Mikä on voimakkain/oudoin fyysinen oire, jonka stressi, järkytys tms. on sinulle aiheuttanut?

Minulla oli yhdessä vaiheessa elämää kova stressi ja sitä seurannut paha unettomuus. Sen seurauksena meni muisti parin viikon ajalta.

Monenlaisia oireita. Sydän oireilee ja hiuksia lähtee niin, että on kaljua.

Meinasin pyörtyä kotimatkalla töistä. Muistin/ todellisuuden hämärtyminen, saatoin laittaa asioita vääriin paikkoihin ja en saanut mitään aikaan ajatusten poukkoillessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Stressin takia laihduin kuukaudessa 10 kiloa ja seuraavan kuukauden aikana lähti vielä 5 kiloa. Sitten kun stressi loppui, niin painon tippuminen loppui myös. M28

Mulla lähti reilussa kuukaudessa 20 kiloa, akuutin stressireaktion vuoksi. Mukavampi toki niin päin, että paino putosi, kuin että oisi noussut. Painan nyt n.54 kg, olen 170 cm pitkä, nainen.

Ja minä lihon aina, nopeasti ja paljon. 20 kg painonnousu kuukaudessa on hyvinkin mahdollista.

Lihoin myös esim. imetysaikana kun muut laihtuvat, joten toimin varmaan jotenkin eri tavalla kuin useimmat muut.

Mulla sama juttu. Laihdun kesällä, jos on lämmintä, ja rakastuneena. Siis silloin kun asiat on todella hyvin. Onni sopii mulle.

Vierailija kirjoitti:

Toisesta silmästä lähti osa näöstä eikä koskaan palautunut. Vikaa ei löydetty.

Apua! Mulla on tuota samaa, mutta tähän asti näkö on palautunut vaikka kyllä tietty osa näkökentästä on pysyvästi muuttunut sumeammaksi kerta kerran jälkeen.

Mulle tuli aika yllärinä, että oma elämä on näin kuormittavaa/stressaavaa elimistön näkökulmasta ja se varsinkin on kurjaa, että ilmeisesti ne eniten elimistön stressitilaa aiheuttavat asiat on vielä sellaisia ettei niille ole oikeasti mitään tehtävissä.

Ei siis ole huonoa parisuhdetta eikä edes huonoja ihmissuhteita tai huonoa työpaikkaa. Ei edes epäterveellisiä elämäntapoja vaikka nyt näin pe-iltana palstaillen sadetta kuuntelenkin.

Ainoa mikä sinällään olisi korjattavissa olisi asuinpaikkakunnan vaihto, mutta siitä muuttorumbasta se vasta stressi tulisikin.

Unettomuus. Se tuli stressin lauettua. En nukkunut juuri ollenkaan viikkoihin. Lisäksi oli motorista levottomuutta, aineenvaihdunta oli nopeaa (koko ajan nälkä) ja tosi levotonta koko oleminen. Ei ole uusiutunut, mutta nukun hyvin vain stressaantuneena.

Hiuksien harmaantuminen ja harventuminen. Unettomuus, laihtuminen, ärtyneisyys, muistamattomuus, ei keskittymis kykyä.. Jne. Onhan noita sun vaikka ja mitä!!

Aviomies otti yhtäkkiä avioeron ja lähti toisen naisen matkaan, menin aivan sekaisin:

-ruokahalu katosi, laihduin kuukaudessa 8 kiloa (paljon melko lyhyelle ihmiselle)

-ensimmäiset yöt nukuin parin tunnin yöunia, lyhyen nukahtamislääkekuurin kanssa sain nukuttua 6 tuntia yössä

-hiuksia lähti hurjasti

-sydän tykytti, oksetti, tärisin, pelkäsin saavani sydärin

Pahin olotila kesti joitakin viikkoja. Alkuun olin aivan shokissa. Tuosta on jo vuosikausia, mutta yhä muistan, miten hirveältä olo tuntui. Erosta toipumiseen meni kaikkinensa pari vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suuttumus aiheutti kerran rintakivun, jonka vuoksi jouduin käymään terveyskeskuksessa tutkittavana. Jouduin vielä menemään bussilla terveyskeskukseen, koska sanottiin etten saa tulla kävellen. Mitään vikaa ei löytynyt ja kipu katosi vielä saman päivän aikana.

Mä saan kanssa tätä nykyä todella käsittämättömiä raivareita joihin liittyy aivan ihmeellisiä oireita. Osa oireista (esim oudon katkuinen, pistävä hienhaju) tulee ekana ja siitä noin 2h-24h sisällä tulee sitten tuo raivari, joka ei ole minkäänlaisessa mittasuhteessa itse siihen asiaan, josta pinna palaa. Oikeasti on jo hirvittänyt, että noinko sitä vielä joskus käy jonkun päälle, koska sitä on oudosti ihan kuin ulkopuolinen eikä mikään normijärkinen ajatus toimi vaan se raivari todellakin sumentaa aivot ihan tyystin.

Tuon raivonpuuskan jälkeen pulssi on ihan hirmuinen ja energiaa olisi vaikka mihin. Yleensä seuraavana yönä iskee sitten jonkinlainen paniikkikohtaus, joka aina oireilee hurjan nopeana sykkeenä sekä tuntuu siltä kuin sydän muljahtaisi kainalosta ulos. Lisäksi usein hikoiluttaa ja palelee samaan aikaan eikä nukkumisesta tosiaan tarvitse edes haaveilla.

Tuo muljahtelu sitten kestää joskus seuraavan päivänkin, mutta yleensä on ohi noin puolessa vuorokaudessa. Sen jälkeen onkin aivan oudon tyyni olo ja väsymystä lukuun ottamatta enemmän kuin loistava niin henkisesti kuin fyysisestikin.

Kannattais ehkä lähtee jonnekin itekseen, kun toi ilmoittelee tulostaan. Miten kauan raivo kestää?

Tuo "järjen sumentava" osuus leimahtaa ihan sekunneissa ja laantuu liki yhtä nopsaan ja aikaa en ole ottanut, mutta ei tuo pahin raivo kyllä paria minsaa pidempään kestä.

Vihainen sitä on varmaan muutaman tunnin tuon jälkeen, mutta se on jo ihan sellaista normaalia ärtymystä eikä sitä enää ole erityisemmin äkäinenkään kun tuo pahin sydämenmuljahtelu ja hikoilu on vuorossa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Stressin takia laihduin kuukaudessa 10 kiloa ja seuraavan kuukauden aikana lähti vielä 5 kiloa. Sitten kun stressi loppui, niin painon tippuminen loppui myös. M28

Mulla lähti reilussa kuukaudessa 20 kiloa, akuutin stressireaktion vuoksi. Mukavampi toki niin päin, että paino putosi, kuin että oisi noussut. Painan nyt n.54 kg, olen 170 cm pitkä, nainen.

Ja minä lihon aina, nopeasti ja paljon. 20 kg painonnousu kuukaudessa on hyvinkin mahdollista.

Lihoin myös esim. imetysaikana kun muut laihtuvat, joten toimin varmaan jotenkin eri tavalla kuin useimmat muut.

Mulla sama juttu. Laihdun kesällä, jos on lämmintä, ja rakastuneena. Siis silloin kun asiat on todella hyvin. Onni sopii mulle.

Ihanasti sanottu tuo, että onni sopii minulle.

Mulla on sama juttu, että ihastuneena/rakastuneena/parisuhteessa mä oikein kukoistan ja laihdunkin ihan itsestään ja huomaamatta. Lisäksi olen muutenkin aikaansaava ja energinen.

Äärimmäinen suru jäädytti minut. Palelin koko ajan. Lämmitin saunan ja istuin siellä joka ilta kylmästä täristen. Se kylmyys oli sisällä, jotain käsittämättömän hyytävää.

Voimakas stressi aiheutti minulle psykoottisen kohtauksen: Lueskelin koneelta jotain harmitonta juoru-juttua ja kuvassa oleva Mikko Leppilampi alkoikin liikkua ja puhua minulle. (Jälkeenpäin naurattaa mutta silloin ei edes hymyilyttänyt)

Suljin koneen nopeasti (tiesin että tämä on psykoottinen kohtaus), varsinainen harha ei kestänyt kuin ehkä puolisen minuuttia.

Sitten nousin ylös ja samalla tuli paniikkikohtaus päälle. Kävelin makuuhuoneen ovelle ja ennätin sanoa puolisolle, että tuli paha olla, kun meni taju hetkeksi.

Joskus ahdistuksen takia menee maha niin sekaisin ja kouristaa, että olen pyörtynyt vessanpöntöltä naamalleni.

Voi kunpa voisin olla normaali.

Muutama aika paha paniikkikohtaus. Luulin kuolevani. Stressin pitkittyessä kilpirauhanen lakkasi toimimasta. Nyt on sitten elinikäinen lääkitys. Kiva tämä nyky-yhteiskunta.

Pyörtyminen .

Parin vuoden unettomuus, josta en koskaan toipunut ennalleni. Kroppa meni siitä niin sekaisin, ettei mikään toimi kuten pitäisi. Perheen perustamisen saa unohtaa, niin pahat traumat jäi jatkuvasta heräilystä. Olin ihmisraunio ilman unta. Mun kroppa ei kestäisi samanlaista rumbaa jonkun huutavan mukulan kanssa ja raskauden rasitus vielä siihen päälle.

Stressi aiheutti mulle verenpaineen nousun, jonka seurauksena munuaisvaltimossani ollut pullistuma repesi aiheuttaen massiivisen sisäisen verenvuodon. Tämä tapahtui joulukuussa 2012. 

Väkivaltainen Erecktio...

Sydämessä tuntuva muljahtelu, rytmihäiriö. Tunnissa ainakin 20 kertaa ja oli tosi pelottava, kun en ymmärtänyt silloin syytä siihen. Töissä kävin kuitenkin.

Totaali unettomuus monta päivää putkeen, sen jälkeen pari tuntia pätkittäistä unta per vuorokausi, parin viikon ajan. Olin niin väsymyksestä sekaisin, että kuulin ääniä ja näin harhoja.

Pitkällisen stressin helpotettua järjetön kihelmöinti niskasta varpaisiin.