin huomaat, että leskeys sodassa, sodan jälkeen pitkään, ei ollut kovin helppoa. Ei ollut Kelaa ja tukia, ei ollut kummoisiakaan kodin koneita käytössä. Elämä oli usein aamusta iltaan raatamista. Itse olen ollut kiinnostunut noista ajoista ja jo paljon aikaisemmistakin ajoista, kyllä oman kotimaan historiaa pitää tuntea. Kun kerran kirjastoissa käyt, lue sitten kunnollista kirjallisuutta!
Meitä oli neljä lasta ja leskiäiti.
Silti ehdittiin kirjastoon vähintään kerran viikossa. Mm. hakemassa ompeluohjeita ja kaavoja. Ja siinä ommellessa voi kuunnella, kun lapsi lukee.
Kai siinä on kyse siitä, mikä kiinnostaa. Joillekin oppiminen on työtä ja taakkaa ja kun on raskasta, keskitytään vain arjen pyöritykseen. Toisille juuri vaikka kirjasto on se hengähdyspaikka, josta saadaan voimaa pyörittää sitä arkea.
Vanhemman velvollisuuksiin kyllä kuuluu huolehtia siitä, että lapselle kehittyy hyvä ja laaja sanavarasto ja hyvä äidinkielen taito. Kuului silloin ja kuuluu nykyään.
Kirjoitat nyt soopaa. Sinun arvojesi mukaan eläminen ei ole kenenkään velvollisuus. Ei ole nyt eikä ole ollut ennen. Oppivelvollisuus on olemassa siksi, että kaikki saisivat tietyn perustason sivistyksen. Muutoin ihmiset ovat vapaita arvostamaan niitä asioita mitä lystää.
Ei se ole minun arvoni, vaan totuus siitä, että vanhemman kuuluu huolehtia lapselleen eväät koulunkäyntiin. Hyvä äidinkielen taito ja laaja sanavarasto on kaiken koulumenestyksen avain. Ilman sitä ei saavuta sitä oppivelvollisuuden tavoitetta, mikä on nähty nyt todella selkeästi tutkimustuloksissa.
Miten kirjoituksesi liittyy aloitukseen?
Onko aloittajan ongelma siis se, että appivanhemmat kasvattivat poikansa eli hänen miehensä siten, ettei tämä päässyt läpi peruskoulua?
Liittyy junttiuteen ja huonoon vanhemmuuteen. Mistä aloitus puhuu.
Ja ainahan keskustelut myös lainehtivat, paljon pahemmin kuin tämä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun isovanhemmat olivat kaupunkilaisia,toinen oli maalta kotoisin, isoisät olivat jo kuolleet, mummot olisivat jo 107 vuotiaita. Ei kumpikaan osannut englantia, toinen osasi suomea ja venäjää kun oli Moskovasta lähtöisin. Eivät käyneet kirjastossa eivätkä uineet, eivät siis käyneet uimahallissa edes saunassa. Mutta entä sitten ? Töitä tekivät pienestä pitäen ja toinen jäi sotaleskeksi, joten eipä juuri muuta elämää ollutkaan kuin työ ja lapset. Mutta toki sinun on vaikea tajuta tuollaista, ei äitini eikä isänikään englantia koulussa opiskelleet, isä oppi merillä englannin.
Kirjasto on aina ollut ilmainen joten en tajua miten se leskeys esti sen käytön. Me käytiin monta kertaa kirjastossa, vaikka äiti oli leski.
Sotaleskellä varmaan oli paljon tekemistä saada itselle ja lapsille ruokaa ja vaatetta. Illat kuluivat paikatessa ja parsiessa lasten ja omia vaatteita, niitä pestessä. Silloin ei mikrotettu eineksiä ja mahtoiko rahaa olla edes kaiken aikaa ruokaan. Olen lukenut näistä asioista äärettömän määrän kirjoja. Suosittelen sinullekin niin huomaat, että leskeys sodassa, sodan jälkeen pitkään, ei ollut kovin helppoa. Ei ollut Kelaa ja tukia, ei ollut kummoisiakaan kodin koneita käytössä. Elämä oli usein aamusta iltaan raatamista. Itse olen ollut kiinnostunut noista ajoista ja jo paljon aikaisemmistakin ajoista, kyllä oman kotimaan historiaa pitää tuntea. Kun kerran kirjastoissa käyt, lue sitten kunnollista kirjallisuutta!
Meitä oli neljä lasta ja leskiäiti.
Silti ehdittiin kirjastoon vähintään kerran viikossa. Mm. hakemassa ompeluohjeita ja kaavoja. Ja siinä ommellessa voi kuunnella, kun lapsi lukee.
Kai siinä on kyse siitä, mikä kiinnostaa. Joillekin oppiminen on työtä ja taakkaa ja kun on raskasta, keskitytään vain arjen pyöritykseen. Toisille juuri vaikka kirjasto on se hengähdyspaikka, josta saadaan voimaa pyörittää sitä arkea.
Vanhemman velvollisuuksiin kyllä kuuluu huolehtia siitä, että lapselle kehittyy hyvä ja laaja sanavarasto ja hyvä äidinkielen taito. Kuului silloin ja kuuluu nykyään.
Kirjoitat nyt soopaa. Sinun arvojesi mukaan eläminen ei ole kenenkään velvollisuus. Ei ole nyt eikä ole ollut ennen. Oppivelvollisuus on olemassa siksi, että kaikki saisivat tietyn perustason sivistyksen. Muutoin ihmiset ovat vapaita arvostamaan niitä asioita mitä lystää.
Ei se ole minun arvoni, vaan totuus siitä, että vanhemman kuuluu huolehtia lapselleen eväät koulunkäyntiin. Hyvä äidinkielen taito ja laaja sanavarasto on kaiken koulumenestyksen avain. Ilman sitä ei saavuta sitä oppivelvollisuuden tavoitetta, mikä on nähty nyt todella selkeästi tutkimustuloksissa.
Jostain syystä noin 70v ikäisistä kaikki osaavat lukea (ainoa poikkeus ovat lapsesta asti neurologisista häiriöistä kärsineet, käytännössä laitosasukit). Outoa, että heille ei jatkuvasti luettu, he eivät olleet vanhempiensa elämän keskipisteitä ja lukemista pidettiin kansalaistaitona, ei erityisenä valintana. He oppivat muuten neulomaan sukat 9v iässä ja tekemään kukkapöydän 10v iässä - näitä taitoja ei taida nykylapsilla tuossa iässä olla?
Tässäkin ketjussa on tullut moneen kertaan ilmi, että nämä juntit eivät todellakaan osaa lukea. Ja se sama ongelma näkyy siellä maalla nyt heidän lapsenlapsissaankin, varsinkin pojissa. Jotka saattaa nyt mennä peruskoulun läpi oppimatta lukemaan.
Omat appivanhempani ovat Itä-Suomesta ja tosiaan KERRAN erehdyin ostamaan heille kirjat joululahjoiksi. He ottivat lahjan vastaan kuin eivät edes tunnistaisi mikä se on.
Koskaan eivät ole käyneet kirjastossa, eikä kotona ole luettu. Kälyilläni ja kälyjen lapsilla on jäätävä surkea äidinkielen taito.
Minun mieheni pelastui koska hänellä sattui koulussa olemaan opettajia, jotka huolehti niistäkin lapsista, joista koti ei huolehtinut. Enää koulu ei sitä tee ja siksi ero huonon ja hyvän kodin lasten välillä kasvaa.
Miehelläni oli myös hyvä ja sivistynyt kaveripiiri ja kavereilla vastuuntuntoisia vanhempia, jotka tukivat myös miestäni. Sekin on lottovoitto, joka ei osu jokaisen kohdalle.
Vanhemman velvollisuuksiin kyllä kuuluu huolehtia siitä, että lapselle kehittyy hyvä ja laaja sanavarasto ja hyvä äidinkielen taito. Kuului silloin ja kuuluu nykyään.