Miksi lapsettomuus on monelle niin herkkä aihe?

Tänne voin kirjoittaa miksi en halua lapsia.

Muuten en voi näistä puhua ja kaikki siis on oikeasti osa mun elämää.

 

on vuorotyö-rutiinien tarjoaminen olisi vaikeaa, liian vähän omaa aikaa nytkin työn takia, myoomat ja suvussa ollut skitsofreniaa(olisi kauheaa jos lapselle tulisi), mun vanhempi ollut lastenkodissa, mummuni saanut aikoinaan keskenmenon, vaikea äitisuhteeni, matkustelua paljon, ikä jo 38.v, muutenkin vakityö vasta melko myöhään ja en tykkää työstäni, suurin osa ystävistäni lapsettomia eli ei vertaisia. En edes ole tuntenut vauvakuumetta.

vieläkö ihmetyttää miksi tämä valinta? 

Vierailija kirjoitti:

Olen vapaaehtoisesti lapseton enkä ole koskaan saanut ihmettelyä tästä aiheesta. Minusta koko aihe on harvinaisen tylsä edes keskusteltavaksi.

N55

Vain itselleni tuntematon ihminen on kommentoinut erään illan päätteeksi seurueessa, että "kyllä se mieli sinullakin muuttuu, kun löydät itsellesi puolison". Sanoin hänelle tilanteessa suoraan, ettei hänen pitäisi kommentoida julkisesti aihetta, koska ei tunne minua.

Ei asia itsenikään yleisesti kovin kiinnosta ja minut tuntevat eivät ole koskaan ihmetelleet lapsettomuuttani edes parisuhteeni aikana. Halusin kuitenkin juuri kyseisestä syystä tälle henkilölle lausua vastaan, koska omassa tilanteessani julkinen asian käsittely ei tunnu itsestäni ikävältä - tunnen kuitenkin heitä, keille tuollainen kommentti olisi ollut todella kipeä nostaa esille kaikkien kuullen seurueessa. Törttöjä edelleen löytyy, joiden mielipide muiden ihmisten elämästä kuuluu kaikille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen lapseton mutta en jaksa jauhaa asiasta kun ei kiinnosta

 

Ymmärrän hyvin.

Silti moni jaksaa. Jopa moni sellainen, jota asia ei millään tavalla koske.

Totta, helpottaa sitten kun 40v napsahtaa plakkariin, loppuu kyselyt. Tiedän kokemuksesta, nyt on ihanan hiljaista.

Enkä ole lasten vihaaja, sisarusten lapsia hemmottelen niin paljon kuin mahdollista, itselleni en vaan tahtonut sitä vastuuta.

Omasta mielestäni elämäni on hyvinkin merkityksellistä, toisten mielipiteistä ei niin tarvitse välittää.

Tyhmä otsikko tähän. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen vapaaehtoisesti lapseton enkä ole koskaan saanut ihmettelyä tästä aiheesta. Minusta koko aihe on harvinaisen tylsä edes keskusteltavaksi.

N55

Vain itselleni tuntematon ihminen on kommentoinut erään illan päätteeksi seurueessa, että "kyllä se mieli sinullakin muuttuu, kun löydät itsellesi puolison". Sanoin hänelle tilanteessa suoraan, ettei hänen pitäisi kommentoida julkisesti aihetta, koska ei tunne minua.

Ei asia itsenikään yleisesti kovin kiinnosta ja minut tuntevat eivät ole koskaan ihmetelleet lapsettomuuttani edes parisuhteeni aikana. Halusin kuitenkin juuri kyseisestä syystä tälle henkilölle lausua vastaan, koska omassa tilanteessani julkinen asian käsittely ei tunnu itsestäni ikävältä - tunnen kuitenkin heitä, keille tuollainen kommentti olisi ollut todella kipeä nostaa esille kaikkien kuullen seurueessa. Törttöjä edelleen löytyy, joiden mielipi

Minulta kysyi eräs 5-kymppinen lapseton(en tiedä mistä syystä) pari että milloin teillä alkaa kuulua pienten jalkojen tepsutusta. Olin tuolloin ollut nykyisen aviomieheni kanssa yhdessä 3 vuotta.

Vastasin että ei koskaan, olen jo liian vanha siihen touhuun, lapseni tehnyt, ja hän on 18-vuotias, eikä ole asunut kotona enää pariin vuoteen. Tähän rouva sanoi no mutta, sinähän olet vielä nuori! Mielesi saattaa muuttua vielä ;) ;) 

Vastasin tuohon että milloin teillä alkaa kuulua pienten jalkojen tepsutusta? Tästä nainen oli pahoillaan, että eihän me näin vanhat nyt sentään... Sanoin että kyllähän tuon ikäisetkin vielä lapsia monesti saa, ja onhan niitä adoptioita, ja sijaissynnyttäjiä, tai vaikka sitten sijaisperheeksi/tukiperheeksi jos ei muuten onnistu.

Tästä he suuttuivat minulle. 

Että joku saa mielestään aina sanoa, ja hyvällä vain, tai vitsillä, ja muut on tosikkoja jos vetää pultteja sanomisesta, mutta eivätpä itse osaa ottaa samalla tavalla vastaan mitä itse ovat antaneet.

Roskiin.

Ihmisellä on yksi tarkoitus: lisääntyä, se voi olla arka aihe tiedostaa olevansa hapen ja resurssientuhlaaja

Vierailija kirjoitti:

Ihmisellä on yksi tarkoitus: lisääntyä, se voi olla arka aihe tiedostaa olevansa hapen ja resurssientuhlaaja

Olet väärässä. Elämä on elämää, ja elollinen pyrkii pysymään elossa, ja siihen paras keino on lisääntyminen, sillä happi kuluttaa eläviä organismeja(joskin myös on tämän kaltaisen elämän edellytys), eli ikäännyttää niitä. Tästä syystä myös solutasolla uusiudutaan.  Yksittäisellä bakteerilla, levällä, sienellä, tai ruohonkorrella (saati ihmisellä) ei ole tuossa tehtävässä väliä, vaan elämä lisääntyy siitä huolimatta että jokin organismi yksittäisenä ei sitä tee.

On myös pitkäikäisiä eliölajeja, mutta nämä ovat harvoin runsaslukuisia, ja ne myös lisääntyvät hitaasti, ja/tai tekevät vähän poikasia. Evoluutiolla on tässäkin tasapainossa sormensa pelissä.

Nimenomaan lasten vanhemmille on kamala paikka jos joku muu ei halua lapsia hankkia, luulen että siinä on kyse siitä että oma elämä muuttuikin aika raskaaksi lapsen myötä ja iskee kateus että lapsettomalla onkin kivempi elämä.

Vierailija kirjoitti:

Nimenomaan lasten vanhemmille on kamala paikka jos joku muu ei halua lapsia hankkia, luulen että siinä on kyse siitä että oma elämä muuttuikin aika raskaaksi lapsen myötä ja iskee kateus että lapsettomalla onkin kivempi elämä.

Aika erikoista että joku ajattelisi noin, tai kuvittelisi että vaatimalla muilta lasten tekemistä, he tmenisivät ja tekisivät lapsia. Melkoinen jumaluusharha kyllä sellainen kuvitelma itsestä että käskemällä muut tekisivät lapsia :D :D 

Aika kuluu, lapset kavaa, itselläni on 23-vuotias lapsi, ei ole mitenkään rankkaa, enkä ymmärrä miksi minun  pitäisi olla kenellekään kateellinen siitä että minulla on aikuinen mukava ja ihana lapsi, ja jollain toisella ei ole :D Enkä toisaalta ymmärrä miksi kukaan vapaaehtoisesti lapseton olisi minulle kateellinen, hehän nimen omaan eivät ole halunneet tehdä lasta/lapsia, joista kasvaa sitten aikuisia, joiden kanssa on kiva viettää aikaa ja heidän kanssaan ja elämissään olla tekemisissä tärkeänä ihmisenä. 

En minä ainakaan usko että jäisivät mistään paitsi, miksi jäisivät, kun itse ovat asian kohdallaan pohtineet ja tulleet siihen tulokseen ettei jälkeläisen saaminen, hänen kasvattaminen, ja hänen elämässään mukana oleminen mahdollisesti jopa omaan vanhuuskuolemaan asti ole heidän juttunsa.

Vierailija kirjoitti:

Ihmisellä on yksi tarkoitus: lisääntyä, se voi olla arka aihe tiedostaa olevansa hapen ja resurssientuhlaaja

Ihmisen on myös tarkoitus lisääntyä olemalla jatkuvasti raskaana tai imettää teini-ikäisestä vaihdevuosiin asti, mutta harvalla lisääntymishullulla tämä toteutuu. Jos te lisääntymishullut toimisitte ihmiselle lajityypillisesti, olisitte jatkuvasti raskaana ja hankkisitte 20 lasta, ei mitään ongelmia olisi ja voisitte lopettaa marinan.