Lue keskustelun säännöt.
Onko elämässä mitään järkeä jos loppuelämän on yksin?
Kommentit (76)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaisen oma valinta. Itseään kehittämällä saa kyllä parisuhteen.
Mitenkähän sitä kehittäisi?
Alle 167 cm tuplamaisterina ja noin 5000€ nettopalkalla olisi varmasti paljonkehitettävää mutta silti luulen, että haaste löytää ja kohdata elämänkumppani (naine) on jossain muussa kuin siinä, että en olisi kyennyt "kehittämään" itseäni. (- Toinen juttu on se, että työni vaatii ja odottaa minua jatkuvasti kehittämään osaamistani).
Sinulle itsensä kehittäminen liittyy yksinomaan koulutukseen ja palkkaan?
Käsitän itsensä kehittämisen ennemmin henkisiin ominaisuuksiin liittyvänä. Asioina joita tehdään itsen takia, eikä siksi, että niiden kautta voisi saada jotain.Hyviöä huomioita! Kiitos. Lähinnä takerruin tuohon, että en oikein hahmota, että miten minun tulisi "kehittää" itseäni ja sitä kautta saavuttaa jotain e. tässä kohtaa edesauttaa kumppanin löytämistä; millaiset "henkiset ominaisuudet" minulla tulisi olla, että voisin mahdollistaa/ helpottaa kumppanin löytämistä?
No millainen ihminen haluat olla? Kumppanin löytämistä helpottaa aika hitosti kun elät omannäköistä elämää, teet asioita joista pidät ja lakkaat miettimästä millainen sinun pitäisi olla, jotta voisit löytää kumppanin. Tunnistan tuon sun kirjoitustyylin ja vaikuttaa, että elämäsi pyörii aika pitkälti sen ympärillä, että et ole koskaan seurustellut ja mietit, miten voisit löytää kumppanin. Tuo ajattelu kannattaa ihan ensimmäiseksi lopettaa ja keskittyä muuhun.
Saatat olla oikeassa. - Toisaalta kuinka kauan tulisi keskittyä johonkin muuhun. -Tiedän ei tähän kysymykseen ole yhtä oikeaa vastausta. Luojan kiitos olen jo päässyt siitä vaiheesta, että pyrkisin vimmatusti parisuhteeseen; epätoivoisuus kun ei uskoakseni ole kovin puoleensa vetävää.
Mutta kun on ollut vuosia (tai oikeammin vuosikymmeniä) jo sinkkuna ja keskittynyt enemmän ja vähemmän tarmokkaasti niihin asioihin, joille uskoo voivansa ja pystyvänsä tekemään jotain niin aina toisinaan herää ajatukseen, että elämä saattaisi olla mukavampaa, jos voisi jakaa sen jonkun toisen kanssa; vaikka sinänsä ei olisi mitään erityisesti pielessä sinkkuna eläessä.
Olen huomannut vuosien saatossa, että kumppanin kaipuuni kulkee aallottaisesti. Välillä syyhyää ja kutisee vimmatusti välillä taas ei lainkaan.
Kun olet ollut noin pitkään sinkkuna, ymmärrät varmasti, ettei kumppanin löytäminen ole enää kovin todennäköistä. Ihan jo siksi kannattaa etsiä elämään muita juttuja, mieluiten sellaisia, joiden parissa viihdyt vaikka loppuelämäsi. Uskon että tämä voisi edesauttaa kumppanin löytämistä, mutta mikäli ei, olet silti elänyt elämää josta pidät. Ehkä yritän tässä sanoa että kannattaa muuttaa kokonaan ajatusta siitä, millaista elämää haluat. Kun et enää odota mitään tältä tietyltä elämän osa-alueelta, elämä saattaa ehkä yllättää positiivisesti. Väitän että sellainen kokoaikainen oman sinkkuutensa murehtiminen näkyy aina päällepäin epätoivoisuutena, ja se todellakin karkottaa ihmisiä.
Kiitos yrität ilm. olla kannustava, - Kyllä minä tavallaan kai olen "jo" sopeutunut siihen, että saatan elää lopunikäänikin sinkkuna. Toisaalta minusta halu rakastaa tosita Yhtä Eritysitä ja tai tulla rakastetuksi ja kohdatuksi (jne) ovat perin yleisinhimillisä toiveita ja haluja, joita en haluaisi tukahduttaa itsestäni pois. Epätoivoinen en koe olevani. Ja sen verran omaan itsetuntoa, että ihan kenen hyvänsä kanssa en olisi valmis saati halukas olemaan parisuhteessa.
- Mutta kuten edellä kerroin niin oma haaveeni kumppanin löytämisestä kulkee aallottaisena. Välillä on voimakkaampia tunteita siitä, että kuinka ehdottoman merkittävää hänen löytämisensa saattais olla. Toisinaan taas on pitkiä ajanjaksoja, jolloin eloni ja ajatukseni täyttää aivan muut asiat ja ilmiöt.
Tiedän jo kokemuksesta, että kevät ja alku kesän päivät onmonesti olleet jotenkin rankempia. Kun kaikki on täynnä odotusta ja toivetta siitä, että kuinka kohta olisi taas kesä. Näin kuuluu ollakin, vaikka se / kaikki tämä saa itseni välillä vähän alakuloiseksi.
Voithan säkin lähteä kokeilemaan onnea Puolaan. Lähellä. Deittailu on perinteisyyden ansiosta suhteellisen helppoa. Muista vaan toimia herrasmiesmäisesti. Ilmoita hyvin sujuneen keskustelun päätteeksi ravintola jossa haluat tavata. Varaa varulta yöpyminen kylpylästä. Kauluspaita, siistit kengät ja tyköistuvat housut. Sitrus pohjainen tuoksu. Auta takin ja tuolin kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaisen oma valinta. Itseään kehittämällä saa kyllä parisuhteen.
Mitenkähän sitä kehittäisi?
Alle 167 cm tuplamaisterina ja noin 5000€ nettopalkalla olisi varmasti paljonkehitettävää mutta silti luulen, että haaste löytää ja kohdata elämänkumppani (naine) on jossain muussa kuin siinä, että en olisi kyennyt "kehittämään" itseäni. (- Toinen juttu on se, että työni vaatii ja odottaa minua jatkuvasti kehittämään osaamistani).
Sinulle itsensä kehittäminen liittyy yksinomaan koulutukseen ja palkkaan?
Käsitän itsensä kehittämisen ennemmin henkisiin ominaisuuksiin liittyvänä. Asioina joita tehdään itsen takia, eikä siksi, että niiden kautta voisi saada jotain.Hyviöä huomioita! Kiitos. Lähinnä takerruin tuohon, että en oikein hahmota, että miten minun tulisi "kehittää" itseäni ja sitä kautta saavuttaa jotain e. tässä kohtaa edesauttaa kumppanin löytämistä; millaiset "henkiset ominaisuudet" minulla tulisi olla, että voisin mahdollistaa/ helpottaa kumppanin löytämistä?
Sosiaaliset taidot on yksi mahdollinen kehittämisen kohde. Itsellänikin ne ovat huonot, mutta eivät ole estäneet pariutumista (olen nainen). En tiedä koskeeko tämä sinua, mutta ainakin joissain tapauksissa kun joku mies palstalla kyselee, miksei löydä naista, niin saa vähän sellaisen vaikutelman, että sosiaaliset taidot ovat heikot. Ylipäätään joiltain tuntuu puuttuvan ymmärrys siitä, ettei parisuhde ole jotain mikä 'ansaitaan'.
Itsevarmuus on tärkeää, kuten myös terve itsetunto. Oma elämä pitää olla sellaisella mallilla, että olet siihen tyytyväinen. Et siis etsi parisuhdetta tullaksesi onnelliseksi, vaan olet onnellinen muutenkin, mutta olisi mukavampaa jakaa se oma onni jonkun toisen kanssa.
Jokainen ihminen haluaa tulla nähdyksi ja kohdatuksi. Et sinäkään varmaan haluaisi naista, jota kiinnostaa vain sinun palkkasi. Haluaisit varmaan naisen, joka kiinnostuisi sinusta itsestäsi, palkka olisi siinä ehkä kiva lisä ja mahdollistaisi yhteisiä päämääriä elämälle. Kukaan nainen ei halua miestä, jolle kelpaa kuka tahansa nainen. Sinun pitäisi löytää nainen, jonka haluaisit omaksesi kaikkien maailman naisten joukosta. Ihan niin kuin tämän naisenkin tulisi haluta sinut kaikkien maailman miesten joukosta.
Tee elämästäsi itselle hyvää. Mutta älä täytä sitä kaikella tekemisellä niin pahasti, etteikö siihen mahtuisi nainenkin rinnalle.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ottaa kissa kissan hoitamisessa on aina järkeä.
Tietysti jos on koiraihminen niin koira on hyvä vaihtoehto. Eläimistä löytyy sellaisia rescueita, jotka vaatisivat hyvin omistautuvan omistajan - sellaisen, jonka kotona ei esim käy vieraita, sellaisen jolla ei ole lapsia, jolla on paljon aikaa eläimen uudelleen kouluttamiseen... Perheet joissa on paljon menoa, ei sovi kaikille kotia tarvitseville.
Kannatan koiraa! Saisi ap vähän muutakin puuhasteltavaa eikä murehtisi liikaa sinkkuuttaan. Noilla tuloilla on myös varaa laittaa koira päivähoitoon työpäivän ajaksi, jos ei tee etätöitä kotoa käsin.
Mulla on erittäin hyvä parisuhde, silti kaipaan itsellistä elämää. Vapaus on ihanaa! Tietenkin tärkeää olla ihmissuhteita, samalla parisuhde on vain yksi suhde muiden joukossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaisen oma valinta. Itseään kehittämällä saa kyllä parisuhteen.
Mitenkähän sitä kehittäisi?
Alle 167 cm tuplamaisterina ja noin 5000€ nettopalkalla olisi varmasti paljonkehitettävää mutta silti luulen, että haaste löytää ja kohdata elämänkumppani (naine) on jossain muussa kuin siinä, että en olisi kyennyt "kehittämään" itseäni. (- Toinen juttu on se, että työni vaatii ja odottaa minua jatkuvasti kehittämään osaamistani).
Vaikka nyt kuinka yrität takertua pituuseesi, mahdollinen parisuhteen puute johtuu kyllä jostain muusta. Joo, joillekin naisille pituus on tärkeää, aika monelle ei. Se voi olla ihan kiva bonus, mutta ei se parisuhde nyt siitä jää kiinni.
Tuo ap:n pituus ei lähtökohtaisesti ole läheskään kaikille naisille mikään ongelma. Joillekin se voi alkuun olla, mutta jos on sopivan itsevarma ja valloittava persoona, niin ei kukaan tolkun nainen takerru niihin sentteihin.
Mutta jos tuo pituus on ap:lle itselleen ongelma, niin silloin se on ongelma myös ihan jokaiselle naiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on erittäin hyvä parisuhde, silti kaipaan itsellistä elämää. Vapaus on ihanaa! Tietenkin tärkeää olla ihmissuhteita, samalla parisuhde on vain yksi suhde muiden joukossa.
Ehkä sulla kävis kaukosuhde??
Vierailija kirjoitti:
Mitä järkeä olisi katsella koko loppuelämän ajan päihde- tai mielenterveysongelmaista?
Tuttavanainen on laskenut tasoaan vuosi vuodelta ja seurustelee nykyään asunnottomien narkkareiden kanssa, joita ottaa luokseen asumaan ja viskoo välillä takaisin kadulle ihan vain huvin vuoksi. Siinäpä vasta on sisältöä elämässä.
Jotkut ovat majoittaneet jo 20-vuotiaina asuntoonsa alta narkanneita aikuisia miehiä, vaikka parempaakin olisivat rahkeet riittäneet. Ei tosiaan olisi kannattanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Henkilökohtaisen kokemuksen perusteella, ei. Ihmissuhteet ja rakkaus tekevät elämästä elämisen arvoista. Muutoin tämä on päivästä toiseen raahautumista ja edes jonkinlaisen merkityksen löytämistä. Täällä huomaa, että yksinoleminen käsitetään parisuhteen uupumisena. Minä tarkoitan absoluuttista yksinäisyyttä. Ei, silloin ei ole merkitystä tai tarkoitusta elämälle.
Täällä ehdotetut harrastukset, ovat sanahelinää ja päälle liimattua tekemistä ajankuluksi. Mikä silloin on päämäärä tai tarkoitus?
Jeesuksen omana et ole koskaan yksinäinen. Vaikka et haluaisi usein hakeutua muiden seuraan voit lueskella Raamattua ja siihen liittyvää oheiskirjallisuutta sekä tietysti rukoilla aina, kun siltä tuntuu. Ainakin ev.lut. seurakunnassa tekemistä ja ihmisten kanssa olemista riittää. Mukavaa touhua, joka ei kuitenkaan ole pakollista.
Jeesus ei kuitenkaan lämmitä mun sänkyä, auta mua pihatöissä, tee yhdessä ruokaa ja lähde mukaan matkalle.
Riippuu mitä tarkoittaa yksin. Yksinasumista, sinkkuutta, perheettömyyttä, lapsettomuutta? Ilman ystäviä, työkavereita tai harrastuksia?
Jos ainoa mittari on tässä parisuhde, niin tosiaan kaikki sitä ei edes halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvipuistohullu kirjoitti:
Onhan siinä. Saa olla ja mennä niinku haluaa 😎
en ymmärrä tätä sanontaa parisuhteena ollessani saan kyllä mennä ja tehdä mitä haluan?? Miksi ihmisillä on käsitys että parisuhteessa ei voisi?? jos tämä tarkoittaa paneskelua ympäriinsä niin se ei kyllä kiinnstava, seksi rakkaan ihmisen kanssa on paljon ihanempaa
En minäkään käsitä tätä parisuhde vs. sinkun vapaus vastakkainasettelua vaikka olen sinkku. Olisiko kyse siitä, että on yhdessä väärän kumppanin kanssa, jos kokee menettävänsä jotakin oleellista ja ns. vapautensa? Tai miksi on parisuhteessa, jos kokee menettävänsä enemmän, kuin saavansa?
Se taitaa olla vain parisuhteisiinsa pettyneiden mantra. Mieluummin yksin kuin huonossa suhteessa olisi heille parempi hokema.
Huvipuistohullu kirjoitti:
Onhan siinä. Saa olla ja mennä niinku haluaa 😎
Vaan kun minä haluaisin olla ja mennä kumppanin kanssa :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaisen oma valinta. Itseään kehittämällä saa kyllä parisuhteen.
Mitenkähän sitä kehittäisi?
Alle 167 cm tuplamaisterina ja noin 5000€ nettopalkalla olisi varmasti paljonkehitettävää mutta silti luulen, että haaste löytää ja kohdata elämänkumppani (naine) on jossain muussa kuin siinä, että en olisi kyennyt "kehittämään" itseäni. (- Toinen juttu on se, että työni vaatii ja odottaa minua jatkuvasti kehittämään osaamistani).
Sinulle itsensä kehittäminen liittyy yksinomaan koulutukseen ja palkkaan?
Käsitän itsensä kehittämisen ennemmin henkisiin ominaisuuksiin liittyvänä. Asioina joita tehdään itsen takia, eikä siksi, että niiden kautta voisi saada jotain.Hyviöä huomioita! Kiitos. Lähinnä takerruin tuohon, että en oikein hahmota, että miten minun tulisi "kehittää" itseäni ja sitä kautta saavuttaa jotain e. tässä kohtaa edesauttaa kumppanin löytämistä; millaiset "henkiset ominaisuudet" minulla tulisi olla, että voisin mahdollistaa/ helpottaa kumppanin löytämistä?
No millainen ihminen haluat olla? Kumppanin löytämistä helpottaa aika hitosti kun elät omannäköistä elämää, teet asioita joista pidät ja lakkaat miettimästä millainen sinun pitäisi olla, jotta voisit löytää kumppanin. Tunnistan tuon sun kirjoitustyylin ja vaikuttaa, että elämäsi pyörii aika pitkälti sen ympärillä, että et ole koskaan seurustellut ja mietit, miten voisit löytää kumppanin. Tuo ajattelu kannattaa ihan ensimmäiseksi lopettaa ja keskittyä muuhun.
Saatat olla oikeassa. - Toisaalta kuinka kauan tulisi keskittyä johonkin muuhun. -Tiedän ei tähän kysymykseen ole yhtä oikeaa vastausta. Luojan kiitos olen jo päässyt siitä vaiheesta, että pyrkisin vimmatusti parisuhteeseen; epätoivoisuus kun ei uskoakseni ole kovin puoleensa vetävää.
Mutta kun on ollut vuosia (tai oikeammin vuosikymmeniä) jo sinkkuna ja keskittynyt enemmän ja vähemmän tarmokkaasti niihin asioihin, joille uskoo voivansa ja pystyvänsä tekemään jotain niin aina toisinaan herää ajatukseen, että elämä saattaisi olla mukavampaa, jos voisi jakaa sen jonkun toisen kanssa; vaikka sinänsä ei olisi mitään erityisesti pielessä sinkkuna eläessä.
Olen huomannut vuosien saatossa, että kumppanin kaipuuni kulkee aallottaisesti. Välillä syyhyää ja kutisee vimmatusti välillä taas ei lainkaan.
Kun olet ollut noin pitkään sinkkuna, ymmärrät varmasti, ettei kumppanin löytäminen ole enää kovin todennäköistä. Ihan jo siksi kannattaa etsiä elämään muita juttuja, mieluiten sellaisia, joiden parissa viihdyt vaikka loppuelämäsi. Uskon että tämä voisi edesauttaa kumppanin löytämistä, mutta mikäli ei, olet silti elänyt elämää josta pidät. Ehkä yritän tässä sanoa että kannattaa muuttaa kokonaan ajatusta siitä, millaista elämää haluat. Kun et enää odota mitään tältä tietyltä elämän osa-alueelta, elämä saattaa ehkä yllättää positiivisesti. Väitän että sellainen kokoaikainen oman sinkkuutensa murehtiminen näkyy aina päällepäin epätoivoisuutena, ja se todellakin karkottaa ihmisiä.
Kiitos yrität ilm. olla kannustava, - Kyllä minä tavallaan kai olen "jo" sopeutunut siihen, että saatan elää lopunikäänikin sinkkuna. Toisaalta minusta halu rakastaa tosita Yhtä Eritysitä ja tai tulla rakastetuksi ja kohdatuksi (jne) ovat perin yleisinhimillisä toiveita ja haluja, joita en haluaisi tukahduttaa itsestäni pois. Epätoivoinen en koe olevani. Ja sen verran omaan itsetuntoa, että ihan kenen hyvänsä kanssa en olisi valmis saati halukas olemaan parisuhteessa.
- Mutta kuten edellä kerroin niin oma haaveeni kumppanin löytämisestä kulkee aallottaisena. Välillä on voimakkaampia tunteita siitä, että kuinka ehdottoman merkittävää hänen löytämisensa saattais olla. Toisinaan taas on pitkiä ajanjaksoja, jolloin eloni ja ajatukseni täyttää aivan muut asiat ja ilmiöt.
Tiedän jo kokemuksesta, että kevät ja alku kesän päivät onmonesti olleet jotenkin rankempia. Kun kaikki on täynnä odotusta ja toivetta siitä, että kuinka kohta olisi taas kesä. Näin kuuluu ollakin, vaikka se / kaikki tämä saa itseni välillä vähän alakuloiseksi.
Voithan säkin lähteä kokeilemaan onnea Puolaan. Lähellä. Deittailu on perinteisyyden ansiosta suhteellisen helppoa. Muista vaan toimia herrasmiesmäisesti. Ilmoita hyvin sujuneen keskustelun päätteeksi ravintola jossa haluat tavata. Varaa varulta yöpyminen kylpylästä. Kauluspaita, siistit kengät ja tyköistuvat housut. Sitrus pohjainen tuoksu. Auta takin ja tuolin kanssa.
Ka pärjääköhä tuota jos solokkaa vuan silkkaa savvoo?
Äh... Menen katsomaan pornoa ja runkkaamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaisen oma valinta. Itseään kehittämällä saa kyllä parisuhteen.
Mitenkähän sitä kehittäisi?
Alle 167 cm tuplamaisterina ja noin 5000€ nettopalkalla olisi varmasti paljonkehitettävää mutta silti luulen, että haaste löytää ja kohdata elämänkumppani (naine) on jossain muussa kuin siinä, että en olisi kyennyt "kehittämään" itseäni. (- Toinen juttu on se, että työni vaatii ja odottaa minua jatkuvasti kehittämään osaamistani).
Vaikka nyt kuinka yrität takertua pituuseesi, mahdollinen parisuhteen puute johtuu kyllä jostain muusta. Joo, joillekin naisille pituus on tärkeää, aika monelle ei. Se voi olla ihan kiva bonus, mutta ei se parisuhde nyt siitä jää kiinni.
Tuo ap:n pituus ei lähtökohtaisesti ole läheskään kaikille naisille mikään ongelma. Joillekin se voi alkuun olla, mutta jos on sopivan itsevarma ja valloittava persoona, niin ei kukaan tolkun nainen takerru niihin sentteihin.
Mutta jos tuo pituus on ap:lle itselleen ongelma, niin silloin se on ongelma myös ihan jokaiselle naiselle.
No kyllä se on monelle vähänkään tasokkaammalle naiselle. Lyhyt, itsevarma ja valloittavan persoonallinen mies kelpaa kyllä kaveriksi, mutta ei parisuhteeseen. Pitää deittailla joko tosi lyhyitä naisia tai sellaisia, joilla ei muutoin ole mitään annettavaa parisuhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Huvipuistohullu kirjoitti:
Onhan siinä. Saa olla ja mennä niinku haluaa 😎
Vaan kun minä haluaisin olla ja mennä kumppanin kanssa :(
Kyllä mäkin sen yhden ottaisin jos saisin, silloin ei kompromissin haittaisi 🥰 Mutta näillä mennään 🤠
Mua taas ahdistaa janoiset sinkut. Viihdyn yksin. En halua ketään edes sermin taakse. Miksi mun luo koitetaan tulla? Tulen perinteitä vaalivasta suvusta ja näytän somalta. Kärsin tästä ulkonäöstä. Alvariinsa joudun kieltäytymään treffeistä. Odotan keski-ikää.