Lue keskustelun säännöt.
Antaisitko pettämisen anteeksi?
Kommentit (756)
Oksettavin ilmestys on uhriutuva pettäjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helppoa tietysti olisi nyt sanoa, että tietenkään en antaisi anteeksi ja että ero tulisi välittömästi, jos puoliso pettäisi.
Mutta jos oikeasti joutuisi sellaisen tilanteen eteen, että puoliso paljastuisi pettäjäksi? Koko yhteinen elämä pitäisi lopettaa, koko yhteinen omaisuus jakaa, yhteinen talo myydä, kun yksinkään sitä ei ole varaa pitää. No, kaikki tämä vielä menisi, voisin kyllä muuttaa omakotitalosta vuokrakaksioon ja luultavasti viihtyisin sielläkin ihan ok.
Mutta ehkä se kaikkein pahin: ruveta tekemään tiliä eron syistä vanhemmille, sisaruksille, ystäville... Kertoa yksityisasioitani kaikille: että nyt tuli ero, kun puoliso kävi vieraissa. Ja on naiivia väittää, että ei se kenellekään kuuluisi ja ettei kenellekään tarvitsisi mitään selityksiä antaa. Ei erosta voi selvitä selittämättä mitään läheisille, sanomalla vain, että ei se teille kuulu ja he olisivat vain, että "ahaa, okei".
Joten, saattaisin hyvinkin antaa pettämisen anteeksi vain ns. säilyttääkseni yksityisyyteni. Tiedän, se olisi täysin hullu syy, ehkä pahin mahdollinen syy jatkaa yhdessä, eikä sitä pitäisi missään nimessä tehdä. Ja kuten sanottu, helppohan se nyt on sanoa. Mutta, jos tulisi se tosipaikka eteen... Mitäs sitten?
Ei ole mitään naiivia siinä, että sanoo ettei asia kuulu muille. Jos olis jotain pakko sanoa, sanoisin että sovittamattomat erimielisyydet tai että se on meidän asia. En kyllä muutenkaan tilitä elämääni sukulaisille. Kaikki eivät ole niin läheisiä suvun kanssa.
Eivät tietenkään kaikki ole ja silloinhan se onkin helppoa, kun ei mitään tarvitse kenellekään selittää. Mutta silloin jos ollaan läheisiä ja tekemisissä ja puolisokin on läheinen sukulaisten kanssa, niin se onkin jo paljon vaikeampaa.
En kyllä ymmärrä ,miksi olisi vaikea sanoa sukulaisille ,että äijä perkkele petti ja heitin sen pellolle.
En minäkään, itse kerroin kaikille kummankin sukulaisille ja ystäville että äijä petti. Pettäjä ei ansaitse mitään yksityisyyttä ja on oikein, että lähipiiri tietää minkälainen niljake on kyseessä, itsepähän on tilanteensa aiheuttanut joten vastatkoon myös paskamyrskystä.
Omista teoistaan pitää pystyä kantamaan vastuu. Joskus jopa loppuelämänsä.
Kyllä, mutta se pettäjän vastuu on kumppanille, ei ulkopuolisille.
Ja lapsille myös jos niitä sattuu olemaan. Lapset eivät unohda koskaan vanhempiensa pahoja ja itsekkäitä tekoja.
Miten ne lapset kuulee pettämisestä? Ei vanhempien seksielämä kuulu lapsille millään tavalla. Kyllä vastuu on silloin sillä vanhemmalla, joka kaataa pahan olonsa lasten niskaan.
No kyllä mä vaan eskarilaisena tiesin, että isä reissumatkoillaan oli pettänyt ja tuonut meidän ollessa mökillä naisia kotiinkin, kun löytyi hiuksia ja esineitä. Äiti sai isän ulos asunnostaan vasta poliisin suorittamalla häädöllä, ei sekään jäänyt multa huomaamatta. Ja kyllä äiti ihan asiasta kertoi, että isä harrasti pettämistä, aikuisena isä on myöntänyt sen itsekin. Kyllä lapsen täytyy saada tietää mitä vanhempansa on tehnyt.
Miksi ihmeessä tarvitsisi? Ei se kuulu lapsille. Ja sellainen on rajaton vanhempi, joka kaataa näitä lasten niskaan.
Rajaton on se vanhempi joka salasuhteilee.
Eikä ole. Vanhempien seksielämä tai parisuhde ei kuulu lapsille. Piste. Te, jotka kaadatte oman katkeruutenne lasten harteille aiheutatte heille elinikäiset traumat. Menkää terapiaan itkemään sitä petetyksi tulemista, älkää herranisä lapsille sitä purkako.
Kyllä se nimenomaan kuuluu, kun riidellään sadan desibelin äänenvoimakkuudella pettämisistä.
Se on tietysti eri asia. Samoin se, jos lapsi saa muuta kautta tietää. Mutta jotkut täällä ilmeisesti puolustelee viattoman lapsen käyttämistä terapeuttina ja jätesankona, kun onhan se oikein sille kamalalle pettäjälle että lapsi saa kuulla toisen vanhemman pahuudesta. Eli lapsi on pelkkä koston väline, lapsesta itsestään viis.
Ei tietenkään. Mutta valheessa ei lasta saa pitää. Totuus ja rehellisyys alusta lähtien.
Ei ole kauhean hyvä malli parisuhteesta, jos hyssytellään, painetaan villaisella, pidetään kulissia yllä. Totuus pöytään. Sen totuuden voi kertoa neutraalisti, ei tarvitse haukkua toista nilviäiseksi.
Lapselle ei saa opettaa mallia kulissiperheestä jossa vaikeat asiat laitetaan maton alle. Eli kyllä totuus asiasta jonka seuraus on lapsen selkäreppuelämä on sen aiheuttajan eli pettäjän pystyttävä lapselle rehellisesti ja kiertelemättä sanomaan ilman mitään petetyn syyllistämistä mistään.
Ei. Älä kiusaa lapsiasi. Lapselle riittää tieto siitä ettei isä ja äiti enää halua olla yhdessä, ja että vika ei ole lapsessa. En ymmärrä millainen ihminen sisällyttää omaan kostofantaisaansa viattomat lapset.
Mitä ylipäätään lapsi tekee tiedolla että toinen vanhemmista on pettänyt toista? Mitä jos lapsi kysyy millä tavalla pettänyt? Sittenkö kerrotaan miten penis meni emättimeen? Vai siinäkö sitten aletaan kainostella eikä tarvikaan kertoa totuutta? Huomaa että aika harvalla on ymmärrystä psykologiasta, ja vielä harvemmalta puuttuu täysin oleellinen tieto lasten psykologiasta. Koskaan ei esim. perheterapeutti ohjaa asiakkaitaan kertomaan lapsille lasta vahingoittavaa tietoa "totuuden nimissä"', vaan terapeutti ohjaa vanhempia kertomaan että isä ja äiti eivät enää voi asua yhdessä, ja ettei syy ole lapsessa.
Vai että kostofantasioissa. Minusta sinun suhtautuminen ja mukatietäminen toisten motiiveista on paljon haitallisempaa, kuin asia jonka puolesta vaahtoat.
Näin se kalikka kalahti ;) Mietihän nyt tarkkaan omia motiivejasi, ja suojele lapsiasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helppoa tietysti olisi nyt sanoa, että tietenkään en antaisi anteeksi ja että ero tulisi välittömästi, jos puoliso pettäisi.
Mutta jos oikeasti joutuisi sellaisen tilanteen eteen, että puoliso paljastuisi pettäjäksi? Koko yhteinen elämä pitäisi lopettaa, koko yhteinen omaisuus jakaa, yhteinen talo myydä, kun yksinkään sitä ei ole varaa pitää. No, kaikki tämä vielä menisi, voisin kyllä muuttaa omakotitalosta vuokrakaksioon ja luultavasti viihtyisin sielläkin ihan ok.
Mutta ehkä se kaikkein pahin: ruveta tekemään tiliä eron syistä vanhemmille, sisaruksille, ystäville... Kertoa yksityisasioitani kaikille: että nyt tuli ero, kun puoliso kävi vieraissa. Ja on naiivia väittää, että ei se kenellekään kuuluisi ja ettei kenellekään tarvitsisi mitään selityksiä antaa. Ei erosta voi selvitä selittämättä mitään läheisille, sanomalla vain, että ei se teille kuulu ja he olisivat vain, että "ahaa, okei".
Joten, saattaisin hyvinkin antaa pettämisen anteeksi vain ns. säilyttääkseni yksityisyyteni. Tiedän, se olisi täysin hullu syy, ehkä pahin mahdollinen syy jatkaa yhdessä, eikä sitä pitäisi missään nimessä tehdä. Ja kuten sanottu, helppohan se nyt on sanoa. Mutta, jos tulisi se tosipaikka eteen... Mitäs sitten?
Ei ole mitään naiivia siinä, että sanoo ettei asia kuulu muille. Jos olis jotain pakko sanoa, sanoisin että sovittamattomat erimielisyydet tai että se on meidän asia. En kyllä muutenkaan tilitä elämääni sukulaisille. Kaikki eivät ole niin läheisiä suvun kanssa.
Eivät tietenkään kaikki ole ja silloinhan se onkin helppoa, kun ei mitään tarvitse kenellekään selittää. Mutta silloin jos ollaan läheisiä ja tekemisissä ja puolisokin on läheinen sukulaisten kanssa, niin se onkin jo paljon vaikeampaa.
En kyllä ymmärrä ,miksi olisi vaikea sanoa sukulaisille ,että äijä perkkele petti ja heitin sen pellolle.
En minäkään, itse kerroin kaikille kummankin sukulaisille ja ystäville että äijä petti. Pettäjä ei ansaitse mitään yksityisyyttä ja on oikein, että lähipiiri tietää minkälainen niljake on kyseessä, itsepähän on tilanteensa aiheuttanut joten vastatkoon myös paskamyrskystä.
Omista teoistaan pitää pystyä kantamaan vastuu. Joskus jopa loppuelämänsä.
Kyllä, mutta se pettäjän vastuu on kumppanille, ei ulkopuolisille.
Ja lapsille myös jos niitä sattuu olemaan. Lapset eivät unohda koskaan vanhempiensa pahoja ja itsekkäitä tekoja.
Miten ne lapset kuulee pettämisestä? Ei vanhempien seksielämä kuulu lapsille millään tavalla. Kyllä vastuu on silloin sillä vanhemmalla, joka kaataa pahan olonsa lasten niskaan.
No kyllä mä vaan eskarilaisena tiesin, että isä reissumatkoillaan oli pettänyt ja tuonut meidän ollessa mökillä naisia kotiinkin, kun löytyi hiuksia ja esineitä. Äiti sai isän ulos asunnostaan vasta poliisin suorittamalla häädöllä, ei sekään jäänyt multa huomaamatta. Ja kyllä äiti ihan asiasta kertoi, että isä harrasti pettämistä, aikuisena isä on myöntänyt sen itsekin. Kyllä lapsen täytyy saada tietää mitä vanhempansa on tehnyt.
Miksi ihmeessä tarvitsisi? Ei se kuulu lapsille. Ja sellainen on rajaton vanhempi, joka kaataa näitä lasten niskaan.
Kyllä se nyt vaan kuuluu lapselle miten hänen perhettään kohdellaan. Päätöksiä lapsi ei tietenkään voi tehdä, mutta se kuuluu lapselle yhtälailla kuin esimerkiksi tieto tulipalossa tuhoutuneesta kotitalosta. Mutta ymmärrän että on vaikea selittää sille lapselle omaa vastuuttomuuttaan.
Niin, lapselle kerrotaa nettä tlo paloi, mutta ei sitä että isäsi sytytti sen samalla kuin onanoi tyynyllesi, ei,vaikka se olisi miten totta. Sama asia erosta, lapsille kerrotaan että ero tulee, se riittää.
Lapselle kerrotaan totuus. Isä tykkää jostain muusta naisesta enemmän kuin tästä perheestä ja siksi rikkoo tämän perheen ja aloittaa toisen naisen kanssa alusta. Voitte poiketa joka toinen viikonloppu pari päivää.
Vai kerrtotaanko että äitinne ei halua että näette isäänne useammin, koska äitinne haluaa teistä enemmän rahaa isältä. Kerrotaanko että äitinne on valmis työntämään teidät suden suuhun saadakseen kostonsa.
Kerrotaanko mitä se äitykkä teki isälle suhteen aikana, miksi se isä joutui lopulta eroamaan?
Että kerrotaanko koko totuus sitten myös, vai vain sinun etuasi palvelevat palat?
Niinpä.
Mikä sulla on hätänä? Oikeasti nyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helppoa tietysti olisi nyt sanoa, että tietenkään en antaisi anteeksi ja että ero tulisi välittömästi, jos puoliso pettäisi.
Mutta jos oikeasti joutuisi sellaisen tilanteen eteen, että puoliso paljastuisi pettäjäksi? Koko yhteinen elämä pitäisi lopettaa, koko yhteinen omaisuus jakaa, yhteinen talo myydä, kun yksinkään sitä ei ole varaa pitää. No, kaikki tämä vielä menisi, voisin kyllä muuttaa omakotitalosta vuokrakaksioon ja luultavasti viihtyisin sielläkin ihan ok.
Mutta ehkä se kaikkein pahin: ruveta tekemään tiliä eron syistä vanhemmille, sisaruksille, ystäville... Kertoa yksityisasioitani kaikille: että nyt tuli ero, kun puoliso kävi vieraissa. Ja on naiivia väittää, että ei se kenellekään kuuluisi ja ettei kenellekään tarvitsisi mitään selityksiä antaa. Ei erosta voi selvitä selittämättä mitään läheisille, sanomalla vain, että ei se teille kuulu ja he olisivat vain, että "ahaa, okei".
Joten, saattaisin hyvinkin antaa pettämisen anteeksi vain ns. säilyttääkseni yksityisyyteni. Tiedän, se olisi täysin hullu syy, ehkä pahin mahdollinen syy jatkaa yhdessä, eikä sitä pitäisi missään nimessä tehdä. Ja kuten sanottu, helppohan se nyt on sanoa. Mutta, jos tulisi se tosipaikka eteen... Mitäs sitten?
Ei ole mitään naiivia siinä, että sanoo ettei asia kuulu muille. Jos olis jotain pakko sanoa, sanoisin että sovittamattomat erimielisyydet tai että se on meidän asia. En kyllä muutenkaan tilitä elämääni sukulaisille. Kaikki eivät ole niin läheisiä suvun kanssa.
Eivät tietenkään kaikki ole ja silloinhan se onkin helppoa, kun ei mitään tarvitse kenellekään selittää. Mutta silloin jos ollaan läheisiä ja tekemisissä ja puolisokin on läheinen sukulaisten kanssa, niin se onkin jo paljon vaikeampaa.
En kyllä ymmärrä ,miksi olisi vaikea sanoa sukulaisille ,että äijä perkkele petti ja heitin sen pellolle.
En minäkään, itse kerroin kaikille kummankin sukulaisille ja ystäville että äijä petti. Pettäjä ei ansaitse mitään yksityisyyttä ja on oikein, että lähipiiri tietää minkälainen niljake on kyseessä, itsepähän on tilanteensa aiheuttanut joten vastatkoon myös paskamyrskystä.
Omista teoistaan pitää pystyä kantamaan vastuu. Joskus jopa loppuelämänsä.
Kyllä, mutta se pettäjän vastuu on kumppanille, ei ulkopuolisille.
Ja lapsille myös jos niitä sattuu olemaan. Lapset eivät unohda koskaan vanhempiensa pahoja ja itsekkäitä tekoja.
Miten ne lapset kuulee pettämisestä? Ei vanhempien seksielämä kuulu lapsille millään tavalla. Kyllä vastuu on silloin sillä vanhemmalla, joka kaataa pahan olonsa lasten niskaan.
No kyllä mä vaan eskarilaisena tiesin, että isä reissumatkoillaan oli pettänyt ja tuonut meidän ollessa mökillä naisia kotiinkin, kun löytyi hiuksia ja esineitä. Äiti sai isän ulos asunnostaan vasta poliisin suorittamalla häädöllä, ei sekään jäänyt multa huomaamatta. Ja kyllä äiti ihan asiasta kertoi, että isä harrasti pettämistä, aikuisena isä on myöntänyt sen itsekin. Kyllä lapsen täytyy saada tietää mitä vanhempansa on tehnyt.
Miksi ihmeessä tarvitsisi? Ei se kuulu lapsille. Ja sellainen on rajaton vanhempi, joka kaataa näitä lasten niskaan.
Kyllä se nyt vaan kuuluu lapselle miten hänen perhettään kohdellaan. Päätöksiä lapsi ei tietenkään voi tehdä, mutta se kuuluu lapselle yhtälailla kuin esimerkiksi tieto tulipalossa tuhoutuneesta kotitalosta. Mutta ymmärrän että on vaikea selittää sille lapselle omaa vastuuttomuuttaan.
Niin, lapselle kerrotaa nettä tlo paloi, mutta ei sitä että isäsi sytytti sen samalla kuin onanoi tyynyllesi, ei,vaikka se olisi miten totta. Sama asia erosta, lapsille kerrotaan että ero tulee, se riittää.
Lapselle kerrotaan totuus. Isä tykkää jostain muusta naisesta enemmän kuin tästä perheestä ja siksi rikkoo tämän perheen ja aloittaa toisen naisen kanssa alusta. Voitte poiketa joka toinen viikonloppu pari päivää.
Vai kerrtotaanko että äitinne ei halua että näette isäänne useammin, koska äitinne haluaa teistä enemmän rahaa isältä. Kerrotaanko että äitinne on valmis työntämään teidät suden suuhun saadakseen kostonsa.
Kerrotaanko mitä se äitykkä teki isälle suhteen aikana, miksi se isä joutui lopulta eroamaan?
Että kerrotaanko koko totuus sitten myös, vai vain sinun etuasi palvelevat palat?
Niinpä.
Kerrotaan vaan, jos se on totuus. Lapsia kiinnostaa totuus, kaikki tulee ilmi kuitenkin jossain vaiheessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina joku jaksaa hokea kerran pettäjä aina pettäjä. Mustavalkoisesti ajattelevat ihmiset ovat vain melko yksinkertaisia. Tai nuoria.
Minä olen pettänyt kerran enkä koskaan enää uudelleen. Ja tästä olen 100% varma koska kysymys on itsestäni.
Sitä ennen mieheni petti minut, jättämällä minut henkisesti yksin avioliitossa. Tein töitä korjatakseni asian mutta hän ei kiinnostunut. Lopulta tuli tilaisuus saada hyväksyntää ja seksiä ja tartuin siihen. Otin eron alle vuoden kuluttua tästä.
Joku joka maanisesti vihaa ja syyttää kaikesta pettäjiä sanoo tähän miksen jättänyt miestä ennenkuin petin, mihin minä voin esittää vastakysymyksen miksei mieheni jättänyt minua ennenkun alkoi kohdella kuin kynnysmattoa?
Maailma ei ole mustavalkoinen.
Maailma on mustavalkoinen. SInä olet pettänyt eli olet pettäjä. Se ei selityksillä muuksi muutu. Toivottavasti miehesi edes heitti sinut ulos.
Kun kasvat aikuiseksi huomaat ettei ole, ja kyllä, olen kerran pettänyt mutta en petä koskaan uudelleen. Minä otin eron, ei mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helppoa tietysti olisi nyt sanoa, että tietenkään en antaisi anteeksi ja että ero tulisi välittömästi, jos puoliso pettäisi.
Mutta jos oikeasti joutuisi sellaisen tilanteen eteen, että puoliso paljastuisi pettäjäksi? Koko yhteinen elämä pitäisi lopettaa, koko yhteinen omaisuus jakaa, yhteinen talo myydä, kun yksinkään sitä ei ole varaa pitää. No, kaikki tämä vielä menisi, voisin kyllä muuttaa omakotitalosta vuokrakaksioon ja luultavasti viihtyisin sielläkin ihan ok.
Mutta ehkä se kaikkein pahin: ruveta tekemään tiliä eron syistä vanhemmille, sisaruksille, ystäville... Kertoa yksityisasioitani kaikille: että nyt tuli ero, kun puoliso kävi vieraissa. Ja on naiivia väittää, että ei se kenellekään kuuluisi ja ettei kenellekään tarvitsisi mitään selityksiä antaa. Ei erosta voi selvitä selittämättä mitään läheisille, sanomalla vain, että ei se teille kuulu ja he olisivat vain, että "ahaa, okei".
Joten, saattaisin hyvinkin antaa pettämisen anteeksi vain ns. säilyttääkseni yksityisyyteni. Tiedän, se olisi täysin hullu syy, ehkä pahin mahdollinen syy jatkaa yhdessä, eikä sitä pitäisi missään nimessä tehdä. Ja kuten sanottu, helppohan se nyt on sanoa. Mutta, jos tulisi se tosipaikka eteen... Mitäs sitten?
Ei ole mitään naiivia siinä, että sanoo ettei asia kuulu muille. Jos olis jotain pakko sanoa, sanoisin että sovittamattomat erimielisyydet tai että se on meidän asia. En kyllä muutenkaan tilitä elämääni sukulaisille. Kaikki eivät ole niin läheisiä suvun kanssa.
Eivät tietenkään kaikki ole ja silloinhan se onkin helppoa, kun ei mitään tarvitse kenellekään selittää. Mutta silloin jos ollaan läheisiä ja tekemisissä ja puolisokin on läheinen sukulaisten kanssa, niin se onkin jo paljon vaikeampaa.
En kyllä ymmärrä ,miksi olisi vaikea sanoa sukulaisille ,että äijä perkkele petti ja heitin sen pellolle.
En minäkään, itse kerroin kaikille kummankin sukulaisille ja ystäville että äijä petti. Pettäjä ei ansaitse mitään yksityisyyttä ja on oikein, että lähipiiri tietää minkälainen niljake on kyseessä, itsepähän on tilanteensa aiheuttanut joten vastatkoon myös paskamyrskystä.
Omista teoistaan pitää pystyä kantamaan vastuu. Joskus jopa loppuelämänsä.
Kyllä, mutta se pettäjän vastuu on kumppanille, ei ulkopuolisille.
Ja lapsille myös jos niitä sattuu olemaan. Lapset eivät unohda koskaan vanhempiensa pahoja ja itsekkäitä tekoja.
Miten ne lapset kuulee pettämisestä? Ei vanhempien seksielämä kuulu lapsille millään tavalla. Kyllä vastuu on silloin sillä vanhemmalla, joka kaataa pahan olonsa lasten niskaan.
No kyllä mä vaan eskarilaisena tiesin, että isä reissumatkoillaan oli pettänyt ja tuonut meidän ollessa mökillä naisia kotiinkin, kun löytyi hiuksia ja esineitä. Äiti sai isän ulos asunnostaan vasta poliisin suorittamalla häädöllä, ei sekään jäänyt multa huomaamatta. Ja kyllä äiti ihan asiasta kertoi, että isä harrasti pettämistä, aikuisena isä on myöntänyt sen itsekin. Kyllä lapsen täytyy saada tietää mitä vanhempansa on tehnyt.
Miksi ihmeessä tarvitsisi? Ei se kuulu lapsille. Ja sellainen on rajaton vanhempi, joka kaataa näitä lasten niskaan.
Rajaton on se vanhempi joka salasuhteilee.
Eikä ole. Vanhempien seksielämä tai parisuhde ei kuulu lapsille. Piste. Te, jotka kaadatte oman katkeruutenne lasten harteille aiheutatte heille elinikäiset traumat. Menkää terapiaan itkemään sitä petetyksi tulemista, älkää herranisä lapsille sitä purkako.
Kyllä se nimenomaan kuuluu, kun riidellään sadan desibelin äänenvoimakkuudella pettämisistä.
Se on tietysti eri asia. Samoin se, jos lapsi saa muuta kautta tietää. Mutta jotkut täällä ilmeisesti puolustelee viattoman lapsen käyttämistä terapeuttina ja jätesankona, kun onhan se oikein sille kamalalle pettäjälle että lapsi saa kuulla toisen vanhemman pahuudesta. Eli lapsi on pelkkä koston väline, lapsesta itsestään viis.
Ei tietenkään. Mutta valheessa ei lasta saa pitää. Totuus ja rehellisyys alusta lähtien.
Ei ole kauhean hyvä malli parisuhteesta, jos hyssytellään, painetaan villaisella, pidetään kulissia yllä. Totuus pöytään. Sen totuuden voi kertoa neutraalisti, ei tarvitse haukkua toista nilviäiseksi.
Lapselle ei saa opettaa mallia kulissiperheestä jossa vaikeat asiat laitetaan maton alle. Eli kyllä totuus asiasta jonka seuraus on lapsen selkäreppuelämä on sen aiheuttajan eli pettäjän pystyttävä lapselle rehellisesti ja kiertelemättä sanomaan ilman mitään petetyn syyllistämistä mistään.
Ei. Älä kiusaa lapsiasi. Lapselle riittää tieto siitä ettei isä ja äiti enää halua olla yhdessä, ja että vika ei ole lapsessa. En ymmärrä millainen ihminen sisällyttää omaan kostofantaisaansa viattomat lapset.
Mitä ylipäätään lapsi tekee tiedolla että toinen vanhemmista on pettänyt toista? Mitä jos lapsi kysyy millä tavalla pettänyt? Sittenkö kerrotaan miten penis meni emättimeen? Vai siinäkö sitten aletaan kainostella eikä tarvikaan kertoa totuutta? Huomaa että aika harvalla on ymmärrystä psykologiasta, ja vielä harvemmalta puuttuu täysin oleellinen tieto lasten psykologiasta. Koskaan ei esim. perheterapeutti ohjaa asiakkaitaan kertomaan lapsille lasta vahingoittavaa tietoa "totuuden nimissä"', vaan terapeutti ohjaa vanhempia kertomaan että isä ja äiti eivät enää voi asua yhdessä, ja ettei syy ole lapsessa.
Vai että kostofantasioissa. Minusta sinun suhtautuminen ja mukatietäminen toisten motiiveista on paljon haitallisempaa, kuin asia jonka puolesta vaahtoat.
Näin se kalikka kalahti ;) Mietihän nyt tarkkaan omia motiivejasi, ja suojele lapsiasi.
Pyydät siis lapsiin vedoten suojelemaan itseäsi eli pettäjää. Varsinaista röyhkeyttä! Mutta mitä muuta pettäjältä voisi odottaa,
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helppoa tietysti olisi nyt sanoa, että tietenkään en antaisi anteeksi ja että ero tulisi välittömästi, jos puoliso pettäisi.
Mutta jos oikeasti joutuisi sellaisen tilanteen eteen, että puoliso paljastuisi pettäjäksi? Koko yhteinen elämä pitäisi lopettaa, koko yhteinen omaisuus jakaa, yhteinen talo myydä, kun yksinkään sitä ei ole varaa pitää. No, kaikki tämä vielä menisi, voisin kyllä muuttaa omakotitalosta vuokrakaksioon ja luultavasti viihtyisin sielläkin ihan ok.
Mutta ehkä se kaikkein pahin: ruveta tekemään tiliä eron syistä vanhemmille, sisaruksille, ystäville... Kertoa yksityisasioitani kaikille: että nyt tuli ero, kun puoliso kävi vieraissa. Ja on naiivia väittää, että ei se kenellekään kuuluisi ja ettei kenellekään tarvitsisi mitään selityksiä antaa. Ei erosta voi selvitä selittämättä mitään läheisille, sanomalla vain, että ei se teille kuulu ja he olisivat vain, että "ahaa, okei".
Joten, saattaisin hyvinkin antaa pettämisen anteeksi vain ns. säilyttääkseni yksityisyyteni. Tiedän, se olisi täysin hullu syy, ehkä pahin mahdollinen syy jatkaa yhdessä, eikä sitä pitäisi missään nimessä tehdä. Ja kuten sanottu, helppohan se nyt on sanoa. Mutta, jos tulisi se tosipaikka eteen... Mitäs sitten?
Ei ole mitään naiivia siinä, että sanoo ettei asia kuulu muille. Jos olis jotain pakko sanoa, sanoisin että sovittamattomat erimielisyydet tai että se on meidän asia. En kyllä muutenkaan tilitä elämääni sukulaisille. Kaikki eivät ole niin läheisiä suvun kanssa.
Eivät tietenkään kaikki ole ja silloinhan se onkin helppoa, kun ei mitään tarvitse kenellekään selittää. Mutta silloin jos ollaan läheisiä ja tekemisissä ja puolisokin on läheinen sukulaisten kanssa, niin se onkin jo paljon vaikeampaa.
En kyllä ymmärrä ,miksi olisi vaikea sanoa sukulaisille ,että äijä perkkele petti ja heitin sen pellolle.
En minäkään, itse kerroin kaikille kummankin sukulaisille ja ystäville että äijä petti. Pettäjä ei ansaitse mitään yksityisyyttä ja on oikein, että lähipiiri tietää minkälainen niljake on kyseessä, itsepähän on tilanteensa aiheuttanut joten vastatkoon myös paskamyrskystä.
Omista teoistaan pitää pystyä kantamaan vastuu. Joskus jopa loppuelämänsä.
Kyllä, mutta se pettäjän vastuu on kumppanille, ei ulkopuolisille.
Ja lapsille myös jos niitä sattuu olemaan. Lapset eivät unohda koskaan vanhempiensa pahoja ja itsekkäitä tekoja.
Miten ne lapset kuulee pettämisestä? Ei vanhempien seksielämä kuulu lapsille millään tavalla. Kyllä vastuu on silloin sillä vanhemmalla, joka kaataa pahan olonsa lasten niskaan.
No kyllä mä vaan eskarilaisena tiesin, että isä reissumatkoillaan oli pettänyt ja tuonut meidän ollessa mökillä naisia kotiinkin, kun löytyi hiuksia ja esineitä. Äiti sai isän ulos asunnostaan vasta poliisin suorittamalla häädöllä, ei sekään jäänyt multa huomaamatta. Ja kyllä äiti ihan asiasta kertoi, että isä harrasti pettämistä, aikuisena isä on myöntänyt sen itsekin. Kyllä lapsen täytyy saada tietää mitä vanhempansa on tehnyt.
Miksi ihmeessä tarvitsisi? Ei se kuulu lapsille. Ja sellainen on rajaton vanhempi, joka kaataa näitä lasten niskaan.
Kyllä se nyt vaan kuuluu lapselle miten hänen perhettään kohdellaan. Päätöksiä lapsi ei tietenkään voi tehdä, mutta se kuuluu lapselle yhtälailla kuin esimerkiksi tieto tulipalossa tuhoutuneesta kotitalosta. Mutta ymmärrän että on vaikea selittää sille lapselle omaa vastuuttomuuttaan.
Niin, lapselle kerrotaa nettä tlo paloi, mutta ei sitä että isäsi sytytti sen samalla kuin onanoi tyynyllesi, ei,vaikka se olisi miten totta. Sama asia erosta, lapsille kerrotaan että ero tulee, se riittää.
Lapselle kerrotaan totuus. Isä tykkää jostain muusta naisesta enemmän kuin tästä perheestä ja siksi rikkoo tämän perheen ja aloittaa toisen naisen kanssa alusta. Voitte poiketa joka toinen viikonloppu pari päivää.
Vai kerrtotaanko että äitinne ei halua että näette isäänne useammin, koska äitinne haluaa teistä enemmän rahaa isältä. Kerrotaanko että äitinne on valmis työntämään teidät suden suuhun saadakseen kostonsa.
Kerrotaanko mitä se äitykkä teki isälle suhteen aikana, miksi se isä joutui lopulta eroamaan?
Että kerrotaanko koko totuus sitten myös, vai vain sinun etuasi palvelevat palat?
Niinpä.
Mikä sulla on hätänä? Oikeasti nyt.
Pettäjää pelottaa. Uusi suhde ei kestäkään, lapset hylkää ja edessä pitkä ja yksinäinen vanhuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helppoa tietysti olisi nyt sanoa, että tietenkään en antaisi anteeksi ja että ero tulisi välittömästi, jos puoliso pettäisi.
Mutta jos oikeasti joutuisi sellaisen tilanteen eteen, että puoliso paljastuisi pettäjäksi? Koko yhteinen elämä pitäisi lopettaa, koko yhteinen omaisuus jakaa, yhteinen talo myydä, kun yksinkään sitä ei ole varaa pitää. No, kaikki tämä vielä menisi, voisin kyllä muuttaa omakotitalosta vuokrakaksioon ja luultavasti viihtyisin sielläkin ihan ok.
Mutta ehkä se kaikkein pahin: ruveta tekemään tiliä eron syistä vanhemmille, sisaruksille, ystäville... Kertoa yksityisasioitani kaikille: että nyt tuli ero, kun puoliso kävi vieraissa. Ja on naiivia väittää, että ei se kenellekään kuuluisi ja ettei kenellekään tarvitsisi mitään selityksiä antaa. Ei erosta voi selvitä selittämättä mitään läheisille, sanomalla vain, että ei se teille kuulu ja he olisivat vain, että "ahaa, okei".
Joten, saattaisin hyvinkin antaa pettämisen anteeksi vain ns. säilyttääkseni yksityisyyteni. Tiedän, se olisi täysin hullu syy, ehkä pahin mahdollinen syy jatkaa yhdessä, eikä sitä pitäisi missään nimessä tehdä. Ja kuten sanottu, helppohan se nyt on sanoa. Mutta, jos tulisi se tosipaikka eteen... Mitäs sitten?
Ei ole mitään naiivia siinä, että sanoo ettei asia kuulu muille. Jos olis jotain pakko sanoa, sanoisin että sovittamattomat erimielisyydet tai että se on meidän asia. En kyllä muutenkaan tilitä elämääni sukulaisille. Kaikki eivät ole niin läheisiä suvun kanssa.
Eivät tietenkään kaikki ole ja silloinhan se onkin helppoa, kun ei mitään tarvitse kenellekään selittää. Mutta silloin jos ollaan läheisiä ja tekemisissä ja puolisokin on läheinen sukulaisten kanssa, niin se onkin jo paljon vaikeampaa.
En kyllä ymmärrä ,miksi olisi vaikea sanoa sukulaisille ,että äijä perkkele petti ja heitin sen pellolle.
En minäkään, itse kerroin kaikille kummankin sukulaisille ja ystäville että äijä petti. Pettäjä ei ansaitse mitään yksityisyyttä ja on oikein, että lähipiiri tietää minkälainen niljake on kyseessä, itsepähän on tilanteensa aiheuttanut joten vastatkoon myös paskamyrskystä.
Omista teoistaan pitää pystyä kantamaan vastuu. Joskus jopa loppuelämänsä.
Kyllä, mutta se pettäjän vastuu on kumppanille, ei ulkopuolisille.
Ja lapsille myös jos niitä sattuu olemaan. Lapset eivät unohda koskaan vanhempiensa pahoja ja itsekkäitä tekoja.
Miten ne lapset kuulee pettämisestä? Ei vanhempien seksielämä kuulu lapsille millään tavalla. Kyllä vastuu on silloin sillä vanhemmalla, joka kaataa pahan olonsa lasten niskaan.
No kyllä mä vaan eskarilaisena tiesin, että isä reissumatkoillaan oli pettänyt ja tuonut meidän ollessa mökillä naisia kotiinkin, kun löytyi hiuksia ja esineitä. Äiti sai isän ulos asunnostaan vasta poliisin suorittamalla häädöllä, ei sekään jäänyt multa huomaamatta. Ja kyllä äiti ihan asiasta kertoi, että isä harrasti pettämistä, aikuisena isä on myöntänyt sen itsekin. Kyllä lapsen täytyy saada tietää mitä vanhempansa on tehnyt.
Miksi ihmeessä tarvitsisi? Ei se kuulu lapsille. Ja sellainen on rajaton vanhempi, joka kaataa näitä lasten niskaan.
Rajaton on se vanhempi joka salasuhteilee.
Eikä ole. Vanhempien seksielämä tai parisuhde ei kuulu lapsille. Piste. Te, jotka kaadatte oman katkeruutenne lasten harteille aiheutatte heille elinikäiset traumat. Menkää terapiaan itkemään sitä petetyksi tulemista, älkää herranisä lapsille sitä purkako.
Kyllä se nimenomaan kuuluu, kun riidellään sadan desibelin äänenvoimakkuudella pettämisistä.
Se on tietysti eri asia. Samoin se, jos lapsi saa muuta kautta tietää. Mutta jotkut täällä ilmeisesti puolustelee viattoman lapsen käyttämistä terapeuttina ja jätesankona, kun onhan se oikein sille kamalalle pettäjälle että lapsi saa kuulla toisen vanhemman pahuudesta. Eli lapsi on pelkkä koston väline, lapsesta itsestään viis.
Ei tietenkään. Mutta valheessa ei lasta saa pitää. Totuus ja rehellisyys alusta lähtien.
Totuus voi tulla ja usein tuleekin esille myöhemmin. Lapsi voi kuulla vanhempiensa riitelyn tai joku tuttava tai sukulainen asian kertoo. Se onkin sitten aika kurjaa, että omat vanhemmat ovat valehdelleet tai jättäneet kertomatta ja asian kuulee muualta, ei herätä luottamusta vanhempiaan kohtaan. Yleensä moni asia jonka kuulee mutkan kautta saa isommat mittasuhteet, kuin jos asianosainen sen kertoisi. Ja onko muka niin, että kukaan ei tiedä vanhempiensa eron syytä, ei ole vaikka kysynyt asiaa kasvaessaan, vaikka teininä tai aikuisena?
Mitä ihmeen elämää sinä elät että naapurit huutelevat lapsillesi sinun yksityisasioitasi joita et ole kertonut kenellekään? Miksi ihmeessä sukulaiset kertoisivat 6v lapselle että voivoi, äitisi nyt petti isääsi, ja ennen kaikkea MISTÄ he sen tietävät?
Tietetnkään kukaan hyvä ihminen, aikuinen tai vanhempi ei sotke lapsia tällaisiin asioihin. Lapsille voidaan kertoa sitten kun he ovat isoja, jos kokee vielä silloin että pitää päästä lokaamaan se toinen vanhempi. Sitten myös pitää ottaa riski siitä että lapsipa ymmärtääkin sitä pettäjää, kun hän selittää oman näkökulmansa asioihin.
No onhan se nyt kamalaa "lokaamista" kun ihmisen pahat teot tulevat läheisille ilmi. Jos ero johtuu pettämisestä ja aikuinen lapsi asiasta kysyy, niin tottakai pitää rehellisesti kertoa. Eri asia on alle murrosikäinen lapsi.
Kun elää elämänsä muualla kuin vauvapalstalla, niin tulee kaikenlaista eteen. Mm todellakin aikuinen lapsi ei välttämättä arvosta ollenkaan sitä että vanhempi tulee kertomaan paskajuttuja toisesta vanhemmasta. Voit ottaa riskin, mutta sitten kärsit myös mahdolliset seuraukset. Eri asia on että jos lapsi kysyy, mutta tässähän lapsi ei ole kysymässä vaaN VANHEMPI PALAA HALUSTA PUHUA KATKERUUKSISSAAN EXÄSTÄÄN PAHAA.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina joku jaksaa hokea kerran pettäjä aina pettäjä. Mustavalkoisesti ajattelevat ihmiset ovat vain melko yksinkertaisia. Tai nuoria.
Minä olen pettänyt kerran enkä koskaan enää uudelleen. Ja tästä olen 100% varma koska kysymys on itsestäni.
Sitä ennen mieheni petti minut, jättämällä minut henkisesti yksin avioliitossa. Tein töitä korjatakseni asian mutta hän ei kiinnostunut. Lopulta tuli tilaisuus saada hyväksyntää ja seksiä ja tartuin siihen. Otin eron alle vuoden kuluttua tästä.
Joku joka maanisesti vihaa ja syyttää kaikesta pettäjiä sanoo tähän miksen jättänyt miestä ennenkuin petin, mihin minä voin esittää vastakysymyksen miksei mieheni jättänyt minua ennenkun alkoi kohdella kuin kynnysmattoa?
Maailma ei ole mustavalkoinen.
Maailma on mustavalkoinen. SInä olet pettänyt eli olet pettäjä. Se ei selityksillä muuksi muutu. Toivottavasti miehesi edes heitti sinut ulos.
Kun kasvat aikuiseksi huomaat ettei ole, ja kyllä, olen kerran pettänyt mutta en petä koskaan uudelleen. Minä otin eron, ei mies.
Hyvä että erosit, toivottavasti et enää vastaisuudessa pilaa kenenkään elämää pettämisilläsi. Kiitos pettäjille, kasvoin pettämisen ilmapiirissä, tästä ei niin vaan kasvetaan suvaitsevaiseksi pettämisen suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän lapset ole kuuroja, sokeita tai tyhmiä. Miten he voisivat olla tietämättä mistään mitään eivätkä yhtään muka kärryillä siitä mitä tapahtuu? Lapset asuvat samassa huushollissa eivätkä ole missään erillisessätyhjiössä. Ei tarvitse käyttää lapsia likasankona tai mustamaalata toista vanhempaa, mutta on minusta epärealistista kuvitella ettei asia mitenkään heille kuulu eikä näy.
Riitely näkyy ja jäinen ilmapiiri, jonka takia vanhemmat sitte neroavat. Ei tarvitse seksistä lapsille puhua, riittää että vanhemmat ovat päättäneet erota kun on jatkuvasti riitaa.
Riitelyssä ne asiat tulee ilmi. Kukaan ei riitele pantomiimisti.
Vaikka teillä on tapana huutoraivota kaikki asiat persseksistä bdsm:ään lastenne edessä niin se ei todellakaan ole muualla normaalia. Itse en ole ikinä kuullut vanhempieni riitelevän, eikä ole minunkaan lapseni kuullut minun riitelevän mieheni kanssa. Riidat eivät kuulu lasten korivlle, ja ihminen ei ole vanhemmaksi sopiva saati valmis jos hän ei osaa pitää suutansa kiinni lasten edessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helppoa tietysti olisi nyt sanoa, että tietenkään en antaisi anteeksi ja että ero tulisi välittömästi, jos puoliso pettäisi.
Mutta jos oikeasti joutuisi sellaisen tilanteen eteen, että puoliso paljastuisi pettäjäksi? Koko yhteinen elämä pitäisi lopettaa, koko yhteinen omaisuus jakaa, yhteinen talo myydä, kun yksinkään sitä ei ole varaa pitää. No, kaikki tämä vielä menisi, voisin kyllä muuttaa omakotitalosta vuokrakaksioon ja luultavasti viihtyisin sielläkin ihan ok.
Mutta ehkä se kaikkein pahin: ruveta tekemään tiliä eron syistä vanhemmille, sisaruksille, ystäville... Kertoa yksityisasioitani kaikille: että nyt tuli ero, kun puoliso kävi vieraissa. Ja on naiivia väittää, että ei se kenellekään kuuluisi ja ettei kenellekään tarvitsisi mitään selityksiä antaa. Ei erosta voi selvitä selittämättä mitään läheisille, sanomalla vain, että ei se teille kuulu ja he olisivat vain, että "ahaa, okei".
Joten, saattaisin hyvinkin antaa pettämisen anteeksi vain ns. säilyttääkseni yksityisyyteni. Tiedän, se olisi täysin hullu syy, ehkä pahin mahdollinen syy jatkaa yhdessä, eikä sitä pitäisi missään nimessä tehdä. Ja kuten sanottu, helppohan se nyt on sanoa. Mutta, jos tulisi se tosipaikka eteen... Mitäs sitten?
Ei ole mitään naiivia siinä, että sanoo ettei asia kuulu muille. Jos olis jotain pakko sanoa, sanoisin että sovittamattomat erimielisyydet tai että se on meidän asia. En kyllä muutenkaan tilitä elämääni sukulaisille. Kaikki eivät ole niin läheisiä suvun kanssa.
Eivät tietenkään kaikki ole ja silloinhan se onkin helppoa, kun ei mitään tarvitse kenellekään selittää. Mutta silloin jos ollaan läheisiä ja tekemisissä ja puolisokin on läheinen sukulaisten kanssa, niin se onkin jo paljon vaikeampaa.
En kyllä ymmärrä ,miksi olisi vaikea sanoa sukulaisille ,että äijä perkkele petti ja heitin sen pellolle.
En minäkään, itse kerroin kaikille kummankin sukulaisille ja ystäville että äijä petti. Pettäjä ei ansaitse mitään yksityisyyttä ja on oikein, että lähipiiri tietää minkälainen niljake on kyseessä, itsepähän on tilanteensa aiheuttanut joten vastatkoon myös paskamyrskystä.
Omista teoistaan pitää pystyä kantamaan vastuu. Joskus jopa loppuelämänsä.
Kyllä, mutta se pettäjän vastuu on kumppanille, ei ulkopuolisille.
Ja lapsille myös jos niitä sattuu olemaan. Lapset eivät unohda koskaan vanhempiensa pahoja ja itsekkäitä tekoja.
Miten ne lapset kuulee pettämisestä? Ei vanhempien seksielämä kuulu lapsille millään tavalla. Kyllä vastuu on silloin sillä vanhemmalla, joka kaataa pahan olonsa lasten niskaan.
No kyllä mä vaan eskarilaisena tiesin, että isä reissumatkoillaan oli pettänyt ja tuonut meidän ollessa mökillä naisia kotiinkin, kun löytyi hiuksia ja esineitä. Äiti sai isän ulos asunnostaan vasta poliisin suorittamalla häädöllä, ei sekään jäänyt multa huomaamatta. Ja kyllä äiti ihan asiasta kertoi, että isä harrasti pettämistä, aikuisena isä on myöntänyt sen itsekin. Kyllä lapsen täytyy saada tietää mitä vanhempansa on tehnyt.
Miksi ihmeessä tarvitsisi? Ei se kuulu lapsille. Ja sellainen on rajaton vanhempi, joka kaataa näitä lasten niskaan.
Rajaton on se vanhempi joka salasuhteilee.
Eikä ole. Vanhempien seksielämä tai parisuhde ei kuulu lapsille. Piste. Te, jotka kaadatte oman katkeruutenne lasten harteille aiheutatte heille elinikäiset traumat. Menkää terapiaan itkemään sitä petetyksi tulemista, älkää herranisä lapsille sitä purkako.
Kyllä se nimenomaan kuuluu, kun riidellään sadan desibelin äänenvoimakkuudella pettämisistä.
Se on tietysti eri asia. Samoin se, jos lapsi saa muuta kautta tietää. Mutta jotkut täällä ilmeisesti puolustelee viattoman lapsen käyttämistä terapeuttina ja jätesankona, kun onhan se oikein sille kamalalle pettäjälle että lapsi saa kuulla toisen vanhemman pahuudesta. Eli lapsi on pelkkä koston väline, lapsesta itsestään viis.
Ei tietenkään. Mutta valheessa ei lasta saa pitää. Totuus ja rehellisyys alusta lähtien.
Totuus voi tulla ja usein tuleekin esille myöhemmin. Lapsi voi kuulla vanhempiensa riitelyn tai joku tuttava tai sukulainen asian kertoo. Se onkin sitten aika kurjaa, että omat vanhemmat ovat valehdelleet tai jättäneet kertomatta ja asian kuulee muualta, ei herätä luottamusta vanhempiaan kohtaan. Yleensä moni asia jonka kuulee mutkan kautta saa isommat mittasuhteet, kuin jos asianosainen sen kertoisi. Ja onko muka niin, että kukaan ei tiedä vanhempiensa eron syytä, ei ole vaikka kysynyt asiaa kasvaessaan, vaikka teininä tai aikuisena?
Mitä ihmeen elämää sinä elät että naapurit huutelevat lapsillesi sinun yksityisasioitasi joita et ole kertonut kenellekään? Miksi ihmeessä sukulaiset kertoisivat 6v lapselle että voivoi, äitisi nyt petti isääsi, ja ennen kaikkea MISTÄ he sen tietävät?
Tietetnkään kukaan hyvä ihminen, aikuinen tai vanhempi ei sotke lapsia tällaisiin asioihin. Lapsille voidaan kertoa sitten kun he ovat isoja, jos kokee vielä silloin että pitää päästä lokaamaan se toinen vanhempi. Sitten myös pitää ottaa riski siitä että lapsipa ymmärtääkin sitä pettäjää, kun hän selittää oman näkökulmansa asioihin.
No onhan se nyt kamalaa "lokaamista" kun ihmisen pahat teot tulevat läheisille ilmi. Jos ero johtuu pettämisestä ja aikuinen lapsi asiasta kysyy, niin tottakai pitää rehellisesti kertoa. Eri asia on alle murrosikäinen lapsi.
Kun elää elämänsä muualla kuin vauvapalstalla, niin tulee kaikenlaista eteen. Mm todellakin aikuinen lapsi ei välttämättä arvosta ollenkaan sitä että vanhempi tulee kertomaan paskajuttuja toisesta vanhemmasta. Voit ottaa riskin, mutta sitten kärsit myös mahdolliset seuraukset. Eri asia on että jos lapsi kysyy, mutta tässähän lapsi ei ole kysymässä vaaN VANHEMPI PALAA HALUSTA PUHUA KATKERUUKSISSAAN EXÄSTÄÄN PAHAA.
Totta kai aikuiselle lapselle kerrotaan totuus ja seuraukset kärsii pettäjä. Ikävää tulla hylätyksi lasten taholta vanhoilla päivillä. Valintojen maailma kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän lapset ole kuuroja, sokeita tai tyhmiä. Miten he voisivat olla tietämättä mistään mitään eivätkä yhtään muka kärryillä siitä mitä tapahtuu? Lapset asuvat samassa huushollissa eivätkä ole missään erillisessätyhjiössä. Ei tarvitse käyttää lapsia likasankona tai mustamaalata toista vanhempaa, mutta on minusta epärealistista kuvitella ettei asia mitenkään heille kuulu eikä näy.
Riitely näkyy ja jäinen ilmapiiri, jonka takia vanhemmat sitte neroavat. Ei tarvitse seksistä lapsille puhua, riittää että vanhemmat ovat päättäneet erota kun on jatkuvasti riitaa.
Riitelyssä ne asiat tulee ilmi. Kukaan ei riitele pantomiimisti.
Vaikka teillä on tapana huutoraivota kaikki asiat persseksistä bdsm:ään lastenne edessä niin se ei todellakaan ole muualla normaalia. Itse en ole ikinä kuullut vanhempieni riitelevän, eikä ole minunkaan lapseni kuullut minun riitelevän mieheni kanssa. Riidat eivät kuulu lasten korivlle, ja ihminen ei ole vanhemmaksi sopiva saati valmis jos hän ei osaa pitää suutansa kiinni lasten edessä.
On normaalia, jokaisessa kodissa riidellään lastenkin aikana, vaikka sinä lähettelisit vain sähköposteja riidellessäsi.
Vierailija kirjoitti:
Aina joku jaksaa hokea kerran pettäjä aina pettäjä. Mustavalkoisesti ajattelevat ihmiset ovat vain melko yksinkertaisia. Tai nuoria.
Minä olen pettänyt kerran enkä koskaan enää uudelleen. Ja tästä olen 100% varma koska kysymys on itsestäni.
Sitä ennen mieheni petti minut, jättämällä minut henkisesti yksin avioliitossa. Tein töitä korjatakseni asian mutta hän ei kiinnostunut. Lopulta tuli tilaisuus saada hyväksyntää ja seksiä ja tartuin siihen. Otin eron alle vuoden kuluttua tästä.
Joku joka maanisesti vihaa ja syyttää kaikesta pettäjiä sanoo tähän miksen jättänyt miestä ennenkuin petin, mihin minä voin esittää vastakysymyksen miksei mieheni jättänyt minua ennenkun alkoi kohdella kuin kynnysmattoa?
Maailma ei ole mustavalkoinen.
Näin. Olen pettänyt muutamaakin exää, enkä koe mitään huonoa omatuntoa. Nykyiseni kanssa olen ollut 12 vuotta, enkä ole koskaan pettänyt eikä ole ikinä käynyt mielessänikään. Kumppanini on myös pettänyt jotain exäänsä, joten hän tietää mitä se on. Halusin kumppanikseni ihmisen joka on nähnyt elämää, eikä vain maanisesti hoe jotain mantraa. Se joka hokee pettäjä aina-mantroja, on se jolla on riski pettää toista. Hän kun ei tiedosta eikä tiedä millaista se on, niin hänen on vaikeampi väistää sitä tulevaisuudessa. En ole tavannut ketään pettäjää joka olisi ollut aina sitä mieltä että tulee pettämään, päinvastoin, ovat ihmeissään pettämisen jälkeen että miten MINÄ noin tein.
Haluan olla ihmisen kanssa joka on pettänyt, ja juuri siksi tietää ettei tee sitä minun kohdallani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos akka pettää, se on lähtö heti.
Äpäriä en ala elättää!
Vihdoinkin MIEHEN puhetta.
En.
Kerran pettäjä, aina pettäjä. Myös ne jotka ovat aiemmin suhteissaan pettäneet ovat todennäköisempiä pettämään uudessa suhteessa. Jos siis tiedän miehestä ennakkoon, että hän on aiemmin pettänyt aiempaa kumppaniaan, en lähde suhteeseeen.
En ole itse pettänyt koskaan. Rakkaus on pyhää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helppoa tietysti olisi nyt sanoa, että tietenkään en antaisi anteeksi ja että ero tulisi välittömästi, jos puoliso pettäisi.
Mutta jos oikeasti joutuisi sellaisen tilanteen eteen, että puoliso paljastuisi pettäjäksi? Koko yhteinen elämä pitäisi lopettaa, koko yhteinen omaisuus jakaa, yhteinen talo myydä, kun yksinkään sitä ei ole varaa pitää. No, kaikki tämä vielä menisi, voisin kyllä muuttaa omakotitalosta vuokrakaksioon ja luultavasti viihtyisin sielläkin ihan ok.
Mutta ehkä se kaikkein pahin: ruveta tekemään tiliä eron syistä vanhemmille, sisaruksille, ystäville... Kertoa yksityisasioitani kaikille: että nyt tuli ero, kun puoliso kävi vieraissa. Ja on naiivia väittää, että ei se kenellekään kuuluisi ja ettei kenellekään tarvitsisi mitään selityksiä antaa. Ei erosta voi selvitä selittämättä mitään läheisille, sanomalla vain, että ei se teille kuulu ja he olisivat vain, että "ahaa, okei".
Joten, saattaisin hyvinkin antaa pettämisen anteeksi vain ns. säilyttääkseni yksityisyyteni. Tiedän, se olisi täysin hullu syy, ehkä pahin mahdollinen syy jatkaa yhdessä, eikä sitä pitäisi missään nimessä tehdä. Ja kuten sanottu, helppohan se nyt on sanoa. Mutta, jos tulisi se tosipaikka eteen... Mitäs sitten?
Ei ole mitään naiivia siinä, että sanoo ettei asia kuulu muille. Jos olis jotain pakko sanoa, sanoisin että sovittamattomat erimielisyydet tai että se on meidän asia. En kyllä muutenkaan tilitä elämääni sukulaisille. Kaikki eivät ole niin läheisiä suvun kanssa.
Eivät tietenkään kaikki ole ja silloinhan se onkin helppoa, kun ei mitään tarvitse kenellekään selittää. Mutta silloin jos ollaan läheisiä ja tekemisissä ja puolisokin on läheinen sukulaisten kanssa, niin se onkin jo paljon vaikeampaa.
En kyllä ymmärrä ,miksi olisi vaikea sanoa sukulaisille ,että äijä perkkele petti ja heitin sen pellolle.
En minäkään, itse kerroin kaikille kummankin sukulaisille ja ystäville että äijä petti. Pettäjä ei ansaitse mitään yksityisyyttä ja on oikein, että lähipiiri tietää minkälainen niljake on kyseessä, itsepähän on tilanteensa aiheuttanut joten vastatkoon myös paskamyrskystä.
Omista teoistaan pitää pystyä kantamaan vastuu. Joskus jopa loppuelämänsä.
Kyllä, mutta se pettäjän vastuu on kumppanille, ei ulkopuolisille.
Ja lapsille myös jos niitä sattuu olemaan. Lapset eivät unohda koskaan vanhempiensa pahoja ja itsekkäitä tekoja.
Miten ne lapset kuulee pettämisestä? Ei vanhempien seksielämä kuulu lapsille millään tavalla. Kyllä vastuu on silloin sillä vanhemmalla, joka kaataa pahan olonsa lasten niskaan.
No kyllä mä vaan eskarilaisena tiesin, että isä reissumatkoillaan oli pettänyt ja tuonut meidän ollessa mökillä naisia kotiinkin, kun löytyi hiuksia ja esineitä. Äiti sai isän ulos asunnostaan vasta poliisin suorittamalla häädöllä, ei sekään jäänyt multa huomaamatta. Ja kyllä äiti ihan asiasta kertoi, että isä harrasti pettämistä, aikuisena isä on myöntänyt sen itsekin. Kyllä lapsen täytyy saada tietää mitä vanhempansa on tehnyt.
Miksi ihmeessä tarvitsisi? Ei se kuulu lapsille. Ja sellainen on rajaton vanhempi, joka kaataa näitä lasten niskaan.
Rajaton on se vanhempi joka salasuhteilee.
Eikä ole. Vanhempien seksielämä tai parisuhde ei kuulu lapsille. Piste. Te, jotka kaadatte oman katkeruutenne lasten harteille aiheutatte heille elinikäiset traumat. Menkää terapiaan itkemään sitä petetyksi tulemista, älkää herranisä lapsille sitä purkako.
Kyllä se nimenomaan kuuluu, kun riidellään sadan desibelin äänenvoimakkuudella pettämisistä.
Se on tietysti eri asia. Samoin se, jos lapsi saa muuta kautta tietää. Mutta jotkut täällä ilmeisesti puolustelee viattoman lapsen käyttämistä terapeuttina ja jätesankona, kun onhan se oikein sille kamalalle pettäjälle että lapsi saa kuulla toisen vanhemman pahuudesta. Eli lapsi on pelkkä koston väline, lapsesta itsestään viis.
Ei tietenkään. Mutta valheessa ei lasta saa pitää. Totuus ja rehellisyys alusta lähtien.
Ei ole kauhean hyvä malli parisuhteesta, jos hyssytellään, painetaan villaisella, pidetään kulissia yllä. Totuus pöytään. Sen totuuden voi kertoa neutraalisti, ei tarvitse haukkua toista nilviäiseksi.
Lapselle ei saa opettaa mallia kulissiperheestä jossa vaikeat asiat laitetaan maton alle. Eli kyllä totuus asiasta jonka seuraus on lapsen selkäreppuelämä on sen aiheuttajan eli pettäjän pystyttävä lapselle rehellisesti ja kiertelemättä sanomaan ilman mitään petetyn syyllistämistä mistään.
Ei. Älä kiusaa lapsiasi. Lapselle riittää tieto siitä ettei isä ja äiti enää halua olla yhdessä, ja että vika ei ole lapsessa. En ymmärrä millainen ihminen sisällyttää omaan kostofantaisaansa viattomat lapset.
Mitä ylipäätään lapsi tekee tiedolla että toinen vanhemmista on pettänyt toista? Mitä jos lapsi kysyy millä tavalla pettänyt? Sittenkö kerrotaan miten penis meni emättimeen? Vai siinäkö sitten aletaan kainostella eikä tarvikaan kertoa totuutta? Huomaa että aika harvalla on ymmärrystä psykologiasta, ja vielä harvemmalta puuttuu täysin oleellinen tieto lasten psykologiasta. Koskaan ei esim. perheterapeutti ohjaa asiakkaitaan kertomaan lapsille lasta vahingoittavaa tietoa "totuuden nimissä"', vaan terapeutti ohjaa vanhempia kertomaan että isä ja äiti eivät enää voi asua yhdessä, ja ettei syy ole lapsessa.
Vai että kostofantasioissa. Minusta sinun suhtautuminen ja mukatietäminen toisten motiiveista on paljon haitallisempaa, kuin asia jonka puolesta vaahtoat.
Näin se kalikka kalahti ;) Mietihän nyt tarkkaan omia motiivejasi, ja suojele lapsiasi.
No eipäs kalahtanut. Olen lapseton sinkku :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helppoa tietysti olisi nyt sanoa, että tietenkään en antaisi anteeksi ja että ero tulisi välittömästi, jos puoliso pettäisi.
Mutta jos oikeasti joutuisi sellaisen tilanteen eteen, että puoliso paljastuisi pettäjäksi? Koko yhteinen elämä pitäisi lopettaa, koko yhteinen omaisuus jakaa, yhteinen talo myydä, kun yksinkään sitä ei ole varaa pitää. No, kaikki tämä vielä menisi, voisin kyllä muuttaa omakotitalosta vuokrakaksioon ja luultavasti viihtyisin sielläkin ihan ok.
Mutta ehkä se kaikkein pahin: ruveta tekemään tiliä eron syistä vanhemmille, sisaruksille, ystäville... Kertoa yksityisasioitani kaikille: että nyt tuli ero, kun puoliso kävi vieraissa. Ja on naiivia väittää, että ei se kenellekään kuuluisi ja ettei kenellekään tarvitsisi mitään selityksiä antaa. Ei erosta voi selvitä selittämättä mitään läheisille, sanomalla vain, että ei se teille kuulu ja he olisivat vain, että "ahaa, okei".
Joten, saattaisin hyvinkin antaa pettämisen anteeksi vain ns. säilyttääkseni yksityisyyteni. Tiedän, se olisi täysin hullu syy, ehkä pahin mahdollinen syy jatkaa yhdessä, eikä sitä pitäisi missään nimessä tehdä. Ja kuten sanottu, helppohan se nyt on sanoa. Mutta, jos tulisi se tosipaikka eteen... Mitäs sitten?
Ei ole mitään naiivia siinä, että sanoo ettei asia kuulu muille. Jos olis jotain pakko sanoa, sanoisin että sovittamattomat erimielisyydet tai että se on meidän asia. En kyllä muutenkaan tilitä elämääni sukulaisille. Kaikki eivät ole niin läheisiä suvun kanssa.
Eivät tietenkään kaikki ole ja silloinhan se onkin helppoa, kun ei mitään tarvitse kenellekään selittää. Mutta silloin jos ollaan läheisiä ja tekemisissä ja puolisokin on läheinen sukulaisten kanssa, niin se onkin jo paljon vaikeampaa.
En kyllä ymmärrä ,miksi olisi vaikea sanoa sukulaisille ,että äijä perkkele petti ja heitin sen pellolle.
En minäkään, itse kerroin kaikille kummankin sukulaisille ja ystäville että äijä petti. Pettäjä ei ansaitse mitään yksityisyyttä ja on oikein, että lähipiiri tietää minkälainen niljake on kyseessä, itsepähän on tilanteensa aiheuttanut joten vastatkoon myös paskamyrskystä.
Omista teoistaan pitää pystyä kantamaan vastuu. Joskus jopa loppuelämänsä.
Kyllä, mutta se pettäjän vastuu on kumppanille, ei ulkopuolisille.
Ja lapsille myös jos niitä sattuu olemaan. Lapset eivät unohda koskaan vanhempiensa pahoja ja itsekkäitä tekoja.
Miten ne lapset kuulee pettämisestä? Ei vanhempien seksielämä kuulu lapsille millään tavalla. Kyllä vastuu on silloin sillä vanhemmalla, joka kaataa pahan olonsa lasten niskaan.
No kyllä mä vaan eskarilaisena tiesin, että isä reissumatkoillaan oli pettänyt ja tuonut meidän ollessa mökillä naisia kotiinkin, kun löytyi hiuksia ja esineitä. Äiti sai isän ulos asunnostaan vasta poliisin suorittamalla häädöllä, ei sekään jäänyt multa huomaamatta. Ja kyllä äiti ihan asiasta kertoi, että isä harrasti pettämistä, aikuisena isä on myöntänyt sen itsekin. Kyllä lapsen täytyy saada tietää mitä vanhempansa on tehnyt.
Miksi ihmeessä tarvitsisi? Ei se kuulu lapsille. Ja sellainen on rajaton vanhempi, joka kaataa näitä lasten niskaan.
Rajaton on se vanhempi joka salasuhteilee.
Eikä ole. Vanhempien seksielämä tai parisuhde ei kuulu lapsille. Piste. Te, jotka kaadatte oman katkeruutenne lasten harteille aiheutatte heille elinikäiset traumat. Menkää terapiaan itkemään sitä petetyksi tulemista, älkää herranisä lapsille sitä purkako.
Kyllä se nimenomaan kuuluu, kun riidellään sadan desibelin äänenvoimakkuudella pettämisistä.
Se on tietysti eri asia. Samoin se, jos lapsi saa muuta kautta tietää. Mutta jotkut täällä ilmeisesti puolustelee viattoman lapsen käyttämistä terapeuttina ja jätesankona, kun onhan se oikein sille kamalalle pettäjälle että lapsi saa kuulla toisen vanhemman pahuudesta. Eli lapsi on pelkkä koston väline, lapsesta itsestään viis.
Ei tietenkään. Mutta valheessa ei lasta saa pitää. Totuus ja rehellisyys alusta lähtien.
Totuus voi tulla ja usein tuleekin esille myöhemmin. Lapsi voi kuulla vanhempiensa riitelyn tai joku tuttava tai sukulainen asian kertoo. Se onkin sitten aika kurjaa, että omat vanhemmat ovat valehdelleet tai jättäneet kertomatta ja asian kuulee muualta, ei herätä luottamusta vanhempiaan kohtaan. Yleensä moni asia jonka kuulee mutkan kautta saa isommat mittasuhteet, kuin jos asianosainen sen kertoisi. Ja onko muka niin, että kukaan ei tiedä vanhempiensa eron syytä, ei ole vaikka kysynyt asiaa kasvaessaan, vaikka teininä tai aikuisena?
Mitä ihmeen elämää sinä elät että naapurit huutelevat lapsillesi sinun yksityisasioitasi joita et ole kertonut kenellekään? Miksi ihmeessä sukulaiset kertoisivat 6v lapselle että voivoi, äitisi nyt petti isääsi, ja ennen kaikkea MISTÄ he sen tietävät?
Tietetnkään kukaan hyvä ihminen, aikuinen tai vanhempi ei sotke lapsia tällaisiin asioihin. Lapsille voidaan kertoa sitten kun he ovat isoja, jos kokee vielä silloin että pitää päästä lokaamaan se toinen vanhempi. Sitten myös pitää ottaa riski siitä että lapsipa ymmärtääkin sitä pettäjää, kun hän selittää oman näkökulmansa asioihin.
No onhan se nyt kamalaa "lokaamista" kun ihmisen pahat teot tulevat läheisille ilmi. Jos ero johtuu pettämisestä ja aikuinen lapsi asiasta kysyy, niin tottakai pitää rehellisesti kertoa. Eri asia on alle murrosikäinen lapsi.
Tämä on tätä samaa yhteiskunnan läpivalaisemaa asennetta, jossa uhri koitetaan vastuuttaa syyllisen tekemisistä. Tätä näkee niin rikosten, kuin muidenkin sosiaalisten kanssakäymisten kohdalla. Uhrin pitää olla moraalisesti parempi ja kantaa kaiken kokemansa lisäksi vielä suurempaa jälkipuinnin taakkaa harteillaan, kun syyllisen pitäisi päästä pälkähästä mahdollisimman vähin vahingoin.
Kostonhimoisuus nyt vain on ruma piirre ihmisessä. Ota vastuu omista teoistasi äläkä sysää sitä muille. Jos sinä kerrot, niin sinä otat vastuun kertomisestasi. Mitä tässä et ymmärrä? Nykyään ei osata enää ottaa omaa vastuuta, vaan aina ollaan osoittelemassa muita.
Pitää muistaa, että toista ei voi omistaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helppoa tietysti olisi nyt sanoa, että tietenkään en antaisi anteeksi ja että ero tulisi välittömästi, jos puoliso pettäisi.
Mutta jos oikeasti joutuisi sellaisen tilanteen eteen, että puoliso paljastuisi pettäjäksi? Koko yhteinen elämä pitäisi lopettaa, koko yhteinen omaisuus jakaa, yhteinen talo myydä, kun yksinkään sitä ei ole varaa pitää. No, kaikki tämä vielä menisi, voisin kyllä muuttaa omakotitalosta vuokrakaksioon ja luultavasti viihtyisin sielläkin ihan ok.
Mutta ehkä se kaikkein pahin: ruveta tekemään tiliä eron syistä vanhemmille, sisaruksille, ystäville... Kertoa yksityisasioitani kaikille: että nyt tuli ero, kun puoliso kävi vieraissa. Ja on naiivia väittää, että ei se kenellekään kuuluisi ja ettei kenellekään tarvitsisi mitään selityksiä antaa. Ei erosta voi selvitä selittämättä mitään läheisille, sanomalla vain, että ei se teille kuulu ja he olisivat vain, että "ahaa, okei".
Joten, saattaisin hyvinkin antaa pettämisen anteeksi vain ns. säilyttääkseni yksityisyyteni. Tiedän, se olisi täysin hullu syy, ehkä pahin mahdollinen syy jatkaa yhdessä, eikä sitä pitäisi missään nimessä tehdä. Ja kuten sanottu, helppohan se nyt on sanoa. Mutta, jos tulisi se tosipaikka eteen... Mitäs sitten?
Ei ole mitään naiivia siinä, että sanoo ettei asia kuulu muille. Jos olis jotain pakko sanoa, sanoisin että sovittamattomat erimielisyydet tai että se on meidän asia. En kyllä muutenkaan tilitä elämääni sukulaisille. Kaikki eivät ole niin läheisiä suvun kanssa.
Eivät tietenkään kaikki ole ja silloinhan se onkin helppoa, kun ei mitään tarvitse kenellekään selittää. Mutta silloin jos ollaan läheisiä ja tekemisissä ja puolisokin on läheinen sukulaisten kanssa, niin se onkin jo paljon vaikeampaa.
En kyllä ymmärrä ,miksi olisi vaikea sanoa sukulaisille ,että äijä perkkele petti ja heitin sen pellolle.
En minäkään, itse kerroin kaikille kummankin sukulaisille ja ystäville että äijä petti. Pettäjä ei ansaitse mitään yksityisyyttä ja on oikein, että lähipiiri tietää minkälainen niljake on kyseessä, itsepähän on tilanteensa aiheuttanut joten vastatkoon myös paskamyrskystä.
Omista teoistaan pitää pystyä kantamaan vastuu. Joskus jopa loppuelämänsä.
Kyllä, mutta se pettäjän vastuu on kumppanille, ei ulkopuolisille.
Ja lapsille myös jos niitä sattuu olemaan. Lapset eivät unohda koskaan vanhempiensa pahoja ja itsekkäitä tekoja.
Miten ne lapset kuulee pettämisestä? Ei vanhempien seksielämä kuulu lapsille millään tavalla. Kyllä vastuu on silloin sillä vanhemmalla, joka kaataa pahan olonsa lasten niskaan.
No kyllä mä vaan eskarilaisena tiesin, että isä reissumatkoillaan oli pettänyt ja tuonut meidän ollessa mökillä naisia kotiinkin, kun löytyi hiuksia ja esineitä. Äiti sai isän ulos asunnostaan vasta poliisin suorittamalla häädöllä, ei sekään jäänyt multa huomaamatta. Ja kyllä äiti ihan asiasta kertoi, että isä harrasti pettämistä, aikuisena isä on myöntänyt sen itsekin. Kyllä lapsen täytyy saada tietää mitä vanhempansa on tehnyt.
Miksi ihmeessä tarvitsisi? Ei se kuulu lapsille. Ja sellainen on rajaton vanhempi, joka kaataa näitä lasten niskaan.
Rajaton on se vanhempi joka salasuhteilee.
Eikä ole. Vanhempien seksielämä tai parisuhde ei kuulu lapsille. Piste. Te, jotka kaadatte oman katkeruutenne lasten harteille aiheutatte heille elinikäiset traumat. Menkää terapiaan itkemään sitä petetyksi tulemista, älkää herranisä lapsille sitä purkako.
Kyllä se nimenomaan kuuluu, kun riidellään sadan desibelin äänenvoimakkuudella pettämisistä.
Se on tietysti eri asia. Samoin se, jos lapsi saa muuta kautta tietää. Mutta jotkut täällä ilmeisesti puolustelee viattoman lapsen käyttämistä terapeuttina ja jätesankona, kun onhan se oikein sille kamalalle pettäjälle että lapsi saa kuulla toisen vanhemman pahuudesta. Eli lapsi on pelkkä koston väline, lapsesta itsestään viis.
Ei tietenkään. Mutta valheessa ei lasta saa pitää. Totuus ja rehellisyys alusta lähtien.
Ei ole kauhean hyvä malli parisuhteesta, jos hyssytellään, painetaan villaisella, pidetään kulissia yllä. Totuus pöytään. Sen totuuden voi kertoa neutraalisti, ei tarvitse haukkua toista nilviäiseksi.
Lapselle ei saa opettaa mallia kulissiperheestä jossa vaikeat asiat laitetaan maton alle. Eli kyllä totuus asiasta jonka seuraus on lapsen selkäreppuelämä on sen aiheuttajan eli pettäjän pystyttävä lapselle rehellisesti ja kiertelemättä sanomaan ilman mitään petetyn syyllistämistä mistään.
Kyllä, pettäjän pitäisi kantaa vastuunsa teoistaan ja selittää lapselle, miksi lapsi ravaa kahden asunnon väliä. Pettäjät harvoin siihen pystyvät, kun eihän heillä ole selkärankaa eivätkä lapsesta välittäneet silloinkaan kun kiimoissaan huitelivat. Vaatisi suoraselkäisyyttä sanoa, että nyt mä mokasin, siihen harvoin pystyvät ja haluavat vain päästä helpolla.
Miksi pitäisi jos se toinen on halunnut erota. Se joka haluaa erota, kantaa vastuun siitä omasta päätöksestään eikä sysää sitä muille.
Siis että petetty on syyllinen eroon? Mitä tuhannen turvetta. Pettäjä on sen suhteen ja perheen rikkonut ja hänellä on siitä vastuu, ei uhrilla. Ihmeellistä uhrin syyllistämistä, hänenkö pitäisi kaikki toisen loukkaavien tekojen seuraukset kantaa? Pettäjä on tehnyt omat päätöksensä ja niiden lopputulos on ero.
Vai kerrtotaanko että äitinne ei halua että näette isäänne useammin, koska äitinne haluaa teistä enemmän rahaa isältä. Kerrotaanko että äitinne on valmis työntämään teidät suden suuhun saadakseen kostonsa.
Kerrotaanko mitä se äitykkä teki isälle suhteen aikana, miksi se isä joutui lopulta eroamaan?
Että kerrotaanko koko totuus sitten myös, vai vain sinun etuasi palvelevat palat?
Niinpä.