Lue keskustelun säännöt.
Isovanhemmat, saatteko lounasta ym. kun menette kylään lapsenlapsia katsomaan?
Poikani perhe asuu parin tunnin ajomatkan päässä ja totta kai nälkä alkaa kalvaa pitkän ajomatkan jälkeen. Olen kuitenkin ihmetellyt, miksi on niin nihkeää laittaa ruokaa tarjolle? Pojalla ja miniällä on kaksi pientä lastakin, heillehän laitetaan ruokaa monta kertaa päivässä, mutta jostain syystä kun tulen, on kohtelu minulle nihkeää.
Kahviakin täytyy erikseen pyytää ja tulee vaivaantunut olo istua sohvalla odottamassa, toki kuuntelen lasten juttuja ja voin heille lukea vaikka kirjan. Poika tuo usein myös lehden, mutta eihän se verensokeriin auta. Pari kertaa olen mennyt keittiön pöydän ääreen juttelemaan miniän kanssa kun hän touhuaa, mutta hän on niukkasanainen ja pyysinkin anteeksi että häiritsen ja siirryin takaisin sohvalle.
Kun meille tulee vieraita, tarjoan kyllä heti lämpimän ruuan, kahvia, teetä ym. kahvipullaa ja pikkupurtavaa. Onhan siinä aikaa valmistella sen pari tuntia, ennen kuin ovat perillä.
Otin huumorin varjolla tilanteen puheeksi poikani kanssa ja vitsailin, että kutsun itseni syömään heille viikon päästä, ja silloin poikani paistaa pihvejä mulle. Tiedän, että hän melko hyvä kokki. Poika naurahti, miniä ei sanonut mitään eikä minua ole sen jälkeen pyydetty enää ollenkaan kylään. Tästä on vuosi.
Kysyisinkin, miten teillä muilla toimitaan, kun menette kylään lapsenlapsia katsomaan. Pitääkö ottaa omat eväät mukaan vai miten? Itse harkitsen, että pysähdyn syömään johonkin matkan varrelle jatkossa, mutta hassultahan sekin tuntuu, kun kyläpaikassakin syödään monta kertaa päivässä.
Kommentit (1696)
Vierailija kirjoitti:
Minä valmistan itse ruuat joko heillä tai valmiiksi kotona. Sitten syödään kaikki yhdessä. Sen jälkeen tiskaan.
Voi mikä enkeli olet! Älä muutu koskaan.
Minun anoppini ei saa itse edes kahvikuppiaan tiskipöydälle, siihen jää kaikki. Kehtaa vielä moittia, jos löytää jostain pölyä. Olen kotona kolmen alle 4-vuotiaan kanssa, jaksan kyllä oman perheeni, mutta anoppi on kuin yksi lapsi lisää, joskin huonokäytöksinen sellainen. En kutsu häntä enää kylään, mies saa hoitaa oman äitinsä, ihan konkreettisesti hoitaa: auttaa takin päältä, laittaa henkarille ja auttaa lähtiessä päälle. Sekä siivota anopin ruokajätteet ja nenäliinat pöydästä. En ikinä toimi noin anopin kotona! Usein mietin, kiusaako hän minua tahallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ainakin tapana, kun joku on tulossa kylään, niin vähintään kahvit ja nisut. Tietenkin varmistetaan etukäteen, ehtiikö jäämään kahville. Silloin kun lapset olivat vielä pieniä ja isovanhemmat tulivat niitä hoitamaan, niin ruoka tehtiin koko poppoolle valmiiksi ja kaapista löyty kaikki tarvittava. Kyllä se on kasvatuksesta kiinni, jos ei tällaisia perusasioita osaa ottaa huomioon...
Teillähän on ollut ihan tilanne, jos isovanhemmat ovat tulleet hoitamaan lapsianne. Tämä mummohan tulee vain valmiille lounaalle ja istumaan sohvalle, ja lähtee kotiinsa. Ei hoida lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Käyn pojan perheessä kyläilemässä nimenomaan lapsenlapsensa vuoksi.
He elävät kiireisiä ruuhkavuosiaan ja minä olen vielä toistaiseksi terve eläkeläinen, joten yritän asettua ennen kaikkea miniäni asemaan.
Hän rakastui poikaani ja halusi perustaa perheen hänen kanssaan. Kaupan päälle tulivat uudet sukulaiset, joiden kanssa olisi suotavaa tulle toimeen. Sama tietysti toisin päin, minä yritän tutustua miniääni ja ymmärtää lapsen syntymän jälkeen, että tämä miniäni on nyt olennainen osa loppuelämääni.
Ehdotan heille näin ollen ja kysyn, milloin voisin mennä käymään. Koska he ovat kiireisiä, on päivän selvää, että vien tuliaisina suosikkileivonnaisia, teen mahdollisesti ruokaa viemiseksi, kysyn toivovatko jotain vauvalle, voinko tehdä jotain, riittääkö rahat jne. Kerron, että haluan olla koko perheen tukena ja apuna kaikessa, mihin kykenen.
Yritän olla asennoitumatta "minä ja minun tarpeeni" ens
Onpa hienoa, kun ajattelet ja asennoidut noin. Nuorenparin, jolla on pieniä lapsia, suurimpia energianviejiä on anoppi ja kenties appi, jotka vaativat, syyttävät, nälvivät, vihoittelevat. Se voi johtaa hyvinkin suureen pahoinvointiin perheessä ja parisuhteessa juuri silloin, kun eniten tarvitsisi voimia ja tukea. Siinä kärsivät siten myös ne lapsenlapset. Vai onko sillä sitten väliä, kun ovat kerta "miniän synnyttämiä ja kasvattamia" lapsia? Joutaakin vähän mennä pieleen?
Itselläni sekä puolisollani on ihanat anopit ja apet. Tekisivät lastensa ja lastenlastensa puolesta mitä vaan ja ovat loputtoman ymmärtäväisiä. Olemme heidän apuaan tarvinneet moneen asiaan.
He myös saavat meiltä apua silloin harvoin kun mitään pyytävät johonkin raskaampiin hommiin mihin ei seitsemänkymppiset enää taivu.
Nämä ruokailut meillä sekä anoppiloissa hoidetaan miten milloinkin sovitaan. Välillä joku haluaa oikeen kutsua syömään ja kokkaa. Muissa tapauksissa vieraat vie matkalta vaikka noutoruokaa. Jouluisin on nyyttärityyli. Kaikki toki sanoo mitä tuo ettei tule kahta kinkkua. Me usein tuodaan kinkku. Ja se kinkku on vähän verrattuna siihen mitä kaikkea esim. äitini tuo pöytään alkupalaa jos jonkinlaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketju on mennyt naurettavaksi jankutukseksi, kuten tapana on tällä palstalla. Ei tarvita kuin se yksi jäkättäjä, joka päivystää palstaa kaiket päivät ja kuvittelee muuttavansa maailman ongelmineen.
ihan selkeää silti on, että käytöstapoihin kuuluu tarjota vieraalle jotain ihan pyytämättäkin ja monen tunnin matkan päästä tulevalle äidille/anopille eritototen kuuluu tarjota. Siinä ei lasketa montako tuntia pitää pystyä olemaan syömättä tai juomatta.
Niin ja täällä todettu moneen kertaan, että miksi se ap ei ole opettanut näitä tapoja pojalleen, jonka tehtävä tuo on.
Niin, sinä olet todennut, koska sinulla on joku fiksaatio päänupissasi.
Kertomuksen mukaan miniä puuhaili keittiössä, jonne anoppi yritti mennä juttelemaan. Mikset huuda, miksi poika ei ollut keittiössä.
Väitä nyt mitä tykkäät, suurin osa normaaleista ihmisistä on sitä mieltä, että vierailijat saavat tarjoilun, aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun lähdemme tyttäreni luokse toiselle puolen Suomea, ei meitä ole koskaan odottaneet edes suolaiset kahvikastettavat, saati ateria. Tyhjä jääkaappi vain. Ensi töiksemme lähdemme kauppaan ja ostamme vierailumme keston mukaan niin aamiais- kuin ateriatarpeetkin kasviksineen ja hedelmineen. Vierailuni sujuu kokatessa ja keittiötä siivotessa. Ei haittaa muuten kuin taloudellisesti. Polttoainekustannukset ja kuuden hlön viikonloppusafkat tulevat sen verran kalliiksi, ettei ole montaa kertaa vuodessa varaa.
Minun miniällä taitaa olla Asperger 😅
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketju on mennyt naurettavaksi jankutukseksi, kuten tapana on tällä palstalla. Ei tarvita kuin se yksi jäkättäjä, joka päivystää palstaa kaiket päivät ja kuvittelee muuttavansa maailman ongelmineen.
ihan selkeää silti on, että käytöstapoihin kuuluu tarjota vieraalle jotain ihan pyytämättäkin ja monen tunnin matkan päästä tulevalle äidille/anopille eritototen kuuluu tarjota. Siinä ei lasketa montako tuntia pitää pystyä olemaan syömättä tai juomatta.
Niin ja täällä todettu moneen kertaan, että miksi se ap ei ole opettanut näitä tapoja pojalleen, jonka tehtävä tuo on.
Niin, sinä olet todennut, koska sinulla on joku fiksaatio päänupissasi.
Kertomuksen mukaan miniä puuhaili keittiössä, jonne anoppi yritti mennä juttelemaan. Mikset huuda, miksi poika ei ollut keittiös
MIKSI se anoppi sen miniän kimpussa oli?
Niin, sinä olet todennut, koska sinulla on joku fiksaatio päänupissasi.
Kertomuksen mukaan miniä puuhaili keittiössä, jonne anoppi yritti mennä juttelemaan. Mikset huuda, miksi poika ei ollut keittiössä.
Väitä nyt mitä tykkäät, suurin osa normaaleista ihmisistä on sitä mieltä, että vierailijat saavat tarjoilun, aina.
Miksi se ap juuri sen miniän kimpussa on? Siellä on kuitenkin ne lapsenlapset ja se oma lapsikin. Miksi juuri se miniä on se jahdattava? Ja miksi se on se miniä, jonka se tarjoilu pitää järjestää??? Miksei se oma sukulainen ole vastuussa siitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin miniänä/tyttärenä. Ruokaa saa silloin, kun itsekin syömme. Oli vieras kuka tahansa. Sitten, jos on kova nälkä ja ruoka-aikaan on vielä aikaa, voi itse kertoa tarpeestaan ja ruokaa saa, mitä löytyy jääkaapista.
Äitini käy usein hoitamassa lapsiamme ja tarjoamme hänelle tällöin lounaan ja välipalan sekä päivällisen, mutta yleensä sanoo, ettei jää päivälliselle vaan lähtee kotiin. Jos esim. mieheni oli töissä viikon myös yöt, äitini yleensä myös tuo ruokaa. Saatan pyytääkin.
Mieheni isä ja hänen puolisonsa sekä mieheni mummo tulevat pidemmän matkan päästä harvemmin ja syövät yleensä matkalla tai tuovat ruokaa kaikille.
Ap pikkulapsiaika on tosi raskasta sekä ajankäytön suhteen että usein myös taloudellisesti. Jos vaan rahasi riittää, niin tee ja tuo koko perheelle ja itsellesi kotitekoista ruokaa. Jos ei lapsille maistu, niin ei haittaa, syövät sitten vähemmän ja aikuiset saa mahansa täyteen.
Vitsi tuntui varmasti perheestä pahalta. Parempi kertoa ystävällisesti ja suoraan omista tarpeistaan. Esim. "En syönyt matkalla ja minulla on kova nälkä. Olisiko teillä jotain, mitä voisin syödä tai mistä voisin laittaa ruokaa." Ja sitten ensi kerralla otat ruokaa mukaan tai kysyt etukäteen ruokapolitiikasta.
Ei ongelmia meillä, onneksi. Ruokaa ja välipalaa lupa ottaa milloin vain.
Jos ruoka-aika, tietysti olemme samassa pöydässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Tavallista" ruokaa lapsille.
Sama. En kestä ollenkaan kursailua. Anoppi ei suostu syömään meillä mitään, kahvia suostuu juomaan, jos pannunpohjalla on kylmää vanhaa kahvia. Kaivelee siihenkin kaapin perältä kaikkein huonoimman kupin, tyyliin lasten muovisen vesivärimukin ja lämmittää mikrossa vanhan kahvin.
Aina on jääkaapissa tehty valmiiksi ruokaa, jos anoppi tulee vaikka lapsia katsomaan muutamaksi tunniksi, mutta ei suostu sitä syömään, vaikka lapsille lämmittääkin.
Olen lopettanut kaiken tarjoamisen, en vaan jaksa sitä näytelmää:Ei mun takia tartte Varmaan jälkeenpäin marttyyrinä valittaa, kun ei edes kahvia keitetä, mutta mielestäni aikuisen ihmisen pitäisi osata ottaa vastaan tarjottua ruokaa, jos sitä haluaa, ilman puolen tunnin suostuttelua ja maanittelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isovanhempia on niin kovin erilaisia.
Meille on aina saanut tulla. Omat vanhempani ovat tulleet esim. viikonlopuksi, aina sovitusti, ovat aina tuoneet ruokatarvikkeita mukanaan (siksikin että ovat hyvin merkkiuskollisia) ja auttaneet ruuanlaitossa. Heitä ei ole tarvinnut olla passaamassa, vaan jos ovat halunneet päiväkahvit, ovat saaneet ja osanneet itsekin niitä keittää.
Miehen isä ja äitipuoli tulivat AINA yllättäen. Siis yhtäkkiä perjantai-iltana saattoi ovikello soida ja siellä olivat vaatereppujensa kanssa, että tultiin teille viikonlopuksi! Viis siitä oliko poikansa edes kotona, mistä he olisivat sen tienneet koska eivät koskaan etukäteen soittaneet tai kysyneet sopiiko tulla. He toivat mukanaan kassissa piimää ja pari olutta itselleen. Ihmettelivät jos meillä ei ollut tarpeeksi ruokaa heille ja odottivat nätisti kun lähdin sitten kaupasta heille ruokaa hakemaan. AINA korostin että jos haluatte kahvia, keittäkää. Itse en kahvia juonut kuin aamuisin joten en aina vauva-aikana edes hoksannut että joku haluaisi viidet kahvit päivässä.
Mutta eivät koskaan keittäneet, eivät auttaneet, eivät mitään. Yhtenäkin iltana sanoin heille että ihan oikeasti, kun aamulla heräätte niin olkaa hyvä, keittäkää kahvit, tehkää kaapista voileipää, kaikkea saa syödä mitä löytää. Ja kun aamulla heräsin pienten lasten kanssa niin nämä kaksi istuvat ruokapöydän ääressä kyllästyneenä, ja sanoivat istuneensa siinä pari tuntia. Eivät siis olleet viitsineet itse alkaa kahvia keitellä, vaan odotelleet että "emäntä itse keittää meille". Voitte uskoa että vihasin heidän käyntejään.
Nykyään meidän lapset asuu jo omillaan ja kun vanhempani käyvät, todellakin teen heille ruuat jne. Mutta edelleen olen iloinen että uskaltavat myös itse keittää kahvit kun haluavat, jne.
Se väkisin kutsumatta tunkeminen on myös vallankäyttöä. Samaten tuo merkillinen marttyrointi.
Mun appivanhemmat tunkivat muuttopäivän jälkeisenä aamuna meille kello 6.30. Olimme muuttaneet pitkälle yöhön ja mulla oli tentti seuraavana aamuna.
Ja anoppi ryntäsi paukuttelemaan keittiön kaappeja ja meuhkaamaan miten en ollut varannut hänen pojalleen edes ruokaa! Ja ei, mitään eivät mukanaan tuoneet.
Mieheni lähti sitten brunssille heidän kanssaan ja kun sanoin etten ehdi lähteä mukaan koska pitää lukea tenttiin, appi julisti miten vain tyhmät ja lahjattomat lukee tentteihin.
Ja puoliksi maksamamme koti oli aina vain Matin asunto. Ei minun olöenkaan, enemmän Matin ja heidän.
Inhosin heitä sydämeni pohjasta. Käytös oli aina, siis aina, tätä tasoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
sinulla on moukka miniä. jätä se perinnittömäksi. kuluta omat rahasi itseesi. älä mieti edes asiaa. on paljon kaikenlaisia mielenterveysongelmia, mihin et voi vaikuttaa.
Miniä ei koskaan muutenkaan peri anoppiaan, idiootti!
Miniän voi jättää perinnöttömäksi jättämällä pojan perinnöttömäksi. Eli tämän mummon pitäisi jättää tuo koko rupusakki ilman perintöä. Tämän mummon hautajaisissa on hänen rahoillaan paremmat tarjoilut, mitä hän koskaan eläessään sai noiden luona. Eli koko sakki ilman perintoä. Jos saa jonku omakotitalon tai osakkeen perintöä, niin voisi ruokaa laittaa ihan oikeasti. Kiittämättömien ei kuulu saada mitään.
Vierailija kirjoitti:
Kai sille on syynsä miksi sinua kohtaan ollaan nihkeitä...
Esim huono kotikasvatus miniällä!
Minä en koskaan pitänyt ex appivanhemmistani. Ensimmäinen kohtaaminen ex anopin kanssa oli kun istuin heidän keittiössä ja hän tuli sinne alushousuissa ja paidassa ja pieraisi ison paukun kun samalla touhusi jotain kun yritin tutustua häneen juttelemalla. Oli kuin ei mitään olisi tapahtunutkaan. Eli ei ollut vahinko. Mä olin ihan suu auki et mitä.. Oltiin muka niin koulutettua parempaa sakkia, mutta niin järkyttävän huonokäytöksisiä moukkia kaikin puolin. Onneks ei tartte olla enää missään tekemisis!
Vierailija kirjoitti:
Siis miten itsekkäitä isovanhempia oikein on? "Aikaa valmistella sen pari tuntia"(?) On hieman eri asia tehdä ruokaa pikkulapsiarjessa vieraille kuin muutoin. Jos olisi käytöstapoja, vietäisiin vaikka makaroonilaatikko tuliaisiksi, jotta vanhempien ei tarvitsisi koko ajan tehdä ruokaa tai vähintäänkin kysyttäisiin, mitä ruokaa tai muuta voisin tuoda mukanani.
Lisäksi mennään auttamaan vanhempia leikkimällä lasten tasolle lattialla eikä odoteta sohvalla viihdyttämistä saati palvelemista kahvin muodossa, kun pikkulapsiarki on kyseessä.
Syö matkalla tai ota eväät autoon, jos harmittaa. Ihmeellistä passiivis-agressiivis-marttyyrikäytöstä.
Mun anoppi ei voinut leikkiä pienten lasten kanssa lattialla, koska selkä, lonkka ja mikä milloinkin kolotti. Juurikin se perseen levitys sohvalle ja palvelun odotus. Kummasti ei kolottanut mistään, kun sai telmiä koirien kanssa lattialla (kälyn koirat).
Siis joo, ei ole mummon pakko leikkiä lasten kanssa. Mutta miksi valehdella? Häntä ei meillä kukaan kaivannut kyläilemään, kutsui itsensä passattavaksi.
Minun appivanhempani olivat sitä mieltä, että miniä on piikaakin alhaisempi. Siis ikinä koskaan missään tilanteessa eivät tuoneet mitään mukanaan, eivät auttaneet missään ja arvostelivat ja komentelivat. Heillä ollessaan en olisi saanut edes lukulamppua kuluttaa illalla lukiessani. Anoppi siitäkin sätsätti aamulla.
Minulta kyllä odotettiin koko ajan palveluksia ja jopa rahaa! Kaiken huippu oli ainoa ikinä heiltä saamani joululahja, joka oli lehden ilmaiskylkiäisenä tullut kalenteri, johon oli merkitty kaikki mahdolliset suvun merkkipäivät, jotka mniun odotettiin muistavan runsaalla kädellä.
Jos ap:n poika ei osaa äitiään passata ap:n ns perinteiden mukaisesti, niin voivoi.