Antaisitko pettämisen anteeksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sarjapettäjä ei näe mitäää välimuotoja. Vain hänen oikeus. Josta ei lapsille tai puolisolle puhuta.

Lapset nyt ei edelleenkään tähän liity. Aikuisten parisuhde ja seksielämä.

Täällä menee nyt ehkä eri näkemykset sekaisin. Tottakai lapsen ikä vaikuttaa siihen, miten erosta ja sen syistä kerrotaan. Pieni lapsi nyt ei välttämättä tiedolla toisen vanhemman panoseikkailuista tee yhtään mitään, mutta teinit rupeavat jo tajuamaan ja heillä voi olla omiakin suhdedraamoja ja samaistumispintaa. Aikuiset nuoret jo ymmärtävät myös elämän reaaliteetteja, ehkä on kokemustakin, pitäiskö siis tieto pettämisestä viedä mukanaan hautaan. Aika helposti lapsi sen huomaa, oli minkä ikäinen tahansa, että toisella vanhemmalla on uusi kumppani heti kun vanhemmat erosivat, siis jos salasuhde ja läpsystä vaihto. Sitten kun tietää enemmän seksistä, osaa viimeistään laskea 1 + 1. -eri

Joo ymmärrän, ja nämä onkin minusta vähän eri tilanteita. Joku kirjoittaja vaan tuntuu olevan sitkeästi sitä mieltä, että kaikki pahimmat exän parisuhdemokat pitää lätkäistä yhteisten lasten naamalle. Se on ihan oikeasti todella julmaa, enkä tajua miten yksikään rakastava vanhempi voi toimia ja ajatella niin. Siinä viha ja katkeruus menee äidinrakkauden edelle.

Jos olet se kostofantasioista kirjoitteleva, niin keksit kyllä tuon oletuksen ihan omasta päästäsi. Mielestäni täällä on on ollut koko ajan selvää, että on tarkoitettu lainaamasi viestin kaltaista tilannetta. Lähinnä vastustettu sitä, että petetty joutuisi kantamaan seurauksistakin vielä sen suuremman palasen, esim. hänen syyllistäminen/syyllistyminen siitä että kehtasi ottaa pettämisen jälkeen eron. Onko se sitten reilua, että lapsi on mahdollisesti katkera sille osapuolelle, joka sen lopullisen eron haki koska ei tiedä tälle todellista syytä?

Jopa pettämisestä voisi kertoa ikätasoisesti, jos tarve on. Samalla tavallahan niistä eronneiden vanhempien kumppaneistakin pienille lapsille kerrotaan. Eihän niistäkään kerrota lapsille minään uusina panoina, tai intiimielämää tuoda mitenkään yksityiskohtaisesti esille, mutta silti tehdään se ero ettei kyseessä ole vain samanlainen ystävä, kuin koulukaverin vanhempi on, joka käy välillä hänkin kylässä.

Ei lasten edes kuuluisi "syyttää" erosta ketään. Siinä on jo menty pitkälle metsään, jos lapsille on syötetty ajatus, että erossa pitää valita puolensa ja syyttää toista vanhempaa. Ja sitten lopulta kumpikin kilpaa mustamaalaa toista, että enhän minä mutta kun se toinen. Tosi hyvä kasvuympäristö lapsille.

Ei tietenkään kuuluisi. Lasten ei myöskään soisi koskaan kiukuttelevan, tekevän tyhmyyksiä tai muuta ikävää. Eikä vanhempien pettävän, mustamaalaavan, tai käyttäytymään välillä huonosti. Ei välttämättä tarvitse syöttää mitään ajatusta ja silti lapsi/ihminen voi tehdä omat päätelmänsä, tai purkaa vain pahaa oloaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sarjapettäjä ei näe mitäää välimuotoja. Vain hänen oikeus. Josta ei lapsille tai puolisolle puhuta.

Lapset nyt ei edelleenkään tähän liity. Aikuisten parisuhde ja seksielämä.

Täällä menee nyt ehkä eri näkemykset sekaisin. Tottakai lapsen ikä vaikuttaa siihen, miten erosta ja sen syistä kerrotaan. Pieni lapsi nyt ei välttämättä tiedolla toisen vanhemman panoseikkailuista tee yhtään mitään, mutta teinit rupeavat jo tajuamaan ja heillä voi olla omiakin suhdedraamoja ja samaistumispintaa. Aikuiset nuoret jo ymmärtävät myös elämän reaaliteetteja, ehkä on kokemustakin, pitäiskö siis tieto pettämisestä viedä mukanaan hautaan. Aika helposti lapsi sen huomaa, oli minkä ikäinen tahansa, että toisella vanhemmalla on uusi kumppani heti kun vanhemmat erosivat, siis jos salasuhde ja läpsystä vaihto. Sitten kun tietää enemmän seksistä, osaa viimeistään laskea 1 + 1. -eri

Joo ymmärrän, ja nämä onkin minusta vähän eri tilanteita. Joku kirjoittaja vaan tuntuu olevan sitkeästi sitä mieltä, että kaikki pahimmat exän parisuhdemokat pitää lätkäistä yhteisten lasten naamalle. Se on ihan oikeasti todella julmaa, enkä tajua miten yksikään rakastava vanhempi voi toimia ja ajatella niin. Siinä viha ja katkeruus menee äidinrakkauden edelle.

Ikätasoisesri mutta täällä joku pettämisen salaamista lapsilta ajava kirjoittaja joka haluaa että edes teini-ikäiselle lapselle ei asiasta kerrota.

No ei minusta kuulukaan itse kertoa. Eri juttu jos muuten tajuavat ja erikseen kysyvät. Silloinkin minusta vastuullinen vanhempi vastaa, että ne on meidän välisiä juttuja eikä niiden pitäisi vaikuttaa teidän suhteeseen. Se että se on ihan okei tykätä molemmista vanhemmista, vaikka heidän keskinäinen suhteensa meni pieleen.

Eli salataan asia lapsilta hautaan saakka. Hyvin sä vedät! 😉

Siis mitä ihmeen salaamista se on? Ei vaan kuulu lapsille eikä pitäisi vaikuttaa heidän ja vanhemman väliseen suhteeseen.

Sä saat tietenkin ajatella noin mutta kannattaa tiedostaa ja hyväksyä kitisemättä että tuo sun ajatus on reunalla. Normaali tapa on toinen.

Jaa, minun kokemukseni on kyllä vähän erilainen. Minusta sivistyneet ihmiset osaavat hoitaa eronsa kaatamatta sitä lasten niskaan. Eikä tämä ajattelu ole sellaisten ihmisten parissa vähemmistössä vaan enemmistössä. Tätä ketjua lukiessani lähinnä yllätyin, että voiko näin moni oikeasti olla tuota mieltä, että lapset on okei sotkea vanhempien eroriitoihin. Kannattaisikohan kysyä joltain perheterapeutilta mikä on heidän mielestään lasten kannalta paras tapa hoitaa ero.

Jos lapsi kysyy 10 vuoden päästä erosta sitä oikeaa syytä jotta hän ymmärtäisi itseään parempi niin sun mielestä lapselle pitää valehdella silloinkin. Hyi saa..tana!!!

Tää on aivan uskomattoman läpinäkyvää tämä jonkun pettäjän jankkaus että lapsille pitää valehdella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sarjapettäjä ei näe mitäää välimuotoja. Vain hänen oikeus. Josta ei lapsille tai puolisolle puhuta.

Lapset nyt ei edelleenkään tähän liity. Aikuisten parisuhde ja seksielämä.

Täällä menee nyt ehkä eri näkemykset sekaisin. Tottakai lapsen ikä vaikuttaa siihen, miten erosta ja sen syistä kerrotaan. Pieni lapsi nyt ei välttämättä tiedolla toisen vanhemman panoseikkailuista tee yhtään mitään, mutta teinit rupeavat jo tajuamaan ja heillä voi olla omiakin suhdedraamoja ja samaistumispintaa. Aikuiset nuoret jo ymmärtävät myös elämän reaaliteetteja, ehkä on kokemustakin, pitäiskö siis tieto pettämisestä viedä mukanaan hautaan. Aika helposti lapsi sen huomaa, oli minkä ikäinen tahansa, että toisella vanhemmalla on uusi kumppani heti kun vanhemmat erosivat, siis jos salasuhde ja läpsystä vaihto. Sitten kun tietää enemmän seksistä, osaa viimeistään laskea 1 + 1. -eri

Joo ymmärrän, ja nämä onkin minusta vähän eri tilanteita. Joku kirjoittaja vaan tuntuu olevan sitkeästi sitä mieltä, että kaikki pahimmat exän parisuhdemokat pitää lätkäistä yhteisten lasten naamalle. Se on ihan oikeasti todella julmaa, enkä tajua miten yksikään rakastava vanhempi voi toimia ja ajatella niin. Siinä viha ja katkeruus menee äidinrakkauden edelle.

Ikätasoisesri mutta täällä joku pettämisen salaamista lapsilta ajava kirjoittaja joka haluaa että edes teini-ikäiselle lapselle ei asiasta kerrota.

No ei minusta kuulukaan itse kertoa. Eri juttu jos muuten tajuavat ja erikseen kysyvät. Silloinkin minusta vastuullinen vanhempi vastaa, että ne on meidän välisiä juttuja eikä niiden pitäisi vaikuttaa teidän suhteeseen. Se että se on ihan okei tykätä molemmista vanhemmista, vaikka heidän keskinäinen suhteensa meni pieleen.

Eli salataan asia lapsilta hautaan saakka. Hyvin sä vedät! 😉

Siis mitä ihmeen salaamista se on? Ei vaan kuulu lapsille eikä pitäisi vaikuttaa heidän ja vanhemman väliseen suhteeseen.

Sä saat tietenkin ajatella noin mutta kannattaa tiedostaa ja hyväksyä kitisemättä että tuo sun ajatus on reunalla. Normaali tapa on toinen.

Jaa, minun kokemukseni on kyllä vähän erilainen. Minusta sivistyneet ihmiset osaavat hoitaa eronsa kaatamatta sitä lasten niskaan. Eikä tämä ajattelu ole sellaisten ihmisten parissa vähemmistössä vaan enemmistössä. Tätä ketjua lukiessani lähinnä yllätyin, että voiko näin moni oikeasti olla tuota mieltä, että lapset on okei sotkea vanhempien eroriitoihin. Kannattaisikohan kysyä joltain perheterapeutilta mikä on heidän mielestään lasten kannalta paras tapa hoitaa ero.

Sulla on taas aika paljon omia oletuksia tuossa.

En antaisi, koska se jäisi kummittelemaan takaraivoon koko suhteen ajaksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sarjapettäjä ei näe mitäää välimuotoja. Vain hänen oikeus. Josta ei lapsille tai puolisolle puhuta.

Lapset nyt ei edelleenkään tähän liity. Aikuisten parisuhde ja seksielämä.

Täällä menee nyt ehkä eri näkemykset sekaisin. Tottakai lapsen ikä vaikuttaa siihen, miten erosta ja sen syistä kerrotaan. Pieni lapsi nyt ei välttämättä tiedolla toisen vanhemman panoseikkailuista tee yhtään mitään, mutta teinit rupeavat jo tajuamaan ja heillä voi olla omiakin suhdedraamoja ja samaistumispintaa. Aikuiset nuoret jo ymmärtävät myös elämän reaaliteetteja, ehkä on kokemustakin, pitäiskö siis tieto pettämisestä viedä mukanaan hautaan. Aika helposti lapsi sen huomaa, oli minkä ikäinen tahansa, että toisella vanhemmalla on uusi kumppani heti kun vanhemmat erosivat, siis jos salasuhde ja läpsystä vaihto. Sitten kun tietää enemmän seksistä, osaa viimeistään laskea 1 + 1. -eri

Joo ymmärrän, ja nämä onkin minusta vähän eri tilanteita. Joku kirjoittaja vaan tuntuu olevan sitkeästi sitä mieltä, että kaikki pahimmat exän parisuhdemokat pitää lätkäistä yhteisten lasten naamalle. Se on ihan oikeasti todella julmaa, enkä tajua miten yksikään rakastava vanhempi voi toimia ja ajatella niin. Siinä viha ja katkeruus menee äidinrakkauden edelle.

Ikätasoisesri mutta täällä joku pettämisen salaamista lapsilta ajava kirjoittaja joka haluaa että edes teini-ikäiselle lapselle ei asiasta kerrota.

No ei minusta kuulukaan itse kertoa. Eri juttu jos muuten tajuavat ja erikseen kysyvät. Silloinkin minusta vastuullinen vanhempi vastaa, että ne on meidän välisiä juttuja eikä niiden pitäisi vaikuttaa teidän suhteeseen. Se että se on ihan okei tykätä molemmista vanhemmista, vaikka heidän keskinäinen suhteensa meni pieleen.

Eli salataan asia lapsilta hautaan saakka. Hyvin sä vedät! 😉

Siis mitä ihmeen salaamista se on? Ei vaan kuulu lapsille eikä pitäisi vaikuttaa heidän ja vanhemman väliseen suhteeseen.

Sä saat tietenkin ajatella noin mutta kannattaa tiedostaa ja hyväksyä kitisemättä että tuo sun ajatus on reunalla. Normaali tapa on toinen.

Jaa, minun kokemukseni on kyllä vähän erilainen. Minusta sivistyneet ihmiset osaavat hoitaa eronsa kaatamatta sitä lasten niskaan. Eikä tämä ajattelu ole sellaisten ihmisten parissa vähemmistössä vaan enemmistössä. Tätä ketjua lukiessani lähinnä yllätyin, että voiko näin moni oikeasti olla tuota mieltä, että lapset on okei sotkea vanhempien eroriitoihin. Kannattaisikohan kysyä joltain perheterapeutilta mikä on heidän mielestään lasten kannalta paras tapa hoitaa ero.

Sulla on taas aika paljon omia oletuksia tuossa.

Nuo oletukset ovat kaikki tähdätty siihen että omaa vastuuta ja syyllisyttä teoistaan ei tarvitsisi koskaan tunnustaa omille lapsille vaan lapset laitetaan elämään pettäjän luomassa kulississa.

Tässä maailmassa ongelmia riittää

Vierailija kirjoitti:

Älä kerro. Koskaan. Ja lopeta pettäminen, eroa ensin, jos haluat jonkun muun.

Tieto voi satuttaa kumppaniasi sen verta, että menee erittäin pohjalle. Ja jos on jo enneestään käsittelemättömiä traumoja taustalla, niin voi jopa yrittää itsaria tai tehdä jotain muuta järkyttävää.

Myös uusi suhde on terveellä pohjalla kun vapaasti voi mennä ja tulla, eikä ole pahaa omaatuntoa ja sitäkautta vaikuttaa sun omaan käyttäytymiseen kumppaneita kohtaan.

Kokemuksen syvällä ja hartaalla äänellä kerron. Petin ja tunnustin. En ole saanut koskaan anteeksi, vaikka epäilen hänenki pettäneen minua.

Pettäjä täällä ilmoittautuu. Petin opiskeluaikana silloista poikaystävääni haalaribileiden jälkeen. En koskaan kertonut hänelle vaan lopetin suhteen nopeasti tapahtuman jälkeen. Selkärankaa ei löytynyt, että olisin ollut rehellinen ja tunnustanut ja lopettanut siihen suhteen. Ajattelin, että se on niin anteeksiantamaton teko, että parempi lopettaa se suhde, koska ero tulee totuuden kertomisesta kuitenkin, joten lopputulos sama. Enkä voinut olla suhteessa sellaisen salaisuuden kanssa. Täysin itsekästä ja epäkypsää toimintaa, olisi pitänyt kasvattaa ne munat tai munasarjat ja kertoa. Pahinta ehkä oli se, ettei asia tunnetasolla tuntunut juuri miltään. Enemmän järjellä ajattelin, että nyt tein jotain todella kamalaa, en halua toisen elävän valheessa ja ainoa tie ulos on ero. En siis välittänyt tästä poikakaveristani tarpeeksi, että olisin ollut uskollinen, mutta kuvitelmissani sen verran että halusin vapauttaa hänet löytämään paremman tyttöystävän. Tuon jälkeen en ole suhteissani pettänyt, mutta tapahtunut tulee joskus mieleen ja en ole siitä mitenkään ylpeä. Saa tuomita, tiedän olleeni valehteleva surkimus silloin.

Pitäisi joskus kokeilla pettämistä. Itselleen on, kuulemma, osattava antaa anteeksi. Vaan mistähän löytäisi jonkun jonka kanssa petellä ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä kerro. Koskaan. Ja lopeta pettäminen, eroa ensin, jos haluat jonkun muun.

Tieto voi satuttaa kumppaniasi sen verta, että menee erittäin pohjalle. Ja jos on jo enneestään käsittelemättömiä traumoja taustalla, niin voi jopa yrittää itsaria tai tehdä jotain muuta järkyttävää.

Myös uusi suhde on terveellä pohjalla kun vapaasti voi mennä ja tulla, eikä ole pahaa omaatuntoa ja sitäkautta vaikuttaa sun omaan käyttäytymiseen kumppaneita kohtaan.

Kokemuksen syvällä ja hartaalla äänellä kerron. Petin ja tunnustin. En ole saanut koskaan anteeksi, vaikka epäilen hänenki pettäneen minua.

Pettäjä täällä ilmoittautuu. Petin opiskeluaikana silloista poikaystävääni haalaribileiden jälkeen. En koskaan kertonut hänelle vaan lopetin suhteen nopeasti tapahtuman jälkeen. Selkärankaa ei löytynyt, että olisin ollut rehellinen ja tunnustanut ja lopettanut siihen suhteen. Ajattelin, että se on niin anteeksiantamaton teko, että parempi lopettaa se suhde, koska ero tulee totuuden kertomisesta kuitenkin, joten lopputulos sama. Enkä voinut olla suhteessa sellaisen salaisuuden kanssa. Täysin itsekästä ja epäkypsää toimintaa, olisi pitänyt kasvattaa ne munat tai munasarjat ja kertoa. Pahinta ehkä oli se, ettei asia tunnetasolla tun

tunut juuri miltään. Enemmän järjellä ajattelin, että nyt tein jotain todella kamalaa, en halua toisen elävän valheessa ja ainoa tie ulos on ero. En siis välittänyt tästä poikakaveristani tarpeeksi, että olisin ollut uskollinen, mutta kuvitelmissani sen verran että halusin vapauttaa hänet löytämään paremman tyttöystävän. Tuon jälkeen en ole suhteissani pettänyt, mutta tapahtunut tulee joskus mieleen ja en ole siitä mitenkään ylpeä. Saa tuomita, tiedän olleeni valehteleva surkimus silloin.

Kaikki tekee virheitä,ainaki tietyis olosuhteis. Mut tää on hieno esimerkki miten virheist oppii ja voi viisastua. Parempaa huomiseen matkata.

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi joskus kokeilla pettämistä. Itselleen on, kuulemma, osattava antaa anteeksi. Vaan mistähän löytäisi jonkun jonka kanssa petellä ?

Ei sun nyt mikää pakko. Paskaa se on. Pettäjät on tuskissaan,eli ne ei voi hyvin. Youtubes on videoit. Miks haluisit kurjuutta ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Antaisin anteeksi!

"Tahdotko rakastaa myötä- ja vastoinkäymisissä" oli se kysymys. Vastasin "tahdon"!

Ihmisten elämässä sattuu monenlaista, loppupelissä aina ratkaisee tahto elää yhdessä.

Täydelliset ihmiset voivat vaatia puolisoltaan täydellisyyttä.

Minä en ole täydellinen, enkä edellytä kenenkään muunkaan olevan.

Kolikossa on kaksi puolta. Aina!

Minusta tämä täydellisyyden vaatimisen olkinukke on kanssa yksi pettäjien kestosuosikeista. Oikeasti suhtautuminen tähän yhteen asiaan ei kerro siitä, mitä muita vikoja ja virheitä ihminen on valmis sietämään ja hyväksymään. Siedätkö sinä fyysistä väkivaltaa ja vaikeita päihdeongelmia? Ai et. Eli sinullakin on jotkut reunaehdot, joiden mukaan voit parisuhdetta jatkaa. Joillakin ihmisillä näihin ehtoihin kuuluu myös uskollisuus, koska se sattuu olemaan heille henkilökohtaisesti tärkeämpi arvo kuin sinulle. Ei se ole sen kummallisempaa. Jokainen vetää sen rajan johonkin, määrittelee ne jutut joita hän tarvitsee parisuhteessa ollakseen onnellinen. Vähän hölmöä ulkopäin lytätä muiden tarpeita ja toiveita ja arvoja.

Osaatko lukea?

Missä kohden minä lyttäsin kenenkään arvoja, tarpeita tai toiveita?

Harrastatko aina omiin kysymyksiisi vastaamista?

Vastasin ap:n kysymykseen ja vähän perustelin vastaustani.

Sinä saat olla mitä mieltä haluat: haluinesi, tarpeinesi ja toiveinesi.

Silmille hyppiminen on typeryyttä. Koita välttää sitä tulevaisuudessa!

Menikö jotakin ihon alle?

Pettäjillä aina menee, etenkin kun tuntevat olevansa alakynnessä.

Se koira älähts johon kalikka kalahts. Täydellisyyden vaatimisesta puhuminen on pettäjien perusmantra,- byhyy, oletko niin täydellinen että voit tuomita minut muiden panemisesta. -No en ole itse pannut muita. - mutta et varmaan ole muuten täydellinen, miten voit minulle olla vihainen.

Joo, kyllä eksä itki, että en voi häntä yhden virheen jälkeen tuomita ja jättää, kun oli kuristanut ja yrittänyt heittää viidennen kerroksen parvekkeelta alas. Ihan pikku moka hänen mielestään, ihan kohtuutonta jättää.

Sama juttu, kun exä mursi nenäni. Ei kai sitä nyt yhden virheen tähden.

Jep, mikä siinä on näiden -yhden virheen- huutelijoiden kanssa. Yksi lyönti on liikaa mutta yksi pettäminen ei. Virheistä saa maksaa ja kärsiä, ei pettämiseen sovelleta mitään ensikertalaisalennusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä kerro. Koskaan. Ja lopeta pettäminen, eroa ensin, jos haluat jonkun muun.

Tieto voi satuttaa kumppaniasi sen verta, että menee erittäin pohjalle. Ja jos on jo enneestään käsittelemättömiä traumoja taustalla, niin voi jopa yrittää itsaria tai tehdä jotain muuta järkyttävää.

Myös uusi suhde on terveellä pohjalla kun vapaasti voi mennä ja tulla, eikä ole pahaa omaatuntoa ja sitäkautta vaikuttaa sun omaan käyttäytymiseen kumppaneita kohtaan.

Kokemuksen syvällä ja hartaalla äänellä kerron. Petin ja tunnustin. En ole saanut koskaan anteeksi, vaikka epäilen hänenki pettäneen minua.

Pettäjä täällä ilmoittautuu. Petin opiskeluaikana silloista poikaystävääni haalaribileiden jälkeen. En koskaan kertonut hänelle vaan lopetin suhteen nopeasti tapahtuman jälkeen. Selkärankaa ei löytynyt, että olisin ollut rehellinen ja tunnustanut ja lopettanut siihen suhteen. Ajattelin, että se on niin anteeksiantamaton teko, että parempi lopettaa se suhde, koska ero tulee totuuden kertomisesta kuitenkin, joten lopputulos sama. Enkä voinut olla suhteessa sellaisen salaisuuden kanssa. Täysin itsekästä ja epäkypsää toimintaa, olisi pitänyt kasvattaa ne munat tai munasarjat ja kertoa. Pahinta ehkä oli se, ettei asia tunnetasolla tuntunut juuri miltään. Enemmän järjellä ajattelin, että nyt tein jotain todella kamalaa, en halua toisen elävän valheessa ja ainoa tie ulos on ero. En siis välittänyt tästä poikakaveristani tarpeeksi, että olisin ollut uskollinen, mutta kuvitelmissani sen verran että halusin vapauttaa hänet löytämään paremman tyttöystävän. Tuon jälkeen en ole suhteissani pettänyt, mutta tapahtunut tulee joskus mieleen ja en ole siitä mitenkään ylpeä. Saa tuomita, tiedän olleeni valehteleva surkimus silloin.

Mutta mitä ajattelisit sellaisesta ihmisestä joka pettää parissa avioliitossa jossa molemmissa lapsia ja pettäjä lähtee aina salasuhteen kautta lennosta seuraavaan ja vielä hehkuttelee somessa uutta suhdettaan kun avioeron harkinta-aika on menossa. Voiko tuollaiselle edes lapset antaa anteeksi hänen tietoista ja tahallista toimintaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Antaisin anteeksi!

"Tahdotko rakastaa myötä- ja vastoinkäymisissä" oli se kysymys. Vastasin "tahdon"!

Ihmisten elämässä sattuu monenlaista, loppupelissä aina ratkaisee tahto elää yhdessä.

Täydelliset ihmiset voivat vaatia puolisoltaan täydellisyyttä.

Minä en ole täydellinen, enkä edellytä kenenkään muunkaan olevan.

Kolikossa on kaksi puolta. Aina!

Minusta tämä täydellisyyden vaatimisen olkinukke on kanssa yksi pettäjien kestosuosikeista. Oikeasti suhtautuminen tähän yhteen asiaan ei kerro siitä, mitä muita vikoja ja virheitä ihminen on valmis sietämään ja hyväksymään. Siedätkö sinä fyysistä väkivaltaa ja vaikeita päihdeongelmia? Ai et. Eli sinullakin on jotkut reunaehdot, joiden mukaan voit parisuhdetta jatkaa. Joillakin ihmisillä näihin ehtoihin kuuluu myös uskollisuus, koska se sattuu olemaan heille henkilökohtaisesti tärkeämpi arvo kuin sinulle. Ei se ole sen kummallisempaa. Jokainen vetää sen rajan johonkin, määrittelee ne jutut joita hän tarvitsee parisuhteessa ollakseen onnellinen. Vähän hölmöä ulkopäin lytätä muiden tarpeita ja toiveita ja arvoja.

Osaatko lukea?

Missä kohden minä lyttäsin kenenkään arvoja, tarpeita tai toiveita?

Harrastatko aina omiin kysymyksiisi vastaamista?

Vastasin ap:n kysymykseen ja vähän perustelin vastaustani.

Sinä saat olla mitä mieltä haluat: haluinesi, tarpeinesi ja toiveinesi.

Silmille hyppiminen on typeryyttä. Koita välttää sitä tulevaisuudessa!

Menikö jotakin ihon alle?

Pettäjillä aina menee, etenkin kun tuntevat olevansa alakynnessä.

Se koira älähts johon kalikka kalahts. Täydellisyyden vaatimisesta puhuminen on pettäjien perusmantra,- byhyy, oletko niin täydellinen että voit tuomita minut muiden panemisesta. -No en ole itse pannut muita. - mutta et varmaan ole muuten täydellinen, miten voit minulle olla vihainen.

Joo, kyllä eksä itki, että en voi häntä yhden virheen jälkeen tuomita ja jättää, kun oli kuristanut ja yrittänyt heittää viidennen kerroksen parvekkeelta alas. Ihan pikku moka hänen mielestään, ihan kohtuutonta jättää.

Sama juttu, kun exä mursi nenäni. Ei kai sitä nyt yhden virheen tähden.

Jep, mikä siinä on näiden -yhden virheen- huutelijoiden kanssa. Yksi lyönti on liikaa mutta yksi pettäminen ei. Virheistä saa maksaa ja kärsiä, ei pettämiseen sovelleta mitään ensikertalaisalennusta.

Saahan sitä erota kun pettää. Suhtees on jotain pahast pieles silloin jos siihen menee. Ihmine voi kuitenki seuraavsn kerra olla viisaampi,ettei petä jos viel avioon mener. Tai sit jää sinkuks,ehkä se kaikkein helpointa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä kerro. Koskaan. Ja lopeta pettäminen, eroa ensin, jos haluat jonkun muun.

Tieto voi satuttaa kumppaniasi sen verta, että menee erittäin pohjalle. Ja jos on jo enneestään käsittelemättömiä traumoja taustalla, niin voi jopa yrittää itsaria tai tehdä jotain muuta järkyttävää.

Myös uusi suhde on terveellä pohjalla kun vapaasti voi mennä ja tulla, eikä ole pahaa omaatuntoa ja sitäkautta vaikuttaa sun omaan käyttäytymiseen kumppaneita kohtaan.

Kokemuksen syvällä ja hartaalla äänellä kerron. Petin ja tunnustin. En ole saanut koskaan anteeksi, vaikka epäilen hänenki pettäneen minua.

Pettäjä täällä ilmoittautuu. Petin opiskeluaikana silloista poikaystävääni haalaribileiden jälkeen. En koskaan kertonut hänelle vaan lopetin suhteen nopeasti tapahtuman jälkeen. Selkärankaa ei löytynyt, että olisin ollut rehellinen ja tunnustanut ja lopettanut siihen suhteen. Ajattelin, että se on niin anteeksiantamaton teko, että parempi lopettaa se suhde, koska ero tulee totuuden kertomisesta kuitenkin, joten lopputulos sama. Enkä voinut olla suhteessa sellaisen salaisuuden kanssa. Täysin itsekästä ja epäkypsää toimintaa, olisi pitänyt kasvattaa ne munat tai munasarjat ja kertoa. Pahinta ehkä oli se, ettei asia tunnetasolla tuntunut juuri miltään. Enemmän järjellä ajattelin, että nyt tein jotain todella kamalaa, en halua toisen elävän valheessa ja ainoa tie ulos on ero. En siis välittänyt tästä poikakaveristani tarpeeksi, että olisin ollut uskollinen, mutta kuvitelmissani sen verran että halusin vapauttaa hänet löytämään paremman tyttöystävän. Tuon jälkeen en ole suhteissani pettänyt, mutta tapahtunut tulee joskus mieleen ja en ole siitä mitenkään ylpeä. Saa tuomita, tiedän olleeni valehteleva surkimus silloin.

Mutta mitä ajattelisit sellaisesta ihmisestä joka pettää parissa avioliitossa jossa molemmissa lapsia ja pettäjä lähtee aina salasuhteen kautta lennosta seuraavaan ja vielä hehkuttelee somessa uutta suhdettaan kun avioeron harkinta-aika on menossa. Voiko tuollaiselle edes lapset antaa anteeksi hänen tietoista ja tahallista toimintaa?

Elää lihan himojen ja halujen mukaan. Himojen haavoittamana. Kyllähän tost monet saa kärsiä. En tiiä,hoitoon pitäs saada,mut ensi ite tajuta avun tarve

Vierailija kirjoitti:

Ihan vaa ihmetellen et miks näit pettämisjuttui on nii paljo ? Mistä kaikki ongelmat vois johtua ? Tälläki palstal tosi usein näit juttui. Mikä ihmiskuntaa oikein vaivaa ?

Itsekkyys, oman edun ja nautinnon tavoittelu, huonot kommunikaatio ja ihmissuhdetaidot nyt ainakin alkuun. Pettämistä on ollut aina, ehkä nyt sitä ei enää katsota läpi sormien vaan siitä puhutaan ja isoon ääneen. Pettäminen on nykyään helppoa, kun on nettisovelluksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan vaa ihmetellen et miks näit pettämisjuttui on nii paljo ? Mistä kaikki ongelmat vois johtua ? Tälläki palstal tosi usein näit juttui. Mikä ihmiskuntaa oikein vaivaa ?

Itsekkyys, oman edun ja nautinnon tavoittelu, huonot kommunikaatio ja ihmissuhdetaidot nyt ainakin alkuun. Pettämistä on ollut aina, ehkä nyt sitä ei enää katsota läpi sormien vaan siitä puhutaan ja isoon ääneen. Pettäminen on nykyään helppoa, kun on nettisovelluksia.

Niinpä. Ja asenteet tuon isoon ääneen puhumisen vuoksi tiukentuvat pettämistä kohtaan koko ajan.

On itse asiassa viimeisen 20-30 vuoden aikana tapahtunut todella iso murros asenteissa tutkimusten mukaan (Finsex-tutkimus esim.) pettämisen tuomitsevampaan suuntaan.

Tämä muutos ahdistaa pettäjiä ja siksi tässäkin ketjussa näkyy se äärimmäisen defensiivisinä kommentteina jolla asiat halutaan laittaa takaisin maton alle.

Pettää kerran, pettää jatkossakin, ennemmin tai myöhemmin. Jätä se sika/lehmä ja kerro hänen uusille kumppaneille pettäjän luonteesta ettei he haaskaa aikaansa moiseen saastaan!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Antaisin anteeksi!

"Tahdotko rakastaa myötä- ja vastoinkäymisissä" oli se kysymys. Vastasin "tahdon"!

Ihmisten elämässä sattuu monenlaista, loppupelissä aina ratkaisee tahto elää yhdessä.

Täydelliset ihmiset voivat vaatia puolisoltaan täydellisyyttä.

Minä en ole täydellinen, enkä edellytä kenenkään muunkaan olevan.

Kolikossa on kaksi puolta. Aina!

Minusta tämä täydellisyyden vaatimisen olkinukke on kanssa yksi pettäjien kestosuosikeista. Oikeasti suhtautuminen tähän yhteen asiaan ei kerro siitä, mitä muita vikoja ja virheitä ihminen on valmis sietämään ja hyväksymään. Siedätkö sinä fyysistä väkivaltaa ja vaikeita päihdeongelmia? Ai et. Eli sinullakin on jotkut reunaehdot, joiden mukaan voit parisuhdetta jatkaa. Joillakin ihmisillä näihin ehtoihin kuuluu myös uskollisuus, koska se sattuu olemaan heille henkilökohtaisesti tärkeämpi arvo kuin sinulle. Ei se ole sen kummallisempaa. Jokainen vetää sen rajan johonkin, määrittelee ne jutut joita hän tarvitsee parisuhteessa ollakseen onnellinen. Vähän hölmöä ulkopäin lytätä muiden tarpeita ja toiveita ja arvoja.

Osaatko lukea?

Missä kohden minä lyttäsin kenenkään arvoja, tarpeita tai toiveita?

Harrastatko aina omiin kysymyksiisi vastaamista?

Vastasin ap:n kysymykseen ja vähän perustelin vastaustani.

Sinä saat olla mitä mieltä haluat: haluinesi, tarpeinesi ja toiveinesi.

Silmille hyppiminen on typeryyttä. Koita välttää sitä tulevaisuudessa!

Menikö jotakin ihon alle?

Pettäjillä aina menee, etenkin kun tuntevat olevansa alakynnessä.

Se koira älähts johon kalikka kalahts. Täydellisyyden vaatimisesta puhuminen on pettäjien perusmantra,- byhyy, oletko niin täydellinen että voit tuomita minut muiden panemisesta. -No en ole itse pannut muita. - mutta et varmaan ole muuten täydellinen, miten voit minulle olla vihainen.

Joo, kyllä eksä itki, että en voi häntä yhden virheen jälkeen tuomita ja jättää, kun oli kuristanut ja yrittänyt heittää viidennen kerroksen parvekkeelta alas. Ihan pikku moka hänen mielestään, ihan kohtuutonta jättää.

Sama juttu, kun exä mursi nenäni. Ei kai sitä nyt yhden virheen tähden.

Jep, mikä siinä on näiden -yhden virheen- huutelijoiden kanssa. Yksi lyönti on liikaa mutta yksi pettäminen ei. Virheistä saa maksaa ja kärsiä, ei pettämiseen sovelleta mitään ensikertalaisalennusta.

Väkivaltaiset ihmiset lyö uudestaan, ja uudestaan. Pettäjät pettää uudestaan ja uudestaan. Suhteiden taparikollisia molemmat, jättäkää jokainen joka moista harrastaa ellet välttämättä halua kokea uudestaan ja uudestaan!

Pettäjät jäävät siis nykyään hylkiöiksi joita vaan toiset pettäjät symppaavat. Kukaan muu ei.