Kertokaa kirjoittamattomia sääntöjä, sosiaalisia normeja
Nyt kun Ylellä on alkanut tuo Kirjolla-sarja ja ihan äskettäin tuli myös Perjantai-dokkarissa dokumentti "outolinnuista", niin kertokaa tänne alle esimerkkejä lukuisista kirjoittamattomista säännöistä, joita esim. autismin kirjon henkilöt eivät välttämättä noudata, koska he eivät tiedä että "niin kuuluisi toimia". Aika moni asia mikä ei perustu lakiin tai sopimuksiin perustuu siihen että on jokin yhteinen käsitys miten toimitaan. Koska muuten olettaisimme muiden toimivan randomisti ja sen Perjantai-dokkarin mukaan "tulisimme ihan hulluiksi".
Kommentit (131)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kahvipöydässä on suolaista, täytekakkua ja pullaa, niitä kuuluu ottaa tässä järjestyksessä: suolaiset, pulla, kakku. Mielellään ei samalla kertaa vaan kaksi kertaa santsaamalla.
Jos juhlissa on pappi, hän aloittaa ruokailun, vaikka juhlissa olisi myös suvun 90-vuotias matriarkka.
Mä oon varmaan ihan hirveä ihminen mutta ohitan papit ja matriarkat koska vihaan sitä kursailua ja kahvit jäähtyy kuppiin. Mä meen eka ja sitten muutkin älyää tulla ottamaan.
Hyvä. On ihan järjetöntä tuollainen ajattelu että joku on muita arvokkaampi ihminen, jonkun seikan takia, joka ei edes oikeasti ole mikään meriitti.
Johonkin ihmisten itsensä keksimään satuun uskominen ja siitä ammatin itselleen tekeminen, tai se että olet syntynyt tiettyyn sukupuoleen tai aikaisemmin kuin joku toinen, ei tee sinusta parempaa tai arvokkaampaa.
Vierailija kirjoitti:
Ilmeet. Autisteille usein yritetään opettaa, missä tilanteissa pitäisi hymyillä tms. Mutta jos se ei tule luonnostaan, niin ei se tunnu normaalilta. Esimerkiksi Sointu Borgin veljen hymyt olivat eilisessä Puoli seiskassa varsin kummallisia.
Autismikirjon ihmisen ilmeet voivat myös mennä vähän poikkeuksellisesti, eikä sille aina mitään voi, vaikka kuinka opettelisi roolia.
Esim. Paula Tilli on kertonut kirjoittamassaan kirjassa, että hän saattaa hymyillä myös surullisena ja masentuneena, mikä on joskus hämmentänyt ihmisiä.
Eivät lue toista ihmistä yhtään eleistä tai ilmeistä. Tuputtavat omaa totuuttaan näkemättä mitä ympärillä tapahtuu, tai mitkä ovat kanssaihmisten tunteet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarjottua kahvia saa kehua hyväksi, mutta ei saa sanoa pahaksi, vaikka keittäjä sanoisi itse, että tulipahan pahaa. Sitä pitää silti kehua,
Jos joku pieraisee vahinossa seurassa, muiden pitää olla niin kuin sitä ei olisi tapahtunut.
Olen siis autisti ja joutunut opettelemaan nämä!
Kaikki joutuvat opettelemaan, useimmat vaan oppivat jos ennen kouluikää, kukaan ei osaa luonnostaan.
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä31931 kirjoitti:
Näitä esimerkkejä olisi vaikka kuinka paljon lähipiiristä. Esim:
-Vaikka joku kapea osa-alue on mielestäsi tosi mielenkiintoinen, hillitse halua selostaa siitä muille. Muita ei kiinnosta yhtä paljon.
-Jos joku on sinua kohtaan huomaavainen (vaikka saadessasi lahjan), kuuluu esitttää ilostunutta.
-Usein kieltäytyminen verhoillaan jotenkin kohteliaasti (Esim. en ehdi, ei ole rahaa, olen väsynyt)
Lapseni selitti minulle suoraan puhumisen niin, että aina kun hän alkaa kiertelemään tai keksimään verukkeita, niin hän joutuu vain isompaan liriin, koska vastapuoli alkaa esittää ratkaisuja ongelmiin. Jos lastani pyydetään jonnekin mihin hän ei halua mennä, ja hän vastaa että muuten kyllä mutta ei ole autoa, niin ehdotetaan heti kyytiä, jolloin joutuu siihen keksimään taas uuden verukkeen.
Hän sanoo pääsevänsä helpommalla kun siis vain sanoo suoraan että en tule, ja yleensä vielä syyn miksi ei tule, koska sitä tentataan kuitenkin, ja jos valehtelee syyn, niin siihenkin yritetään keksiä taas joku ratkaisu. Niinpä hän sanoo että en tule teidän mökille, kiitos kutsusta, en vain pidä mökillä olosta.
Logiikka on mielestäni pistämätön.
Olen samaa mieltä, kyllä moni ymmärtää myös kieltäytymisen ilman tekosyytä. Ehkä tämä on lisääntynyt nykypäivänä? Aikaisemmin oli vielä enemmän näitä "ainahan on tehty näin"-ihmisiä. Mutta tuossakin tilanteessa on vielä kohtuu hyvä "veruke". En tykkää mökillä olosta. Autisti saattaisi sanoa, että en tule kun en pidä sinusta/lapsistasi tms.. Tai vain että en halua tulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masturbointi muiden seurassa, jos nämä eivät ole mukana touhussa, on epäkohteliasta. Samoin itseään räpeltäessä ei pidä tuijottaa toista suoraan silmiin, varsinkaan hississä.
Kuinka usein olet ollut tilanteessa, jossa masturboidaan hississä saatika muiden seurassa?
Nyt ei ole kysymys siitä. Pysy asiassa ja käsi pois housuista.
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomien kuuluu ilmaista positiivisia, selkeitä tunteita muiden lapsia, lastenhankintaa ym kohtaan, ja olla innokas lapsenhoitaja. Mitään näistä ei odoteta jos sinulla on omia lapsia.
Sama koskee elälimiä erityisesti koiria. Niitä tulee aina silitellä ja ihastua kun ne hyppivät kylään tullessa ympärillä tai kerjäävät rapsutuksia. Vieraita vastaantulevia irtokoiria ei saa pelätä, vaikka kuinka hyppisivät päin haukkuen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silmiin katsominen on tärkeää. Tuijottaa ei tarvi, mutta jos puhuu toiselle eikä kertaakaan katso kasvoja päinkään ilman erityistä syytä se on outoa ja tulkitaan usein ylimielisyydeksi, välinpitämättömyydeksi tms.
Minä en ujouteni ja sosiaalisten tilanteiden pelon takia aina osaa ja uskalla katsoa silmiin, anteeksi siitä. Yritän parhaani, mutta monesti katseeni lähtee harhailemaan ja kiusaantuneena katson vain välillä kasvoihin ja sitten taas ohi.
Ei haittaa, kyllä mä ainakin erotan mielestäni oikean tympeyden tuollaisesta. Sitäpaitsi v**tumaisimmat ihmiset kyllä ottaa yleensä katsekontaktia ihan siekailematta... 😒
T. Menee hermo työ"kaveriin"
Taksissa matkustetaan takapenkillä ellei ainoa vapaa paikka ole edessä. Sen sijaan on epäkohteliasta istua takapenkillä jos olet kahdestaan autossa esim. ystäväsi kanssa joka ajaa. Jos perhe ottaa kyytiin jonkun vierailijan niin hänelle kuuluu tarjota etupenkkipaikka ellei hän ole lapsi. Kimppakyydeillä se joka sanoo ekana "shotgun" pääsee etupenkille.
Jos joku soittaa niin, että herättää sinut, täytyy teeskennellä ettei ollut nukkumassa, vaikka äänestä kuinka kulee, että heräsi justiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silmiin katsominen on tärkeää. Tuijottaa ei tarvi, mutta jos puhuu toiselle eikä kertaakaan katso kasvoja päinkään ilman erityistä syytä se on outoa ja tulkitaan usein ylimielisyydeksi, välinpitämättömyydeksi tms.
Poikkeus, joka vahvistaa säännön: hississä ei sovi katsoa silmiin.
Tietenkin saa, jos puhuu sille henkilölle ketä katsoo. Jos ei puhuta mitään, ei muutenkaan haeta katsekontaktia. Katsekontakti liittyy keskusteluun.
Työpaikalla tulee teeskennellä kiinnostunutta jos joku kertoo lapsensa ylioppilasjuhlien järjestelyistä tai omakotitalon rakentamisen vaikeuksista.
Jos joku sytyttää röökin vieressä ja kysyy ei kai haittaa jos poltan, pitää vain hymistellä ja vaivihkaa siirtyä kauemmas, vaikka todellakin haittaa se löyhkä ja myrkkysavu.
Vierailija kirjoitti:
Jos joku sytyttää röökin vieressä ja kysyy ei kai haittaa jos poltan, pitää vain hymistellä ja vaivihkaa siirtyä kauemmas, vaikka todellakin haittaa se löyhkä ja myrkkysavu.
Tämä menee samaan luokkaan kuin muutkin suorat kysymykset. Kaverini kysyi kerran minulta aivan raivona että maiskuttaako hän muka kun miehensä niin väitti. En tiedä miksi mutta en olisi ikipäivänä osannut sanoa muuta kuin että ei, ei mielestäni. Ja se oli siis vale.
Ovea pidetään auki, kun vanhus tai äiti tulee kärryjensä kanssa. Rapussa tervehditään
reippaasti naapureita.
Mennään lounaalle, soitellaan tms. ei tarkoita todellisuudessa mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silmiin katsominen on tärkeää. Tuijottaa ei tarvi, mutta jos puhuu toiselle eikä kertaakaan katso kasvoja päinkään ilman erityistä syytä se on outoa ja tulkitaan usein ylimielisyydeksi, välinpitämättömyydeksi tms.
Poikkeus, joka vahvistaa säännön: hississä ei sovi katsoa silmiin.
Katsonkin hinkkejä paljon mieluummin
Vierailija kirjoitti:
Jos joku soittaa niin, että herättää sinut, täytyy teeskennellä ettei ollut nukkumassa, vaikka äänestä kuinka kulee, että heräsi justiin.
En tunnista itseäni. Sanon kyllä että herätit mutta ei se haittaa.
Ihmisen pitää tajuta tehdä moniakin asioita ikänsä mukaisesti. Esim. ei saa puheutua samalla tavoin tai tykätä samoista asioista, kuin nuorempana. Ainakaan ei saa enää pitää liikaa hauskaa, tai väärällä tavalla hauskaa. Muussa tapauksessa muut ihmiset pitävät sinua lapsellisena tai säälittävänä, tai lapsellisena ja säälittävänä.