Kertokaa kirjoittamattomia sääntöjä, sosiaalisia normeja

Vierailija kirjoitti:

Jos joku sytyttää röökin vieressä ja kysyy ei kai haittaa jos poltan, pitää vain hymistellä ja vaivihkaa siirtyä kauemmas, vaikka todellakin haittaa se löyhkä ja myrkkysavu.

Jos kysyy että haittaako niin sanoisin että haittaa. Ja jatkaisin että voisitko mennä polttamaan vähän sivummalle.

Älä heitä typeriä ja tilanteeseen nähden mauttomia vitsejä kun kaveri avautuu vaikeasta asiasta tai on muuten allapäin. Älä vitsaile äläkä päde korrekteista "faktoista" mitä tilanteeseen sinun mielestäsi liittyy. Harjoittele empaattinen reaktio tai ole vaihtoehtoisesti hiljaa. Terveiseni erityisesti autisteille.

Käyttäjä2875 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masturbointi muiden seurassa, jos nämä eivät ole mukana touhussa, on epäkohteliasta. Samoin itseään räpeltäessä ei pidä tuijottaa toista suoraan silmiin, varsinkaan hississä.

Kuinka usein olet ollut tilanteessa, jossa masturboidaan hississä saatika muiden seurassa?

Nyt ei ole kysymys siitä. Pysy asiassa ja käsi pois housuista.

Nytpä lennettiin puritanismin aikoihin.

Vierailija kirjoitti:

Ihmisen pitää tajuta tehdä moniakin asioita ikänsä mukaisesti. Esim. ei saa puheutua samalla tavoin tai tykätä samoista asioista, kuin nuorempana. Ainakaan ei saa enää pitää liikaa hauskaa, tai väärällä tavalla hauskaa. Muussa tapauksessa muut ihmiset pitävät sinua lapsellisena tai säälittävänä, tai lapsellisena ja säälittävänä.

Minua on ainakin kiusattu lapselliseksi, koska en juurikaan käytä alkoholia tai innostu bilettämisestä, mutta kuten ja aiemmin todettua sääntöihin löytyy poikkeuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se kaikkein tärkein sääntö: Ei ole olemassa kaikenkattavaa sääntökokoelmaa, jota tarkasti noudattamalla sosiaalinen kanssakäyminen onnistuisi satavarmasti. Ihmiset ovat erilaisia. Ihan neurotyypillisetkin ihmiset rikkovat monia tässä ketjussa kerrottuja "sääntöjä" jatkuvasti, ja toisaalta vaikka tekisi kaiken "oikein", niin aina joku voi siitäkin loukkaantua.

Niinhän se on. On tiettyjä normeja joiden mukaan toimitaan, mutta kömmähdyksiä käy välillä itse kullekin.

Esimerkki: Tunsin kurkun kutinasta, että yskänpuuska tekee tuloaan. Ajattelin olla huomaavainen ja hakea takin taskusta yskänpastillin, etten häiritsisi yskimällä puheenpitäjää. Kuitenkin tajusin samantien, että hetkellinen naulakolla käyminen oli tulkittu tylsistymiseksi ja epäkohteliaaksi käytökseksi. Toisaalta yskänpuuskiakin olisi luultavasti paheksuttu. 

Sellainen sääntö olisi hyvä, ettei aina paheksuttaisi, tuomittaisi tai ensimmäisenä ajateltaisi negatiivisesti toisista.

Niinhän se olisi, mutta kuinka moni ei tee tulkintaa esimerkiksi suunnatun katseen perusteella tai elekielestä. Myös selän kääntäminen on ele, jota on hyvin vaikea tulkita miksikään muuksi, kuin torjumiseksi.

Käyttäjä31931 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä31931 kirjoitti:

Näitä esimerkkejä olisi vaikka kuinka paljon lähipiiristä. Esim:

-Vaikka joku kapea osa-alue on mielestäsi tosi mielenkiintoinen, hillitse halua selostaa siitä muille. Muita ei kiinnosta yhtä paljon.

-Jos joku on sinua kohtaan huomaavainen (vaikka saadessasi lahjan), kuuluu esitttää ilostunutta.

-Usein kieltäytyminen verhoillaan jotenkin kohteliaasti (Esim. en ehdi, ei ole rahaa, olen väsynyt)

Lapseni selitti minulle suoraan puhumisen niin, että aina kun hän alkaa kiertelemään tai keksimään verukkeita, niin hän joutuu vain isompaan liriin, koska vastapuoli alkaa esittää ratkaisuja ongelmiin. Jos lastani pyydetään jonnekin mihin hän ei halua mennä, ja hän vastaa että muuten kyllä mutta ei ole autoa, niin ehdotetaan heti kyytiä, jolloin joutuu siihen keksimään taas uuden verukkeen.

Hän sanoo pääsevänsä helpommalla kun siis vain sanoo suoraan että en tule, ja yleensä vielä syyn miksi ei tule, koska sitä tentataan kuitenkin, ja jos valehtelee syyn, niin siihenkin yritetään keksiä taas joku ratkaisu. Niinpä hän sanoo että en tule teidän mökille, kiitos kutsusta, en vain pidä mökillä olosta.

Logiikka on mielestäni pistämätön.

Olen samaa mieltä, kyllä moni ymmärtää myös kieltäytymisen ilman tekosyytä. Ehkä tämä on lisääntynyt nykypäivänä? Aikaisemmin oli vielä enemmän näitä "ainahan on tehty näin"-ihmisiä. Mutta tuossakin tilanteessa on vielä kohtuu hyvä "veruke". En tykkää mökillä olosta. Autisti saattaisi sanoa, että en tule kun en pidä sinusta/lapsistasi tms.. Tai vain että en halua tulla.

Tai viimeistään siinä kohtaa vastaus en tahdo, kun kohteliaammat vastaukset eivät ole riittäneet.

Vierailija kirjoitti:

Ihmisen pitää tajuta tehdä moniakin asioita ikänsä mukaisesti. Esim. ei saa puheutua samalla tavoin tai tykätä samoista asioista, kuin nuorempana. Ainakaan ei saa enää pitää liikaa hauskaa, tai väärällä tavalla hauskaa. Muussa tapauksessa muut ihmiset pitävät sinua lapsellisena tai säälittävänä, tai lapsellisena ja säälittävänä.

Tää! Hieman vanhemman ihmisen mukaisesti toimiminen on usein sosiaalisesti hyväksytympää kuin nuoremman ihmisen mukaisesti. Etenkin teini-iässä. Esim yläasteella joutui todella helposti kiusatuksi jos sai itkukohtauksen muiden nähden, tai jos leikki siinä iässä vielä esim. barbeilla tai legoilla. Sen sijaan kun kävin nollarilla yläastetta, oli muiden kersojen keskuudessa hyväksyttävää (tai joissakin porukoissa jopa arvostettua) polttaa tupakkaa, vaikka lain mukaan tuossa iässä ei vielä saa polttaa. Mutta miksi joutui kiusatuksi? Koska se tyrmistytti tai jopa järkytti ympärillä olevia. Sosiaalisen pelin ydin on yksinkertaisimmillaan "jos sä et syö mua, mä en syö sua". Kiusattu on usein "syönyt" jonkun muun sosiaalisessa pelissä, ja siksi hän saa sitten paskat niskaansa.

Se että jos on rikollisia salaisuuksia ne pitäisi jossain vaiheessa paljastaa vaikka niin,että ei jää kiinni jos se paljastumattomuus on siitä kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hierarkiassa ylempänä olevilla on eri säännöt. Ei siinä ole kyse mistään autismista, vaan siitä että nämä "kirjoittamattomat" säännöt ovat sisäpiiritietoa, jolla on myös periytyvä luonne. Voihan niitä treenatakin, siksi on olemassa jos jonkinlaisia opaskirjoja menestymiseen.

Erikseen on mainittava sanalla sanoen tyhmät ihmiset, jotka eivät kykene noudattamaan kirjoitettujakaan sääntöjä. Siinäkään en usko autismin kirjon olevan mitenkään määrittelevä tekijä.

Näkisin tuon kirjon aiheuttavan enemmänkin päinvastaista oiretta, siis ettei ymmärretä jos jokin poikkeaakin säännöstä, ja/tai kuvitellaan sääntöjä sinne missä niitä ei ole.

Kyllä. Säännöt ovat hyvin yksilökohtaisia. Toisilta vaaditaan huomattavasti tiukempaa sääntöjen noudattamista, kuin toisilta.

Toisinaan, kyllä. Iltalehdissä olisi esimerkiksi täysi helvetti irti, jos jokin työtön eläisi omalla naamallaan julkisesti yhtä paheellista elämää kuin pääministeri.

Kuka pitkäaikaistyötön voi lähettää mediaan videon, missä vedetään porukalla "linkut" yms, ja suurin osa yleisöä olisi vaan että hys hys, haukut vaan koska sulla on jotain demareja vastaan. Täytyyhän sitä nyt saada vapaalla juhlia, aikuisen ihmisen.

Jos mainitset ettet juurikaan käytä alkoholia terveyssyistä, niin olet joko alkoholisti tai alkoholia vastustava niuhottaja.

Älä neuvo kysymättä. Tiedän montakin omasta mielestään niin kivaa ihmistä jotka ihmettelee kun ei ole ystäviä. Joko puhuu itsestään tai neuvoo, ja neuvominenkin on jonkinlainen itsekorostuksen muoto.

Osan ottaminen, kun jonkun läheinen on kuollut, ja sittenkin, vaikka kyseessä olisi ollut vain lemmikki. Ei saa sanoa, että jo tuo joutikin, vaikka se olisi kuinka totta.

Vierailija kirjoitti:

Osan ottaminen, kun jonkun läheinen on kuollut, ja sittenkin, vaikka kyseessä olisi ollut vain lemmikki. Ei saa sanoa, että jo tuo joutikin, vaikka se olisi kuinka totta.

Kun etäisehkön sukulaistädin mies, niin lesken "Hän oli niin hyvä mies!" toteamukseen ei sovi vastata "Jaa? Eikös se hakannut sinut, pani sen naapurin Mirkun paksuksi ja oli aina perceet tavattaessa".

Jopa minä sanon, että: "Niin, ja nyt hän on poissa. Syvimmät osanottoni". Ja olen aidosti hieman surullinen, koska täti on niin syvästi surullinen.

Syntymäpäiväsankarille (varsinkin jos hän on sinulle läheinen, esim. puoliso, lapsi tai erittäin hyvä ystävä) kuuluu antaa joku lahja tai tehdä hänelle joku palvelus. Jos kohtelet häntä samalla tavalla kuin normaalipäivänä, se on epäkohteliasta. Yleensä läheinen ihminen loukkaantuu, jos olet unohtanut syntymäpäivän etkä muista välttämättä edes onnitella. Erityisesti jos kyseessä on merkittävä syntymäpäivä, kuten 18v, 20v, 30v, 40v, 50v jne.

Vierailija kirjoitti:

Jos mainitset ettet juurikaan käytä alkoholia terveyssyistä, niin olet joko alkoholisti tai alkoholia vastustava niuhottaja.

Tämä ei kylläkään ole mikään sosiaalinen sääntö, vaan riippuu piireistä joissa liikkuu. Omassa suvussa ja tuttavapiirissä on itsestäänselvyys ettei kaikki käytä alkoholia eikä sitä kukaan ihmettele ja esim juhlissa on huolehdittu aina alkoholittomat vaihtoehdot tarjolle.

Vierailija kirjoitti:

Osan ottaminen, kun jonkun läheinen on kuollut, ja sittenkin, vaikka kyseessä olisi ollut vain lemmikki. Ei saa sanoa, että jo tuo joutikin, vaikka se olisi kuinka totta.

Voi olla yhtä aikaa surullinen menetyksestä ja samalla ajatella että esim sairaan ihmisen oli jo aikakin lähteä. Nämä ei sulje toisiaan pois. Ulkopuolisen mielipidettä asiaan ei toki tarvita, vaan ollaan pahoillaan toisen surusta ja otetaan osaa siihen.

Mikäli julkisessa läheisyyteesi asettuu S2 joukkio kannattaa varmuudeksi jäädä pois kyydistä heti seuraavalla pysäkillä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos joku sytyttää röökin vieressä ja kysyy ei kai haittaa jos poltan, pitää vain hymistellä ja vaivihkaa siirtyä kauemmas, vaikka todellakin haittaa se löyhkä ja myrkkysavu.

Tämä menee samaan luokkaan kuin muutkin suorat kysymykset. Kaverini kysyi kerran minulta aivan raivona että maiskuttaako hän muka kun miehensä niin väitti. En tiedä miksi mutta en olisi ikipäivänä osannut sanoa muuta kuin että ei, ei mielestäni. Ja se oli siis vale.

Minusta tämä on aika selvä tilanne. Kaverisi oli raivoissaan etkä halunnut pahentaa tilannetta, joten ikäänkuin suojelit itseäsi ja kaverisuhdetta hyssyttelemällä.

Jos kaverin suhtautuminen olisi ollut toisenlainen olisit ehkä itsekin vastannut toisella tavalla. Jos kaveri olisi esimerkiksi rauhallisesti kysynyt että voisitko auttaa häntä kun mies sanoo hänen mässyttävän eikä ole itse huomannut ja hän haluaisi päästä inhottavasta tavasta eroon jos sellainen on, niin olisi ollut paljon helpompaa kertoa totuus

Iän kysyminen.

Jos toinen kehuu vaatetta tai asustetta niin aina pitää vastata että tää nyt on vaan tällänen vanha rääsy.

Se on jännä juttu että jos se vaate on vielä uusi niin siltikin omistaja puhuu siitä tuohon samaan sävyyn vaikka juuri äskettäin on kaupassa tullut siihen tulokseen että se kannattaa ostaa.