Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Isovanhemmat, saatteko lounasta ym. kun menette kylään lapsenlapsia katsomaan?
Poikani perhe asuu parin tunnin ajomatkan päässä ja totta kai nälkä alkaa kalvaa pitkän ajomatkan jälkeen. Olen kuitenkin ihmetellyt, miksi on niin nihkeää laittaa ruokaa tarjolle? Pojalla ja miniällä on kaksi pientä lastakin, heillehän laitetaan ruokaa monta kertaa päivässä, mutta jostain syystä kun tulen, on kohtelu minulle nihkeää.
Kahviakin täytyy erikseen pyytää ja tulee vaivaantunut olo istua sohvalla odottamassa, toki kuuntelen lasten juttuja ja voin heille lukea vaikka kirjan. Poika tuo usein myös lehden, mutta eihän se verensokeriin auta. Pari kertaa olen mennyt keittiön pöydän ääreen juttelemaan miniän kanssa kun hän touhuaa, mutta hän on niukkasanainen ja pyysinkin anteeksi että häiritsen ja siirryin takaisin sohvalle.
Kun meille tulee vieraita, tarjoan kyllä heti lämpimän ruuan, kahvia, teetä ym. kahvipullaa ja pikkupurtavaa. Onhan siinä aikaa valmistella sen pari tuntia, ennen kuin ovat perillä.
Otin huumorin varjolla tilanteen puheeksi poikani kanssa ja vitsailin, että kutsun itseni syömään heille viikon päästä, ja silloin poikani paistaa pihvejä mulle. Tiedän, että hän melko hyvä kokki. Poika naurahti, miniä ei sanonut mitään eikä minua ole sen jälkeen pyydetty enää ollenkaan kylään. Tästä on vuosi.
Kysyisinkin, miten teillä muilla toimitaan, kun menette kylään lapsenlapsia katsomaan. Pitääkö ottaa omat eväät mukaan vai miten? Itse harkitsen, että pysähdyn syömään johonkin matkan varrelle jatkossa, mutta hassultahan sekin tuntuu, kun kyläpaikassakin syödään monta kertaa päivässä.
Kommentit (1696)
Ihan kummallisia nämä minun sukulaiset, miehen sukulaiset, miehen kummilapset jne. Minun mieheni sisarukset ja vanhemmat ovat kyllä sukulaisiani ja sama toisin päin. En erottele sukulaisia sen mukaan kummalta puolelta ovat. Miksi erottelisin? Ja mieheni kummilapsi joka siis oli jo ennen kuin tapasimme on kyllä aivan yhtä tärkeä myös minulle. Eikä tämä sulje pois sitä että meillä on omat tilit, menot hoidamme yhdessä, omat harrastukset ja omia kavereita. Kaikki sukulaiset ovat samanarvoisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan kummallisia nämä minun sukulaiset, miehen sukulaiset, miehen kummilapset jne. Minun mieheni sisarukset ja vanhemmat ovat kyllä sukulaisiani ja sama toisin päin. En erottele sukulaisia sen mukaan kummalta puolelta ovat. Miksi erottelisin? Ja mieheni kummilapsi joka siis oli jo ennen kuin tapasimme on kyllä aivan yhtä tärkeä myös minulle. Eikä tämä sulje pois sitä että meillä on omat tilit, menot hoidamme yhdessä, omat harrastukset ja omia kavereita. Kaikki sukulaiset ovat samanarvoisia.
Ei he ole sinun sukulaisiasi.
Ei sinun tarvitse erotella. Se erohan on olemassa ihan jo ennen sinua.
7 lapsen mummo kirjoitti:
On kyllä oudon kuuloista! Tullaan kahden tunnin päästä ja ei tarjota mitään? Ei varmaan liian tiheästi mummi käy. Minulla on vain kolme vävyä, mutta itse olen ollut miniä ja oli kunnia tehtävä tarjota anopille ja apelle ruokaa heidän vieraillessaan. Teimme yhdessä myös ruokaa. Kun lapset tulee yksin, tarkistan mitä koulussa on ollut ja teen jotain muuta. Kun usein laittaa lapsille, tietää kyllä mistä tykkäävät. Riisipuuro ja lihapullat myös perunamuusi maistuvat. Mummolassa parempaa puuroa kuin päiväkodissa, kuulemma.
Vävyni laittavat erinomaista ruokaa, parempaa kuin minä. Tyttäriemme kanssa on avoimet välit, kysyn heiltä voinko tuoda sitä ja tätä. Ovat kiireisiä kaikki työn ja lapsen suhteen, iloitsevat tuliaisista ruokana!
Sepä se jos välit on hyvät ja kunnioittavat, niin tottahan se sitten on ilo laitella ruokaa yhdessä. Mutta ap on nyt vakaasti sitä mieltä että miniä on kaikin puolin vääränlainen, syö vääriä ruokia ja hoitaa lapsensa väärin. Ei sellaista tarvitse katsella. Ja miksi sen pitäisi olla miniälle kunniatehtävä laittaa miehensä vanhemmille ruokaa? Ei sellainen ole nykypäivää, että miniän pitäisi olla joku kaikkien palvelija.
Onnellinen pikku Untuvakerä kirjoitti:
Minä ja mieheni saamme ilman muuta lounaan aina, kun käymme lastemme luona katsomassa heidän taaperoitaan. Se on kaikille täysin itsestään selvä asia.
Lounas on toki yksinkertainen ja noudattelee lapsiperheen omaa ruokavaliota. Alkuun kasviskeitto tai salaatti, pääruuaksi on kasvispataa- tai paistosta, paistettua lihaa tai kalaa ja perunoita, pastaa tai riisiä. Juomana on aina vesi, koska kaikki tietävät, että alkoholia emme käytä. En minä eikä miehenikään.
Jälkiruoka meillä on aina sama: grahampuuroa kaurakerman kera. Mieheni tosin on tehnyt henkilökohtaisesti toisen ratkaisun ja lisää puuroon vaapukkahilloa.
Vaikka lounas on yksinkertainen, emme valita. Myös lapset, miniät ja vävyt ovat tyytyväisiä. He voivat myös olla varmoja, että meillä on heidän vierailuillaan aina odottsmassa lounas, grahampuuro, kauramaito ja vaapukkahillo.
Vaapukat ovat muuten mieheni kotitilalta ja anoppini on ne omin käsin meille poiminut. Hän on jo iäkäs, mutta edelleen näppärä marjanpoimija.
Untuvakerä puhuu asiaa. Äkkiäkös sitä nyt lounaan tekaisee ja grahampuuron keittää. Kaikilla ei tosin ole anoppia, joka viihtyisi vadelmia poiminassa, mutta saahan sitä vadelmahilloa kaupastakin.
Vierailija kirjoitti:
Onnellinen pikku Untuvakerä kirjoitti:
Minä ja mieheni saamme ilman muuta lounaan aina, kun käymme lastemme luona katsomassa heidän taaperoitaan. Se on kaikille täysin itsestään selvä asia.
Lounas on toki yksinkertainen ja noudattelee lapsiperheen omaa ruokavaliota. Alkuun kasviskeitto tai salaatti, pääruuaksi on kasvispataa- tai paistosta, paistettua lihaa tai kalaa ja perunoita, pastaa tai riisiä. Juomana on aina vesi, koska kaikki tietävät, että alkoholia emme käytä. En minä eikä miehenikään.
Jälkiruoka meillä on aina sama: grahampuuroa kaurakerman kera. Mieheni tosin on tehnyt henkilökohtaisesti toisen ratkaisun ja lisää puuroon vaapukkahilloa.
Vaikka lounas on yksinkertainen, emme valita. Myös lapset, miniät ja vävyt ovat tyytyväisiä. He voivat myös olla varmoja, että meillä on heidän vierailuillaan aina odottsmassa lounas, grahampuuro, kauramaito ja vaapukkahillo.
Vaapukat ovat muuten mieheni kotitilalta ja anoppini on ne omin käsin meille poiminut. Hän on jo iäkäs, mutta edelleen näppärä marjanpoimija.
Untuvakerä puhuu asiaa. Äkkiäkös sitä nyt lounaan tekaisee ja grahampuuron keittää. Kaikilla ei tosin ole anoppia, joka viihtyisi vadelmia poiminassa, mutta saahan sitä vadelmahilloa kaupastakin.
- ei ollut kutsuttu syömään, käytöstapoihin kuuluu noudattaa kutsua
- ei ollut siellä lounasaikana
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan kummallisia nämä minun sukulaiset, miehen sukulaiset, miehen kummilapset jne. Minun mieheni sisarukset ja vanhemmat ovat kyllä sukulaisiani ja sama toisin päin. En erottele sukulaisia sen mukaan kummalta puolelta ovat. Miksi erottelisin? Ja mieheni kummilapsi joka siis oli jo ennen kuin tapasimme on kyllä aivan yhtä tärkeä myös minulle. Eikä tämä sulje pois sitä että meillä on omat tilit, menot hoidamme yhdessä, omat harrastukset ja omia kavereita. Kaikki sukulaiset ovat samanarvoisia.
Ei he ole sinun sukulaisiasi.
Ei sinun tarvitse erotella. Se erohan on olemassa ihan jo ennen sinua.
Väitä mitä väität, mutta pidän heitä sukulaisina. Jos nyt biologista sukulaisuutta tarkoitat, en toki ole, mutta arvostan heitä sukulaisina. Ja miksi en, koska he ovat samaa lihaa ja verta kuin rakastamani mies ja myös lapseni ovat puoleksi heidän geeneistään.
Vierailija kirjoitti:
Ihan kummallisia nämä minun sukulaiset, miehen sukulaiset, miehen kummilapset jne. Minun mieheni sisarukset ja vanhemmat ovat kyllä sukulaisiani ja sama toisin päin. En erottele sukulaisia sen mukaan kummalta puolelta ovat. Miksi erottelisin? Ja mieheni kummilapsi joka siis oli jo ennen kuin tapasimme on kyllä aivan yhtä tärkeä myös minulle. Eikä tämä sulje pois sitä että meillä on omat tilit, menot hoidamme yhdessä, omat harrastukset ja omia kavereita. Kaikki sukulaiset ovat samanarvoisia.
Sinä voit tehdä niinkuin haluat, mutta sinun tapasi ei ole ainoa oikea. Moni on kyllästynyt siihen, että aina odotetaan naisen hoitavan kaiken yhteydenpidon miehdenkin sukuun ja kestitsevän heitä. Kuten tässäkin ketjussa hyvin ilmenee niin miniän vikahan se heti on, jos anopille ei ole pitopöytä katettuna. Pojalta ei odoteta mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan kummallisia nämä minun sukulaiset, miehen sukulaiset, miehen kummilapset jne. Minun mieheni sisarukset ja vanhemmat ovat kyllä sukulaisiani ja sama toisin päin. En erottele sukulaisia sen mukaan kummalta puolelta ovat. Miksi erottelisin? Ja mieheni kummilapsi joka siis oli jo ennen kuin tapasimme on kyllä aivan yhtä tärkeä myös minulle. Eikä tämä sulje pois sitä että meillä on omat tilit, menot hoidamme yhdessä, omat harrastukset ja omia kavereita. Kaikki sukulaiset ovat samanarvoisia.
Ei he ole sinun sukulaisiasi.
Ei sinun tarvitse erotella. Se erohan on olemassa ihan jo ennen sinua.
Väitä mitä väität, mutta pidän heitä sukulaisina. Jos nyt biologista sukulaisuutta tarkoitat, en toki ole, mutta arvostan heitä sukulaisina. Ja miksi en, koska he ovat samaa lihaa ja verta kuin rakastamani mies ja myös lapseni ovat puoleksi heidän geeneistään.
No tokihan voit väittää vaikka lehmää hevoseksi mutta ei se silti ole hevonen.
Tiedättekö mistä tulee Sääntö-Suomi. Se tursuaa tässä ketjussa. Ainakin puolet selittää oman perheensä sääntöjä siitä miten vieraat hoidetaan. Kotona on säännöt ja ne on tärkeämpiä kuin ihmissuhteet. Tätkein sääntö tuntuu olevan: "minua ei saa vaivata". Pyhä ydinperheyksikkö vaikuttaa todella ankealta paikalta tämän ketjun perusteella.
Olet lähes rikollinen, jos olet normaali erehtyväinen ihminen. Rajoja ylläpidetään tylyydellä ei keskustelulla.
Sellaisia sääntöjä. Nämä on minusta paljon suurempi ongelma kuin joku harvoin käyvä anoppi, jota tässä ketjussa haukutaan ihan tavallisista inhimillisistä ominaisuuksista ikäänkuin hän olisi joku zombivampyyri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jälleen ongelma, jota en ymmärrä. Itse olen kyllä poikani kanssa niin läheisissä väleissä, että voin kysyä jo etukäteen, että tuonko jotain ruokaa mukana tai lähdetäänkö ulos kahville/syömään, ja usein hän vastaa, että heillä on jotain tarjolla. Jos kuitenkin päätyisin olemaan hänen ja vaimonsa luona ja tulisi nälkä, niin kysyisin, saanko vaikka voileipää tai lähdetäänkö porukalla ulos syömään.
Vierailija kirjoitti:
Tiedättekö mistä tulee Sääntö-Suomi. Se tursuaa tässä ketjussa. Ainakin puolet selittää oman perheensä sääntöjä siitä miten vieraat hoidetaan. Kotona on säännöt ja ne on tärkeämpiä kuin ihmissuhteet. Tätkein sääntö tuntuu olevan: "minua ei saa vaivata". Pyhä ydinperheyksikkö vaikuttaa todella ankealta paikalta tämän ketjun perusteella.
Olet lähes rikollinen, jos olet normaali erehtyväinen ihminen. Rajoja ylläpidetään tylyydellä ei keskustelulla.
Sellaisia sääntöjä. Nämä on minusta paljon suurempi ongelma kuin joku harvoin käyvä anoppi, jota tässä ketjussa haukutaan ihan tavallisista inhimillisistä ominaisuuksista ikäänkuin hän olisi joku zombivampyyri.
Mitä ihmettä sinä sössötät?
Mummohan se on mennyt jyräämään sinne toisten kotiin omia sääntöjään, tylyttänyt jopa lapsia koska hänellä on nämä säännöt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan kummallisia nämä minun sukulaiset, miehen sukulaiset, miehen kummilapset jne. Minun mieheni sisarukset ja vanhemmat ovat kyllä sukulaisiani ja sama toisin päin. En erottele sukulaisia sen mukaan kummalta puolelta ovat. Miksi erottelisin? Ja mieheni kummilapsi joka siis oli jo ennen kuin tapasimme on kyllä aivan yhtä tärkeä myös minulle. Eikä tämä sulje pois sitä että meillä on omat tilit, menot hoidamme yhdessä, omat harrastukset ja omia kavereita. Kaikki sukulaiset ovat samanarvoisia.
Minä erottelen. Mieheni sukulaiset ovat minulle lähinnä tuttavia. Enkä itsekään kuvittele, että olisin miniälleni yhtä läheinen kuin hänen oma äitinsä.
Vierailija kirjoitti:
Tiedättekö mistä tulee Sääntö-Suomi. Se tursuaa tässä ketjussa. Ainakin puolet selittää oman perheensä sääntöjä siitä miten vieraat hoidetaan. Kotona on säännöt ja ne on tärkeämpiä kuin ihmissuhteet. Tätkein sääntö tuntuu olevan: "minua ei saa vaivata". Pyhä ydinperheyksikkö vaikuttaa todella ankealta paikalta tämän ketjun perusteella.
Olet lähes rikollinen, jos olet normaali erehtyväinen ihminen. Rajoja ylläpidetään tylyydellä ei keskustelulla.
Sellaisia sääntöjä. Nämä on minusta paljon suurempi ongelma kuin joku harvoin käyvä anoppi, jota tässä ketjussa haukutaan ihan tavallisista inhimillisistä ominaisuuksista ikäänkuin hän olisi joku zombivampyyri.
Kyllä, meillä on lapsiperheessä säännöt.
- On ruoka-ajat
- On jaettu kotityöt
- On jaettu metatyöt:
Vaimo hoitaa omat sukulaisensa, mies omansa
Vaimo hoitaa terveydenhuollon ajanvaraukset
Mies hoitaa vakuutukset ja auton asiat
Vaimo hoitaa Wilman
Mies maksaa laskut
jne jne.
Näin tämä huusholli pyörii. Se ei pyörisi viittä minuuttia, jos jokaikinen asia pitäisi ensin keskustella, ei siitä tulisi yhtään mitänä edes perheenjäsenten kesken sillä pelillä - saati että jokaikistä yksinkertaisintakin asiaa kuten ruoka-aikoja alettaisiin säätää perheen ulkopuolisten kanssa joka kerta alusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä pari ehdotusta ap:lle:
1. Kysy mikä on lapsenlapsiesi lempiruoka ja ehdota ,että tuot sitä mukana tullessasi. Kylmäkallejen avulla ruuan kuljetus onnistuu kauempaakin (meillä lapset rakastavat anopin tekemiä lihapullia!). Miniä arvostaa varmasti tälläistä huomaavaista elettä sinulta.
2. Kutsu heidät kylään luoksesi ja kysy mitä he haluaisivat syödä. Anna ruokaa myös kotiin viemiseksi.
3. Tarjoa vanhemmille mahdollisuus kahdenkeskiseen vapaahetkeen treffien muodossa. Pikkulapsiperheet elävät todellisia ruuhkavuosia ja tälläiset eleet anopilta ovat todella huomaavaisia
Näillä keinoilla välit pojan perheeseen todennäköisesti paranevat. Lapsiperheet arvostavat aitoa apua ja ovat siitä kiitollisia.
Ps. On yleistä että pienet lapset ovat nirsoja, sillä makuaisti kehittyy koko iän. Älä kritisoi lastenlasten syömisiä
1. Pitääpä kysyä, en itse noita lempiruokia oikein ymmärrä. Meillä on aikuinen päättänyt tarjoilut, lapset syöneet tai jättäneet syömättä.
2. Käyvät kylässä, annan ruokaa.
3. Olen tarjonnut vapaahetkeä ottamalla vauvan hoitoon ja miniä olisi voinut lähteä shoppailemaan. Olisi tehnyt hänelle varmasti hyvää, kun vauva oli silloin vain muutaman viikon vanha ja valvotti yöllä. Totta puhuen olisi myös mielelläni viettänyt aikaa vauvan kanssa ilman että miniä tuijottaa koko ajan vieressä. Tai jopa ohjeistaa kokenutta äitiä.
Lainaus, koska tuo viimeinen kohta "tai jopa ohjeistaa kokenutta äitiä" tökkii pahasti. Olen kolmen lapsen kokenut äiti, taustalla vuosia lastenhoitoa jo ennen vanhemmuutta, lisänä kasvatusalan koulutus ja tutkinto. Silti AINA kunkin lapsen paras asiantuntija on se oma vanhempi, äiti ja isä. Ei kukaan muu tunne lasta yhtä hyvin! Jos se isovanhempi on oikeasti valvonut lapsen kanssa ne ne yöt, hoitanut päivät ja asuu samassa kodissa "kolmantena vanhempana", annan enemmän tunnustusta, mutta muussa tapauksessa on todella röyhkeää olettaa tuntevansa lapsen tuosta vain. Lapset tulee kohdata yksilöinä ja edetä sen mukaan. Isovanhemman tulisi ymmärtää tämä ja kunnioittaa tätä. Kukaan ei tiedä kaikkea lapsesta, joka ei ole hänen omansa, ja omankin lapsen kanssa opitaan jatkuvasti uutta. Kokenut osaa yhtä sun toista, mutta silti pitää olla nöyryyttä opetella tuntemaan jokainen vauva, taapero, leikki-ikäinen, varhaisteini, teini ja aikuinen.
Luojan kiitos oma äitini (kahden äiti, perhetyötä ja lastensuojeluakin työkseen tehneenä), anoppi (kahden äiti hänkin) tai mummo (neljä lasta ja kahdeksan lastenlasta) ei kukaan kuvitellut olevansa niin kokenut äiti, ettei tarvitse kuunnella vauvan vanhempien ohjeistuksia. Ei takuulla olisi yhtään minkään ikäistä lasta jätetty hoitoon sellaiselle, jolla on noin ylimielinen asenne ja vähäinen kunnioitus. Omien lasteni isovanhemmat onneksi ymmärtävät, että lasten vanhemmat tuntevat lapsensa parhaiten ja että heidän lastensa pikkulapsiajoista on sen verran aikaa, ettei ne tiedot ole enää tuoreessa muistissa ja ajantasaisia.
Mun anoppi sekoitti omat lapsensa mun lapsiin. Ei ole kymmenessä vuodessa jakeluun, että mun lapset eivät ole isänsä klooneja. Mummu tiesi esim että lapseni eivät voi sietää hernekeittoa, koska heidän isänsäkään ei siirä tykännyt. Oli mun lasten herkkuruokaa... Mutta silti jaksoi jankuttaa, että mun lapset ei sitä syö, mummu tietää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin aloituksen useamman kerran ja silti pohdin, että mitä ihmettä? Menetkö kylään muuten vain lapsenlapsia katsomaan vai onko sinut kutsuttu kylään? Oletko menossa hoitamaan lapsenlapsia? Ei oikein käynyt ilmi.
Meillä kummatkin isovanhemmat asuvat tunnin matkan päässä, miehen äiti vanhemmat tulevat usein julkisilla kulkuneuvoilla, minun vanhempani omalla autolla. Kun isovanhemmat saapuvat, siitä on yleensä sovittu, joskus toki saattavat poiketa tuomaan jotakin tuosta vain, mutta silloin eivät edes tule sisälle, saati kaipaa syötävää. Kun tulevat sisälle, saa aina syötävää, tilanteesta riippuen.
Kun isovanhemmat tulevat käymään kahvilla, olen leiponut suolaista piirakkaa, tarjolla on myös pasteijoita/suolaisia muffinsseja, kakkua, makeaa piirakkaa, makeita muffinsseja/kuppikakkuja ja keksejä, usein myös pullaa. Jos he tulevat lounaalle/päivälliselle, lämpimän ruoan lisäksi on itse tehtyä leipää tai sämpylöitä, salaattia, jälkiruoka ja kahvit, jonka kanssa on kakkua tai makeaa piirakkaa ja pullaa/muffinsseja ja keksejä.
Meillä on ollut se linja, että kun perhe syö, muutkin saavat ruokaa, tämä koskee myös isovanhempia, joten en oikein ymmärrä, että mikä ongelma ap:n perheessä on. Eikö siellä vanhemmat syö? Laitetaanko ruokaa esille vain lapsille? Eikö siellä uskalleta todeta, että hei, on nälkä? Jos tiedetään, että ruokaa on nirkoisesti, niin onko vaikeaa käydä syömässä matkalla ABC:lla ensin tai ottaa mukaan eväät?
On se toki hassua, jos nimenomaan kutsutaan kylään, ettei mitään tarjota vieraalle. Siinä tulee toki kysymys kasvatuksesta; miten ap kasvatti oman lapsensa? Opettiko huolehtimaan vieraista? Millaisesta perheestä tulee ap:n lapsen puoliso? Miten siellä kestitään vieraita?
Toki, jos ap menee kylään ilmoittamatta, niin eivät kaikki osaa varautua yllätysvieraisiin, enkä usko, että joka perheessä on tuosta vain varattu tavallisena päivänä ruokaa omalle perheelle ja yllätysvieraiden ruokkimiseen. Meillä on usein ruokaa enemmän kuin vain yhdelle aterialle, mutta harvoin niin, että oman perheen lisäksi voisi joka aterialla ruokkia myös pari tupsahtajaa.
Olen täysin samaa mieltä! Joskus menemme syömään yhdessä koko perhe (4aikuista+4lasta), koska haluamme säästää molempien äitien työtaakkaa kotona ja saamme olla yhdessä.
Puhutko nyt eroperheestä jossa eksillä on molemmilla nyksät? Vai miten perheessä on noin paljon aikuisia?
Äiti, isä, mummi, ukki= 4 aikuista + 4 lasta. Onnistuuko yhteenlasku? Kaikki ydinperheestä. Ei exiä!!!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin aloituksen useamman kerran ja silti pohdin, että mitä ihmettä? Menetkö kylään muuten vain lapsenlapsia katsomaan vai onko sinut kutsuttu kylään? Oletko menossa hoitamaan lapsenlapsia? Ei oikein käynyt ilmi.
Meillä kummatkin isovanhemmat asuvat tunnin matkan päässä, miehen äiti vanhemmat tulevat usein julkisilla kulkuneuvoilla, minun vanhempani omalla autolla. Kun isovanhemmat saapuvat, siitä on yleensä sovittu, joskus toki saattavat poiketa tuomaan jotakin tuosta vain, mutta silloin eivät edes tule sisälle, saati kaipaa syötävää. Kun tulevat sisälle, saa aina syötävää, tilanteesta riippuen.
Kun isovanhemmat tulevat käymään kahvilla, olen leiponut suolaista piirakkaa, tarjolla on myös pasteijoita/suolaisia muffinsseja, kakkua, makeaa piirakkaa, makeita muffinsseja/kuppikakkuja ja keksejä, usein myös pullaa. Jos he tulevat lounaalle/päivälliselle, lämpimän ruoan lisäksi on itse tehtyä leipää tai sämpylöitä, salaattia, jälkiruoka ja kahvit, jonka kanssa on kakkua tai makeaa piirakkaa ja pullaa/muffinsseja ja keksejä.
Meillä on ollut se linja, että kun perhe syö, muutkin saavat ruokaa, tämä koskee myös isovanhempia, joten en oikein ymmärrä, että mikä ongelma ap:n perheessä on. Eikö siellä vanhemmat syö? Laitetaanko ruokaa esille vain lapsille? Eikö siellä uskalleta todeta, että hei, on nälkä? Jos tiedetään, että ruokaa on nirkoisesti, niin onko vaikeaa käydä syömässä matkalla ABC:lla ensin tai ottaa mukaan eväät?
On se toki hassua, jos nimenomaan kutsutaan kylään, ettei mitään tarjota vieraalle. Siinä tulee toki kysymys kasvatuksesta; miten ap kasvatti oman lapsensa? Opettiko huolehtimaan vieraista? Millaisesta perheestä tulee ap:n lapsen puoliso? Miten siellä kestitään vieraita?
Toki, jos ap menee kylään ilmoittamatta, niin eivät kaikki osaa varautua yllätysvieraisiin, enkä usko, että joka perheessä on tuosta vain varattu tavallisena päivänä ruokaa omalle perheelle ja yllätysvieraiden ruokkimiseen. Meillä on usein ruokaa enemmän kuin vain yhdelle aterialle, mutta harvoin niin, että oman perheen lisäksi voisi joka aterialla ruokkia myös pari tupsahtajaa.
Olen täysin samaa mieltä! Joskus menemme syömään yhdessä koko perhe (4aikuista+4lasta), koska haluamme säästää molempien äitien työtaakkaa kotona ja saamme olla yhdessä.
Puhutko nyt eroperheestä jossa eksillä on molemmilla nyksät? Vai miten perheessä on noin paljon aikuisia?
Äiti, isä, mummi, ukki= 4 aikuista + 4 lasta. Onnistuuko yhteenlasku? Kaikki ydinperheestä. Ei exiä!!!!
Siis joku asuu tuolla lailla???
Onnellinen pikku Untuvakerä kirjoitti:
Minä ja mieheni saamme ilman muuta lounaan aina, kun käymme lastemme luona katsomassa heidän taaperoitaan. Se on kaikille täysin itsestään selvä asia.
Lounas on toki yksinkertainen ja noudattelee lapsiperheen omaa ruokavaliota. Alkuun kasviskeitto tai salaatti, pääruuaksi on kasvispataa- tai paistosta, paistettua lihaa tai kalaa ja perunoita, pastaa tai riisiä. Juomana on aina vesi, koska kaikki tietävät, että alkoholia emme käytä. En minä eikä miehenikään.
Jälkiruoka meillä on aina sama: grahampuuroa kaurakerman kera. Mieheni tosin on tehnyt henkilökohtaisesti toisen ratkaisun ja lisää puuroon vaapukkahilloa.
Vaikka lounas on yksinkertainen, emme valita. Myös lapset, miniät ja vävyt ovat tyytyväisiä. He voivat myös olla varmoja, että meillä on heidän vierailuillaan aina odottsmassa lounas, grahampuuro, kauramaito ja vaapukkahillo.
Vaapukat ovat muuten mieheni kotitilalta ja anoppini on ne omin käsin meille poiminut. Hän on jo iäkäs, mutta edelleen näppärä marjanpoimija.
Tää on varmaan vitsi? :)
"Lounas on toki yksinkertainen" ????? Kolmen ruokalajin lounas....Pikkulapsiperheessä?
Ja joka kerta kun näätte?
Graahampuuro on kyllä aika outo jälkiruoka, menisi paremmin aamiaspuurona tai välipalana, mutta kukin tavallaan.
Ei yhtään mitään edes lämmintä kättä... :(
Hyvänen aika, meillä Etelä-Karjalassa on kunnia asia, että aina vieraalle ruokaa ja kahvia tarjotaan. Tuntuu kummalliselta, että jossain päin Suomea ei näin tehdä. Kannattaa keskustella miniän kanssa, mistä kenkä puristaa. Onko hän jostain suuttunut tai onko vaan yksinkertaisesti vaikea ihminen. Eikö se ole ihan normaali asia, että ruokaa tarjotaan.
Itsekin vieras voi vaikka leipoa hyvän piirakan ja viedä mennessään kylään. Meilläpäin kahvipaketti, kukkakimppu tai jotakin muuta yleensä viedään. Mutta aina tarjotaan vähintään kahvit. Joskus ei yllätysvieraalle ole kuin leipää tarjolla, mutta sitä sitten pöytään.
Ota omat eväät mukaan, jos kylässä ei tarjota, mutta silti todella ihmettelen miten huonotapainen ihminen voi olla, jos ei vieraalle mitään tarjoa. Jotakin tapoja ihmiset!
Alue: Aihe vapaa
Ap ei ollut paikalla lounasaikaan eikä häntä ollut kutsuttu syömään.