Onko ihan oikeasti olemassa viisikymppisiä jotka mieltävät itsensä akateemisuuden enemmän kuin työn kautta?

Minä olen melkein kuusikymppinen akateeminen. Jäin tasan 50-vuotiaana työttömäksi, ja monesta erilaisesta syystä olen edelleen ja toivottomasti työtön. Mutta yhä akateeminen.

Olin alusta lähtien maisterintutkintoa vastaavissa töissä ja samalla alalla yrittäjänä. Työni ja koulutukseni olivat niin tiukasti toistensa edellytyksiä, että niitä ei voi erottaa toisistaan. Näen edelleenkin akateemisuuteni ja työni suurena osana identiteettiäni ja persoonaani, vaikka en töitä teekään.

Huteraan kysymykseen hutera vastaus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis mitä tarkoitat?

Esimerkiksi "kuinka koulutettuna viisikymppisenä löydän samanlaisen miehen"

Aa, aivan. Eiköhän niitä ole paljonkin. Tuntuu että monelle keski-ikäiselle ammatti on kuin toinen identiteetti.

Ei vaan koulutus joka on käyty yli 20v sitten. Ammatin merkitys identiteetille on täysin ymmärrettävää. Miksi kauan sitten käyty koulutus halutaan nostaa esille ammatin sijaan?

Katsos kun ei käynyt kuten sinulle, Juicen sanoin "meni koulut ja intit poskelleen, mua aina viilattiin".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis mitä tarkoitat?

Esimerkiksi "kuinka koulutettuna viisikymppisenä löydän samanlaisen miehen"

Niin? Kun se koulutettu nainen haluaa varmasti sellaisen miehen, jonka kanssa voi keskustella kuten akateemisten kanssa voi keskustella, joka jakaa samat arvot mitä tulee tieteeseen, koulutukseen. Jonka kanssa voi harrastaa ja matkustella fiksusti. Kun se akateemisuus on vaan sellainen juttu, että se muokkaa ihmistä lopuksi ikää. Ei se ole vain viiden vuoden koulu.

Mielenkiintoista, itse koin yliopiston lähinnä viiden vuoden kouluna. Liittyneekö sitten siihen, että olin aikuisopiskelija, valmistuin 39-vuotiaana. Ei tuossa kohtaa arvomaailma enää juuri muutu koulutuksen myötä. En identifioidu myöskään ensimmäisen duunariammattini kautta.

Ammatillisen identiteetin muodostuminen on yksi akateemisen tutkinnon osa-alueita. Itse opiskelin keski-iässä toisen tutkinnon ja oli alkuun hankalaa muuntaa ammatillista identiteettiä toiseen tieteenalaan, mutta onnistui se lopulta. Sulla jäi opinnot tavallaan kesken.

Tavallaan. En ikinä päässyt sisään ajatusmaailmaan, missä työllä on muu kuin välineellinen merkitys muun elämän mahdollistajana. Nykyään teen enää puolet vuodesta töitä, sen toisen omia juttujani, eli koulutuksen ja työn merkitys on entisestään vähentynyt (tosin viisikymppisiin on vielä aikaa). Mene ja tiedä, ehkä asiat olisivat menneet eri tavalla, jos olisi ollut kutsumus jollekin tietylle alalle. 

Kyllä. Eräs entinen ystäväni pohjoisesta, opinto-ohjaaja. Joka toinen sivulause "ja mähän olen tuplamaisteri". Onneksi ei enää tarvi koskea pitkällä tikullakaan siihen kusi noussut päähän -sanonnan ruumiillistumaan.

Meillä päin tuntuu yleensä tärkeämmältä määritellä itseään vapaa-ajan, perheen ja asuinpaikan kautta, ei niinkään työn tai koulutuksen.

Koulutus kertoo ihmisen älystä aika paljon. Puolet ikäluokasta käy amiksen ja puolet lukion, kyllä se älykkäämpi puoli päätyy sinne lukioon.

Ja kun lukiosta akateemiselle uralle hakeutuu/pääsee vain osa, niin ei nekään ole sitä tyhmemmän pään sakkia. Se että olet yliopistoon ylipäätään päässyt, on jo todiste melko korkeasta älykkyydestä. Ja se on oma ponnistuksensa, että sieltä valmistuu. Ei ole sekään ihan itsestään selvä asia.

Vierailija kirjoitti:

Siis mitä tarkoitat?

Ap:ta hiertää jostain syystä akateemisuus. Häne ei ilmeisesti itse ole sellainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis mitä tarkoitat?

Esimerkiksi "kuinka koulutettuna viisikymppisenä löydän samanlaisen miehen"

Aa, aivan. Eiköhän niitä ole paljonkin. Tuntuu että monelle keski-ikäiselle ammatti on kuin toinen identiteetti.

Ei vaan koulutus joka on käyty yli 20v sitten. Ammatin merkitys identiteetille on täysin ymmärrettävää. Miksi kauan sitten käyty koulutus halutaan nostaa esille ammatin sijaan?

Koska nyt suurin osa on työssä, joka on seurannut sitä akateemista koulutusta. Harvempi on maisteri, mutta töissä siivoojana.

Akateeminen koulutus on laaja kriteeri.

Tiedän muutamiakin maisteri-siivoojia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis mitä tarkoitat?

Esimerkiksi "kuinka koulutettuna viisikymppisenä löydän samanlaisen miehen"

Niin? Kun se koulutettu nainen haluaa varmasti sellaisen miehen, jonka kanssa voi keskustella kuten akateemisten kanssa voi keskustella, joka jakaa samat arvot mitä tulee tieteeseen, koulutukseen. Jonka kanssa voi harrastaa ja matkustella fiksusti. Kun se akateemisuus on vaan sellainen juttu, että se muokkaa ihmistä lopuksi ikää. Ei se ole vain viiden vuoden koulu.

Mielenkiintoista, itse koin yliopiston lähinnä viiden vuoden kouluna. Liittyneekö sitten siihen, että olin aikuisopiskelija, valmistuin 39-vuotiaana. Ei tuossa kohtaa arvomaailma enää juuri muutu koulutuksen myötä. En identifioidu myöskään ensimmäisen duunariammattini kautta.

Siitä se varmasti johtuu.

Pääsin yliopistoon suoraan lukiosta ja opiskelin humanistia aineita. Kotona painotettiin taloudellisia arvoja, mutta kyllä minua vieläkin kiinnostavat historia ja kulttuuri. En saanut niistä ammattia, mutta vapaa-aikana niihin on kiva perehtyä. Kyllä se vaikuttaa.

Ilman yliopistokoulutusta arvoni painottuisivat todennäköisesti nykyistä enemmän taloudellisen hyödyn tavoitteluun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis mitä tarkoitat?

Esimerkiksi "kuinka koulutettuna viisikymppisenä löydän samanlaisen miehen"

Lähinnä tuossa kai ajatuksena on se, että on isompi todennäköisyys löytää itselle sopiva kumppani samasta viiteryhmästä kuin eri. Yksilötasolla tällaiset nyrkkisäännöt eivät aina päde tietenkään, mutta jos todennäköisyyksiä miettii, että laajassa otannassa viisikymppisen koulutetun naisen kanssa yhteensopiva mies on todennäköisemmin joku toinen koulutettu kuin esim. pelkän peruskoulun käynyt tai vaikka amis.

Kieltämättä toki määritelmä on sikäli epämääräinen, että koulutetuissakin on todella monenlaisia ihmisiä, mutta ei tuollaiseen lyhyeen kysymykseen nyt saa kaikkia ominaisuuksia listattua.

Vierailija kirjoitti:

Akateeminen suorittaa tutkinnon, mutta ei ole koskaan valmis.

Eli kaikki ovat akateemisia? Oppiminen kuuluu kaikille. 

No en kummankaan kautta. En määrittele itseäni työni kautta varsinkaan. Minusta on outoa, jos ihminen tekee niin. Koko persoona perustetaan sille, mitä tekee työkseen. Ihan kuin se olisi elämän ainoa tarkoitus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis mitä tarkoitat?

Esimerkiksi "kuinka koulutettuna viisikymppisenä löydän samanlaisen miehen"

Kuulostaisiko sinusta sitten paremmalta esim.

"Kuinka projektipäällikkönä löydän samanlaisen miehen"

"Kuinka lääkärinä löydän samanlaisen miehen"

"Kuinka opettajan löydän samanlaisen miehen"

Ainakin itse ymmärrän, että akateemisuus sanaa on käytetty tuossa siksi, että lyhykäisyydessään se antaa jo jotakin infoa: todennäköisesti kyseinen ihminen on älykäs, sivistynyt, mahdollisesti harrastaa kulttuuria, seuraa yhteiskunnallisia asioita, tulee vähintäänkin kohtuullisesti toimeen taloudellisesti. Ja ennen kuin vedät palkokasvin sieraimeen niin lue uudestaan tuo sana todennäköisesti.

Logiikkasi ontuu ja pahasti.

Vaikka akateemisuus tarkoittaisi suurempaa todennäköisyyttä että mies on kaikkea tuota, melkoinen osa akateemisista ei täytä noita - ja suuri joukko ei-akateemisia täyttää.

Miksi et siis hakisi suoraan älykästä, sivistynyttä, kulttuuria harrastava, yhteiskunnallisia asioita seuraavaa ja riittävän hyvin tienaavaa miestä?

Onko kuitenkin niin että akateemisuus on statuskysymys, ja siksi tutkinto itsessään on tärkeä?

Oman akateemisuuden korostaminen viittaa minun kokemukseni mukaan siihen että henkilön omat saaavutukset ovat vaatimattomat, ja siksi kauan sitten suoritettu tutkinto onkin suurin ylpeydenaihe.

Minulle työkokemus, harrastaneisuus yms. on merkitsevää, koska kuka tahansa voi hankkia maisterin tutkinnon teetättämällä työn jollakin muulla. Ensin maksat kaverille siitä, että hän tekee avoimen yliopiston opintoja pari vuotta, sitten hakee niillä sisään avoimessa väylässä ja lopussa tsekkiläinen ammattilainen kirjoittaa gradun puolestasi, käännät sen suomeksi ja saat tutkinnon. 

Plagiointi on hyvin yleistä korkeissa viroissa saakka ja sen moraalista ongelmallisuutta vähentää hieman se, että yliopisto on keskiaikainen järjestelmä, joka ei ole täysin kehittynyt ajan mukana. Kirurgiksi ei voi opiskella kotona, mutta suuri osa yliopiston aloista on kirja-aloja, joiden tiedot löytyvät jo internetistä ja yliopistot ovat ikään kuin muuri työelämän ja osattomuuden välillä ja tämän muurin ylläpitäminen on monien ihmisten työpaikkojen kannalta tärkeää.

Yleiset kielitutkinnot ovat ehkä merkki siitä, että mihin tulevaisuudessa ollaan menossa; kuka tahansa voi saada todistuksen täydellisestä venäjän kielen taidosta, vaikka olisi syntynyt mihin oloihin tahansa ja olisi hankkinut taidot ihan miten tahansa, kunhan ne taidot löytyy. Jos saat lainattua satasen kaverilta tai vaikka diakonia-avusta avustusta, voit käydä osoittamassa taitosi yhdessä päivässä ja saada todistuksen. Tämä on todellista tasa-arvoa, johon yliopistoissa on vielä pitkä matka.

Aika iso osa yliopistojen aloista ei perustu konkreettisen tietotaidon hankkimiseen, vaan kirjoitetaan esseitä eri aiheesta ja tutkinnon saadessa suurin osa asioista on jo unohtunut eikä niihin palata enää koskaan. Kielitutkinnot perustuvat päinvastaiselle periaatteelle, jossa osoitetaan koko ajan tiukkaa asiaa ja vaikeimmat asiat perustuvat yksinkertaisempien asioiden pohjalle. Yliopistossa ja eri koulutuksissa tietysti kaunopuheiden mukaan tehdään myös näin, mutta perusteluja ei ole. Naurettavimmat pellehermannit uskottelevat, että tieto siirtyy päähän vasta sitten, kun tutkintotodistus on saatu ja Suomessa se on yleensä maisterin tutkinto tai AMK:ssa AMK-tutkinto.  

Sinänsä on kiva ja hienoa, että yliopistot ovat olemassa ja vielä huonompi olisi, jos niitä ei olisi olemassa eikä mitään tilalla, mutta koulutuksen sijaan tärkeämpää olisi keskittyä osaamiseen. Koulutus on yksi tapa hankkia osaamista, mutta jonkun karateseuran mustan vyön tapaan koulutus ei luo yleistä hyvinvointia, vaan on pienten piirien harrastus; osaaminen luo hyvinvointia ja osaamisen hankkimista ja osoittamista pitäisi kehittää enemmän. Myös opinnoista puhuminen on hyvä, koska myös koirilla ja pikkulapsilla on tottelevaisuus- ja pottakoulutus. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis mitä tarkoitat?

Esimerkiksi "kuinka koulutettuna viisikymppisenä löydän samanlaisen miehen"

Kuulostaisiko sinusta sitten paremmalta esim.

"Kuinka projektipäällikkönä löydän samanlaisen miehen"

"Kuinka lääkärinä löydän samanlaisen miehen"

"Kuinka opettajan löydän samanlaisen miehen"

Ainakin itse ymmärrän, että akateemisuus sanaa on käytetty tuossa siksi, että lyhykäisyydessään se antaa jo jotakin infoa: todennäköisesti kyseinen ihminen on älykäs, sivistynyt, mahdollisesti harrastaa kulttuuria, seuraa yhteiskunnallisia asioita, tulee vähintäänkin kohtuullisesti toimeen taloudellisesti. Ja ennen kuin vedät palkokasvin sieraimeen niin lue uudestaan tuo sana todennäköisesti.

Logiikkasi ontuu ja pahasti.

Vaikka akateemisuus tarkoittaisi suurempaa todennäköisyyttä että mies on kaikkea tuota, melkoinen osa akateemisista ei täytä noita - ja suuri joukko ei-akateemisia täyttää.

Miksi et siis hakisi suoraan älykästä, sivistynyttä, kulttuuria harrastava, yhteiskunnallisia asioita seuraavaa ja riittävän hyvin tienaavaa miestä?

Onko kuitenkin niin että akateemisuus on statuskysymys, ja siksi tutkinto itsessään on tärkeä?

Oman akateemisuuden korostaminen viittaa minun kokemukseni mukaan siihen että henkilön omat saaavutukset ovat vaatimattomat, ja siksi kauan sitten suoritettu tutkinto onkin suurin ylpeydenaihe.

Ne itseoppineet on vaan eri juttu kuin akateemiset. Suurin vika niissä on se loputon jankutus siitä tutkinnon tarpeettomuudesta ja tyhjät kuvitelmat niiden sisällöstä. Se oleellisin kyky eli kyky analyyttiseen ajatteluun ja suuriin linjoihin vaan puuttuu.

Minua ihmetyttää tuo kuvaus akateemisista aivan kuin omana rotunaan.

"Älykkäitä, mukavia, sivistyneitä, seuraavat yhteiskunnallisia asioita, hyvätuloisia ja työelämässä menestyneitä, kunnianhimoisia ja määrätietoisia", jne.

Minun tuntemani akateemiset ovat ihmisinä melko lailla laidasta laitaan. Vain pieni osa suomalaisista ei kykenisi tutkintoa suorittamaan älynlahjojensa puolesta, ja tämän porukan pois rajaaminen onnistuu helposti muutenkin.

Ja tämä tuntuu olevan etenkin naisten tarve. Halutaan turvata oma asema parempana ihmisenä korkeammassa yhteiskuntaluokassa, akateemisessa kuplassa jossa pysytään ikuisesti vaikka elämä muuttuisi. Etupulpetin tyttö teki läksynsä ja sai palkinnon, nyt voi näyttää pitkää nenää kaikille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis mitä tarkoitat?

Esimerkiksi "kuinka koulutettuna viisikymppisenä löydän samanlaisen miehen"

Kuulostaisiko sinusta sitten paremmalta esim.

"Kuinka projektipäällikkönä löydän samanlaisen miehen"

"Kuinka lääkärinä löydän samanlaisen miehen"

"Kuinka opettajan löydän samanlaisen miehen"

Ainakin itse ymmärrän, että akateemisuus sanaa on käytetty tuossa siksi, että lyhykäisyydessään se antaa jo jotakin infoa: todennäköisesti kyseinen ihminen on älykäs, sivistynyt, mahdollisesti harrastaa kulttuuria, seuraa yhteiskunnallisia asioita, tulee vähintäänkin kohtuullisesti toimeen taloudellisesti. Ja ennen kuin vedät palkokasvin sieraimeen niin lue uudestaan tuo sana todennäköisesti.

Logiikkasi ontuu ja pahasti.

Vaikka akateemisuus tarkoittaisi suurempaa todennäköisyyttä että mies on kaikkea tuota, melkoinen osa akateemisista ei täytä noita - ja suuri joukko ei-akateemisia täyttää.

Miksi et siis hakisi suoraan älykästä, sivistynyttä, kulttuuria harrastava, yhteiskunnallisia asioita seuraavaa ja riittävän hyvin tienaavaa miestä?

Onko kuitenkin niin että akateemisuus on statuskysymys, ja siksi tutkinto itsessään on tärkeä?

Oman akateemisuuden korostaminen viittaa minun kokemukseni mukaan siihen että henkilön omat saaavutukset ovat vaatimattomat, ja siksi kauan sitten suoritettu tutkinto onkin suurin ylpeydenaihe.

Ne itseoppineet on vaan eri juttu kuin akateemiset. Suurin vika niissä on se loputon jankutus siitä tutkinnon tarpeettomuudesta ja tyhjät kuvitelmat niiden sisällöstä. Se oleellisin kyky eli kyky analyyttiseen ajatteluun ja suuriin linjoihin vaan puuttuu.

Osalta puuttuu ja osalta ei.

Omassa työssä se "suurien linjojen" ymmärtäminen on välttämätöntä.

Ja puuttuu se monilta akateemisiltakin. Opintojen suorittaminen on nojannut aika vahvasti muiden tekemiin johtopäätöksiin, kovin suuria omia oivalluksia tai suurien linjojen syvällistä ymmärtämistä ei ole vaadittu. Tiedän koska alaisinani on akateemisia, ja osalla heistä on tässä vaikeuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis mitä tarkoitat?

Esimerkiksi "kuinka koulutettuna viisikymppisenä löydän samanlaisen miehen"

Kuulostaisiko sinusta sitten paremmalta esim.

"Kuinka projektipäällikkönä löydän samanlaisen miehen"

"Kuinka lääkärinä löydän samanlaisen miehen"

"Kuinka opettajan löydän samanlaisen miehen"

Ainakin itse ymmärrän, että akateemisuus sanaa on käytetty tuossa siksi, että lyhykäisyydessään se antaa jo jotakin infoa: todennäköisesti kyseinen ihminen on älykäs, sivistynyt, mahdollisesti harrastaa kulttuuria, seuraa yhteiskunnallisia asioita, tulee vähintäänkin kohtuullisesti toimeen taloudellisesti. Ja ennen kuin vedät palkokasvin sieraimeen niin lue uudestaan tuo sana todennäköisesti.

Logiikkasi ontuu ja pahasti.

Vaikka akateemisuus tarkoittaisi suurempaa todennäköisyyttä että mies on kaikkea tuota, melkoinen osa akateemisista ei täytä noita - ja suuri joukko ei-akateemisia täyttää.

Miksi et siis hakisi suoraan älykästä, sivistynyttä, kulttuuria harrastava, yhteiskunnallisia asioita seuraavaa ja riittävän hyvin tienaavaa miestä?

Onko kuitenkin niin että akateemisuus on statuskysymys, ja siksi tutkinto itsessään on tärkeä?

Oman akateemisuuden korostaminen viittaa minun kokemukseni mukaan siihen että henkilön omat saaavutukset ovat vaatimattomat, ja siksi kauan sitten suoritettu tutkinto onkin suurin ylpeydenaihe.

Ne itseoppineet on vaan eri juttu kuin akateemiset. Suurin vika niissä on se loputon jankutus siitä tutkinnon tarpeettomuudesta ja tyhjät kuvitelmat niiden sisällöstä. Se oleellisin kyky eli kyky analyyttiseen ajatteluun ja suuriin linjoihin vaan puuttuu.

Osalta puuttuu ja osalta ei.

Omassa työssä se "suurien linjojen" ymmärtäminen on välttämätöntä.

Ja puuttuu se monilta akateemisiltakin. Opintojen suorittaminen on nojannut aika vahvasti muiden tekemiin johtopäätöksiin, kovin suuria omia oivalluksia tai suurien linjojen syvällistä ymmärtämistä ei ole vaadittu. Tiedän koska alaisinani on akateemisia, ja osalla heistä on tässä vaikeuksia.

Tämän kyllä allekirjoitan.

Jos puhutaan perusmaisterista, tutkinnolla lähinnä osoitetaan riittävä tietomäärä omasta aiheesta ja kyky hakea tietoa (lähdekritiikki).

Ei siinä juuri tehdä syvälisiä johtopäätöksiä tai uusia teorioita asioista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis mitä tarkoitat?

Esimerkiksi "kuinka koulutettuna viisikymppisenä löydän samanlaisen miehen"

Kuulostaisiko sinusta sitten paremmalta esim.

"Kuinka projektipäällikkönä löydän samanlaisen miehen"

"Kuinka lääkärinä löydän samanlaisen miehen"

"Kuinka opettajan löydän samanlaisen miehen"

Ainakin itse ymmärrän, että akateemisuus sanaa on käytetty tuossa siksi, että lyhykäisyydessään se antaa jo jotakin infoa: todennäköisesti kyseinen ihminen on älykäs, sivistynyt, mahdollisesti harrastaa kulttuuria, seuraa yhteiskunnallisia asioita, tulee vähintäänkin kohtuullisesti toimeen taloudellisesti. Ja ennen kuin vedät palkokasvin sieraimeen niin lue uudestaan tuo sana todennäköisesti.

Logiikkasi ontuu ja pahasti.

Vaikka akateemisuus tarkoittaisi suurempaa todennäköisyyttä että mies on kaikkea tuota, melkoinen osa akateemisista ei täytä noita - ja suuri joukko ei-akateemisia täyttää.

Miksi et siis hakisi suoraan älykästä, sivistynyttä, kulttuuria harrastava, yhteiskunnallisia asioita seuraavaa ja riittävän hyvin tienaavaa miestä?

Onko kuitenkin niin että akateemisuus on statuskysymys, ja siksi tutkinto itsessään on tärkeä?

Oman akateemisuuden korostaminen viittaa minun kokemukseni mukaan siihen että henkilön omat saaavutukset ovat vaatimattomat, ja siksi kauan sitten suoritettu tutkinto onkin suurin ylpeydenaihe.

Ne itseoppineet on vaan eri juttu kuin akateemiset. Suurin vika niissä on se loputon jankutus siitä tutkinnon tarpeettomuudesta ja tyhjät kuvitelmat niiden sisällöstä. Se oleellisin kyky eli kyky analyyttiseen ajatteluun ja suuriin linjoihin vaan puuttuu.

Osalta puuttuu ja osalta ei.

Omassa työssä se "suurien linjojen" ymmärtäminen on välttämätöntä.

Ja puuttuu se monilta akateemisiltakin. Opintojen suorittaminen on nojannut aika vahvasti muiden tekemiin johtopäätöksiin, kovin suuria omia oivalluksia tai suurien linjojen syvällistä ymmärtämistä ei ole vaadittu. Tiedän koska alaisinani on akateemisia, ja osalla heistä on tässä vaikeuksia.

Tämän kyllä allekirjoitan.

Jos puhutaan perusmaisterista, tutkinnolla lähinnä osoitetaan riittävä tietomäärä omasta aiheesta ja kyky hakea tietoa (lähdekritiikki).

Ei siinä juuri tehdä syvälisiä johtopäätöksiä tai uusia teorioita asioista.

Johonkinhan se rajaus on tehtävä. Ei sitä voi alkaa etsiä ihmisiä ihan laidasta laitaan ja juosta sitten viikkokausia treffeillä setvimässä, keihin haluaa tutustua ja keihin ei.

Vierailija kirjoitti:

Akateemiseksi ei päädytä vahingossa. Pitää olla älyltään keskivertoa parempi, pitkäjännitteinen, kunnianhimoinen ja vaikka mitä. Kertoo ihmisestä aika paljon kuitekin.

Olen ihan hiton ylpeä akateemisuudesta, olen koulutuksen suhteen ihan kärkikastia, tähän on uhrattu paljon!

Kovalla työllä ansaitusta tutkinnosta pitääkin olla ylpeä. Good for you! :)