Lue keskustelun säännöt.
Voinko ottaa yhteyttä exään kertomatta aviomiehelleni?
20.03.2023 |
Tässä ei ole kyse siitä, että vanha suola janottaisi tai mitään tunteita olisi. Haluaisin vain aidosti pyytää exältäni anteeksi sitä, miten ikävästi ja yllättäen jätin hänet vuosia sitten. Tiedän, että hän on käsitellyt eroamme terapiassa ja voinut todella huonosti tämän jälkeen.
En ole vielä tänäkään päivänä kertonut exälle todellista syytä eroomme ja käytökselleni enkä tässäkään niitä halua enempää avata. Olen aktiivisesti terapiassa käsitellyt asioita ja koen tarvetta pyytää anteeksi.
Voinko kirjoittaa exälle kirjeen tai vastaavan jossa avaan ajatuksiani? En haluaisi kertoa nykyiselle miehelleni, että hän ei turhaan huolestuisi tai mitään väärinkäsitystä syntyisi. Koen vaan, että olen entiselleni selityksen ja anteeksipyynnön velkaa.
Kommentit (69)
Ei aviomiehelle tarvitse mitään kertoa, kerro sille terapeutillesi, joka ilmeisesti asian on ujuttanut pieniin aivoihisi. Eikun
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisäksi olen ollut yhteydessä ja sitten tuli mieleen että olet saanut tämän jälkeen. Paheet ovat leivonnaiset ja Coca-Cola. Mutta kavereiden mielestä hiljainen ja ujo. En käytä porkkana sosetta ja sitten tuli ostettua kissa.
Muistakaa että, voitte ottaa vastuun vain omista teoistanne ja pystytte muuttamaan vain itseänne. Esimerkiksi anteeksipyyntöä ei saa perustella sanoilla, mutta ku sinä, niin sitten minä. Toisesta ei etsitä syytä, se että teet jotain koskaan toinenkin teki tai teki ensin, se on kostamista. Anteeksipyyntö on parhaillaan itsereflektiota, jos anteeksipyyntö onnistuu, vastapuoli kyllä myöntää omat virheensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei v i t, eksät on eksiä eikä niihinn oteta yhteyttä. Tuo kuulostaa siltä kuin kaipaisit jotain vanhan lämmittämistä uudelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksei voisi, jos se on ihan viaton yhteydenotto?
Kauan sitten epämääräisesti muutamankin kerran jätetyn näkökulmaa aiheeseen:
Täällä moititaan ap:tä siitä, että hän haluaisi selittää. En ymmärrä miksi. Moniko teistä puhuu oman kokemuksen perusteella? Jos toista osapuolta ei enää kiinnosta ne syyt, niin mitä sitten? Mitä ihmeen vanhojen haavojen auki repimistä? Jos se tyyppi on siitä jo toipunut, niin ei ole enää mitään vanhoja haavoja, eikä sillä silloin ole mitään väliä.
Jos taas käy niin, että ne haavat aukeaa, niiden on ehkä syytäkin aueta. Jos edes ovat koskaan sulkeutuneet. Selitys ja anteeksipyyntö voisi parhaimmillaan olla kummallekin parantava kokemus. Otan muutaman esimerkin omasta elämästäni. Poikakaverin tapainen melkein 30 vuoden takaa. Olemme tavallaan ystäviä ja välitän hänestä, mutta emme pidä aktiivisesti yhteyttä. En enää tarvitse häneltä selitystä, koska menin eteenpäin. Jos hän nyt ottaisi yhteyttä ja selittäisi, niin ehkä se tuntuisi vähän hassulta, mutta ottaisin tiedon mielenkiinnolla vastaan ja kävisin tapahtumat vielä kerran läpi uuden tiedon valossa. Uskon, että kaikesta huolimatta minussa tapahtuisi vielä jotain parantumista ja olisin onnellinen siitäkin, jos hän saisi asian kanssa rauhan. Oikeasti hänellä ei varmaan ole mitään mielen päällä, mutta jos olisi.
Yksi oharit tehnyt tyyppi, joka valehteli asioista samalla, kun muka pyysi anteeksi. En ollut enää kiinnostunut selvittämään mitään, koska olin vihainen. Emme ole missään tekemisissä enkä tarvitse hänen anteeksipyyntöjään, hän on minulle yhdentekevä. Jos hän ottaisi yhteyttä, toimisin kuitenkin samalla tavalla kuin edellisenkin kohdalla. Ei minulla enää ole mitään katkeruutta häntä kohtaan. Jos olisi, niin silloin todellakin olisi syytä käydä asiat läpi. Katkeruus on aina merkki siitä, että jotain parannettavaa on.
Kolmas tyyppi, johon jumitin pitkäksi aikaa osittain juuri sen takia, kun en saanut mitään selitystä. Olen ehkä juuri päässyt siihen pisteeseen, ettei asia enää vaivaa minua. Siihenkin tarvittiin vuorovaikutusta tämän henkilön kanssa. Välillä emme olleet tekemisissä ja se ei auttanut minua yhtään, vaikka vuosia kului. Nyt jos olisi mahdollisuus kuulla, mitä tapahtui, olisin siitä edelleen tosi tyytyväinen ja onnellinen. Epätietoisuus on pahinta, koska silloin on vaikea suhtautua mitenkään mihinkään. Sitä jää vain isona kysymysmerkkinä ihmettelemään, että mitä tapahtui. Nämä selitykset olisi pitänyt saada vuosia sitten, mutta koskaan ei ole myöhäistä käydä asiat läpi, vaikka eteenpäin onkin menty.
Ap, tee niin kuin sinusta oikealta tuntuu. Ei kukaan muu tiedä sinun elämästäsi.