Oletko tehnyt typerät/tappiolliset asuntokaupat?

Olen ja en. -Asunto oli surkealla meluisalla paikalla, mutta asunnon myymällä tuli hyvä potti.

Vierailija kirjoitti:

15 tonnia persnettoa ei ole sinänsä edes paljon, vaikka varmasti harmittaa. Monet menettävät huomattavasti isompia summia, jos vaikkapa rakentavat uuden talon jonnekin syrjäseudulle, tulee ero tms. ja talo joudutaan sijainnista johtuen myymään halvalla.

Jep, näin kävi. 15000 persnetto olisi ollut pieni!

Minä myin viime vuonna rivarikaksioni persnetolla. Ostin pikkupaikkakunnalta.

Mutta ei harmita yhtään. Alkuperäinen ostohinta oli alhainen, maksoin lainan 5 vuodessa ja sain asua 11 vuotta pelkkää vastiketta vastaan. Tämä mahdollisti sijoittamisen ja alle keskituloisen duunarin näkökulmasta ihan mukavat voitot tänä aikana.

Laske paljon olisit vuokralla maksanut ja mieti sitä kautta tuleeko tappiota.

Ostettiin Helsingistä 70-luvun kerrostalokolmio alueella, jossa ei ole merkittävää arvonnousua. Melko pian ostamisen jälkeen yhtiöön tehtiin erittäin kallis julkisivu- ja piharemppa, jonka kustannukset paisuivat melkoisesti ilman, että siitä olisi asunnolle merkittävää arvonnousua. Kukaan ei ole valmis maksamaan siitä, että paloauto pääsee joka puolelle taloa...

Myytiin 7 vuoden jälkeen suunnilleen samalla hinnalla kuin ostettiinkin, yhtiörempan kulujen verran tuli takkiin.

Toisaalta, halpa oli laina, samaan aikaan ehdin sijoitella ylimääräistä rahaa muualle, eli lopullinen tilanne ei välttämättä ollut niin paha.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan yllättävän monet tekevät tappiota asuntokaupoissa. Siitä vaan ei puhuta, ainoastaan voitoista. Me tehtiin myyntihinnassa persnettoa 8k, lisäksi muutama tonni remppakustannuksia. Harvoilla alueilla on realistista odottaa jotain huikeaa arvonnousua tai arvonnousua yleensä.

Näin minäkin luulen. Itse olen puhunut avoimesti omista tappiollisista asuntokaupoistani ja monet ovat siinä kohtaa kertoneet, että heillä on samanlaisia kokemuksia, on ollut suuria vaikeuksia saada myytyä tms.

Suomessa vain on tämä kummallinen häpeäkulttuuri moisiin "epäonnistumisiin" liittyen. Ja osa iloitsee, kun toinen ottaa takkiin.

Tilasin uuden ruotsalaisen valmistalon. Elämäni suurin virhe. Se hvetin lato oli ominaisuuksiltaan kuin jostain 40 vuoden takaa.

Helsinkiläisen lähiön 60-luvun kerrostalosta ostettiin asunto. Sitten tuli putkiremppa. Sitten oli vielä tehtävä asunnossakin remonttia, että saataisiin siitä nykyaikainen.

Myimme asunnon noin 70 000 euroa kalliimmalla, kuin mitä itse sen ostimme. Juuri sen verran oli mennyt remontteihin rahaa. (Siihen aikaan tuo raha riitti putkiremppaan ja vielä muuhun remppaan.)

Eli plus miinus nolla.

Ainoa hyöty oli, että olimme maksaneet monta vuotta tuon asunnon pankkilainaa, niin että oli jo pesämuna seuraavaan asuntoon.

Hyödyksi katson myös sen, että opimme mitä on asua vanhassa asunnossa ja kuinka paljon se syö rahaa, varsinkin kun remontteja riittää.

Vierailija kirjoitti:

Olen tehnyt tappiota. Neljä vuotta ehdin asua ja kymppitonni jäi vielä lainaa kun myin kämpän. Iso tappio johtui suurilta osin taloyhtiön remonteista.

Meillä sama. Eron jälkeen myytiin talo ja siitä jäi velkaa myynnin jälkeen. Kumpikaan ei halunnut jäädä asumaan entiseen yhteiseen kotiin, vaikka olisi ollut taloudellisesti mahdollista ostaa toinen ulos.

Miettikääpä niitä epäonnisia, joiden kohdalle osuu hometalo. Saattaa olla iso laina niskassa ja koti käytännössä arvoton.

Isoisä osti taantuvasta pikkukaupungista uuden kaksion vuonna 2009. Talo oli vanhusten tarpeita ajatellen suunniteltu, oli automaattiset ulko-ovet, kamerasummerit ulos jne. Pappa menehtyi vuonna 2015 ja kuolinpesä laittoi asunnon myyntiin. Varmaan 50% saivat alkuperäisestä ostohinnasta.

Vierailija kirjoitti:

Minä myin viime vuonna rivarikaksioni persnetolla. Ostin pikkupaikkakunnalta.

Mutta ei harmita yhtään. Alkuperäinen ostohinta oli alhainen, maksoin lainan 5 vuodessa ja sain asua 11 vuotta pelkkää vastiketta vastaan. Tämä mahdollisti sijoittamisen ja alle keskituloisen duunarin näkökulmasta ihan mukavat voitot tänä aikana.

Tämä oli fiksua!

Me jäätiin kahden asunnon loukkuun, kun tyhminä ostettiin uusi ennen kuin oma entinen asuntoni oli myyty. Luultiin sen menevän suht nopeasti kaupaksi, vaan olimme väärässä. Hintaa piti lopulta alentaa reilusti ja persnettoa tuli ainakin 20k.

Olen tehnyt. Asunnon piti olla hyväkuntoinen, paljastuikin hometta. Hirveällä työllä remontoinnin jälkeen piti myydä tappiolla, oli oikeasti hyväkuntoinen silloin mutta en itsekään uskaltaisi välttämättä lähteä jos papereissa moista edes vilahtaa.

Nykyään ei välttämättä ole edes fiksua ostaa kaikissa tilanteissa omaa asuntoa. Esimerkiksi kaksiota yhteiseksi ensimmäiseksi kodiksi, joka pitäisi saada myytyä muutaman vuoden kuluttua kun aletaan perustaa perhettä. Voi olla kannattavampaa ostaa se ns. perhekoti ensiasuntona.

No joo, ostettiin asunto jonka 5-vuotissuunnitelmassa ei ollut isoja remontteja. Olisi kuitenkin pitänyt tajuta laskea, että sen ikäisessä kämpässä putkiremontti on edessä alle 10v päästä, jos tehdään ajallaan. Sen lisäksi oli kattoremonttia, ikkunaremonttia jne. Rahaa paloi.

Toki ei sekään ole hyvä, jos taloyhtiössä jätetään tekemättä isot remontit. Noitakin tapauksia on nähty, että esimerkiksi rivitaloyhtiö on rakennettu vuonna-78 ja kaikki isot rempat tekemättä.

Tavallaan. Tiesin jo ostohetkellä, että se oli virhe, mutta annoin tilanteen viedä. Olin raskaana ja esikoinen oli taapero. Kaipasin kaksion jälkeen tilaa, mutta koska olin hoitovapaalla, piti tehdä kompromissi että mstä ostetaan ja mitä.

Jälkeenpäin ajateltuna olisi kannattanut ostaa toiselta asuinalueelta kolmio jossa olisi ollut vähemmän remontin tarvetta. Ostettiin rivitaloneliö huonomaineisemmalta alueelta halvalla.

Myymiseen meni kauan. Ei todellakaan mitään "oho, tuli tarjouskilpailu ja saatiin x määrä voittoa". Asunto meni kaupaksi sillä hinnalla millä oltiin se yhdeksän vuotta aiemmin ostettu. Asunto oli rempattu katosta lattiaan.

Onneksi oltiin maksettu lainaa pois tuona aikana. Mutta itse olin inhonnut tuolla asumista, vaikka alue ei ollut todellakaan mikään slummi, vaan siistiytynyt ajan saatossa. En vaan tykännyt, ja edelleen mietin että miten monta vuotta siinä meni hukkaan.

Ostettiin ensiasunto pahimpaan aikaan. Tutkimme kyllä naapuruston hintatasoa mutta se putosi jyrkästi heti kauppojen jälkeen.

Asutaan tässä edelleen mutta omansa saisi pois varmaan todella monen vuoden jälkeen tulevaisuudessa.

Ostettiin puolikas paritaloa, joka oli osa rivaria. Jokunen vuosi myöhemmin muuttanut keksi, että pitää tehdä remppa jos toinenkin. Siinä oli esimerkiksi piha levälllään yhden kesän ihan suotta. Omasta halustamme teimme sisätiloihin muutoksia jo aiemmin.

Saatiin myytyä ehkä vähän paremmalla kauppahinnalla kuin ostimme. Remontit mukaan lukien sanoisin, että jäätiin tappiolle noin 50 000 €.

Mikä ihmeen 15 tonnin tappio? Jossain on pakko asua, ettekä olisi pystyneet vuokralla asumaan tuolla summalla kuin noin vuoden, ette vuodesta 2020 lähtien. 

Aika näyttää, onko me tehty tappiolliset asuntokaupat vai ei. Sen verran halpa asunto ja pieneltä paikkakunnalta oli, että isoja voittojakaan tästä ei tosin tulla käärimään. Mutta ostimmekin tämän kodiksi, jossa asua ja kasvattaa lapsemme, emme sijoitus- tai rikastumismielessä.