Lue keskustelun säännöt.
Isovanhemmat, saatteko lounasta ym. kun menette kylään lapsenlapsia katsomaan?
Poikani perhe asuu parin tunnin ajomatkan päässä ja totta kai nälkä alkaa kalvaa pitkän ajomatkan jälkeen. Olen kuitenkin ihmetellyt, miksi on niin nihkeää laittaa ruokaa tarjolle? Pojalla ja miniällä on kaksi pientä lastakin, heillehän laitetaan ruokaa monta kertaa päivässä, mutta jostain syystä kun tulen, on kohtelu minulle nihkeää.
Kahviakin täytyy erikseen pyytää ja tulee vaivaantunut olo istua sohvalla odottamassa, toki kuuntelen lasten juttuja ja voin heille lukea vaikka kirjan. Poika tuo usein myös lehden, mutta eihän se verensokeriin auta. Pari kertaa olen mennyt keittiön pöydän ääreen juttelemaan miniän kanssa kun hän touhuaa, mutta hän on niukkasanainen ja pyysinkin anteeksi että häiritsen ja siirryin takaisin sohvalle.
Kun meille tulee vieraita, tarjoan kyllä heti lämpimän ruuan, kahvia, teetä ym. kahvipullaa ja pikkupurtavaa. Onhan siinä aikaa valmistella sen pari tuntia, ennen kuin ovat perillä.
Otin huumorin varjolla tilanteen puheeksi poikani kanssa ja vitsailin, että kutsun itseni syömään heille viikon päästä, ja silloin poikani paistaa pihvejä mulle. Tiedän, että hän melko hyvä kokki. Poika naurahti, miniä ei sanonut mitään eikä minua ole sen jälkeen pyydetty enää ollenkaan kylään. Tästä on vuosi.
Kysyisinkin, miten teillä muilla toimitaan, kun menette kylään lapsenlapsia katsomaan. Pitääkö ottaa omat eväät mukaan vai miten? Itse harkitsen, että pysähdyn syömään johonkin matkan varrelle jatkossa, mutta hassultahan sekin tuntuu, kun kyläpaikassakin syödään monta kertaa päivässä.
Kommentit (1696)
sinulla on moukka miniä. jätä se perinnittömäksi. kuluta omat rahasi itseesi. älä mieti edes asiaa. on paljon kaikenlaisia mielenterveysongelmia, mihin et voi vaikuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä valmistan itse ruuat joko heillä tai valmiiksi kotona. Sitten syödään kaikki yhdessä. Sen jälkeen tiskaan.
Vierailija kirjoitti:
sinulla on moukka miniä. jätä se perinnittömäksi. kuluta omat rahasi itseesi. älä mieti edes asiaa. on paljon kaikenlaisia mielenterveysongelmia, mihin et voi vaikuttaa.
Miniä ei koskaan muutenkaan peri anoppiaan, idiootti!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi et tuo ruokaa tuliaisena? Me ei tahdota liian pieniä tarjouksesta ostettuja vaatteita eikä myöskään leluja yhtään lisää!
Tämä. Miniät ei viitti enää tehdä ruokaa kotona. Tilataan vaikka mistä joku annos ja lapset saa Pilttejä, einesruokia, yksipuolista muonaa, isovanhemmat hyvä kun kahvin. Noloa kun vanhemmat on hoitanut ja ruokkinut aikanaan lapsensa.
Millä logiikalla vain miniälle lankeaa velvollisuus ruokkia? Jäikö oma poika kasvattamatta?
Teidän pitäisi viedä siitä hyvästä miniälle hyvittelyjä
Millaiset tarjoilut poikanne loihti, kun oli vielä sinkkumies, AP?
Minä en yleensä käy lapsieni ja lapsenlapsieni luona vaan he saavat tulla luokseni silloin kun aikaa ja haluja on. Nuorempi tytär perheineen käy aina päiväseltään ja silloin tarjoavat. Käyvät ostamassa ruuan kaikille lähi ravintolasta. Minä tarjoan jälkiruuan, yleensä kahta eri jäätelöä ja pikkuleipiä plus karkkia. Vanhempi tytär tyttärensä kanssa taas voi viipyä pari, kolme päivää ja silloin hän tekee ruokaa siitä mitä on pakastimessa. Toisinaan myös ostaa lisäksi jotain kaupasta ja jos ehdotan että yhtenä päivänä tilataan ravintolasta niin silloin tietysti maksan. Mutta siihen aikaan kun olin naimisissa ja olin miniä ei olisi tullut mieleenkään olla tarjoamatta ainakin kahvit, pullaa/voileipiä tai jotain jos appi vanhemmat tuli käymään. Opin jo lapsena että jokainen joka ovesta tulee sisään, oli sitten naapuri tai sukulainen niin jotain kuitenkin tarjotaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ketju on mennyt naurettavaksi jankutukseksi, kuten tapana on tällä palstalla. Ei tarvita kuin se yksi jäkättäjä, joka päivystää palstaa kaiket päivät ja kuvittelee muuttavansa maailman ongelmineen.
ihan selkeää silti on, että käytöstapoihin kuuluu tarjota vieraalle jotain ihan pyytämättäkin ja monen tunnin matkan päästä tulevalle äidille/anopille eritototen kuuluu tarjota. Siinä ei lasketa montako tuntia pitää pystyä olemaan syömättä tai juomatta.
🤣🤣kai tää on joku junttien keskustelu?🤣 Mä en itse ainakaan edes halua syödä, vaikka kysytäänkin joskus. Tarjolla olisi jotain vege"hampurilaisia", tofu"nakkeja" ja muuta nykyajan muotituokia. Käyn mieluummin aakkosilla vetää jonku pihvin ja ranet tai nakkikioskilla syömässä ennenkun menen kyläilemään. Sitten voi naurua pidellen kohteliaasti kieltäytyä näistä em. tarjoiluista kun sanoo juuri kunnolla syöneensä. Kahvi toki voisi maistua jos se on Kahvia, eikä mitään reilunkaupan moskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyn pojan perheessä kyläilemässä nimenomaan lapsenlapsensa vuoksi.
He elävät kiireisiä ruuhkavuosiaan ja minä olen vielä toistaiseksi terve eläkeläinen, joten yritän asettua ennen kaikkea miniäni asemaan.
Hän rakastui poikaani ja halusi perustaa perheen hänen kanssaan. Kaupan päälle tulivat uudet sukulaiset, joiden kanssa olisi suotavaa tulle toimeen. Sama tietysti toisin päin, minä yritän tutustua miniääni ja ymmärtää lapsen syntymän jälkeen, että tämä miniäni on nyt olennainen osa loppuelämääni.
Ehdotan heille näin ollen ja kysyn, milloin voisin mennä käymään. Koska he ovat kiireisiä, on päivän selvää, että vien tuliaisina suosikkileivonnaisia, teen mahdollisesti ruokaa viemiseksi, kysyn toivovatko jotain vauvalle, voinko tehdä jotain, riittääkö rahat jne. Kerron, että haluan olla koko perheen tukena ja apuna kaikessa, mihin kykenen.
Yritän olla asennoitumatta "minä ja minun tarpeeni" ensin asenteella. Nuori perhe ei kaipaa vittuilevaa ja nälvivää anoppia kylään aiheuttamaan turhia ristiriitoja keskinäisiin väleihin.
On päivän selvää, että minä anoppina (olen 54-vuotias) yritän auttaa poikani pikkulapsiperhettä kaikin mahdollisin tavoin. Kaksi pientä lasta ja koira, työt ja kodinhoito, se on iso urakka. Minulla sitä vastoin on aikaa joka ilta tuntikausia töiden jälkeen vaikkapa tehdä valmiiksi ruokia pakkaseen jotka sitten vien heille arjen helpottamiseksi. Kun menen kylään, menen ennen kaikkea auttamaan heitä, en saamaan palvelua. Tässä on iso ero esimerkiksi omaan nuoruuteeni jolloin anoppi ja oma äitini tulivat kylään palveltavaksi, ja minähän palvelin. Kukaan heistä ei auttanut minua tai perhettämme, vaan vierailut olivat koitoksia, tosin oli kiva nähdä heitä mutta raskasta se oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ketju on mennyt naurettavaksi jankutukseksi, kuten tapana on tällä palstalla. Ei tarvita kuin se yksi jäkättäjä, joka päivystää palstaa kaiket päivät ja kuvittelee muuttavansa maailman ongelmineen.
ihan selkeää silti on, että käytöstapoihin kuuluu tarjota vieraalle jotain ihan pyytämättäkin ja monen tunnin matkan päästä tulevalle äidille/anopille eritototen kuuluu tarjota. Siinä ei lasketa montako tuntia pitää pystyä olemaan syömättä tai juomatta.
Niin ja täällä todettu moneen kertaan, että miksi se ap ei ole opettanut näitä tapoja pojalleen, jonka tehtävä tuo on.
Minä en tarjoa appivanhemmille enää yhtään mitään. He saivat pienestä simppelistä asiasta jäätävän ongelma.
1) eivät voi syödä meillä mitään, koska kun minä kerran olen kasvissyöjä, minä kuitenkin yritän myrkyttää heidät kasviksilla
2) olen siis yrittänyt tarjota heille esimerkiksi lohikiusausta, kanakastiketta ja riisiä, normaalia tavallista makaronilaatikkoa jne mutta heille kelpaa ainoastaan punainen liha plus peruna.
3) yritimme myös sitä, että poikansa vie heidät ulos syömään, mutta tästä seurasi se, että anoppi riehui laajalle suvulle puhelimessa, miten minä vien mieheni perikatoon, kun AINA syömme vain ravintolassa
4) lopullinen niitti oli sitten se, että appi jauhoi koko häittemme ajan siitä, miten paljon paremmat tarjottavat oli ollut miehen serkun häissä, loputtomiin kovaan ääneen - VAIKKA niitä meidän pienimuotoisia häitä juhlittiin paikkakunnan parhaassa ravintolassa ja apella oli vapaus valita ihan mitä haluaa ruoakseen
Ap kuulostaa tismalleen samanlaiselta vajakilta kuin nuo appivanhempani, ymmärrän hyvin ettei ole tervetullut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä tarjota ruokaa harvoin edes kahvia.
Kun menen lapsenvahdiksi joudun viemään ruokavärkit mukanani ja tekemään koko poppoolle niistä ruuat.
Mutta meille kyllä tullaan suoraan ruokapöytään, eikä nirsolle miniälle tahdo tavallinen kotiruoka edes kelvata. Pitäisi olla Mäkkäri-ruokaa.
Poika välillä kyllä kysyy pitääkö kaupasta tuoda mitään, jos on lapsien kanssa tulossa.
Itsestään selvyys on myös se, että kun on lasten tai muiden syntymäpäivät, minä teen tarjottavat. Koskaan ei ole kysytty paljonko maksaa. Juhlatkin on selkaiset, että siellä on miniän vanhemmat ja heidän sukulaiset (30 hlöä) sekä minä ja poikani, jos sattuu niin lasten kummit.
Sitten ihmetytyää miniän kysymys kun on kyläsdmsä kavereillaan. "Syöttekö täällä iltapalan vai kotona?". Entä jos jääkaapissa on varattu vain omille lapsille iltapala?
Mä kanssa ihmettelen miksi se ruuan teko ja syöminen on niin ongelmallista nykyään.
Paikkakunnan tapoihin kuuluu tarjota ruokaa ja kahvia periastteella "tyhjin vatsoin matkasn ei lähdetä".
Meillä on ainakin tapana, kun joku on tulossa kylään, niin vähintään kahvit ja nisut. Tietenkin varmistetaan etukäteen, ehtiikö jäämään kahville. Silloin kun lapset olivat vielä pieniä ja isovanhemmat tulivat niitä hoitamaan, niin ruoka tehtiin koko poppoolle valmiiksi ja kaapista löyty kaikki tarvittava. Kyllä se on kasvatuksesta kiinni, jos ei tällaisia perusasioita osaa ottaa huomioon...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai nyt 2 tunnin ajomatkan kestää ilman että perillä on kiljuva nälkä? Ota eväät matkalle, syö matkanvarrella baarissa/kahvilassa tai tankkaa kotona ennen lähtöä. Ota kylään mukaan vaikka kahvipullat ja ehdota miniälle ja pojalle pientä kahvitteluhetkeä. Ota vaikka kahvipaketti tai teepussit mukaasi varmuuden vuoksi.
Omalta kohdaltani voin kertoa että lapsuudenkotiini oli 5 tunnin ajomatka mutta koskaan ei perillä ollut tarjolla murunmurua, ei edes aamiaiseksi. Opittiin siskon kanssa syömään matkan varrella ja tuomaan tarvikkeet seuraavalle aamulle. Ihan piruuttain ruvettiin vierailun aikana käymään pitsalla tms paikassa syömässä, mutta ei otettu muoria mukaan. Vierailuja tehtiin siis max 2 kertaa vuodessa eikä koskaan samaan aikaan, joten ei vierailtu riesaksi asti ja kyläilyt tehtiin myös aina hänen kutsustaan (silloin kun hän tarvitsi jotain apua). Selvää on että ei niin kauas viitsinyt monta kertaa matkaa tehdä, varsinkin kun hän oli hyvin toimeentuleva ja olisi voinut palkata jonkun pesemään esim. ikkunansa! Että on sitä härskiyttä näinkin päin.
Ei saivartelija
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menen ruikakassien kanssa ja miniä tietää että alan tekemään ruokaa ja on tyytyväinen. Hyvät välit miniän kanssa ja hän on fiksu ja työorientoitunut. Saatanpa leipasta vehnästä ja tehdä ruokia pakkaseen.
Onko poikasi kuollut???
Tekee töitä myös. Vuorotellen tekevät hommia kun ovat kaksin ja lapset. Samaten pojan anoppi on tekeväinen.
Mutta kyläilet vain kun miniä on paikalla??? Miksi?
Nimenomaan silloin kun perhe koolla.
Miksi sitten sössötät nimenomaan miniästä kun viet poikasi perheelle jotain ja leivoy poikasi perheessä pullaa???
Olet ilkeä ihminen ja saivartelija. Kaikenlaisia sitä maa päällään kantaa. Jos minä sanon, että menen pojalle kylään esim. niin se ei tarkoita, ettei siellä olisi ketään muita paikalla. Sama jos käyttää sanaa miniä.
moi
Vierailija kirjoitti:
Provo
Ainoa provo täällä on joku vallanhimoinen anoppi, joka väittää että miniän tehtävänä on palvella anoppia pyyteettömästi tilanteessa kuin tilanteessa, koska vanhempien kunnioitus, hyvä hyvyys ja perinteiden kunnioitus.
Tupuliini kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menen ruikakassien kanssa ja miniä tietää että alan tekemään ruokaa ja on tyytyväinen. Hyvät välit miniän kanssa ja hän on fiksu ja työorientoitunut. Saatanpa leipasta vehnästä ja tehdä ruokia pakkaseen.
Onko poikasi kuollut???
Tekee töitä myös. Vuorotellen tekevät hommia kun ovat kaksin ja lapset. Samaten pojan anoppi on tekeväinen.
Mutta kyläilet vain kun miniä on paikalla??? Miksi?
Nimenomaan silloin kun perhe koolla.
Miksi sitten sössötät nimenomaan miniästä kun viet poikasi perheelle jotain ja
Sanavalintasi paljastavat sinusta ilkeän pomottajan.
Siis miten itsekkäitä isovanhempia oikein on? "Aikaa valmistella sen pari tuntia"(?) On hieman eri asia tehdä ruokaa pikkulapsiarjessa vieraille kuin muutoin. Jos olisi käytöstapoja, vietäisiin vaikka makaroonilaatikko tuliaisiksi, jotta vanhempien ei tarvitsisi koko ajan tehdä ruokaa tai vähintäänkin kysyttäisiin, mitä ruokaa tai muuta voisin tuoda mukanani.
Lisäksi mennään auttamaan vanhempia leikkimällä lasten tasolle lattialla eikä odoteta sohvalla viihdyttämistä saati palvelemista kahvin muodossa, kun pikkulapsiarki on kyseessä.
Syö matkalla tai ota eväät autoon, jos harmittaa. Ihmeellistä passiivis-agressiivis-marttyyrikäytöstä.
Millä logiikalla vain miniälle lankeaa velvollisuus ruokkia? Jäikö oma poika kasvattamatta?
Teidän pitäisi viedä siitä hyvästä miniälle hyvittelyjä