Lue keskustelun säännöt.
Oletko tehnyt typerät/tappiolliset asuntokaupat?
23.03.2023 |
Aina kuulee tarinoita, kuinka asuntokaupoilla on saatu myyntivoittoa, kämpän arvo on noussut ajan kuluessa jne. Onko täällä ketään, kuka olisi tehnyt typerät asuntokaupat? Me ostettiin vuonna 2020, kun markkinat olivat kuumimmillaan. Nyt työpaikan vaihdoksen ja yllätys-perheenlisäyksen myötä joudutaan myymään, tappiota tulee n. 15 tuhatta euroa. Ostohetkellä tutkittiin alueen ja taloyhtiön aiempia pyyntihintoja, ei mielestämme tarjottu liikaa niihin verrattuna jne. ja silti tulee reippaasti takkiin. Kyllä harmittaa ja jopa hävettää, vertaistuki olisi paikallaan. Kämppä ei ole pk-seudulla, kyseessä keskisuuri suomalainen kaupunki, ns. maakuntakeskus.
Kommentit (106)
Vierailija kirjoitti:
Meille tuli takkiin noin 40k. Jouduttiin myymään heti linjasaneerauksen jälkeen ja alunperin maksettiin liikaa.
Me jos nykyinen koti pistettäisiin myyntiin, isot tappiot tulisivat myyntihinnasta ja remonteista (taloyhtiön & omat). Ostettiin 11v sitten asunto pienestä itäsuomalaisesta kaupungista ja nyt ollaan jumissa täällä, vaikka periaatteessa haluttaisiin muuttaa muualle. Kylmää on näiden vuosien aikana ollut kyyti asuntojen arvon laskun suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun ylimmän kerroksen asunnossa oli keväällä lumien sulaessa kattovuoto. Taloyhtiö maksoi korjauksen, mutta tietysti kämpän arvo laski, kun oli ollut paha vesivahinko. Alakerran asunto kärsi myös vaurioita.
Joskus nuorena poikana lyötiin sisarusten kanssa meille "tunnearvoa" olevaan kämppään kiinni yhteensä 40k.
Tappiota tehtiin myyntitilanteessa about 20k, mutta tässä tapahtui kaikenlaista. Onneksi jokaisen osuudeksi jäi vaan vajaa -5k. Mutta vuokratuloja tuosta kerettiin saamaan, eli tappio ei ihan tuotakaan. Mutta kaupat oli tyhmät ja kauhea stressi pitkän aikaa.
Voin myös vertaistukena kertoa oman kryptosalkun tilanteen, about -40%, ei muuta kun ostelee lisää ja tasaa tappioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No meidän taloyhtiössä ilmeni kalliita korjaus-/remonttitarpeita, joita jouduttiin me osakkaat sitten maksamaan. Harmittaa kun sillä rahalla (myyntihinta + remontit) olisi ostanut jo uudenkarhean asunnon.
Uusissakin voi olla vikoja. Eiköhän sellainenkin harmittaisi.
Niissähän sitä vasta tuntuukin olevan, ainakin jossain Jätkänsaaressa yms. Ei ole edes talo ehtinyt valmistua ennen ekoja vesivahinkoja.
Noh, kyllähän vanhassa talossa asuvana ja sitä remppailevana aina miettii, että meneekö taloon lopulta enemmän rahaa kuin mitä sen arvo on. Toisaalta kai itse asumiselle ja asumisviihtyvyydellekin voi laskea jonkinlaisen arvon :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En itse, mutta tutulla on kivitalo maalla. Maksoi kaikkineen melkein 500k. Nyt se on 15 vuotta vanha toki, mutta alue on sen verran kuollut että välittäjä antoi hinta-arvion 210k...
Vierailija kirjoitti:
No ei voinut tätä markkinaa etukäteen tietää. Ette te tyhmiä olleet, vaan markkinoiden ehdoilla toimitte. Niin voi käydä missä tahansa sijoitustoiminnassa. Sama se on kryptojen kanssa, niistä kuulee vaan kuin tavistyhmikset on tienanneet miljoonia, mutta totuus kuitenkin on, että moni myös menettää rahaa kryptoihin.
Ihan sama se on osakesijoittamisessa. Vaikka julkisuudessa esitellään vain näitä osakkeilla rikastuneita, niin totuushan edelleenkin on, että osakkeissa voi myös hävitä.
Tai tarkalleen, kaikkeen sijoittamiseen pätee tuo. Voi voittaa tai hävitä. Liikaa julkisuudessa esitellään vain voittajia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä olen tehnyt, todella typerät kaupat. Sen tosin tiesin jo ennen kuin tarjouksen jätin. Tunteen perusteella tein nämä kaupat, mutta tiedostin kyllä järjellä ne kaikki syyt, miksi ei kannattaisi ostaa tätä asuntoa, täältä ja siihen hintaan. Tiesin tekeväni huonot kaupat, mutta tein silti, koska halusin tämän.
Jos ostit pitkäaikaisen asunnon, ehdit unohtaa ketutuksen ja nauttia saatuasi juuri haluamasi asunnon. Omaksi asunnoksi ostetun asunnon hintakehityksellä ei ole väliä. Saathan asua siinä vaikka lopun elämääsi, mikäli muut puitteet ovat sopivat. Ne, jotka laskeskelevat joka pennin, mitä asumaansa asuntoon on käyttänyt, ovat asunnon vaihtajia, jotka eivät osaa todeta, että tämä asunto on hyvä ja täällä viihdyn pitkään. Vaikka lopun elämääni. Unohda kokonaan katumiset ja itsesi soimaamiset ja nauti hyvä ihminen haluamastasi asunnosta.
Vierailija kirjoitti:
Ostettiin Helsingistä 70-luvun kerrostalokolmio alueella, jossa ei ole merkittävää arvonnousua. Melko pian ostamisen jälkeen yhtiöön tehtiin erittäin kallis julkisivu- ja piharemppa, jonka kustannukset paisuivat melkoisesti ilman, että siitä olisi asunnolle merkittävää arvonnousua. Kukaan ei ole valmis maksamaan siitä, että paloauto pääsee joka puolelle taloa...
Myytiin 7 vuoden jälkeen suunnilleen samalla hinnalla kuin ostettiinkin, yhtiörempan kulujen verran tuli takkiin.
Toisaalta, halpa oli laina, samaan aikaan ehdin sijoitella ylimääräistä rahaa muualle, eli lopullinen tilanne ei välttämättä ollut niin paha.
Vähän ohiksena, mutta luulisi, että aika moni olisi valmis maksamaan siitä, että paloauto pääsee joka puolelle taloa. Se kun on varmaan aika lailla elämän ehto siinä tapauksessa jos tulee tulipalo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en ole toistaiseksi tehnyt tappiollisia kauppoja. Saatan kyllä vielä tehdä.
En ota asiasta stressiä, koska ajattelen näin: asuminen maksaa aina. En ikinä olisi ostanut sellaista asuntoa, jonka arvokehitys on kaikkein nopeinta. En vain viihdy sellaisissa paikoissa. Jos olisin vuokrannut samanlaisen paikan, olisin kuitenkin käyttänyt kymmeniätuhansia vuokriin sinä aikana kun nyt maksoin omaani. Olen saanut koko ajan käyttää asuntoa kuin omaani ja tehdä muutoksia mieleni mukaan.
Juuri tällä hetkellä asuntoni arvon pitäisi tulla alaspäin ainakin 50 000 euroa ostohetkestä, jotta oikeasti voisin laskea ostopäätökseni tappiolliseksi.
Pakko kommentoida, että itseäni harmittaa eniten se asuntokauppa, jota en tehnyt. Eli 2000-luvun alussa asuin vuokralla yksiössä Punavuoressa nuorena opiskelijana. Omistaja olisi ollut valmis myymään asunnon minulle, mutta silloin en vielä uskaltanut ottaa asuntolainaa kun opiskelin vielä (olin tosin myös töissä, joten olisin saattanut saada lainaa pankilta). Vähänkö harmittaa nyt, etten uskaltanut ottaa riskiä, sillä asunnon arvo olisi moninkertaistunut sen jälkeen.
Tosin sittemmin taloyhtiöön tuli isot remontit, ml. putkiremontti, joten voi olla, että rahaa olisi mennyt niihin enemmän kuin olisin silloin pystynyt maksamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä olen, tappiota tuli n. 20,000eur, mutta samalla pääsin exästä lopullisesti eroon.
Vierailija kirjoitti:
Ostimme asunnon maaseudulta suht kalliseen hintaan. Talolla ei ole mitään arvoa enää. Tontilla jokirannassa toki.
Pidän silti tätä asuntoa kotina. Kuvat huonwjärjestykset. Pinnat, putket, salaojat, lämmöneristys sekä pintojen päivitykset olisi hyvä laittaa kuntoon.
Asuntolainan korko on nostanut kuluja kuten myös moni muu asia, mutten tällä hetkellä haluaisi asua muualla.
Okt:n vuokraaminen olisi kuitenkin kalliimpaa joten olen ihan tyytyväinen. Lapsi saa tämän perinnöksi ja saa tehdä tälle mitä haluaa. Mahdollisimman vähän yritän tähän taloon laittaa remonttirahaa.
Jos lottovoitto osuisi kohdalle niin rakennuttaisin uuden talon tähän samalle tontille.
Juuri noin toimimalla lapsesi saa perinnöksi arvottoman home ja muut viat sisältävän talon. Älä kuvittele, että talo kuin talo on hyvä perintö. Toki mukavaa, että ajattelet jättäväni perintöä. Omakotitalot ovat kivoja ja rauhallisia asua, mutta loputtomia summia saa niihin rahaa ajan myötä laittaa, että ei tule isoja vikoja. Korjailkaa vaan hissukseen taloa, että se säilyttää arvonsa. Niin ja tehkää remontit ja vikojen korjaukset ajoissa ennenkuin niistä aiheutuu jo teidän elinaikananne asumiskelvoton talo.
Olen itse asunut elämäni aikana omakotitalossa, kerrostalossa, taas omakotitalossa ja nyt loppuiän kerrostalossa. Eniten rahaa elinkustannusten lisäksi meni omakotitaloon oli sitten uusi tai vanha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pakko kommentoida, että itseäni harmittaa eniten se asuntokauppa, jota en tehnyt. Eli 2000-luvun alussa asuin vuokralla yksiössä Punavuoressa nuorena opiskelijana. Omistaja olisi ollut valmis myymään asunnon minulle, mutta silloin en vielä uskaltanut ottaa asuntolainaa kun opiskelin vielä (olin tosin myös töissä, joten olisin saattanut saada lainaa pankilta). Vähänkö harmittaa nyt, etten uskaltanut ottaa riskiä, sillä asunnon arvo olisi moninkertaistunut sen jälkeen.
Tosin sittemmin taloyhtiöön tuli isot remontit, ml. putkiremontti, joten voi olla, että rahaa olisi mennyt niihin enemmän kuin olisin silloin pystynyt maksamaan.
Mulla samanlainen tarina. Olisin aivan hyvin voinut ostaa asunnon, jonkun kivan yksiön, jo parikymppisenä opiskelijana, sillä kävin töissä kaikki opiskeluvuodet. Samalla kertaa olisi lyhentänyt lainaa sen 700 euroa kuussa millä nyt maksoin vuokraa. Silloin jotenkin piti vaan ihan itsestään selvänä, että vuokralla asutaan ja asunnon omistaminen tuntui kaukaiselta asialta. Jotkut opiskelukaverit näin tekivät, että ostivat asunnon ja myivät sen sitten hyvällä voitolla vuosikymmen myöhemmin.
Vierailija kirjoitti:
Ostimme asunnon maaseudulta suht kalliseen hintaan. Talolla ei ole mitään arvoa enää. Tontilla jokirannassa toki.
Pidän silti tätä asuntoa kotina. Kuvat huonwjärjestykset. Pinnat, putket, salaojat, lämmöneristys sekä pintojen päivitykset olisi hyvä laittaa kuntoon.
Asuntolainan korko on nostanut kuluja kuten myös moni muu asia, mutten tällä hetkellä haluaisi asua muualla.
Okt:n vuokraaminen olisi kuitenkin kalliimpaa joten olen ihan tyytyväinen. Lapsi saa tämän perinnöksi ja saa tehdä tälle mitä haluaa. Mahdollisimman vähän yritän tähän taloon laittaa remonttirahaa.
Jos lottovoitto osuisi kohdalle niin rakennuttaisin uuden talon tähän samalle tontille.
"Remontoidaan niin vähän kuin mahdollista" eli jätetään lapsi perinnöttä. Taloa pitää huoltaa tai se menettää arvonsa -- kiinteistöveroa siitä toki saa silti maksaa. Lapsi ei voi muuttaa "hökkeliin", riittävän huonoin kuntoon päästettyä ei kannata korjata, myytyä sitä ei saa (tai voi koska 5v vastuu "virheistä" jopa purkukuntoisena myydyissä kohteissa), eli edessä lapsella kallis talon purattaminen minkä jälkeen hän ehkä saa sen jokirannan tontin myytyä.
Siksi Suomi on täynnä autiotaloja...
kyllä pitää katsoa peiliin että näkee todellisen iiiddiioootin luulitteko tosiaan että läävien hinnat aina vaan nousee. nyt tervehtyvät hinnoista n30-40% ilmat pois. se on voi voi pyrkyri demarille ei ole muiden vika sinun sinun sijoituksesi vaikka sitä demari tapaan yrität muilla maksattaa. luulitko tosiaan että joku toveri on sinua tyhmempi ja maksaa sinulle vielä voittoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ostimme asunnon maaseudulta suht kalliseen hintaan. Talolla ei ole mitään arvoa enää. Tontilla jokirannassa toki.
Pidän silti tätä asuntoa kotina. Kuvat huonwjärjestykset. Pinnat, putket, salaojat, lämmöneristys sekä pintojen päivitykset olisi hyvä laittaa kuntoon.
Asuntolainan korko on nostanut kuluja kuten myös moni muu asia, mutten tällä hetkellä haluaisi asua muualla.
Okt:n vuokraaminen olisi kuitenkin kalliimpaa joten olen ihan tyytyväinen. Lapsi saa tämän perinnöksi ja saa tehdä tälle mitä haluaa. Mahdollisimman vähän yritän tähän taloon laittaa remonttirahaa.
Jos lottovoitto osuisi kohdalle niin rakennuttaisin uuden talon tähän samalle tontille.
Juuri noin toimimalla lapsesi saa perinnöksi arvottoman home ja muut viat sisältävän talon. Älä kuvittele, että talo kuin talo on hyvä perintö. Toki mukavaa, että ajattelet jättäväni perintöä. Omakotitalot ovat kivoja ja rauhallisia asua, mutta loputtomia summia saa niihin rahaa ajan myötä laittaa, että ei tule isoja vikoja. Korjailkaa vaan hissukseen taloa, että se säilyttää arvonsa. Niin ja tehkää remontit ja vikojen korjaukset ajoissa ennenkuin niistä aiheutuu jo teidän elinaikananne asumiskelvoton talo.
Olen itse asunut elämäni aikana omakotitalossa, kerrostalossa, taas omakotitalossa ja nyt loppuiän kerrostalossa. Eniten rahaa elinkustannusten lisäksi meni omakotitaloon oli sitten uusi tai vanha.
Tällaisissa tilanteissa kannattaa myös kysellä lapsilta, mitä he toivovat. Jos talo maaseudulla on arvoton eivätkä lapset tee sillä mitään, saattavat he mieluummin toivoa vanhempien säästävän remontteihin uppoavat rahat.
Itse ostin ensiasunnon aikoinaan hätiköiden ja se osoittautui virheeksi. En mm. tajunnut verrata maksamaani hintaa alueen yleiseen hintatasoon ja lisäksi maksoin liikaa "liftatusta" asunnosta. Taloyhtiö on vanha ja vaikka putkiremontti oli tehty, on rahaa mennyt ikkuna- ja kattoremonttiin. Onneksi kyseessä oli yksiö, niin sinänsä persnetto on ollu maltillista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ostimme asunnon maaseudulta suht kalliseen hintaan. Talolla ei ole mitään arvoa enää. Tontilla jokirannassa toki.
Pidän silti tätä asuntoa kotina. Kuvat huonwjärjestykset. Pinnat, putket, salaojat, lämmöneristys sekä pintojen päivitykset olisi hyvä laittaa kuntoon.
Asuntolainan korko on nostanut kuluja kuten myös moni muu asia, mutten tällä hetkellä haluaisi asua muualla.
Okt:n vuokraaminen olisi kuitenkin kalliimpaa joten olen ihan tyytyväinen. Lapsi saa tämän perinnöksi ja saa tehdä tälle mitä haluaa. Mahdollisimman vähän yritän tähän taloon laittaa remonttirahaa.
Jos lottovoitto osuisi kohdalle niin rakennuttaisin uuden talon tähän samalle tontille.
Juuri noin toimimalla lapsesi saa perinnöksi arvottoman home ja muut viat sisältävän talon. Älä kuvittele, että talo kuin talo on hyvä perintö. Toki mukavaa, että ajattelet jättäväni perintöä. Omakotitalot ovat kivoja ja rauhallisia asua, mutta loputtomia summia saa niihin rahaa ajan myötä laittaa, että ei tule isoja vikoja. Korjailkaa vaan hissukseen taloa, että se säilyttää arvonsa. Niin ja tehkää remontit ja vikojen korjaukset ajoissa ennenkuin niistä aiheutuu jo teidän elinaikananne asumiskelvoton talo.
Olen itse asunut elämäni aikana omakotitalossa, kerrostalossa, taas omakotitalossa ja nyt loppuiän kerrostalossa. Eniten rahaa elinkustannusten lisäksi meni omakotitaloon oli sitten uusi tai vanha.
Tällaisissa tilanteissa kannattaa myös kysellä lapsilta, mitä he toivovat. Jos talo maaseudulla on arvoton eivätkä lapset tee sillä mitään, saattavat he mieluummin toivoa vanhempien säästävän remontteihin uppoavat rahat.
Itse ostin ensiasunnon aikoinaan hätiköiden ja se osoittautui virheeksi. En mm. tajunnut verrata maksamaani hintaa alueen yleiseen hintatasoon ja lisäksi maksoin liikaa "liftatusta" asunnosta. Taloyhtiö on vanha ja vaikka putkiremontti oli tehty, on rahaa mennyt ikkuna- ja kattoremonttiin. Onneksi kyseessä oli yksiö, niin sinänsä persnetto on ollu maltillista.
Mielenkiintoista kuulla, että näinkin on käynyt. Itse kun olen syyttänyt itseäni siitä, että en ostanut yksiötä jo nuorena.
- tuo joka jätti ostamatta sen Punavuoren yksiön
Olen, ostin 10v sitten 25 000€ yksiön. Nyt myyn sitä 10 000€. Eli jos lasketaan noin 2000€ mitä laitoin remonttiin ja velan korot. Niin tappiota tulee sellaiset 20 000€. No harva varmaan uskoi asuntojen hinnan romahtavan näin. Vaikka asunto onkin muuttotappio alueella. Mutta tuntuu kyllä katkeralta miettiä menettäneensä käytännössä kaiken mitä omisti. Ainut lohdutus on ettei summa ole isompi.
Olen nyt 42v ja minulla ei todennäköisesti ole varaa ostaa koskaan yksiötä kasvukeskuksesta. Laskin tässä ettei minulla ole kun olen maksanut kiinteistönvälittäjän minipalkkion ole edes sitä 15 % omarahoitus osuutta halvimpaankaan yksiöön.
En ole tilanteessa yksin. Samoin on sulanut lukemattomien muidenkin käytännössä koko varallisuus asunnon arvon haihduttua.
En ikinä, enkä tee. Naureskellen kyllä vierestä seurannut muiden toilauluja ja virheliikkeitä näissä. Mutta kun älyä eikä nöyryyttä ole kuunnella järjen ääntä, vaan porskutellaan itsevarmasti ja tehdään järjen vastaisia kauppoja niin saahan siitä sivusta huvittua ;)