Lue keskustelun säännöt.
Angelika Leikola (Ismon ex-vaimo) kehoittaa lähtemään kulahtaneesta liitosta
24.03.2023 |
https://www.is.fi/viihde/art-2000009469193.html
Angelikan mukaan etenkin suomalaisilla on tapana jäädä kiinni hartaasti rakennettuun yhteiseen elämään. On ehkä yhteinen talo, yritys tai lapsia, ja tutussa arjessa roikutaan kiinni väkisin, vaikka kaikki voivat huonosti.
Seksielämä on kuollut ja kumppani vihaa jo toista, mutta silti siinä ollaan. Elämästä on tullut sellaista harmaata massaa, eikä uskalleta toivoa mitään parempaa, hän sanoo.
Angelika toivoo, että hänen ja Ismon kokemukset ja Unelmaero-kirja avaisivat ihmisten silmät sille, että kaikesta voi lähteä ja että parempaa kannattaa tavoitella.
Angelika toivoo, että myös nuoret löytäisivät ja hänen ja Ismon kirjan ennen kuin perustavat perheen, menevät naimisiin ja vakiintuvat. Niin voitaisiin ehkä välttyä liitoilta, jotka eivät yksinkertaisesti toimi.
Kommentit (108)
Vierailija kirjoitti:
Hän taitaa luulla olevansa nuoremman oloinen, kuin mitä onkaan, ainakin päätellen siitä, miten puhuu ikäisistään suomalaismiehistä. Vaikuttaa myös, että hän on eron jälkeisessä hybriksessä vielä: kaikki on niin upeaa ja mahtavaa.
Sinä vaikutat tyhmältä rusinalta, jolla on yksinäinen elämä eikä paikkaa, johon työtää bibel.
Ero on lähes aina naiselle hyvä ratkaisu, jos se edes käy mielessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muuttanut nimensä melko monta kertaa...
Jos ero on parempi vaihtoehto kuin parisuhde, niin silloin tietysti pitää erota. Pläkin selvää.
Vierailija kirjoitti:
Typerä Leikola ja akkansa.
Kateellinen bongattu.
Erityisnopea-aivoinen Neiti Suorasuu tekee syväluotaavia havaintoja itsestään, kyvyistään, miehistä, kansallisuuksista. Onnea valitulla tiellä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokainen terve aikuinen ihminen, osaa erota ilman jukiksen sanoja iltapäivä lehdet!
Ismossa ei muuta olekaan kuin kulahtanutta. Kuin kiven alta kaivettu kulahtanut peikko. Vitsit yksinkertaisia mutta se uppoaa amerikkalaisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosittelen samaa! Se on helppoa vielä, kun ei ole lapsia suhteessa, kuten heillä.
Vierailija kirjoitti:
Jokainen saa elää miten haluaa. Pappi kysyi minulta: Tahdotko rakastaa tätä miestä elämäsi loppuun asti. Sanoin, että tahdon. En peru lupaustani omatuntoni takia. Olen mieluimmin rehdisti lupaukseni takana, kuin luuseri, joka pyörtää sanansa.
Toi toimii tasan niin kauan, kuin sun mies haluaa olla sun kanssa. Jos sillä mieli muuttuu, niin sä et mahda sille mitään. Se voi hakea eroa susta, vaikka kuinka pistäisit hanttiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi se nyt tuntua, että Amerikassa miehet ovat kohteliaampia ja kiinnostuneempia deittikumppanista, mutta kuinka pitkään sitä jatkuu. Tarkoitan, että jos tapailee jotain aivan ihanaa ihmistä eikä se jaksa olla kovin pitkään kiinnostunut, vaan siirtyy seuraavaan kukkaan, niin tuleehan siitä pettymys. Ei se aina niin mene, että molemmat haluavat lopettaa suhteen, vaan useinhan erossa toinen jättää toisen kuin vanhan rukkasen.
Just näin. Tai toinen on sarjapettäjä, ihan kansallisuuden riippumatta, kokemusta on.
Exäni tunnusti 8 pitkää sivusuhdetta eron hetkellä. Yhdessä ehdittiin olla toista vuosikymmentä. Olin tiennyt yhdestä syrjähypystä, antanut anteeksi ja aloitettiin puhtaalta pöydältä. Pari vuotta myöhemmin oli yksi sunnuntai-iltapäivä, kun hän kertoi rakastuneensa toiseen. Mitään intiimiä ei tietenkään ollut heidän välillään tapahtunut, puolison kertoman mukaan. Eipä varmaan. Erosta puhuttaessa kokeilin kepillä jäätä ja annoin ymmärtää, että tiedän hänellä olleen muitakin kuin ne kaksi, joista virallisesti tiesin. Hän tunnusti kahdeksan eri suhdetta, joista pisin oli ollut tapailua epäsäännöllisesti monen vuoden ajan. Kaiken lisäksi se oli hänen kollegansa eri työyksiköstä, jonka olin tavannut useita kertoja.
Luottamuksen rakentaminen toiseen ihmiseen on ollut vaikeaa noiden kokemusten seurauksena. Jos joku on minua kohtaan liian kohtelias, liian huomaavainen tai liian ulospäin suuntautunut, minulla nousee heti vastustus ja epäilys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen saa elää miten haluaa. Pappi kysyi minulta: Tahdotko rakastaa tätä miestä elämäsi loppuun asti. Sanoin, että tahdon. En peru lupaustani omatuntoni takia. Olen mieluimmin rehdisti lupaukseni takana, kuin luuseri, joka pyörtää sanansa.
Näin minäkin ajattelen. Kaveria ei jätetä.
Tässä on ihana ohjenuora. Vaikka suuret intohimot on jo entistä päivää niin kaveria ei jätetä. Niinhän se on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen saa elää miten haluaa. Pappi kysyi minulta: Tahdotko rakastaa tätä miestä elämäsi loppuun asti. Sanoin, että tahdon. En peru lupaustani omatuntoni takia. Olen mieluimmin rehdisti lupaukseni takana, kuin luuseri, joka pyörtää sanansa.
Näin minäkin ajattelen. Kaveria ei jätetä.
Tässä on ihana ohjenuora. Vaikka suuret intohimot on jo entistä päivää niin kaveria ei jätetä. Niinhän se on.
Mutta se voi jättää sut.
Toi oli niin myötähäpeää herättävä artikkeli, että huh 😅
Koko juttu tuntui olevan yhtä jatkuvaa aivopierua. Mahtaa olla mielenkiintoista luettavaa ton tädin tuotokset 😂
Toinen antaa itsestään sosiaalisesti kömpelön kuvan ja on julkisesti kertonut ADHD diagnoosistaan, mutta kuitenkin ymmärtää ja taitaa sosiaalisen kompuroinnin ja vuorovaikutuksen merkityksen ja luovii ihmisten seassa menestyksekkäästi ilmeistä puutteista huolimatta. Toinen istuu lukitussa vessassa ja miettii olevansa vähintään FBI asiantuntija ja taideprofessori. "Miksi minua ei oteta tosissaan vaikka olen paljon fiksumpi kuin kukaan teistä". Se, että pitää jenkkien yliteennäistä kiinnostusta ja tekopirteyttä upeana asiana, kertoo ihmisestä jo tosi paljon. Ja toi, että selvästi on huomattavasti enemmän samoilla linjoilla kaikessa, nuorempien miesten kanssa on ihan samaa huttua jota jokainen elähtänyt parikymppisiä saalistavat setämies luulee itsestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eihän mikään liitto kestäisi muutamaa vuotta pidempää jos heti erotaan kun tulee vaikeuksia.
Olen ollut sinkkuna melkein 10 vuotta. Jos joskus suhteeseen pääsen niin en todellakaan ihan helpolla luovuta. Eikä edes olisi mukavaa vaihtaa kumppanista toiseen ja aloittaa alusta. Kaikki deittailu ja tutustuminen on nykyään niin raskasta että en voi suositella.
Sitten tietysti eri asia jos suhteessa ei ole ollenkaan rakkautta.
"Eihän mikään liitto kestäisi muutamaa vuotta pidempää jos heti erotaan kun tulee vaikeuksia."
No meillä on kestänyt eli olet väärässä. Tai no, mitä tarkoitat "muutamalla vuodella"?
Olemme olleet 28v yhdessä eikä olla vielä saatu riitaa aikaiseksi eli ei ole vielä niitä "vaikeuksia" näkynyt. Ja ei, kumpikaan ei ole alistettu osapuoli vaan osaamme keskustella jos tulee eri näkemyksiä asioista.
On täysin eri asia, jos pariskunta eroaa kuin että perhe hajoaa - heillä ei ollut lapsia. Kyllä lapset panevat vähän pitempään vielä harkitsemaan, kun kaikki on kuitenkin hyvin, on vaan vähän "väljähtynyttä". Eroperheen lapset kärsivät nimittäin aina.
En vaihda koskaan, jos luovun, se tapahtuu pakosta. Sama ollut yli 30 vuotta, on varmaan alkuajoista väljähtynyt, mutta mitä sitten? Jos on itsekin lähes vaihdevuosissa, miksi pitäisi lähteä nussimaan uusia?
30: Totta. Tangoon tarvitaan kaksi, mutta eroon riittää yksi.
Vierailija kirjoitti:
Toinen istuu lukitussa vessassa ja miettii olevansa vähintään FBI asiantuntija ja taideprofessori. "Miksi minua ei oteta tosissaan vaikka olen paljon fiksumpi kuin kukaan teistä". Se, että pitää jenkkien yliteennäistä kiinnostusta ja tekopirteyttä upeana asiana, kertoo ihmisestä jo tosi paljon. Ja toi, että selvästi on huomattavasti enemmän samoilla linjoilla kaikessa, nuorempien miesten kanssa on ihan samaa huttua jota jokainen elähtänyt parikymppisiä saalistavat setämies luulee itsestään.
Rouva tunki kyllä itse esille ja julkisuuteen vuosia sitten kun teki ekan kirjansa Angelika Oinaanvaarana ja toimi muutosvalmentajana ja fuck it -valmentajana.
https://www.radionova.fi/uutiset/ajankohtaista/a-94047
Vierailija kirjoitti:
Toi oli niin myötähäpeää herättävä artikkeli, että huh 😅
Koko juttu tuntui olevan yhtä jatkuvaa aivopierua. Mahtaa olla mielenkiintoista luettavaa ton tädin tuotokset 😂
Toinen antaa itsestään sosiaalisesti kömpelön kuvan ja on julkisesti kertonut ADHD diagnoosistaan, mutta kuitenkin ymmärtää ja taitaa sosiaalisen kompuroinnin ja vuorovaikutuksen merkityksen ja luovii ihmisten seassa menestyksekkäästi ilmeistä puutteista huolimatta. Toinen istuu lukitussa vessassa ja miettii olevansa vähintään FBI asiantuntija ja taideprofessori. "Miksi minua ei oteta tosissaan vaikka olen paljon fiksumpi kuin kukaan teistä". Se, että pitää jenkkien yliteennäistä kiinnostusta ja tekopirteyttä upeana asiana, kertoo ihmisestä jo tosi paljon. Ja toi, että selvästi on huomattavasti enemmän samoilla linjoilla kaikessa, nuorempien miesten kanssa on ihan samaa huttua jota jokainen elähtänyt parikymppisiä saalistavat setämies luulee itsestään.
Älä nyt viitsi vääristellä! Eihän tällä Angelicalla mitään adhd-diagnoosia ole eikä sellaista ole missään lukenut. Ismo Leikola on kertonut, että hänellä on adhd. Se ei tartu!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän mikään liitto kestäisi muutamaa vuotta pidempää jos heti erotaan kun tulee vaikeuksia.
Olen ollut sinkkuna melkein 10 vuotta. Jos joskus suhteeseen pääsen niin en todellakaan ihan helpolla luovuta. Eikä edes olisi mukavaa vaihtaa kumppanista toiseen ja aloittaa alusta. Kaikki deittailu ja tutustuminen on nykyään niin raskasta että en voi suositella.
Sitten tietysti eri asia jos suhteessa ei ole ollenkaan rakkautta."Eihän mikään liitto kestäisi muutamaa vuotta pidempää jos heti erotaan kun tulee vaikeuksia."
No meillä on kestänyt eli olet väärässä. Tai no, mitä tarkoitat "muutamalla vuodella"?
Olemme olleet 28v yhdessä eikä olla vielä saatu riitaa aikaiseksi eli ei ole vielä niitä "vaikeuksia" näkynyt. Ja ei, kumpikaan ei ole alistettu osapuoli vaan osaamme keskustella jos tulee eri näkemyksiä asioista.
Tuo on yhden osapuolen subjektiivinen näkemys, että ei ole vaikeuksia. Toisen osapuolen mielestä niitä todennäköisesti on ollut, koska parisuhde ei yleensäkään ole ruusuilla tanssimista joka ikinen päivä. Liitto, joka toisen mielestä toimii, voi olla toisen mielestä väljähtynyt ja tylsä. Siksi ei lähtökohtaisestikaan ole mahdollista, että pariskunta eroaisi aina yhteisellä päätöksellä.
Omat vanhempani erosivat, kun olin 33-vuotias kahden lapsen äiti. Kotona oli 2,5-vuotias ja pieni vauva, kun jouduin tukemaan ja kuuntelemaan murheita, auttamaan talon myynnissä yms. Toinen heistä oli sitä mieltä, että liitto oli aina ollut hyvä ja tasapainoinen eikä mitään vikaa. Toinen oli sitä mieltä, että se liitto oli jo niin nähty, eikä mitään uutta ikinä. Kauhean kivulias prosessi, kun toinen on miettinyt vuosia, pitäisikö lähteä ja toisella on liitossa ollut hyvä elämä yhdessä. Pari vuotta eron jälkeen he alkoivat taas pitää yhteyttä, syntyi ehkä jopa ystävyys. Isäni ei enää elä, mutta kyllä äiti oli hänelle henkinen tuki loppuun asti.
Tämä ei edes ole riippuvaista iästä vaan enemmänkin ihmisen tasosta.
Jos ei ole tasokas ihminen niin ei ole missään ikävaiheessa mahdollista saada sellaista kumppania, johon voisi oikeasti ihastua, varsinkaan miehenä. Ihastuminen on luksusta, johon suurella osalla ei ole varaa.