HS: Jättitutkimus: Liikunta auttaa todella paljon masennukseen!

Se on yksi tukimuoto.

Aika moni pälättää vain lääkkeistä eikä ole valmis mihinkään muuhun.

Kun juuri se et ympäristön tuki on mm. säännöllinen elämänrytmi, liikunta yms. Harrastukset tms.

Vakavissa tapauksissa. Itellä oli keskivaikea masis. Ympäristö kunnossa liikuntaa ja sit vain katosi unet 5 viikoksi.

Vuosi terapiaa tarvittava nukahtamislääkitys ja unettava masislääke.

Terapia hyödytön, ei puhuttu mitään. Muu ympäristö kondiksessa......Ei oo masennusta näkyny 20 vuoteen.

Tähän sopisi sanonta että pyörä on keksitty uudelleen. Kukapa koki tämän yllätyksenä?

Itse sairastin vakavaa masennusta yli viisi vuotta. Opinnot keskeytyivät, menentin työkyvyn ja terveydenhoito jäi vähälle jne. Siihen aikaan kuului monia vaiheita. Hyviä ja huonompia ja kaikkea siltä väliltä. Lopulta minut nosti ylös vain päätös nousta. Tarpeeksi kauan kun olin vellonut työttömänä sängynpohjalla, tajusin ettei minua pelasta kukaan muu kuin minä. Hain töitä, sain töitä ja se oli elämäni käännekohta. Muistan kuinka vaikeaa minun oli aluksi tehdä kahdeksantuntista päivää töissä viidesti viikossa. Se oli suoranaista taistelua, itkua päivästä toiseen. Siihen ohelle aloin treenaamaan salilla 4 kertaa viikossa säännöllisellä rytmillä ja ohjelmalla. Toinen rutiini lisää elämääni. Lopulta urheilusta aloin saada sellaista energiaa ja voimaa joka kantoi pitkät ja raskaat työpäivätkin helpommin.

Terveet elämäntavat ovat avain paranemiseen ja masennuksen kanssa elämiseen. Ei ole ainoa keino, mutta iso vaikutin.

Huomaan ainakin itse että voin parhaiten kun minulla on rutiineja päivässä. Työt, liikunta, terveellinen ruoka. Näistä en luovu.

Vierailija kirjoitti:

Mulle liikunta on henki ja elämä, mutta asiaan: Huvittaa kun aina näissä tämänkaltaisissa ketjuissa superyksilökeskeiset suomalaiset painottavat kaikkea YKSIN tehtävää. Jos oltaisiin esim. Espanjassa oltaisiin aivan kauhuissaan jos joku eristäytyy kämppäänsä edes kahdeksi päiväksi (ellei ole flunssa, noro tms.)

Suomalainen rakastaa antaa ruokavaliovinkkejä, liikuntavinkkejä (jumppaa YKSIN kämpässäsi), mindfullnessvinkkejä, unohdetaan ihan täysin se että moni on aivan kauheassa kunnossa henkisesti nimenomaan yksinäisyyden ja muiden ihmisten aiheuttamien traumojen vuoksi. Tää maa on niin helvetin kylmä ja kova. Ei mietitä voisinko jotenkin kannustaa tai auttaa jotakuta vaikka nyt sitten liikkumaan, ei, heitellään anonyymisti (yksin) netissä ohjeita hyvään elämään. Jotenkin ihan mielipuolista touhua.

Jos joku sanoo ettei halua käydä ulkona kävelemässä kun siellä on muita ihmisiä näkemässä niin ei sille voi antaa ohjeeksi mennä tanssitunnille opettelemaan flamencoa. Muutenkin jos henkilö ei saa juurikaan liikuttua ja viihtyy enemmän kodissaan sängyssä ja tietokoneen äärellä niin mitä vinkkejä sille pitäisi antaa?

Joku Suomi ja Espanja on täysin erilaisia kulttuureja vielä, ihan yhtä lailla suomalaisena voisi kauhistella jatkuvaa ihmisten näkemistä ja puheen pälpätystä. Voit myös itse jakaa täällä sellaisia vinkkejä jotka ovat susta toimivia jos nämä ketjussa olleet ovat kerran huonoja.

Kokemukseni mukaan ei auta vaikeaan masennukseen. Eipä tavoitteellinen valmentautuminen auttanut yhtään mitään henkiseen puoleen. Kaksi vuosikymmentä tuli urheiltua 7-12h viikossa ja koko ajan olin joko vakavasti masentunut tai keskivaikeasti masentunut. Pahimpina kausina en pystynyt tietenkään tekemään mitään eikä liikunta estänyt näiden kausien tulemista eikä auttanut pääsemään niistä pois. Lopulta pitkäkestoinen terapia auttoi.

Eipä tuo ole auttanut tuttua nuorta. Urheili SM-tasolla, harjoittelu kai jonkun 8-10 krt viikossa ja niin vain sairastui masennukseen.

Masennuksen voi nähdä myös positiivisena ja

luonnollisena selviytymisreaktiona kun elämässä tapahtuu aivan liikaa kuormittavia asioita mm. menetyksiä ja pettymyksiä.

Masennus ikään kuin suojaavana tilana kääntää tunteet pois päältä ja antaa mielen prosessoida asioita omaan tahtiin.

Itse olen ollut masentunut pitkään, sairastan OCD:tä myös.

Aloitin masennuslääkkeet v. 2018 ja samoihin aikoihin lopetin liikunnan ja syöminen riisti kädestä. PAM, muutamassa vuodessa olin lihonut 20 kg. Masennuin entisestään ja aloin pukeutumaan mustaan, koska halusin olla näkymätön. Pari kk sitten sain tarpeekseni ja otin yhteyttä personal traineriin.

Tilanne on nyt tämä: 7 kg lähtenyt ja olen taas uskaltauatunut pukeutua väreihin, olen itsevarmempi nyt liikunnan ja ruokavalion ansiosta. Voin todella hyvin ja olen ajatellut lopettaa lääkkeet kun olen taas normaalipainoinen.

Ei ole paskaa tämä, ainakin se AUTTAA huomattavasti.

-M26

Vierailija kirjoitti:

Tähän sopisi sanonta että pyörä on keksitty uudelleen. Kukapa koki tämän yllätyksenä?

Itse sairastin vakavaa masennusta yli viisi vuotta. Opinnot keskeytyivät, menentin työkyvyn ja terveydenhoito jäi vähälle jne. Siihen aikaan kuului monia vaiheita. Hyviä ja huonompia ja kaikkea siltä väliltä. Lopulta minut nosti ylös vain päätös nousta. Tarpeeksi kauan kun olin vellonut työttömänä sängynpohjalla, tajusin ettei minua pelasta kukaan muu kuin minä. Hain töitä, sain töitä ja se oli elämäni käännekohta. Muistan kuinka vaikeaa minun oli aluksi tehdä kahdeksantuntista päivää töissä viidesti viikossa. Se oli suoranaista taistelua, itkua päivästä toiseen. Siihen ohelle aloin treenaamaan salilla 4 kertaa viikossa säännöllisellä rytmillä ja ohjelmalla. Toinen rutiini lisää elämääni. Lopulta urheilusta aloin saada sellaista energiaa ja voimaa joka kantoi pitkät ja raskaat työpäivätkin helpommin.

Terveet elämäntavat ovat avain paranemiseen ja masennuksen kanssa elämiseen. Ei ole ainoa keino, mutta iso vaikutin.

Huomaan ainakin itse että voin parhaiten kun minulla on rutiineja päivässä. Työt, liikunta, terveellinen ruoka. Näistä en luovu.

Itse taas koen, että stressaannun todella paljon töissäkäynnistä tai vaikka jossain opinnoissa yms säännöllisesti käymisestä. Tämä juontaa juurensa kiusaamiseen ja siihen kuinka jännitän sosiaalisia tilanteita. Näin saan todella helposti itseni huonoon kuntoon jos olisi pakko käydä töissä. Hävettää kirjoittaa tätä, mutta niin se vaan on. Samalla toisaalta täällähän pitäisi kaikkien pystyä elämään "normaalisti" ja töissä käymään. Minä en vaan oikein kestä sitä. Pitäisi olla niin itsenäinen työ ja mukava ilmapiiri siellä yms, että voisin edes jotenkin normaalisti siellä käydä. Voin parhaiten, kun saan elää omalla rytmillä ja silloin myös jaksan liikkua ja syödä paremmin enkä menetä uniani. Silloin pystyn myös rentoutumaan. Sitten, kun se oma rytmini sotketaan ja pitäisi osata ja kestää kaikkea niin huonosti käy. Tietysti eihän elämää oikein näin voi elää jos meinaa taloudellisesti pärjätä. Silti jos voin parhaiten tällä omalla tyylilläni niin en tahtoisi huonontaa vointiani. Hävettää silti kirjoittaa tätä.

Vierailija kirjoitti:

Huomattu on. Olen työskennellyt avustajana laitoksessa ihmisille ketkä saa ns. Paniikki ym. Todella sekavia kohtauksia. Usein kun tulin töihin sanottiin täällä on nyt tilanne päällä, pitääköhän teidän perua suunnitelmat. Sanoin ehei lähdemme lenkille. Kävelimme noin 5km koirani kanssa ja joka ikinen kerta kohtaus meni ohi. Tämän jälkeen pystyimme alkaa tekemään alkuperäistä suunnitelmaa. Laitoksessa asuville ihmisille oli mielenterveyden kannalta todella tärkeää säännöllinen liikunta. Jos nämä peruttiin esim. Sairastumisen vuoksi meni osa asukkaista aivan psykoosi kuntoon.

Ammattiurheilijat harvemmin ovat masentuneita. Illalla tulee uni muutamassa sekunnissa kun on raskasta treeniä ja ulkoilua alla.

Suurinosa tuntemistani masentuneista ovat ylipainoisia sisällä viihtyviä kotoilijoita. Miehistä sitten näitä sipsipussi videopeli syrjäytyneitä.

Vaalit tulossa niin mitä mieltä porukka on; otetaanko lisää velkaa ja hoidetaan masentuneita ihmisiä vai käsketäänkö lähteä metsään kävelylle?

Selvä juttu tietysti, että elämäntavoilla on vaikutusta, mutta nuo sipsejä syövät ja videopelejä pelaavat masentuneet mörrit ovat vain pieni osa masentuneista. 

Uskon ehdottomasti, että moni lievästi tai keskivaikeasti masentunut saa apua liikunnasta. Myös traumojen hoidossa siitä on apua.

Sitten ovat sellaiset masentuneet kuin vaikkapa tämä vasta kuollut Jasmin Voutilainen. Kaunis, itsestään huolehtiva nainen. Silti hänellä oli asiat todella huonosti. 

On myös tärkeää muistaa, että on "korkean suorituskyvyn" masentuneita, joilla on monella hyvät elämäntavat ja moni jopa ihmettelee, että "eihän toi voi olla masentunut, kun käy salilla, syö hedelmiä, on laitetut kynnet..." jne. Juuri tuollaiset masentuneet taitavat olla suurimassa hengenvaarassa?!

Tästä ketjusta inspiroituneena ajattelin lähteä kohta pitkälle kävelylle

Kiitos kaikille! :) Ja hyvää päivää kaikille

Itsensä työstäminen on aina tärkeää, liikunta on todella iso osa parantumista... Moni voisi väittää että ei se auta, mutta vasta-argumenttina voisi myös sanoa että kotona istuminenkaan auta. Toisesta saa sentään jotain hyötyjä itselle, toisesta ei saa mitään. 

Tein eilen maksimi mave reenit ja nyt oon masentunut että se siitä

Olen ihan rapakunnossa. 200m jaksaa juosta (hölkätä) suunnilleen, sitten alkaa jalat painaa ja vauhti hidastuu sellaiseen paikallaan hyppelyyn.

Onhan tää tiedetty tyyliin aina. Terveellinen ravitseva ruoka, ja liikunta on paras lääke masennukseen.

No tällä palstalla aina torpataan kaikki liikunta, heti joku tulee kertomaan kuinka serkun kaima kuoli sydäriin lenkillä ollessaan yms.

Samalla  täällä lihakset kasvaa jo koiran kans lenkillä käymisestä,talon ympäri siis."mulla on  paljon lihaksiakin".

Oman jutun voi löytää yllättävästäkin liikuntamuodosta mistä ei ole edes tykännyt aikaisemmin, minulle tämä oli juokseminen. 

Siitä on paljon apua masennukseni hoidossa ja itseni työstämisessä

Suosittelen kokeilemaan mutta lähtekää pienistä liikkeelle <3

Todellakin, ihmisten pitäisi olla tyytyväisiä kun toiset haluaa parempaa itselleen, meidän tulisi vetää toisia ylöspäin ei alaspäin... Kaikki ulkoilemaan tänää!!!! :)

Olin harrastanut liikuntaa noin 5 x vko plus koiralenkit päälle. Olin masennuksen kaltaisessa tilassa enkä vaan pystynyt juoksemaan. Lisäksi keho teki liikunnalle stopin lopettamalla hikoilun ja maitohappojen poiston. Olin aina todella kipeä, myrkytystilan kaltaisessa olossa kaksi pv liikunnan jälkeen.

Nyt kun mieli on parempi, kehokin jaksaa taas kestää liikunnan.

Juu niin auttaa :p tästä on nyt ollut paljon juttua mediassa viimeaikoina mikä on hyvä!

Monet täällä mainitut keinot ovat käytössä esim. mielenterveyskuntoutujien asumispalveluissa. Säännöllinen päivärytmi, ravitsemus ja aktiivinen osallistuminen, mikä voi heidän kohdallaan tarkoittaa esim. kotitöitä, kävelyryhmää tai kuntosalia. Näistä perusasioista lähdetään. Kaikki ovat poikkeuksetta hyötyneet em. asioista. Olen myös tavannut vakavasti masentuneita, jotka ovat tällaisen kuntoutuksen tavoittamattomissa. Muuten kaikki aktiivinen tekeminen on hyödyllistä ja toimintakykyä edistävää, vaikka se ei masennusta parantaisikaan.