Onko väärin olla vihainen lapselleen?

Nykyään tuntuu olevan sallittua vain ymmärtää lasta, sanoittaa lapsen tunteita, sanoittaa tilanteita, ymmärtää ja sanoittaa lisää ja vielä sanoittaa ja ohjata oikeamman toiminnan pariin, ja ohjata ja sanoittaa lisää. Tuntuu, että on aivan väärin, jos itsellä tulee jossain vaiheessa mitta täyteen ja on oikeasti vihainen lapselleen. Mutta eikö ole normaalia, että lopulta on vihainen, jos toinen koko ajan vain ohjaamisesta huolimatta käyttäytyy väärin? Siis esimerkiksi piirtää tarkoituksella tapettiin tussilla, käy tönimässä koko ajan pikkusisaruksen kumoon niin että tätä sattuu tms. Joten onko oikeasti väärin olla vihainen omalle lapselle? Jos on, niin miten suuttumisen voi estää?