Lue keskustelun säännöt.
Nainen, olisiko sinulle ongelma, jos mies ei kertoisi sinulle koulutustaan?
19.03.2023 |
Voi olla amis. Voi olla korkeasti koulutettu. Voi olla pelkkä peruskoulu taustalla.
Miehellä on kuitenkin työpaikka (toimistotyöntekijä).
Kommentit (158)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä väliä? kirjoitti:
Onko tämä koulutuksen pakkosaantitietäminen joku uusi trendaava nykypäivän juttu ja pakkomielle? Ei aiemmin kukaan kysellyt koulujan käymisistä tutustuttaessa tai treffeillä. Eipä ole koskaan kenenkään koulutuksesta tullut udeltua, saati että se olisi erityisesti edes kiinostanutkaan. Kuunnella toki voi jos joku haluaa kertoa, mutta pienintäkään väliä sillä ei kumppanin valinnassa ole!
Onko tosiaan nykyään ilmeisesti jopa muka joku PAKKO kertoa kouluksestaan?
Vaatimuksien lista sen kuin nykyään vain paisuu ja sitten ihmetellään miksi sinkkuja sen kuin siunaantuu ja lapsettomus vain kasvaa!
Mistä sinä puhut, kun tutustut uusiin ihmisiin? Minä olen seurustellut ensimmäisen kerran 1970-luvun lopulla ja oma kokemukseni on, että ihan joka kerta kun olen tutustunut potentiaaliseen poika-/miesystävään, olemme jutelleet siitä, mitä teemme työksemme, milloin olemme muuttaneet paikkakunnalle tai olemmeko asuneet siellä aina, missä olemme käyneet koulumme jne. Mutta nyt ihan oikeasti haluaisin kuulla, mistä juttelevat ihmiset, jotka eivät puhu koulutuksestaan. Ja siis ovat kuitenkin kiinnostuneita nimenomaan toisistaan ja nimenomaan parisuhdemielessä eivätkä vain rupattele jossain harrastusporukassa.
En ihan oikeasti osaa kuvitella, miten sellainen keskustelu voisi sujua, missä ei puhuta mitään menneisyydestä. Ja ainakin itselläni se sisältää automaattisesti tiedon siitä, että olen muuttanut lapsuudenkodistani nimenomaan opiskelemaan. Ja itse asiassa nykyhetkestäkin olisi vaikea keskustella puhumatta koulutuksesta, onhan siitä vasta muutama kuukausi kun valmistuin viimeisimmästä tutkinnosta, ja olisi outoa joutua varomaan sen kaltaisia asioita kuin että "vuosi sitten keväällä en voinut harrastaa X tai en ehtinyt tehdä Y, koska opiskelin erikoisammattitutkintoa työn ohessa".
Olisi kyllä mielenkiintoistava tavata ihminen, joka voi tuntikausia keskustella ihmisen kanssa, josta ei halua tietää mitään ja jolle ei halua kertoa noin perustavaa laatua olevia asioita itsestään!
Ei voi muuta kuin todeta, että täällä on monilla päällä koulutusfetissi! No ihminen ei kai voi valita mistä syttyy. Ennen oli helpompaa, kun ihmiset vielä tutustuivat toisiinsa ihmisinä, eikä koulutuksina. Tuskin tarvitsee enää ihmetellä syntyvyyden rajua laskua. Sen koulutustodistuksen kanssa vähän hankala lisääntyä!
Ensin ihmettein, että onko koulutus todella joku ensijainen tai edes tärkeä puheenaihe tutustuttaessa, mutta sitten tajusin että fetissi ohjailee näitä valintoja.
Kuuntele täällä käyviä jätkiä.Niitä on neuvottu tuhannen ja yksi kertaa.Amazoniin ilmestyi jokunen aina sitten stailistin luomia vaatekokonaisuuksia joita voi tilata huokeasti.Se ettei nuo pärjää Bulgariassa(kaan) ei johdu aaveesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Salailun tarve on ongelma. Ei se, että koulutus olis jotenkin poikkeava tai vähäinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä väliä? kirjoitti:
Onko tämä koulutuksen pakkosaantitietäminen joku uusi trendaava nykypäivän juttu ja pakkomielle? Ei aiemmin kukaan kysellyt koulujan käymisistä tutustuttaessa tai treffeillä. Eipä ole koskaan kenenkään koulutuksesta tullut udeltua, saati että se olisi erityisesti edes kiinostanutkaan. Kuunnella toki voi jos joku haluaa kertoa, mutta pienintäkään väliä sillä ei kumppanin valinnassa ole!
Onko tosiaan nykyään ilmeisesti jopa muka joku PAKKO kertoa kouluksestaan?
Vaatimuksien lista sen kuin nykyään vain paisuu ja sitten ihmetellään miksi sinkkuja sen kuin siunaantuu ja lapsettomus vain kasvaa!
Pakko ei ole kertoa mitään. Aina voi ilmoittaa, jos joku kysyy opinnoista tai koulutuksesta, että "tässä menee mun raja, näistä asioista en puhu!!!"
Se on sitten eri asia, kuinka normaalina toinen tuollaisen kokee.
Niin nykyään ajetaan agendaa, että on muka epänormaalia jos haluaa tietää aikaisempien kumppanien määrän, mutta sitten toisaalta pitäisi saada tietää kaikesta muusta, kuten koulutuksesta, kaikki mahdollinen.
Noin äkisti ajatellen luulisi, että koulutuksen tieto kuuluu lähinnä potentiaaliselle työnantajalle tiedoksi. Entisten parisuhteiden määrä taas on yksi tärkeimpiä tietoja, mitä tulee parisuhteen muodostamiseen, erityisesti tiedot kenen kanssa seurustellut!
Jenkkihipsterien "Jos jättää jotain kertomatta, tai ei heti kerro kaikkea mahdollista elämästään, niin se on samaa kuin valehtelu"-sakoilu on näköjään ikävä kyllä rantautunut tänne Suomeenkin. Sen sitten eri asia, kuinka normaalina tuollaaisen kokee!
En minä halua tietää puolisoni koulutuksesta kaikkea mahdollista enkä edes tiedä. Mutta kyllä minusta oli todella luonnollista jo ensitapaamisella puhua työstä ja muista henkilökohtaisista asioista. Ja silloin puhutaan väistämättä myös koulutuksesta. En tiedä edes minä vuonna hän on valmistunut, tiedän vain mistä tiedekunnasta ja mikä oli pääaine ja mitä hän olisi mieluummin opiskellut, mutta ei päässyt sisään siihen tiedekuntaan.
Tiedän myös, että hän on ollut kerran naimisissa, kuten minäkin. Tiedän, montako sisarusta hänellä on, tiedän millaista hänen lapsuuden kodissaan oli, tiedän ja tunnen hänen ystäviään ja monesta tiedän milloin ja mitä kautta he ovat ystävystyneet jne. Aivan normaaleja asioita, joista puhutaan, kun ihastutaan ja aletaan tapailla.
Sinun itsesi takia toivon, että provoilet. Muussa tapauksessa voi olla yksinäinen tulevaisuus edessä.
En tiedä esimerkiksi kuin muutaman naapurin ammatin ja useammalta en edes sitä, sillä he ovat olleet eläkkeellä jo ennen tutustumistamme. Niiltä jotka ovat olleet työelämässä, saatan tietää ehkä työpaikan, mutta ei hajuakaan mikä on edes heidän ammattinsa, saati koulutuksensa. Yksikin on kertonut olleensa kaupungilla töissä liki 40 vuotta, joten isossa kaupungissa on moneen läjtöön porukkaa töissä ja hyvä niin. Olemme kuitenkin jutelleet tässä vuosien aikana tunteja. Enpä muista, että olisin raportoinnut itsekään kenellekään koulutuksestani tai koulutuksistani, sillä olen opiskellut muutaman ammatin.
Muiden ammateilla ja koulutuksilla ei ole mitään väliä minulle. En kysele ikinä keneltäkään hänen koulutuksestaan, en naisilta, en miehiltä, en keneltäkään.
Mieheni koulutuksen tietenkin tiedän, sillä hän oli opiskelemassa, kun tutustuimme.
Vierailija kirjoitti:
Salailun tarve on ongelma. Ei se, että koulutus olis jotenkin poikkeava tai vähäinen.
Näin.
Ensimmäisillä treffeillä en ihmettelisi ollenkaan, jos koulutuksesta ei puhuta, mutta kauemmin tunnettaessa alkaisin ihmettelemään, jos joku panttaisi tuollaista asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun kysytään, mitä teet työksesi ja missä opiskelit ja toinen kieltäytyy vastaamasta, antaa se kyllä omituisen vaikutelman.
Jos tyyppi on hänen korkeutensa salaisessa palveluksessa, niin täytyy olla kyllä aika hyvä peitetarina päästäkseen treffeille kanssani sen jälkeen.
Onko tämä ikäkysymys? Olen hieman yli 50 vuotias ja en ole kiinnostunut toisen koulutuksesta, vaan muut asiat tulevat ensin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä esimerkiksi kuin muutaman naapurin ammatin ja useammalta en edes sitä, sillä he ovat olleet eläkkeellä jo ennen tutustumistamme. Niiltä jotka ovat olleet työelämässä, saatan tietää ehkä työpaikan, mutta ei hajuakaan mikä on edes heidän ammattinsa, saati koulutuksensa. Yksikin on kertonut olleensa kaupungilla töissä liki 40 vuotta, joten isossa kaupungissa on moneen läjtöön porukkaa töissä ja hyvä niin. Olemme kuitenkin jutelleet tässä vuosien aikana tunteja. Enpä muista, että olisin raportoinnut itsekään kenellekään koulutuksestani tai koulutuksistani, sillä olen opiskellut muutaman ammatin.
Muiden ammateilla ja koulutuksilla ei ole mitään väliä minulle. En kysele ikinä keneltäkään hänen koulutuksestaan, en naisilta, en miehiltä, en keneltäkään.
Mieheni koulutuksen tietenkin tiedän, sillä hän oli opiskelemassa, kun tutustuimme.
Ei niillä muiden ihmisten koulutuksilla minullekaan ole sen enempää väliä kuin esimerkiksi heidän harrastuksillaan, enkä usko että kukaan tähän ketjuun vastanneista kyselee, että "Mikä koulutus sinulla on?" Yleensä se vain tulee luontevasti ilmi, kun kerrotaan, missä on asuttu, mitä on tehty/tehdään nykyisin jne.
Ei kukaan minunkaan läheisistäni puolisoa lukuun ottamatta tiedä kaikkia koulutuksia, joita itselläni on, eikä kyllä puolisokaan varmaan kaikkia niitä muita, mutta minusta on maailman luonnollisin asia mainita esimerkiksi, että käytiin viikonloppuna entisessä opiskelukaupungissani ja että siitä herää kysymyksiä missä opiskelin ja milloin valmistuin ja oliko silloin vielä se-ja-se proffa tms.
Mutta olkoon. En ilmeisesti saa koskaan tietää, millaista olisi alkaa tutustua ihmiseen, jolle koulutus on salassa pidettävä asia, joten siirryn katsomaan onko muita kiinnostavia ketjuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä esimerkiksi kuin muutaman naapurin ammatin ja useammalta en edes sitä, sillä he ovat olleet eläkkeellä jo ennen tutustumistamme. Niiltä jotka ovat olleet työelämässä, saatan tietää ehkä työpaikan, mutta ei hajuakaan mikä on edes heidän ammattinsa, saati koulutuksensa. Yksikin on kertonut olleensa kaupungilla töissä liki 40 vuotta, joten isossa kaupungissa on moneen läjtöön porukkaa töissä ja hyvä niin. Olemme kuitenkin jutelleet tässä vuosien aikana tunteja. Enpä muista, että olisin raportoinnut itsekään kenellekään koulutuksestani tai koulutuksistani, sillä olen opiskellut muutaman ammatin.
Muiden ammateilla ja koulutuksilla ei ole mitään väliä minulle. En kysele ikinä keneltäkään hänen koulutuksestaan, en naisilta, en miehiltä, en keneltäkään.
Mieheni koulutuksen tietenkin tiedän, sillä hän oli opiskelemassa, kun tutustuimme.
Ei niillä muiden ihmisten koulutuksilla minullekaan ole sen enempää väliä kuin esimerkiksi heidän harrastuksillaan, enkä usko että kukaan tähän ketjuun vastanneista kyselee, että "Mikä koulutus sinulla on?" Yleensä se vain tulee luontevasti ilmi, kun kerrotaan, missä on asuttu, mitä on tehty/tehdään nykyisin jne.
Ei kukaan minunkaan läheisistäni puolisoa lukuun ottamatta tiedä kaikkia koulutuksia, joita itselläni on, eikä kyllä puolisokaan varmaan kaikkia niitä muita, mutta minusta on maailman luonnollisin asia mainita esimerkiksi, että käytiin viikonloppuna entisessä opiskelukaupungissani ja että siitä herää kysymyksiä missä opiskelin ja milloin valmistuin ja oliko silloin vielä se-ja-se proffa tms.
Mutta olkoon. En ilmeisesti saa koskaan tietää, millaista olisi alkaa tutustua ihmiseen, jolle koulutus on salassa pidettävä asia, joten siirryn katsomaan onko muita kiinnostavia ketjuja.
Täällä on yllättävän moni kirjoittanut kysyvänsä toisen ihmisen koulutusta heti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en yleensä kerro. Olen huomannut, että ihmisten, ja varsinkin naisten, käytös muuttuu jos he saavat tietää, että olen väitellyt.
No älä nyt leiju. Mä olen KTM, enkä koskaan menisi treffeille miehen kanssa, jonka koulutus ei ole tiedossa tai on salailtava asia (miksi ihmeessä olisi?!). Mutta meidän alalla tohtorintutkinto viittaa lähinnä akateemiseen uraan ja siellä palkat on paljon pienemmät kuin yksityisellä. Toki jotkut, esim. keskieurooppalaiset kemistit on lähes kaikki tohtoreita, koska sillä alalla niin on tapana. Että riippuu paljon alasta. Ja toki siis arvostan tohtorin tutkintoa, vaatiihan se pitkäjänteisyyttä ja määrätietoisuutta jne. alasta riippumatta. Mutta suhtautuisinko juuri sinuun eri tavalla, jos olisit maisteri vs. että olet tohtori, niin en usko, että siinä mitään merkittävää eroa olisi pariutumisen kannalta. Toki iso ero ammattikoulu vs. tohtori.
Kuka tässä leijuu?
Toiset arvostaa tohtorin tutkintoa, toiset ei.
Toinen juttu on taas, osaako toinen osapuoli jatkaa luontevasti keskustelua, kun pitää toista "liian viisaana tohtorina" :D
Vastaan otsikon kysymykseen: en kysyisi asiaa välttämättä ollenkaan aikoihin, mutta kyllähän se joskus tulisi puheenaiheeksi. Silloin olisi todella omituista, jos mies ei asiaa kertoisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enpä tunne ketään, joka ei olisi kysynyt uuden ihmisen tavatessaan, mitä teet työksesi ja sitä kautta lisäkysymyksen, missä olet opiskellut, millä paikkakunnalla, milloin, löytyykö kenties sitä kautta yhteisiä tuttuja jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en yleensä kerro. Olen huomannut, että ihmisten, ja varsinkin naisten, käytös muuttuu jos he saavat tietää, että olen väitellyt.
No älä nyt leiju. Mä olen KTM, enkä koskaan menisi treffeille miehen kanssa, jonka koulutus ei ole tiedossa tai on salailtava asia (miksi ihmeessä olisi?!). Mutta meidän alalla tohtorintutkinto viittaa lähinnä akateemiseen uraan ja siellä palkat on paljon pienemmät kuin yksityisellä. Toki jotkut, esim. keskieurooppalaiset kemistit on lähes kaikki tohtoreita, koska sillä alalla niin on tapana. Että riippuu paljon alasta. Ja toki siis arvostan tohtorin tutkintoa, vaatiihan se pitkäjänteisyyttä ja määrätietoisuutta jne. alasta riippumatta. Mutta suhtautuisinko juuri sinuun eri tavalla, jos olisit maisteri vs. että olet tohtori, niin en usko, että siinä mitään merkittävää eroa olisi pariutumisen kannalta. Toki iso ero ammattikoulu vs. tohtori.
Kuka tässä leijuu?
Toiset arvostaa tohtorin tutkintoa, toiset ei.
Toinen juttu on taas, osaako toinen osapuoli jatkaa luontevasti keskustelua, kun pitää toista "liian viisaana tohtorina" :D
Minulle on ihan sama onko joku herra vai narri, titteleilläkään ei ole väliä ja en katso ketään ihmistä eri tavalla oli hän mikä vain koulutukseltaan tai ammatiltaan.
Muut asia ovat tärkeämpiä ja määrittelevät minun arvostukseni henkilöä kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en yleensä kerro. Olen huomannut, että ihmisten, ja varsinkin naisten, käytös muuttuu jos he saavat tietää, että olen väitellyt.
No älä nyt leiju. Mä olen KTM, enkä koskaan menisi treffeille miehen kanssa, jonka koulutus ei ole tiedossa tai on salailtava asia (miksi ihmeessä olisi?!). Mutta meidän alalla tohtorintutkinto viittaa lähinnä akateemiseen uraan ja siellä palkat on paljon pienemmät kuin yksityisellä. Toki jotkut, esim. keskieurooppalaiset kemistit on lähes kaikki tohtoreita, koska sillä alalla niin on tapana. Että riippuu paljon alasta. Ja toki siis arvostan tohtorin tutkintoa, vaatiihan se pitkäjänteisyyttä ja määrätietoisuutta jne. alasta riippumatta. Mutta suhtautuisinko juuri sinuun eri tavalla, jos olisit maisteri vs. että olet tohtori, niin en usko, että siinä mitään merkittävää eroa olisi pariutumisen kannalta. Toki iso ero ammattikoulu vs. tohtori.
Kuka tässä leijuu?
Toiset arvostaa tohtorin tutkintoa, toiset ei.
Toinen juttu on taas, osaako toinen osapuoli jatkaa luontevasti keskustelua, kun pitää toista "liian viisaana tohtorina" :D
Olen seurustellut vain kahdesti ja kumpikin mies on ollut tohtori. En usko, että haluaisin edes kokeilla jonkun muun koulutuksen suorittaneen kanssa elämistä. Tämän minä tunnen.
Jos ei noin tavalliseen kysymykseen voisi vastata, en jaksaisi jatkaa suhdetta. Mulla oli nuoruudessa yksi tällainen mysteeritapaus kanssani parisuhteen tapaisessa suhteessa. Ihan hemmetin vaikeaahan kaikki oli. En lähtisi enää.
En kerro jos en pääse jatkoille.
Tällainen kaveri luultavasti valehtelee myös ikänsä, siviilisäätynsä, lasten olemassaolot, peliriippuvuutensa, päihteidenkäyttönsä jne.
Vierailija kirjoitti:
Enpä tunne ketään, joka ei olisi kysynyt uuden ihmisen tavatessaan, mitä teet työksesi ja sitä kautta lisäkysymyksen, missä olet opiskellut, millä paikkakunnalla, milloin, löytyykö kenties sitä kautta yhteisiä tuttuja jne.
Kirjoitinkin jo alussa, että teen työtä vanhusten kanssa ja heidän kanssaan ei koulutukset , ammatit tai työpaikat tule oikeastaan ollenkaan puheeksi. Nykyisyys ja jopa tulevaisuus on tärkeämpi.
Vierailija kirjoitti:
Enpä tunne ketään, joka ei olisi kysynyt uuden ihmisen tavatessaan, mitä teet työksesi ja sitä kautta lisäkysymyksen, missä olet opiskellut, millä paikkakunnalla, milloin, löytyykö kenties sitä kautta yhteisiä tuttuja jne.
En todellakaan enää muista, miten keskustelu ensitapaamisella puolisoni kanssa meni, mutta se olisi voinut mennä jokseenkin näin (ja nyt tiivistän reippaasti eli ei pidä taas tulkita autistisesti):
- Mitä kuuluu?
- Ihan hyvää, aika rankka viikko takana joten onneksi on viikonloppu. Entä sulle?
- Ihan hyvää. Missä olet töissä/mitä teet työksesi?
- Olen ollut viimeiset x vuotta paikassa y. Z-hommissa. Teen mm. Å. Ä ja Ö. Viihdyn kyllä, mutta välillä on tällaisia viikkoja kun A. Mitäs sinä, mitä teet?
- Teen/olen B. Ollut vuodesta C saakka. Päädyin alalle kun [tapahtui] D. Aikaisemmin tein [hommia] E.
- Mielenkiintoista! Miten päädyit tuolle alalle?
- Minua kiinnosti F ja ajattelin, että opiskelen sitä ja alaa G, valmistuakseni H:ksi. Sitten tapahtui I ja lähdinkin lukemaan J.
- Minä puolestaan muutin alunperin kaupunkiin K opiskellakseni L, mutta ne opinnot jäivät kesken. Tapahtui M ja sen jälkeen halusinkin lähteä lukemaan ainetta N.
jne jne
Sillä samalla ensitapaamisella puhuimme monista muista aiheista ja asioista, kuten ensitapaamisilla (ja sitä seuraavilla) puhutaan, oppiaksemme tuntemaan toisemme.
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset antaa koulutukselle liikaa painoarvoa varsinkin parisuhdetta ajatellen. Niin vaan tilastojen valossa tuntuu ne kouluttautuneetkin eroilevan ja ulkoisesti kaunis paketti ja optimoitu suhde ei sekään välttämättä toimi....
No mulle ei ole väliä mikä se koulutus on, mutta todella outoa ettei kerro opiskeluajoistaan mitään, koska onhan se yksi osa elämää.
Ei olisi ongelma. Ihmettelisin kyllä, miksei voi kertoa, mutta ihmisillä on kaikenlaisia omituisuuksia.