Antaisitko pettämisen anteeksi?
Kommentit (756)
En, koska en pitäisi sitä syntinä.
Vierailija kirjoitti:
Omituisen kireäotsaista porukkaa täällä. Hämmästelen oikeasti.
Itse en koskaan voisi pettää puolisoani, enkä ole pettänyt. Pettäminen tarkoittaa minulle melkeinpä mitä tahansa toimintaa, mikä olisi puolisoltani pois. En voisi harrastaa seksiä toisen kanssa, mikäli siihen käytetty aika olisi pois yhteisestä tai perheen ajasta. Pettäminen on myös melkeinpä mitä tahansa itsekästä toimintaa, josta aiheutuisi ennemmän kustannuksia kuin hyötyä perhekokonaisuudelle, haluan käyttää ylimääräiset varat perheen hyvinvointiin ja onnellisuuteen. Seksin pitäisi olla turvallista eikä siitä tulisi aiheutua mielipahaa muille. Jos nämä asiat toteutuvat, miksi ihmeessä piristävä seksi muualla pitäisi ajatella pettämisenä ja siitä pitäisi loukkaantua. Ihmiskokemukset avartavat, myös tuollainen seksitarina tuo omien kokemusteni lähinnä iloa, elämää ja pientä maustetta arkeen. Yli 20 avioliittovuoteen itselläni on mahtunut muutamia intiimejä suhteita näillä periaatteilla, ne ovat olleet liiton ja yhteisen elämän kannalta vain positiivisia.
Jos puolisoni vähän sekstailisi kodin ulkopuolella, toivoisin että hän kertoisi asiasta. Ennen kaikkea siksi, että haluaisin iloita hänen kanssaan kokemuksesta ja pienistä iloista, joita elämä tarjoaa.
Minusta on vain niin käsittämätöntä, että jonkun pitäisi omistaa toinen ihminen kokonaan, kieltää asiat, jotka eivät ole itseltä pois. Sori, en ymmärrä.
Kyllä kai puolisosi tietää nämä periaatteesi?
Ja sen että sinulla on ollut näitä intiimejä suhteita avioliiton ulkopuolella? Jos hän tietää ja hyväksyy, ei ole kysymys pettämisestä. Jos ei tiedä, et sinä omaatuntoasi sillä voi rauhoitella, että sallisit seikkailut myös puolisollesi.
Ellei ole kyseessä avoin tai polyamorinen suhde niin asia erikseen. Mikäli on nk. perinteisessä heteronormatiivisessa suhteessa ja on lapsia, niin kannattaa miettiä miksi haluaa käydä vieraissa. Ketään ei voi omistaa ja sitten pitää sallia se sama homma suhteen toisella osapuolelle. Eli jos haluat käydä vieraissa, niin sinun pitää sallia tuo sama omalle puolisolle. Mikäli tuo malli ei sovi itsellesi, niin ehkä parempi erota.
Vierailija kirjoitti:
En antaisi anteeksi. Pahinta olisi, jos mies ei heti tunnustaisi vaan ottaisi riskin taudin tartuttamisesta minuun. Silloin en varsinkaan koskaan antaisi anteeksi.
Onko mennyt tärkeämpi kuin yhteinen tuleva?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En antaisi anteeksi. Pahinta olisi, jos mies ei heti tunnustaisi vaan ottaisi riskin taudin tartuttamisesta minuun. Silloin en varsinkaan koskaan antaisi anteeksi.
Onko mennyt tärkeämpi kuin yhteinen tuleva?
Nyt en ihan ymmärrä. Miten tuo liittyy taudin tartuttamiseen?
Antaisin anteeksi, mutta suhteen jatkuminen on eri asia. Ihmiset tekevät virheitä ja katkeroituminen ei auta, joten omankin mielenrauhan vuoksi on syytä antaa anteeksi.
Mutta se suhteen jatkuminen, se on eri lukunsa se. Miten luottaa ja miten päästä siitä ällötyksestä eroon?
En tiedä. Annoin anteeks ja suhdetta on toistaiseksi jatkettu (laihoin tuloksin: luottamukseen tuli pysyvä särö), mutta sisäisesti kärsin ja oikeasti haluaisin mennä jo itse eteenpäin. Mutta yhteinen elämä pitää tässä kiinni toistaiseksi
HYi, en ikinä antaisi pack@lle anteeksi. Tää 0li täccä picte com. 0gcennuc pacga c0m. Hyi, mee POIS.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan. Mutta en eroaisi vaan ottaisin kaiken hyödyn irti koska mies on varakkaampi. Ja fiiliksen mukaan kostaisin ja pettäisin myös ja nauraisin matkalla pankkiin. Olen ollut aina uskollinen joten jos mies pettäisi niin turha kai minunkaan on enää olla uskollinen...
Lapsellista käytöstä. Kosto ei tee sinusta yhtään miestäsi parempaa ihmistä ja moisella käytöksellä rikot enemmän itseäsi kuin puolisoasi. Mahtavaa lukea että syyt sun liittoon on lompakossa.
Kosto nähdään kauhean negatiivisena asiana. Rikolliset saavat kiinni jäätyään rangaistuksen, eikä sitä pidetä kostona vaan oikeuden toteutumisena. Suomessa voi olla vähän hankala pumpata keneltäkään rahoja, kun ei ole sellainen kulttuuri ja avioehto on yleinen, muutoin kyllä olisi hyvä idea viedä pettäjältä kaikki mahdollinen rakasta perintömökkiä myöten. Voisi ehkä siitä oppia ja miettiä, että ehkä sitä seksiä saa halvemmallakin sinkkuna. Eri
Kostot on omaa henkistä tasopainottomuutta ja kyvyttömyyttä hyväksyä asioita. Ihan naurettavaa verrata rikollisia pettäviin puolisoihin. Vaikka kuinka olet naimisissa niin ketään ihmistä et voi omistaa.
Ah, et voi omistaa ketään perustelu pettäjältä. Miksei voi verrata rikollista pettävään puolisoon? Kumpikin on tehnyt väärin ja tuhonnut jotain. Ai että petetyn tasapainottomuutta, jos joku tekee huonot temput? Pettäjä ansaitse kaiken halveksunnan mitä on mahdollista, julkisesti, rahallisesti, kaikin tavoin, itse se on tilanteensa valinnut.
Pettäjälle tulee karma jossain vaiheessa. Sitten ei olekaan niin kivaa kun tuleekin lunta tupaa suhteessa.
Minuun otti yhteyttä nainen, joka oli kihloissa aviomieheni kanssa. Minä toki en tiennyt mitään, eikä exänikään ollut ajatellut minulle asiasta kertoa. Kotona oli kiire pienten lasten kanssa, heidän hoitonsa jakamiseen liittyviä kiistoja, mutta ihan normaalisti seksiä, vietettiin säännöllisesti aikaa myös kaksin eikä mitään ilmeistä jota en olisi voinut laittaa pikkulapsivaiheen piikkiin. Välillä jotain yksittäisiä valittavia kommentteja jostain vaatteistani tai ulkomuodostani alkoi tulla, kuitenkin vain luokkaa pari kolme vuoden aikana. Raskaudesta palautuminen ei ollut ongelmatonta, kirurgiaa tarvittiin avuksi. Jälkikäteen oli helppo nähdä, että minua oli vertailtu tuohon toiseen, nuorempaan ja synnyttämättömään naiseen. Kiinnijäämisen jälkeen sain kuulla olleeni niin kamala vaimo, että oli minun syyni että joutui pettämään. Entisiä hoitoja löytyi sitten selvitellessä lisää. Otin toki avioeron, mutta kesti kauan kerätä itsetuntoni takaisin kasaan ja nähdä itseni muiden ihmisten silmin.
Nykyisin ajattelen, että voin kyllä antaa anteeksi, mutta suhde loppuu siihen. Pahinta on, että minun on nykyään taipumus uskoa, että tilaisuus tekee varkaan hyvin monesta miehestä. En pysty siis täysin luottamaan nykyiseenkään kumppaniini vaikka hän ei ole tehnyt mitään väärää.
Vierailija kirjoitti:
Ja jos se petos tehdään toiselle vanhemmalle niin se voidaan yhtä hyvin tehdä omalle lapselle jossain muussa muodossa.
Minä en kumppaniani ole pettänyt tai ole aikeissa pettää, mutta tämä kommentti tökkäsi aika lailla. Kyllä mun sitoutuminen omaan lapseeni on kuitenkin vielä aivan eri tasolla kuin tuohon toiseen aikuiseen ihmiseen. Aika loukkaava ajatus, että jos en jostain syystä piittaisi puolisostani, en myöskään tekisi parastani lasteni eteen. En oikein tiedä mistä epävarmuudesta ja epäitsenäisyydestä tällaiset kommentit kumpuaa, aikuisen ihmisen suulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja jos se petos tehdään toiselle vanhemmalle niin se voidaan yhtä hyvin tehdä omalle lapselle jossain muussa muodossa.
Minä en kumppaniani ole pettänyt tai ole aikeissa pettää, mutta tämä kommentti tökkäsi aika lailla. Kyllä mun sitoutuminen omaan lapseeni on kuitenkin vielä aivan eri tasolla kuin tuohon toiseen aikuiseen ihmiseen. Aika loukkaava ajatus, että jos en jostain syystä piittaisi puolisostani, en myöskään tekisi parastani lasteni eteen. En oikein tiedä mistä epävarmuudesta ja epäitsenäisyydestä tällaiset kommentit kumpuaa, aikuisen ihmisen suulla.
Miksi sitten teit lapsen tai lapsia? Nykypäivänä adoptointikin on vaihtoehto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan. Mutta en eroaisi vaan ottaisin kaiken hyödyn irti koska mies on varakkaampi. Ja fiiliksen mukaan kostaisin ja pettäisin myös ja nauraisin matkalla pankkiin. Olen ollut aina uskollinen joten jos mies pettäisi niin turha kai minunkaan on enää olla uskollinen...
Lapsellista käytöstä. Kosto ei tee sinusta yhtään miestäsi parempaa ihmistä ja moisella käytöksellä rikot enemmän itseäsi kuin puolisoasi. Mahtavaa lukea että syyt sun liittoon on lompakossa.
Kosto nähdään kauhean negatiivisena asiana. Rikolliset saavat kiinni jäätyään rangaistuksen, eikä sitä pidetä kostona vaan oikeuden toteutumisena. Suomessa voi olla vähän hankala pumpata keneltäkään rahoja, kun ei ole sellainen kulttuuri ja avioehto on yleinen, muutoin kyllä olisi hyvä idea viedä pettäjältä kaikki mahdollinen rakasta perintömökkiä myöten. Voisi ehkä siitä oppia ja miettiä, että ehkä sitä seksiä saa halvemmallakin sinkkuna. Eri
Kostot on omaa henkistä tasopainottomuutta ja kyvyttömyyttä hyväksyä asioita. Ihan naurettavaa verrata rikollisia pettäviin puolisoihin. Vaikka kuinka olet naimisissa niin ketään ihmistä et voi omistaa.
Ah, et voi omistaa ketään perustelu pettäjältä. Miksei voi verrata rikollista pettävään puolisoon? Kumpikin on tehnyt väärin ja tuhonnut jotain. Ai että petetyn tasapainottomuutta, jos joku tekee huonot temput? Pettäjä ansaitse kaiken halveksunnan mitä on mahdollista, julkisesti, rahallisesti, kaikin tavoin, itse se on tilanteensa valinnut.
Ihanan mustavalkoista ajattelua 🤗 Ensinnäkin rikoksesta tuomittu ei välttämättä ole aina 'tehnyt väärin tai tuhonnut'. Hänhän on saattanut vaikka julkaista netissä pettäjien henkilöllisyyksiä ja kuvatodisteita, eikö? Moraalikäsitysten sotkeminen laintulkintaan on aina ongelmallista, koska moraali ja arvot ovat kulttuurin ja kasvatuksen tuotteita ja näin ollen hyvin subjektiivisia ja yksilöllisiä. Sinä et siis sen suuremmalla auktoriteetilla pysty asettamaan toisille odotusta uskollisuudesta parisuhteessa kuin vegaani voi edellyttää sinulta eläinperäisten tuotteiden jättämistä pois. Molemmat ovat varsin kiihkeitä uskossaan oikeamielisyydestään, mutta ei lakia sentään lähdetä tulkitsemaan teidän arvojenne pohjalta.
Jos on epävarma taloudellisesta pärjäämisestään mahdollisen eron jälkeen, kannattaa toki pyrkiä sopimaan varakkaamman osapuolen kanssa jonkinlaisesta taloudellisesta tuesta liiton solmimisen hetkellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja jos se petos tehdään toiselle vanhemmalle niin se voidaan yhtä hyvin tehdä omalle lapselle jossain muussa muodossa.
Minä en kumppaniani ole pettänyt tai ole aikeissa pettää, mutta tämä kommentti tökkäsi aika lailla. Kyllä mun sitoutuminen omaan lapseeni on kuitenkin vielä aivan eri tasolla kuin tuohon toiseen aikuiseen ihmiseen. Aika loukkaava ajatus, että jos en jostain syystä piittaisi puolisostani, en myöskään tekisi parastani lasteni eteen. En oikein tiedä mistä epävarmuudesta ja epäitsenäisyydestä tällaiset kommentit kumpuaa, aikuisen ihmisen suulla.
Miksi sitten teit lapsen tai lapsia? Nykypäivänä adoptointikin on vaihtoehto.
Täh. En nyt ihan tajunnut mitä tällä haetaan, mut sovitaan vaikka että siksi kun voin. Biologinen on yhä se perinteisin tapa tulla vanhemmaksi, adoptio on pitkä ja vaativa prosessi. Jos ajat takaa sitä, että olisin halunnut lapsen, jolla on minun ja puolison geenit niin ei, en kyllä sellaista edes pohtinut. Lapseni ovat meistä molemmista aivan erilliset yksilöt, tunteeni kumppania kohtaan ja suhteeni häneen eivät vaikuta siihen mitä tunnen lapsiani kohtaan tai miten heihin suhtaudun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja jos se petos tehdään toiselle vanhemmalle niin se voidaan yhtä hyvin tehdä omalle lapselle jossain muussa muodossa.
Minä en kumppaniani ole pettänyt tai ole aikeissa pettää, mutta tämä kommentti tökkäsi aika lailla. Kyllä mun sitoutuminen omaan lapseeni on kuitenkin vielä aivan eri tasolla kuin tuohon toiseen aikuiseen ihmiseen. Aika loukkaava ajatus, että jos en jostain syystä piittaisi puolisostani, en myöskään tekisi parastani lasteni eteen. En oikein tiedä mistä epävarmuudesta ja epäitsenäisyydestä tällaiset kommentit kumpuaa, aikuisen ihmisen suulla.
Miksi sitten teit lapsen tai lapsia? Nykypäivänä adoptointikin on vaihtoehto.
Täh. En nyt ihan tajunnut mitä tällä haetaan, mut sovitaan vaikka että siksi kun voin. Biologinen on yhä se perinteisin tapa tulla vanhemmaksi, adoptio on pitkä ja vaativa prosessi. Jos ajat takaa sitä, että olisin halunnut lapsen, jolla on minun ja puolison geenit niin ei, en kyllä sellaista edes pohtinut. Lapseni ovat meistä molemmista aivan erilliset yksilöt, tunteeni kumppania kohtaan ja suhteeni häneen eivät vaikuta siihen mitä tunnen lapsiani kohtaan tai miten heihin suhtaudun.
Jep, muut ihmiset ovat esineitä tai välineitä. Selvä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja jos se petos tehdään toiselle vanhemmalle niin se voidaan yhtä hyvin tehdä omalle lapselle jossain muussa muodossa.
Minä en kumppaniani ole pettänyt tai ole aikeissa pettää, mutta tämä kommentti tökkäsi aika lailla. Kyllä mun sitoutuminen omaan lapseeni on kuitenkin vielä aivan eri tasolla kuin tuohon toiseen aikuiseen ihmiseen. Aika loukkaava ajatus, että jos en jostain syystä piittaisi puolisostani, en myöskään tekisi parastani lasteni eteen. En oikein tiedä mistä epävarmuudesta ja epäitsenäisyydestä tällaiset kommentit kumpuaa, aikuisen ihmisen suulla.
Miksi sitten teit lapsen tai lapsia? Nykypäivänä adoptointikin on vaihtoehto.
Täh. En nyt ihan tajunnut mitä tällä haetaan, mut sovitaan vaikka että siksi kun voin. Biologinen on yhä se perinteisin tapa tulla vanhemmaksi, adoptio on pitkä ja vaativa prosessi. Jos ajat takaa sitä, että olisin halunnut lapsen, jolla on minun ja puolison geenit niin ei, en kyllä sellaista edes pohtinut. Lapseni ovat meistä molemmista aivan erilliset yksilöt, tunteeni kumppania kohtaan ja suhteeni häneen eivät vaikuta siihen mitä tunnen lapsiani kohtaan tai miten heihin suhtaudun.
Jep, muut ihmiset ovat esineitä tai välineitä. Selvä.
😅 Niin just. Kerropa sinä puolestaan miksi olet tehnyt lapsia jos olet? Ja kuinka lapsia esineellistää vähemmän se jos puolison loukkaamisen myötä on ilmiselvästi valmis loukkaamaan myös lapsiaan? Minä kun ajattelen jotenkin hassusti että olisin äiti ihan ilman puolisoanikin ja todella toivoisin, että puolisoni olisi yhä isä vaikka minut jättäisikin.
Vaikea ennustaa miten pystyisin antaa anteeksi ja unohtaa. Aiemmassa suhteessa sivuutin vieraissa käynnin aika helposti, mut se suhde olikin enemmän ystävyyttä kuin rakkaussuhde.
Valtaosa sanoo etukäteen että kerrasta poikki. Kuitenkin arkikokemus kertoo nopealla laskennalla, että 5/9 suhdetta kesti uskottomuuden. Kaksi päättyi myöhemmin, toinen jatkuvaan pettämiseen ja toinen pariskunnan riitelyyn ja yleisesti huonoon suhteeseen. 2 päättyi siihen kun uskoton osapuoli erosi ja jatkoi sivusuhteensa kanssa. Tai no, nuo 2 viimeistä voi kai tuplata, eli 5/11 suhdetta kesti pettämisen. Vain yksi 11 suhteesta päättyi koska petetty osapuoli ei halunnut jatkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja jos se petos tehdään toiselle vanhemmalle niin se voidaan yhtä hyvin tehdä omalle lapselle jossain muussa muodossa.
Minä en kumppaniani ole pettänyt tai ole aikeissa pettää, mutta tämä kommentti tökkäsi aika lailla. Kyllä mun sitoutuminen omaan lapseeni on kuitenkin vielä aivan eri tasolla kuin tuohon toiseen aikuiseen ihmiseen. Aika loukkaava ajatus, että jos en jostain syystä piittaisi puolisostani, en myöskään tekisi parastani lasteni eteen. En oikein tiedä mistä epävarmuudesta ja epäitsenäisyydestä tällaiset kommentit kumpuaa, aikuisen ihmisen suulla.
Juuri samaa olen yrittänyt pariin otteeseen ketjussa sanoa. En ole pettänyt, päinvastoin olen parisuhdeväkivallan uhri ja jättäjä, mutta siitä huolimatta tuollainen ajattelu särähtää todella rajusti korvaan. Ei lapsen ja vanhemman suhde ole luonteeltaan ollenkaan samanlainen kuin kahden aikuisen suhde.
Ja ihminen voi olla monella erilaisella tavalla luotettava tai epäluotettava. Esim joku juoruilee, toinen valehtelee, kolmas ei välttämättä jaksa tukea vaikealla hetkellä. Neljäs sitten salailee päihdeongelmia ja viides pettää parisuhteessa. Ja se, että jollain on taipumus yhden tyyppiseen epäluotettavuuteen ei automaattisesti tarkoita että olisi kaikilla muillakin tavoilla epäluotettava. Lapsen ja vanhemman välisessä suhteessa nuo muut luotettavuuden muodot on pääroolissa ja seksuaalisen luotettavuuden merkitys heijastuu vain välillisesti toisen vanhemman kautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja jos se petos tehdään toiselle vanhemmalle niin se voidaan yhtä hyvin tehdä omalle lapselle jossain muussa muodossa.
Minä en kumppaniani ole pettänyt tai ole aikeissa pettää, mutta tämä kommentti tökkäsi aika lailla. Kyllä mun sitoutuminen omaan lapseeni on kuitenkin vielä aivan eri tasolla kuin tuohon toiseen aikuiseen ihmiseen. Aika loukkaava ajatus, että jos en jostain syystä piittaisi puolisostani, en myöskään tekisi parastani lasteni eteen. En oikein tiedä mistä epävarmuudesta ja epäitsenäisyydestä tällaiset kommentit kumpuaa, aikuisen ihmisen suulla.
Miksi sitten teit lapsen tai lapsia? Nykypäivänä adoptointikin on vaihtoehto.
Täh. En nyt ihan tajunnut mitä tällä haetaan, mut sovitaan vaikka että siksi kun voin. Biologinen on yhä se perinteisin tapa tulla vanhemmaksi, adoptio on pitkä ja vaativa prosessi. Jos ajat takaa sitä, että olisin halunnut lapsen, jolla on minun ja puolison geenit niin ei, en kyllä sellaista edes pohtinut. Lapseni ovat meistä molemmista aivan erilliset yksilöt, tunteeni kumppania kohtaan ja suhteeni häneen eivät vaikuta siihen mitä tunnen lapsiani kohtaan tai miten heihin suhtaudun.
Jep, muut ihmiset ovat esineitä tai välineitä. Selvä.
En kertakaikkiaan ymmärrä tätä ajatuksenjuoksua. Lapsi ja vanhempi ovat toisistaan erillisiä yksilöitä = ihmiset ovat esineitä. Siis mitä??? Olen pahoillani, mutta nyt tulee niin sekavaa settiä että pakko kysyä onko lääkitys nyt ihan ajan tasalla?
-eri
Te, jotka antaisitte anteeksi pettämisen... Eikö teitä laisinkaan huoleta, että kumppaninne olisi saanut pettämisestä taudin jonka tartuttaisi teihin? Muut taudithan voidaan testata, mutta kondyloomaa ja herpestä ei. Ja naiselle hpv voi olla vaarallinen, sillä korkean riskin virus voi aiheuttaa kohdunkaulan syöpää. Ja herpes voi olla aika tuskainen loppuiän vaiva...sekä miehelle mutta varsinkin naiselle :( Ja ei välttämättä ala oireilla heti (jos koskaan) mutta voi myöhemmin aiheuttaa oireita