Antaisitko pettämisen anteeksi?

Vierailija kirjoitti:

Vaikea ennustaa miten pystyisin antaa anteeksi ja unohtaa. Aiemmassa suhteessa sivuutin vieraissa käynnin aika helposti, mut se suhde olikin enemmän ystävyyttä kuin rakkaussuhde.

Valtaosa sanoo etukäteen että kerrasta poikki. Kuitenkin arkikokemus kertoo nopealla laskennalla, että 5/9 suhdetta kesti uskottomuuden. Kaksi päättyi myöhemmin, toinen jatkuvaan pettämiseen ja toinen pariskunnan riitelyyn ja yleisesti huonoon suhteeseen. 2 päättyi siihen kun uskoton osapuoli erosi ja jatkoi sivusuhteensa kanssa. Tai no, nuo 2 viimeistä voi kai tuplata, eli 5/11 suhdetta kesti pettämisen. Vain yksi 11 suhteesta päättyi koska petetty osapuoli ei halunnut jatkaa.

Pitää huomioida se, ettei tämä ketju eikä kai sinun ystäväpiirisikään ole mikään edustava satunnaisotos väestöstä. Näihin uskottomuusketjuihin hakeutuu erityisesti ne, joille asia on syystä tai toisesta hyvin lähellä sydäntä, eli yleensä ne joille uskollisuus on erityisen tärkeä arvo ja/tai ne joita on satutettu pettämällä. Jonkin verran toki myös pettäjiä, anteeksi antaneita, avosuhteilijoita ja kakkosia, mutta ensiksi mainitut kirkkaassa enemmistössä. Ei siis voi suoraan vetää sitä johtopäätöstä, että ketjuun kirjoittelijat puhuisivat pelkkää kokemattomuuttaan. Voi olla, ettei ne sinun ystäviesi kaltaiset ihmiset ylipäänsä pidä uskollisuutta niin kriittisenä asiana, että jaksaisivat siitä sivutolkulla paasata. Siksi heitä ei näy täällä vaikka live-elämässä kohtaakin. Täällä kirjoittelee sitten voittopuolisesti ne 1/11 tyyppiset ihmiset jotka oikeasti lähtee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja jos se petos tehdään toiselle vanhemmalle niin se voidaan yhtä hyvin tehdä omalle lapselle jossain muussa muodossa.

Minä en kumppaniani ole pettänyt tai ole aikeissa pettää, mutta tämä kommentti tökkäsi aika lailla. Kyllä mun sitoutuminen omaan lapseeni on kuitenkin vielä aivan eri tasolla kuin tuohon toiseen aikuiseen ihmiseen. Aika loukkaava ajatus, että jos en jostain syystä piittaisi puolisostani, en myöskään tekisi parastani lasteni eteen. En oikein tiedä mistä epävarmuudesta ja epäitsenäisyydestä tällaiset kommentit kumpuaa, aikuisen ihmisen suulla.

Juuri samaa olen yrittänyt pariin otteeseen ketjussa sanoa. En ole pettänyt, päinvastoin olen parisuhdeväkivallan uhri ja jättäjä, mutta siitä huolimatta tuollainen ajattelu särähtää todella rajusti korvaan. Ei lapsen ja vanhemman suhde ole luonteeltaan ollenkaan samanlainen kuin kahden aikuisen suhde.

Ja ihminen voi olla monella erilaisella tavalla luotettava tai epäluotettava. Esim joku juoruilee, toinen valehtelee, kolmas ei välttämättä jaksa tukea vaikealla hetkellä. Neljäs sitten salailee päihdeongelmia ja viides pettää parisuhteessa. Ja se, että jollain on taipumus yhden tyyppiseen epäluotettavuuteen ei automaattisesti tarkoita että olisi kaikilla muillakin tavoilla epäluotettava. Lapsen ja vanhemman välisessä suhteessa nuo muut luotettavuuden muodot on pääroolissa ja seksuaalisen luotettavuuden merkitys heijastuu vain välillisesti toisen vanhemman kautta.

Niin. Vähän herää kysymys, että mitäs sitten jos näiden kirjoittajien puoliso, se toinen vanhempi, pettää ja rikkoo oikein rumasti. Saako häntä kohtaan tunteman vihan ja pettymyksen laajentaa sitten myös koskemaan yhteisiä lapsia? Ja senkö vuoksi sitten ajatellaan myös että lapsille kuuluu ehdottomasti kertoa toisen vanhemman väärinteoista?

Minä haluaisin koettaa suojella lapsia tuossa tilanteessa enemmältä huolelta ja surulta kuin minkä vanhempien eri jo aiheuttaa.

Niin. Ja meillähän ei Suomessa ole ollenkaan päihdeongelmaisia yhden vanhemman talouksia jossa lapset jätetään yksin iltaisin kotiin selviämään itsekseen kun epävakaan päihdeongelmaisen menojalkaa niiiin vipattaa. Ehei toki, eihän tällaista ole ollenlaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikea ennustaa miten pystyisin antaa anteeksi ja unohtaa. Aiemmassa suhteessa sivuutin vieraissa käynnin aika helposti, mut se suhde olikin enemmän ystävyyttä kuin rakkaussuhde.

Valtaosa sanoo etukäteen että kerrasta poikki. Kuitenkin arkikokemus kertoo nopealla laskennalla, että 5/9 suhdetta kesti uskottomuuden. Kaksi päättyi myöhemmin, toinen jatkuvaan pettämiseen ja toinen pariskunnan riitelyyn ja yleisesti huonoon suhteeseen. 2 päättyi siihen kun uskoton osapuoli erosi ja jatkoi sivusuhteensa kanssa. Tai no, nuo 2 viimeistä voi kai tuplata, eli 5/11 suhdetta kesti pettämisen. Vain yksi 11 suhteesta päättyi koska petetty osapuoli ei halunnut jatkaa.

Pitää huomioida se, ettei tämä ketju eikä kai sinun ystäväpiirisikään ole mikään edustava satunnaisotos väestöstä. Näihin uskottomuusketjuihin hakeutuu erityisesti ne, joille asia on syystä tai toisesta hyvin lähellä sydäntä, eli yleensä ne joille uskollisuus on erityisen tärkeä arvo ja/tai ne joita on satutettu pettämällä. Jonkin verran toki myös pettäjiä, anteeksi antaneita, avosuhteilijoita ja kakkosia, mutta ensiksi mainitut kirkkaassa enemmistössä. Ei siis voi suoraan vetää sitä johtopäätöstä, että ketjuun kirjoittelijat puhuisivat pelkkää kokemattomuuttaan. Voi olla, ettei ne sinun ystäviesi kaltaiset ihmiset ylipäänsä pidä uskollisuutta niin kriittisenä asiana, että jaksaisivat siitä sivutolkulla paasata. Siksi heitä ei näy täällä vaikka live-elämässä kohtaakin. Täällä kirjoittelee sitten voittopuolisesti ne 1/11 tyyppiset ihmiset jotka oikeasti lähtee.

Ei noista mun ystäviä ole kuin kolme pariskuntaa. Kahta en edes tunne, yksi on perhepiiristä, loput tuttujen tuttuja tai tilanteita, jossa joku tuttu on ollut tavalla tai toisella osapuolena. Tässä miettiessä tuli jo pari esimerkkiä lisää mieleen ja monta monta julkkisparia..

Tutkimuksen mukaan vain 10% naisista halusi erota kun puolison uskottomuus tuli ilmi. Eli 90% halusi ainakin yrittää päästä kriisistä yhdessä yli, vaikka valtaosa oli etukäteen sitä mieltä, ettei uskottomuutta voi antaa anteeksi https://www.terve.fi/artikkelit/voiko-suhteesta-tulla-onnellinen-pettam…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja jos se petos tehdään toiselle vanhemmalle niin se voidaan yhtä hyvin tehdä omalle lapselle jossain muussa muodossa.

Minä en kumppaniani ole pettänyt tai ole aikeissa pettää, mutta tämä kommentti tökkäsi aika lailla. Kyllä mun sitoutuminen omaan lapseeni on kuitenkin vielä aivan eri tasolla kuin tuohon toiseen aikuiseen ihmiseen. Aika loukkaava ajatus, että jos en jostain syystä piittaisi puolisostani, en myöskään tekisi parastani lasteni eteen. En oikein tiedä mistä epävarmuudesta ja epäitsenäisyydestä tällaiset kommentit kumpuaa, aikuisen ihmisen suulla.

Miksi sitten teit lapsen tai lapsia? Nykypäivänä adoptointikin on vaihtoehto.

Täh. En nyt ihan tajunnut mitä tällä haetaan, mut sovitaan vaikka että siksi kun voin. Biologinen on yhä se perinteisin tapa tulla vanhemmaksi, adoptio on pitkä ja vaativa prosessi. Jos ajat takaa sitä, että olisin halunnut lapsen, jolla on minun ja puolison geenit niin ei, en kyllä sellaista edes pohtinut. Lapseni ovat meistä molemmista aivan erilliset yksilöt, tunteeni kumppania kohtaan ja suhteeni häneen eivät vaikuta siihen mitä tunnen lapsiani kohtaan tai miten heihin suhtaudun.

Jep, muut ihmiset ovat esineitä tai välineitä. Selvä.

En kertakaikkiaan ymmärrä tätä ajatuksenjuoksua. Lapsi ja vanhempi ovat toisistaan erillisiä yksilöitä = ihmiset ovat esineitä. Siis mitä??? Olen pahoillani, mutta nyt tulee niin sekavaa settiä että pakko kysyä onko lääkitys nyt ihan ajan tasalla?

-eri

En ihmettele enää.miksi Suomessa niin moni nuori kärsii mielenterveysongelmista kun vanhemmat ei osaa pitää oman parisuhteensa ongelmia irrallisina suhteestaan lapsiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja jos se petos tehdään toiselle vanhemmalle niin se voidaan yhtä hyvin tehdä omalle lapselle jossain muussa muodossa.

Minä en kumppaniani ole pettänyt tai ole aikeissa pettää, mutta tämä kommentti tökkäsi aika lailla. Kyllä mun sitoutuminen omaan lapseeni on kuitenkin vielä aivan eri tasolla kuin tuohon toiseen aikuiseen ihmiseen. Aika loukkaava ajatus, että jos en jostain syystä piittaisi puolisostani, en myöskään tekisi parastani lasteni eteen. En oikein tiedä mistä epävarmuudesta ja epäitsenäisyydestä tällaiset kommentit kumpuaa, aikuisen ihmisen suulla.

Miksi sitten teit lapsen tai lapsia? Nykypäivänä adoptointikin on vaihtoehto.

Täh. En nyt ihan tajunnut mitä tällä haetaan, mut sovitaan vaikka että siksi kun voin. Biologinen on yhä se perinteisin tapa tulla vanhemmaksi, adoptio on pitkä ja vaativa prosessi. Jos ajat takaa sitä, että olisin halunnut lapsen, jolla on minun ja puolison geenit niin ei, en kyllä sellaista edes pohtinut. Lapseni ovat meistä molemmista aivan erilliset yksilöt, tunteeni kumppania kohtaan ja suhteeni häneen eivät vaikuta siihen mitä tunnen lapsiani kohtaan tai miten heihin suhtaudun.

Jep, muut ihmiset ovat esineitä tai välineitä. Selvä.

En kertakaikkiaan ymmärrä tätä ajatuksenjuoksua. Lapsi ja vanhempi ovat toisistaan erillisiä yksilöitä = ihmiset ovat esineitä. Siis mitä??? Olen pahoillani, mutta nyt tulee niin sekavaa settiä että pakko kysyä onko lääkitys nyt ihan ajan tasalla?

-eri

En ihmettele enää.miksi Suomessa niin moni nuori kärsii mielenterveysongelmista kun vanhemmat ei osaa pitää oman parisuhteensa ongelmia irrallisina suhteestaan lapsiin.

Niinpä. Ne mt-ongelmat siirtyvät sukupolvelta toiselle kun ihmiset jotka ovat jättäneet nuorena henkisen itsenäistymisen kasvun tekemättä ja surffailevat lennosta suhteista toiseen vaihdellen ja lapsia niissä tehden:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja jos se petos tehdään toiselle vanhemmalle niin se voidaan yhtä hyvin tehdä omalle lapselle jossain muussa muodossa.

Minä en kumppaniani ole pettänyt tai ole aikeissa pettää, mutta tämä kommentti tökkäsi aika lailla. Kyllä mun sitoutuminen omaan lapseeni on kuitenkin vielä aivan eri tasolla kuin tuohon toiseen aikuiseen ihmiseen. Aika loukkaava ajatus, että jos en jostain syystä piittaisi puolisostani, en myöskään tekisi parastani lasteni eteen. En oikein tiedä mistä epävarmuudesta ja epäitsenäisyydestä tällaiset kommentit kumpuaa, aikuisen ihmisen suulla.

Miksi sitten teit lapsen tai lapsia? Nykypäivänä adoptointikin on vaihtoehto.

Täh. En nyt ihan tajunnut mitä tällä haetaan, mut sovitaan vaikka että siksi kun voin. Biologinen on yhä se perinteisin tapa tulla vanhemmaksi, adoptio on pitkä ja vaativa prosessi. Jos ajat takaa sitä, että olisin halunnut lapsen, jolla on minun ja puolison geenit niin ei, en kyllä sellaista edes pohtinut. Lapseni ovat meistä molemmista aivan erilliset yksilöt, tunteeni kumppania kohtaan ja suhteeni häneen eivät vaikuta siihen mitä tunnen lapsiani kohtaan tai miten heihin suhtaudun.

Jep, muut ihmiset ovat esineitä tai välineitä. Selvä.

En kertakaikkiaan ymmärrä tätä ajatuksenjuoksua. Lapsi ja vanhempi ovat toisistaan erillisiä yksilöitä = ihmiset ovat esineitä. Siis mitä??? Olen pahoillani, mutta nyt tulee niin sekavaa settiä että pakko kysyä onko lääkitys nyt ihan ajan tasalla?

-eri

En ihmettele enää.miksi Suomessa niin moni nuori kärsii mielenterveysongelmista kun vanhemmat ei osaa pitää oman parisuhteensa ongelmia irrallisina suhteestaan lapsiin.

Niinpä. Ne mt-ongelmat siirtyvät sukupolvelta toiselle kun ihmiset jotka ovat jättäneet nuorena henkisen itsenäistymisen kasvun tekemättä ja surffailevat lennosta suhteista toiseen vaihdellen ja lapsia niissä tehden:

Moni myös tekee lapsen sitoakseen kumppanin itseensä ja sen tästä keskustelusta kyllä huomaa.

Olen eronnut joten ehkä se tekee musta henkisesti kehittymättömän, mutta en siitä huolimatta ole pitänyt tarpeellisena avata lapselle isänsä pyörimisistä vieraissa naisissa kun hän oli pieni. Miksi haluaisin tahrata hänen onnelliset lapsuusmuistot kun eihän hän voi ymmärtää mitä isän ja äidin parisuhteessa tapahtui aikoinaan kun en sitä ymmärrä oikein itsekään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka pettäminen on itsekästä ja kusipäistä toimintaa niin ei kaikki kerran pettäneet petä enää toista kertaa. Kun on sanonta että kerran pettäjä aina pettäjä. Varmasti on myös ihmisiä jotka mokaa pahasti kerran, katuu tekoaan kovasti, katsoo peiliin ja tekee itsetutkiskelua, jotteivat enää alennu toiste tekemään samaa virhettä.

Vastaan vänkääjille, olen ollut omissa suhteissani uskollinen.

Ne vain kerran pettäneet ovat aika vähemmistö. Se kynnys kun on kerran ylitetty, seuraava ja sita seuraava ja edelleen On aina vaan helpompaa.

Olen ollut naimisissa miehen kanssa, joka jäi kiinni pettämisestä. Mikään asia kotona ei ollut huonosti, sanoi itse, ettei seksin määrässä tai laadussa ollut mitään vikaa, eli ei johtunut puutteesta.

Kovasti katui.

Kunnes minuun otti yhteyttä nainen, joka oli luullut paneskelevansa vapaan miehen kanssa. Olen edelleen kiitollinen tuolle naiselle - elän nyt erittäin hyvää elämää eronneena naisena. Poissa on kaikki ahdistus, jonka ex-mieheni pettäminen aiheutti.

Minusta se riippuu pettämisen syystä. Tuollaiset pettäjät ovat kaikkein toivottomimpia tapauksia, jotka pettävät vaikka kaiken pitäisi olla suhteessa hyvin. Niillä saattaa olla parempi ennuste, jotka pettävät muutenkin kaatuvan suhteen loppumetreillä koska eivät saa aikaiseksi tehtyä lopullista eropäätöstä. Tällaisen pettämisen raja pelkkään toisen takia jättämiseen on ylipäänsä joskus aika häilyvä. Samoin niillä on minusta parempi ennuste, jotka pettävät kriisissä mutta heräävät siihen, tunnustavat itse ja hakeutuvat terapiaan. Joskus myös ne päihdeongelmaiset, jotka pettävät vain tolkku pois tilassa ja raitistuvat. Ei kaikki pettäminen ole tuollaista patologista kylmäveristä kusettamista ilman mitään järkevää syytä.

Hyvin sanottu. Itse kritisoin eniten juuri näitä pettäjiä jotka pettävät suhteissa joissa kaikki on hyvin. He eivät ole kertoneet omasta pahasta olostaan tai onnettomuuden kokemuksestaan edes sille puolisolle jota pettävät.

Sitten kun asia selviää alkaa valtava petetyn syyttely asioista joita hän ei ole tehnyt eikä tiennyt koska pettäjä ei ole puhunut niistä.

Patologisimmat tapaukset vielä tuovat itse koko homman julkisuuteen ja pyrkivät sitäkin kautta loukkaamaan pettämäänsä kumppania ja tekemään itsestään rohkean ihmisen. Eivät he sitä ole. Päinvastoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka pettäminen on itsekästä ja kusipäistä toimintaa niin ei kaikki kerran pettäneet petä enää toista kertaa. Kun on sanonta että kerran pettäjä aina pettäjä. Varmasti on myös ihmisiä jotka mokaa pahasti kerran, katuu tekoaan kovasti, katsoo peiliin ja tekee itsetutkiskelua, jotteivat enää alennu toiste tekemään samaa virhettä.

Vastaan vänkääjille, olen ollut omissa suhteissani uskollinen.

Ne vain kerran pettäneet ovat aika vähemmistö. Se kynnys kun on kerran ylitetty, seuraava ja sita seuraava ja edelleen On aina vaan helpompaa.

Olen ollut naimisissa miehen kanssa, joka jäi kiinni pettämisestä. Mikään asia kotona ei ollut huonosti, sanoi itse, ettei seksin määrässä tai laadussa ollut mitään vikaa, eli ei johtunut puutteesta.

Kovasti katui.

Kunnes minuun otti yhteyttä nainen, joka oli luullut paneskelevansa vapaan miehen kanssa. Olen edelleen kiitollinen tuolle naiselle - elän nyt erittäin hyvää elämää eronneena naisena. Poissa on kaikki ahdistus, jonka ex-mieheni pettäminen aiheutti.

Minusta se riippuu pettämisen syystä. Tuollaiset pettäjät ovat kaikkein toivottomimpia tapauksia, jotka pettävät vaikka kaiken pitäisi olla suhteessa hyvin. Niillä saattaa olla parempi ennuste, jotka pettävät muutenkin kaatuvan suhteen loppumetreillä koska eivät saa aikaiseksi tehtyä lopullista eropäätöstä. Tällaisen pettämisen raja pelkkään toisen takia jättämiseen on ylipäänsä joskus aika häilyvä. Samoin niillä on minusta parempi ennuste, jotka pettävät kriisissä mutta heräävät siihen, tunnustavat itse ja hakeutuvat terapiaan. Joskus myös ne päihdeongelmaiset, jotka pettävät vain tolkku pois tilassa ja raitistuvat. Ei kaikki pettäminen ole tuollaista patologista kylmäveristä kusettamista ilman mitään järkevää syytä.

Mulla on perheenjäsen, mies, joka suhtautui todella tuomitsevasti pettämiseen, oman petetyksi tulemisen takia. Mut niin vaan kymmenien parisuhdevuosien jälkeen lähti viimeisimmästä monivuotisesta suhteestaan sivusäädön kautta. Miksi? Ainakin kun ei uskaltanut tehdä lopullista eropäätöstä: 'entä jos tämäkään ei toimi, jään taas täysin yksin', 'en voi jättää ihmistä joka rakastaa mua ja pelasti mut eron jälkeisestä itsetuntomontusta', 'miten hän pärjää jos erotaan, jääkö hän loppuelämäksi yksin' jne. Kun liian pitkään keräsi rohkeutta ja etsi nättiä siistiä tapaa lähteä, päätyi tekemään just sen mitä eniten halveksui ja mitä eniten pelkäsi. Hajottamaan petetyn osapuolen koko maailman. Itselleen ei ole tainnut antaa anteeksi koskaan. Tuskin pettää enää jos suhteen vielä löytää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja jos se petos tehdään toiselle vanhemmalle niin se voidaan yhtä hyvin tehdä omalle lapselle jossain muussa muodossa.

Minä en kumppaniani ole pettänyt tai ole aikeissa pettää, mutta tämä kommentti tökkäsi aika lailla. Kyllä mun sitoutuminen omaan lapseeni on kuitenkin vielä aivan eri tasolla kuin tuohon toiseen aikuiseen ihmiseen. Aika loukkaava ajatus, että jos en jostain syystä piittaisi puolisostani, en myöskään tekisi parastani lasteni eteen. En oikein tiedä mistä epävarmuudesta ja epäitsenäisyydestä tällaiset kommentit kumpuaa, aikuisen ihmisen suulla.

Miksi sitten teit lapsen tai lapsia? Nykypäivänä adoptointikin on vaihtoehto.

Täh. En nyt ihan tajunnut mitä tällä haetaan, mut sovitaan vaikka että siksi kun voin. Biologinen on yhä se perinteisin tapa tulla vanhemmaksi, adoptio on pitkä ja vaativa prosessi. Jos ajat takaa sitä, että olisin halunnut lapsen, jolla on minun ja puolison geenit niin ei, en kyllä sellaista edes pohtinut. Lapseni ovat meistä molemmista aivan erilliset yksilöt, tunteeni kumppania kohtaan ja suhteeni häneen eivät vaikuta siihen mitä tunnen lapsiani kohtaan tai miten heihin suhtaudun.

Jep, muut ihmiset ovat esineitä tai välineitä. Selvä.

En kertakaikkiaan ymmärrä tätä ajatuksenjuoksua. Lapsi ja vanhempi ovat toisistaan erillisiä yksilöitä = ihmiset ovat esineitä. Siis mitä??? Olen pahoillani, mutta nyt tulee niin sekavaa settiä että pakko kysyä onko lääkitys nyt ihan ajan tasalla?

-eri

En ihmettele enää.miksi Suomessa niin moni nuori kärsii mielenterveysongelmista kun vanhemmat ei osaa pitää oman parisuhteensa ongelmia irrallisina suhteestaan lapsiin.

Niin, se perheen rikkominenkaan ei kosketa lapsia mitenkään. Suorastaan parantaa lasten mielenterveyttä uusperheily ja reppuelämä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja jos se petos tehdään toiselle vanhemmalle niin se voidaan yhtä hyvin tehdä omalle lapselle jossain muussa muodossa.

Minä en kumppaniani ole pettänyt tai ole aikeissa pettää, mutta tämä kommentti tökkäsi aika lailla. Kyllä mun sitoutuminen omaan lapseeni on kuitenkin vielä aivan eri tasolla kuin tuohon toiseen aikuiseen ihmiseen. Aika loukkaava ajatus, että jos en jostain syystä piittaisi puolisostani, en myöskään tekisi parastani lasteni eteen. En oikein tiedä mistä epävarmuudesta ja epäitsenäisyydestä tällaiset kommentit kumpuaa, aikuisen ihmisen suulla.

Miksi sitten teit lapsen tai lapsia? Nykypäivänä adoptointikin on vaihtoehto.

Täh. En nyt ihan tajunnut mitä tällä haetaan, mut sovitaan vaikka että siksi kun voin. Biologinen on yhä se perinteisin tapa tulla vanhemmaksi, adoptio on pitkä ja vaativa prosessi. Jos ajat takaa sitä, että olisin halunnut lapsen, jolla on minun ja puolison geenit niin ei, en kyllä sellaista edes pohtinut. Lapseni ovat meistä molemmista aivan erilliset yksilöt, tunteeni kumppania kohtaan ja suhteeni häneen eivät vaikuta siihen mitä tunnen lapsiani kohtaan tai miten heihin suhtaudun.

Jep, muut ihmiset ovat esineitä tai välineitä. Selvä.

En kertakaikkiaan ymmärrä tätä ajatuksenjuoksua. Lapsi ja vanhempi ovat toisistaan erillisiä yksilöitä = ihmiset ovat esineitä. Siis mitä??? Olen pahoillani, mutta nyt tulee niin sekavaa settiä että pakko kysyä onko lääkitys nyt ihan ajan tasalla?

-eri

En ihmettele enää.miksi Suomessa niin moni nuori kärsii mielenterveysongelmista kun vanhemmat ei osaa pitää oman parisuhteensa ongelmia irrallisina suhteestaan lapsiin.

Niin, se perheen rikkominenkaan ei kosketa lapsia mitenkään. Suorastaan parantaa lasten mielenterveyttä uusperheily ja reppuelämä.

Mitä enemmän vaihtuvia aikuisia lapsen elämässä teini-ikään tultaessa on ollut sen vakaamman pohjan lapsi saa toitottavat nämä ihmiset pää syvällä pensaassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja jos se petos tehdään toiselle vanhemmalle niin se voidaan yhtä hyvin tehdä omalle lapselle jossain muussa muodossa.

Minä en kumppaniani ole pettänyt tai ole aikeissa pettää, mutta tämä kommentti tökkäsi aika lailla. Kyllä mun sitoutuminen omaan lapseeni on kuitenkin vielä aivan eri tasolla kuin tuohon toiseen aikuiseen ihmiseen. Aika loukkaava ajatus, että jos en jostain syystä piittaisi puolisostani, en myöskään tekisi parastani lasteni eteen. En oikein tiedä mistä epävarmuudesta ja epäitsenäisyydestä tällaiset kommentit kumpuaa, aikuisen ihmisen suulla.

Miksi sitten teit lapsen tai lapsia? Nykypäivänä adoptointikin on vaihtoehto.

Täh. En nyt ihan tajunnut mitä tällä haetaan, mut sovitaan vaikka että siksi kun voin. Biologinen on yhä se perinteisin tapa tulla vanhemmaksi, adoptio on pitkä ja vaativa prosessi. Jos ajat takaa sitä, että olisin halunnut lapsen, jolla on minun ja puolison geenit niin ei, en kyllä sellaista edes pohtinut. Lapseni ovat meistä molemmista aivan erilliset yksilöt, tunteeni kumppania kohtaan ja suhteeni häneen eivät vaikuta siihen mitä tunnen lapsiani kohtaan tai miten heihin suhtaudun.

Jep, muut ihmiset ovat esineitä tai välineitä. Selvä.

En kertakaikkiaan ymmärrä tätä ajatuksenjuoksua. Lapsi ja vanhempi ovat toisistaan erillisiä yksilöitä = ihmiset ovat esineitä. Siis mitä??? Olen pahoillani, mutta nyt tulee niin sekavaa settiä että pakko kysyä onko lääkitys nyt ihan ajan tasalla?

-eri

En ihmettele enää.miksi Suomessa niin moni nuori kärsii mielenterveysongelmista kun vanhemmat ei osaa pitää oman parisuhteensa ongelmia irrallisina suhteestaan lapsiin.

Niin, se perheen rikkominenkaan ei kosketa lapsia mitenkään. Suorastaan parantaa lasten mielenterveyttä uusperheily ja reppuelämä.

Kuka niin on väittänyt? Ihan kokemuksesta voin kertoa että se kun tulee sotketuksi vanhempien likapyykin pesuun, se takaa reitin monenlaisiin ongelmiin ja psykologin tarpeeseen.

Vähän samanlainen omantunnon kysymys kuin että jos vihaamasi naapuri keittäisi lapsesi lemmikkikanin hengiltä niin mitä kertoisit lapselle? Että naapuri teki jotain kanille ja joutuu nyt vastaamaan asiasta poliisille vai että naapuri tunki kanin elävänä kattilaan ja keitti hiljalleen painaen kantta samalla, ettei kani pääse rimpuilemaan pois? Kun rehellinenhän pitää toki olla ja naapuri tässä on yksin syyllinen lapsen pahaan mieleen ja menetykseen eiksni

Olen antanut ja antaisin luultavasti nykyisellekin tyttöystävälle jos hän pettäisi.

Riippuu tilanteesta kuinka usein ja kauan ja kenen kanssa jne. Yhden yön tai hetken hairahdus on ihan eri kun joku pidempi salasuhde

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja jos se petos tehdään toiselle vanhemmalle niin se voidaan yhtä hyvin tehdä omalle lapselle jossain muussa muodossa.

Minä en kumppaniani ole pettänyt tai ole aikeissa pettää, mutta tämä kommentti tökkäsi aika lailla. Kyllä mun sitoutuminen omaan lapseeni on kuitenkin vielä aivan eri tasolla kuin tuohon toiseen aikuiseen ihmiseen. Aika loukkaava ajatus, että jos en jostain syystä piittaisi puolisostani, en myöskään tekisi parastani lasteni eteen. En oikein tiedä mistä epävarmuudesta ja epäitsenäisyydestä tällaiset kommentit kumpuaa, aikuisen ihmisen suulla.

Miksi sitten teit lapsen tai lapsia? Nykypäivänä adoptointikin on vaihtoehto.

Täh. En nyt ihan tajunnut mitä tällä haetaan, mut sovitaan vaikka että siksi kun voin. Biologinen on yhä se perinteisin tapa tulla vanhemmaksi, adoptio on pitkä ja vaativa prosessi. Jos ajat takaa sitä, että olisin halunnut lapsen, jolla on minun ja puolison geenit niin ei, en kyllä sellaista edes pohtinut. Lapseni ovat meistä molemmista aivan erilliset yksilöt, tunteeni kumppania kohtaan ja suhteeni häneen eivät vaikuta siihen mitä tunnen lapsiani kohtaan tai miten heihin suhtaudun.

Jep, muut ihmiset ovat esineitä tai välineitä. Selvä.

En kertakaikkiaan ymmärrä tätä ajatuksenjuoksua. Lapsi ja vanhempi ovat toisistaan erillisiä yksilöitä = ihmiset ovat esineitä. Siis mitä??? Olen pahoillani, mutta nyt tulee niin sekavaa settiä että pakko kysyä onko lääkitys nyt ihan ajan tasalla?

-eri

En ihmettele enää.miksi Suomessa niin moni nuori kärsii mielenterveysongelmista kun vanhemmat ei osaa pitää oman parisuhteensa ongelmia irrallisina suhteestaan lapsiin.

Niin, se perheen rikkominenkaan ei kosketa lapsia mitenkään. Suorastaan parantaa lasten mielenterveyttä uusperheily ja reppuelämä.

Kuka niin on väittänyt? Ihan kokemuksesta voin kertoa että se kun tulee sotketuksi vanhempien likapyykin pesuun, se takaa reitin monenlaisiin ongelmiin ja psykologin tarpeeseen.

Vähän samanlainen omantunnon kysymys kuin että jos vihaamasi naapuri keittäisi lapsesi lemmikkikanin hengiltä niin mitä kertoisit lapselle? Että naapuri teki jotain kanille ja joutuu nyt vastaamaan asiasta poliisille vai että naapuri tunki kanin elävänä kattilaan ja keitti hiljalleen painaen kantta samalla, ettei kani pääse rimpuilemaan pois? Kun rehellinenhän pitää toki olla ja naapuri tässä on yksin syyllinen lapsen pahaan mieleen ja menetykseen eiksni

Sä olet aika sekaisin. Mutta viestisi tuli perille. Salailu ja asioiden peittely kunniaan. Just näin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja jos se petos tehdään toiselle vanhemmalle niin se voidaan yhtä hyvin tehdä omalle lapselle jossain muussa muodossa.

Minä en kumppaniani ole pettänyt tai ole aikeissa pettää, mutta tämä kommentti tökkäsi aika lailla. Kyllä mun sitoutuminen omaan lapseeni on kuitenkin vielä aivan eri tasolla kuin tuohon toiseen aikuiseen ihmiseen. Aika loukkaava ajatus, että jos en jostain syystä piittaisi puolisostani, en myöskään tekisi parastani lasteni eteen. En oikein tiedä mistä epävarmuudesta ja epäitsenäisyydestä tällaiset kommentit kumpuaa, aikuisen ihmisen suulla.

Miksi sitten teit lapsen tai lapsia? Nykypäivänä adoptointikin on vaihtoehto.

Täh. En nyt ihan tajunnut mitä tällä haetaan, mut sovitaan vaikka että siksi kun voin. Biologinen on yhä se perinteisin tapa tulla vanhemmaksi, adoptio on pitkä ja vaativa prosessi. Jos ajat takaa sitä, että olisin halunnut lapsen, jolla on minun ja puolison geenit niin ei, en kyllä sellaista edes pohtinut. Lapseni ovat meistä molemmista aivan erilliset yksilöt, tunteeni kumppania kohtaan ja suhteeni häneen eivät vaikuta siihen mitä tunnen lapsiani kohtaan tai miten heihin suhtaudun.

Jep, muut ihmiset ovat esineitä tai välineitä. Selvä.

En kertakaikkiaan ymmärrä tätä ajatuksenjuoksua. Lapsi ja vanhempi ovat toisistaan erillisiä yksilöitä = ihmiset ovat esineitä. Siis mitä??? Olen pahoillani, mutta nyt tulee niin sekavaa settiä että pakko kysyä onko lääkitys nyt ihan ajan tasalla?

-eri

En ihmettele enää.miksi Suomessa niin moni nuori kärsii mielenterveysongelmista kun vanhemmat ei osaa pitää oman parisuhteensa ongelmia irrallisina suhteestaan lapsiin.

Niin, se perheen rikkominenkaan ei kosketa lapsia mitenkään. Suorastaan parantaa lasten mielenterveyttä uusperheily ja reppuelämä.

Ajatteletko oikeasti niin, että jos toinen vanhempi tekee jotain lapsille vahingollista, niin sinullakin on "oikeus" tehdä lapsille vahinkoa? Minkälainen vanhempi ajattelee noin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja jos se petos tehdään toiselle vanhemmalle niin se voidaan yhtä hyvin tehdä omalle lapselle jossain muussa muodossa.

Minä en kumppaniani ole pettänyt tai ole aikeissa pettää, mutta tämä kommentti tökkäsi aika lailla. Kyllä mun sitoutuminen omaan lapseeni on kuitenkin vielä aivan eri tasolla kuin tuohon toiseen aikuiseen ihmiseen. Aika loukkaava ajatus, että jos en jostain syystä piittaisi puolisostani, en myöskään tekisi parastani lasteni eteen. En oikein tiedä mistä epävarmuudesta ja epäitsenäisyydestä tällaiset kommentit kumpuaa, aikuisen ihmisen suulla.

Miksi sitten teit lapsen tai lapsia? Nykypäivänä adoptointikin on vaihtoehto.

Täh. En nyt ihan tajunnut mitä tällä haetaan, mut sovitaan vaikka että siksi kun voin. Biologinen on yhä se perinteisin tapa tulla vanhemmaksi, adoptio on pitkä ja vaativa prosessi. Jos ajat takaa sitä, että olisin halunnut lapsen, jolla on minun ja puolison geenit niin ei, en kyllä sellaista edes pohtinut. Lapseni ovat meistä molemmista aivan erilliset yksilöt, tunteeni kumppania kohtaan ja suhteeni häneen eivät vaikuta siihen mitä tunnen lapsiani kohtaan tai miten heihin suhtaudun.

Jep, muut ihmiset ovat esineitä tai välineitä. Selvä.

En kertakaikkiaan ymmärrä tätä ajatuksenjuoksua. Lapsi ja vanhempi ovat toisistaan erillisiä yksilöitä = ihmiset ovat esineitä. Siis mitä??? Olen pahoillani, mutta nyt tulee niin sekavaa settiä että pakko kysyä onko lääkitys nyt ihan ajan tasalla?

-eri

En ihmettele enää.miksi Suomessa niin moni nuori kärsii mielenterveysongelmista kun vanhemmat ei osaa pitää oman parisuhteensa ongelmia irrallisina suhteestaan lapsiin.

Niin, se perheen rikkominenkaan ei kosketa lapsia mitenkään. Suorastaan parantaa lasten mielenterveyttä uusperheily ja reppuelämä.

Ajatteletko oikeasti niin, että jos toinen vanhempi tekee jotain lapsille vahingollista, niin sinullakin on "oikeus" tehdä lapsille vahinkoa? Minkälainen vanhempi ajattelee noin?

Kerrotko mitä vahinkoa teini-ikäiselle totuus aiheuttaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja jos se petos tehdään toiselle vanhemmalle niin se voidaan yhtä hyvin tehdä omalle lapselle jossain muussa muodossa.

Minä en kumppaniani ole pettänyt tai ole aikeissa pettää, mutta tämä kommentti tökkäsi aika lailla. Kyllä mun sitoutuminen omaan lapseeni on kuitenkin vielä aivan eri tasolla kuin tuohon toiseen aikuiseen ihmiseen. Aika loukkaava ajatus, että jos en jostain syystä piittaisi puolisostani, en myöskään tekisi parastani lasteni eteen. En oikein tiedä mistä epävarmuudesta ja epäitsenäisyydestä tällaiset kommentit kumpuaa, aikuisen ihmisen suulla.

Miksi sitten teit lapsen tai lapsia? Nykypäivänä adoptointikin on vaihtoehto.

Täh. En nyt ihan tajunnut mitä tällä haetaan, mut sovitaan vaikka että siksi kun voin. Biologinen on yhä se perinteisin tapa tulla vanhemmaksi, adoptio on pitkä ja vaativa prosessi. Jos ajat takaa sitä, että olisin halunnut lapsen, jolla on minun ja puolison geenit niin ei, en kyllä sellaista edes pohtinut. Lapseni ovat meistä molemmista aivan erilliset yksilöt, tunteeni kumppania kohtaan ja suhteeni häneen eivät vaikuta siihen mitä tunnen lapsiani kohtaan tai miten heihin suhtaudun.

Jep, muut ihmiset ovat esineitä tai välineitä. Selvä.

En kertakaikkiaan ymmärrä tätä ajatuksenjuoksua. Lapsi ja vanhempi ovat toisistaan erillisiä yksilöitä = ihmiset ovat esineitä. Siis mitä??? Olen pahoillani, mutta nyt tulee niin sekavaa settiä että pakko kysyä onko lääkitys nyt ihan ajan tasalla?

-eri

En ihmettele enää.miksi Suomessa niin moni nuori kärsii mielenterveysongelmista kun vanhemmat ei osaa pitää oman parisuhteensa ongelmia irrallisina suhteestaan lapsiin.

Niin, se perheen rikkominenkaan ei kosketa lapsia mitenkään. Suorastaan parantaa lasten mielenterveyttä uusperheily ja reppuelämä.

Ajatteletko oikeasti niin, että jos toinen vanhempi tekee jotain lapsille vahingollista, niin sinullakin on "oikeus" tehdä lapsille vahinkoa? Minkälainen vanhempi ajattelee noin?

Kerrotko mitä vahinkoa teini-ikäiselle totuus aiheuttaa?

Vahingoittaa turhaan lapsen suhdetta toiseen vanhempaansa. Sehän siinä kertomisessa toki tarkoitus onkin. Halutaan kääntää lapsi toista vanhempaa vastaan. Ja se vahingoittaa lasta missä iässä tahansa, lapsia ei koskaan pitäisi käyttää välineenä vanhempien välisissä kiistoissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja jos se petos tehdään toiselle vanhemmalle niin se voidaan yhtä hyvin tehdä omalle lapselle jossain muussa muodossa.

Minä en kumppaniani ole pettänyt tai ole aikeissa pettää, mutta tämä kommentti tökkäsi aika lailla. Kyllä mun sitoutuminen omaan lapseeni on kuitenkin vielä aivan eri tasolla kuin tuohon toiseen aikuiseen ihmiseen. Aika loukkaava ajatus, että jos en jostain syystä piittaisi puolisostani, en myöskään tekisi parastani lasteni eteen. En oikein tiedä mistä epävarmuudesta ja epäitsenäisyydestä tällaiset kommentit kumpuaa, aikuisen ihmisen suulla.

Miksi sitten teit lapsen tai lapsia? Nykypäivänä adoptointikin on vaihtoehto.

Täh. En nyt ihan tajunnut mitä tällä haetaan, mut sovitaan vaikka että siksi kun voin. Biologinen on yhä se perinteisin tapa tulla vanhemmaksi, adoptio on pitkä ja vaativa prosessi. Jos ajat takaa sitä, että olisin halunnut lapsen, jolla on minun ja puolison geenit niin ei, en kyllä sellaista edes pohtinut. Lapseni ovat meistä molemmista aivan erilliset yksilöt, tunteeni kumppania kohtaan ja suhteeni häneen eivät vaikuta siihen mitä tunnen lapsiani kohtaan tai miten heihin suhtaudun.

Jep, muut ihmiset ovat esineitä tai välineitä. Selvä.

En kertakaikkiaan ymmärrä tätä ajatuksenjuoksua. Lapsi ja vanhempi ovat toisistaan erillisiä yksilöitä = ihmiset ovat esineitä. Siis mitä??? Olen pahoillani, mutta nyt tulee niin sekavaa settiä että pakko kysyä onko lääkitys nyt ihan ajan tasalla?

-eri

En ihmettele enää.miksi Suomessa niin moni nuori kärsii mielenterveysongelmista kun vanhemmat ei osaa pitää oman parisuhteensa ongelmia irrallisina suhteestaan lapsiin.

Niin, se perheen rikkominenkaan ei kosketa lapsia mitenkään. Suorastaan parantaa lasten mielenterveyttä uusperheily ja reppuelämä.

Kuka niin on väittänyt? Ihan kokemuksesta voin kertoa että se kun tulee sotketuksi vanhempien likapyykin pesuun, se takaa reitin monenlaisiin ongelmiin ja psykologin tarpeeseen.

Vähän samanlainen omantunnon kysymys kuin että jos vihaamasi naapuri keittäisi lapsesi lemmikkikanin hengiltä niin mitä kertoisit lapselle? Että naapuri teki jotain kanille ja joutuu nyt vastaamaan asiasta poliisille vai että naapuri tunki kanin elävänä kattilaan ja keitti hiljalleen painaen kantta samalla, ettei kani pääse rimpuilemaan pois? Kun rehellinenhän pitää toki olla ja naapuri tässä on yksin syyllinen lapsen pahaan mieleen ja menetykseen eiksni

Sä olet aika sekaisin. Mutta viestisi tuli perille. Salailu ja asioiden peittely kunniaan. Just näin.

Kukaan ei ole sanonut noin. Nyt vähän rajaa tuohon muiden sanomisten vääristelyyn.

-eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja jos se petos tehdään toiselle vanhemmalle niin se voidaan yhtä hyvin tehdä omalle lapselle jossain muussa muodossa.

Minä en kumppaniani ole pettänyt tai ole aikeissa pettää, mutta tämä kommentti tökkäsi aika lailla. Kyllä mun sitoutuminen omaan lapseeni on kuitenkin vielä aivan eri tasolla kuin tuohon toiseen aikuiseen ihmiseen. Aika loukkaava ajatus, että jos en jostain syystä piittaisi puolisostani, en myöskään tekisi parastani lasteni eteen. En oikein tiedä mistä epävarmuudesta ja epäitsenäisyydestä tällaiset kommentit kumpuaa, aikuisen ihmisen suulla.

Miksi sitten teit lapsen tai lapsia? Nykypäivänä adoptointikin on vaihtoehto.

Täh. En nyt ihan tajunnut mitä tällä haetaan, mut sovitaan vaikka että siksi kun voin. Biologinen on yhä se perinteisin tapa tulla vanhemmaksi, adoptio on pitkä ja vaativa prosessi. Jos ajat takaa sitä, että olisin halunnut lapsen, jolla on minun ja puolison geenit niin ei, en kyllä sellaista edes pohtinut. Lapseni ovat meistä molemmista aivan erilliset yksilöt, tunteeni kumppania kohtaan ja suhteeni häneen eivät vaikuta siihen mitä tunnen lapsiani kohtaan tai miten heihin suhtaudun.

Jep, muut ihmiset ovat esineitä tai välineitä. Selvä.

En kertakaikkiaan ymmärrä tätä ajatuksenjuoksua. Lapsi ja vanhempi ovat toisistaan erillisiä yksilöitä = ihmiset ovat esineitä. Siis mitä??? Olen pahoillani, mutta nyt tulee niin sekavaa settiä että pakko kysyä onko lääkitys nyt ihan ajan tasalla?

-eri

En ihmettele enää.miksi Suomessa niin moni nuori kärsii mielenterveysongelmista kun vanhemmat ei osaa pitää oman parisuhteensa ongelmia irrallisina suhteestaan lapsiin.

Niin, se perheen rikkominenkaan ei kosketa lapsia mitenkään. Suorastaan parantaa lasten mielenterveyttä uusperheily ja reppuelämä.

Ajatteletko oikeasti niin, että jos toinen vanhempi tekee jotain lapsille vahingollista, niin sinullakin on "oikeus" tehdä lapsille vahinkoa? Minkälainen vanhempi ajattelee noin?

Kerrotko mitä vahinkoa teini-ikäiselle totuus aiheuttaa?

Vahingoittaa turhaan lapsen suhdetta toiseen vanhempaansa. Sehän siinä kertomisessa toki tarkoitus onkin. Halutaan kääntää lapsi toista vanhempaa vastaan. Ja se vahingoittaa lasta missä iässä tahansa, lapsia ei koskaan pitäisi käyttää välineenä vanhempien välisissä kiistoissa.

Asioiden salaaminen ei vahingoita siinä vaiheessa kun lapsi itse tajuaa että häneltä on salattu asioita. Hyvin sä väistelet asioita täytyy sanoa. Pettäjien perus tapa toimia.