Lue keskustelun säännöt.
Oudot oireet pelottaa
20.03.2023 |
Vuosia ollut oireita, alussa enimmäkseen pahoinvointia ja oksentelua. Alkoi jo joskus teininä, ehkä 8v sitten ja välillä ollu helpompaa ja välillä pahempaa.. stressiksi ja ahdistukseksi sitä vaan ajateltiin ja itsekin omaksuin sen ajatuksen, että niin kai sitten. Mutta nyt viime aikoina on tullut kurkun kuristavaa kipua jota sitten epäiltiin refluksiksi. Mutta somac ei auttanutkaan siihen. Sitten lääkäri epäili, että varmaan niska- ja kaula- ja purentalihakset jumissa.. hierontaan olen menossa. Mutta lisäksi on tullut outoa tunnetta jalkoihin ja käsiin, varsinkin oikealla puolella. Välillä voimattomuuden tunnetta tai tärinää tai kihelmöintejä ja elohiiriä. Kävin sitten myös yksityisellä neurologilla joka teki perustutkimuksen, että kävele varpailla ja kantapäillä, seuraa katseella tätä esinettä yms.. sanoi ettei sitten epäile mitään neurologista sairautta koska poikkeavaa ei siinä ilmennyt, joten ei ehdota mitään lisätutkimuksia, koska ei oleta niistä mitään löytyvän. Tämä helpotti hieman oloani hetkeksi. Tosin unohdin mainita hänelle jalkojenkin oudoista tuntemuksista ja keskityin ennemmin kurkkutuntemuksiin ja tämäkin nyt jäänyt vaivaamaan minua..
Minulle on tehty pään magneettikuvaus muutama vuosi sitten, eikä siinä ollut mitään. Lisäksi olen ollut gastroskopiassa ja kolonoskopiassa ja vatsan ultrassa vatsaoireiden takia, jotka ovat nyt helpottaneet viime aikoina. Kaulan ultra tehtiin myös kovan kurkkukivun takia mutta ei siinäkään näkynyt mitään.
Edelleen oireeni kuitenkin jatkuvat.. aina tulee jotain uutta ja outoa ja en vain käsitä mikä on. Jos vielä lääkäriin menisin niin en tiedä mitä sanoisin kun varmaan pitävät minua hulluna. Mutta kun vointini on romahtanut täysin enkä pysty tekemään enää mitään ja olen vaan kotona neljän seinän sisällä. Masennuslääkettäkin kokeiltu mutta ei siitä apua ollut.
Kommentit (137)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mites B12-vitamiini ja folaatti, onko koskaan tarkistettu verikokeella? Varsinkin b12 puute aiheuttaa hermostollisia oireita.
Keliakia aiheutti mulla vastaavaa. Osta kotitesti apteekista ja lääkäriin, jos tulos näyttää positiivista. Tai sitten suoraan lääkäriin. Älä aloita gluteenitonta ennen tutkimuksia.
Eihän ole mitään syytä olettaa, että kokemasi oireet liittyvät toisiinsa. Kyllä varmasti suurimmalla osalla (ellei kaikilla) ihmisillä ole kaikenlaista satunnaista kipua ja tuntemusta.
Enkä sulkisi pois sitäkään, että ainakin osa oireista voi olla ihan psykosomaattista. En sano tätä vähätelläkseni asiaasi, mutta jatkuva tuntemusten analysointi ja huolehtiminen varmasti vahvistaa niitä osaltaan.
Vierailija kirjoitti:
Mutta oireeni ei ole koskaan ennen olleet yhtä pahoja kuin nyt. Pahoinvoinnin kanssa opin elämään ja vatsaoireiden, mutta en kivun ja näiden muiden mitä nyt on. Pelkään että jalat pettää kohta alta koska toinen jalkani tuntuu todella semmoiselta oudolta ja heikohkolta:(
Sinulla varmastikin on ihan oikeita oireita, ja kun syy niille ei ole selvinnyt, olet ahdistunut niistä. Tämä on ihan normaalia. Sinun pitää vaan sinnikkäästi jatkaa oireiden aiheuttajien etsimistä.
Minulla oli nuorena ferritiini ihan nollissa enkä jaksanut edes seistä pitkään. Koulusta kun valmistuin, en voinut seistä muiden joukossa salin edessä kun jalat rupesivat tärisemään heti. Kaupassa käynti oli aina tuskaa. Lisäksi koko kroppani lihakset olivat aivan jumissa. Lihasjumit voivat tehdä todella kummallisia oireita (nykinää, tunnottomuutta, puutumisia, kipua, huimausta). Oireisto helpotti kun sain lisää rautaa ja menin hoitoon (fysioterapia, kiropraktikko, osteopatia, hieronta - vaihtoehtoja on paljon. Lääkäriltä voit saada lähetteen, jolloin et maksa käynneistä niin paljoa). Joka tapauksessa lääkärin kannattaa tutkia myös jalkasi, voi olla että jokin hermokin on pinteessä tai kipu lähtee selästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Enkä liioitellut sitä kurkkukipua yhtään. Menin päivystykseenkin itkien kun sattui niin paljon, mutta en saanut ees mitään vahvempaa särkylääkettä. Eihän pelkkä ahdistus voi aiheuttaa sellaista kipua
Sinulla siis ei todettu silloin aikanaan gastroskopiassa refluksia? Oksentelu, pahoinvointi, yläkropan kivut ja kurkkukipu (hapan neste virtaa takaisin kurkkuusi etenkin öisin) sopisivat kyllä erinomaisesti siihen. Voisit kokeilla nukkua pääpuoli kohotettuna, auttaisiko se? Vaikka Somac ei toiminut, voi olla että jokin muu vatsansuojalääke auttaisi.
Vierailija kirjoitti:
Enkä liioitellut sitä kurkkukipua yhtään. Menin päivystykseenkin itkien kun sattui niin paljon, mutta en saanut ees mitään vahvempaa särkylääkettä. Eihän pelkkä ahdistus voi aiheuttaa sellaista kipua
Kyllä ahdistus voi aiheuttaa ihan todellisia ja pahojakin fyysisiä oireita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun näkemykseni mukaan sinua vaivaa yleistynyt ahdistuneisuushäiriö ja tarkemmin kuolemanpelko. Et onnistu rauhoittamaan itseäsi vaan kuulostelet koko ajan jotain oiretta. Ja onhan niitä ihmisellä kaikenlaisia, koko ajan. Sitä enemmän on, mitä enemmän kiinnität niihin huomiota. Ovatko ne oire jostain vakavasta sairaudesta. Hyvin suurella todennäköisyydellä eivät ole.
Vakavat sairaudet pahenevat usein nopeasti. Ei myöskään vain tunnu oudolta tai heikolta vaan oikeasti voimat vähenevät ja katoavat jne.
Pari neuvoa: älä jää sisään ja yksin. Tee vähintään lenkki joka päivä. Yritä etsiä tekemistä, josta nautit. Puhu ihmisille. Etsi tapoja rentoutua ja sano itsellesi, että juuri nyt kaikki on hyvin. Mielesi on ihan oikeassa; kuka tahansa meistå voi sairastua vakavasti milloin vain ja silloinkin paras neuvo on ihan sama. Nauti kaikista niistä päivistä, joita sinulla on.
Jos mikään näistä ei ala sinua auttamaan, suosittelen tosiaan hakeutumaan psyykkiseen arvioon, että elämäsi ei mene kerta kaikkiaan vain murehtimiseen ja pääset puhumaan siitä, millaisia asioita on - ei oireidesi - vaan halvaannuttavan pelkosi taustalla. Parempia hetkiä ja päiviä sinulle!
Kyllä minulla on kuolemanpelko. Ensimmäistä kertaa elämässäni pelkäsin kuolemaa silloin kun ensimmäiset oireet alkoivat joskus 17 vuotiaana. Silloin peruskoulun jälkeen kun vihdoin pääsin eroon kauheasta koulusta jossa minua syrjittiin ja olin vaan aina yksin. Oireet alkoi niin etten pystynyt syömään mitään vaan oksensin kaiken. Sitten kun jotakin tutkimuksia tehtiin niin rauhoittihan se mieltä jonkin verran, kun ei syytä löytynyt. Toisaalta koko ajan oli se epätietoisuus. Muutin sitten eri paikkakunnalle opiskelemaan ja yritin elää normaalisti oireista huolimatta. Täysin en siihen pystynyt ja sosiaaliset suhteeni kärsivät valtavasti. Oli siinä vähän parempikin jakso jossain välissä. Välillä sitten oli niitä lääkärikäyntejä, mutta ei edes mitenkään kovin paljoa itse asiassa näiden vuosien aikana. Tänä vuonna nyt ollut enemmän. Opiskelukin tuntui tosi raskaalta ja olin aika huonokin ja tuntui että kaikki muut ovat parempia ja olin aika yksin, aina tuntenut itseni oudoksi. Luentojen jälkeen usein vaan itkin.
Mitä vanhemmaksi olen tullut sitä enemmän alkanut tuntumaan ettei tästä elämästä ehkä mitään ikinä tulekaan. Jos tuleekin joku vähän parempi jakso niin sen jälkeen tulee taas entistä huonompi. Oireet on vaan pahentuneet ja lisääntyneet. Ahdistukseenkaan ei tunnu auttavan enää mikään. Pelkään että minulla on joku etenevä sairaus ja kuolen kohta. Tai että joudun elämään kivuissa jotka ei lopukaan koskaan. Enkä voi edes seurustella tai mitään eli en varmaan koskaan saa omaa perhettä tai mitään. Eihän kukaan haluaisi ja pystyisi tällaisen ihmisen kanssa edes olla. Ja onhan mulla niitä diagnooseja kuten sos tilanteiden pelko, ahdistushäiriö ja paniikkihäiriö. Tällä hetkellä opinnot olen joutunut jättämään taas tauolle ja sosiaalisia suhteitakaan ei ole paitsi oma perhe
Siis omat vanhempani ja sisarukset
Tänään jalka ollut todella paha ja elohiiriä paljon, myös käteen tuli nyt illalla se tunne ja heikotus:( jäi myös vaivaamaan että näistä unohdin (en tiedä miten) mainita neurologille. Paitsi elohiiret sanoin kyllä. Mutta siinä tietenkään kun se teki sen tutkimuksen ja yritti katsoakin että näkyykö niitä elohiiriä kun niistä mainitsin, niin eihän niitä tietenkää just silloin ollu:(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Istuin äsken jalat ristissä ja sitten kun nousin ylös niin toinen jalka olikin ihan puutunut joten en pystynyt edes kävelemään sillä vähään aikaan, pelästyin tätä todella paljon enkä enää tiedä mikä on epänormaalia ja mikä normaalia
Minä olen myös kärsinyt monenlaisista fyysisistä oireista koko ikäni. Osa on ollut ihan näkyviä (mm. ihottumaa, ummetusta verenvuotoa peräsuolesta, jne. Osa on ollut verikokeilla todettavia. Kipuja on ollut milloin missäkin. Ruokavaliota karsimalla sain ison osan fyysisistä oireista kuriin.
Mutta mitään varsinaista selitystä näille oireille ei ole löytynyt.
Muutama vuosi sitten alettiin tutkimaan päätä. Psykiatreilla (useita) olen käynyt, ja jokainen antaa eri diagnoosin. Lääkityksiäkin on kokeiltu, mutta niistä on ollut enemmän haittaa kuin hyötyä.
Viimeisin diagnoosi sai minut naurahtamaan, mutta se on ehkä lähimpänä totuutta: Autismi. Nyt tiedän, miksi ajattelen ja hahmotan maailmaa niin eri tavalla kuin muut, ja sosiaaliset tilanteet ovat usein vaikeita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen myös kärsinyt monenlaisista fyysisistä oireista koko ikäni. Osa on ollut ihan näkyviä (mm. ihottumaa, ummetusta verenvuotoa peräsuolesta, jne. Osa on ollut verikokeilla todettavia. Kipuja on ollut milloin missäkin. Ruokavaliota karsimalla sain ison osan fyysisistä oireista kuriin.
Mutta mitään varsinaista selitystä näille oireille ei ole löytynyt.
Muutama vuosi sitten alettiin tutkimaan päätä. Psykiatreilla (useita) olen käynyt, ja jokainen antaa eri diagnoosin. Lääkityksiäkin on kokeiltu, mutta niistä on ollut enemmän haittaa kuin hyötyä.
Viimeisin diagnoosi sai minut naurahtamaan, mutta se on ehkä lähimpänä totuutta: Autismi. Nyt tiedän, miksi ajattelen ja hahmotan maailmaa niin eri tavalla kuin muut, ja sosiaaliset tilanteet ovat usein vaikeita.
Tähän piti vielä lisätä, että viimeisimmän diagnoosin jälkeen mm. masennusoireet ovat kadonneet lähes olemattomiin, vaikka eletään juuri sitä aikaa vuodesta, jolloin ne yleensä ovat vaikeimpia. Myös fyysiset oireet ovat helpottuneet. Ehkä se on vain sitä, että voin antaa itselleni luvan olla oma itseni, enkä enää vaadi itseäni näyttelemään normaalia.
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos varaisit ajan psykiatrille/psykologille/psyk. sairaanhoitajalle? Jos on noin kattavat tutkimukset jo tehty, niin eiköhän se vika löydy korvien välistä? Ja oireet vaan lisääntyy, kun panikoit sairauksia ja tarkkailet koko ajan tuntemuksia ja oireita ja päässä ei pyöri mitään muuta ajateltavaa.
Puhutaan somatisaatiosta, jolloin fyysiset tuntemukset syntyvät psyykkiseltä pohjalta. Kannattaa käydä ainakin arvioimasssa psykiatrilla tilannettaan. Jos hänestä tilanne vaikuttaa somatisaatiolla, saanet psyykenlääkkeestä avun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen myös kärsinyt monenlaisista fyysisistä oireista koko ikäni. Osa on ollut ihan näkyviä (mm. ihottumaa, ummetusta verenvuotoa peräsuolesta, jne. Osa on ollut verikokeilla todettavia. Kipuja on ollut milloin missäkin. Ruokavaliota karsimalla sain ison osan fyysisistä oireista kuriin.
Mutta mitään varsinaista selitystä näille oireille ei ole löytynyt.
Muutama vuosi sitten alettiin tutkimaan päätä. Psykiatreilla (useita) olen käynyt, ja jokainen antaa eri diagnoosin. Lääkityksiäkin on kokeiltu, mutta niistä on ollut enemmän haittaa kuin hyötyä.
Viimeisin diagnoosi sai minut naurahtamaan, mutta se on ehkä lähimpänä totuutta: Autismi. Nyt tiedän, miksi ajattelen ja hahmotan maailmaa niin eri tavalla kuin muut, ja sosiaaliset tilanteet ovat usein vaikeita.
Aika jännä tuo autismi diagnoosi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olethan käynyt verikokeissa? Ns. palan tunne kurkussa on yksi raudanpuutteen oireista, kuten myös huimaus, voimattomuus ja heikotus. Ei siihen rautalisän aloittamiseen edes verikokeita välttämättä tarvitse, hyvin voi testata, että helpottavatko oireet rautakuurilla.
Olen käynyt eikä niissä ollut mitään, hemoglobiini oli itseasiassa parempi kuin koskaan, ferritiinistä en tiedä koska sitä ei tietenkään katsottu. Voimattomuudella tatkoitan semmoista outoa lihasheikkouden tunnetta ja levottomuutta jaloissa, mikä on saanut minut panikoimaan. Varsinkin toinen jalka tuntunut oudolta
Kuulostaa hyvin paljon raudanpuutokselta. Aloita vain se rautakuuri ja jos ei parissa kuukaudessa ole helpottanut, mene uudestaan lääkäriin.
Minulla oli raudanpuutteessa ferritiinin ollessa alle 7 mm.nielemisvaikeuksia. mikään ei mennyt alas paitsi ihan neste ja siitäkään ei tiennyt että tukehtuuko siihen. Tuli myös paniikki-/hengenahdistuskohtauksia. En uskaltanut enää ajaa autollakaan. Levottomat jalat ja hiustenlähtö, unettomuus ym myös oireita. Tutkittiin astmana ja sain astmalääkkeet vaikka puhalsin 6l pef mittariin. Astmaa ja mitään muutakaan ei ole kun sain ferritiinin nousemaan. Hemoglobiini voi olla hyvä ja ferritiini matala. Normaali rautakuuri ei korjaa ferritiiniä. Itsellä kesti 3,5-vuotta nostaa arvo yli 100 ja käytin nelinkertaista annosta rautaa. Kaikki valmisteet ei toimi kaikilla. Selkä- ja niskajumit aiheuttaa puutumisia.
Sivusta tähän kysyn, että mitä valmistetta olet käyttänyt? Olen samassa tilanteessa ja pitäisi saada ferritiini arvot ylös. En vaan tiedä mikä valmiste auttaisi.
Minua auttoi ferrion parhaiten. Lisänä voi ottaa nestemäisiä. Tarkasti niin että imeytyy. Esim yöllä kun käy vessassa että ei ole mikään häiritsemässä. Ferrion sisältää myös c-vitamiinia joka tehostaa imeytymistä. Raudanpuutteen syy on hyvä selvittää. Itselläni kierukka tulppasi vuodot. Lisäksi voi käydä muutaman kk päästä mittaamassa nousun että näkee miten imeytyy. Itse en ole lähtenyt tuohon joka toinen päivä annosteluun. Joka päivä ja paljon on ohjeeni. Hemoglobiini nousee ensin ja varastorauta ferritiini perässä. Hemoglobiini ei nouse määränsä enempää rautalisällä. Itselläni nousi 168 korkeimmillaan. Sitten kun ferritiini alkaa nousta niin hemoglobiini laskee omalle normaalille tasolle. Itsellä 154. Ferritiini junnasi kauan 30 nurkilla mutta ei noussut siitä ennen kierukkaa. Nyt vuosi kierukan asennuksen jälkeen ferritiini 125.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos varaisit ajan psykiatrille/psykologille/psyk. sairaanhoitajalle? Jos on noin kattavat tutkimukset jo tehty, niin eiköhän se vika löydy korvien välistä? Ja oireet vaan lisääntyy, kun panikoit sairauksia ja tarkkailet koko ajan tuntemuksia ja oireita ja päässä ei pyöri mitään muuta ajateltavaa.
Puhutaan somatisaatiosta, jolloin fyysiset tuntemukset syntyvät psyykkiseltä pohjalta. Kannattaa käydä ainakin arvioimasssa psykiatrilla tilannettaan. Jos hänestä tilanne vaikuttaa somatisaatiolla, saanet psyykenlääkkeestä avun.
Niin mutta kun ensin haluan olla varma siitä että se olisi vain psyykkistä ennen kuin kokeilee eri psyykelääkkeitä. Yhtä kokeilin mutta se ei ollut hyvä
Varmaan joudun menemään vielä uudestaan lääkäriin mutten kyllä tiedä minne
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen myös kärsinyt monenlaisista fyysisistä oireista koko ikäni. Osa on ollut ihan näkyviä (mm. ihottumaa, ummetusta verenvuotoa peräsuolesta, jne. Osa on ollut verikokeilla todettavia. Kipuja on ollut milloin missäkin. Ruokavaliota karsimalla sain ison osan fyysisistä oireista kuriin.
Mutta mitään varsinaista selitystä näille oireille ei ole löytynyt.
Muutama vuosi sitten alettiin tutkimaan päätä. Psykiatreilla (useita) olen käynyt, ja jokainen antaa eri diagnoosin. Lääkityksiäkin on kokeiltu, mutta niistä on ollut enemmän haittaa kuin hyötyä.
Viimeisin diagnoosi sai minut naurahtamaan, mutta se on ehkä lähimpänä totuutta: Autismi. Nyt tiedän, miksi ajattelen ja hahmotan maailmaa niin eri tavalla kuin muut, ja sosiaaliset tilanteet ovat usein vaikeita.
Tähän piti vielä lisätä, että viimeisimmän diagnoosin jälkeen mm. masennusoireet ovat kadonneet lähes olemattomiin, vaikka eletään juuri sitä aikaa vuodesta, jolloin ne yleensä ovat vaikeimpia. Myös fyysiset oireet ovat helpottuneet. Ehkä se on vain sitä, että voin antaa itselleni luvan olla oma itseni, enkä enää vaadi itseäni näyttelemään normaalia.
Kyllähän se teeskentely jatkuu pakostakin, töissä yms. Ei yhteiskunta/tavat/normit muutu sen diagnoosin myötä.
t. Toinen assi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos varaisit ajan psykiatrille/psykologille/psyk. sairaanhoitajalle? Jos on noin kattavat tutkimukset jo tehty, niin eiköhän se vika löydy korvien välistä? Ja oireet vaan lisääntyy, kun panikoit sairauksia ja tarkkailet koko ajan tuntemuksia ja oireita ja päässä ei pyöri mitään muuta ajateltavaa.
Puhutaan somatisaatiosta, jolloin fyysiset tuntemukset syntyvät psyykkiseltä pohjalta. Kannattaa käydä ainakin arvioimasssa psykiatrilla tilannettaan. Jos hänestä tilanne vaikuttaa somatisaatiolla, saanet psyykenlääkkeestä avun.
Niin mutta kun ensin haluan olla varma siitä että se olisi vain psyykkistä ennen kuin kokeilee eri psyykelääkkeitä. Yhtä kokeilin mutta se ei ollut hyvä
Psykiatri on sitä varten, että hän arvioi ja diagnostisoi tilanteesi. Ei sinne mennä siksi, että lykätään vain tutkimatta pilleriresepti kouraan. Ei kaikki ole somatisaatiota, mutta se on hyvä poissulkea, kun lähestulkoon kaikki on jo somatiikan puolelta tutkittu.
Luulosairas?