Lue keskustelun säännöt.
Tunteiden kertominen varatulle
19.03.2023 |
Onko tunteiden kertominen varatulle aina väärin? Minua on petetty ja tiedän, miltä se tuska tuntuu. Olin päättänyt etten koskaan sekaannu varattuun. Pari vuotta sitten tapasin työn merkeissä itseäni reippaasti (noin 15 v) vanhemman miehen, joka on saanut päätökseni horjumaan.
Niin typerältä kuin tämä kuulostaa, tunsin ensi tapaamisella kuin olisin tullut kotiin ja tuntenut miehen aina. Tunnen häneen älytöntä vetoa niin fyysisellä kuin henkisellä tasolla. Mies on naimisissa, lapset jo aikuisia, nuorin muuttamassa kesällä pois kotoa. En tiedä yhtään, mitä mies ajattelee minusta. Välillämme ei ole tapahtunut mitään. Teemme siis työprojektia yhdessä (muuten olemme eri työpaikoissa). Mies tuntuu viihtyvän seurassani, jää töiden jälkeen juttelemaan jopa pariksi tunniksi, kyselee paljon minulta elämästäni, mielenkiinnonkohteistani yms. ja puhuu myös itsestään (lapsistaan ja vanhemmistaan mutta ei vaimostaan, on kerran ihan alussa sivulauseessa tuonut ilmi että on naimisissa, ei käytä sormusta). Muistaa aina kaiken mitä sanon ja palaa näihin asioihin, auttaa minua kaikissa pikkujutuissa, missä ei tarvitsisi (kokosi työtuolini yms). Toi minulle pienen joululahjan (tiedän ettei ole antanut muille). toki voi olla vain mukava ja pitää minusta työkaverina. Käyttäytyy kuin herrasmies koki ajan.
Kärsin itse tilanteesta tunteideni takia. En koskaan ole kokenut mitään vastaavaa. Meillä jotenkin natsaa kaikki, niin arvot, harrastukset kuin mielenkiinnonkohteet, elämänasenne ja huumori. Toki voin antaa olla ja pääsen tästä joskus yli sitten kun emme enää tämän vuoden jälkeen väistämättä näe (kun työt on tehty). Mutta koen tämän olevan jotakin, mitä en vain kykene ohittamaan. Mutta teenkö itsestäni vain idiootin, jos kerron tunteeni sitten kun työt loppuvat? Kun enhän yhtään tiedä, mitä mies ajattelee. Moni meidät yhdessä nähnyt on sanonut että ainakin mies pitää minusta, mutta koska olen paljon nuorempi ja lisäksi miehen työsopimus kieltää aloitteen teon asiakkaan tai työparin suuntaan, minun pitäisi se tehdä. Toisaalta koen sen olevan väärin, koska mies (tietääkseni) on varattu ja ennen kaikkea pelkään nolaavani itseni. Toisaalta tuntuu että tällainen tulee vastaan kerran elämässä.
Kommentit (93)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli aikoinaan hyvin samankaltainen tilanne. Ikäeroa myös ja tunteet jotain ihan maata järisyttävää. Kun yhteistyömme tämän ihastukseni kanssa alkoi olemaan loppusuoralla, niin (pienen johdattelun jälkeen) mies paljasti, että oli eronnut jo jokin aika sitten ja oli aivan hulluna minuun. En olisi pystynyt suhteeseen, jos mies ei olisi ollut eronnut. Siihen vedin itse rajan. Nyt meillä aika monta yhteistä vuotta takana ja naimisissakin oltu muutama vuosi. Lapsemme syntyy tänä vuonna. Kun mietin mistä lähtökohdista ponnistimme, niin en olisi ikinä uskonut että kaikki menee näin täydellisesti. Pelkäsin että hänestä paljastuu jotain todella huolestuttavia piirteitä suhteessa, mutta hän oli juuri sellainen kun olin ajatellutkin. Kemia ja tunteet eivät ole muuttuneet mihinkään. Vieläkin tuntuu kihelmöintiä koskettaessa ja tunteet eivät ole laantuneet. Onhan meillä ollut hankalia vaiheita elämässämme, mutta tuemme toisiamme ja hankaluudet lujittavat meitä enemmän yhteen. Meille kävi siis hyvin, mutta en tiedä kuinka marginaalista on että näin käy.
Kiva lukea myös onnellisia tarinoita, kun palsta on muutoin niin negatiivinen ja kyyninen. Kaikkea hyvää teille myös jatkoa ajatellen!
Ap ja muut samankaltaisessa tilanteessa olevat voivat miettiä, onko tämä tarina sellainen, että sen takia kannattaa ottaa riskejä vaikkapa nolatuksi tulemisesta.
Eikö sinun mielestäsi ole negatiivista ja kyynistä sekaantua parisuhteessa olevaan ihmiseen?
Täh? Eihän tuossa lainatussa viestissä sekaannuttu parisuhteessa olevaan? Ap:kin sanoi, että oli kuullut miehen eronneen. Olisi aika kurja, että hän ei kertoisi tunteistaan ja tiet miehen kanssa eroaisivat, vaikka mies olisi avioeronnut ja mahdollisuus olisi, että ap:n ja miehen suhteesta tulisi elämänmittainen tai vaikka lyhyempikin onnellinen parisuhde
Tarinasta kyllä sai sen kuvan et mies oli jonkin kanssa ja sit tää tarinan kirjoittaja sano et meistä ei voi tulla mitään koska olet naimisissa. Sit mies meni ja otti eron. Miten muuten tarinna kertoja komppaa et samanlainen tilanne minulla oli miehen kanssa? Eli se mies ollu varattu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus tällainen tunnustus voi johtaa myös elämän suurimpaan rakkauteen. Joskus kannattaa ottaa riski.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli aikoinaan hyvin samankaltainen tilanne. Ikäeroa myös ja tunteet jotain ihan maata järisyttävää. Kun yhteistyömme tämän ihastukseni kanssa alkoi olemaan loppusuoralla, niin (pienen johdattelun jälkeen) mies paljasti, että oli eronnut jo jokin aika sitten ja oli aivan hulluna minuun. En olisi pystynyt suhteeseen, jos mies ei olisi ollut eronnut. Siihen vedin itse rajan. Nyt meillä aika monta yhteistä vuotta takana ja naimisissakin oltu muutama vuosi. Lapsemme syntyy tänä vuonna. Kun mietin mistä lähtökohdista ponnistimme, niin en olisi ikinä uskonut että kaikki menee näin täydellisesti. Pelkäsin että hänestä paljastuu jotain todella huolestuttavia piirteitä suhteessa, mutta hän oli juuri sellainen kun olin ajatellutkin. Kemia ja tunteet eivät ole muuttuneet mihinkään. Vieläkin tuntuu kihelmöintiä koskettaessa ja tunteet eivät ole laantuneet. Onhan meillä ollut hankalia vaiheita elämässämme, mutta tuemme toisiamme ja hankaluudet lujittavat meitä enemmän yhteen. Meille kävi siis hyvin, mutta en tiedä kuinka marginaalista on että näin käy.
Kiva lukea myös onnellisia tarinoita, kun palsta on muutoin niin negatiivinen ja kyyninen. Kaikkea hyvää teille myös jatkoa ajatellen!
Ap ja muut samankaltaisessa tilanteessa olevat voivat miettiä, onko tämä tarina sellainen, että sen takia kannattaa ottaa riskejä vaikkapa nolatuksi tulemisesta.
Eikö sinun mielestäsi ole negatiivista ja kyynistä sekaantua parisuhteessa olevaan ihmiseen?
Täh? Eihän tuossa lainatussa viestissä sekaannuttu parisuhteessa olevaan? Ap:kin sanoi, että oli kuullut miehen eronneen. Olisi aika kurja, että hän ei kertoisi tunteistaan ja tiet miehen kanssa eroaisivat, vaikka mies olisi avioeronnut ja mahdollisuus olisi, että ap:n ja miehen suhteesta tulisi elämänmittainen tai vaikka lyhyempikin onnellinen parisuhde
Tarinasta kyllä sai sen kuvan et mies oli jonkin kanssa ja sit tää tarinan kirjoittaja sano et meistä ei voi tulla mitään koska olet naimisissa. Sit mies meni ja otti eron. Miten muuten tarinna kertoja komppaa et samanlainen tilanne minulla oli miehen kanssa? Eli se mies ollu varattu.
Olen eri, mutta jos meni noin niin eihän siinä ketään petetty. Mies löysi paremman ja vaihtoi. Ihme läheisriippuvuutta, jos halutaan roikkua tyytymättömässä kumppanissa ja huonosti toimivassa suhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aiheutat myös sille tunteidesi kohteelle todennäköisesti vain pahan olon kertomalla. Itselleni tullaan aina välillä avautumaan ja voi hyvä Jumala sitä ahdistuksen määrää mitä se tieto voi aiheuttaa. Kaikki välit poikki samantien ja kyseisestä ihmisestä jää paska maku.
Jos mies on ihastunut, niin hänellä on jo ahdistus, jonka varattuna aiheuttaa, mutta ei sitä hyvän olon tunnetta, jonka tieto molemminpuolisesta ihastuksesta ja tunteen jakamisesta tulee. Mikään tieto ei nähdäkseni voisi ahdistusta syventää.
Jos mies ei ole ihastunut, tiedon ap:n ihastuksesta pitäisi olla hänelle neutraali eikä suuremmin vaikuttaa tunne-elämään. Kenties mies olisi vähän imarreltu ja vähän vaivaantunut. Normaali järkevä aikuinen osaa tällaiset tunteet käsitellä ja kääntää positiiviseksi energiaksi.
Normaali järkevä aikuinen jättää parisuhteessa olevat rauhaan ja osaa käsitellä omat panetuksensa ja ymmärtää että ei ole iiiiiiks teini enää.
Minulla ei ollut kyse panetuksesta vaan jostain paljon suuremmasta. En ollut koskaan aiemmin tuntenut niin enkä ehkä koskaan enää tunne. Ei kaduta, se oli yrityksen arvoinen.
-eri
Mulla herättää aina vähän epäilyksiä jos vanhempi ja korkeammassa asemassa oleva, varattu mies yrittää noin lähestyä nuorempaa naista työpaikalla. Mitä enemmän hän osaa imarrella ja olla kiinnostunut ja huomaavainen, sen suurempi epäluulo.
Mutta jos tää mies nyt oikeasti vaikuttaa sun mielestä rehdiltä ja luotettavalta etkä ole edes varma onko hän enää naimisissa niin itse noin ohimennen kysyisin jotain vaimostaan. Kun hän esim kertoo lapsistaan tms.
Mihinkään ollaan asumuseroa mietitty tai asutaan yhdessä yhdessä vain lapsen/asuntolainan takia en uskoisi mutta jos hän nyt reilusti on jo eronnut ja hyvän aikaa asunut omillaan voisin miettiä. Toki senkin mielummin vasta kun työkuviot on loppuun taputeltu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli aikoinaan hyvin samankaltainen tilanne. Ikäeroa myös ja tunteet jotain ihan maata järisyttävää. Kun yhteistyömme tämän ihastukseni kanssa alkoi olemaan loppusuoralla, niin (pienen johdattelun jälkeen) mies paljasti, että oli eronnut jo jokin aika sitten ja oli aivan hulluna minuun. En olisi pystynyt suhteeseen, jos mies ei olisi ollut eronnut. Siihen vedin itse rajan. Nyt meillä aika monta yhteistä vuotta takana ja naimisissakin oltu muutama vuosi. Lapsemme syntyy tänä vuonna. Kun mietin mistä lähtökohdista ponnistimme, niin en olisi ikinä uskonut että kaikki menee näin täydellisesti. Pelkäsin että hänestä paljastuu jotain todella huolestuttavia piirteitä suhteessa, mutta hän oli juuri sellainen kun olin ajatellutkin. Kemia ja tunteet eivät ole muuttuneet mihinkään. Vieläkin tuntuu kihelmöintiä koskettaessa ja tunteet eivät ole laantuneet. Onhan meillä ollut hankalia vaiheita elämässämme, mutta tuemme toisiamme ja hankaluudet lujittavat meitä enemmän yhteen. Meille kävi siis hyvin, mutta en tiedä kuinka marginaalista on että näin käy.
Kiva lukea myös onnellisia tarinoita, kun palsta on muutoin niin negatiivinen ja kyyninen. Kaikkea hyvää teille myös jatkoa ajatellen!
Ap ja muut samankaltaisessa tilanteessa olevat voivat miettiä, onko tämä tarina sellainen, että sen takia kannattaa ottaa riskejä vaikkapa nolatuksi tulemisesta.
Eikö sinun mielestäsi ole negatiivista ja kyynistä sekaantua parisuhteessa olevaan ihmiseen?
Täh? Eihän tuossa lainatussa viestissä sekaannuttu parisuhteessa olevaan? Ap:kin sanoi, että oli kuullut miehen eronneen. Olisi aika kurja, että hän ei kertoisi tunteistaan ja tiet miehen kanssa eroaisivat, vaikka mies olisi avioeronnut ja mahdollisuus olisi, että ap:n ja miehen suhteesta tulisi elämänmittainen tai vaikka lyhyempikin onnellinen parisuhde
Tarinasta kyllä sai sen kuvan et mies oli jonkin kanssa ja sit tää tarinan kirjoittaja sano et meistä ei voi tulla mitään koska olet naimisissa. Sit mies meni ja otti eron. Miten muuten tarinna kertoja komppaa et samanlainen tilanne minulla oli miehen kanssa? Eli se mies ollu varattu.
SamanKALTAINEN ei tarkoita että samanlainen. Tarkoitin sitä, että luulin miehen olevan vielä varattu. Ei sitten enää ollutkaan (selviää kyllä tekstistäni, kun malttaa lukea kunnolla) ja tämä selvisi kun viimein päästiin perille toistemme ajatuksista ja alettiin juttelemaan. Taisit siis olla ainoa, joka sai tuon kuvan tilanteesta. Kannattaa lukea avoimesti, eikä olettaa toisista aina pahinta.
No vaikuttaa että mieskin on ihastunut, mutta katsos kun se on ihan normaalia. Olen mies ja ihastunut jopa kolmesti elämän aikana työkaveriin. Sitä sattuu, kun ollaan paljon tekemissä. Ihastuneena näkyy noi merkit mitä kerroit. Ei se silti tarkoita a) että olisi menossa sänkyyn sun kanssa b) haluaisi olla suhteessa sun kanssa. Varmaan joo tunnetasolla haluaa molempia, mutta järjen tasolla taas ei.
Ihastumisesta voi nauttia juuri niin kuin te kaksi nyt teette. Ei tuossa ole mitään pahaa. Voi jutella, auttaa, käydä lounailla ja miksei joskus vaikka jopa aftereillakin. Mutta fiksua on lopettaa siihen. On aika kova menetys rikkoa tuon takia silti perhe. Ja näin itse olen sen myös miettinyt, että lopulta se niiiiin ihana työkaveri alkaa kuitenkin ennen pitkään tuntua samalta kuin nykyinen vaimo, jonka kanssa siis suhde toimii ja kaikki on oikein hyvin. Mutta toki alkuhuuma nyt tietty on mennyt. Mutta niin se menee kaikkien kanssa. Eli nuorisokielellä: ei oo wörtti.
Mutta toisaalta ei ihastumista pidä säikähtääkään ja juosta karkuun. Se on biologinen reaktio aivoissa ja osa normaalia elämää. Kiva osa sitä, tosin aiheuttaa juuri myös tuota tuskaakin, mitä nyt tunnet. Mutta se että ihastuminen kannattaa viedä nextille levelille ja aloittaa suhde, tarkoittaa kyllä vielä että järki pitää ottaa kuvioon mukaan. Jos edes toinen on suhteessa, eikä se ole aivan riekaleina oleva jämäsuhde, niin edemmäs ihastuksen suhteen ei ole järkevää mennä. Ne seuraukset on vaan turhan suuret ja kuten jo sanoin: lopulta se uusikin suhde on kuitenkin vain ihmissuhde. Mikään ei ole elämää suurempaa, vaikka aivot ei sitä ihastumisen keskellä halua tajuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli aikoinaan hyvin samankaltainen tilanne. Ikäeroa myös ja tunteet jotain ihan maata järisyttävää. Kun yhteistyömme tämän ihastukseni kanssa alkoi olemaan loppusuoralla, niin (pienen johdattelun jälkeen) mies paljasti, että oli eronnut jo jokin aika sitten ja oli aivan hulluna minuun. En olisi pystynyt suhteeseen, jos mies ei olisi ollut eronnut. Siihen vedin itse rajan. Nyt meillä aika monta yhteistä vuotta takana ja naimisissakin oltu muutama vuosi. Lapsemme syntyy tänä vuonna. Kun mietin mistä lähtökohdista ponnistimme, niin en olisi ikinä uskonut että kaikki menee näin täydellisesti. Pelkäsin että hänestä paljastuu jotain todella huolestuttavia piirteitä suhteessa, mutta hän oli juuri sellainen kun olin ajatellutkin. Kemia ja tunteet eivät ole muuttuneet mihinkään. Vieläkin tuntuu kihelmöintiä koskettaessa ja tunteet eivät ole laantuneet. Onhan meillä ollut hankalia vaiheita elämässämme, mutta tuemme toisiamme ja hankaluudet lujittavat meitä enemmän yhteen. Meille kävi siis hyvin, mutta en tiedä kuinka marginaalista on että näin käy.
Kiva lukea myös onnellisia tarinoita, kun palsta on muutoin niin negatiivinen ja kyyninen. Kaikkea hyvää teille myös jatkoa ajatellen!
Ap ja muut samankaltaisessa tilanteessa olevat voivat miettiä, onko tämä tarina sellainen, että sen takia kannattaa ottaa riskejä vaikkapa nolatuksi tulemisesta.
Eikö sinun mielestäsi ole negatiivista ja kyynistä sekaantua parisuhteessa olevaan ihmiseen?
Täh? Eihän tuossa lainatussa viestissä sekaannuttu parisuhteessa olevaan? Ap:kin sanoi, että oli kuullut miehen eronneen. Olisi aika kurja, että hän ei kertoisi tunteistaan ja tiet miehen kanssa eroaisivat, vaikka mies olisi avioeronnut ja mahdollisuus olisi, että ap:n ja miehen suhteesta tulisi elämänmittainen tai vaikka lyhyempikin onnellinen parisuhde
Tarinasta kyllä sai sen kuvan et mies oli jonkin kanssa ja sit tää tarinan kirjoittaja sano et meistä ei voi tulla mitään koska olet naimisissa. Sit mies meni ja otti eron. Miten muuten tarinna kertoja komppaa et samanlainen tilanne minulla oli miehen kanssa? Eli se mies ollu varattu.
SamanKALTAINEN ei tarkoita että samanlainen. Tarkoitin sitä, että luulin miehen olevan vielä varattu. Ei sitten enää ollutkaan (selviää kyllä tekstistäni, kun malttaa lukea kunnolla) ja tämä selvisi kun viimein päästiin perille toistemme ajatuksista ja alettiin juttelemaan. Taisit siis olla ainoa, joka sai tuon kuvan tilanteesta. Kannattaa lukea avoimesti, eikä olettaa toisista aina pahinta.
Kyllä muutkin luuli jos kommentteja luit mutta varmaan skippasit vaan ne?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli aikoinaan hyvin samankaltainen tilanne. Ikäeroa myös ja tunteet jotain ihan maata järisyttävää. Kun yhteistyömme tämän ihastukseni kanssa alkoi olemaan loppusuoralla, niin (pienen johdattelun jälkeen) mies paljasti, että oli eronnut jo jokin aika sitten ja oli aivan hulluna minuun. En olisi pystynyt suhteeseen, jos mies ei olisi ollut eronnut. Siihen vedin itse rajan. Nyt meillä aika monta yhteistä vuotta takana ja naimisissakin oltu muutama vuosi. Lapsemme syntyy tänä vuonna. Kun mietin mistä lähtökohdista ponnistimme, niin en olisi ikinä uskonut että kaikki menee näin täydellisesti. Pelkäsin että hänestä paljastuu jotain todella huolestuttavia piirteitä suhteessa, mutta hän oli juuri sellainen kun olin ajatellutkin. Kemia ja tunteet eivät ole muuttuneet mihinkään. Vieläkin tuntuu kihelmöintiä koskettaessa ja tunteet eivät ole laantuneet. Onhan meillä ollut hankalia vaiheita elämässämme, mutta tuemme toisiamme ja hankaluudet lujittavat meitä enemmän yhteen. Meille kävi siis hyvin, mutta en tiedä kuinka marginaalista on että näin käy.
Kiva lukea myös onnellisia tarinoita, kun palsta on muutoin niin negatiivinen ja kyyninen. Kaikkea hyvää teille myös jatkoa ajatellen!
Ap ja muut samankaltaisessa tilanteessa olevat voivat miettiä, onko tämä tarina sellainen, että sen takia kannattaa ottaa riskejä vaikkapa nolatuksi tulemisesta.
Eikö sinun mielestäsi ole negatiivista ja kyynistä sekaantua parisuhteessa olevaan ihmiseen?
Täh? Eihän tuossa lainatussa viestissä sekaannuttu parisuhteessa olevaan? Ap:kin sanoi, että oli kuullut miehen eronneen. Olisi aika kurja, että hän ei kertoisi tunteistaan ja tiet miehen kanssa eroaisivat, vaikka mies olisi avioeronnut ja mahdollisuus olisi, että ap:n ja miehen suhteesta tulisi elämänmittainen tai vaikka lyhyempikin onnellinen parisuhde
Tarinasta kyllä sai sen kuvan et mies oli jonkin kanssa ja sit tää tarinan kirjoittaja sano et meistä ei voi tulla mitään koska olet naimisissa. Sit mies meni ja otti eron. Miten muuten tarinna kertoja komppaa et samanlainen tilanne minulla oli miehen kanssa? Eli se mies ollu varattu.
SamanKALTAINEN ei tarkoita että samanlainen. Tarkoitin sitä, että luulin miehen olevan vielä varattu. Ei sitten enää ollutkaan (selviää kyllä tekstistäni, kun malttaa lukea kunnolla) ja tämä selvisi kun viimein päästiin perille toistemme ajatuksista ja alettiin juttelemaan. Taisit siis olla ainoa, joka sai tuon kuvan tilanteesta. Kannattaa lukea avoimesti, eikä olettaa toisista aina pahinta.
Kyllä muutkin luuli jos kommentteja luit mutta varmaan skippasit vaan ne?
Tuonko ainoastaan poimit kommentistani? Juu yksi näytti olevan lisäksesi. Mitä sitten? Menikö pointti ohi? Sori, mutta tällä palstalla on niin paljon vänkääjiä, etten enää viitsi tämän kommentin jälkeen vastata sinulle. Saat siis viimeisen sanan, koska vaikutat niiltä ihmisiltä jotka purkavat täällä omaa huonoa oloaan. Itse taas haen fiksumpaa keskustelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla herättää aina vähän epäilyksiä jos vanhempi ja korkeammassa asemassa oleva, varattu mies yrittää noin lähestyä nuorempaa naista työpaikalla. Mitä enemmän hän osaa imarrella ja olla kiinnostunut ja huomaavainen, sen suurempi epäluulo.
Mutta jos tää mies nyt oikeasti vaikuttaa sun mielestä rehdiltä ja luotettavalta etkä ole edes varma onko hän enää naimisissa niin itse noin ohimennen kysyisin jotain vaimostaan. Kun hän esim kertoo lapsistaan tms.
Mihinkään ollaan asumuseroa mietitty tai asutaan yhdessä yhdessä vain lapsen/asuntolainan takia en uskoisi mutta jos hän nyt reilusti on jo eronnut ja hyvän aikaa asunut omillaan voisin miettiä. Toki senkin mielummin vasta kun työkuviot on loppuun taputeltu.
Mies ei ole korkeammassa asemassa, olemme molemmat lähiesimiehiä omissa työpaikoissamme. Minä itse asiassa olen korkeammin koulutettu. Mies tuntuu arvostavan (tai ainakin antaa näin ymmärtää) työtäni ja osaamistani. Se on harvinaista sillä yleensä miehet juoksevat pakoon kun kuulevat että olen esihenkilö.
Vierailija kirjoitti:
No vaikuttaa että mieskin on ihastunut, mutta katsos kun se on ihan normaalia. Olen mies ja ihastunut jopa kolmesti elämän aikana työkaveriin. Sitä sattuu, kun ollaan paljon tekemissä. Ihastuneena näkyy noi merkit mitä kerroit. Ei se silti tarkoita a) että olisi menossa sänkyyn sun kanssa b) haluaisi olla suhteessa sun kanssa. Varmaan joo tunnetasolla haluaa molempia, mutta järjen tasolla taas ei.
Ihastumisesta voi nauttia juuri niin kuin te kaksi nyt teette. Ei tuossa ole mitään pahaa. Voi jutella, auttaa, käydä lounailla ja miksei joskus vaikka jopa aftereillakin. Mutta fiksua on lopettaa siihen. On aika kova menetys rikkoa tuon takia silti perhe. Ja näin itse olen sen myös miettinyt, että lopulta se niiiiin ihana työkaveri alkaa kuitenkin ennen pitkään tuntua samalta kuin nykyinen vaimo, jonka kanssa siis suhde toimii ja kaikki on oikein hyvin. Mutta toki alkuhuuma nyt tietty on mennyt. Mutta niin se menee kaikkien kanssa. Eli nuorisokielellä: ei oo wörtti.
Mutta toisaalta ei ihastumista pidä säikähtääkään ja juosta karkuun. Se on biologinen reaktio aivoissa ja osa normaalia elämää. Kiva osa sitä, tosin aiheuttaa juuri myös tuota tuskaakin, mitä nyt tunnet. Mutta se että ihastuminen kannattaa viedä nextille levelille ja aloittaa suhde, tarkoittaa kyllä vielä että järki pitää ottaa kuvioon mukaan. Jos edes toinen on suhteessa, eikä se ole aivan riekaleina oleva jämäsuhde, niin edemmäs ihastuksen suhteen ei ole järkevää mennä. Ne seuraukset on vaan turhan suuret ja kuten jo sanoin: lopulta se uusikin suhde on kuitenkin vain ihmissuhde. Mikään ei ole elämää suurempaa, vaikka aivot ei sitä ihastumisen keskellä halua tajuta.
Kiitos miesnäkökulmasta ja fiksusta sellaisesta! Toki tiedostan että vaikka olisi ihastunut niin ei välttämättä halua viedä asiaa pidemmälle. Toki aina joskus vaihtamalla paranee, riippuu ihan siitä missä kantimissa suhde on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä menetät jos kerrot miehelle? Jää miehen vastuulle mitä tiedolla tekee.
Oletko sinä se palstahullu, joka käy joka toisessa ketjussa hokemassa miten vain sinun kanssasi samaa mieltä olevat ihmiset ovat "normaaleja" ja "aikuisia"? Aika ahtaaksi on kutistunut tuo normaalin ihmisen määritelmäsi, mahtaako siihen mahtua enää kukaan.