Mikä vaivaa ihmistä, joka ei voi edes siinä tilanteessa rehellisesti vastata, että ei kiinnosta, vaikka ihan suoraa kysyy?
Rasittava ihmistyyppi. En ole mitenkään uhkaava tai takertuva, että ei tarvitse minua pelätä.
Sanoin eräälle henkilölle viestillä, että minulle on tullut tunne, että hän ei ole kiinnostunut minusta ja että pitääkö tämä paikkansa. Henkilö vastasi, että ei tietenkään pidä paikkansa ja että tottakai on kiinnostunut.
No olisi pitänyt luottaa omiin tuntemuksiini.
Kommentit (83)
Aina pitäisi olla selkärankaa sanoa suoraan, jos ei ole aidosti kiinnostunut. Kaikilla sitä selkärankaa ei ole, edes asiaa suoraan kysyttäessä, ja silloin se jää valitettavasti omalle vastuulle do the math ja mennä eteenpäin. Kun toinen on tosissaan kiinnostunut, sitä ei tarvitse arvailla eikä kysellä.
Tiedän tämä ihmistyypin, helvetin raivostuttava. Tapailin tällaista, jo ensimmäisten treffien jälkeen epäilin ettei häntä kiinnosta, mutta niin vaan väitti että kiinnostaa ja järkkäili useita treffejäkin. En tiedä olenko sitten niin pelottava että minulle ei uskalla suoraan sanoa, mielestäni en. Toki siinä vaiheessa saatan ollakin jos on kuukausikaupalla vedätetty ja esitetty kiinnostunutta, vaikka oikeasti en ole kiinnostanut häntä paskaakaan.
Viimenään sai kuitenkin sanottua asian niin ettei jäänyt epäselväksi, vaikka sekin hänen piti tehdä viestillä ja niin että oli lupaillut minulle taas jo päiväntarkasti seuraavat treffit, joita ei sitten koskaan tullutkaan.
Pitää sua kakkospaikalla koska 2 píllua ja suuta on parempi kuin 1, tosin se ykköspaikalla ottaa sua paremmin suihin/píllunsa tuntuu paremmalta/parempi ulkonäkö jne.
-mies
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tämä ihmistyypin, helvetin raivostuttava. Tapailin tällaista, jo ensimmäisten treffien jälkeen epäilin ettei häntä kiinnosta, mutta niin vaan väitti että kiinnostaa ja järkkäili useita treffejäkin. En tiedä olenko sitten niin pelottava että minulle ei uskalla suoraan sanoa, mielestäni en. Toki siinä vaiheessa saatan ollakin jos on kuukausikaupalla vedätetty ja esitetty kiinnostunutta, vaikka oikeasti en ole kiinnostanut häntä paskaakaan.
Viimenään sai kuitenkin sanottua asian niin ettei jäänyt epäselväksi, vaikka sekin hänen piti tehdä viestillä ja niin että oli lupaillut minulle taas jo päiväntarkasti seuraavat treffit, joita ei sitten koskaan tullutkaan.
Lisäyksenä tähän että tutustumisen alussa tyyppi kehuskeli kuinka hän on ihminen jota ei kiinnosta mitä muut hänestä ajattelevat. Juu ei varmaan.
Näettekö usein henkilön kanssa ap? Voitko silloin kohdatessa päätellä jotain hänestä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun olisi vaikea sanoa, että en ole kiinnostunut.
Voisin sanoa ehkä, että ollaanhan me oltu pitkään kavereita. Miksi sitä kysyt. Eihän meidän tarvitse olla liimattuna ja näillä mennään.Miksi sr on niin vaikeaa sinulle? Itselleni hyvin helppoa ja olen saanut kiitosta pariinkin kertaa siitä, että en anna ymmärtää mitään mitä en tarkoita.
Monikaan ei ymmärrä suoraa puhetta, se koetaan kiusalliseksi ja töykeäksi.
Sekö on sitten hyvä selitys roikottaa jopa kuukausia ihmistä, joka ei oikeasti kiinnosta? Mitä veikkaat kuinka töykeäksi se sitten koetaan, jos kuukausien jälkeen saat kakistettua ulos, että ei muuten koskaan oikeasti kiinnostanutkaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon aivan järkyttynyt ihmisten mielipiteestä tähän ap:n asiaan. Siis ei saa kysyä suoraan onko kiinnostusta? Onko tää suomalainen tapa?
Jos toinen puhuu, että haluaa olla sun kanssa, mutta ei soita eikä laita viestiä, niin ei saisi kysyä suoraan missä mennään? Rehellinen molempia kunnioittava kommunikointi kahden aikuisen välillä on huono juttu?
Ja te olette kaikki aikuisia ihmisiä ja tätä mieltä? Järkyttävää. Ja sit kaikkialla aina valitetaan, kun kumppani ei kommunikoi, kun ettehän te tunnu sitä edes haluavanTässähän ei kyse ole parisuhteesta eikä kumppanista, vaan teinimäisestä arvuuttelusta "tykkääköhän se musta". Vain itsestään epävarma ja huonoitsetuntoinen ihminen katselee ristiriitaista käytöstä ja kyselee, tykkäiskö toinen sittenkin.
Vaan huonokäytöksinen, itsekeskeinen ja epäkunnioittava "aikuinen" ei vastaa rehellisesti suoraan kysymykseen. Itseään kunnioittava aikuinen osaa vaatia kunnioitusta myös itselleen eikä suorilta käsin hyväksy huonoa käytöstä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon aivan järkyttynyt ihmisten mielipiteestä tähän ap:n asiaan. Siis ei saa kysyä suoraan onko kiinnostusta? Onko tää suomalainen tapa?
Jos toinen puhuu, että haluaa olla sun kanssa, mutta ei soita eikä laita viestiä, niin ei saisi kysyä suoraan missä mennään? Rehellinen molempia kunnioittava kommunikointi kahden aikuisen välillä on huono juttu?
Ja te olette kaikki aikuisia ihmisiä ja tätä mieltä? Järkyttävää. Ja sit kaikkialla aina valitetaan, kun kumppani ei kommunikoi, kun ettehän te tunnu sitä edes haluavanTässähän ei kyse ole parisuhteesta eikä kumppanista, vaan teinimäisestä arvuuttelusta "tykkääköhän se musta". Vain itsestään epävarma ja huonoitsetuntoinen ihminen katselee ristiriitaista käytöstä ja kyselee, tykkäiskö toinen sittenkin.
Vaan huonokäytöksinen, itsekeskeinen ja epäkunnioittava "aikuinen" ei vastaa rehellisesti suoraan kysymykseen. Itseään kunnioittava aikuinen osaa vaatia kunnioitusta myös itselleen eikä suorilta käsin hyväksy huonoa käytöstä.
Jos tuo vaatiminen onkin se juttu, että ei oikeasti pysty sinusta tykkäämään eikä myöskään uskalla sanoa suoraan ettei tykkää? Jos olet vaativa luonne, niin onko sinua mielisteltävä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun olisi vaikea sanoa, että en ole kiinnostunut.
Voisin sanoa ehkä, että ollaanhan me oltu pitkään kavereita. Miksi sitä kysyt. Eihän meidän tarvitse olla liimattuna ja näillä mennään.Miksi sr on niin vaikeaa sinulle? Itselleni hyvin helppoa ja olen saanut kiitosta pariinkin kertaa siitä, että en anna ymmärtää mitään mitä en tarkoita.
Monikaan ei ymmärrä suoraa puhetta, se koetaan kiusalliseksi ja töykeäksi.
Miksi sitten vastaat yhtään mitään? Minusta katoaminen sanaakaan sanomatta on huomattavasti parempi vaihtoehto kuin se, että antaa valheellista signaalia ja väittää että joojoo, kyllä kiinnostaa, tavataan taas silloin ja silloin.
Minua taas suunnattomasti ärsyttää sellainen tyyli, että yritetään vaikenemalla kaikki vaikeat ja ikävät asiat ohittaa, ikään kuin se, että ohittaa niiden käsittelyn poistaa ongelman kokonaan.
Minulla oli tällainen ystävä. Aina kun oli joku negatiivinen asia, niin siitä ei puhuttu vaan se "vaiettiin kuoliaaksi". Esimerkiksi ei pidetty kiinni siitä, mistä oli sovittu mutta siitä ei koskaan puhuttu yms. samantyylistä. Sitten kun en enää halunnut antaa periksi ja otin asiat puheeksi niin siihen se ystävyys loppui.
Nyt en ymmärrä. Kysyit henkilöltä, onko hän kiinnostunut sinusta ja hän vastasi olevansa. Ja mitä sitten tapahtui?
Monet someajan ihmiset ovat mieluummin selkärangattomia valehtelijoita, kuin kunnioittavat toista olemalla rehellinen.
Mihinkään sanottuun ei voi luottaa ja ghostaaminen on se ykköstapa päättää ihmissuhde.
Aidosti toisia kunnioittavat ja rehelliset ihmiset ovat äärimmäisen harvinaista herkkua nykyään
Moni, kuten minä, tietää kokemuksesta, että jos sanoo suoraan niin alkaa saatananmoinen kirkuminen, vänkääminen, itkeminen, mankuminen, raivoaminen, uhriutuminen, vainoaminen, viestipommitus jne jne. Mieluummin sitä sitten yrittää pikkuhiljaa saada tyyppi itse tajuamaan asianlaidan.
Vierailija kirjoitti:
Monet someajan ihmiset ovat mieluummin selkärangattomia valehtelijoita, kuin kunnioittavat toista olemalla rehellinen.
Mihinkään sanottuun ei voi luottaa ja ghostaaminen on se ykköstapa päättää ihmissuhde.
Aidosti toisia kunnioittavat ja rehelliset ihmiset ovat äärimmäisen harvinaista herkkua nykyään
Näin tuntuu valitettavasti olevan. Mietin aina, etteikö nämä ghostaajat yms epärehelliset henkilöt sitten itse toivo, että heitä koheltaisiin kunnioittavasti ja heille oltaisiin rehellisiä.
Ap minkälainen tilanne sillä sun henkilöllä on? Onko naimissa? Sehän tietenkin hidastaa.
Vierailija kirjoitti:
Moni, kuten minä, tietää kokemuksesta, että jos sanoo suoraan niin alkaa saatananmoinen kirkuminen, vänkääminen, itkeminen, mankuminen, raivoaminen, uhriutuminen, vainoaminen, viestipommitus jne jne. Mieluummin sitä sitten yrittää pikkuhiljaa saada tyyppi itse tajuamaan asianlaidan.
Kuinka monta kertaa olet kokenut kyseisen nimenomaan olemalla HETI rehellinen?
Joillekin ihmisille voi olla todella vaikeaa se että he joutuu sanomaan ei. Omien rajojen vetäminen on vaikeaa. Joten he toivovat toisten ymmärtävän vihjailujen tai välinpitämättömän toiminnan kautta mitä he ajattelevat. Tällaiselle ihmisille voi tulla oikeasti tosi vaikea ja inhottava olo kun he sanoo ei, ei kiinnosta. Koska he eivät ole oppineet vetämään rajoja ja heille on aina opetettu että se rajojen vetäminen on väärin. Kyseessä yleensä ihminen joka kasvanut jollain tapaaa turvattomassa / rajattomassa ympäristössä tai vahvan vanhemman vaikutusvallan alla tai muussa olosuhteessa jossa hänen omat tarpeet ja ne omat rajat ovat olleet epäoleelliset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon aivan järkyttynyt ihmisten mielipiteestä tähän ap:n asiaan. Siis ei saa kysyä suoraan onko kiinnostusta? Onko tää suomalainen tapa?
Jos toinen puhuu, että haluaa olla sun kanssa, mutta ei soita eikä laita viestiä, niin ei saisi kysyä suoraan missä mennään? Rehellinen molempia kunnioittava kommunikointi kahden aikuisen välillä on huono juttu?
Ja te olette kaikki aikuisia ihmisiä ja tätä mieltä? Järkyttävää. Ja sit kaikkialla aina valitetaan, kun kumppani ei kommunikoi, kun ettehän te tunnu sitä edes haluavanTässähän ei kyse ole parisuhteesta eikä kumppanista, vaan teinimäisestä arvuuttelusta "tykkääköhän se musta". Vain itsestään epävarma ja huonoitsetuntoinen ihminen katselee ristiriitaista käytöstä ja kyselee, tykkäiskö toinen sittenkin.
Vaan huonokäytöksinen, itsekeskeinen ja epäkunnioittava "aikuinen" ei vastaa rehellisesti suoraan kysymykseen. Itseään kunnioittava aikuinen osaa vaatia kunnioitusta myös itselleen eikä suorilta käsin hyväksy huonoa käytöstä.
Selkeästihän tässä on kyse tuollaisesta ihmisestä, jos hän kerran julistaa kiinnostusta, mutta käytös ei siihen mätsää. aikuisen ja järkevän ihmisen kanssa tuollaiseen tilanteeseen ei lähtökohtaisesti edes joudu.
Tässähän ei kyse ole parisuhteesta eikä kumppanista, vaan teinimäisestä arvuuttelusta "tykkääköhän se musta". Vain itsestään epävarma ja huonoitsetuntoinen ihminen katselee ristiriitaista käytöstä ja kyselee, tykkäiskö toinen sittenkin.