Muita joilla ikävä muisto jäänyt ajasta synnyttäneiden osastolla?

saa imetystä sujumaan lapsi otetaan minulta pois, olivat niin vihaisia ja vaativia koko ajan. En tiennyt miten olisin noudattanut kaikkia neuvoja, yksi hoitaja komensi olemaan reippaampi ja toinen taas sanoi että imetys ei suju siksi koska olen yrittänyt olla reipas. Pystyssä oleva sektiohaava vei voimat, teki huonoa kun kannoin tarjotinta huoneeseen tai vaihdoin lakanoita, keneltäkään ei uskaltanut pyytää apua koska vastaukset olivat tylyjä ja katsottiin pitkään. Jos lapsi alkoi kovin itkeä, etenkin yksi hoitajista vei vauvan aina luotani pois hoitajien huoneeseen rauhoittumaan.



Minusta jäi henkisesti jäljelle märkä rätti sen kaiken jälkeen. Hätäsektio,imetyskauhut ja henkinen länttäys tekivät selvän rohkeasta ihmisestä.

Ylimielinen lapsenhoitaja heitukka joka ei ymmärtänyt äityteen liittyviä juttuja. liittyy paljon muutakin mutta en jaksa niitä tähän laittaa, tulee paha mieli. Mutta kyse on sellisista asioista mistä olisin kuulemma saanut ja pitänyt kertoa ylihoitajalle.



Toinen kerta oli mukavampi, ei onneksi ollut montaa samaa hoitajakaan.

NIin myös minä. Paljon laitan kuitenkin sen piikkiin, että tilanne (äidiksi tulo) on niiiiin iso ja pelottavakin juttu ja hormonit on ihan sekaisin, ei siinä tilassa ole oma itsensä. Puolesta sanasta loukkaantuu ja äänensävytkin tulkitsee väärin. Semmoista se vaan on.

Oletteko saaneet lapsenne hurjan nuorina tms. vai mistä se johtuu, että olette ottaneet noin herkästi kaiken ja - mikä minusta oli huippu - antaneet vauvaanne " vietävän pois" ilman erityistä syytä ja vastoin tahtoanne.



Miten tuollaiset nysvät kykenevät pitämään puoliaan ja ajamaan lapsensa asiaa myöhemminkään?



Ok, synnytyshormonit teettävät kaikenlaista, mutta kaikkea kaltoinkohtelua ei pidä niellä. Ja jos kyse ei ole selvästi valituksen arvoisesta asiasta, sitä ei pidä ottaa noin kamalan raskaasti.



Siis ihan tosissaanko ap ajattelet, että ilkeiden kätilöiden ja sairaanhoitajien takia ET HANKI LISÄÄ LAPSIA???



Älä nyt viitsi.

mulla on samanlaisia kokemuksia. Kotiinlähtöpäivänä selvisi, että

- sektioäidin ei saa kantaa tarjotinta

- sektioäidin ei saa vaihtaa lakanoita itse

- kipulääkettä olisi saanut käyttää, olis pitäny itse pyytää.



tämä info vaan puuttui siitä potilasohjekansiosta, jossa neuvottiin olemaan reipas ja omatoiminen. Sektioäideistä todettiin, että " toipuminen vie hieman enemmän aikaa" . Itse tulkitsin tämän että jos alatiesynnytyksen jälkeen pitää olla omatoiminen seuraavana päivänä, niin mun pitää olla sitä seuraavana.



Muistan kyllä vielä kuin eilisen päivän ne kivut kun raahustin liinavaatevaraston ja huoneeni väliä puhtaita lakanoita hakien: ekalla reissulla aluslakana, tokalla pussilakana jne...





Olin varmaan leikkauksen jäljiltä niin pihalla, etten tajunnut kysellä asioista hoitajilta jotka huoneessa hyppäsi. Ahdisti vaan kun aina eri ihminen kävi kyselemässä ja painelemassa...



t. se joka totesi että monella on mm. hormoneista johtuen huonoja kokemuksia osastolta

Kuule, jos hoitaja vie vauvan äidin luota hoitajien huoneeseen luvatta " rauhoittumaan" ja siellä antaa tälle tuttipullosta maitoa sylitellen ja ohimennen vain mainitsee lapsen äidille lasta palauttaessaan ruokkineensa tämän,onko se vaan semmosta? etenkin kun sama imetyshullu hoitaja on edellisenä päivänä vihaisesti tivannut millä aiot ruokkia lapsesi kotona, niin että joudut valehtelemaan selvitäksesi tilanteesta. Olisin itse voinut sen maitopullon omalle vauvalleni antaa, sylitellen kaikessa rauhassa. hoitajan mielestä minulta ei kuulunut edes kysyä. Tämä ihan esimerkkinä. Hulluksihan siellä tuli. Terv. ap

Oikeasti! Kaikki aina niin kertovat kaikkea ihanaa ja plaa plaa, että se synnytys oli se pahin! Minulle pahinta oli se aika osastolla.. Meillä neiti kävi kaksi eri kertaa valohoidossa ja sitten vielä sydänultrassa löytyi duktus ja mitä vielä..



Nämä olisi kyllä kestänyt, mutta kun se normi 3 päivää tuli täyteen ei meistä enää välitetty.. Kun vuoro vaihtui minua ei enää tervehtinyt uusi kätilö, lapsen verikokeet piti aamuisin ottaa, vaan ei otettu ja sitten ramppasin käytävillä, että eikös nämä pitänyt ottaa.. Sen jälkeen pyörin ja kiemurtelin joka yö, että varmasti tulee otettua..



Kaikki tieto piti lypsää.. Ja viimeisenä iltana kun lähtö kotiin oli todennäköistä, viimein 12 päivän sairaalassaolon jälkeen alkoivat kätilöt mittailla minun verenpainettani! Ai että pitäis olla verenpaineet sen kaiken stressaamisen ja valvomisen jälkeen kunnossa! Siinäpä sitten nukuin yön ja laitoin herätyksen soimaan muutaman tunnin jälkeen ja menin näyttämään, että joo hyvät on verenpaineet.. Monen tunnin paikallaolon jälkeen!!



Monta viikkoa kotiinpääsyn jälkeenkin näin painajaisia ja vaikka ja mitä..



Mutta nyt jo 1½ vuotta kaiken jälkeen vähän ehkä naurattaakin.. Aika kultaa muistot!!



Meillä synnytyksessä ois voinu tulla melko traumaattisia käänteitäkin ja saman tien kun osastolle päästiin, isä nähnyt vauvaa 20 minuuttia, tokaistiin isälle, että isäpäs voikin sitten lähteä!!



Ja juuri oli pelännyt menettävänsä sekä lapsensa, että minut!! Sitä sitten käsiteltiin puhelimessa ja itkeä tihrustettiin yhdessä.. No eikös sitä sitten huonetoveri ollut vittupää akka joka oli jooo niiiiin ammattilainen.. Ja piti nuoren äidin itkuja asiattomina ja naurettavina!!



Viimeiset päivät, kun itse oli jo elämänsä voimissa jouduin hoitamaan sitten synnytyksessä pahasti revenneen (jo uuden) huonetoverin lasta!! Tein sen toki mielelläni, olisihan se lapsi voinut siinä huutaa vieressä kun isä oli äitiä käyttämässä vessassa ja pesulla!!



Onneksi nämä uudet huonekaverit olivatkin tosi mukavia ja vähän kapinoiden annoimme miesten olla siellä niin paljon kuin mahdollista!! Tämä pahasti revennyt äiti ei olisi edes antibiootteja saanut, kun oli niin kiire!! Jos mies ei olisi saanut olla kuin vierailuaikoina.. Kuten oysissa tapana on!!



Muutenkin mies jätettiin täysin ulkopuolelle ja se oli minusta niin uskomattoman naurettavaa!! Jos olisin taipunut oysin tahtoon niin isä olisi saanut lastansa pitää sylissä vasta kun kotiuduimme lapsen ollessa 7 vuorokautta! Ja puhumattakaan siitä tuesta mitä hormoneissa sekaisin oleva äiti tarvitsi lapsen ollessa poissa sylistä lähes koko ajan!! Minulle ei myöskään neuvottu vaipan vaihtoa, kakan pesua, ei kerrottu mitä bilirubiini on jne.. Kyllä siinä ensisynnyttäjä oli ihmeissään kun piti labran tätien kanssa tapella, että se verikoe on nyt otettava tai emme pääse koskaan kotiin!!



Nyt on uusi tilauksessa ja polikliinistä synnytystä olen suunnitellut, mutta on onnistuttu niin pelottelemaan kaikenmaailman komplikaatioilla, etten taida uskaltaa!!



Tulta päin vain! Tällä kertaa uskallan jo vaatia hoitoa ja apua!!

Juuri tuollaisten ihmisten keskelle joutuminen kuin sinä, ei tosiaan ollut hyvä asia kahden vuorokauden synnytyksen jälkeen. Osastolla ei pitäisi joutua pystymään pitämään puoliaan, se on aika sairas ajatus. Siellä pitäisi saada olla turvassa niin äiti kuin vauvakin. Lääkityksestä ja kaikesta uudesta sekaisin sitä luottaa hoitajiin ja yrittää tehdä niin kuin nämä käskevät. ei tulllut mieleenikään että siellä täytyisi osata kyseenalaistaa asiat. Näin hölmö tosiaan olin.

Oletan tämän olleen ap:n kirjoittama:

Vierailija:

Juuri tuollaisten ihmisten keskelle joutuminen kuin sinä, ei tosiaan ollut hyvä asia kahden vuorokauden synnytyksen jälkeen. Osastolla ei pitäisi joutua pystymään pitämään puoliaan, se on aika sairas ajatus. Siellä pitäisi saada olla turvassa niin äiti kuin vauvakin. Lääkityksestä ja kaikesta uudesta sekaisin sitä luottaa hoitajiin ja yrittää tehdä niin kuin nämä käskevät. ei tulllut mieleenikään että siellä täytyisi osata kyseenalaistaa asiat. Näin hölmö tosiaan olin.

Minähän EN sanonut, etteikö sinua olisi kohdeltu huonosti. Mutta sanoin, että reaktiosi siihen oli ylimitoitettu. Normaali ihminen ei anna tuollaisten ratkaista sitä, miten monta lasta hankkii!

Ihmiset, myös hoitajat ja kätilöt ovat ihmisiä. Joidenkin kanssa synkkaa paremmin kuin toisten. Osa ei ole " omimmalla alallaan" , kun hoitaa herkässä mielentilassa ja herkässä elämäntilanteessa olevia naisia. Mutta kuten sanoin, törkeyksistä pitää valittaa, loput kannattaa unohtaa.

Ja vauvaa ei kyllä tarvitse antaa vastoin tahtoaan yhtään minnekään " rauhoittumaan" .

Minulle oli tärkeää, että sain omaa kullannuppuani halailla, muistan yhden aamun kun imetin neitiä siinä ihanan laidattomassa sängyssä ja sairaala-apulainen tuli ja ihasteli.. Se oli kauneinta, mitä koko reissussa kukaan sanoi!!



Yksi kätilö oli mukava ja hänen kanssaan katsoin jääkiekkoa kun hän odotti bussia lähteväksi!! Samalla siinä jutusteli ja kyseli onko kaikki ok.. Oli aika yksinäistä yrittää kuluttaa aikaa ilman vauvaa! On eri asia olla siellä se 3 päivää kun kaikki pitävät huolta sinusta ja vauvasta.. Kuin olla ensin monta päivää käynnistyksessä ja sitten vielä viikko synnytyksen jälkeen keksimässä jotain tekemistä!! Kyllä tympäisi istua siellä hoitajien kopin edessä odottamassa bilirubiiniarvoa monta tuntia ja sitten hermostua ja kysyä.. Ai on ne tulleet jo monta tuntia sitten!! Ja ai niin onko sulle sanottu, että se sydänultraan lähtö on 20 minuutin päästä, että sitä ennen otettais se neliraajaverenpaine.. Ai mikä? Entäs isä? Eihän se nyt kerkä mukaan?? hmm..



En toki syytä kätilöitä.. Eihän se heidän vikansa ole jos kiire on!!



11

Pidän puoleni ja osaan ottaa rennosti sen, jos jollakulla on huono päivä. Aina voi sanoa ääneen, jos joku asiaa loukkaa. Jos ei saa sanottua, ei kannata jäädä asiaa märehtimään. Märehtimisellä tärvää energiaa hukkaan.



Mutta ei siinä mitään, jättäkää vaan lapsiluku yhteen, sama se mulle on ;DDD



-8-

mutta ei henkilökunnan eikä sairaalan takia muutenkaan... Olo oli vaan niin kauhean hakattu, valuin hikeä enkä kuitenkaan ehtinyt suihkuun kun koko ajan oli joku " akka" tissejä nyhtämässä että imettämään, imettämään... maitoa ei tullut yhtään sairaalassa ollessa ja otin sen tosi henkilökohtaisesti vaikkei se minun syy ollutkaan. Olin kauhean väsynyt, haiseva ja verta valuva ihmiskasa joten ei ihme että jäi surkeat muistot. En ihmetele että jollain jää kauheat traumat jos tuohon vielä yhdistetään huonot kokemukset henkilökunnasta tms ;)

Normaali ihminen ei anna tuollaisten asioiden ratkaista...? Ihminen on sen verran monimutkainen otus, että antaa kaikenlaisten asioiden vaikuttaa elämäänsä, tahtomattaankin. Ei se tee ihmisestä jotenkin huonompaa tai sairasta.

Itse koin synnyttäneiden osaston kamalaksi lähinnä vain siksi, että siellä ei saanut nukutuksi, neljän naisen+vauvan huoneessa. Olin lopen uupunut kotiin palatessani.

Mutta pakko kompata tuota yhtä (oliko se kahdeksan vai mikä), joka kehottaa olemaan vähemmän herkkänahkainen. Ainahan sitä voi tarvittaessa valita toisen sairaalankin, jos oikein kamalia kokemuksia on jostakin paikasta. Laki ei pakota synnyttämään lähimmässä sairaalassa.

Vierailija:

Se aika jätti pysyvät arvet minuun, ja tuntuu etten koskaan tule kyllin rohkeaksi hankkiakseni toista lasta koska silloin voi olla sama helvetti edessä taas.

kummallistahan se oli, että ainoa hoito, mitä siellä sai, oli syyllistäminen. Mitään muuta kiinnostusta eivät osoittaneet synnyttäneen äidin asioihin kuin ivalliset kommentit. Lapsesta ei kukaan ollut myöskään oikein kiinnostunut, koska oli entisestäänkin itsellä kokemusta, sen vuoksi kuulemma.

Ei tässä nyt mistään luonnonlaista puhuta!

Normaalilla tarkoitin mieleltään tervettä, masennuksesta kärsivät ovat asia erikseen.

-8-

Vierailija:

Normaali ihminen ei anna tuollaisten asioiden ratkaista...? Ihminen on sen verran monimutkainen otus, että antaa kaikenlaisten asioiden vaikuttaa elämäänsä, tahtomattaankin. Ei se tee ihmisestä jotenkin huonompaa tai sairasta.

Parempi, että pystyy menemään uudelleen avoimena synnyttämään, muuten voi mennä jännityksen ja pelon puolelle!



Eikä ole normaaliakaan, että haluaa tilanteeseen, jossa tunsi itsensä avoimeksi ja haavoittuvaksi, niin alastomaksi ja voimattomaksi!!



Kyllä se asia on ap hyvä käsitelläkin pois alta! Puhu ihmeessä asiasta jonkun kaverin kanssa! Pyydä, että tulevat avuksi jos et pärjää, saat taustatukea! ja ennen kaikkea tiedä, että sinä olet oikeassa ja sinä päätät miten lastasi hoidetaan!



Meilläkin kielsin syöttämästä lasta valohoidossa, että itse sitten hoidan.. No kätilö oli vaihtunut ja kun yöllä heräsin tissit räjähtäneenä valmiina neiti syöttämään oli joku pallokorva vauvan jo syöttänyt.. Ei tuntunut hyvältä, mutta tämän kätilön tuhahdus oli vain.. No mene lypsylle..



11

Harvapa sitä pitää synnytyskipujakaan ihanina, mutta silti niitä pitää pienenä hintana siitä, että saa vauvan!

Aivan vastaavasti voi ajatella, että joo, synnärillä ei ole kivaa, mutta pidän puoleni ja tsemppaan. Ei siellä nyt montaa päivää yleensä maata, aika pieni riesa verrattuna palkintoon eli vauvaan!

Vierailija:

Parempi, että pystyy menemään uudelleen avoimena synnyttämään, muuten voi mennä jännityksen ja pelon puolelle!

Eikä ole normaaliakaan, että haluaa tilanteeseen, jossa tunsi itsensä avoimeksi ja haavoittuvaksi, niin alastomaksi ja voimattomaksi!!

Kyllä se asia on ap hyvä käsitelläkin pois alta! Puhu ihmeessä asiasta jonkun kaverin kanssa! Pyydä, että tulevat avuksi jos et pärjää, saat taustatukea! ja ennen kaikkea tiedä, että sinä olet oikeassa ja sinä päätät miten lastasi hoidetaan!

11

Siinä olen kyllä samaa mieltä, että ap:n kannattaa hakea apua ja tukea. Jos hän uudelleen päättää ottaa riskin ja hankkia lapsen, voi miettiä eri synnytyssairaalavaihtoehtoja ja hommata ronskin doulan...

-8-

Viimeksi olin hauskalla osastolla, jossa oli aina yks vessa/suihkuhuone kahta kahden hengen petihuonetta varten. Imetyksen alkuaikana tulee juotua ihan kauheesti vettä, ja monesti olin halkeamaisillani kun pääsin vihdoin lähtemään vessaan, paitsi että... se oli varattu kun joku saatana oli SUIHKUSSA! Pesemässä TUKKAANSA ja RENTOUTUMASSA. Eikä sillä osastolla ollut käytävällä sitten vessaa enää. Menin sitten heti seuraavaan potilashuoneeseen koittamaan, olisko siellä vessa vapaa, sitten seuraavaan, uikuttaen.



Hoitajat on kyllä sen uskoneet ihan kivasti kun niille sanoo että " menisitkö vähän kauemmas" kun antaa vauvalle maitoa. Ehkäpä mun papereissa lukee " käyttäytyy uhkaacasti, ei kannata mennä lähelle, tarkkailtava" . =)

ja en syyllistynyt heidän " pitää ja pitää" -toteamuksista.

Itse asiassa nautin siitä, että osasin sanoa ei hoitajille.



Toinen synnytys ja sairaala-aika voi siis olla erilainen.