Lue keskustelun säännöt.
Nainen, olisiko sinulle ongelma, jos mies ei kertoisi sinulle koulutustaan?
19.03.2023 |
Voi olla amis. Voi olla korkeasti koulutettu. Voi olla pelkkä peruskoulu taustalla.
Miehellä on kuitenkin työpaikka (toimistotyöntekijä).
Kommentit (158)
Ei ongelma: ollaan vasta tutustuttu, eikä koulutus ole tullut puheeksi
Ongelma: jos salailee koulutustaan. En mä kysy koulutusta selvittääkseni jotakin sosiaalista statusta tms. Kysyn, koska se koulutuksesta/koulutuksista puhuminen on yksi keino tutustua ihmiseen. Yleensä ihmiset kouluttautuvat alalle joka kiinnostaa ja yleensä ihmiset tykkää puhua asioista, jotka kiinnostaa. Ihmettelisin siis miksi ihmeessä se mies haluaa salata koulutuksensa. Lisäksi, jos on pelkkä peruskoulu tausta, mutta käy töissä, kiinnostaa kuulla miksi ei ole muuta koulutusta jne. koska tarkoitus on tutustua siihen ihmiseen. Ongelma ei siis olisi se koulutus tai koulutuksen puute, vaan salailu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en yleensä kerro. Olen huomannut, että ihmisten, ja varsinkin naisten, käytös muuttuu jos he saavat tietää, että olen väitellyt.
No olishan se outoa, jos aivan erityisesti välttelisi tai suorastaan kieltäytyisi kertomasta. Ja ei mun body count ainakaan mikään salaisuus ole 🤷🏼
Vierailija kirjoitti:
Minä en yleensä kerro. Olen huomannut, että ihmisten, ja varsinkin naisten, käytös muuttuu jos he saavat tietää, että olen väitellyt.
No älä nyt leiju. Mä olen KTM, enkä koskaan menisi treffeille miehen kanssa, jonka koulutus ei ole tiedossa tai on salailtava asia (miksi ihmeessä olisi?!). Mutta meidän alalla tohtorintutkinto viittaa lähinnä akateemiseen uraan ja siellä palkat on paljon pienemmät kuin yksityisellä. Toki jotkut, esim. keskieurooppalaiset kemistit on lähes kaikki tohtoreita, koska sillä alalla niin on tapana. Että riippuu paljon alasta. Ja toki siis arvostan tohtorin tutkintoa, vaatiihan se pitkäjänteisyyttä ja määrätietoisuutta jne. alasta riippumatta. Mutta suhtautuisinko juuri sinuun eri tavalla, jos olisit maisteri vs. että olet tohtori, niin en usko, että siinä mitään merkittävää eroa olisi pariutumisen kannalta. Toki iso ero ammattikoulu vs. tohtori.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä koulutuksessa on naisille niiiiiiiiiiiiiiin tärkeää?
Yksi Tinder-nainen kysyi ensimmäisenä, kun istuin kahvilaan, että "mikäs sinä olet koulutukseltasi".
Mikä naisia vaivaa?
Se vaan sattuu olemaan normaali, helppo, small talk -aihe, jolla avata keskustelu. Millä neutraalilla kysymyksellä teidän kaikestaloukkaantujamiehien mielestä sitten tutustuminen pitäisi aloittaa?
Einse ole mikään normaali aihe, jolla voi aloittaa tutustumisen. Se on nolo ja lapsekas aihe, joka osoittaisi vain kysyjänsä tyhmyyden. Etkö oikeasti keksi neutraalimpaa keskustelunavausta kuin koulutuksesta uteleminen? Kysytkö sen jälkeen pankkitilin saldon ja muut omaisuusasiat? :D
Minä en usko, että ihmisellä, joka noin kirjoittaa, on normaaleja sosiaalisia suhteita. Ei kai sitä kukaan töksäytäkään erillisenä kysymyksenä, että "Mikä koulutus sinulla on?" vaan se on asia, joka tulee puheeksi, kun puhutaan töistä; "Missä opiskelit", "milloin valmistuit", sen tyyppisesti.
En ole koskaan, kirjaimellisesti koskaan, ollut treffeillä miehen kanssa, jota ei olisi kiinnostanut mitä teen työkseni ja mistä olen valmistunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos itsekin on peruskoulun päälle opiskellut liki 10 vuotta, niin toki haluan kumppanin joka koulutusta arvostaa. Elämänkoululaiset voi pariutua keskenään.
Onko tämä koulutuksen pakkosaantitietäminen joku uusi trendaava nykypäivän juttu ja pakkomielle? Ei aiemmin kukaan kysellyt koulujan käymisistä tutustuttaessa tai treffeillä. Eipä ole koskaan kenenkään koulutuksesta tullut udeltua, saati että se olisi erityisesti edes kiinostanutkaan. Kuunnella toki voi jos joku haluaa kertoa, mutta pienintäkään väliä sillä ei kumppanin valinnassa ole!
Onko tosiaan nykyään ilmeisesti jopa muka joku PAKKO kertoa kouluksestaan?
Vaatimuksien lista sen kuin nykyään vain paisuu ja sitten ihmetellään miksi sinkkuja sen kuin siunaantuu ja lapsettomus vain kasvaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millä lailla tämä siis käytännössä tulisi ilmi, että ei kerro koulutustaan? Ei varsinaisesti näin keski-ikäisenä koulutuksesta erityisemmin puhuta, mutta yleensä asia tulee ilmi jotenkin sivulauseessa, tyyliin henkilö A mainitsee jonkin asian yhteydessä vaikkapa "mä asuin opiskeluaikana Tampereella", jolloin yleensä ihmiset esittävät vastakysymyksenä jotain "aijaa, mitä sä opiskelit siellä?" Tai sitten yleisesti jos kertoo jotain nuoruusmuistoja, niihin voi liittyä maininta opiskelukavereista tai omista opinnoista. Jos tällaisiin jatkokysymyksiin ei halua vastata, niin mitä henkilö sitten oikein sanoo? Kaikki kuvitellut vastaukset ovat tosi outoja, tyyliin "mä en halua puhua opinnoista/koulutuksesta", "en kerro", "vaihdetaan aihetta" - En oikeasti keksi mitään järkevää tapaa kiertää kysymykset, ja tuollaisesta tulee henkilöstä todella omituinen vaikutelma.
Itse en jaksa sellaista, että ihmisillä on jotain vainoharhaisia tai outoja pakkomielteitä, asenteita, omituisuuksia, koska yleensä ne aina kertovat jostain ongelmallisuudesta. Tällaisia pyrin välttämään.
Vierailija kirjoitti:
Jos itsekin on peruskoulun päälle opiskellut liki 10 vuotta, niin toki haluan kumppanin joka koulutusta arvostaa. Elämänkoululaiset voi pariutua keskenään.
Ei se ole aina kiinni siitä, arvostaako koulutusta vai ei. Lukioaikainen poikaystäväni joutui lopettamaan lukion kesken kahden vuoden jälkeen, kun hänen äitinsä ilmoitti, että pojan pitää muuttaa pois kun täyttää 18v. Ei siinä ollut muuta vaihtoehtoa kuin mennä töihin, että pystyy elättämään itsensä.
Onneksi hänellä oli kesätyöt jo sovittuna ja tuo kesätyönantaja auttoi pääsemään jaloilleen. Työelämässä on pärjännyt hienosti ilman koulutustakin, älykäs kun. Ne työelämässä tarvittavat tiedot ja taidot voi oppia muutenkin kuin koulun penkillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä väliä? kirjoitti:
Onko tämä koulutuksen pakkosaantitietäminen joku uusi trendaava nykypäivän juttu ja pakkomielle? Ei aiemmin kukaan kysellyt koulujan käymisistä tutustuttaessa tai treffeillä. Eipä ole koskaan kenenkään koulutuksesta tullut udeltua, saati että se olisi erityisesti edes kiinostanutkaan. Kuunnella toki voi jos joku haluaa kertoa, mutta pienintäkään väliä sillä ei kumppanin valinnassa ole!
Onko tosiaan nykyään ilmeisesti jopa muka joku PAKKO kertoa kouluksestaan?
Vaatimuksien lista sen kuin nykyään vain paisuu ja sitten ihmetellään miksi sinkkuja sen kuin siunaantuu ja lapsettomus vain kasvaa!
Pakko ei ole kertoa mitään. Aina voi ilmoittaa, jos joku kysyy opinnoista tai koulutuksesta, että "tässä menee mun raja, näistä asioista en puhu!!!"
Se on sitten eri asia, kuinka normaalina toinen tuollaisen kokee.
Koulutus on ensimmäisiä isoja itsenäisiä valintoja, joita ihminen pääsee elämässään tekemään.
Jos peruskoulun jälkeen on laittanut kouluttautumiseen vuosia, jopa yli vuosikymmenen, ja ehkä sen vuoksi muuttanut asuinpaikkaakin, asia mielestäni ei ole epäolennainenkaan uuteen ihmiseen tutustuttaessa.
Kaikkea ei toki tarvitse kertoa, mutta jonkinlainen käsitys kannattaa toiselle antaa. Ainakaan minua ei kiinnostaisi tutustua enempää jos myös koulutukseen liittyvistä elämänvaiheista ei voisi puhua. Kävisi kyllä myös mielessä onko kyseinen henkilö tehnyt jotain ikävää silloin kun useimmat muut kouluttautuivat jos selvään salailuun olisi tarve.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä väliä? kirjoitti:
Onko tämä koulutuksen pakkosaantitietäminen joku uusi trendaava nykypäivän juttu ja pakkomielle? Ei aiemmin kukaan kysellyt koulujan käymisistä tutustuttaessa tai treffeillä. Eipä ole koskaan kenenkään koulutuksesta tullut udeltua, saati että se olisi erityisesti edes kiinostanutkaan. Kuunnella toki voi jos joku haluaa kertoa, mutta pienintäkään väliä sillä ei kumppanin valinnassa ole!
Onko tosiaan nykyään ilmeisesti jopa muka joku PAKKO kertoa kouluksestaan?
Vaatimuksien lista sen kuin nykyään vain paisuu ja sitten ihmetellään miksi sinkkuja sen kuin siunaantuu ja lapsettomus vain kasvaa!
Mistä sinä puhut, kun tutustut uusiin ihmisiin? Minä olen seurustellut ensimmäisen kerran 1970-luvun lopulla ja oma kokemukseni on, että ihan joka kerta kun olen tutustunut potentiaaliseen poika-/miesystävään, olemme jutelleet siitä, mitä teemme työksemme, milloin olemme muuttaneet paikkakunnalle tai olemmeko asuneet siellä aina, missä olemme käyneet koulumme jne. Mutta nyt ihan oikeasti haluaisin kuulla, mistä juttelevat ihmiset, jotka eivät puhu koulutuksestaan. Ja siis ovat kuitenkin kiinnostuneita nimenomaan toisistaan ja nimenomaan parisuhdemielessä eivätkä vain rupattele jossain harrastusporukassa.
En ihan oikeasti osaa kuvitella, miten sellainen keskustelu voisi sujua, missä ei puhuta mitään menneisyydestä. Ja ainakin itselläni se sisältää automaattisesti tiedon siitä, että olen muuttanut lapsuudenkodistani nimenomaan opiskelemaan. Ja itse asiassa nykyhetkestäkin olisi vaikea keskustella puhumatta koulutuksesta, onhan siitä vasta muutama kuukausi kun valmistuin viimeisimmästä tutkinnosta, ja olisi outoa joutua varomaan sen kaltaisia asioita kuin että "vuosi sitten keväällä en voinut harrastaa X tai en ehtinyt tehdä Y, koska opiskelin erikoisammattitutkintoa työn ohessa".
Olisi kyllä mielenkiintoistava tavata ihminen, joka voi tuntikausia keskustella ihmisen kanssa, josta ei halua tietää mitään ja jolle ei halua kertoa noin perustavaa laatua olevia asioita itsestään!
Amisjuntit suuttuu, kun akateemiset naiset ei kiinnostu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Amisjuntit suuttuu, kun akateemiset naiset ei kiinnostu
Ne on muuten tinderissäkin tosi lyhytpinnaista sakkia. En siis käyttänyt tinderiä mitenkään kovin aktiivisesti, vaan vastailin, kun huvitti, joskus muutaman päivän viiveellä. Yhdellekään akateemiselle miehelle tämä ei ollut ongelma. Vastasin siis kuitenkin pitkillä viesteillä ja avasin itseäni kyllä niissä. Luulen, että (ne akateemiset) miehetkin oli ihan tyytyväisiä, että saivat rauhassa miettiä, mitä vastaavat ja myös ne akateemiset miehet kirjoitteli pitkästi takaisin, mutta eivät välttämättä saman vuorokauden aikana.
Amismiesten kanssa vaan tuppasi käymään niin, että vaikka mies oli ehdottanut tapaamista, niin kun meinasin tulla vastaamaan, että sopii, niin mies olikin jo poistanut matchin. Että vissiin ihan tunneissa pitäisi vastata tai ei tule mitään. Mun elämä ei kyllä myöhemminkään toimisi ihan sillä tavalla, välillä olen esim. työmatkalla jne., että tämä on ihan hyvä tapa karsia niitä miesehdokkaita. N38
Vierailija kirjoitti:
Mitä väliä? kirjoitti:
Onko tämä koulutuksen pakkosaantitietäminen joku uusi trendaava nykypäivän juttu ja pakkomielle? Ei aiemmin kukaan kysellyt koulujan käymisistä tutustuttaessa tai treffeillä. Eipä ole koskaan kenenkään koulutuksesta tullut udeltua, saati että se olisi erityisesti edes kiinostanutkaan. Kuunnella toki voi jos joku haluaa kertoa, mutta pienintäkään väliä sillä ei kumppanin valinnassa ole!
Onko tosiaan nykyään ilmeisesti jopa muka joku PAKKO kertoa kouluksestaan?
Vaatimuksien lista sen kuin nykyään vain paisuu ja sitten ihmetellään miksi sinkkuja sen kuin siunaantuu ja lapsettomus vain kasvaa!
Pakko ei ole kertoa mitään. Aina voi ilmoittaa, jos joku kysyy opinnoista tai koulutuksesta, että "tässä menee mun raja, näistä asioista en puhu!!!"
Se on sitten eri asia, kuinka normaalina toinen tuollaisen kokee.
Niin nykyään ajetaan agendaa, että on muka epänormaalia jos haluaa tietää aikaisempien kumppanien määrän, mutta sitten toisaalta pitäisi saada tietää kaikesta muusta, kuten koulutuksesta, kaikki mahdollinen.
Noin äkisti ajatellen luulisi, että koulutuksen tieto kuuluu lähinnä potentiaaliselle työnantajalle tiedoksi. Entisten parisuhteiden määrä taas on yksi tärkeimpiä tietoja, mitä tulee parisuhteen muodostamiseen, erityisesti tiedot kenen kanssa seurustellut!
Jenkkihipsterien "Jos jättää jotain kertomatta, tai ei heti kerro kaikkea mahdollista elämästään, niin se on samaa kuin valehtelu"-sakoilu on näköjään ikävä kyllä rantautunut tänne Suomeenkin. Sen sitten eri asia, kuinka normaalina tuollaaisen kokee!
Ei mun miehellä ole koulutusta, ei kiinnosta
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ole edes lukiota käytynä, niin oletan että älyltäänkin kuuluu siihen alle keskiverron porukkaan. Parisuhdemielessä oltaisiin liian erilaisia.
Selvästikin. Mekin painimme eri sarjassa - koulutus siihen ei vaikuta, mutta toisen tyhmyys.
Vierailija kirjoitti:
Mitä väliä? kirjoitti:
Onko tämä koulutuksen pakkosaantitietäminen joku uusi trendaava nykypäivän juttu ja pakkomielle? Ei aiemmin kukaan kysellyt koulujan käymisistä tutustuttaessa tai treffeillä. Eipä ole koskaan kenenkään koulutuksesta tullut udeltua, saati että se olisi erityisesti edes kiinostanutkaan. Kuunnella toki voi jos joku haluaa kertoa, mutta pienintäkään väliä sillä ei kumppanin valinnassa ole!
Onko tosiaan nykyään ilmeisesti jopa muka joku PAKKO kertoa kouluksestaan?
Vaatimuksien lista sen kuin nykyään vain paisuu ja sitten ihmetellään miksi sinkkuja sen kuin siunaantuu ja lapsettomus vain kasvaa!
Mistä sinä puhut, kun tutustut uusiin ihmisiin? Minä olen seurustellut ensimmäisen kerran 1970-luvun lopulla ja oma kokemukseni on, että ihan joka kerta kun olen tutustunut potentiaaliseen poika-/miesystävään, olemme jutelleet siitä, mitä teemme työksemme, milloin olemme muuttaneet paikkakunnalle tai olemmeko asuneet siellä aina, missä olemme käyneet koulumme jne. Mutta nyt ihan oikeasti haluaisin kuulla, mistä juttelevat ihmiset, jotka eivät puhu koulutuksestaan. Ja siis ovat kuitenkin kiinnostuneita nimenomaan toisistaan ja nimenomaan parisuhdemielessä eivätkä vain rupattele jossain harrastusporukassa.
En ihan oikeasti osaa kuvitella, miten sellainen keskustelu voisi sujua, missä ei puhuta mitään menneisyydestä. Ja ainakin itselläni se sisältää automaattisesti tiedon siitä, että olen muuttanut lapsuudenkodistani nimenomaan opiskelemaan. Ja itse asiassa nykyhetkestäkin olisi vaikea keskustella puhumatta koulutuksesta, onhan siitä vasta muutama kuukausi kun valmistuin viimeisimmästä tutkinnosta, ja olisi outoa joutua varomaan sen kaltaisia asioita kuin että "vuosi sitten keväällä en voinut harrastaa X tai en ehtinyt tehdä Y, koska opiskelin erikoisammattitutkintoa työn ohessa".
Olisi kyllä mielenkiintoistava tavata ihminen, joka voi tuntikausia keskustella ihmisen kanssa, josta ei halua tietää mitään ja jolle ei halua kertoa noin perustavaa laatua olevia asioita itsestään!
Ei voi muuta kuin todeta, että täällä on monilla päällä koulutusfetissi! No ihminen ei kai voi valita mistä syttyy. Ennen oli helpompaa, kun ihmiset vielä tutustuivat toisiinsa ihmisinä, eikä koulutuksina. Tuskin tarvitsee enää ihmetellä syntyvyyden rajua laskua. Sen koulutustodistuksen kanssa vähän hankala lisääntyä!
Ensin ihmettein, että onko koulutus todella joku ensijainen tai edes tärkeä puheenaihe tutustuttaessa, mutta sitten tajusin että fetissi ohjailee näitä valintoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä väliä? kirjoitti:
Onko tämä koulutuksen pakkosaantitietäminen joku uusi trendaava nykypäivän juttu ja pakkomielle? Ei aiemmin kukaan kysellyt koulujan käymisistä tutustuttaessa tai treffeillä. Eipä ole koskaan kenenkään koulutuksesta tullut udeltua, saati että se olisi erityisesti edes kiinostanutkaan. Kuunnella toki voi jos joku haluaa kertoa, mutta pienintäkään väliä sillä ei kumppanin valinnassa ole!
Onko tosiaan nykyään ilmeisesti jopa muka joku PAKKO kertoa kouluksestaan?
Vaatimuksien lista sen kuin nykyään vain paisuu ja sitten ihmetellään miksi sinkkuja sen kuin siunaantuu ja lapsettomus vain kasvaa!
Mistä sinä puhut, kun tutustut uusiin ihmisiin? Minä olen seurustellut ensimmäisen kerran 1970-luvun lopulla ja oma kokemukseni on, että ihan joka kerta kun olen tutustunut potentiaaliseen poika-/miesystävään, olemme jutelleet siitä, mitä teemme työksemme, milloin olemme muuttaneet paikkakunnalle tai olemmeko asuneet siellä aina, missä olemme käyneet koulumme jne. Mutta nyt ihan oikeasti haluaisin kuulla, mistä juttelevat ihmiset, jotka eivät puhu koulutuksestaan. Ja siis ovat kuitenkin kiinnostuneita nimenomaan toisistaan ja nimenomaan parisuhdemielessä eivätkä vain rupattele jossain harrastusporukassa.
En ihan oikeasti osaa kuvitella, miten sellainen keskustelu voisi sujua, missä ei puhuta mitään menneisyydestä. Ja ainakin itselläni se sisältää automaattisesti tiedon siitä, että olen muuttanut lapsuudenkodistani nimenomaan opiskelemaan. Ja itse asiassa nykyhetkestäkin olisi vaikea keskustella puhumatta koulutuksesta, onhan siitä vasta muutama kuukausi kun valmistuin viimeisimmästä tutkinnosta, ja olisi outoa joutua varomaan sen kaltaisia asioita kuin että "vuosi sitten keväällä en voinut harrastaa X tai en ehtinyt tehdä Y, koska opiskelin erikoisammattitutkintoa työn ohessa".
Olisi kyllä mielenkiintoistava tavata ihminen, joka voi tuntikausia keskustella ihmisen kanssa, josta ei halua tietää mitään ja jolle ei halua kertoa noin perustavaa laatua olevia asioita itsestään!
Ei voi muuta kuin todeta, että täällä on monilla päällä koulutusfetissi! No ihminen ei kai voi valita mistä syttyy. Ennen oli helpompaa, kun ihmiset vielä tutustuivat toisiinsa ihmisinä, eikä koulutuksina. Tuskin tarvitsee enää ihmetellä syntyvyyden rajua laskua. Sen koulutustodistuksen kanssa vähän hankala lisääntyä!
Ensin ihmettein, että onko koulutus todella joku ensijainen tai edes tärkeä puheenaihe tutustuttaessa, mutta sitten tajusin että fetissi ohjailee näitä valintoja.
Mikä ihmeen fetissi? Ihan normaali puheenaihe, kun tutustutaan uusiin ihmisiin, onpa kysymys sitten parisuhdemielessä tutustuminen tai muu. Minulla ei ainakaan ole yhtään ystävää, jonka koulutustaustaa en tietäisi, kyllähän se väkisinkin tulee jossain asiayhteydessä esille. En kyllä arvota ihmisiä koulutuksen perusteella, vaan ystävieni koulutustausta on monenkirjava ja puolisoni sattuu olemaan ammattikoulutaustainen, vaikka itse olenkin maisteri.
Olisi ongelma.