Onko väärin olla vihainen lapselleen?

Vihainen saa tottakai olla, mutta se viha on koittava purkaa jollain muulla keinoin kuin huutamalla pää punaisena sille lapselle.

Vierailija kirjoitti:

Vihainen saa tottakai olla, mutta se viha on koittava purkaa jollain muulla keinoin kuin huutamalla pää punaisena sille lapselle.

En huuda pää punaisena. Mutta tarkoitatko siis, että vihaisuutta ei saisi näyttää lapselle vaan se pitää piilottaa vaikka lähtemällä lenkille yksin heti kun on vihainen? Jos näin niin miksi? Ja entä jos on pienehkön lapsen yh eikä pääse lähtemään yksin lenkille kun suuttuu?

Ap

Perimmöinen syy on että lapsi kokee olevansa eri puolella kuin sinä. Kun sanotaan että ei saa olla lapsen kaveri niin asia on juuri toisin päin. Sinun pitää olla lapsen kaveri. Kaveri,joka kuitenkin tekee tärkeät päätökset.

Kasvattaja kirjoitti:

Perimmöinen syy on että lapsi kokee olevansa eri puolella kuin sinä. Kun sanotaan että ei saa olla lapsen kaveri niin asia on juuri toisin päin. Sinun pitää olla lapsen kaveri. Kaveri,joka kuitenkin tekee tärkeät päätökset.

Tästä kommentista ei ota tolkkua kyllä erkkikään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vihainen saa tottakai olla, mutta se viha on koittava purkaa jollain muulla keinoin kuin huutamalla pää punaisena sille lapselle.

En huuda pää punaisena. Mutta tarkoitatko siis, että vihaisuutta ei saisi näyttää lapselle vaan se pitää piilottaa vaikka lähtemällä lenkille yksin heti kun on vihainen? Jos näin niin miksi? Ja entä jos on pienehkön lapsen yh eikä pääse lähtemään yksin lenkille kun suuttuu?

Ap

Ahhah. Kun on kotona itsekseen lapsen kanssa, niin vielä paljon pahemmin tehty kuin pää punaisena huutaminen olisi jättää lapset ja painua ulos. Tai vaikka menisi vessaan rauhoittumaan, niin sillä aikaa se on piirtänyt toiseenkin seinään ja vääntänyt sälekaihtimet solmuun. Ja syö vanukastasi.

eikai se väärin ole. Varsinkin tilanteessa jos lapsi tahallaan satuttaa toista niin saakin näyttää sitä vihaisuutta lapsen käytöstä kohtaan. Ihan että ei jää epäselväksi, että tämä on todella todella väärin. Ei toki olla pitkin päivää vihainen eli se pitää saada sillä tavalla ravistettua sitten pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vihainen saa tottakai olla, mutta se viha on koittava purkaa jollain muulla keinoin kuin huutamalla pää punaisena sille lapselle.

En huuda pää punaisena. Mutta tarkoitatko siis, että vihaisuutta ei saisi näyttää lapselle vaan se pitää piilottaa vaikka lähtemällä lenkille yksin heti kun on vihainen? Jos näin niin miksi? Ja entä jos on pienehkön lapsen yh eikä pääse lähtemään yksin lenkille kun suuttuu?

Ap

Ahhah. Kun on kotona itsekseen lapsen kanssa, niin vielä paljon pahemmin tehty kuin pää punaisena huutaminen olisi jättää lapset ja painua ulos. Tai vaikka menisi vessaan rauhoittumaan, niin sillä aikaa se on piirtänyt toiseenkin seinään ja vääntänyt sälekaihtimet solmuun. Ja syö vanukastasi.

No esimerkiksi nuo sälekaihtimet. Uusien ostaminen on oikeasti aika kallista eikä siihen välttämättä ole rahaa. Jos lapsi on jo yli 4 ja tietää, että sälekaihtimia ei saa hakata lelulapiolla rikki tai repiä alas ja hän silti käy toistuvasti sellaista tekemässä, niin eikö jokainen jossain vaiheessa olisi siitä vihainen. Minusta on normaalia suuttua, jos tuollaista tapahtuu. Vai pitääkö siinä oikeasti ikuisesti vain pystyä venyttämään omaa pinnaa ja sanoittaa lapselle, että sinua varmaan harmittaa joku kun revit sälekaihtimia, älä silti tee niin vaan tule tänne repimään vaikka paperia sen sijaan? Vaikka sama toistuisi kymmeniä kertoja? Kuka tuohon pystyy?

Ap

Saa suuttua ja kertoa sen lapselle, mutta muista että lapsi ei kykene käsittelemään hallitsematonta tunteenpurkaustasi. Sinun tehtäväsi on käsitellä sekä omat että lapsesi tunteet. Tärkeintä on, että käytöksesi on johdonmukaista ja lapselle ennakoitavaa. Ja muista, että lapsi ei esimerkiksi töni sisarustaan siksi, että haluaa satuttaa tätä vaan jostain muusta syystä, esimerkiksi huomiota saadakseen.

Vierailija kirjoitti:

Saa suuttua ja kertoa sen lapselle, mutta muista että lapsi ei kykene käsittelemään hallitsematonta tunteenpurkaustasi. Sinun tehtäväsi on käsitellä sekä omat että lapsesi tunteet. Tärkeintä on, että käytöksesi on johdonmukaista ja lapselle ennakoitavaa. Ja muista, että lapsi ei esimerkiksi töni sisarustaan siksi, että haluaa satuttaa tätä vaan jostain muusta syystä, esimerkiksi huomiota saadakseen.

Muistanhan minä sen. Mutta entä jos mikään huomio ei riitä? Jos vaikka kaiken vapaa-aikansa omistaa lapsen huomioimiselle ja silti lapsi vain kerjää lisää huomiota satuttamalla vaikka kissaa tms?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vihainen saa tottakai olla, mutta se viha on koittava purkaa jollain muulla keinoin kuin huutamalla pää punaisena sille lapselle.

En huuda pää punaisena. Mutta tarkoitatko siis, että vihaisuutta ei saisi näyttää lapselle vaan se pitää piilottaa vaikka lähtemällä lenkille yksin heti kun on vihainen? Jos näin niin miksi? Ja entä jos on pienehkön lapsen yh eikä pääse lähtemään yksin lenkille kun suuttuu?

Ap

Ahhah. Kun on kotona itsekseen lapsen kanssa, niin vielä paljon pahemmin tehty kuin pää punaisena huutaminen olisi jättää lapset ja painua ulos. Tai vaikka menisi vessaan rauhoittumaan, niin sillä aikaa se on piirtänyt toiseenkin seinään ja vääntänyt sälekaihtimet solmuun. Ja syö vanukastasi.

No esimerkiksi nuo sälekaihtimet. Uusien ostaminen on oikeasti aika kallista eikä siihen välttämättä ole rahaa. Jos lapsi on jo yli 4 ja tietää, että sälekaihtimia ei saa hakata lelulapiolla rikki tai repiä alas ja hän silti käy toistuvasti sellaista tekemässä, niin eikö jokainen jossain vaiheessa olisi siitä vihainen. Minusta on normaalia suuttua, jos tuollaista tapahtuu. Vai pitääkö siinä oikeasti ikuisesti vain pystyä venyttämään omaa pinnaa ja sanoittaa lapselle, että sinua varmaan harmittaa joku kun revit sälekaihtimia, älä silti tee niin vaan tule tänne repimään vaikka paperia sen sijaan? Vaikka sama toistuisi kymmeniä kertoja? Kuka tuohon pystyy?

Ap

rullaa kaihtimet ylös turvaan, tuon ikäisellä on vielä niin hamsterin aivot

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saa suuttua ja kertoa sen lapselle, mutta muista että lapsi ei kykene käsittelemään hallitsematonta tunteenpurkaustasi. Sinun tehtäväsi on käsitellä sekä omat että lapsesi tunteet. Tärkeintä on, että käytöksesi on johdonmukaista ja lapselle ennakoitavaa. Ja muista, että lapsi ei esimerkiksi töni sisarustaan siksi, että haluaa satuttaa tätä vaan jostain muusta syystä, esimerkiksi huomiota saadakseen.

Muistanhan minä sen. Mutta entä jos mikään huomio ei riitä? Jos vaikka kaiken vapaa-aikansa omistaa lapsen huomioimiselle ja silti lapsi vain kerjää lisää huomiota satuttamalla vaikka kissaa tms?

Ap

eläinten satuttamisesta saa ärjäistä kunnolla, vaikka olisi miten pieni. Se pitää mennä perille ja siirtää aina pois eläimen luota

Nykyisin tunteita pitää sanoittaa, mutta tunteita ei sovi kokea. Meillä oli töissä peräti luento aiheesta "vagushermon rauhoittaminen" eli muutama syvä sisäänhengitys ja rauhoitut, jotta negatiivinen tunnetila katoaa. Saan siis sanoa, että olen vihainen, mutta se tunne pitää kadottaa jopa itseltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vihainen saa tottakai olla, mutta se viha on koittava purkaa jollain muulla keinoin kuin huutamalla pää punaisena sille lapselle.

En huuda pää punaisena. Mutta tarkoitatko siis, että vihaisuutta ei saisi näyttää lapselle vaan se pitää piilottaa vaikka lähtemällä lenkille yksin heti kun on vihainen? Jos näin niin miksi? Ja entä jos on pienehkön lapsen yh eikä pääse lähtemään yksin lenkille kun suuttuu?

Ap

Ahhah. Kun on kotona itsekseen lapsen kanssa, niin vielä paljon pahemmin tehty kuin pää punaisena huutaminen olisi jättää lapset ja painua ulos. Tai vaikka menisi vessaan rauhoittumaan, niin sillä aikaa se on piirtänyt toiseenkin seinään ja vääntänyt sälekaihtimet solmuun. Ja syö vanukastasi.

No esimerkiksi nuo sälekaihtimet. Uusien ostaminen on oikeasti aika kallista eikä siihen välttämättä ole rahaa. Jos lapsi on jo yli 4 ja tietää, että sälekaihtimia ei saa hakata lelulapiolla rikki tai repiä alas ja hän silti käy toistuvasti sellaista tekemässä, niin eikö jokainen jossain vaiheessa olisi siitä vihainen. Minusta on normaalia suuttua, jos tuollaista tapahtuu. Vai pitääkö siinä oikeasti ikuisesti vain pystyä venyttämään omaa pinnaa ja sanoittaa lapselle, että sinua varmaan harmittaa joku kun revit sälekaihtimia, älä silti tee niin vaan tule tänne repimään vaikka paperia sen sijaan? Vaikka sama toistuisi kymmeniä kertoja? Kuka tuohon pystyy?

Ap

rullaa kaihtimet ylös turvaan, tuon ikäisellä on vielä niin hamsterin aivot

Se oli kuvitteellinen esimerkki tuon toisen kirjoittaman kommentin pohjalta, meillä ei ole sälekaihtimia.

Ap

Ap jos sä et osaa ihan ite noin perusasiaa miettiä niin sun lapset pitäis ottaa huostaan koska olet liian tyhmä huoltajaksi

Vierailija kirjoitti:

Ap jos sä et osaa ihan ite noin perusasiaa miettiä niin sun lapset pitäis ottaa huostaan koska olet liian tyhmä huoltajaksi

Miksi haluat vaientaa keskustelun aiheesta onko väärin olla vihainen lapselle?

Ap

Minusta saa olla vihainen, mutta ei niin että sitä vihaa ei saa kohtuullisessa ajassa kuriin tai lapsella ei ole mahdollisuutta muuttaa enää sinun tunnetilaasi niin että lapsi on aikuisen tunnetilan armoilla. Lapsen ei pidä joutua lepyttelemään toisin sanoen korjaamaan tilannetta tai pelkäämään arvaamatonta aikuista. Mutta kyllä lapsi saa nähdä aikuisenkin tunnetilat. Olen nähnyt näitä lapsia joille vaan leperrellään, sanoitetaan ja lohdutetaan.. Eivät tule muiden kanssa toimeen, koska tottuneet olemaan aina se keskipiste ja vain hänen tunteet huomioidaan. Sellainen lapsi oppii myös helposti, että itkulla saa huomion tilanteessa kuin tilanteessa jos asiat ei mene oman mielen mukaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vihainen saa tottakai olla, mutta se viha on koittava purkaa jollain muulla keinoin kuin huutamalla pää punaisena sille lapselle.

En huuda pää punaisena. Mutta tarkoitatko siis, että vihaisuutta ei saisi näyttää lapselle vaan se pitää piilottaa vaikka lähtemällä lenkille yksin heti kun on vihainen? Jos näin niin miksi? Ja entä jos on pienehkön lapsen yh eikä pääse lähtemään yksin lenkille kun suuttuu?

Ap

Ahhah. Kun on kotona itsekseen lapsen kanssa, niin vielä paljon pahemmin tehty kuin pää punaisena huutaminen olisi jättää lapset ja painua ulos. Tai vaikka menisi vessaan rauhoittumaan, niin sillä aikaa se on piirtänyt toiseenkin seinään ja vääntänyt sälekaihtimet solmuun. Ja syö vanukastasi.

No esimerkiksi nuo sälekaihtimet. Uusien ostaminen on oikeasti aika kallista eikä siihen välttämättä ole rahaa. Jos lapsi on jo yli 4 ja tietää, että sälekaihtimia ei saa hakata lelulapiolla rikki tai repiä alas ja hän silti käy toistuvasti sellaista tekemässä, niin eikö jokainen jossain vaiheessa olisi siitä vihainen. Minusta on normaalia suuttua, jos tuollaista tapahtuu. Vai pitääkö siinä oikeasti ikuisesti vain pystyä venyttämään omaa pinnaa ja sanoittaa lapselle, että sinua varmaan harmittaa joku kun revit sälekaihtimia, älä silti tee niin vaan tule tänne repimään vaikka paperia sen sijaan? Vaikka sama toistuisi kymmeniä kertoja? Kuka tuohon pystyy?

Ap

Hymistelyllä ja normaaleita tunteita tukahduttamalla lapsesta kasvaa ku*ipää. Suuttua saa ja joskus jopa pitää.

Voit sanottaa myös omia tunteitasi ilman että oot täysin niiden vallassa. Sen sijaan että huudat "NYT LOPPU PERKELE SE SEINÄÄN PIIRTÄMINEN!!!" voit sanoa "Mä oon sulle nyt vihainen, kun piirsit taas seinään, vaikka olen kieltänyt monta kertaa." Ja tottakai ääntä voi vähän korottaa, jos on oikeesti syytä, mutta siihenkin on monia asteita. Jos flippaa raivoamaan, niin tietysti pyytää anteeksi lapselta ja selittää, miksi niin kävi.

Vierailija kirjoitti:

Nykyisin tunteita pitää sanoittaa, mutta tunteita ei sovi kokea. Meillä oli töissä peräti luento aiheesta "vagushermon rauhoittaminen" eli muutama syvä sisäänhengitys ja rauhoitut, jotta negatiivinen tunnetila katoaa. Saan siis sanoa, että olen vihainen, mutta se tunne pitää kadottaa jopa itseltä.

Tämän kuvan nykykeskustelusta, kasvatusohjeista ja työhyvinvointikoulutuksista tosiaan saa. Sairasta.

Saa suuttua. Tunteita saa näyttää ja osoittaa.

Vierailija kirjoitti:

Voit sanottaa myös omia tunteitasi ilman että oot täysin niiden vallassa. Sen sijaan että huudat "NYT LOPPU PERKELE SE SEINÄÄN PIIRTÄMINEN!!!" voit sanoa "Mä oon sulle nyt vihainen, kun piirsit taas seinään, vaikka olen kieltänyt monta kertaa." Ja tottakai ääntä voi vähän korottaa, jos on oikeesti syytä, mutta siihenkin on monia asteita. Jos flippaa raivoamaan, niin tietysti pyytää anteeksi lapselta ja selittää, miksi niin kävi.

Eli jos on itse oikeasti vihainen, niin sitä vihaisuutta ei saa näyttää muuten kuin korkeintaan vähän ääntä korottamalla, vihaisuustunne pitää piilottaa lapselta ja kuin taikaiskusta lakata olemasta vihainen sanouttamalla omaa tunnettaan ääneen rauhallisesti, että olen vihainen. Niinkö?

Miksi tunteitaan ei saisi näyttää lapselle?

Ap