Minkä ikäisenä olette opettaneet lapsenne nukahtamaan yksin?

Vastaan nyt vielä Sinulle, sitten jätän tämän keskustelun.



Juurihan olen kirjoittanut, että me joudumme istumaan nukuttaen lapsen vierellä jopa 1.5 h. Eli en todellakaan lähde huudattamaan. Yritän vaan löytää keinon, joka auttaisi, että lapsi nukahtaisi nätisti rauhallisesti omaan vuoteeseensa.



Minä teen virheitä. Ja olen tehnyt myös tässä nukutusasiassa. Sinä ilmeisesti et, tai et ainakaan myönnä, koska lapsesi vaikea nukahtaminen on mielestäsi ainoastaan lapsestasi kiinni. Oletko aivan varma, ettet olisi jotain voinut tehdä toisin. Selvästi tuo nukutusrumba on Sinua kuitenkin rassannut.



Hyviä unia kaikille :)

Ensinäkin kritiikkini ei ollut sinulle vaan noille asiantuntijoille. Minä yritän olla kriittinen myös asiantuntijoiden lausunnoissa, hekin ovat ihmisiä, eivät mitään jumalia.



Ja suoraan sanottuna, juuri tämän kuopuksen nukkumisen kohdalla en usko että olisin voinut tehdä juurikaan toisin. Minua ei hänen nukahtaminen niinkään rasita vaan hänen nukkumisensa. On niin pirun herkkäuninen, nyt hänellä on kausi, että saa kauhukohtauksia joka yö. Ei, en keksi, mitä olisin voinut tehdä toisin. Voisin sinulle kirjottaa kirjan tyttäreni luonteesta, mutta se tuskin kiinostaa. Kerron kuitenkin että hän on melkeen joka suhteessa hyvin erilainen ja erityinen lapsi (ihan hyvässäkin). Esikoisemme kanssa esim. olisin varmasti voinut tehdä asioita toisin.



En oikeen ilahtunut, että mielestäsi olen antanut kuvan jonain täydellisenä äitinä. Kyllä minä kolmen lapsen kanssa teen pikkuvirheitä varmasti päivittäin. Mulla on aika heikot hermot joskus, kimpaannun ja pyydän anteeksi. Itken ja nauran. Lastenkasvatuksessani on varmasti puutteensa ja hyväksyn itseni silti. Mikä siinä on, että jos on jonkin asia kannalla, oli se sitten imetys, nukutus tai mikä vaan niin heti vedetään johtopäätös että on jokin ongelma kyseisen asian kanssa.

No, pyydän anteeksi kitkerää viestiä. En epäile hetkeäkään, etteikö olisi myös todella haastavia nukkujia lasten joukossa. Ja kuten jo aikaisemmin sanoin, joskus ainakin on itsestäni helpompi " jatkaa samaa rataa" kuin muuttaa systeemiä. Esimerkiksi sanon, että jossain vaiheessa olin lasten heräillessä yöllä niin väsynyt, ettei minulla olisi ollut voimia unikouluttaa edes lempeästi lasta, vaan koin että siinä tilanteessa oli helpompi vaan imettää/laittaa tuttia suuhun. Uskon, että meillä unikoulutusta ei olisi vaatinut edes pitkään, mutta en vaan jaksanut.



Ja nyt jätän oikeasti tämän keskustelun, kun en osaa pointtiani tehdä selväksi.



Hyviä unia!

keskimmäisen kanssa oli niin väsynyt, että sen takia lykkäänty pitkään kaikki yösyöttöjen lopettamiset ja muut. Ton kuopuksen kanssa lopetin yösyötöt aikasemmin, tosin se olikin sitten sellainen parin kuukauden prosessi. Alkuun näytti että mun lempeä koulutus sujui hyvin, mutta hyvin pian tuli takapakkia eli parin viikon päästä tyttö rupesi huutamaan yöllä siihen malliin että oksat pois. Tunteja ja tunteja valvottiin ja yritettiin saada pieni nukahtamaan mutta lopulta oli niin hikinen ja nälissään siitä huudosta että olisi ollut laiminlyöntiä jättää syöttämättä.



Tosi helposti sitä kangistuu vanhoihin kaavoihin, jos ne vähääkään toimii kun ei kertakaikkiaan jaksa tehdä muutosta. Vasta sitten kun tilanne luisuu ihan sietämättömäksi niin saa itsestään ehkä kiinni.



Ehkä munkin olisi aika sanoa hyvästit tälle ketjulle. Kaikki on varmaan jo sanottu. Toisekseen vähän omaa syytäni nämä saamani kommentit, tosiaan tämä kuopus ei oikeen missään asiassa mahdu siihen " suhteellisen tavallinen vauva" -kategoriaan eli häntä ei ehkä pitäisi lainkaan käyttää esimerkkinä.

nyt on 2.7v ja on alkanut kaipaamaan nukuttajaa. itseäni se ei haittaa, yleensä makoilen sängyn vieressä lattialla jonkin aikaa, lauleskelen ja silittelen.... nukahtaa alle 30min. yleensä kyllä ensin kerää kaikki pehmolelut sänkyynsä, halailee ja suukottelee ne.



hyvä kikka meillä on ollut se että " laitetaan silmät kiinni ja odotetaan nukkumattia" , melkein joka kerta tepsii :)

alkoi nukahtaa itse.



Ihan pikkuvauvana hän nukahti kohtalaisen vaivattomasti mutta noin 6kk-1v iässä lasta oli mahdoton vain " peitellä ja jättää omaan sänkyyn" , koska hysteerinen itku alkoi HETI kun hänet laski sängyn pohjalle. En juuri koskaan nostanut sängystä, vaan silittelin, poistuin, huuto alkoi taas, silittelin, poistuin jne.



Juuri kun aloin olla koht. epätoivoinen lapsi alkoikin rauhoittua iltaisin itsekseen, vain pientä kitinää.



Tänään (1v7kk) sanoi minulle kun silittelin päätä hetken ennen sängyn vierestä poistumista että " pois!" ja kuukahti sinne itsekseen.



En yhtään epäile sitä, että tilanne voi vielä muuttuakin...

mutta eipä niitä taida olla.



Meillä 2 v 8 kk tyttö nukkuu kausittain miten milläkin tavalla. Tällä hetkellä yritän nukuttaa itsekseen, mutta kun tyttö nousee sängystä kymmeniä kertoja ja huseeraa kaikenlaista 1,5 jopa 2 h ja nukahtaa 22.00 tai jopa 22.30. Kaikki keinot on kokeiltu. Tyttö ei edes itke oikeasti vaan vääntää tekoitkua tahallaan, jotta voisi pitkittää nukahtamista.



Vieressä nukuttamiseen menee sama aika ja kotityötkin on ihan pakko kuitenkin joskus tehdä. Itse pääsen nukkumaan 00.30 ja herään 06.30. Kun saisi nukkumaan tuntia aikaisemmin niin aamut olisivat iloisia. Viikonloppuaamuisin herää tuntia myöhemmin ja on herätessään iloinen. Riittääkö 11 h unta/vrk?



Miten ensimmäisen lapsen vanhempien pitäisi tietää, että lapsi opetetaan nukahtamaan itsekseen? Minä ainakin mielelläni nukutin pienen käärön ja isommankin, kun vain nukahti kohtuullisesti. Mitä vanhemmaksi laspi tulee, sitä lyhyemmältä tuntuu äidin pinna nukutuksen suhteen. Puoli tuntia vielä menisi, mutta ei 1,5 -2 h. Kyllä minäkin ihan mielelläni sen 5 minuuttia istuisin vieressä, jos vain lapsi nukahtaisi.

ja aina niin tunteita herättävä, kuin kinaakin aiheuttava keskusteluaihe. Miksi ihmisiä kiinnostaa niin paljon miten toiset lapsia nukuttaa vai nukuttaako? Minun ystäväni nukuttavat lapsensa, he tykkäävät siitä ja minusta se on ok jos se heistä on ok. Itse olen pitänyt 1,5 vuotiaana pojalleni unikoulun ja sen jälkeen on nukahdettu yksin iltasadun jälkeen. Ennen sitä makoilin vieressä, joskus jopa tunnin ja minulla itselläni meinasi mennä hermot. Siksi tämä ratkaisu meille paras. Onhan toki vanhemmissakin eroja ja kaikilla ei mene hermot! Hattu pystyyn teille!

Tämä on niin pitkä ketju, etten ole kaikkia vielä edes ehtinyt lukea. Mutta aion lukea, sillä vinkkejä tarvitaan meillä 2-v iltanukutuksiin. AINA on pitänyt nukuttaa ja olla vieressä. Ja kyllä se rasittaa.

TOISAALTA en ole valmis huudattamaan. Pieni itku on eri asia, mutta tunnin putkeen huutoa en pysty kuuntelemaan.



Minä uskon, että ennen kaikkea johtuu lapsen temperamentista tuo nukahtamisen helppous. Ja myös on vaikutusta vanhempien nukutustavoilla.



MUTTA en silti keksi mitä olisimme voineet tehdä toisin, jos kunnon huudatuskouluun emme halunneet lähteä.



Olen huomannut, että pikku hiljaa " edistystä" tapahtuu, ja lapsi vaatii nukahtamiseen vähemmän ja vähemmän. Mutta meillä kyllä lapsi on sanellut sen tahdin.



Meidän lapsi ei ole KOSKAAN nukahtanut itse, edes 2-viikkoisena. Viihtyi jo vauvana ihan itsekseenkin leikkimässä (siis äiti näköetäisyydellä kuitenkin), ei siis ole arka eikä riippuvainen, mutta ihan kamala itku tuli jo sen ikäisenä ja jouduimme silloinkin nukuttamaan päiväunille.

Useinhan sanotaan, että sen ikäinen nukahtaa kun väsyttää. Mutta ei meidän. Alusta asti on tarvinnut apua nukahtamiseen.

Ja se on hyvä juttu niin tytön, äidin kuin isänkin mielestä. Tyttö on nyt 1v 5kk.



Pitkä taival oli oppia nukahtamaan itse ja ennenkaikkea jatkamaan unia itsekseen, jos heräsi kesken unien. Vieläkin saattaa tulla kausia, jolloin päiväunilla ei osaakaan jatkaa unta ja pitää käydä lykkelemässä tyttö uudestaan unille. Joten meillä ei varmastikaan ole mikään paras nukkuja tuo lapsi, mutta sopeutuvainen kylläkin.



Minulle on myös aivan sama, miten muilla toimitaan. Jos vanhemmat haluaa lapsensa nukuttaa, niin hyvä niin. Mutta meille sopii tämä järjestely ja kaikki ovat tyytyväisiä!



Hyviä nukkumaanmenoja ja unia kaikille! :)

andina:

Minä uskon, että ennen kaikkea johtuu lapsen temperamentista tuo nukahtamisen helppous. Ja myös on vaikutusta vanhempien

mä en kylä allekirjoita tuota, paitsi omalta osaltani ehkä :-D mun poika on TODELLA temperamenttinen ja vilkas. unikoulu kesti meillä vajaat 2 viikkoa ja alussa oli huutoa ja sydäntä särki (ei nyt oksennukseen asti) mut siitä se huuto pikkuhiljaa lyheni ja loppui kokonaan. koko ajan käytiin rauhoittelemassa aluksi, nyt ei tarvi kun viedä sänkyyn ja lukea kirja ja sanoo hyvät yöt niin nukahtaa itse. joskus poika saattaa itsekseen kalittaa ja laulaa aikansa. ja tietty jos on sairas tai yliväsynyt joskus tarvitaan äidin apua enemmän ja vielä joskus harvoin makoilen vieressä jos tarvii, mut noin yleensä on oppinut itse nukahtamaan ja olen siitä onnellinen!

Alkuun hieman vaihtelevalla menestyksellä, nykyään ei ongelmaa. (Nyt 1.7v )