Lue keskustelun säännöt.
Oudot oireet pelottaa
20.03.2023 |
Vuosia ollut oireita, alussa enimmäkseen pahoinvointia ja oksentelua. Alkoi jo joskus teininä, ehkä 8v sitten ja välillä ollu helpompaa ja välillä pahempaa.. stressiksi ja ahdistukseksi sitä vaan ajateltiin ja itsekin omaksuin sen ajatuksen, että niin kai sitten. Mutta nyt viime aikoina on tullut kurkun kuristavaa kipua jota sitten epäiltiin refluksiksi. Mutta somac ei auttanutkaan siihen. Sitten lääkäri epäili, että varmaan niska- ja kaula- ja purentalihakset jumissa.. hierontaan olen menossa. Mutta lisäksi on tullut outoa tunnetta jalkoihin ja käsiin, varsinkin oikealla puolella. Välillä voimattomuuden tunnetta tai tärinää tai kihelmöintejä ja elohiiriä. Kävin sitten myös yksityisellä neurologilla joka teki perustutkimuksen, että kävele varpailla ja kantapäillä, seuraa katseella tätä esinettä yms.. sanoi ettei sitten epäile mitään neurologista sairautta koska poikkeavaa ei siinä ilmennyt, joten ei ehdota mitään lisätutkimuksia, koska ei oleta niistä mitään löytyvän. Tämä helpotti hieman oloani hetkeksi. Tosin unohdin mainita hänelle jalkojenkin oudoista tuntemuksista ja keskityin ennemmin kurkkutuntemuksiin ja tämäkin nyt jäänyt vaivaamaan minua..
Minulle on tehty pään magneettikuvaus muutama vuosi sitten, eikä siinä ollut mitään. Lisäksi olen ollut gastroskopiassa ja kolonoskopiassa ja vatsan ultrassa vatsaoireiden takia, jotka ovat nyt helpottaneet viime aikoina. Kaulan ultra tehtiin myös kovan kurkkukivun takia mutta ei siinäkään näkynyt mitään.
Edelleen oireeni kuitenkin jatkuvat.. aina tulee jotain uutta ja outoa ja en vain käsitä mikä on. Jos vielä lääkäriin menisin niin en tiedä mitä sanoisin kun varmaan pitävät minua hulluna. Mutta kun vointini on romahtanut täysin enkä pysty tekemään enää mitään ja olen vaan kotona neljän seinän sisällä. Masennuslääkettäkin kokeiltu mutta ei siitä apua ollut.
Kommentit (137)
Ap, suosittelen neurologia. Ms-tauti tuli mieleeni. Miten Olisi Yksityinen neurologi. Oireilusi ei vaikuta psyyken ongelmilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liikuntaa lisäisin, ja jos mahaoireita edelleen, niin sisätautilääkärille.
Myös joku mindfulness ja muiden ihmisten seura vois rauhoittaa.
tätönen 23
Vierailija kirjoitti:
Ap, suosittelen neurologia. Ms-tauti tuli mieleeni. Miten Olisi Yksityinen neurologi. Oireilusi ei vaikuta psyyken ongelmilta.
Kyllä se MS-tauti olisi siinä jo tehdyssä pään kuvauksessa näkynyt.
Vierailija kirjoitti:
Istuin äsken jalat ristissä ja sitten kun nousin ylös niin toinen jalka olikin ihan puutunut joten en pystynyt edes kävelemään sillä vähään aikaan, pelästyin tätä todella paljon enkä enää tiedä mikä on epänormaalia ja mikä normaalia
No tuo nyt on aivan normaalia! Pikkutyttönä tapasin istua jalkojeni päällä lattiall aliikuntasalissa koko koulun aamunavauksessa lattialla niin, että molemmat jalat puutuivat. Jostain syystä tykkäsin siitä tunteesta. Sitten yhden kerran kävikin niin, etten pystynytkään hetkeen nousemaan jaloilleni, kun jalat olivat niin puutuneet. Ei se mistään sairaudesta johtunut, sen tiesi pieni tyttökin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun näkemykseni mukaan sinua vaivaa yleistynyt ahdistuneisuushäiriö ja tarkemmin kuolemanpelko. Et onnistu rauhoittamaan itseäsi vaan kuulostelet koko ajan jotain oiretta. Ja onhan niitä ihmisellä kaikenlaisia, koko ajan. Sitä enemmän on, mitä enemmän kiinnität niihin huomiota. Ovatko ne oire jostain vakavasta sairaudesta. Hyvin suurella todennäköisyydellä eivät ole.
Vakavat sairaudet pahenevat usein nopeasti. Ei myöskään vain tunnu oudolta tai heikolta vaan oikeasti voimat vähenevät ja katoavat jne.
Pari neuvoa: älä jää sisään ja yksin. Tee vähintään lenkki joka päivä. Yritä etsiä tekemistä, josta nautit. Puhu ihmisille. Etsi tapoja rentoutua ja sano itsellesi, että juuri nyt kaikki on hyvin. Mielesi on ihan oikeassa; kuka tahansa meistå voi sairastua vakavasti milloin vain ja silloinkin paras neuvo on ihan sama. Nauti kaikista niistä päivistä, joita sinulla on.
Jos mikään näistä ei ala sinua auttamaan, suosittelen tosiaan hakeutumaan psyykkiseen arvioon, että elämäsi ei mene kerta kaikkiaan vain murehtimiseen ja pääset puhumaan siitä, millaisia asioita on - ei oireidesi - vaan halvaannuttavan pelkosi taustalla. Parempia hetkiä ja päiviä sinulle!
Kyllä minulla on kuolemanpelko. Ensimmäistä kertaa elämässäni pelkäsin kuolemaa silloin kun ensimmäiset oireet alkoivat joskus 17 vuotiaana. Silloin peruskoulun jälkeen kun vihdoin pääsin eroon kauheasta koulusta jossa minua syrjittiin ja olin vaan aina yksin. Oireet alkoi niin etten pystynyt syömään mitään vaan oksensin kaiken. Sitten kun jotakin tutkimuksia tehtiin niin rauhoittihan se mieltä jonkin verran, kun ei syytä löytynyt. Toisaalta koko ajan oli se epätietoisuus. Muutin sitten eri paikkakunnalle opiskelemaan ja yritin elää normaalisti oireista huolimatta. Täysin en siihen pystynyt ja sosiaaliset suhteeni kärsivät valtavasti. Oli siinä vähän parempikin jakso jossain välissä. Välillä sitten oli niitä lääkärikäyntejä, mutta ei edes mitenkään kovin paljoa itse asiassa näiden vuosien aikana. Tänä vuonna nyt ollut enemmän. Opiskelukin tuntui tosi raskaalta ja olin aika huonokin ja tuntui että kaikki muut ovat parempia ja olin aika yksin, aina tuntenut itseni oudoksi. Luentojen jälkeen usein vaan itkin.
Mitä vanhemmaksi olen tullut sitä enemmän alkanut tuntumaan ettei tästä elämästä ehkä mitään ikinä tulekaan. Jos tuleekin joku vähän parempi jakso niin sen jälkeen tulee taas entistä huonompi. Oireet on vaan pahentuneet ja lisääntyneet. Ahdistukseenkaan ei tunnu auttavan enää mikään. Pelkään että minulla on joku etenevä sairaus ja kuolen kohta. Tai että joudun elämään kivuissa jotka ei lopukaan koskaan. Enkä voi edes seurustella tai mitään eli en varmaan koskaan saa omaa perhettä tai mitään. Eihän kukaan haluaisi ja pystyisi tällaisen ihmisen kanssa edes olla. Ja onhan mulla niitä diagnooseja kuten sos tilanteiden pelko, ahdistushäiriö ja paniikkihäiriö. Tällä hetkellä opinnot olen joutunut jättämään taas tauolle ja sosiaalisia suhteitakaan ei ole paitsi oma perhe
Noi sun oireet on kestänyt jo käsittääkseni niin kauan, ettei ainakaan kuolemansairaasta ihmisestä ole kyse.. Kyllä mä seuraavaksi hakisin sinuna apua mt-puolelta.
Hypokondrinen häiriö ja dysmorfinen ruumiinkuvan häiriö (F45.2)
Jatkuva sairastumisen pelko, luulo vakavasta sairaudesta tai viasta ulkonäössä tai liiallinen huoli ulkonäön poikkeavuudesta
Voimakasasteinen huoli terveydestä; henkilö on usein hädissään terveydentilastaan.
Somaattisia oireita ei yleensä ole, tai ne ovat vain lieviä.
Henkilö tarkkailee jatkuvasti kehoaan mahdollisten sairauden merkkien suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Facebookissa on ryhmä, joihin voisit tutustua:
Hypokondria - sairauden pelko
Vierailija kirjoitti:
Facebookissa on ryhmä, joihin voisit tutustua:
Hypokondria - sairauden pelko
No katsotaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En käsitä miten nää oireet voi tälleen pahentua just sen jälkeen kun kävin sillä neurologilla.. jos olisi ollut silloin jo niin olisin voinut puhua niistä 😩
Käyhän päälääkärin vastaanotolla👍💊💉
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olisi vakavaa niin olisit jo kuollut.
Palan tunne kurkussa on klassinen psykosomaattinen oire. Varsinkin nuorilla yleinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
B12 -vitamiini ja rauta oli mulla alhaisia ja sillon samankaltaisia oireita (mm. väsymys, refluksi, kurkkukipu, kielipolte, jalkojen puutumista). Stressi pahentaa tosi paljon, joten koita lievittää sitä jos vaan mahdollista. Hyvä ois myös jos saisit jotain muuta ajateltavaa, ettei kaikki pyöri niiden oireiden ympärillä vaan voisit keskittyä muihinkin asioihin.
Noista jalkaoireista tuli mieleen, että harrastatko liikuntaa ollenkaan? Saako jalkasi liikettä tarpeeksi päivän aikana.Puutuvat varmasti, jos ei liiku tarpeeksi.
Levottomat jalat ovat yksi liian matalan ferritiinin oire. Hemoglobiini voi silti olla ok.Jos ei käy ulkona päivittäin, alkaa mielikin sekoilla. Ulkoilma ja liikunta pitää mielen terveenä, eikä tule mökkihöperöksi eli vainoharhaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Palan tunne kurkussa on klassinen psykosomaattinen oire. Varsinkin nuorilla yleinen.
Myöskin raudanpuutteen oire, joka on yleinen naisilla. Vuotavat verta joka kuukausi eivätkä syö lihaa tarpeeksi,jos ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Sain ajan maanantaille sairaanhoitajalle.. pelkään ihan kauheasti ms tai als tautia, tai varsinkin alsia
Sit kun todetaan, ettei oo ALS, niin sun pää keksii uuden sairauden. Toivottavasti se maanantain aika on psykiatriselle sairaanhoitajalle 🙏
Vierailija kirjoitti:
Olethan käynyt verikokeissa? Ns. palan tunne kurkussa on yksi raudanpuutteen oireista, kuten myös huimaus, voimattomuus ja heikotus. Ei siihen rautalisän aloittamiseen edes verikokeita välttämättä tarvitse, hyvin voi testata, että helpottavatko oireet rautakuurilla.
Älä ap usko, vaan mittauta ensin arvosi. Popsit lisät vasta sitten.
Pyydä nyt sitten ensisijaisesti sille psykiatrille aika!