HS: Jättitutkimus: Liikunta auttaa todella paljon masennukseen!

Liikunta on siitä myös hyvä että siinä on ihan tajuttomasti varaa kehittyä, se ei koskaan käy tylsäksi jos oikeasti haluu paneutua johonkin tiettyyn tekemiseen, ja sen terveyshyödyt on ihan älyttömät myös mentaali puolella...  

Nää pitäisi olla ihan itsestäänselvyyksiä.

Mie käyn uimassa pari kertaa viikossa, se auttaa paljon!! :))

En tiedä mitä on olla masentunut mutta toki hieman rassasi kun avioero tuli. Kyllä piti katsoa peiliin. Liikunta on hyvästä .

Näinhän se on!

Vierailija kirjoitti:

Näistä kirjoituksista aina näkee kuinka on olemassa "masentuneita" ja sitten meitä oikeasti masentuneita.

Sitten nämä "masentuneet" kuluttaa kaikki mielenterveyspalvelut.

Helppohan se on keulia niiden joiden masennusta aiheuttavat asiat on jo ohi.

Mä tuolla edellissivulla kerroin olleeni masentunut teinistä asti ja miten masennukseni alkoi koulukiusaamisesta. Kliinisesti masentunut koen olleeni 16-vuotiaasta. Olen kyllä vuosien aika monesti hakenut tähän apua ja syönyt lyhyen aikaa lääkkeitäkin, mutta koen esim. terapian saannin olleen niin vaikeaa etten ole jaksanut niitä jonotella.

Olen näiden vuosien aikana myös ollut opiskelemassa ja töissä sekä tosiaan harrastanut liikuntaa. Liikkumisen aloitin pihaleikkeinä lapsena josta siirryin jalkapalloon ja juoksuun. Välillä on ollut vammautumista jolloin olen vaihtanut muihin lajeihin joita on nyt mm. kuntopyörä, lihaskunto painoja nostellen kotona, pilates ja vesijuoksu.

Olen siis tosiaan 36 ja täytän kohta 37. Jos olisin sen sijaan että olisin kuunnellut omaa kehoani ja liikkunut jäänyt jollain masennusdiagnoosilla kotiin syömään lääkkeitä odottamaan terapian ihmeitä niin en olisi varmaan nykyään muuta kuin yksi nimi jossain tilastoissa.

Aika törkeää sanoa etten olisi oikeasti masentunut kun se mörkö on katsellut jostain olan yli nämä 20 vuotta. Olen urheilusta tai kaikesta vaivannäöstä huolimatta kokenut myös työttömyyttä ja rankkoja masennusjaksoja, mutta koska olen luonut itselleni nämä selviytymiskeinot voin pärjätä sen kanssa.

Tuntuu välillä tällaisia kommentteja lukiessa, että jotkut haluavat ihan omia koko masennuksen kun tämäkin sairaus on iso vyyhti ja aina henkilökohtainen, perustuen yleensä kohtaamattomille surun tunteille joita ei olla osattu käsitellä.

Minusta parhaimmat tapani hoitaa asiaa itse ovat olleet yksin tehdyt treenit joiden aikana olen voinut antaa mieleni vapaasti virrata ilman estoja ja asioiden tulla ja mennä pään sisällä takertumatta mihinkään. Se ei onnistu kotona sängyssä makaamalla pää lääkittynä. Jos se ei ole toiminut tähänkään asti niin miksi jotkut pitävät tästä "hoidosta" kiinni eivätkä kokeile jotain muuta?

Liikunnalla on iso merkitys hyvinvointiimme mutta ei sitä ihme lääkkeenäkään pidä mainostaa. Ei paljon hyödyt paina syvästi masentuneen mielessä, jolla sosiaalisten tilanteiden pelkoja ja jonka saaminen ovesta ulos esim. postilaatikolla käymään on työn ja tuskan takana.

Vierailija kirjoitti:

Liikunta on siitä myös hyvä että siinä on ihan tajuttomasti varaa kehittyä, se ei koskaan käy tylsäksi jos oikeasti haluu paneutua johonkin tiettyyn tekemiseen, ja sen terveyshyödyt on ihan älyttömät myös mentaali puolella...  

Nää pitäisi olla ihan itsestäänselvyyksiä.

Sitä tekemistäkin voi aina vaihtaa kun mahdollisuuksia on loputtomasti. Liikuntaa voi myös harrastaa eri tavoin hautaan asti. Vanhemmiten kun nivelet kuluvat voi siirtyä vaikka vesiliikuntaan. Voi yhdistää huvin ja hyödyn ja poimia vaikka marjoja ja sieniä ja kesällä pellolta tai metsästä kukat maljakkoon. Ei maksa mitään ja mikään lääkefirma ei vedä välistä.

Vierailija kirjoitti:

Liikunnalla on iso merkitys hyvinvointiimme mutta ei sitä ihme lääkkeenäkään pidä mainostaa. Ei paljon hyödyt paina syvästi masentuneen mielessä, jolla sosiaalisten tilanteiden pelkoja ja jonka saaminen ovesta ulos esim. postilaatikolla käymään on työn ja tuskan takana.

Silloin on hyvä ottaa niitä lääkkeitä ja pyrkiä saamaan terapiaa, mutta voitko kiistää ettei kävelylenkistä vaikka aikaisin aamusta kun ketään ei ole missään olisi vakavasti masentuneelle hyötyä? Masennusta on myös lievää ja keskivaikeaa joissa pystyy kyllä muutenkin toimimaan.

Mun läheiseni- hoikka ja liikunnallinen- teki itsemurhan. Että älkää ihan vielä nimetkö jeesuksen toiseksi tulemiseksi sitä liikuntaa. Muutenkin vastenmielinen sävy näissä itseä niskasta kiinni. tyylisissä hoito-ohjeen irvikuvissa. 

Suomi on sairaiden paratiisi.

Vierailija kirjoitti:

Mun läheiseni- hoikka ja liikunnallinen- teki itsemurhan. Että älkää ihan vielä nimetkö jeesuksen toiseksi tulemiseksi sitä liikuntaa. Muutenkin vastenmielinen sävy näissä itseä niskasta kiinni. tyylisissä hoito-ohjeen irvikuvissa. 

Olen pahoillani omaisesi takia. Täällä ei kuitenkaan ole pidetty liikuntaa minään ihmelääkkeenä vaan hoitomuotona mitä se onkin.

Vierailija kirjoitti:

Huomattu on. Olen työskennellyt avustajana laitoksessa ihmisille ketkä saa ns. Paniikki ym. Todella sekavia kohtauksia. Usein kun tulin töihin sanottiin täällä on nyt tilanne päällä, pitääköhän teidän perua suunnitelmat. Sanoin ehei lähdemme lenkille. Kävelimme noin 5km koirani kanssa ja joka ikinen kerta kohtaus meni ohi. Tämän jälkeen pystyimme alkaa tekemään alkuperäistä suunnitelmaa. Laitoksessa asuville ihmisille oli mielenterveyden kannalta todella tärkeää säännöllinen liikunta. Jos nämä peruttiin esim. Sairastumisen vuoksi meni osa asukkaista aivan psykoosi kuntoon.

Ammattiurheilijat harvemmin ovat masentuneita. Illalla tulee uni muutamassa sekunnissa kun on raskasta treeniä ja ulkoilua alla.

Suurinosa tuntemistani masentuneista ovat ylipainoisia sisällä viihtyviä kotoilijoita. Miehistä sitten näitä sipsipussi videopeli syrjäytyneitä.

Vaalit tulossa niin mitä mieltä porukka on; otetaanko lisää velkaa ja hoidetaan masentuneita ihmisiä vai käsketäänkö lähteä metsään kävelylle?

En usko sanaakaan kirjoituksestasi!🤣Mikä on se työpaikka jossa yksi työntekijä voi lähteä 5km:n lenkille tuosta noin vaan ja ottaa vielä oman koiransa mukaan? Seisoisiko se koira muuten koko päivän pyörätelineeseen kiinnitettynä työpaikkasi pihassa?

Paniikki ym todella sekavia kohtauksia?? Mitä ne ovat? Eivät ainakaan masennusta.

Osa asukkaista meni aivan psykoosi kuntoon. Mitä? Menivätkö psykoosiin vai eivät? Ammattilainen osaisi sanoa.

Et ole edes alan ammattilainen.

Haaveilet että tuo kirjoittamasi voisi olla totta, mutta ei se kuule ole. Nuo kuvailemasi potilaat eivät olleet masennuspotilaita

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä lieviin oireisiin mutta vakavassa muodossa eivät potilaat voi kuvitella vastenmielisempää asiaa. Pelkkä sängystä nousu jo työn takana saati että pitäisi jonnekin lähteä.

Eräs tuttu oli tuossa jamassa ja jo päältä näki että ei tulisi mitään. Ehdotettiin kyllä.

Liikunta kyllä ehkäisee tehokkaasti sairastumista.

Masennuskeskustelut muistuttavat laihdutuskeskusteluja. Aina joku sanoo laihdutuskeskustelussa ettei liikunnasta ole hyötyä painonpudotuksen kannalta kun suurin työ tehdään syömisen kautta ja liikunta tekee tuosta laihdutustyöstä vain pienen osan. Vähätellään aina sitä mentaalista puolta joka on liikunnassa yksi olennaisimpia asioita.

Jos onnistunein laihdutus on elämäntapojen muutos niin miksi liikunta ei olisi osa noita elämäntapoja? Samoin liikunta ei ole kaikilla mikään ihmelääke, mutta se on yksi hoitomuoto myös masennukseen. Ihmisen keho kun on luotu liikkumaan ja meidän fysiikka on luotu esim. kävelemään kahdella jalalla. Tarvitaan joku tutkija kertomaan että liikunta on hyväksi, siis milloin on näin täysin vieraannuttu asiasta?

Niinpä. Ei kuulemma kannata kävellä sitä 500m kauppaan, koska liikunnalla ei ole painonpudotukselle mitään merkitystä. Eli jos jokin asia ei taikaiskusta yksinään ja jo ensimmäisellä ratkaise kaikkia ihmisen ongelmia, niin sitä ei kannata tehdä ollenkaan. Todella itsetuhoinen ajattelumalli.

On vain fakta, että poinon pudotuksessa liikunnalla on vain  pieni merkitys. Ei kukaan kiellä, etteikö liikunta olisi hyväksi.

Mutta jos  hieman armollisia oltaisiin lihavien neuvonnassa, jos hänelle on vaikeaa lähteä vaikka suuren ylipainon kanssa lenkkeilemään, niin ei vietäisi viedä  toivoa laihtumisesta, ja sen päästyä alkuun alkaa se liikuntakin tuntua hyvälle.

Aika hitlerimäistä on vaatia ihmiseltä kerralla kokonaisvaltaista elämänmuutosta, kun yhdenkin tavan opiskeluun mene aikaa.

Muistakaa nyt että ei se ehkä ihan kaikille ole se paras apu, jos varastot on ihan tyhjät.

Näin tehtiin masennuksesta siiten oman tahdon varassa oleva "päätät vaan liikkua" -sairaus

Täällä on monia joille masennus on osa identiteettiä joten liikunnan ehdottaminen yhdeksi hoitomuodoksi torjutaan näin voimakkaasti. Kukaan ei ole koko keskustelun aikana sanonut, että se on ainoa hoitomuoto ja muita muotoja ole olemassakaan.

Jos kokee että pelkkä lääkkeiden syönti, terapiassa käynti ja muuten sängyssä makaaminen Netflixiä katsellen parantaa masennuksen niin siitä vain, mutta jos se ei ole tähän mennessäkään toiminut niin miksi se toimisi tulevaisuudessakaan?

On sanottava, että tässäkin ketjussa on nähtävissä tautiin usein yhdistyvää (ja sitä pahentavaa) mustavalkoista ajattelua. Se, että jokin on toimiva hoitomuoto ei tarkoita että pitäisi olla ainoa hoitomuoto ja kaikille. Ihan kuin lääkkeetkin toimii parhaiten yhdistettynä terapiaan.

Ihminen ei ole vain aivot, vaan biologinen kokonaisuus. Onnettomalla ravintoköyhällä ruoalla, loputtoman ruutuajan lisäksi virikkeettömällä ja staattisella olemisella ja huonoilla unilla ei kertakaikkiaan voi olettaa että aivot toimisivat enää normaalisti. Kaikkien masennukseen ei terveet elämäntavat riitä korjaajaksi, mutta tästäkin huolimatta elintapojen pitäisi olla ensimmäinen hoidettava asia ennen kaikkea muuta. Terve mieli terveessä ruumissa ei ole millään tavoin vanhahtanut ajatus.

Miettikää paljonko lääketeollisuus lobbaa masennuslääkkeitä väsymykseen, adhd-lääkkeitä ruutuelämään, viagraa, närästyslääkkeitä, ahdistuslääkkeitä jne.... kaikille. Osalle ovat varmasti tarpeen, mutta pyrkimys on laajentaa käyttäjäryhmät niin laajoiksi kuin suinkin.

Kaikki eivät kykene tuntemaan empatiaa. Tämän huomaa taas tässäkin ketjussa. "Mikä toimii itselle on pakko toimia kaikille muillekin".

Mutta kun ei se vaan mene niin.

Itse saan ahdistuneisuuskohtauksen liikunnasta. Nykyään JOKA KERTA!

Joten päät kiinni. Asia loppuun käsitelty

Minulla masennus puhkesi työpaikkakiusaamisesta, eikä liikunta auttanut mitään.

Oma ohjelmani oli usean kuukauden ajan seuraava:

4-5 krt viikossa kuntosali,

2-3 krt viikossa tanssitunnit plu sunnuntain tanssiaiset

1 krt viikossa ratsastus.

Ei auttanut masennukseen mitenkään, ei edes tiiminvetäjän kehoituksesta lenkkeily auttanut, masensi vain pahemmin. Lääkkeet auttoi parhaiten. Veivät tuskan pois. Tuskan elämisestä, hengittämisestä, olemisesta, huonoudesta, kaikesta.