Muita joilla ikävä muisto jäänyt ajasta synnyttäneiden osastolla?

Minulla muisto liittyi siihen, etten pystynyt nukkumaan. :o/ Muka tarkoitus kerätä voimia synnytyksen jälkeen ja asut 5:n äidin huoneessa, jossa kaikki vuoteet varattuja. Yhdessä äiti, jonka lapsella solisluu murtunut -> huutokonserttia öin, päivin. Yhdessä äiti, jonka lapsella selittämätön hätä -> huutokonsertti öin, päivin. Yhdessä sängyssä suurperheen äiti, joka maaseudulta kotoisin -> isä ja 6 eri ikäistä (1½-13v) lasta aamusta iltaan vierailulla huoneessa. Kahdessa sitten ihan tavalliset tapaukset, mutta kun pienessä huoneessa on paljon porukkaa, niin häiritsiväthän hekin. Erityisesti siitä syystä kun unenpuute oli niin valtava!



Ensi kerralla haluan poliklinikkasynnytyksen, max kahden hengen huoneen tai henkilökohtaisesti kärrään sairaalasänkyni vaikka vessaan, jossa saan rauhassa nukkua!

vauvan näin ekan kerran vasta vuorokauden vanhana koska kukaan ei kerennyt tuoda sitä kansliasta edes näytille joten piti odottaa vierailuaikaa että mies hakee vauvan, puhtaita lakanoita en saanut koska en päässyt niitä hakemaan käytävällä olevasta kärrystä koska olin katetrilla kiinni sängyssä joten makasin verisissä lakanoissa niin kauan kunnes mies pääsi vierailulle (vierailuajat näet) ja vaihtoi lakanat, itse en pystynyt koska olin todella kipeä. Kun pyysin kätilöltä saada lakananvaihtoapua tai puhtaat lakanat edes, kätilö ilmoitti että ei ne lakanat niin veressä ole ja meillä on täällä tapana että lakanat vaihdetaan itse. Ei varmaan niin olleet ihan veressä, mitä nyt runsas jälkivuoto vähän sotkenut, mulla kun ei ollut päällä kuin leikkaussalipaita eikä housuja saatika sidettä.



Vauvaa en saanut imetettäväksikään ensimmäisen vuorokauden aikana koska kätilön sanojen mukaan" meillä ei ole aikaa juosta täällä sun huoneessa vaihtamassa vaippoja ja tuoda ja hakea vauvaa koko ajan rinnalle" . Kun en siis itse olisi päässyt niitä vaippoja vaihtamaan koska sängystä on aika vaikea lähteä jos on siinä katetrilla kiinni. Juottivat pullosta vauvan kansliassa korvikkeella koska en päässyt myöskään pumpulle eikä arvon rouville sopinut että olisin lypsänyt käsin pulloon. Sain muuten rintataulehduksen osittain siksi että maito pakkautui niin että rinnat olivat möykyillä.



T: prinsessa hienohelma

nimittäin se taitaa riippua henkilöstä, kuinka sua siellä synnärillä kohdellaan. Jos oot herkkä ja " anteeksiettäelän" - asenteella liikkeellä, niin tasan tarkkaan sua siellä kyllä pompotellaan. Sitten jos taas oot vahva ja sanot mielipitees, niin tuskinpa kukaan vasten sun tahtoas lähtee vauvaa pullolla syöttämään.

Mä kielsin molemmilta vauvoiltani lisämaidot ja tutin käytön, eikä kumpaakaan kyllä vauvoille tuputettu.



Ja palautettahan saa aina antaa, sen takia siellä on " risujajaruusuja" - laatikko ja potilasasiamies...

Vierailija:

Kohta kaksi vuotta kulunut ja silti yhä tulee paha olla jos alan ajatella sitä viikkoa jonka vauvan kanssa vietimme osastolla.

Se aika jätti pysyvät arvet minuun, ja tuntuu etten koskaan tule kyllin rohkeaksi hankkiakseni toista lasta koska silloin voi olla sama helvetti edessä taas.

Synnytyksestä ei jäänyt kammoa, mutta lapsivuodeajasta kyllä. Synnytyksestä reilut kahdeksankuukautta ja edelleen olemme sitä mieltä, että tämä lapsukainen saattaa jäädä ainokaiseksi, tai sitten yritämme seuraavaa n. viiden- kuuden vuoden päästä, jos Luoja suo.

Siis miksi ihmeessä alistuit tuollaiseen? Kai edes valitit jälkeenpäin?

Vierailija:

vauvan näin ekan kerran vasta vuorokauden vanhana koska kukaan ei kerennyt tuoda sitä kansliasta edes näytille joten piti odottaa vierailuaikaa että mies hakee vauvan, puhtaita lakanoita en saanut koska en päässyt niitä hakemaan käytävällä olevasta kärrystä koska olin katetrilla kiinni sängyssä joten makasin verisissä lakanoissa niin kauan kunnes mies pääsi vierailulle (vierailuajat näet) ja vaihtoi lakanat, itse en pystynyt koska olin todella kipeä. Kun pyysin kätilöltä saada lakananvaihtoapua tai puhtaat lakanat edes, kätilö ilmoitti että ei ne lakanat niin veressä ole ja meillä on täällä tapana että lakanat vaihdetaan itse. Ei varmaan niin olleet ihan veressä, mitä nyt runsas jälkivuoto vähän sotkenut, mulla kun ei ollut päällä kuin leikkaussalipaita eikä housuja saatika sidettä.

Vauvaa en saanut imetettäväksikään ensimmäisen vuorokauden aikana koska kätilön sanojen mukaan" meillä ei ole aikaa juosta täällä sun huoneessa vaihtamassa vaippoja ja tuoda ja hakea vauvaa koko ajan rinnalle" . Kun en siis itse olisi päässyt niitä vaippoja vaihtamaan koska sängystä on aika vaikea lähteä jos on siinä katetrilla kiinni. Juottivat pullosta vauvan kansliassa korvikkeella koska en päässyt myöskään pumpulle eikä arvon rouville sopinut että olisin lypsänyt käsin pulloon. Sain muuten rintataulehduksen osittain siksi että maito pakkautui niin että rinnat olivat möykyillä.

T: prinsessa hienohelma

Hb 80, alapäässä eppari ja repeämät, vatsassa kipeä hätäsektiohaava ja siihen päälle vielä kaksi nukkumatontä yötä. Olisin silti voinut vauvan imettää ja olisin halunnut edes nähdä vauvani. Kätilöillä oli liian kiire. Epikriisistä luin jälkikäteen että vauva oli ollut mun heräämössäoloaikana c-papissa hengitysvaikeuksien takia, miehellekään siitä ei mainittu mitään silloin kun miehelle annettiin vauva syötettäväksi pari tuntia syntymän jälkeen. Hyvin kulkee tieto siinä laitoksessa. Valitukseenkaan tuskin on reagoitu mitenkään osastolla, mä olen varmasti vain yksi niistä hienohelmaisista turhasta valittavista äideistä joiden pitäisi olla iloisia siitä että on hengissä kuten vauvakin.... Mun mielestä se ei silti oikeuta kyseistä kohtelua.

Kättärille menen jos joskus vielä vauvan saan, vaikka sielläkin oli kiireistä niin asenneilmapiiri oli aivan toinen

Vierailija:

Siis miksi ihmeessä alistuit tuollaiseen? Kai edes valitit jälkeenpäin?

Olisikohan niin että kun ensin äitiä on syynätty 9 kuukautta ja sitten kun on synnyttänyt eikä kukaan olekaan koko ajan hyysäämässä vieressä niin se koetaan rankaksi.

Kolme synnytysreissua itsellä takana eikä mikään käynneistä ole lomareissu ollut. Kätilöt tapaavat äitejä kaiken aikaa, ei siinä ole mahdollisuutta kaikkia mielistellä ja tosiasia on että toiset vaan ovat avuttomampia alkuun kuin toiset.

Onhan sen vauvan kanssa kotonakin pärjättävä.

Hormoonit osittain aiheuttavat että kaiken mitä sanotaan ottaa liian kirjaimellisesti ja ehkä turhan negatiivisesti.

Vierailija:

Vierailija:

Kohta kaksi vuotta kulunut ja silti yhä tulee paha olla jos alan ajatella sitä viikkoa jonka vauvan kanssa vietimme osastolla.

Se aika jätti pysyvät arvet minuun, ja tuntuu etten koskaan tule kyllin rohkeaksi hankkiakseni toista lasta koska silloin voi olla sama helvetti edessä taas.

Synnytyksestä ei jäänyt kammoa, mutta lapsivuodeajasta kyllä. Synnytyksestä reilut kahdeksankuukautta ja edelleen olemme sitä mieltä, että tämä lapsukainen saattaa jäädä ainokaiseksi, tai sitten yritämme seuraavaa n. viiden- kuuden vuoden päästä, jos Luoja suo.

Siis tuo ylläoleva on minun tekstini, mutta lisään vielä...

Itse laitoin tuolle kyseiselle lapsivuodeosastolle kirjallisen, asiallisen palautteen. Kyseessä Oys. Mutta oli siinä lapsivuodeajassa hyvääkin, nimittäin se, että olimme perhehuoneessa, minä, aviomieheni ja juuri syntynyt vauvamme. Ilman miestäni tuo lapsivuode- aika olisi varmaan ollut aivan kammottava. Hän oli onneksi siellä huolehtimassa/ auttamassa minusta ja vauvasta, niin kun näitä joitain juttuja lukee, niin eipä tainnut ollakaan minun kokemukseni pahimmasta päästä.

Ja olen minä kyllä tässä kuukausien saatossa osannut jättää tuota asiaa taakseni, varsinkin tuo palautteen kirjoittaminen auttoi.

Että eiköhän sitä osaa ensikerralla sivuuttaa hoitajien läsnäolon täysin.

täälä joku kirjoitti. Kipeä ihminen ei ole avuton, tai on avuton kyllä mutta kipujen takia. Silloin hoitohenkilökunnan tehtävä on auttaa äitiä eikä pitää vauvaa kansliassa pulloruokittuna samalla makuuttaen äitiä sängynpohjalla verisissä lakanoissa :/

Vierailija:

Olisikohan niin että kun ensin äitiä on syynätty 9 kuukautta ja sitten kun on synnyttänyt eikä kukaan olekaan koko ajan hyysäämässä vieressä niin se koetaan rankaksi.

Kolme synnytysreissua itsellä takana eikä mikään käynneistä ole lomareissu ollut. Kätilöt tapaavat äitejä kaiken aikaa, ei siinä ole mahdollisuutta kaikkia mielistellä ja tosiasia on että toiset vaan ovat avuttomampia alkuun kuin toiset.

Onhan sen vauvan kanssa kotonakin pärjättävä.

Hormoonit osittain aiheuttavat että kaiken mitä sanotaan ottaa liian kirjaimellisesti ja ehkä turhan negatiivisesti.

Tekee varmaan tiukkaa myöntää, millaisia traumoja pystytte työssänne aiheuttamaan ihmisille.

Oysissa ei paljon vaikuta sanoa yhtään mistään kun tulee vaan voi voi! vastaus! Tai ei lainkaan vastausta.. kävellään huoneesta pois niin kuin ei nähtäis, ei kuultais!!



Kelloa saa soitella tuntikausia.. Lopulta sitten meidän huonekaverien piti vuodepotilaan puolesta sanoa, että tuli vahinko sänkyyn tunti sitten.. Ja vastaus.. Joo joo tullaan!



Ja onko oikeasti niin vaikeaa sanoa, että puhtaita lakanoita saa tuolta, vessa on tuolla ja jos tulee nälkä iltapalaa saa tuolta.. Ei luulis vievän montaa minuuttia! Ja ois ollu kiva, että joku ois kertonu miten voi helpottaa maidonpakkausta lypsämällä.. senkin sitten iltamyöhäsellä yksin siellä opettelin..



Sitten kun viimeiset päivät olivat, auttelin kavereita vaihtamaan lakanoita, hain varastosta vaippoja, hoitelin hoitajien huoneessa olevia vauvoja jne.. Tuota aikaa kun minulla oli..



Ette ole ilmeisesti paljon ihmisen päänsisäisistä asioista lukeneet jos väitätte, että niinkin traumaattisen kokemuksen jälkeen on herkkänahkainen jos joku sanoo vaikka päivääkin väärinpäin.. Lukekaapas sellaisesta asiasta kuin trauman jälkeisestä shokista.. Hyvinkin helposti vaikka onnettomuuspaikalle tuleva henkilökunta, väärällä asenteella saa ihmisen lukkoon..



Maailman naurettavin asia on sanoa, että ei tuo mitään, kyllä minä olen kokenut paljon pahempaa ja älä viitsi olla noin herkkänahkainen! Samassa porukassa olevat ihmiset voivat kokea saman tilanteen aivan erilaisilla tavoilla.. Ei tarvitse olla se pahiten loukkaantunut saadakseen pahimmat traumat!!



Kyllä minusta meidän äitien pitäisi tukea tämmöisissä asioissamme toisia, eikä syyllistää! Emme kukaan olleet siellä, missä toinen oli ja miten toinen koki!

Sitä ei enää ole, kun sairaaloidenkin pitäisi tuottaa rahaa ennemmin kuin hoitaa ihmisiä.

niin:

a) neuvolassahan ei ole pakko käydä kuin se yks kerta ennen 16 raskausviikkoa, että saa kelan etuudet. Ja on olemassa myös yksityinen puoli...

b) synnytyssairaalankin kai saa jo nykyään valita, joten pakko ei ole mennä sinne missä on kokenut huonoa " palvelua"



valituksia vaan, suoraan sinne sairaalaan ja vaikka yleisönosastokirjoituksia lehtiin. Eihän ne hoitajat koskaan tapojaan muuta, jos kaikki vaan ottaa vastaan paskaa kohtelua eikä tee mitään...