Isovanhemmat alle 70v ja totaalisen "maalaisia", muilla samanlaista?

kokemuksesta kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monella tuonikäisellä ei ole ollut mahdollisuutta kouluttautua kansakoulua pidemmälle ja on jäänyt englannit oppimatta.

Tuon ikäisillä = alle 70-vuotiailla oli jo kansakoulussa englannin opetusta.

Näin on. Olen 1950 syntynyt ja minulla oli kansakoulun 4. luokalla englantia. Paikka oli Turku ja Puolalan kansakoulu. Siitä sitten siirryttiin oppikouluun jo seuraavaksi vuodeksi.  

Noh, itse olen 1967 syntynyt, elokuvissa olen käynyt kerran, aurinkolomalla en koskaan, huvipuistossa vasta omien lasten kanssa, en kyläile koskaan, enkä kutsu ketään kylään, sukujuhlat tympivät suunnattomasti, en ole koskaan ollut muiden sisarusten häissä, en ole ollut tupareissa jne jne.

Ja ei, en pelkää ihmisiä enkä keskustelua, puhun ja ymmärrän muutamia kieliä, lukenut olen kirjastollisen, katselen elokuvia, sarjoja ja urheilua. 

Eli ap:lle, meitä ihmisiä kiinnostaa monenlaiset asiat, ei vain haluamasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä en ihmettele, jos joku ei ole opiskellut jotain tyyliin kansakoulua pidempään eikä osaa kieliä... Mutta sitä kyllä ihmettelen, että ei KOSKAAN ole poistunut kotoaan muualle kuin maksimissaan siihen lähikauppaan eikä tiedä mistään muusta kuin omasta pihapiiristään. Toki ainakin ennenvanhaan maatilan työt velvoitti joillakin olemaan kotona miltei 24/7, joten ehkä sekin on sitten ymmärrettävää... Mutta täytyy sanoa, että on tällaisia ihmisiä, joilla ei edes ole sitä maatilaa.

Mutta oikeasti, mitä sillä on väliä, jos olemassa on ihmisiä, jotka eivät ole käyneet lähikauppaa kauempana? Se on heidän elämäänsä, annetaan heidän olla.

Meillä on esim. Töölössä ja Kalliossa runsaasti tällaista väkeä, joka ei ole kotikaupunginosasta poistunut oikeastaan koskaan, korkeintaan sairaalaan. Kaikki on vieressä, kaikki on tuttua ja turvallista, joten miksi mennä minnekään? Tätä ei kauhistella, koska kyseessä ei ole maatila, vaan umpikaupunkilainen elämäntapa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun isovanhemmat olivat kaupunkilaisia,toinen oli maalta kotoisin, isoisät olivat jo kuolleet, mummot olisivat jo 107 vuotiaita. Ei kumpikaan osannut englantia, toinen osasi suomea ja venäjää kun oli Moskovasta lähtöisin. Eivät käyneet kirjastossa eivätkä uineet, eivät siis käyneet uimahallissa edes saunassa. Mutta entä sitten ? Töitä tekivät pienestä pitäen ja toinen jäi sotaleskeksi, joten eipä juuri muuta elämää ollutkaan kuin työ ja lapset. Mutta toki sinun on vaikea tajuta tuollaista, ei äitini eikä isänikään englantia koulussa opiskelleet, isä oppi merillä englannin.

Kirjasto on aina ollut ilmainen joten en tajua miten se leskeys esti sen käytön. Me käytiin monta kertaa kirjastossa, vaikka äiti oli leski.

Sotaleskellä varmaan oli paljon tekemistä saada itselle ja lapsille ruokaa ja vaatetta. Illat kuluivat paikatessa ja parsiessa lasten ja omia vaatteita, niitä pestessä. Silloin ei mikrotettu eineksiä ja mahtoiko rahaa olla edes kaiken aikaa ruokaan. Olen lukenut näistä asioista äärettömän määrän kirjoja. Suosittelen sinullekin niin huomaat, että leskeys sodassa, sodan jälkeen pitkään, ei ollut kovin helppoa. Ei ollut Kelaa ja tukia, ei ollut kummoisiakaan kodin koneita käytössä. Elämä oli usein aamusta iltaan raatamista. Itse olen ollut kiinnostunut noista ajoista ja jo paljon aikaisemmistakin ajoista, kyllä oman kotimaan historiaa pitää tuntea. Kun kerran kirjastoissa käyt, lue sitten kunnollista kirjallisuutta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun isovanhemmat olivat kaupunkilaisia,toinen oli maalta kotoisin, isoisät olivat jo kuolleet, mummot olisivat jo 107 vuotiaita. Ei kumpikaan osannut englantia, toinen osasi suomea ja venäjää kun oli Moskovasta lähtöisin. Eivät käyneet kirjastossa eivätkä uineet, eivät siis käyneet uimahallissa edes saunassa. Mutta entä sitten ? Töitä tekivät pienestä pitäen ja toinen jäi sotaleskeksi, joten eipä juuri muuta elämää ollutkaan kuin työ ja lapset. Mutta toki sinun on vaikea tajuta tuollaista, ei äitini eikä isänikään englantia koulussa opiskelleet, isä oppi merillä englannin.

Kirjasto on aina ollut ilmainen joten en tajua miten se leskeys esti sen käytön. Me käytiin monta kertaa kirjastossa, vaikka äiti oli leski.

Sotaleskellä varmaan oli paljon tekemistä saada itselle ja lapsille ruokaa ja vaatetta. Illat kuluivat paikatessa ja parsiessa lasten ja omia vaatteita, niitä pestessä. Silloin ei mikrotettu eineksiä ja mahtoiko rahaa olla edes kaiken aikaa ruokaan. Olen lukenut näistä asioista äärettömän määrän kirjoja. Suosittelen sinullekin niin huomaat, että leskeys sodassa, sodan jälkeen pitkään, ei ollut kovin helppoa. Ei ollut Kelaa ja tukia, ei ollut kummoisiakaan kodin koneita käytössä. Elämä oli usein aamusta iltaan raatamista. Itse olen ollut kiinnostunut noista ajoista ja jo paljon aikaisemmistakin ajoista, kyllä oman kotimaan historiaa pitää tuntea. Kun kerran kirjastoissa käyt, lue sitten kunnollista kirjallisuutta!

Meitä oli neljä lasta ja leskiäiti.

Silti ehdittiin kirjastoon vähintään kerran viikossa. Mm. hakemassa ompeluohjeita ja kaavoja. Ja siinä ommellessa voi kuunnella, kun lapsi lukee.

Vierailija kirjoitti:

Menee sivuun asiasta, mutta television lähetysverkko laajeni 1960-luvun kuluessa Pohjois-Lappiin asti, vaikka katvealueitakin oli. Kotiimme Pohjois-Karjalaan tuli televisio vuonna 1962 ja lähitienoon asukkaat tulivat ihmettelemään uudelta Kuopion asemalta vastaanotettua ohjelmaa. Ensimmäisiä televisioita parin tuhannen asukkaan taajamassa.

TV1 kyllä näkyi Lappia myöten, mutta TV2 kanavan peittoalue oli paljon pienempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyse on varmaan heikkolahjaisuudesta tosiaankin, joka täällä on jo nostettu esille ja on nytkin tuossa etusivulla otsikolla "tunnetko ketään heikkolahjaista.."

Että näillä henkilöillä on tosiaan joko jotain traumaa lapsuudessa, lapsuudesta, vanhemmuudesta tai sitten ihan oikeasti vain heikkolahjaisia. Tunnen tällaisen pariskunnan, joita voisin hyvin kuvailla heikkolahjaisiksi, muttei kehitysvammaisiksi. Heillä lapsia ja jotain perusduunia mihin ovat ajautuneet sattumalta, mutta muuten todella askeettista, köyhää elämää. Väritöntä. 

Miten te sitten uskallatte pariutua näitten heikkolahjaisten jälkeläisten kanssa,(kuten ap ja se ketjun alkupään aatelisrouva ovat tehneet). Ettekö pelkää, että se heikkolahjaisuus periytyy lapsillenne?

Siinä ei järki pelaa ollenkaan enää kun halut hyrrää ja kiima kutittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne maalaiset kasvattaa ruokaa mitä muut sitten syö ei ole paremmin aikaa turhuuteen

Maalla asuu tosi paljon ihan käsienheiluttelijoita. Ei siellä kaikki ole maanviljelijöitä.

Kaupungeissa on vielä enemmän sellaisia, jotka eivät tee yhtään mitään, edes töitä. Lorvailu päähommana ja Kelan tukien anominen. Arvelen, etteivät useat heistä viitsi edes kirjastoon ja uimahalliin mennä. 

Vierailija kirjoitti:

Ei kaikkia ihmisiä kiinnosta ulkomaat tai vieraan kielen opettelu. Saattavat pitää käsillä tekemisestä esim käsitöistä. Sitä varten ei tarvitse matkustaa ulkomaille.

Tämä. Arvostan ihmisiä, jotka ovat luovia ja osaavat tehdä käsillään yhtä ja toista, monesta olisi saattanut tulla ihan taitelijoitakin. En ymmärrä, että nykypolvet jauhavat tuosta englannin osaamisesta ja matkustelusta noin kiihkeästi. Koulussa opitaan englantia, mutta jos sitä ei ikinä työelämässä käytä, se unohtuu. Matkustelu taas makuasia, ei se kaikkia viehätä, varsinkin kun ikääntyy on kotona parasta. Itse olen tullut koko ikäni iäkkäiden ihmisten kanssa erittäin hyvin toimeen. Anoppi oli aivan ihana ihminen, menehtyi 1992 ollessaan 90 v, Appea en tuntenut koskaan, kaatui sodassa ja anoppi jäi kolmen pienen pojan kanssa yksin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne maalaiset kasvattaa ruokaa mitä muut sitten syö ei ole paremmin aikaa turhuuteen

Maalla asuu tosi paljon ihan käsienheiluttelijoita. Ei siellä kaikki ole maanviljelijöitä.

Kaupungeissa on vielä enemmän sellaisia, jotka eivät tee yhtään mitään, edes töitä. Lorvailu päähommana ja Kelan tukien anominen. Arvelen, etteivät useat heistä viitsi edes kirjastoon ja uimahalliin mennä. 

Koko Itä- ja Pohjois-Suomi on täynnä jouten lojujia.

Olen 49 syntynyt.  Ei ollut meillä englannin opetusta, tuskin opettajakaan sitä osasi.   No olen selvinnyt elämässä tähän asti, tosin olisi se englannin osaaminen ollut työssä tarpeellista.  Olen ollut laiska opettelemaan.  Myönnän, olen suhteellisen yksinkertainenkin.   Maalaisia en kuitenkaan leimaisi tyhmiksi.  Itse helsingissä 50.vuotta asuneena en pidä hesalaisia ainakaan maalaisia fiksumpina.  Esimerkiksi äidinkielen opetus oli silloin suomenkielisillä sanoilla opetusta ja seuraavilla asteilla englannin kielisillä mikä on vaikuttanut heikkoon äidinkielen oikeinkirjoitukseen.  Tosin en koe mitään alemmuudentunnetta oikeastaan mistään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun isovanhemmat olivat kaupunkilaisia,toinen oli maalta kotoisin, isoisät olivat jo kuolleet, mummot olisivat jo 107 vuotiaita. Ei kumpikaan osannut englantia, toinen osasi suomea ja venäjää kun oli Moskovasta lähtöisin. Eivät käyneet kirjastossa eivätkä uineet, eivät siis käyneet uimahallissa edes saunassa. Mutta entä sitten ? Töitä tekivät pienestä pitäen ja toinen jäi sotaleskeksi, joten eipä juuri muuta elämää ollutkaan kuin työ ja lapset. Mutta toki sinun on vaikea tajuta tuollaista, ei äitini eikä isänikään englantia koulussa opiskelleet, isä oppi merillä englannin.

Kirjasto on aina ollut ilmainen joten en tajua miten se leskeys esti sen käytön. Me käytiin monta kertaa kirjastossa, vaikka äiti oli leski.

Sotaleskellä varmaan oli paljon tekemistä saada itselle ja lapsille ruokaa ja vaatetta. Illat kuluivat paikatessa ja parsiessa lasten ja omia vaatteita, niitä pestessä. Silloin ei mikrotettu eineksiä ja mahtoiko rahaa olla edes kaiken aikaa ruokaan. Olen lukenut näistä asioista äärettömän määrän kirjoja. Suosittelen sinullekin niin huomaat, että leskeys sodassa, sodan jälkeen pitkään, ei ollut kovin helppoa. Ei ollut Kelaa ja tukia, ei ollut kummoisiakaan kodin koneita käytössä. Elämä oli usein aamusta iltaan raatamista. Itse olen ollut kiinnostunut noista ajoista ja jo paljon aikaisemmistakin ajoista, kyllä oman kotimaan historiaa pitää tuntea. Kun kerran kirjastoissa käyt, lue sitten kunnollista kirjallisuutta!

Meitä oli neljä lasta ja leskiäiti.

Silti ehdittiin kirjastoon vähintään kerran viikossa. Mm. hakemassa ompeluohjeita ja kaavoja. Ja siinä ommellessa voi kuunnella, kun lapsi lukee.

Juupa juu. TE kävitte. Kaikki eivät käyneet. Minun äitini ehti käydä neljä vuotta kansakoulua ja sitten syttyivät sodat ja eikun evakkoon. Äiti luki hullun tavalla koko kirjaston läpi, myös isäni ja minä. Luen edelleenkin. Minä katselen kumminkin maailmaa myös hieman laajemmin, kyse ei ole pelkästään itsestä. Paljon oli muita, joilla oli todella vaikeaa sodan jälkeen kaiken sen kanssa joka nykyään on itsestään selvää kun Kelasta voi kaiken anoa. Lapsilisää alettiin maksaa v. 1948, eli mitään tukia ei ollut sotaleskille, ei auttanut kuin raataa niin paljon kuin jaksoi. Palkat olemattomat tuolloin.

Miten ap voi parkua appivanhempien kielitaidon puutetta? Eikö kelpaa, että he puhuvat lastenlapsille suomea?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne maalaiset kasvattaa ruokaa mitä muut sitten syö ei ole paremmin aikaa turhuuteen

Maalla asuu tosi paljon ihan käsienheiluttelijoita. Ei siellä kaikki ole maanviljelijöitä.

Kaupungeissa on vielä enemmän sellaisia, jotka eivät tee yhtään mitään, edes töitä. Lorvailu päähommana ja Kelan tukien anominen. Arvelen, etteivät useat heistä viitsi edes kirjastoon ja uimahalliin mennä. 

Koko Itä- ja Pohjois-Suomi on täynnä jouten lojujia.

Ai, olen käynyt Lapissa ja siellä oli monin paikoin porukkaa paljon tekemässä bisnestä ja palvelua etelästä ja ulkomailta tuleville turisteille. Niin ja itä-Suomessa tehtiin venäläisten kanssa kauppoja kaikenlaisia, taloja ja huviloita innolla myytiin. Ei jouten lojujat tuommoisia tee. 

Vierailija kirjoitti:

kokemuksesta kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monella tuonikäisellä ei ole ollut mahdollisuutta kouluttautua kansakoulua pidemmälle ja on jäänyt englannit oppimatta.

Tuon ikäisillä = alle 70-vuotiailla oli jo kansakoulussa englannin opetusta.

Näin on. Olen 1950 syntynyt ja minulla oli kansakoulun 4. luokalla englantia. Paikka oli Turku ja Puolalan kansakoulu. Siitä sitten siirryttiin oppikouluun jo seuraavaksi vuodeksi.  

Olen s. 59 ja Lapista. Pienessä kyläkoulussamme(kansakoulu, luokat 1-6) ei opetettu mitään vierasta kieltä. Itse menin keskikouluun neljännen luokan jälkeen, ekaluokalla oli ruotsia 5 tuntia viikossa, ja seuraavana vuonna 5 tuntia englantia ja 4 tuntia ruotsia viikossa. Kansalaiskoulun käynyt lapsuusystäväni opiskeli 7-9 luokilla englantia tunnin viikossa ja ruotsia ei ollenkaan. Matematiikassa suhde oli 5/3, käsityöt 2/4, kotitalous 3/6. Kansalaiskoulu oli huomattavasti käytännön läheisempi. Kun me opiskelimme yhteiskuntaoppia, kansalaiskoulussa oli kansalaistaitoa. Keskikouluun otettiin/pääsi alle puolet ikäluokasta pääsykokeiden perusteella.

Ei kielten osaaminen tai matkustelu, tee kenestäkään sivistynyttä, jos sydämen sivistys puuttuu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edelleen.

Paikkakuntakohtaista.

Keskikoulu oli meillä ilmainen. Oppikoulu maksullinen.

Kertoisitko vielä, että miten koulut liittyvät ketjun aiheeseen? Vai onko vaan ylivoimainen pakko vängätäjankata?

Minä vain kirjoitin miten se ilmainen koulunkäynti kyllä oli mahdollisra jo näille seitenkymppisille, samaten kielten opiskelu.

Liittyy siis aiheeseen vahvasti.

Sen jälkeen minua on säännölisesti solvattu valehtelijaksi. Lopetan heti kun se solvaaminen loppuu.

Kuten edellinen kirjoittaja jo kymmenenteen kertaan totesi: oli paikkakuntakohtaista!

Olen 1962 syntynyt ja oppikoulu oli yksityinen ja maksullinen, kuten myös kaikille vanhemmille sisaruksilleni. Mitään ilmaista koulunkäyntimahdollisuutta EI OLLUT!

Ilmaista oli käydä 6 vuotta kansakoulua ja 2 vuotta kansalaiskoulua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edelleen.

Paikkakuntakohtaista.

Keskikoulu oli meillä ilmainen. Oppikoulu maksullinen.

Kertoisitko vielä, että miten koulut liittyvät ketjun aiheeseen? Vai onko vaan ylivoimainen pakko vängätäjankata?

Minä vain kirjoitin miten se ilmainen koulunkäynti kyllä oli mahdollisra jo näille seitenkymppisille, samaten kielten opiskelu.

Liittyy siis aiheeseen vahvasti.

Sen jälkeen minua on säännölisesti solvattu valehtelijaksi. Lopetan heti kun se solvaaminen loppuu.

Kuten edellinen kirjoittaja jo kymmenenteen kertaan totesi: oli paikkakuntakohtaista!

Olen 1962 syntynyt ja oppikoulu oli yksityinen ja maksullinen, kuten myös kaikille vanhemmille sisaruksilleni. Mitään ilmaista koulunkäyntimahdollisuutta EI OLLUT!

Ilmaista oli käydä 6 vuotta kansakoulua ja 2 vuotta kansalaiskoulua.

Paikkakuntakohtaista. Edelleen.

Meillä oli tarjolla ilmainen kunnallinen keskikoulu.

Tuo sydämen sivistykseen vetoaminen on jännä asia.  Tulkitsen sen tunne-elämältään kypsän ja kehittyneen ihmisen adjektiiviksi. Joskus somal...hin nuivasti suhtautunut tuttuni hehkutti tätä sydämen sivistystä käsitteenä (ei hakenut ammattikoulua pidemmälle), kun hänen asenteensa ja toimintasa oli kaikkea muuta, eli rasistista (=epäkypsää). Ei se köyhyys ja maalaisuuskaan tuo suoraan ihmiselle sitä toisenlaista hyvää pääomaa, eli sydämen sivistystä. Tunne-elämältään epäkypsiä on kaikissa sosiaaliluokissa. 

Rönsyilen, mutta tarkoitan, että ihmiseltä voi puuttua sekä kirjasivistystä että sydämen sivistystä yhtä aikaa. Ei kupit tasaannu vain sillä, että edustetaan jotain ns. alempaa sosiaaliluokkaa (karmea käsite ylipäätään, eikä millään tavalla ihmisarvon mitta). 

Ehkä oli sijaisia kouluissa, mutta kyllä opettajta koulutettiin seminaareissa jo kymmeniä vuosia aiemmin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun isovanhemmat olivat kaupunkilaisia,toinen oli maalta kotoisin, isoisät olivat jo kuolleet, mummot olisivat jo 107 vuotiaita. Ei kumpikaan osannut englantia, toinen osasi suomea ja venäjää kun oli Moskovasta lähtöisin. Eivät käyneet kirjastossa eivätkä uineet, eivät siis käyneet uimahallissa edes saunassa. Mutta entä sitten ? Töitä tekivät pienestä pitäen ja toinen jäi sotaleskeksi, joten eipä juuri muuta elämää ollutkaan kuin työ ja lapset. Mutta toki sinun on vaikea tajuta tuollaista, ei äitini eikä isänikään englantia koulussa opiskelleet, isä oppi merillä englannin.

Kirjasto on aina ollut ilmainen joten en tajua miten se leskeys esti sen käytön. Me käytiin monta kertaa kirjastossa, vaikka äiti oli leski.

Sotaleskellä varmaan oli paljon tekemistä saada itselle ja lapsille ruokaa ja vaatetta. Illat kuluivat paikatessa ja parsiessa lasten ja omia vaatteita, niitä pestessä. Silloin ei mikrotettu eineksiä ja mahtoiko rahaa olla edes kaiken aikaa ruokaan. Olen lukenut näistä asioista äärettömän määrän kirjoja. Suosittelen sinullekin niin huomaat, että leskeys sodassa, sodan jälkeen pitkään, ei ollut kovin helppoa. Ei ollut Kelaa ja tukia, ei ollut kummoisiakaan kodin koneita käytössä. Elämä oli usein aamusta iltaan raatamista. Itse olen ollut kiinnostunut noista ajoista ja jo paljon aikaisemmistakin ajoista, kyllä oman kotimaan historiaa pitää tuntea. Kun kerran kirjastoissa käyt, lue sitten kunnollista kirjallisuutta!

Meitä oli neljä lasta ja leskiäiti.

Silti ehdittiin kirjastoon vähintään kerran viikossa. Mm. hakemassa ompeluohjeita ja kaavoja. Ja siinä ommellessa voi kuunnella, kun lapsi lukee.

Kai siinä on kyse siitä, mikä kiinnostaa. Joillekin oppiminen on työtä ja taakkaa ja kun on raskasta, keskitytään vain arjen pyöritykseen. Toisille juuri vaikka kirjasto on se hengähdyspaikka, josta saadaan voimaa pyörittää sitä arkea.