Lue keskustelun säännöt.
Tunteiden kertominen varatulle
19.03.2023 |
Onko tunteiden kertominen varatulle aina väärin? Minua on petetty ja tiedän, miltä se tuska tuntuu. Olin päättänyt etten koskaan sekaannu varattuun. Pari vuotta sitten tapasin työn merkeissä itseäni reippaasti (noin 15 v) vanhemman miehen, joka on saanut päätökseni horjumaan.
Niin typerältä kuin tämä kuulostaa, tunsin ensi tapaamisella kuin olisin tullut kotiin ja tuntenut miehen aina. Tunnen häneen älytöntä vetoa niin fyysisellä kuin henkisellä tasolla. Mies on naimisissa, lapset jo aikuisia, nuorin muuttamassa kesällä pois kotoa. En tiedä yhtään, mitä mies ajattelee minusta. Välillämme ei ole tapahtunut mitään. Teemme siis työprojektia yhdessä (muuten olemme eri työpaikoissa). Mies tuntuu viihtyvän seurassani, jää töiden jälkeen juttelemaan jopa pariksi tunniksi, kyselee paljon minulta elämästäni, mielenkiinnonkohteistani yms. ja puhuu myös itsestään (lapsistaan ja vanhemmistaan mutta ei vaimostaan, on kerran ihan alussa sivulauseessa tuonut ilmi että on naimisissa, ei käytä sormusta). Muistaa aina kaiken mitä sanon ja palaa näihin asioihin, auttaa minua kaikissa pikkujutuissa, missä ei tarvitsisi (kokosi työtuolini yms). Toi minulle pienen joululahjan (tiedän ettei ole antanut muille). toki voi olla vain mukava ja pitää minusta työkaverina. Käyttäytyy kuin herrasmies koki ajan.
Kärsin itse tilanteesta tunteideni takia. En koskaan ole kokenut mitään vastaavaa. Meillä jotenkin natsaa kaikki, niin arvot, harrastukset kuin mielenkiinnonkohteet, elämänasenne ja huumori. Toki voin antaa olla ja pääsen tästä joskus yli sitten kun emme enää tämän vuoden jälkeen väistämättä näe (kun työt on tehty). Mutta koen tämän olevan jotakin, mitä en vain kykene ohittamaan. Mutta teenkö itsestäni vain idiootin, jos kerron tunteeni sitten kun työt loppuvat? Kun enhän yhtään tiedä, mitä mies ajattelee. Moni meidät yhdessä nähnyt on sanonut että ainakin mies pitää minusta, mutta koska olen paljon nuorempi ja lisäksi miehen työsopimus kieltää aloitteen teon asiakkaan tai työparin suuntaan, minun pitäisi se tehdä. Toisaalta koen sen olevan väärin, koska mies (tietääkseni) on varattu ja ennen kaikkea pelkään nolaavani itseni. Toisaalta tuntuu että tällainen tulee vastaan kerran elämässä.
Kommentit (93)
Minulla oli aikoinaan hyvin samankaltainen tilanne. Ikäeroa myös ja tunteet jotain ihan maata järisyttävää. Kun yhteistyömme tämän ihastukseni kanssa alkoi olemaan loppusuoralla, niin (pienen johdattelun jälkeen) mies paljasti, että oli eronnut jo jokin aika sitten ja oli aivan hulluna minuun. En olisi pystynyt suhteeseen, jos mies ei olisi ollut eronnut. Siihen vedin itse rajan. Nyt meillä aika monta yhteistä vuotta takana ja naimisissakin oltu muutama vuosi. Lapsemme syntyy tänä vuonna. Kun mietin mistä lähtökohdista ponnistimme, niin en olisi ikinä uskonut että kaikki menee näin täydellisesti. Pelkäsin että hänestä paljastuu jotain todella huolestuttavia piirteitä suhteessa, mutta hän oli juuri sellainen kun olin ajatellutkin. Kemia ja tunteet eivät ole muuttuneet mihinkään. Vieläkin tuntuu kihelmöintiä koskettaessa ja tunteet eivät ole laantuneet. Onhan meillä ollut hankalia vaiheita elämässämme, mutta tuemme toisiamme ja hankaluudet lujittavat meitä enemmän yhteen. Meille kävi siis hyvin, mutta en tiedä kuinka marginaalista on että näin käy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli aikoinaan hyvin samankaltainen tilanne. Ikäeroa myös ja tunteet jotain ihan maata järisyttävää. Kun yhteistyömme tämän ihastukseni kanssa alkoi olemaan loppusuoralla, niin (pienen johdattelun jälkeen) mies paljasti, että oli eronnut jo jokin aika sitten ja oli aivan hulluna minuun. En olisi pystynyt suhteeseen, jos mies ei olisi ollut eronnut. Siihen vedin itse rajan. Nyt meillä aika monta yhteistä vuotta takana ja naimisissakin oltu muutama vuosi. Lapsemme syntyy tänä vuonna. Kun mietin mistä lähtökohdista ponnistimme, niin en olisi ikinä uskonut että kaikki menee näin täydellisesti. Pelkäsin että hänestä paljastuu jotain todella huolestuttavia piirteitä suhteessa, mutta hän oli juuri sellainen kun olin ajatellutkin. Kemia ja tunteet eivät ole muuttuneet mihinkään. Vieläkin tuntuu kihelmöintiä koskettaessa ja tunteet eivät ole laantuneet. Onhan meillä ollut hankalia vaiheita elämässämme, mutta tuemme toisiamme ja hankaluudet lujittavat meitä enemmän yhteen. Meille kävi siis hyvin, mutta en tiedä kuinka marginaalista on että näin käy.
Voi miten ihanaa
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli aikoinaan hyvin samankaltainen tilanne. Ikäeroa myös ja tunteet jotain ihan maata järisyttävää. Kun yhteistyömme tämän ihastukseni kanssa alkoi olemaan loppusuoralla, niin (pienen johdattelun jälkeen) mies paljasti, että oli eronnut jo jokin aika sitten ja oli aivan hulluna minuun. En olisi pystynyt suhteeseen, jos mies ei olisi ollut eronnut. Siihen vedin itse rajan. Nyt meillä aika monta yhteistä vuotta takana ja naimisissakin oltu muutama vuosi. Lapsemme syntyy tänä vuonna. Kun mietin mistä lähtökohdista ponnistimme, niin en olisi ikinä uskonut että kaikki menee näin täydellisesti. Pelkäsin että hänestä paljastuu jotain todella huolestuttavia piirteitä suhteessa, mutta hän oli juuri sellainen kun olin ajatellutkin. Kemia ja tunteet eivät ole muuttuneet mihinkään. Vieläkin tuntuu kihelmöintiä koskettaessa ja tunteet eivät ole laantuneet. Onhan meillä ollut hankalia vaiheita elämässämme, mutta tuemme toisiamme ja hankaluudet lujittavat meitä enemmän yhteen. Meille kävi siis hyvin, mutta en tiedä kuinka marginaalista on että näin käy.
Millä tavalla sait miehen kertomaan tunteistaan?
Anna mennä, kerranhan sitä vain eletään!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli aikoinaan hyvin samankaltainen tilanne. Ikäeroa myös ja tunteet jotain ihan maata järisyttävää. Kun yhteistyömme tämän ihastukseni kanssa alkoi olemaan loppusuoralla, niin (pienen johdattelun jälkeen) mies paljasti, että oli eronnut jo jokin aika sitten ja oli aivan hulluna minuun. En olisi pystynyt suhteeseen, jos mies ei olisi ollut eronnut. Siihen vedin itse rajan. Nyt meillä aika monta yhteistä vuotta takana ja naimisissakin oltu muutama vuosi. Lapsemme syntyy tänä vuonna. Kun mietin mistä lähtökohdista ponnistimme, niin en olisi ikinä uskonut että kaikki menee näin täydellisesti. Pelkäsin että hänestä paljastuu jotain todella huolestuttavia piirteitä suhteessa, mutta hän oli juuri sellainen kun olin ajatellutkin. Kemia ja tunteet eivät ole muuttuneet mihinkään. Vieläkin tuntuu kihelmöintiä koskettaessa ja tunteet eivät ole laantuneet. Onhan meillä ollut hankalia vaiheita elämässämme, mutta tuemme toisiamme ja hankaluudet lujittavat meitä enemmän yhteen. Meille kävi siis hyvin, mutta en tiedä kuinka marginaalista on että näin käy.
Millä tavalla sait miehen kertomaan tunteistaan?
Olipa hyvä että kävin vielä vilkaisemassa kehittyikö tämä keskustelu.
Tämä on hieman noloa, mutta yritin saada hänen ajatuksistaan selvää tekemällä hänet mustasukkaiseksi tai halusin lähinnä nähdä reaktion. Omasta erostani silloin oli kulunut jonkin aikaa ja jutustelin jotain tyyliin "milloinhan sitä olisi valmis käymään treffeillä" Hän vastasi jotakuinkin: "itse voisin odottaa, että olet valmis vaikka vuosia, jos vain haluat" ja halusinhan minä. Punastuttaa vieläkin kun mietin alkuaikojamme 😀
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aiheutat myös sille tunteidesi kohteelle todennäköisesti vain pahan olon kertomalla. Itselleni tullaan aina välillä avautumaan ja voi hyvä Jumala sitä ahdistuksen määrää mitä se tieto voi aiheuttaa. Kaikki välit poikki samantien ja kyseisestä ihmisestä jää paska maku.
Jos mies on ihastunut, niin hänellä on jo ahdistus, jonka varattuna aiheuttaa, mutta ei sitä hyvän olon tunnetta, jonka tieto molemminpuolisesta ihastuksesta ja tunteen jakamisesta tulee. Mikään tieto ei nähdäkseni voisi ahdistusta syventää.
Jos mies ei ole ihastunut, tiedon ap:n ihastuksesta pitäisi olla hänelle neutraali eikä suuremmin vaikuttaa tunne-elämään. Kenties mies olisi vähän imarreltu ja vähän vaivaantunut. Normaali järkevä aikuinen osaa tällaiset tunteet käsitellä ja kääntää positiiviseksi energiaksi.
Vierailija kirjoitti:
Itse ajattelisin että jos tuollaisesta suuttuu niin ei ole fiksu tai sellainen, jollainen ajattelin ihmisen olevan. Minulle on moni mies ilmaissut ihastuksensa, ja jos se on tehty fiksusti eikä pakkien jälkeen jäädä roikkumaan, niin enemmänkin imartelee. Fiksusti kiinnostuksensa ilmaisseiden kanssa on ihan normaalit välit.
Juuri näin ja jos mies onkin urpo ja suuttuu, niin ainakin oma ihastus häviää sen seurauksena helposti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aiheutat myös sille tunteidesi kohteelle todennäköisesti vain pahan olon kertomalla. Itselleni tullaan aina välillä avautumaan ja voi hyvä Jumala sitä ahdistuksen määrää mitä se tieto voi aiheuttaa. Kaikki välit poikki samantien ja kyseisestä ihmisestä jää paska maku.
Jos mies on ihastunut, niin hänellä on jo ahdistus, jonka varattuna aiheuttaa, mutta ei sitä hyvän olon tunnetta, jonka tieto molemminpuolisesta ihastuksesta ja tunteen jakamisesta tulee. Mikään tieto ei nähdäkseni voisi ahdistusta syventää.
Jos mies ei ole ihastunut, tiedon ap:n ihastuksesta pitäisi olla hänelle neutraali eikä suuremmin vaikuttaa tunne-elämään. Kenties mies olisi vähän imarreltu ja vähän vaivaantunut. Normaali järkevä aikuinen osaa tällaiset tunteet käsitellä ja kääntää positiiviseksi energiaksi.
Riippuu Ap:n omasta käytöksestä. Itse olen hyvin arka tunnustamaan tunteita, koska siedän huonosti pakkeja ja sekä itse pakeista että mahdollisesta lapsellisesta reaktiostani niihin aiheutuva häpeä tekee helposti asiallisten välien säilyttämisestä haastavaa.
Tunnustin, varattu kävi pari kertaa koeajolla ja palasi vähin äänin kotiin ja minä olen edelleen hajalla. En suosittele.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis mitään fyysistä ei ole tapahtunut. Kerran vahingossa kosketimme toisiamme kun ojensin miehelle lusikan ja hätkähdimme molemmat kuin jotkut teinit. Nolottaa vieläkin. Mutta mies ei siis ota mitään fyysistä kontaktia ja siksi mietin onko edes kiinnostunut. Toki jos olisi joku lääppijä tai ehdotellut jotain, niin kiinnostukseni olisi loppunut heti. Mitään sivusuhdetta en todellakaan halua vaan näen potentiaalia loppuelämän suhteeseen.
Nuoriko olet?
Näpit irti varatuista! Oli miten epäreilua ikinä, mutta sinua syytetään Jos miehen avioliitto kaatuu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se ei vielä ole pettämistä että kysyt suoraan hänen avioliitostaan ja kerrot tunteistasi. Ei muilla ihmisillä ole valtaa rikkoa oikeasti hyvää parisuhdetta eli älä siitä huolehdi, se on miehen asia ei sinun. Kerro samalla ettet halua pettää etkä sivusuhdetta vaan että ehtona on että eroaa. Silloin toimit mahdollisimman eettisesti, loppu on miehen vastuulla.
Yolo, en sinuna ajattelisi tässä tilanteessa asian noloutta. Elämässä joskus voi saada nenilleen, niin se vaan menee kun on avoin ja haavoittuvainen. Pahempia ovat itse itseään pelolla rajoittavat.
Ja kas näin tällä etiikalla saadaan omatunto puhtaaksi. Tuon miehen puoliso varmasti arvostaa tätä.
Itse arvostaisin tällaista suoruutta enemmän kuin a) pettämistä b) tuollaista pitkään jatkuvaa matalan liekin pelaamista ja flirttiä. Kaikki pääsevät eteenpäin.
Itsekin arvostan suoraa puhetta enkä näe ehdotetussa toimintatavassa mitään eettistä ongelmaa. En tosin alkaisi ladella heti mitään vaatimuksia erosta vaimon kanssa, vaan kertoisin tunteista. Sen jälkeen pallo on miehellä. Jos mies vie juttua eteenpäin niin siinä tapauksessa voi esittää nuo ehdot, joilla on valmis etenemään.
Jokainen tekee itse päätökset omasta parisuhteestaan ja vastaa niistä. Tässä tapauksessa se on tuo mies. Tuossahan ei ehdoteta, että ap osallistuisi pettämiseen. Jos ap ilmaisee tunteensa ja toiveensa suoraan, ei häntä voi pitää moraalisesti vastuullisena miehen tekemistä ratkaisuista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän tuo mies aika selvästi ilmaissut, että seksi kiinnostaisi.
Jos mies olisi seksin perässä, hän olisi jo ajat sitten alkanut "ohimennen vanhingossa" koskea Ap:tä ensin hipaisten, sitten vähän kriittisemmästä kohdasta ja vähän pidempään...
Pelimiehiä tavanneena ajattelisin itsekin että mies olisi kyllä hakeutunut jo iholle jos seksin perässä olisi. En tosiaan tiedä mitä hakee. Olen kuullut että on kehunut minua fiksuksi ja ihastuttavaksi eräälle yhteiselle kavereillemme. Mutta on minulle tosiaan hyvin korrekti koko ajan. Sen olen huomannut että alkuun oli seurassani hyvin vakava, pikkuhiljaa on alkanut hymyillä koko ajan enemmän ja nykyään saan hänet usein nauramaan. Olimme vähän aikaa sitten syömässä miehen ja tämän yhteisen tutun kanssa työn merkeissä. Mies on tuntenut tämän tutun (nainen) vuosia. Huomasin että mies puhui meille ihan eri tavoin. Tälle toiselle kuin vanhalle kaverille ja minua kiusoitteli hyväntahtoisesti. Merkkaako tämä sitten jotain, en osaa sanoa.
Monet miehet kiusoittelevat hyväntahtoisesti naista, josta erityisesti pitävät. Ei välttämättä tarvitse pitää romanttisessa mielessä, esimerkiksi minä kiusoittelen veljentyttöäni. Mutta senhän me jo tiesimme, että mies pitää sinusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli aikoinaan hyvin samankaltainen tilanne. Ikäeroa myös ja tunteet jotain ihan maata järisyttävää. Kun yhteistyömme tämän ihastukseni kanssa alkoi olemaan loppusuoralla, niin (pienen johdattelun jälkeen) mies paljasti, että oli eronnut jo jokin aika sitten ja oli aivan hulluna minuun. En olisi pystynyt suhteeseen, jos mies ei olisi ollut eronnut. Siihen vedin itse rajan. Nyt meillä aika monta yhteistä vuotta takana ja naimisissakin oltu muutama vuosi. Lapsemme syntyy tänä vuonna. Kun mietin mistä lähtökohdista ponnistimme, niin en olisi ikinä uskonut että kaikki menee näin täydellisesti. Pelkäsin että hänestä paljastuu jotain todella huolestuttavia piirteitä suhteessa, mutta hän oli juuri sellainen kun olin ajatellutkin. Kemia ja tunteet eivät ole muuttuneet mihinkään. Vieläkin tuntuu kihelmöintiä koskettaessa ja tunteet eivät ole laantuneet. Onhan meillä ollut hankalia vaiheita elämässämme, mutta tuemme toisiamme ja hankaluudet lujittavat meitä enemmän yhteen. Meille kävi siis hyvin, mutta en tiedä kuinka marginaalista on että näin käy.
Kiva lukea myös onnellisia tarinoita, kun palsta on muutoin niin negatiivinen ja kyyninen. Kaikkea hyvää teille myös jatkoa ajatellen!
Ap ja muut samankaltaisessa tilanteessa olevat voivat miettiä, onko tämä tarina sellainen, että sen takia kannattaa ottaa riskejä vaikkapa nolatuksi tulemisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aiheutat myös sille tunteidesi kohteelle todennäköisesti vain pahan olon kertomalla. Itselleni tullaan aina välillä avautumaan ja voi hyvä Jumala sitä ahdistuksen määrää mitä se tieto voi aiheuttaa. Kaikki välit poikki samantien ja kyseisestä ihmisestä jää paska maku.
Jos mies on ihastunut, niin hänellä on jo ahdistus, jonka varattuna aiheuttaa, mutta ei sitä hyvän olon tunnetta, jonka tieto molemminpuolisesta ihastuksesta ja tunteen jakamisesta tulee. Mikään tieto ei nähdäkseni voisi ahdistusta syventää.
Jos mies ei ole ihastunut, tiedon ap:n ihastuksesta pitäisi olla hänelle neutraali eikä suuremmin vaikuttaa tunne-elämään. Kenties mies olisi vähän imarreltu ja vähän vaivaantunut. Normaali järkevä aikuinen osaa tällaiset tunteet käsitellä ja kääntää positiiviseksi energiaksi.
Normaali järkevä aikuinen jättää parisuhteessa olevat rauhaan ja osaa käsitellä omat panetuksensa ja ymmärtää että ei ole iiiiiiks teini enää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli aikoinaan hyvin samankaltainen tilanne. Ikäeroa myös ja tunteet jotain ihan maata järisyttävää. Kun yhteistyömme tämän ihastukseni kanssa alkoi olemaan loppusuoralla, niin (pienen johdattelun jälkeen) mies paljasti, että oli eronnut jo jokin aika sitten ja oli aivan hulluna minuun. En olisi pystynyt suhteeseen, jos mies ei olisi ollut eronnut. Siihen vedin itse rajan. Nyt meillä aika monta yhteistä vuotta takana ja naimisissakin oltu muutama vuosi. Lapsemme syntyy tänä vuonna. Kun mietin mistä lähtökohdista ponnistimme, niin en olisi ikinä uskonut että kaikki menee näin täydellisesti. Pelkäsin että hänestä paljastuu jotain todella huolestuttavia piirteitä suhteessa, mutta hän oli juuri sellainen kun olin ajatellutkin. Kemia ja tunteet eivät ole muuttuneet mihinkään. Vieläkin tuntuu kihelmöintiä koskettaessa ja tunteet eivät ole laantuneet. Onhan meillä ollut hankalia vaiheita elämässämme, mutta tuemme toisiamme ja hankaluudet lujittavat meitä enemmän yhteen. Meille kävi siis hyvin, mutta en tiedä kuinka marginaalista on että näin käy.
Kiva lukea myös onnellisia tarinoita, kun palsta on muutoin niin negatiivinen ja kyyninen. Kaikkea hyvää teille myös jatkoa ajatellen!
Ap ja muut samankaltaisessa tilanteessa olevat voivat miettiä, onko tämä tarina sellainen, että sen takia kannattaa ottaa riskejä vaikkapa nolatuksi tulemisesta.
Eikö sinun mielestäsi ole negatiivista ja kyynistä sekaantua parisuhteessa olevaan ihmiseen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aiheutat myös sille tunteidesi kohteelle todennäköisesti vain pahan olon kertomalla. Itselleni tullaan aina välillä avautumaan ja voi hyvä Jumala sitä ahdistuksen määrää mitä se tieto voi aiheuttaa. Kaikki välit poikki samantien ja kyseisestä ihmisestä jää paska maku.
Jos mies on ihastunut, niin hänellä on jo ahdistus, jonka varattuna aiheuttaa, mutta ei sitä hyvän olon tunnetta, jonka tieto molemminpuolisesta ihastuksesta ja tunteen jakamisesta tulee. Mikään tieto ei nähdäkseni voisi ahdistusta syventää.
Jos mies ei ole ihastunut, tiedon ap:n ihastuksesta pitäisi olla hänelle neutraali eikä suuremmin vaikuttaa tunne-elämään. Kenties mies olisi vähän imarreltu ja vähän vaivaantunut. Normaali järkevä aikuinen osaa tällaiset tunteet käsitellä ja kääntää positiiviseksi energiaksi.
Normaali järkevä aikuinen jättää parisuhteessa olevat rauhaan ja osaa käsitellä omat panetuksensa ja ymmärtää että ei ole iiiiiiks teini enää.
Rauhaan jättämisellä ilmeisesti tarkoitat, että parisuhteessa olevien kanssa ei saisi keskustella. Mitään muutahan tuossa ei ehdotettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli aikoinaan hyvin samankaltainen tilanne. Ikäeroa myös ja tunteet jotain ihan maata järisyttävää. Kun yhteistyömme tämän ihastukseni kanssa alkoi olemaan loppusuoralla, niin (pienen johdattelun jälkeen) mies paljasti, että oli eronnut jo jokin aika sitten ja oli aivan hulluna minuun. En olisi pystynyt suhteeseen, jos mies ei olisi ollut eronnut. Siihen vedin itse rajan. Nyt meillä aika monta yhteistä vuotta takana ja naimisissakin oltu muutama vuosi. Lapsemme syntyy tänä vuonna. Kun mietin mistä lähtökohdista ponnistimme, niin en olisi ikinä uskonut että kaikki menee näin täydellisesti. Pelkäsin että hänestä paljastuu jotain todella huolestuttavia piirteitä suhteessa, mutta hän oli juuri sellainen kun olin ajatellutkin. Kemia ja tunteet eivät ole muuttuneet mihinkään. Vieläkin tuntuu kihelmöintiä koskettaessa ja tunteet eivät ole laantuneet. Onhan meillä ollut hankalia vaiheita elämässämme, mutta tuemme toisiamme ja hankaluudet lujittavat meitä enemmän yhteen. Meille kävi siis hyvin, mutta en tiedä kuinka marginaalista on että näin käy.
Kiva lukea myös onnellisia tarinoita, kun palsta on muutoin niin negatiivinen ja kyyninen. Kaikkea hyvää teille myös jatkoa ajatellen!
Ap ja muut samankaltaisessa tilanteessa olevat voivat miettiä, onko tämä tarina sellainen, että sen takia kannattaa ottaa riskejä vaikkapa nolatuksi tulemisesta.
Eikö sinun mielestäsi ole negatiivista ja kyynistä sekaantua parisuhteessa olevaan ihmiseen?
Täh? Eihän tuossa lainatussa viestissä sekaannuttu parisuhteessa olevaan? Ap:kin sanoi, että oli kuullut miehen eronneen. Olisi aika kurja, että hän ei kertoisi tunteistaan ja tiet miehen kanssa eroaisivat, vaikka mies olisi avioeronnut ja mahdollisuus olisi, että ap:n ja miehen suhteesta tulisi elämänmittainen tai vaikka lyhyempikin onnellinen parisuhde
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli aikoinaan hyvin samankaltainen tilanne. Ikäeroa myös ja tunteet jotain ihan maata järisyttävää. Kun yhteistyömme tämän ihastukseni kanssa alkoi olemaan loppusuoralla, niin (pienen johdattelun jälkeen) mies paljasti, että oli eronnut jo jokin aika sitten ja oli aivan hulluna minuun. En olisi pystynyt suhteeseen, jos mies ei olisi ollut eronnut. Siihen vedin itse rajan. Nyt meillä aika monta yhteistä vuotta takana ja naimisissakin oltu muutama vuosi. Lapsemme syntyy tänä vuonna. Kun mietin mistä lähtökohdista ponnistimme, niin en olisi ikinä uskonut että kaikki menee näin täydellisesti. Pelkäsin että hänestä paljastuu jotain todella huolestuttavia piirteitä suhteessa, mutta hän oli juuri sellainen kun olin ajatellutkin. Kemia ja tunteet eivät ole muuttuneet mihinkään. Vieläkin tuntuu kihelmöintiä koskettaessa ja tunteet eivät ole laantuneet. Onhan meillä ollut hankalia vaiheita elämässämme, mutta tuemme toisiamme ja hankaluudet lujittavat meitä enemmän yhteen. Meille kävi siis hyvin, mutta en tiedä kuinka marginaalista on että näin käy.
Kiva lukea myös onnellisia tarinoita, kun palsta on muutoin niin negatiivinen ja kyyninen. Kaikkea hyvää teille myös jatkoa ajatellen!
Ap ja muut samankaltaisessa tilanteessa olevat voivat miettiä, onko tämä tarina sellainen, että sen takia kannattaa ottaa riskejä vaikkapa nolatuksi tulemisesta.
Eikö sinun mielestäsi ole negatiivista ja kyynistä sekaantua parisuhteessa olevaan ihmiseen?
Mistä lähtien keskustelu on ollut sekaantumista?
Trollaus tääkin avaus. Laiska hapsu