Lue keskustelun säännöt.
Isovanhemmat alle 70v ja totaalisen "maalaisia", muilla samanlaista?
28.03.2023 |
Mulle on niin käsittämätöntä katsoa vierestä kaksi aivan erilaista perhettä, joissa molemmat isovanhemmat ovat alle 70v ja niin uskomattoman erilaisia.
En tiedä johtuuko tämä kehitysvammasta, viiveestä, halusta oppia vai mistä, mutta siis..
Toinen pariskunta, pitänyt maatilaa. On asunut monta sukupolvea samassa talossa. Lapset ovat ensimmäisen kerran nähneet "vieraan ihmisen" jotain 4-vuotiaana mennessään kirkon kerhoon. Isovanhemmat eivät koskaan lähde kotoaan minnekkään, eivät osaa mennä vaikka uimahalliin, makkaranpaistoon, kirjastoon, ulkomaan matkoille. Minnekkään mielestäni normaaliin paikkaan. Ei osaa askarrella, ei keksiä tekemistä. Ovat siis todella autenttista elämää eläviä ihmisiä vailla minkäännäköistä sivistystä.
Isovanhemmat 2.0.
Ovat hekin alle 70v. Ovat olleet maatilallisia myös, muttei tällaista sukupolvien samassa asunnossa elämää tyyppiä ole ollut. Osaavat uida, osaa englantia ne pääasiat, ovat itse sivistäneet itseään. Osaavat käydä kirjastossa lastenlasten kanssa lainaamassa mieluisia kirjoja. Munkkikahvilla rannassa. Matkailee ulkomailla. Siis ylipäätään sellaista normaalia järjenkäyttöä heillä. Miten voi olla näin erilaiset, mutta samanikäiset isovanhemmat?! Onko tässä taustalla jokin oppimishäiriö vai ihan vaan..pullossa eläminen vai miten tämän selittäisi?
Kommentit (741)
Jos he tykkää omasta elämästä, niin mikä on ongelma? Luonto kiittää mitä vähempi kuluttaa 💚
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oppikoulu ja kansakoulunopettaja silloin
Ei ne kansakoulun käyneet mitään englantia oppineet. Eikä muitakaan kieliäNe on kasvatettu puurtajikdi. Lisäksi pitää hyväksyä että tosiaan, joillekin tämä riittää eikä niitä kiinnosta kuin oma torppa. Mitäs siitä, anna olla mitä ovat. Ei vanhuksia voi muuttaa. Ovat taatusti erittäin köyhistä oloista
Kansakoulussa opetettiin kyllä ruotsia, keskikoulussa saksaa.
Juu, mutta milloin? 40-luku ja 70-luku olivat tässä suhteessa hyvin erilaisia.
Äitini aikaan ei kansakoulussa ollut edes ruotsin opetusta.Kävin kansakoulun 1967-1971 ja opiskelin 3. ja 4. luokan ruotsia. Samoin opiskelivat 1950 ja 1955 syntyneet veljeni ja siskoni.
Minä kävin kansakoulun 1966-1972. Neljännellä luokalla alkoi englanti. Kävi kiertävä englanninopettaja.
Paikkakunnallani oltiin siirtymävaiheessa kansakoulusta peruskouluun.
Ennen tätä kansakoulunopettaja piti koulun jälkeen englanninkerhoa ,joka oli vapaaehtoinen, mutta aika moni sinne tuli .
Maatilanpito on ollut raskasta ja ennen kaikkea paikalleen sitovaa työtä. On voinut olla vaikeaa nähdä englanninkielen tarvetta noina vuosina.No minusta täytyy olla tavallisen tyhmä, jos ei jo Peyton Placesta mitään englantia tarttunut. Suomessa on aina tekstitetty englanninkieliset sarjat ja niitä on töllötetty maaseudullakin vaikka kuinka kauan jo.
Edelleen se historian tuntemus.
Kun puhutaan 60-70-luvusta kaikilla ei ollut edes mahdollisuutta tv-katseluun, koska Suomessa radio- ja tv-asemia oli harvakseltaan. Maaseudulla on edelleen katvealueita, jossa ei näy tv, eikä toimi internet-yhteys, eikä sillä ole henkilön tyhmyyden kanssa mitään tekemistä.
Tv:t yleistyvät Suomessa 70-luvulla ja 60-luvulla ne oli todella harvinaisia maaseudulla, samoin puhelimet ja sähköäkään ei ollut kaikilla. Katso siinä Peyton Placesia ja opi englannin kieltä.
Olen syntynyt 1960. En puhu historiasta vaan ajankohdasta jonka olen itse elänyt.
Televisiot ei olleet mitenkään harvinaisia 60-luvulla maaseudulla. Meille se tuli 1964 kesäolympialaisiin ja naapurimme oli viimeinen jonne se kylässä tuli 1969. Puhelin oli kaikilla, mutta miten se tähän liittyy?
1970-luvulla televisio oli kyllä jo kaikilla. Ja aina on ollut mahdollisuus käydä kirjastossa ja lainata kirjoja. Itse hain kirjastosta Tiedon portaat -kirjasarjaa ja opiskelin itsekseni esperanton niistä ja olin kuule alaluokilla koulussa silloin.
Samanlaisen lapsuuden koin minäkin eli tekevisio hankittiin 1959 (ymmärtääkseni säännölliset lähetykset olivat alkaneet 1957) eikä se ollut mikään harvinaisuus, vastaava vempele oli naapureillakin. Oli sisäwc, suihku, sähköt ja jääkaappi, joten kannattaa muistaa, että kaikki maaseutu ei ollut jossain Lieksan korpimaiden takana.
Mutta kannattaa muistaa, että suurin osa kuitenkin asui vielä -60 luvun alussa maaseudulla ja ihmisiltä puuttuivat taloista esim kaikki mukavuudet.
Maaseutu autioituu vauhdilla ( mutta vasta 60-70 luvun taitteessa)
Toisen maailmansodan jälkeen Suomi oli vielä tyypillinen maatalousyhteiskunta. Vuonna 1950 ammatissa toimivasta väestöstä 46 prosenttia sai toimeentulonsa maataloudesta ja kolmannes väestöstä asui kaupungeissa. Sen jälkeen elinkeinorakenne muuttui nopeasti. Teollisuus, kauppa ja erilaiset palvelut toivat uusia työpaikkoja, ja muutto maaseudulta asutuskeskuksiin vilkastui. Samaan aikaan myös hedelmällisyys alkoi laskea, mikä osaltaan autioitti maaseutua.
Suurten ikäluokkien tulo työmarkkinoille 1960- ja 1970-luvuilla vauhditti entisestään muuttoa kaupunkeihin ja asutuskeskuksiin. Maassamuutto huipentui vuonna 1974, jolloin asuinkuntaa vaihtoi noin 276 000 muuttajaa eli 6 prosenttia väestöstä. Sen jälkeen maassamuuttajia on ollut yhtä paljon vasta 2000-luvulla, jolloin Suomen väkiluku oli kasvanut jo yli puolella miljoonalla asukkaalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oppikoulu ja kansakoulunopettaja silloin
Ei ne kansakoulun käyneet mitään englantia oppineet. Eikä muitakaan kieliäNe on kasvatettu puurtajikdi. Lisäksi pitää hyväksyä että tosiaan, joillekin tämä riittää eikä niitä kiinnosta kuin oma torppa. Mitäs siitä, anna olla mitä ovat. Ei vanhuksia voi muuttaa. Ovat taatusti erittäin köyhistä oloista
Kansakoulussa opetettiin kyllä ruotsia, keskikoulussa saksaa.
Ei opetettu ainakaan maaseudulla -60 luvulla. Sisareni on syntynyt 1952 ja ei ole koskaan lukenut päivääkään vierasta kieltä ja koulutus hänellä on kansakoulu+ kansalaiskoulu ja ammattikoulu. Mutta pitkän yhtenäisen työuran teki ilman työttömyysjaksoja.
Mun veli 1950 ja sisko 1955 luki pitkää saksaa maaseudun kouluissa ja ruotsi eli toinen kotimainen alkoi kansakoulun kolmannella.
Meillä on melkein 60v maalaisisovanhemmat, jotka eivät todellakaan lähde lastenlasten kanssa uimahalliin tai makkaranpaiston. Lapsenlapset otetaan mukaan töihin eli tekemään polttopuita, siivoamaan rehuvarastoa, säkittämään viljaa tai korjaamaan koneita. Maalla tehdään töitä, ei se ole mikään huvipuisto. Isovanhemmat puhuvat sujuvaa englantia (kyllä, jopa 1960-luvulla oli kouluja!), keskustelevat kaupunkilaisia syvällisemmin ja mielipiteensä perustellen niin ilmastonmuutoksesta, sijoittamisesta kuin lisäaineiden vaikutuksesta jätevesikuormitukseen. He osaavat tarvittaessa päästää päiviltä sian, perata kalat, ommella itse vaatteensa ja jopa tehdä kenkänsä ( kansalaisopistoissa on hassunhauskoja kursseja maalaistolloille), mutta laiskottelemaan sossutuella heistä ei ole. En usko, että käyvät kahvilassa edes kerran vuodessa, mutta onko se sitten tärkeä mittari hyvälle elämälle, jos kahvitella voi naapurin 93v Salmenkin luona.
Ap kirjoitti isovanhemmista kuin heidän tulisi olla jonkinlainen hauskanpitoautomaatti elämyspalveluineen. Miksi ei vanhemmat vie itse uimahalliin lapsiaan?
Vierailija kirjoitti:
Meillä on melkein 60v maalaisisovanhemmat, jotka eivät todellakaan lähde lastenlasten kanssa uimahalliin tai makkaranpaiston. Lapsenlapset otetaan mukaan töihin eli tekemään polttopuita, siivoamaan rehuvarastoa, säkittämään viljaa tai korjaamaan koneita. Maalla tehdään töitä, ei se ole mikään huvipuisto. Isovanhemmat puhuvat sujuvaa englantia (kyllä, jopa 1960-luvulla oli kouluja!), keskustelevat kaupunkilaisia syvällisemmin ja mielipiteensä perustellen niin ilmastonmuutoksesta, sijoittamisesta kuin lisäaineiden vaikutuksesta jätevesikuormitukseen. He osaavat tarvittaessa päästää päiviltä sian, perata kalat, ommella itse vaatteensa ja jopa tehdä kenkänsä ( kansalaisopistoissa on hassunhauskoja kursseja maalaistolloille), mutta laiskottelemaan sossutuella heistä ei ole. En usko, että käyvät kahvilassa edes kerran vuodessa, mutta onko se sitten tärkeä mittari hyvälle elämälle, jos kahvitella voi naapurin 93v Salmenkin luona.
Ap kirjoitti isovanhemmista kuin heidän tulisi olla jonkinlainen hauskanpitoautomaatti elämyspalveluineen. Miksi ei vanhemmat vie itse uimahalliin lapsiaan?
Suurin osa isovanhemmista haluaa itse tarjota elämyksiä lapsenlapsilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oppikoulu ja kansakoulunopettaja silloin
Ei ne kansakoulun käyneet mitään englantia oppineet. Eikä muitakaan kieliäNe on kasvatettu puurtajikdi. Lisäksi pitää hyväksyä että tosiaan, joillekin tämä riittää eikä niitä kiinnosta kuin oma torppa. Mitäs siitä, anna olla mitä ovat. Ei vanhuksia voi muuttaa. Ovat taatusti erittäin köyhistä oloista
Kansakoulussa opetettiin kyllä ruotsia, keskikoulussa saksaa.
Juu, mutta milloin? 40-luku ja 70-luku olivat tässä suhteessa hyvin erilaisia.
Äitini aikaan ei kansakoulussa ollut edes ruotsin opetusta.Kävin kansakoulun 1967-1971 ja opiskelin 3. ja 4. luokan ruotsia. Samoin opiskelivat 1950 ja 1955 syntyneet veljeni ja siskoni.
Minä kävin kansakoulun 1966-1972. Neljännellä luokalla alkoi englanti. Kävi kiertävä englanninopettaja.
Paikkakunnallani oltiin siirtymävaiheessa kansakoulusta peruskouluun.
Ennen tätä kansakoulunopettaja piti koulun jälkeen englanninkerhoa ,joka oli vapaaehtoinen, mutta aika moni sinne tuli .
Maatilanpito on ollut raskasta ja ennen kaikkea paikalleen sitovaa työtä. On voinut olla vaikeaa nähdä englanninkielen tarvetta noina vuosina.No minusta täytyy olla tavallisen tyhmä, jos ei jo Peyton Placesta mitään englantia tarttunut. Suomessa on aina tekstitetty englanninkieliset sarjat ja niitä on töllötetty maaseudullakin vaikka kuinka kauan jo.
Edelleen se historian tuntemus.
Kun puhutaan 60-70-luvusta kaikilla ei ollut edes mahdollisuutta tv-katseluun, koska Suomessa radio- ja tv-asemia oli harvakseltaan. Maaseudulla on edelleen katvealueita, jossa ei näy tv, eikä toimi internet-yhteys, eikä sillä ole henkilön tyhmyyden kanssa mitään tekemistä.
Tv:t yleistyvät Suomessa 70-luvulla ja 60-luvulla ne oli todella harvinaisia maaseudulla, samoin puhelimet ja sähköäkään ei ollut kaikilla. Katso siinä Peyton Placesia ja opi englannin kieltä.
Olen syntynyt 1960. En puhu historiasta vaan ajankohdasta jonka olen itse elänyt.
Televisiot ei olleet mitenkään harvinaisia 60-luvulla maaseudulla. Meille se tuli 1964 kesäolympialaisiin ja naapurimme oli viimeinen jonne se kylässä tuli 1969. Puhelin oli kaikilla, mutta miten se tähän liittyy?
1970-luvulla televisio oli kyllä jo kaikilla. Ja aina on ollut mahdollisuus käydä kirjastossa ja lainata kirjoja. Itse hain kirjastosta Tiedon portaat -kirjasarjaa ja opiskelin itsekseni esperanton niistä ja olin kuule alaluokilla koulussa silloin.
Samanlaisen lapsuuden koin minäkin eli tekevisio hankittiin 1959 (ymmärtääkseni säännölliset lähetykset olivat alkaneet 1957) eikä se ollut mikään harvinaisuus, vastaava vempele oli naapureillakin. Oli sisäwc, suihku, sähköt ja jääkaappi, joten kannattaa muistaa, että kaikki maaseutu ei ollut jossain Lieksan korpimaiden takana.
Mutta kannattaa muistaa, että suurin osa kuitenkin asui vielä -60 luvun alussa maaseudulla ja ihmisiltä puuttuivat taloista esim kaikki mukavuudet.
Maaseutu autioituu vauhdilla ( mutta vasta 60-70 luvun taitteessa)Toisen maailmansodan jälkeen Suomi oli vielä tyypillinen maatalousyhteiskunta. Vuonna 1950 ammatissa toimivasta väestöstä 46 prosenttia sai toimeentulonsa maataloudesta ja kolmannes väestöstä asui kaupungeissa. Sen jälkeen elinkeinorakenne muuttui nopeasti. Teollisuus, kauppa ja erilaiset palvelut toivat uusia työpaikkoja, ja muutto maaseudulta asutuskeskuksiin vilkastui. Samaan aikaan myös hedelmällisyys alkoi laskea, mikä osaltaan autioitti maaseutua.
Suurten ikäluokkien tulo työmarkkinoille 1960- ja 1970-luvuilla vauhditti entisestään muuttoa kaupunkeihin ja asutuskeskuksiin. Maassamuutto huipentui vuonna 1974, jolloin asuinkuntaa vaihtoi noin 276 000 muuttajaa eli 6 prosenttia väestöstä. Sen jälkeen maassamuuttajia on ollut yhtä paljon vasta 2000-luvulla, jolloin Suomen väkiluku oli kasvanut jo yli puolella miljoonalla asukkaalla.
Suurin osa asui maaseudulla, mutta ei suurimmalta osalta puuttunut mukavuuksia taloistaan.
Omien muistikuvieni mukaan englannin kielen opetus alkoi vuonna 1968 siirtyessäni kansakoulun kolmannelle luokalle. Ruotsi alkoi keskikouluun siirryttäessä ja kansalaiskouluun jatkavat välttyivät tämän kielen opiskelulta.
Englannin kielen opiskelua ajettiin kovasti kouluun 60-luvun lopulla ja kansakoulunopettajia kurssitettiin paljon. Eri puolilla maata koulua käyneet ikätoverit tuntuvat saaneen täysin samantyyppisen englanninkielenopetuksen. Hiemankaan vanhemmat ikäluokat eivät varmaan opiskelleet kansa/kansalaiskoulussa kieliä lainkaan.
Olin muuten paikkakunnallani viimeistä ikäluokkaa, joka kävi keskikoulun. Seuraava kävikin jo kuusi vuotta ala-astetta ja sen jälkeen yläasteen. Eteläsuomalainen kotikuntani oli edelläkävijöitä alueellaan, pakkosiirtyminen peruskouluun olisi tullut vasta muutamaa vuotta myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on melkein 60v maalaisisovanhemmat, jotka eivät todellakaan lähde lastenlasten kanssa uimahalliin tai makkaranpaiston. Lapsenlapset otetaan mukaan töihin eli tekemään polttopuita, siivoamaan rehuvarastoa, säkittämään viljaa tai korjaamaan koneita. Maalla tehdään töitä, ei se ole mikään huvipuisto. Isovanhemmat puhuvat sujuvaa englantia (kyllä, jopa 1960-luvulla oli kouluja!), keskustelevat kaupunkilaisia syvällisemmin ja mielipiteensä perustellen niin ilmastonmuutoksesta, sijoittamisesta kuin lisäaineiden vaikutuksesta jätevesikuormitukseen. He osaavat tarvittaessa päästää päiviltä sian, perata kalat, ommella itse vaatteensa ja jopa tehdä kenkänsä ( kansalaisopistoissa on hassunhauskoja kursseja maalaistolloille), mutta laiskottelemaan sossutuella heistä ei ole. En usko, että käyvät kahvilassa edes kerran vuodessa, mutta onko se sitten tärkeä mittari hyvälle elämälle, jos kahvitella voi naapurin 93v Salmenkin luona.
Ap kirjoitti isovanhemmista kuin heidän tulisi olla jonkinlainen hauskanpitoautomaatti elämyspalveluineen. Miksi ei vanhemmat vie itse uimahalliin lapsiaan?
Suurin osa isovanhemmista haluaa itse tarjota elämyksiä lapsenlapsilleen.
Ei nykylapselle uimahalli tai makkaranpaisto ole elämyksiä. Enkä oikein usko, että isovanhemmat edes mieltävät lapsen arkea elämykseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on melkein 60v maalaisisovanhemmat, jotka eivät todellakaan lähde lastenlasten kanssa uimahalliin tai makkaranpaiston. Lapsenlapset otetaan mukaan töihin eli tekemään polttopuita, siivoamaan rehuvarastoa, säkittämään viljaa tai korjaamaan koneita. Maalla tehdään töitä, ei se ole mikään huvipuisto. Isovanhemmat puhuvat sujuvaa englantia (kyllä, jopa 1960-luvulla oli kouluja!), keskustelevat kaupunkilaisia syvällisemmin ja mielipiteensä perustellen niin ilmastonmuutoksesta, sijoittamisesta kuin lisäaineiden vaikutuksesta jätevesikuormitukseen. He osaavat tarvittaessa päästää päiviltä sian, perata kalat, ommella itse vaatteensa ja jopa tehdä kenkänsä ( kansalaisopistoissa on hassunhauskoja kursseja maalaistolloille), mutta laiskottelemaan sossutuella heistä ei ole. En usko, että käyvät kahvilassa edes kerran vuodessa, mutta onko se sitten tärkeä mittari hyvälle elämälle, jos kahvitella voi naapurin 93v Salmenkin luona.
Ap kirjoitti isovanhemmista kuin heidän tulisi olla jonkinlainen hauskanpitoautomaatti elämyspalveluineen. Miksi ei vanhemmat vie itse uimahalliin lapsiaan?
Suurin osa isovanhemmista haluaa itse tarjota elämyksiä lapsenlapsilleen.
Maatilan työtvoivat olla se elämys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on melkein 60v maalaisisovanhemmat, jotka eivät todellakaan lähde lastenlasten kanssa uimahalliin tai makkaranpaiston. Lapsenlapset otetaan mukaan töihin eli tekemään polttopuita, siivoamaan rehuvarastoa, säkittämään viljaa tai korjaamaan koneita. Maalla tehdään töitä, ei se ole mikään huvipuisto. Isovanhemmat puhuvat sujuvaa englantia (kyllä, jopa 1960-luvulla oli kouluja!), keskustelevat kaupunkilaisia syvällisemmin ja mielipiteensä perustellen niin ilmastonmuutoksesta, sijoittamisesta kuin lisäaineiden vaikutuksesta jätevesikuormitukseen. He osaavat tarvittaessa päästää päiviltä sian, perata kalat, ommella itse vaatteensa ja jopa tehdä kenkänsä ( kansalaisopistoissa on hassunhauskoja kursseja maalaistolloille), mutta laiskottelemaan sossutuella heistä ei ole. En usko, että käyvät kahvilassa edes kerran vuodessa, mutta onko se sitten tärkeä mittari hyvälle elämälle, jos kahvitella voi naapurin 93v Salmenkin luona.
Ap kirjoitti isovanhemmista kuin heidän tulisi olla jonkinlainen hauskanpitoautomaatti elämyspalveluineen. Miksi ei vanhemmat vie itse uimahalliin lapsiaan?
Suurin osa isovanhemmista haluaa itse tarjota elämyksiä lapsenlapsilleen.
Maatilan työtvoivat olla se elämys.
No ei voi
Ainut, joka on elänyt pullossa,taitaa olla ap :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on melkein 60v maalaisisovanhemmat, jotka eivät todellakaan lähde lastenlasten kanssa uimahalliin tai makkaranpaiston. Lapsenlapset otetaan mukaan töihin eli tekemään polttopuita, siivoamaan rehuvarastoa, säkittämään viljaa tai korjaamaan koneita. Maalla tehdään töitä, ei se ole mikään huvipuisto. Isovanhemmat puhuvat sujuvaa englantia (kyllä, jopa 1960-luvulla oli kouluja!), keskustelevat kaupunkilaisia syvällisemmin ja mielipiteensä perustellen niin ilmastonmuutoksesta, sijoittamisesta kuin lisäaineiden vaikutuksesta jätevesikuormitukseen. He osaavat tarvittaessa päästää päiviltä sian, perata kalat, ommella itse vaatteensa ja jopa tehdä kenkänsä ( kansalaisopistoissa on hassunhauskoja kursseja maalaistolloille), mutta laiskottelemaan sossutuella heistä ei ole. En usko, että käyvät kahvilassa edes kerran vuodessa, mutta onko se sitten tärkeä mittari hyvälle elämälle, jos kahvitella voi naapurin 93v Salmenkin luona.
Ap kirjoitti isovanhemmista kuin heidän tulisi olla jonkinlainen hauskanpitoautomaatti elämyspalveluineen. Miksi ei vanhemmat vie itse uimahalliin lapsiaan?
Suurin osa isovanhemmista haluaa itse tarjota elämyksiä lapsenlapsilleen.
Kaupunkilaisvanhempi ei näe elämyksenä kuin ostetun elömyksen. Eikö ole elämys lapselle vaikka onkiminen, verkon lasku, pihatyöt, luonto, jos toimiva maalaistalo, kotieläimien hoito, maatalon työt.
Itse saan elämyksiä kun istun kuistillani, katselen pihan poikki meneviä peuroja, kuuntelen taivaanvuohen mäkätystä, aamulla näen ilveksen jäljet pihahiekassa, jäniksen papanoita kukkapenkin vieressä. Haukan kimeää ääntelyä sen tähystäessä saalista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oppikoulu ja kansakoulunopettaja silloin
Ei ne kansakoulun käyneet mitään englantia oppineet. Eikä muitakaan kieliäNe on kasvatettu puurtajikdi. Lisäksi pitää hyväksyä että tosiaan, joillekin tämä riittää eikä niitä kiinnosta kuin oma torppa. Mitäs siitä, anna olla mitä ovat. Ei vanhuksia voi muuttaa. Ovat taatusti erittäin köyhistä oloista
Kansakoulussa opetettiin kyllä ruotsia, keskikoulussa saksaa.
Juu, mutta milloin? 40-luku ja 70-luku olivat tässä suhteessa hyvin erilaisia.
Äitini aikaan ei kansakoulussa ollut edes ruotsin opetusta.Kävin kansakoulun 1967-1971 ja opiskelin 3. ja 4. luokan ruotsia. Samoin opiskelivat 1950 ja 1955 syntyneet veljeni ja siskoni.
Minä kävin kansakoulun 1966-1972. Neljännellä luokalla alkoi englanti. Kävi kiertävä englanninopettaja.
Paikkakunnallani oltiin siirtymävaiheessa kansakoulusta peruskouluun.
Ennen tätä kansakoulunopettaja piti koulun jälkeen englanninkerhoa ,joka oli vapaaehtoinen, mutta aika moni sinne tuli .
Maatilanpito on ollut raskasta ja ennen kaikkea paikalleen sitovaa työtä. On voinut olla vaikeaa nähdä englanninkielen tarvetta noina vuosina.No minusta täytyy olla tavallisen tyhmä, jos ei jo Peyton Placesta mitään englantia tarttunut. Suomessa on aina tekstitetty englanninkieliset sarjat ja niitä on töllötetty maaseudullakin vaikka kuinka kauan jo.
Edelleen se historian tuntemus.
Kun puhutaan 60-70-luvusta kaikilla ei ollut edes mahdollisuutta tv-katseluun, koska Suomessa radio- ja tv-asemia oli harvakseltaan. Maaseudulla on edelleen katvealueita, jossa ei näy tv, eikä toimi internet-yhteys, eikä sillä ole henkilön tyhmyyden kanssa mitään tekemistä.
Tv:t yleistyvät Suomessa 70-luvulla ja 60-luvulla ne oli todella harvinaisia maaseudulla, samoin puhelimet ja sähköäkään ei ollut kaikilla. Katso siinä Peyton Placesia ja opi englannin kieltä.
Olen syntynyt 1960. En puhu historiasta vaan ajankohdasta jonka olen itse elänyt.
Televisiot ei olleet mitenkään harvinaisia 60-luvulla maaseudulla. Meille se tuli 1964 kesäolympialaisiin ja naapurimme oli viimeinen jonne se kylässä tuli 1969. Puhelin oli kaikilla, mutta miten se tähän liittyy?
1970-luvulla televisio oli kyllä jo kaikilla. Ja aina on ollut mahdollisuus käydä kirjastossa ja lainata kirjoja. Itse hain kirjastosta Tiedon portaat -kirjasarjaa ja opiskelin itsekseni esperanton niistä ja olin kuule alaluokilla koulussa silloin.
Samanlaisen lapsuuden koin minäkin eli tekevisio hankittiin 1959 (ymmärtääkseni säännölliset lähetykset olivat alkaneet 1957) eikä se ollut mikään harvinaisuus, vastaava vempele oli naapureillakin. Oli sisäwc, suihku, sähköt ja jääkaappi, joten kannattaa muistaa, että kaikki maaseutu ei ollut jossain Lieksan korpimaiden takana.
Mutta kannattaa muistaa, että suurin osa kuitenkin asui vielä -60 luvun alussa maaseudulla ja ihmisiltä puuttuivat taloista esim kaikki mukavuudet.
Maaseutu autioituu vauhdilla ( mutta vasta 60-70 luvun taitteessa)Toisen maailmansodan jälkeen Suomi oli vielä tyypillinen maatalousyhteiskunta. Vuonna 1950 ammatissa toimivasta väestöstä 46 prosenttia sai toimeentulonsa maataloudesta ja kolmannes väestöstä asui kaupungeissa. Sen jälkeen elinkeinorakenne muuttui nopeasti. Teollisuus, kauppa ja erilaiset palvelut toivat uusia työpaikkoja, ja muutto maaseudulta asutuskeskuksiin vilkastui. Samaan aikaan myös hedelmällisyys alkoi laskea, mikä osaltaan autioitti maaseutua.
Suurten ikäluokkien tulo työmarkkinoille 1960- ja 1970-luvuilla vauhditti entisestään muuttoa kaupunkeihin ja asutuskeskuksiin. Maassamuutto huipentui vuonna 1974, jolloin asuinkuntaa vaihtoi noin 276 000 muuttajaa eli 6 prosenttia väestöstä. Sen jälkeen maassamuuttajia on ollut yhtä paljon vasta 2000-luvulla, jolloin Suomen väkiluku oli kasvanut jo yli puolella miljoonalla asukkaalla.
Suurin osa asui maaseudulla, mutta ei suurimmalta osalta puuttunut mukavuuksia taloistaan.
Ei ollut mitenkään harvinaista, että suihku tai WC sisätiloihin tehtiin vasta 80-luvulla. Tätä ennen oli ollut jo pitkään sähköt ja vesijohto keittiöön käytössä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on melkein 60v maalaisisovanhemmat, jotka eivät todellakaan lähde lastenlasten kanssa uimahalliin tai makkaranpaiston. Lapsenlapset otetaan mukaan töihin eli tekemään polttopuita, siivoamaan rehuvarastoa, säkittämään viljaa tai korjaamaan koneita. Maalla tehdään töitä, ei se ole mikään huvipuisto. Isovanhemmat puhuvat sujuvaa englantia (kyllä, jopa 1960-luvulla oli kouluja!), keskustelevat kaupunkilaisia syvällisemmin ja mielipiteensä perustellen niin ilmastonmuutoksesta, sijoittamisesta kuin lisäaineiden vaikutuksesta jätevesikuormitukseen. He osaavat tarvittaessa päästää päiviltä sian, perata kalat, ommella itse vaatteensa ja jopa tehdä kenkänsä ( kansalaisopistoissa on hassunhauskoja kursseja maalaistolloille), mutta laiskottelemaan sossutuella heistä ei ole. En usko, että käyvät kahvilassa edes kerran vuodessa, mutta onko se sitten tärkeä mittari hyvälle elämälle, jos kahvitella voi naapurin 93v Salmenkin luona.
Ap kirjoitti isovanhemmista kuin heidän tulisi olla jonkinlainen hauskanpitoautomaatti elämyspalveluineen. Miksi ei vanhemmat vie itse uimahalliin lapsiaan?
Suurin osa isovanhemmista haluaa itse tarjota elämyksiä lapsenlapsilleen.
Kaupunkilaisvanhempi ei näe elämyksenä kuin ostetun elömyksen. Eikö ole elämys lapselle vaikka onkiminen, verkon lasku, pihatyöt, luonto, jos toimiva maalaistalo, kotieläimien hoito, maatalon työt.
Itse saan elämyksiä kun istun kuistillani, katselen pihan poikki meneviä peuroja, kuuntelen taivaanvuohen mäkätystä, aamulla näen ilveksen jäljet pihahiekassa, jäniksen papanoita kukkapenkin vieressä. Haukan kimeää ääntelyä sen tähystäessä saalista.
Lässynlässyn. Perusarki mikään elämys ole.
Ja oikeasti makaat susällä ja töllötät telkkaria.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oppikoulu ja kansakoulunopettaja silloin
Ei ne kansakoulun käyneet mitään englantia oppineet. Eikä muitakaan kieliäNe on kasvatettu puurtajikdi. Lisäksi pitää hyväksyä että tosiaan, joillekin tämä riittää eikä niitä kiinnosta kuin oma torppa. Mitäs siitä, anna olla mitä ovat. Ei vanhuksia voi muuttaa. Ovat taatusti erittäin köyhistä oloista
Kansakoulussa opetettiin kyllä ruotsia, keskikoulussa saksaa.
Ei opetettu ainakaan maaseudulla -60 luvulla. Sisareni on syntynyt 1952 ja ei ole koskaan lukenut päivääkään vierasta kieltä ja koulutus hänellä on kansakoulu+ kansalaiskoulu ja ammattikoulu. Mutta pitkän yhtenäisen työuran teki ilman työttömyysjaksoja.
Mun veli 1950 ja sisko 1955 luki pitkää saksaa maaseudun kouluissa ja ruotsi eli toinen kotimainen alkoi kansakoulun kolmannella.
Niin, ovat varmaan käyneet keskikoulua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monella tuonikäisellä ei ole ollut mahdollisuutta kouluttautua kansakoulua pidemmälle ja on jäänyt englannit oppimatta.
No mutta miten tämä toinen mummo&vaari ovat samanikäisiä ja ovat opetelleet auttavasti englantia? Miksi ihmiset tekeytyvät ihan tyhmäksi suorastaan, kun maailma on aivan auki ja mahdollisuuksia täynnä? Olkoon se vaikka pilkkimistä, makkaranpaisto tai sitten matkustamista ulkomaille!
No voi hyvä tavaton, kyllähän tuon ikäisistä monet osaa englannin lisäksi ranskaa/saksaa/ruotsia tai mitä ikinä ovatkaan lukeneet keskikoulussa/oppikoulussa ja lukiossa.
Mutta sitten on niitä, joiden perheillä ei ole ollut varallisuutta kouluttaa lapsiaan ja lapset on käyneet kansa-ja kansalaiskoulun. Ei siellä kieliä luettu.
Joku on voinut opiskella omia aikojaan, mutta siihenkään ei kaikilla ole ollut mahdollisuutta.
Monet suomalaiset eivät osaa edes uida joten on mahdoton mennä uimahalliin lastenlasten kanssa, jos aikuinen ei uskalla mennä edes veteen, uimisesta puhumattakaan.
Ihmiset on erilaisia, toiset tykkää kupata kotona ja toiset juosta kaikki kissanristiäiset ja ovat muutenkin aina menossa.
Antaa vaan kaikkien kukkien kukkia, ei se meiltä ole pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on melkein 60v maalaisisovanhemmat, jotka eivät todellakaan lähde lastenlasten kanssa uimahalliin tai makkaranpaiston. Lapsenlapset otetaan mukaan töihin eli tekemään polttopuita, siivoamaan rehuvarastoa, säkittämään viljaa tai korjaamaan koneita. Maalla tehdään töitä, ei se ole mikään huvipuisto. Isovanhemmat puhuvat sujuvaa englantia (kyllä, jopa 1960-luvulla oli kouluja!), keskustelevat kaupunkilaisia syvällisemmin ja mielipiteensä perustellen niin ilmastonmuutoksesta, sijoittamisesta kuin lisäaineiden vaikutuksesta jätevesikuormitukseen. He osaavat tarvittaessa päästää päiviltä sian, perata kalat, ommella itse vaatteensa ja jopa tehdä kenkänsä ( kansalaisopistoissa on hassunhauskoja kursseja maalaistolloille), mutta laiskottelemaan sossutuella heistä ei ole. En usko, että käyvät kahvilassa edes kerran vuodessa, mutta onko se sitten tärkeä mittari hyvälle elämälle, jos kahvitella voi naapurin 93v Salmenkin luona.
Ap kirjoitti isovanhemmista kuin heidän tulisi olla jonkinlainen hauskanpitoautomaatti elämyspalveluineen. Miksi ei vanhemmat vie itse uimahalliin lapsiaan?
Suurin osa isovanhemmista haluaa itse tarjota elämyksiä lapsenlapsilleen.
Kaupunkilaisvanhempi ei näe elämyksenä kuin ostetun elömyksen. Eikö ole elämys lapselle vaikka onkiminen, verkon lasku, pihatyöt, luonto, jos toimiva maalaistalo, kotieläimien hoito, maatalon työt.
Itse saan elämyksiä kun istun kuistillani, katselen pihan poikki meneviä peuroja, kuuntelen taivaanvuohen mäkätystä, aamulla näen ilveksen jäljet pihahiekassa, jäniksen papanoita kukkapenkin vieressä. Haukan kimeää ääntelyä sen tähystäessä saalista.
Lässynlässyn. Perusarki mikään elämys ole.
Ja oikeasti makaat susällä ja töllötät telkkaria.
Jos mummolan perusarki on erilaista kuin kodin arki, niin voi se olla elämys.
-ohis
Kuvailemasi "junttipariskunta" on kuluttanut tämän maapallon resursseja ihailtavan vähän. Köyhäilyssä on itua, jos maailman kantokykyä ajattelee, ja siinä kisassa he ovat voittajaneroja. Huomaan viestistäsi muutenkin, että sinulla on vielä empatiakykyä kehitettävänä. Mikä idea on olla samankaltainen kuin muut? MIksi kaikkien tulisi toteuttaa kaupunkimaista elämäntyyliä? Kyllä he varmaan itsekin hahmottavat, että kaikkea eivät ole saaneet, mutta ilmankin pärjää.
olet siis mummovaari-foobikko. minä olen 46v maalaislikka. ukko kaapunkilainen. täällä syrjäkylillä viihdytään oikein hyvin. nykyihmiset vaan on niin tyhmiä, ettei kukaan terve viihdy niiden lähellä. ovat kovaäänisiä, tulevat puhumaan joutavia asioita, tervehtivät, vaikka eivät ole tuttuja ja mikä kamalinta: luulevat tietävänsä jotakin ja luulevat olevansa jotakin. minulle ovat kuin pieru tuulessa.
Menee sivuun asiasta, mutta television lähetysverkko laajeni 1960-luvun kuluessa Pohjois-Lappiin asti, vaikka katvealueitakin oli. Kotiimme Pohjois-Karjalaan tuli televisio vuonna 1962 ja lähitienoon asukkaat tulivat ihmettelemään uudelta Kuopion asemalta vastaanotettua ohjelmaa. Ensimmäisiä televisioita parin tuhannen asukkaan taajamassa.