Antaisitko pettämisen anteeksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sarjapettäjä ei näe mitäää välimuotoja. Vain hänen oikeus. Josta ei lapsille tai puolisolle puhuta.

Lapset nyt ei edelleenkään tähän liity. Aikuisten parisuhde ja seksielämä.

Aikuisten parisuhde siihen asti kunnes mukana on lapsia, sen jälkeen kyseessä on perhe.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sarjapettäjä ei näe mitäää välimuotoja. Vain hänen oikeus. Josta ei lapsille tai puolisolle puhuta.

Lapset nyt ei edelleenkään tähän liity. Aikuisten parisuhde ja seksielämä.

Täällä menee nyt ehkä eri näkemykset sekaisin. Tottakai lapsen ikä vaikuttaa siihen, miten erosta ja sen syistä kerrotaan. Pieni lapsi nyt ei välttämättä tiedolla toisen vanhemman panoseikkailuista tee yhtään mitään, mutta teinit rupeavat jo tajuamaan ja heillä voi olla omiakin suhdedraamoja ja samaistumispintaa. Aikuiset nuoret jo ymmärtävät myös elämän reaaliteetteja, ehkä on kokemustakin, pitäiskö siis tieto pettämisestä viedä mukanaan hautaan. Aika helposti lapsi sen huomaa, oli minkä ikäinen tahansa, että toisella vanhemmalla on uusi kumppani heti kun vanhemmat erosivat, siis jos salasuhde ja läpsystä vaihto. Sitten kun tietää enemmän seksistä, osaa viimeistään laskea 1 + 1. -eri

Joo ymmärrän, ja nämä onkin minusta vähän eri tilanteita. Joku kirjoittaja vaan tuntuu olevan sitkeästi sitä mieltä, että kaikki pahimmat exän parisuhdemokat pitää lätkäistä yhteisten lasten naamalle. Se on ihan oikeasti todella julmaa, enkä tajua miten yksikään rakastava vanhempi voi toimia ja ajatella niin. Siinä viha ja katkeruus menee äidinrakkauden edelle.

Ikätasoisesri mutta täällä joku pettämisen salaamista lapsilta ajava kirjoittaja joka haluaa että edes teini-ikäiselle lapselle ei asiasta kerrota.

No ei minusta kuulukaan itse kertoa. Eri juttu jos muuten tajuavat ja erikseen kysyvät. Silloinkin minusta vastuullinen vanhempi vastaa, että ne on meidän välisiä juttuja eikä niiden pitäisi vaikuttaa teidän suhteeseen. Se että se on ihan okei tykätä molemmista vanhemmista, vaikka heidän keskinäinen suhteensa meni pieleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sarjapettäjä ei näe mitäää välimuotoja. Vain hänen oikeus. Josta ei lapsille tai puolisolle puhuta.

Lapset nyt ei edelleenkään tähän liity. Aikuisten parisuhde ja seksielämä.

Aikuisten parisuhde siihen asti kunnes mukana on lapsia, sen jälkeen kyseessä on perhe.

Mutta siinäkin on tervettä erottaa, mitkä asiat on koko perheen juttuja, mitkä vanhempien välistä parisuhdetta koskevia ja mitkä lapsen ja vanhemman välistä kahdenkeskistä suhdetta koskevia. Aikuisten seksielämä on asia, joka ei kuulu lapsille, oltiin sitten yhdessä tai erottu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sarjapettäjä ei näe mitäää välimuotoja. Vain hänen oikeus. Josta ei lapsille tai puolisolle puhuta.

Lapset nyt ei edelleenkään tähän liity. Aikuisten parisuhde ja seksielämä.

Täällä menee nyt ehkä eri näkemykset sekaisin. Tottakai lapsen ikä vaikuttaa siihen, miten erosta ja sen syistä kerrotaan. Pieni lapsi nyt ei välttämättä tiedolla toisen vanhemman panoseikkailuista tee yhtään mitään, mutta teinit rupeavat jo tajuamaan ja heillä voi olla omiakin suhdedraamoja ja samaistumispintaa. Aikuiset nuoret jo ymmärtävät myös elämän reaaliteetteja, ehkä on kokemustakin, pitäiskö siis tieto pettämisestä viedä mukanaan hautaan. Aika helposti lapsi sen huomaa, oli minkä ikäinen tahansa, että toisella vanhemmalla on uusi kumppani heti kun vanhemmat erosivat, siis jos salasuhde ja läpsystä vaihto. Sitten kun tietää enemmän seksistä, osaa viimeistään laskea 1 + 1. -eri

Joo ymmärrän, ja nämä onkin minusta vähän eri tilanteita. Joku kirjoittaja vaan tuntuu olevan sitkeästi sitä mieltä, että kaikki pahimmat exän parisuhdemokat pitää lätkäistä yhteisten lasten naamalle. Se on ihan oikeasti todella julmaa, enkä tajua miten yksikään rakastava vanhempi voi toimia ja ajatella niin. Siinä viha ja katkeruus menee äidinrakkauden edelle.

Ikätasoisesri mutta täällä joku pettämisen salaamista lapsilta ajava kirjoittaja joka haluaa että edes teini-ikäiselle lapselle ei asiasta kerrota.

No ei minusta kuulukaan itse kertoa. Eri juttu jos muuten tajuavat ja erikseen kysyvät. Silloinkin minusta vastuullinen vanhempi vastaa, että ne on meidän välisiä juttuja eikä niiden pitäisi vaikuttaa teidän suhteeseen. Se että se on ihan okei tykätä molemmista vanhemmista, vaikka heidän keskinäinen suhteensa meni pieleen.

Eli salataan asia lapsilta hautaan saakka. Hyvin sä vedät! 😉

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sarjapettäjä ei näe mitäää välimuotoja. Vain hänen oikeus. Josta ei lapsille tai puolisolle puhuta.

Lapset nyt ei edelleenkään tähän liity. Aikuisten parisuhde ja seksielämä.

Täällä menee nyt ehkä eri näkemykset sekaisin. Tottakai lapsen ikä vaikuttaa siihen, miten erosta ja sen syistä kerrotaan. Pieni lapsi nyt ei välttämättä tiedolla toisen vanhemman panoseikkailuista tee yhtään mitään, mutta teinit rupeavat jo tajuamaan ja heillä voi olla omiakin suhdedraamoja ja samaistumispintaa. Aikuiset nuoret jo ymmärtävät myös elämän reaaliteetteja, ehkä on kokemustakin, pitäiskö siis tieto pettämisestä viedä mukanaan hautaan. Aika helposti lapsi sen huomaa, oli minkä ikäinen tahansa, että toisella vanhemmalla on uusi kumppani heti kun vanhemmat erosivat, siis jos salasuhde ja läpsystä vaihto. Sitten kun tietää enemmän seksistä, osaa viimeistään laskea 1 + 1. -eri

Joo ymmärrän, ja nämä onkin minusta vähän eri tilanteita. Joku kirjoittaja vaan tuntuu olevan sitkeästi sitä mieltä, että kaikki pahimmat exän parisuhdemokat pitää lätkäistä yhteisten lasten naamalle. Se on ihan oikeasti todella julmaa, enkä tajua miten yksikään rakastava vanhempi voi toimia ja ajatella niin. Siinä viha ja katkeruus menee äidinrakkauden edelle.

Jos olet se kostofantasioista kirjoitteleva, niin keksit kyllä tuon oletuksen ihan omasta päästäsi. Mielestäni täällä on on ollut koko ajan selvää, että on tarkoitettu lainaamasi viestin kaltaista tilannetta. Lähinnä vastustettu sitä, että petetty joutuisi kantamaan seurauksistakin vielä sen suuremman palasen, esim. hänen syyllistäminen/syyllistyminen siitä että kehtasi ottaa pettämisen jälkeen eron. Onko se sitten reilua, että lapsi on mahdollisesti katkera sille osapuolelle, joka sen lopullisen eron haki koska ei tiedä tälle todellista syytä?

Jopa pettämisestä voisi kertoa ikätasoisesti, jos tarve on. Samalla tavallahan niistä eronneiden vanhempien kumppaneistakin pienille lapsille kerrotaan. Eihän niistäkään kerrota lapsille minään uusina panoina, tai intiimielämää tuoda mitenkään yksityiskohtaisesti esille, mutta silti tehdään se ero ettei kyseessä ole vain samanlainen ystävä, kuin koulukaverin vanhempi on, joka käy välillä hänkin kylässä.

Pettäjä haluaa kääntää kodin rikkoutumisen petetyn syyksi lapsen silmissä. Valheet ja syyn siirtämnen muualla ovat niin tavallista näille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Antaisin anteeksi yhden illan jutun jos rehellisesti tunnistaisi. Ollaan oltu jo 20 v yhdessä ja rakastan mieltäni. Pitkää salasuhdetta ja valehtelua en antaisi anteeksi. Parikymppisenä olin niin mustavalkoinen ja ehdoton että en olisi antanut yhden illan juttua anteeksi, en varmaan edes suudelmaa

Ei haittaisi vaikka saisit taudin sen yhden petoskerran jälkeen? Ja kun anteeksi on annettu ja jatkettu, se on käytännössä lupa pettää jatkossakin. Onnea vain näille anteeksiantajille. Mun avioliitto on kestänyt jo yli 25 vuotta ja mies lentäisi kuin leppäkeihäs pihalle yhdenkin panon jälkeen.

Kiitos onnentoivotuksesta. Uskon että syvästi rakastava ja anteeksiantava ihminen on onnellisempi kuin tuollainen kireän oloinen tyyppi. Vertaat miestään leppäkeihääseen, joka on helppo heittää roskiin heti yksittäisen virheen jälkeen. Onko se mielestäsi syvää tosi rakkautta?

Eiköhän se syvä tosirakkaus lentänyt roskiin jo siinä vaiheessa sen toisen puolelta, kun toinen päätti ettei se suhde ole minkään arvoinen ja lähti panemaan jotain muuta.

-eri

Ei välttämättä.

Toteaa kynnysmatto.

No ainakaan minulla ei ole tarvetta haukkua ja tuomita tuolla tavalla eri tavalla ajattelevia.

Ihan vaa ihmetellen et miks näit pettämisjuttui on nii paljo ? Mistä kaikki ongelmat vois johtua ? Tälläki palstal tosi usein näit juttui. Mikä ihmiskuntaa oikein vaivaa ?

Katsokaapas sarjaa Exit. Tai lukekaa kirja Rahalla saa.

Kaikki naimisissa ja kaikki ovat kaikkien kanssa.

Juhlat kuin juhlat ja maksullisia naisia paikalla.

Siinä mitkään vihkisormukset merkkaa yhtään mitään! Missä pumpulissa palstanaiset elävät, kun todellisuus on toisenlainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Antaisin anteeksi!

"Tahdotko rakastaa myötä- ja vastoinkäymisissä" oli se kysymys. Vastasin "tahdon"!

Ihmisten elämässä sattuu monenlaista, loppupelissä aina ratkaisee tahto elää yhdessä.

Täydelliset ihmiset voivat vaatia puolisoltaan täydellisyyttä.

Minä en ole täydellinen, enkä edellytä kenenkään muunkaan olevan.

Kolikossa on kaksi puolta. Aina!

Minusta tämä täydellisyyden vaatimisen olkinukke on kanssa yksi pettäjien kestosuosikeista. Oikeasti suhtautuminen tähän yhteen asiaan ei kerro siitä, mitä muita vikoja ja virheitä ihminen on valmis sietämään ja hyväksymään. Siedätkö sinä fyysistä väkivaltaa ja vaikeita päihdeongelmia? Ai et. Eli sinullakin on jotkut reunaehdot, joiden mukaan voit parisuhdetta jatkaa. Joillakin ihmisillä näihin ehtoihin kuuluu myös uskollisuus, koska se sattuu olemaan heille henkilökohtaisesti tärkeämpi arvo kuin sinulle. Ei se ole sen kummallisempaa. Jokainen vetää sen rajan johonkin, määrittelee ne jutut joita hän tarvitsee parisuhteessa ollakseen onnellinen. Vähän hölmöä ulkopäin lytätä muiden tarpeita ja toiveita ja arvoja.

Osaatko lukea?

Missä kohden minä lyttäsin kenenkään arvoja, tarpeita tai toiveita?

Harrastatko aina omiin kysymyksiisi vastaamista?

Vastasin ap:n kysymykseen ja vähän perustelin vastaustani.

Sinä saat olla mitä mieltä haluat: haluinesi, tarpeinesi ja toiveinesi.

Silmille hyppiminen on typeryyttä. Koita välttää sitä tulevaisuudessa!

Menikö jotakin ihon alle?

Pettäjillä aina menee, etenkin kun tuntevat olevansa alakynnessä.

Ovatko kaikki pettäjiä, jotka haluavat jatkaa yhdessä puolisonsa syrjähypystä huolimatta?

On kestetty yhdessä lapsen kuolema ja oma vammautuminen. Kun asioden mittakaava on selvillä ei syrjähyppy ole kaiken tuhoava tapahtuma.

Mustavalkoisuus on kokemattomuutta.

Elämä hioo kulmat, eikä mikään ole enää yksinkertaista ja ehdotonta

Minä olen siis kokematon, kun olen kokenut miten syvästi se pettäminen sattuu enkä suostu enää koskaan kokemaan samaa ilman, että suhde päättyy juuri siihen?

Päteekö tuo myös muihin asioihin? Ei elämä ole niin mustavalkoista, jos se kumppani on väkivaltainen. Tai rattijuoppo. Ei ne ole yksinkertaisia asioita kun aseella ryöstetään paikallinen ärrä. Vähän kosketellaan 15-vuotiaita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä kerro. Koskaan. Ja lopeta pettäminen, eroa ensin, jos haluat jonkun muun.

Tieto voi satuttaa kumppaniasi sen verta, että menee erittäin pohjalle. Ja jos on jo enneestään käsittelemättömiä traumoja taustalla, niin voi jopa yrittää itsaria tai tehdä jotain muuta järkyttävää.

Myös uusi suhde on terveellä pohjalla kun vapaasti voi mennä ja tulla, eikä ole pahaa omaatuntoa ja sitäkautta vaikuttaa sun omaan käyttäytymiseen kumppaneita kohtaan.

Kokemuksen syvällä ja hartaalla äänellä kerron. Petin ja tunnustin. En ole saanut koskaan anteeksi, vaikka epäilen hänenki pettäneen minua.

 Voit myös tunnustaa ja silti erota. 

Kyllä se toinen haluaa myös eronkin syyn tietää ja jos et sitä suostu kertomaan niin ihan samalla tavalla sekin voi aiheuttaa traumoja.

Niin, jos haluaa oikein kovasti lyödä toista ja oikein tuhatkertaisesti, niin silloin voi tunnustaa.

Nyt vähän viisaanpana veisin siellä ennen pettämistä meidät pariterapiaan. Sanoin/ puhuttiin pari kertaa ennen pettämistä, ettei homma toimi, haluan muutakin, kuin kämppiksen ja en ole tyytyväinen suhteen laatuun. Mikään ei muuttunut ehdotuksista huolimatta.

Jos ei pariterapiassa löytyisi tahoja auttamaan meitä molempia, niin sitten ottaisin asumuseron. Pariterapiassa terapeutti ohjaa keskustelua turvallisella tavalla, siinä vois olla vinkki yhteen tapaan erota.

Mut en missään nimessä kertois pettämisestä kumppanille nykytiedon valossa. Se vain hajottaa mielen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sarjapettäjä ei näe mitäää välimuotoja. Vain hänen oikeus. Josta ei lapsille tai puolisolle puhuta.

Lapset nyt ei edelleenkään tähän liity. Aikuisten parisuhde ja seksielämä.

Täällä menee nyt ehkä eri näkemykset sekaisin. Tottakai lapsen ikä vaikuttaa siihen, miten erosta ja sen syistä kerrotaan. Pieni lapsi nyt ei välttämättä tiedolla toisen vanhemman panoseikkailuista tee yhtään mitään, mutta teinit rupeavat jo tajuamaan ja heillä voi olla omiakin suhdedraamoja ja samaistumispintaa. Aikuiset nuoret jo ymmärtävät myös elämän reaaliteetteja, ehkä on kokemustakin, pitäiskö siis tieto pettämisestä viedä mukanaan hautaan. Aika helposti lapsi sen huomaa, oli minkä ikäinen tahansa, että toisella vanhemmalla on uusi kumppani heti kun vanhemmat erosivat, siis jos salasuhde ja läpsystä vaihto. Sitten kun tietää enemmän seksistä, osaa viimeistään laskea 1 + 1. -eri

Joo ymmärrän, ja nämä onkin minusta vähän eri tilanteita. Joku kirjoittaja vaan tuntuu olevan sitkeästi sitä mieltä, että kaikki pahimmat exän parisuhdemokat pitää lätkäistä yhteisten lasten naamalle. Se on ihan oikeasti todella julmaa, enkä tajua miten yksikään rakastava vanhempi voi toimia ja ajatella niin. Siinä viha ja katkeruus menee äidinrakkauden edelle.

Ikätasoisesri mutta täällä joku pettämisen salaamista lapsilta ajava kirjoittaja joka haluaa että edes teini-ikäiselle lapselle ei asiasta kerrota.

No ei minusta kuulukaan itse kertoa. Eri juttu jos muuten tajuavat ja erikseen kysyvät. Silloinkin minusta vastuullinen vanhempi vastaa, että ne on meidän välisiä juttuja eikä niiden pitäisi vaikuttaa teidän suhteeseen. Se että se on ihan okei tykätä molemmista vanhemmista, vaikka heidän keskinäinen suhteensa meni pieleen.

Eli salataan asia lapsilta hautaan saakka. Hyvin sä vedät! 😉

Siis mitä ihmeen salaamista se on? Ei vaan kuulu lapsille eikä pitäisi vaikuttaa heidän ja vanhemman väliseen suhteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sarjapettäjä ei näe mitäää välimuotoja. Vain hänen oikeus. Josta ei lapsille tai puolisolle puhuta.

Lapset nyt ei edelleenkään tähän liity. Aikuisten parisuhde ja seksielämä.

Aikuisten parisuhde siihen asti kunnes mukana on lapsia, sen jälkeen kyseessä on perhe.

Mutta siinäkin on tervettä erottaa, mitkä asiat on koko perheen juttuja, mitkä vanhempien välistä parisuhdetta koskevia ja mitkä lapsen ja vanhemman välistä kahdenkeskistä suhdetta koskevia. Aikuisten seksielämä on asia, joka ei kuulu lapsille, oltiin sitten yhdessä tai erottu.

Juu, en halua tietää vanhempieni seksielämästä mitään. Mutta jos jommankumman toimesta MINUN PERHEENI rikotaan, se kuuluu jo minullekin. Siitä lähtien kun minä ja/tai sisarukseni ovat syntyneet, vanhemmat eivät ole vastuussa enää vain toisilleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sarjapettäjä ei näe mitäää välimuotoja. Vain hänen oikeus. Josta ei lapsille tai puolisolle puhuta.

Lapset nyt ei edelleenkään tähän liity. Aikuisten parisuhde ja seksielämä.

Täällä menee nyt ehkä eri näkemykset sekaisin. Tottakai lapsen ikä vaikuttaa siihen, miten erosta ja sen syistä kerrotaan. Pieni lapsi nyt ei välttämättä tiedolla toisen vanhemman panoseikkailuista tee yhtään mitään, mutta teinit rupeavat jo tajuamaan ja heillä voi olla omiakin suhdedraamoja ja samaistumispintaa. Aikuiset nuoret jo ymmärtävät myös elämän reaaliteetteja, ehkä on kokemustakin, pitäiskö siis tieto pettämisestä viedä mukanaan hautaan. Aika helposti lapsi sen huomaa, oli minkä ikäinen tahansa, että toisella vanhemmalla on uusi kumppani heti kun vanhemmat erosivat, siis jos salasuhde ja läpsystä vaihto. Sitten kun tietää enemmän seksistä, osaa viimeistään laskea 1 + 1. -eri

Joo ymmärrän, ja nämä onkin minusta vähän eri tilanteita. Joku kirjoittaja vaan tuntuu olevan sitkeästi sitä mieltä, että kaikki pahimmat exän parisuhdemokat pitää lätkäistä yhteisten lasten naamalle. Se on ihan oikeasti todella julmaa, enkä tajua miten yksikään rakastava vanhempi voi toimia ja ajatella niin. Siinä viha ja katkeruus menee äidinrakkauden edelle.

Ikätasoisesri mutta täällä joku pettämisen salaamista lapsilta ajava kirjoittaja joka haluaa että edes teini-ikäiselle lapselle ei asiasta kerrota.

No ei minusta kuulukaan itse kertoa. Eri juttu jos muuten tajuavat ja erikseen kysyvät. Silloinkin minusta vastuullinen vanhempi vastaa, että ne on meidän välisiä juttuja eikä niiden pitäisi vaikuttaa teidän suhteeseen. Se että se on ihan okei tykätä molemmista vanhemmista, vaikka heidän keskinäinen suhteensa meni pieleen.

Eli salataan asia lapsilta hautaan saakka. Hyvin sä vedät! 😉

Siis mitä ihmeen salaamista se on? Ei vaan kuulu lapsille eikä pitäisi vaikuttaa heidän ja vanhemman väliseen suhteeseen.

Sä saat tietenkin ajatella noin mutta kannattaa tiedostaa ja hyväksyä kitisemättä että tuo sun ajatus on reunalla. Normaali tapa on toinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sarjapettäjä ei näe mitäää välimuotoja. Vain hänen oikeus. Josta ei lapsille tai puolisolle puhuta.

Lapset nyt ei edelleenkään tähän liity. Aikuisten parisuhde ja seksielämä.

Täällä menee nyt ehkä eri näkemykset sekaisin. Tottakai lapsen ikä vaikuttaa siihen, miten erosta ja sen syistä kerrotaan. Pieni lapsi nyt ei välttämättä tiedolla toisen vanhemman panoseikkailuista tee yhtään mitään, mutta teinit rupeavat jo tajuamaan ja heillä voi olla omiakin suhdedraamoja ja samaistumispintaa. Aikuiset nuoret jo ymmärtävät myös elämän reaaliteetteja, ehkä on kokemustakin, pitäiskö siis tieto pettämisestä viedä mukanaan hautaan. Aika helposti lapsi sen huomaa, oli minkä ikäinen tahansa, että toisella vanhemmalla on uusi kumppani heti kun vanhemmat erosivat, siis jos salasuhde ja läpsystä vaihto. Sitten kun tietää enemmän seksistä, osaa viimeistään laskea 1 + 1. -eri

Joo ymmärrän, ja nämä onkin minusta vähän eri tilanteita. Joku kirjoittaja vaan tuntuu olevan sitkeästi sitä mieltä, että kaikki pahimmat exän parisuhdemokat pitää lätkäistä yhteisten lasten naamalle. Se on ihan oikeasti todella julmaa, enkä tajua miten yksikään rakastava vanhempi voi toimia ja ajatella niin. Siinä viha ja katkeruus menee äidinrakkauden edelle.

Jos olet se kostofantasioista kirjoitteleva, niin keksit kyllä tuon oletuksen ihan omasta päästäsi. Mielestäni täällä on on ollut koko ajan selvää, että on tarkoitettu lainaamasi viestin kaltaista tilannetta. Lähinnä vastustettu sitä, että petetty joutuisi kantamaan seurauksistakin vielä sen suuremman palasen, esim. hänen syyllistäminen/syyllistyminen siitä että kehtasi ottaa pettämisen jälkeen eron. Onko se sitten reilua, että lapsi on mahdollisesti katkera sille osapuolelle, joka sen lopullisen eron haki koska ei tiedä tälle todellista syytä?

Jopa pettämisestä voisi kertoa ikätasoisesti, jos tarve on. Samalla tavallahan niistä eronneiden vanhempien kumppaneistakin pienille lapsille kerrotaan. Eihän niistäkään kerrota lapsille minään uusina panoina, tai intiimielämää tuoda mitenkään yksityiskohtaisesti esille, mutta silti tehdään se ero ettei kyseessä ole vain samanlainen ystävä, kuin koulukaverin vanhempi on, joka käy välillä hänkin kylässä.

Ei lasten edes kuuluisi "syyttää" erosta ketään. Siinä on jo menty pitkälle metsään, jos lapsille on syötetty ajatus, että erossa pitää valita puolensa ja syyttää toista vanhempaa. Ja sitten lopulta kumpikin kilpaa mustamaalaa toista, että enhän minä mutta kun se toinen. Tosi hyvä kasvuympäristö lapsille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sarjapettäjä ei näe mitäää välimuotoja. Vain hänen oikeus. Josta ei lapsille tai puolisolle puhuta.

Lapset nyt ei edelleenkään tähän liity. Aikuisten parisuhde ja seksielämä.

Täällä menee nyt ehkä eri näkemykset sekaisin. Tottakai lapsen ikä vaikuttaa siihen, miten erosta ja sen syistä kerrotaan. Pieni lapsi nyt ei välttämättä tiedolla toisen vanhemman panoseikkailuista tee yhtään mitään, mutta teinit rupeavat jo tajuamaan ja heillä voi olla omiakin suhdedraamoja ja samaistumispintaa. Aikuiset nuoret jo ymmärtävät myös elämän reaaliteetteja, ehkä on kokemustakin, pitäiskö siis tieto pettämisestä viedä mukanaan hautaan. Aika helposti lapsi sen huomaa, oli minkä ikäinen tahansa, että toisella vanhemmalla on uusi kumppani heti kun vanhemmat erosivat, siis jos salasuhde ja läpsystä vaihto. Sitten kun tietää enemmän seksistä, osaa viimeistään laskea 1 + 1. -eri

Joo ymmärrän, ja nämä onkin minusta vähän eri tilanteita. Joku kirjoittaja vaan tuntuu olevan sitkeästi sitä mieltä, että kaikki pahimmat exän parisuhdemokat pitää lätkäistä yhteisten lasten naamalle. Se on ihan oikeasti todella julmaa, enkä tajua miten yksikään rakastava vanhempi voi toimia ja ajatella niin. Siinä viha ja katkeruus menee äidinrakkauden edelle.

On eri tilanteita ja sitä juuri koitin tuoda esille ja vähän rakentaa ymmärrystä ja rauhaa. Olen samaa mieltä siinä, että toista vanhempaa ei pidä tarpeettomasti haukkua, on omaa kokemusta erittäin sotkuisen eron lapsena. Ei äitini ollut mikään enkeli, hölmönä esimerkkinä sanoi minulle vaikka että nenäni tai varpaani olevan rumat, koska ne olivat samanlaiset kuin isällä ja se muistutti häntä isästä, vihan olen saanut kokea nahoissani muutenkin ja se jatkui pitkälle aikuisikään. Koko stoorilla voisi spämmätä koko tämän ketjun. En voi häntä täysin syyttää, hän myös pelkäsi isän väkivaltaa. Olen tässä ketjussa aiemmin päivällä kirjoittanut isän kroonisesta pettämisestä ja poliisin toteuttamasta häädöstä, kun ei suostunut eroon. Siitä sitten lisää uhkailua. Pahimman kautta on menty, mutta noissa tilanteissa, kun lapselta sitä ei voi mitenkään enää salata, totuus on kultaa, turha haukkuminen ja lapsen syyttäminen taas ei.

Anna anteeksi ja elämä jatkuu!

Vierailija kirjoitti:

Ihan vaa ihmetellen et miks näit pettämisjuttui on nii paljo ? Mistä kaikki ongelmat vois johtua ? Tälläki palstal tosi usein näit juttui. Mikä ihmiskuntaa oikein vaivaa ?

Ei osata vain katsoa omaa nenäänsä pidemmälle näissä tilanteissa. Ei sen kummemmasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sarjapettäjä ei näe mitäää välimuotoja. Vain hänen oikeus. Josta ei lapsille tai puolisolle puhuta.

Lapset nyt ei edelleenkään tähän liity. Aikuisten parisuhde ja seksielämä.

Täällä menee nyt ehkä eri näkemykset sekaisin. Tottakai lapsen ikä vaikuttaa siihen, miten erosta ja sen syistä kerrotaan. Pieni lapsi nyt ei välttämättä tiedolla toisen vanhemman panoseikkailuista tee yhtään mitään, mutta teinit rupeavat jo tajuamaan ja heillä voi olla omiakin suhdedraamoja ja samaistumispintaa. Aikuiset nuoret jo ymmärtävät myös elämän reaaliteetteja, ehkä on kokemustakin, pitäiskö siis tieto pettämisestä viedä mukanaan hautaan. Aika helposti lapsi sen huomaa, oli minkä ikäinen tahansa, että toisella vanhemmalla on uusi kumppani heti kun vanhemmat erosivat, siis jos salasuhde ja läpsystä vaihto. Sitten kun tietää enemmän seksistä, osaa viimeistään laskea 1 + 1. -eri

Joo ymmärrän, ja nämä onkin minusta vähän eri tilanteita. Joku kirjoittaja vaan tuntuu olevan sitkeästi sitä mieltä, että kaikki pahimmat exän parisuhdemokat pitää lätkäistä yhteisten lasten naamalle. Se on ihan oikeasti todella julmaa, enkä tajua miten yksikään rakastava vanhempi voi toimia ja ajatella niin. Siinä viha ja katkeruus menee äidinrakkauden edelle.

Ikätasoisesri mutta täällä joku pettämisen salaamista lapsilta ajava kirjoittaja joka haluaa että edes teini-ikäiselle lapselle ei asiasta kerrota.

No ei minusta kuulukaan itse kertoa. Eri juttu jos muuten tajuavat ja erikseen kysyvät. Silloinkin minusta vastuullinen vanhempi vastaa, että ne on meidän välisiä juttuja eikä niiden pitäisi vaikuttaa teidän suhteeseen. Se että se on ihan okei tykätä molemmista vanhemmista, vaikka heidän keskinäinen suhteensa meni pieleen.

Eli salataan asia lapsilta hautaan saakka. Hyvin sä vedät! 😉

Siis mitä ihmeen salaamista se on? Ei vaan kuulu lapsille eikä pitäisi vaikuttaa heidän ja vanhemman väliseen suhteeseen.

Sä saat tietenkin ajatella noin mutta kannattaa tiedostaa ja hyväksyä kitisemättä että tuo sun ajatus on reunalla. Normaali tapa on toinen.

Jaa, minun kokemukseni on kyllä vähän erilainen. Minusta sivistyneet ihmiset osaavat hoitaa eronsa kaatamatta sitä lasten niskaan. Eikä tämä ajattelu ole sellaisten ihmisten parissa vähemmistössä vaan enemmistössä. Tätä ketjua lukiessani lähinnä yllätyin, että voiko näin moni oikeasti olla tuota mieltä, että lapset on okei sotkea vanhempien eroriitoihin. Kannattaisikohan kysyä joltain perheterapeutilta mikä on heidän mielestään lasten kannalta paras tapa hoitaa ero.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sarjapettäjä ei näe mitäää välimuotoja. Vain hänen oikeus. Josta ei lapsille tai puolisolle puhuta.

Lapset nyt ei edelleenkään tähän liity. Aikuisten parisuhde ja seksielämä.

Täällä menee nyt ehkä eri näkemykset sekaisin. Tottakai lapsen ikä vaikuttaa siihen, miten erosta ja sen syistä kerrotaan. Pieni lapsi nyt ei välttämättä tiedolla toisen vanhemman panoseikkailuista tee yhtään mitään, mutta teinit rupeavat jo tajuamaan ja heillä voi olla omiakin suhdedraamoja ja samaistumispintaa. Aikuiset nuoret jo ymmärtävät myös elämän reaaliteetteja, ehkä on kokemustakin, pitäiskö siis tieto pettämisestä viedä mukanaan hautaan. Aika helposti lapsi sen huomaa, oli minkä ikäinen tahansa, että toisella vanhemmalla on uusi kumppani heti kun vanhemmat erosivat, siis jos salasuhde ja läpsystä vaihto. Sitten kun tietää enemmän seksistä, osaa viimeistään laskea 1 + 1. -eri

Joo ymmärrän, ja nämä onkin minusta vähän eri tilanteita. Joku kirjoittaja vaan tuntuu olevan sitkeästi sitä mieltä, että kaikki pahimmat exän parisuhdemokat pitää lätkäistä yhteisten lasten naamalle. Se on ihan oikeasti todella julmaa, enkä tajua miten yksikään rakastava vanhempi voi toimia ja ajatella niin. Siinä viha ja katkeruus menee äidinrakkauden edelle.

Jos olet se kostofantasioista kirjoitteleva, niin keksit kyllä tuon oletuksen ihan omasta päästäsi. Mielestäni täällä on on ollut koko ajan selvää, että on tarkoitettu lainaamasi viestin kaltaista tilannetta. Lähinnä vastustettu sitä, että petetty joutuisi kantamaan seurauksistakin vielä sen suuremman palasen, esim. hänen syyllistäminen/syyllistyminen siitä että kehtasi ottaa pettämisen jälkeen eron. Onko se sitten reilua, että lapsi on mahdollisesti katkera sille osapuolelle, joka sen lopullisen eron haki koska ei tiedä tälle todellista syytä?

Jopa pettämisestä voisi kertoa ikätasoisesti, jos tarve on. Samalla tavallahan niistä eronneiden vanhempien kumppaneistakin pienille lapsille kerrotaan. Eihän niistäkään kerrota lapsille minään uusina panoina, tai intiimielämää tuoda mitenkään yksityiskohtaisesti esille, mutta silti tehdään se ero ettei kyseessä ole vain samanlainen ystävä, kuin koulukaverin vanhempi on, joka käy välillä hänkin kylässä.

Ei lasten edes kuuluisi "syyttää" erosta ketään. Siinä on jo menty pitkälle metsään, jos lapsille on syötetty ajatus, että erossa pitää valita puolensa ja syyttää toista vanhempaa. Ja sitten lopulta kumpikin kilpaa mustamaalaa toista, että enhän minä mutta kun se toinen. Tosi hyvä kasvuympäristö lapsille.

Ah, kuinka tunkkainen vastuunpakoiljan ajatuspieru.