HS: Arjen vapaamatkustajat vievät parisuhteet eroon

Sen kaiken suunnittelun ja ohjaamistyön lisäksi avioliitossa sain tehdä sitä ns. tunnetyötä. Yrittäjämies tuli aina kotiin valittaen kaikesta ja piti kuunnella hänen työhuoliaan. Samalla hoidin ne kolme pientä lasta. Kun olin raskaana kolmatta kertaa ja selkäni meni rikki niin pyysin miestä imuroimaan, koska en itse enää kyennyt. Ei, hän kehotti pyytämään naisystävääni imuroimaan. Siinä kyllä turhautui ja paloi pinna niin monta kertaa, että lopulta pariterapian kautta otin eron. Mies ei tietenkään halunnut vaan uhriutui kaikille valehdellen, että minulla oli vieras mies. MIkä helpotus kun pääsin lasten kannssa eroon tuosta kivireestä.

Vierailija kirjoitti:

Naisilla, ei kaikilla mutta joillain, on tyypillisesti tapana määrittää asiat ja aikataulut joissa ne pitää tehdä. Joillakin on jotain siivousneurooseja ja siivota pitää vaikkei olis likaistakaan. Kerran päällä ollut paita pitäis pestä samoin tein, vaikkei muija edes haista tai näe onko se puhdas. Lapselle pitäis antaa aina antaa just se aamiainen jonka muija haluaa ja samanlaisista vaatteista valita just ne jotka vaimo sille päivälle haluaa eskariin, ei perjantain vaatteita vaikkei olis ulkoliuiväkään. Oma leipälautanen pitäis laittaa parin murun takia tiskikoneeseen, vaikka siltä vois syödä parin tunnin kuluttua. Mökillä kahvimuki pitäis aina tiskata käytön jälkeen, vaikka käytän vain omaani ja itse juon siitä ja pidän sen puhtaana kun minulle sopii. Vain naisen ja äitinsä kotoa perityt tavat on oikeat ja vain hänen järjestyksensä on oikea, vaikka haarukat, veitset ja lusikat eivät ole tuossa järjestyksessä. Lisäksi hän vahtii lapsen aamurutiinit juuri omassa järjestyksessään, vaikka asiat hoituis iteltä paremmin vähän eri järjestyksessä. Onko sillä nyt niin väliä laitanko tytön tukan ennen vai jälkeen aamiaisen kuhan molemmat asiat tulee tehtyä?!? Nämä rutiinien orjat joiden mielestä heidän neuroottiset tapansa ovat ainoita oikeita ovat ihmisiä joita pitäis osata varoa.

Jälleen: eikö tuo käynyt ilmi seurusteluaikana?

Eksäni ei viitsinyt tehdä mitään tai teki niin huonosti, että oli pakko nalkuttaa tai tehdä itse uudelleen. Esimerkiksi pyykin mies ripusti niin, että otti kasan koneesta ja heitti telineelle. Siinä ne pyykit ummehtuivat ja haisivat monta päivää, miehen mielestä asia oli hoidettu aivan hyvin. Lakanoiden kanssa hänelläkin oli pahoja ongelmia ja suuttui, jos yritin vaihtaa edes kuukausittain, kun niiden pesuun menee rahaa ja se on aivan turhaa. Samoin hän vihastui, kun tarvitsin kallista laktoositonta maitoa ja meillä riideltiin kuukausikaupalla siitä, miksen voi opetella juomaan kahvia mustana ettei mulle tarttis enää kahvimaitoja ostaa. Itse hän oli kunnon vauvasuu ja omaan kahviinsa lorotti puolet maitoa ja puolet kahvia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ehdi koska vaimo on niin näppärä niiden suhteen. Tehkööt itse kun kaikki pitää aina tehdä heti, koskaan ei ole aikaa levätä ja tehdä niitä sitten joskus,vaikka seuraavana päivänä.

Loppuu se pinin saanti yksi päivä.

Pimpillä kiristäminen onkin kypsän ja tasapainoisen ihmisen merkki. Jynssätköön kaakelinsaumoja hampaat irvessä.

Ei se ole mitään kiristämistä, jos ei näe enää omaa puolisoaan haluttavana.

Tämähän se. Jos puoliso on itselle lähinnä ällötys, niin siihen loppuu ihan kaikki.

Negatiiviselle kierteelle laittavat vauhtia molemmat, yhtä lailla kuin positiivisellekin.

Pahaa oloa tihkuvan 24/7 valittajan seuraa muu perhe pyrkii välttämään, eikä seksi mörrimöykyn kanssa paljoa kiinnosta.

Mikä on naisen vastuu omasta ällöttävästä käytöksestään?

Niin se paha olo johtuu miehestä mutta miehet eivät voi myöntää totuutta. Sitten ihmettelevät kun ei irtoa seksiä. Mieslasta ei kunnioita eikä halua.

Mistä ne äkäiset ä mmät tulee? Miehet tekee ne.

Valitettavasti naisten ongelmat pääsääntöisesti johtuvat naisista itsestään. Aivan kuten miesten ongelmatkin miehistä itsestään. Valitettavasti molemmissa sukupuolissa on havaittu, että itsensä kehittämistä helpompaa on etsiä vikaa muista.

Naisten ongelmat eivät johdu miehistä. Nainen voi itse päättää kenen kanssa on tai onko yksin. Jos mies on riippakivi naiselle, niin se on silti täysin naisen oma vika, koska hän on täysin vapaaehtoisesti ja kenenkään pakottamatta, 100% omalla päätöksellään päättänyt olla hänen kanssaan. Sori vaan, mutta omasta elämästä täytyy ottaa täysi vastuu. Nämä naiset pakoilevat vastuuta, kun vierittävät ongelmansa miehen syyksi.

Ihmettelen omanikäisteni miesten kotikasvatusta. Itse olen siis nelikymppinen mies ja isä.

Minä jouduin ainakin jo nuoresta tekemään paljon kotona. Meillä tilanne oli toki hiukan poikkeuksellinen, koska asuimme maalla, meillä oli sekä maanviljelystä että yritystoimintaa, eli töitä piisasi. 

Totuin tekemään kotona erilaisia töitä jo tosi nuoresta. Meillä ei ollut miesten ja naisten töitä, oli vain töitä ja töitä. Totuin tekemään erilaisia sisä- ja ulkoaskareita 6-7-vuotiaasta alkaen. En oikein itse edes muista, minkä ikäisenä aloin esimerkiksi tiskaamaan, sen muistan, että tiskasin tuolin päällä seisten, ja olin tyytyväinen, kun sain koko perheen astiat tiskattua. Polttopuu- ja lämmityshommia tein jo nuoresta, eli puun kantoa ja varmaan ekaluokkalaisesta asti saunan lämmitystä, myöhemmin uunin ja takkojen lämmitystä. Kakkos- tai kolmosluokkalaisesta asti tein piha- ja puutarhatöitä, eli kastelin ja kitkin kasvimaita, leikkasin nurmikkoa. Yksi vihaamistani töistä oli pihatien reunojen siistiminen käsin, istutuskuokan tai vastaavan avulla. Sitten tulikin jo maatalous- ja halkotyöt, halkojen hakkaaminen alkoi ehkä 5-luokkalaisena, ja sitä riitti..

Seiskaluokalta asti olin myös kesätöissä perhefirmassa, tein täydet päivät. Sen lisäksi kotiin päästyä oli vielä kotitöitä, koska jokaisen piti osallistua myös vapaa-ajalla.

Tästä kaikesta opin olemaan ahkera ja omatoiminen. Kuvaukset siitä, miten jotkut miehet välttelevät kotitöitä, kuulostavat todella utopistiselta. 

Kumma juttu on että jos naiset huolehtii ja kasvattaa perheen pääsääntöisesti yksin niin miten ihmeessä niitä saamattomia nahjusmiehiä vaan sikiää vaikka naiset ovat heidät kasvattaneet. Joku tässä yhtälössä ei nyt pidä paikkaansa.

M

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä itkevät miesvauvat voivat laskea montako näistä asioista on tullut hoidettua viimeisen vuoden aikana:

Lapsen hammaslääkäri ajanvaraus, terveydenhoitaja/ neuvola- ajanvaraus, vienti terveydenhoitajalle tai neuvolaan, vienti hammaslääkäriin, synttärijärjestelyt kuten leipominen tai leikkipuiston paikanvaraus, retken suunnittelu ja organisointi eväineen ja pakkaamisineen, päiväkotirepun pakkaaminen niin että siellä on kaikki tarpeellinen mitä pk on pyytänyt, synttäreille ilmoittautuminen, kaverisynttäreuden lahjat, harrastustuksiin ilmoittautuminen, koiran rokotukset, koiran kynsien leikkuu ja harjaus, pappojen isänpäiväkortit, kummilasten synttärilahjatja joululahjat, omien lasten lahjat ja muut muistamiset yhteisille läheisille jne...

Ja sitten ne päivittäin/ viikottain toistuvat: kauppalistan suunnittelu ja hankinta niin että siinä on huomiotu koko perheen syömiset allergioineen vähintään viikoksi sekä pesuaineet ja wc paperit yms. Ja lapsen lääkkeiden tarkistus että niitä on ja riittää.

Siivous, tiskaus, lasten kuskaus, pyykinpesu ja ripustaminen sekä viikkaus kaappiin, pölyjen pyyhintä, lattianpesu...

Yllättävän usein miehet menee töistä kotiin ja loppuilta on vapaata, vaimolla ei ole vapaata vaikka yhtä pitkän työpäivän olisi tehnyt...

- Lapsen hammaslääkäri ajanvaraus KYLLÄ, vienti myös

- Terveydenhoitaja/ neuvola- ajanvaraus EI

- Vienti terveydenhoitajalle tai neuvolaan KYLLÄ

- Synttärijärjestelyt kuten leipominen tai leikkipuiston paikanvaraus KYLLÄ, tarvikkeiden/herkkujen osto

- Retken suunnittelu ja organisointi eväineen ja pakkaamisineen KYLLÄ, esimerkiksi viime kesänä ollessani lomalla kahden lapsen kanssa, retkeilimme vähintään joka toinen päivä yhdessä eri luontokohteissa ym. Talvella muutama kerta pulkkamäessä eväineen. 

- Päiväkotirepun pakkaaminen niin että siellä on kaikki tarpeellinen mitä pk on pyytänyt; KYLLÄ, joka perjantai, viimeksi tänään hoidin päiväkotiin täydennysvaatteita ja xylitolpastilleja

- Synttäreille ilmoittautuminen KYLLÄ, viimeksi vaimoni ihmetteli isoon ääneen, kuka on "Terhi" jolle viestittelin eräänä iltana; joo, lapsemme kaverin äiti, jonka lapsella on synttärit

- Kaverisynttäreuden lahjat KYLLÄ, olen nuoremman lapsen kavereiden lahjatoiveista paljon paremmin perillä kuin vaimo

- Harrastustuksiin ilmoittautuminen KYLLÄ

- Koiran rokotukset, koiran kynsien leikkuu ja harjaus EI, koira on vaimon

- Pappojen isänpäiväkortit KYLLÄ, viimeksi ostin myös vaimon isälle, laitoin postimerkin kuoreen ja pakotin sen kirjoittamaan itse terveiset;

- Kummilasten synttärilahjat ja joululahjat KYLLÄ, tiedän edelleen paremmin, mitä poikia kiinnostaa;

- Omien lasten lahjat ja muut muistamiset yhteisille läheisille jne KYLLÄ

 - Ja sitten ne päivittäin/ viikottain toistuvat: kauppalistan suunnittelu ja hankinta niin että siinä on huomiotu koko perheen syömiset allergioineen vähintään viikoksi sekä pesuaineet ja wc paperit yms. KYLLÄ miljoonasti KYLLÄ, vaimolla ei ole pienintäkään hajua, mitä esimerkiksi meidän kuiva-ainekaapissa on, yleensä käyn kaupassa, ja jos en käy, laitan kauppalistan vaimolle

- Ja lapsen lääkkeiden tarkistus että niitä on ja riittää KYLLÄ, meillä ei onneksi ole lapsilla perussairauksia tai allergioita, mutta pidän lääkekaapin sisällöstä huolta (koska itse käyn apteekissa säännöllisesti, vaimo ei)

- Siivous KYLLÄ, imurointi aina ja tavaroiden järjestely melkein aina

- Tiskaus KYLLÄ, hoidan käsitiskin ja tiskikoneen tyhjennyksen/täytön 90%

- Lasten kuskaus KYLLÄ, joka päivä

- Pyykinpesu ja ripustaminen sekä viikkaus kaappiin KYLLÄ; vaimo ei ole pessyt viimeisen vuoden aikana kuin muutaman kerran pyykkiä

- Pölyjen pyyhintä KYLLÄ, erityisesti kirjahyllyt jää minun vastuulleni

- Lattianpesu EI, tämän on ihme kyllä vaimon tehtävänkuvaan kuuluva

👍, olet aarre.

En, olen vaimooni kyllästynyt, kiukkuinen ksipää.

Jos seksielämä ei olisi tyydyttävää, potkaisisin vaimon kadulle. Mutta onneksi se toimii. 

Vähän kärjistetty esimerkki, mutta naisen seksielämää varmasti auttaa kun ei tarvitse kaikesta mahdollisesta stressata. Toivottavasti se riittää sinulle. Ei kovin reilulta jaolta silti kuulosta, mutta elämä on valintoja.

Minä naisena haluaisin, että nämä viittaukset kotitöiden ja seksin yhteydestä jäisivät historiaan. Omiin seksihaluihin ei ole koskaan vaikuttanut se, onko koti siisti vai ei. Jos panettaa niin panettaa.

Tällainen retoriikka vain uudistaa sitä vanhanaikaista käsitystä, että seksi on jotain, mitä nainen antaa miehelle (jos on tyytyväinen siihen, mitä mies tekee).

Jos pikkulapsiaikana ei paneta, niin kyllä se johtuu hormoneista eikä kodin siisteydestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajankohtainen aihe meillä tänään koska meillä on parhaillaan kirjoittava abi ja

olen ollut sairas koko sen ajan. Olen ihan väsyksiin asti hoitanut asiat niin että abi pysyisi terveenä. Pitänyt kotona maskia ja tyyliin koskenut esineisiin talouspaperilla pessyt kädet 1000x. Nyt miehellä on kurkku kipeä eikä hän suostu tekemään yhtään mitään sen eteen että saataisiin abi terveenä ja kunnialla kirjoitusten läpi. Abi voi juuri ja juuri päästä opiskelemaan haluamaalleen koulutuslinjalle jos kaikki menee nappiin. Kysyin mieheltä että olisiko hän halunnut että Abi menee kirjoittamaan pitkää matematiikkaa kovassa kuumeessa ja yskässä. Ei kuulema olisi halunnut. Silti ei ole valmis tekemään yhtään mitään ettei niin kävisi tulevissa kokeissa.

Ehdottaisin tuossa tilanteessa miehelle, että ottaa muutamaksi päiväksi hotellihuoneen tai airbnb-majoituksen ja tulee kotiin vasta, kun on terve.

Heh. Kun mies ei suostu laittamaan edes maskia päähänsä viedessään autolla abin kokeeseen tai pesemään käsiään tavalla josta on jotain hyötyä, niin arvaa suostuuko se laittamaan tonnin tuohon...

Tonnin? Tartuttamisaika on ehkä 3-4 päivää. Airbnb-kämpän voi saada reilusti alle satasella/yö. Eli en todellakaan usko, että rahasta olisi kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Miten tällaisten miesten kanssa ylipäätään muutetaan yhteen? Eikö se näy jo seurusteluvaiheessa, että millainen mies kyseessä. 

Homma menee niin, että vauvaa hoitaessa mies kuvittelee naisen muuttuvan joksikin täysipäiväiseksi kotirouvaksi. Hän hoitaa vauvan, miehen ja huushollin. Jos mies tekee jotain normaalia viihtyisyyttä ylläpitävää siivousta niin naisen pitäisi kiittää siitä antamalla seksiä.

Vierailija kirjoitti:

Laiskat miehet uhriutuvat tässä ketjussa ihan urakalla. Minun ei ole tarvinnut ikinä huomauttaa puolisolleni hänen kotitöidensä jäljestä, koska hän tekee ne hyvin ensimmäisellä kerralla.

Eikä minun siksi, etten olisi mennyt saman katon alle miehen kanssa, joka ei olisi jo yksin asuessaan huolehtinut itsestään ja kodistaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tällaisten miesten kanssa ylipäätään muutetaan yhteen? Eikö se näy jo seurusteluvaiheessa, että millainen mies kyseessä. 

Homma menee niin, että vauvaa hoitaessa mies kuvittelee naisen muuttuvan joksikin täysipäiväiseksi kotirouvaksi. Hän hoitaa vauvan, miehen ja huushollin. Jos mies tekee jotain normaalia viihtyisyyttä ylläpitävää siivousta niin naisen pitäisi kiittää siitä antamalla seksiä.

Kenestä miehestä nyt puhut?

Oma kokemus miehenä on, että naiset käyttäytyvät huonommin, itsekkäämmin ja lapsellisemmin kuin miehet nykyään. Muistan että joskus vielä 90-luvulla ja 2000-luvun alkupuolella oli toisin päin, isolla erolla. Mutta naisten alamäki on ollut suurta, ja samalla miehet ovat ottaneet sitä kypsempää roolia minkä naiset ovat menettäneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tällaisten miesten kanssa ylipäätään muutetaan yhteen? Eikö se näy jo seurusteluvaiheessa, että millainen mies kyseessä. 

Ei se näy niin selvästi jos pariutuessa molemmat elää huoletonta nuoren ihmisen elämää. Syödään milloin sattuu ja mitä sattuu ja eletään muutenkin kuin pellossa. Sitten kun tulee lapsi, vain toinen kasvaa aikuiseksi.

Silloin on kai turha syyttää sitä toista?

Vierailija kirjoitti:

Kumma juttu on että jos naiset huolehtii ja kasvattaa perheen pääsääntöisesti yksin niin miten ihmeessä niitä saamattomia nahjusmiehiä vaan sikiää vaikka naiset ovat heidät kasvattaneet. Joku tässä yhtälössä ei nyt pidä paikkaansa.

M

No just siksi voi mennä niin, koska malli. Minä erosin lopulta miehestä ja omasta pojastani ei tullut nahjusta vaan osallistui kotityöhön samoin kuin siskonsakin.

Vierailija kirjoitti:

Kumma juttu on että jos naiset huolehtii ja kasvattaa perheen pääsääntöisesti yksin niin miten ihmeessä niitä saamattomia nahjusmiehiä vaan sikiää vaikka naiset ovat heidät kasvattaneet. Joku tässä yhtälössä ei nyt pidä paikkaansa.

M

Sukupolvikysymys luultavasti. Minunkin äitini (olen 37) vaati minulta paljon enemmän kotitöiden tekoa kuin veljeltä. Veljen piti ehkä kerran kolata lumet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tyytyväinen mieheeni. Huoltaa autot, koneet, pyörät, sukset, kiiinteistöt, maksaa osuutensa laskuista, maksaa omien lastensa kulut. Marjastaa ja kalastaa. Minä käyn kaupassa, laitan ruuat, pesen pyykit, vaihdan lakanat, tilaan lehdet, hoidan paperi(netti) asiat, maksan osuuteni laskuista, ostan hänelle kivoja vaatteita, hoidan hänen lapsenlapsia, emännöin vieraita, teen voileivät valmiiksi, en nalkuta.

Voihan tuollaiseenkin jakoon tyytyä. Käytännössä mies siis puuhastelee kaikenlaista samaan aikaan, kun sinä pyörität arkea. Kalastaminen ja marjastaminen ovat kyllä ihan harrastuksia. Teillä taitaa olla todella paljon huollettavia vehkeitä ja isot tilukset, jos tuo jako menee edes etäisesti tasan.

Näin se usein menee. Miesten työt on noita puuhasteluja. Olispa kiva vaikka kerran viikossa leikata nurmikko auringonpaisteessa, mutta sen sijaan olen joka päivä sisällä kuorimassa perunoita (kärjistys, ennen kuin joku alkaa ulvoa).

Itse olen suurinpiirtein tyytyväinen työnjakoomme.

Tuo, kun puuhastelemme jotain pihalla, harmittaa myös joskus. Kumpikin on työn touhussa eikä miestä kiinnosta pätkääkään, että koska/mitä syödään tai juodaan. Se olen minä, joka hakee juotavaa ja keskeytän oman mielekkään tekemisen mennäkseni tekemään ruokaa. Lapsiperheessä kuitenkin täytyy olla ruuat tasaisin väliajoin eikä silloin kun huvittaa sitä tehdä. Mieheni ei järjestä ruokaa, paitsi kun olen kipeänä, silloinkin se on yleensä noutoruokaa.

Mieheni on kuitenkin yksi niistä maailman ihanimmista miehistä, joten jotain täytyy päästää sormienkin lävitse. Uskon, että hän tekee minulle saman! Näin on toiminut hyvin yli 20v.

Sellainen mies, jonka isä on laiska vätys ja äiti passannut poikansa piloille.

Vierailija kirjoitti:

Eksäni ei viitsinyt tehdä mitään tai teki niin huonosti, että oli pakko nalkuttaa tai tehdä itse uudelleen. Esimerkiksi pyykin mies ripusti niin, että otti kasan koneesta ja heitti telineelle. Siinä ne pyykit ummehtuivat ja haisivat monta päivää, miehen mielestä asia oli hoidettu aivan hyvin. Lakanoiden kanssa hänelläkin oli pahoja ongelmia ja suuttui, jos yritin vaihtaa edes kuukausittain, kun niiden pesuun menee rahaa ja se on aivan turhaa. Samoin hän vihastui, kun tarvitsin kallista laktoositonta maitoa ja meillä riideltiin kuukausikaupalla siitä, miksen voi opetella juomaan kahvia mustana ettei mulle tarttis enää kahvimaitoja ostaa. Itse hän oli kunnon vauvasuu ja omaan kahviinsa lorotti puolet maitoa ja puolet kahvia.

Näin just että hommat tehdään niin huonosti että nainen tekee ne lopulta itse. Hyvä esimerkki tuo pyykin ripustus. Jos pyykit myttää telineelle, en kehtaa pukea lapsille ryppyisiä vaatteita päälle ja on pakko silittää. Itsehän suoristan vaatteet telineelle niin että ne voi pukea suoraan päälle ja silitän vain juhlavaatteet. Mutta hei, isän pitää saada tehdä asiat omalla rennolla tavallaan. Tosi kätevää miehille että se on myös tapa jolla saadaan naiset tekemään itse. Johan kokkausvuorokin on helppoa siirtää vaimolle, kun mies tarjoaa ruoaksi pelkkää paskaa ilman mitään vihanneksia. Keitettyä makkaraa sinapilla ja lihapiirakkaa ketsupilla päivästä toiseen.