Lue keskustelun säännöt.
Antaisitko pettämisen anteeksi?
Kommentit (756)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helppoa tietysti olisi nyt sanoa, että tietenkään en antaisi anteeksi ja että ero tulisi välittömästi, jos puoliso pettäisi.
Mutta jos oikeasti joutuisi sellaisen tilanteen eteen, että puoliso paljastuisi pettäjäksi? Koko yhteinen elämä pitäisi lopettaa, koko yhteinen omaisuus jakaa, yhteinen talo myydä, kun yksinkään sitä ei ole varaa pitää. No, kaikki tämä vielä menisi, voisin kyllä muuttaa omakotitalosta vuokrakaksioon ja luultavasti viihtyisin sielläkin ihan ok.
Mutta ehkä se kaikkein pahin: ruveta tekemään tiliä eron syistä vanhemmille, sisaruksille, ystäville... Kertoa yksityisasioitani kaikille: että nyt tuli ero, kun puoliso kävi vieraissa. Ja on naiivia väittää, että ei se kenellekään kuuluisi ja ettei kenellekään tarvitsisi mitään selityksiä antaa. Ei erosta voi selvitä selittämättä mitään läheisille, sanomalla vain, että ei se teille kuulu ja he olisivat vain, että "ahaa, okei".
Joten, saattaisin hyvinkin antaa pettämisen anteeksi vain ns. säilyttääkseni yksityisyyteni. Tiedän, se olisi täysin hullu syy, ehkä pahin mahdollinen syy jatkaa yhdessä, eikä sitä pitäisi missään nimessä tehdä. Ja kuten sanottu, helppohan se nyt on sanoa. Mutta, jos tulisi se tosipaikka eteen... Mitäs sitten?
Ei ole mitään naiivia siinä, että sanoo ettei asia kuulu muille. Jos olis jotain pakko sanoa, sanoisin että sovittamattomat erimielisyydet tai että se on meidän asia. En kyllä muutenkaan tilitä elämääni sukulaisille. Kaikki eivät ole niin läheisiä suvun kanssa.
Eivät tietenkään kaikki ole ja silloinhan se onkin helppoa, kun ei mitään tarvitse kenellekään selittää. Mutta silloin jos ollaan läheisiä ja tekemisissä ja puolisokin on läheinen sukulaisten kanssa, niin se onkin jo paljon vaikeampaa.
En kyllä ymmärrä ,miksi olisi vaikea sanoa sukulaisille ,että äijä perkkele petti ja heitin sen pellolle.
En minäkään, itse kerroin kaikille kummankin sukulaisille ja ystäville että äijä petti. Pettäjä ei ansaitse mitään yksityisyyttä ja on oikein, että lähipiiri tietää minkälainen niljake on kyseessä, itsepähän on tilanteensa aiheuttanut joten vastatkoon myös paskamyrskystä.
Omista teoistaan pitää pystyä kantamaan vastuu. Joskus jopa loppuelämänsä.
Kyllä, mutta se pettäjän vastuu on kumppanille, ei ulkopuolisille.
Ja lapsille myös jos niitä sattuu olemaan. Lapset eivät unohda koskaan vanhempiensa pahoja ja itsekkäitä tekoja.
Miten ne lapset kuulee pettämisestä? Ei vanhempien seksielämä kuulu lapsille millään tavalla. Kyllä vastuu on silloin sillä vanhemmalla, joka kaataa pahan olonsa lasten niskaan.
No kyllä mä vaan eskarilaisena tiesin, että isä reissumatkoillaan oli pettänyt ja tuonut meidän ollessa mökillä naisia kotiinkin, kun löytyi hiuksia ja esineitä. Äiti sai isän ulos asunnostaan vasta poliisin suorittamalla häädöllä, ei sekään jäänyt multa huomaamatta. Ja kyllä äiti ihan asiasta kertoi, että isä harrasti pettämistä, aikuisena isä on myöntänyt sen itsekin. Kyllä lapsen täytyy saada tietää mitä vanhempansa on tehnyt.
Miksi ihmeessä tarvitsisi? Ei se kuulu lapsille. Ja sellainen on rajaton vanhempi, joka kaataa näitä lasten niskaan.
Rajaton on se vanhempi joka salasuhteilee.
Eikä ole. Vanhempien seksielämä tai parisuhde ei kuulu lapsille. Piste. Te, jotka kaadatte oman katkeruutenne lasten harteille aiheutatte heille elinikäiset traumat. Menkää terapiaan itkemään sitä petetyksi tulemista, älkää herranisä lapsille sitä purkako.
Kyllä se nimenomaan kuuluu, kun riidellään sadan desibelin äänenvoimakkuudella pettämisistä.
Se on tietysti eri asia. Samoin se, jos lapsi saa muuta kautta tietää. Mutta jotkut täällä ilmeisesti puolustelee viattoman lapsen käyttämistä terapeuttina ja jätesankona, kun onhan se oikein sille kamalalle pettäjälle että lapsi saa kuulla toisen vanhemman pahuudesta. Eli lapsi on pelkkä koston väline, lapsesta itsestään viis.
Ei tietenkään. Mutta valheessa ei lasta saa pitää. Totuus ja rehellisyys alusta lähtien.
Totuus voi tulla ja usein tuleekin esille myöhemmin. Lapsi voi kuulla vanhempiensa riitelyn tai joku tuttava tai sukulainen asian kertoo. Se onkin sitten aika kurjaa, että omat vanhemmat ovat valehdelleet tai jättäneet kertomatta ja asian kuulee muualta, ei herätä luottamusta vanhempiaan kohtaan. Yleensä moni asia jonka kuulee mutkan kautta saa isommat mittasuhteet, kuin jos asianosainen sen kertoisi. Ja onko muka niin, että kukaan ei tiedä vanhempiensa eron syytä, ei ole vaikka kysynyt asiaa kasvaessaan, vaikka teininä tai aikuisena?
Mitä ihmeen elämää sinä elät että naapurit huutelevat lapsillesi sinun yksityisasioitasi joita et ole kertonut kenellekään? Miksi ihmeessä sukulaiset kertoisivat 6v lapselle että voivoi, äitisi nyt petti isääsi, ja ennen kaikkea MISTÄ he sen tietävät?
Tietetnkään kukaan hyvä ihminen, aikuinen tai vanhempi ei sotke lapsia tällaisiin asioihin. Lapsille voidaan kertoa sitten kun he ovat isoja, jos kokee vielä silloin että pitää päästä lokaamaan se toinen vanhempi. Sitten myös pitää ottaa riski siitä että lapsipa ymmärtääkin sitä pettäjää, kun hän selittää oman näkökulmansa asioihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helppoa tietysti olisi nyt sanoa, että tietenkään en antaisi anteeksi ja että ero tulisi välittömästi, jos puoliso pettäisi.
Mutta jos oikeasti joutuisi sellaisen tilanteen eteen, että puoliso paljastuisi pettäjäksi? Koko yhteinen elämä pitäisi lopettaa, koko yhteinen omaisuus jakaa, yhteinen talo myydä, kun yksinkään sitä ei ole varaa pitää. No, kaikki tämä vielä menisi, voisin kyllä muuttaa omakotitalosta vuokrakaksioon ja luultavasti viihtyisin sielläkin ihan ok.
Mutta ehkä se kaikkein pahin: ruveta tekemään tiliä eron syistä vanhemmille, sisaruksille, ystäville... Kertoa yksityisasioitani kaikille: että nyt tuli ero, kun puoliso kävi vieraissa. Ja on naiivia väittää, että ei se kenellekään kuuluisi ja ettei kenellekään tarvitsisi mitään selityksiä antaa. Ei erosta voi selvitä selittämättä mitään läheisille, sanomalla vain, että ei se teille kuulu ja he olisivat vain, että "ahaa, okei".
Joten, saattaisin hyvinkin antaa pettämisen anteeksi vain ns. säilyttääkseni yksityisyyteni. Tiedän, se olisi täysin hullu syy, ehkä pahin mahdollinen syy jatkaa yhdessä, eikä sitä pitäisi missään nimessä tehdä. Ja kuten sanottu, helppohan se nyt on sanoa. Mutta, jos tulisi se tosipaikka eteen... Mitäs sitten?
Ei ole mitään naiivia siinä, että sanoo ettei asia kuulu muille. Jos olis jotain pakko sanoa, sanoisin että sovittamattomat erimielisyydet tai että se on meidän asia. En kyllä muutenkaan tilitä elämääni sukulaisille. Kaikki eivät ole niin läheisiä suvun kanssa.
Eivät tietenkään kaikki ole ja silloinhan se onkin helppoa, kun ei mitään tarvitse kenellekään selittää. Mutta silloin jos ollaan läheisiä ja tekemisissä ja puolisokin on läheinen sukulaisten kanssa, niin se onkin jo paljon vaikeampaa.
En kyllä ymmärrä ,miksi olisi vaikea sanoa sukulaisille ,että äijä perkkele petti ja heitin sen pellolle.
En minäkään, itse kerroin kaikille kummankin sukulaisille ja ystäville että äijä petti. Pettäjä ei ansaitse mitään yksityisyyttä ja on oikein, että lähipiiri tietää minkälainen niljake on kyseessä, itsepähän on tilanteensa aiheuttanut joten vastatkoon myös paskamyrskystä.
Omista teoistaan pitää pystyä kantamaan vastuu. Joskus jopa loppuelämänsä.
Kyllä, mutta se pettäjän vastuu on kumppanille, ei ulkopuolisille.
Ja lapsille myös jos niitä sattuu olemaan. Lapset eivät unohda koskaan vanhempiensa pahoja ja itsekkäitä tekoja.
Miten ne lapset kuulee pettämisestä? Ei vanhempien seksielämä kuulu lapsille millään tavalla. Kyllä vastuu on silloin sillä vanhemmalla, joka kaataa pahan olonsa lasten niskaan.
Ketju käsittelee pettämistä, mutta nyt kun kysyit, en myöskään anna anteeksi sitä että äiti tuli tarkoituksella loukkaamaan meitä lapsia kertomalla että meillä on muuten pikkuveli. Mutta hei, tästä päästäänkin sujuvasti siihen äidinrakkauteen joka on niin epäitsekästä ja lapsen etu edellä. Mitä nyt vähän tekopyhyyttä, kun todellisuus on se että ollaan valmiita haavoittamaan syyttömiä lapsia jotta itellä olisi parempi meininki. Ei, en anna anteeksi senkoommin pettämistä kuin sen naamaan hieromistakaan, mutta mitäpä se "vanhempien seksielämä" minulle kuuluu, ei se ollut kuin ainoa perheeni joka minulla oli.
Olenko ainut joka ajattelee että ei sisaruksen olemassaoloa voi jättää salaisuudeksi, vaikka kyseessä olisikin pettämisen tulos 😳 vai käsitinkö väärin, onko kyse tavasta jolla äitisi kertoi?
Vierailija kirjoitti:
Eihän lapset ole kuuroja, sokeita tai tyhmiä. Miten he voisivat olla tietämättä mistään mitään eivätkä yhtään muka kärryillä siitä mitä tapahtuu? Lapset asuvat samassa huushollissa eivätkä ole missään erillisessätyhjiössä. Ei tarvitse käyttää lapsia likasankona tai mustamaalata toista vanhempaa, mutta on minusta epärealistista kuvitella ettei asia mitenkään heille kuulu eikä näy.
Plus että totta ihmeessä lapset ovat uteliaita, että miksi vanhemmat erosivat. Jos eivät saa suoria vastauksia, niin aivan varmasti yrittävät kaivella muuten. Onko silloin parempi, että lapsi saa sen mutkien kautta tietää vai vanhemmilta?
Ei tämä ole niin mustavalkoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helppoa tietysti olisi nyt sanoa, että tietenkään en antaisi anteeksi ja että ero tulisi välittömästi, jos puoliso pettäisi.
Mutta jos oikeasti joutuisi sellaisen tilanteen eteen, että puoliso paljastuisi pettäjäksi? Koko yhteinen elämä pitäisi lopettaa, koko yhteinen omaisuus jakaa, yhteinen talo myydä, kun yksinkään sitä ei ole varaa pitää. No, kaikki tämä vielä menisi, voisin kyllä muuttaa omakotitalosta vuokrakaksioon ja luultavasti viihtyisin sielläkin ihan ok.
Mutta ehkä se kaikkein pahin: ruveta tekemään tiliä eron syistä vanhemmille, sisaruksille, ystäville... Kertoa yksityisasioitani kaikille: että nyt tuli ero, kun puoliso kävi vieraissa. Ja on naiivia väittää, että ei se kenellekään kuuluisi ja ettei kenellekään tarvitsisi mitään selityksiä antaa. Ei erosta voi selvitä selittämättä mitään läheisille, sanomalla vain, että ei se teille kuulu ja he olisivat vain, että "ahaa, okei".
Joten, saattaisin hyvinkin antaa pettämisen anteeksi vain ns. säilyttääkseni yksityisyyteni. Tiedän, se olisi täysin hullu syy, ehkä pahin mahdollinen syy jatkaa yhdessä, eikä sitä pitäisi missään nimessä tehdä. Ja kuten sanottu, helppohan se nyt on sanoa. Mutta, jos tulisi se tosipaikka eteen... Mitäs sitten?
Ei ole mitään naiivia siinä, että sanoo ettei asia kuulu muille. Jos olis jotain pakko sanoa, sanoisin että sovittamattomat erimielisyydet tai että se on meidän asia. En kyllä muutenkaan tilitä elämääni sukulaisille. Kaikki eivät ole niin läheisiä suvun kanssa.
Eivät tietenkään kaikki ole ja silloinhan se onkin helppoa, kun ei mitään tarvitse kenellekään selittää. Mutta silloin jos ollaan läheisiä ja tekemisissä ja puolisokin on läheinen sukulaisten kanssa, niin se onkin jo paljon vaikeampaa.
En kyllä ymmärrä ,miksi olisi vaikea sanoa sukulaisille ,että äijä perkkele petti ja heitin sen pellolle.
En minäkään, itse kerroin kaikille kummankin sukulaisille ja ystäville että äijä petti. Pettäjä ei ansaitse mitään yksityisyyttä ja on oikein, että lähipiiri tietää minkälainen niljake on kyseessä, itsepähän on tilanteensa aiheuttanut joten vastatkoon myös paskamyrskystä.
Omista teoistaan pitää pystyä kantamaan vastuu. Joskus jopa loppuelämänsä.
Kyllä, mutta se pettäjän vastuu on kumppanille, ei ulkopuolisille.
Ja lapsille myös jos niitä sattuu olemaan. Lapset eivät unohda koskaan vanhempiensa pahoja ja itsekkäitä tekoja.
Miten ne lapset kuulee pettämisestä? Ei vanhempien seksielämä kuulu lapsille millään tavalla. Kyllä vastuu on silloin sillä vanhemmalla, joka kaataa pahan olonsa lasten niskaan.
Ketju käsittelee pettämistä, mutta nyt kun kysyit, en myöskään anna anteeksi sitä että äiti tuli tarkoituksella loukkaamaan meitä lapsia kertomalla että meillä on muuten pikkuveli. Mutta hei, tästä päästäänkin sujuvasti siihen äidinrakkauteen joka on niin epäitsekästä ja lapsen etu edellä. Mitä nyt vähän tekopyhyyttä, kun todellisuus on se että ollaan valmiita haavoittamaan syyttömiä lapsia jotta itellä olisi parempi meininki. Ei, en anna anteeksi senkoommin pettämistä kuin sen naamaan hieromistakaan, mutta mitäpä se "vanhempien seksielämä" minulle kuuluu, ei se ollut kuin ainoa perheeni joka minulla oli.
Tapasitteko koskaan sitä pikkuveljeänne? Jos tapasitte, miten suhtauduitte häneen, hänen äitiinsä tai isäänne? En väitä etteikö voi olla niin että äitinne oli vihainen syrjähypystä ja siksi kertoi, jos ei ollut aikomustakaan että tutustuisitte. Olisiko ollut parempi, että asia tulee julki vasta kun olitte aikuisia? Semmoistakin tapahtuu ja tuo pikkuveli on kuitenkin sukua ja yhtä syytön vanhempien sekoiluun kuin tekin olette.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helppoa tietysti olisi nyt sanoa, että tietenkään en antaisi anteeksi ja että ero tulisi välittömästi, jos puoliso pettäisi.
Mutta jos oikeasti joutuisi sellaisen tilanteen eteen, että puoliso paljastuisi pettäjäksi? Koko yhteinen elämä pitäisi lopettaa, koko yhteinen omaisuus jakaa, yhteinen talo myydä, kun yksinkään sitä ei ole varaa pitää. No, kaikki tämä vielä menisi, voisin kyllä muuttaa omakotitalosta vuokrakaksioon ja luultavasti viihtyisin sielläkin ihan ok.
Mutta ehkä se kaikkein pahin: ruveta tekemään tiliä eron syistä vanhemmille, sisaruksille, ystäville... Kertoa yksityisasioitani kaikille: että nyt tuli ero, kun puoliso kävi vieraissa. Ja on naiivia väittää, että ei se kenellekään kuuluisi ja ettei kenellekään tarvitsisi mitään selityksiä antaa. Ei erosta voi selvitä selittämättä mitään läheisille, sanomalla vain, että ei se teille kuulu ja he olisivat vain, että "ahaa, okei".
Joten, saattaisin hyvinkin antaa pettämisen anteeksi vain ns. säilyttääkseni yksityisyyteni. Tiedän, se olisi täysin hullu syy, ehkä pahin mahdollinen syy jatkaa yhdessä, eikä sitä pitäisi missään nimessä tehdä. Ja kuten sanottu, helppohan se nyt on sanoa. Mutta, jos tulisi se tosipaikka eteen... Mitäs sitten?
Ei ole mitään naiivia siinä, että sanoo ettei asia kuulu muille. Jos olis jotain pakko sanoa, sanoisin että sovittamattomat erimielisyydet tai että se on meidän asia. En kyllä muutenkaan tilitä elämääni sukulaisille. Kaikki eivät ole niin läheisiä suvun kanssa.
Eivät tietenkään kaikki ole ja silloinhan se onkin helppoa, kun ei mitään tarvitse kenellekään selittää. Mutta silloin jos ollaan läheisiä ja tekemisissä ja puolisokin on läheinen sukulaisten kanssa, niin se onkin jo paljon vaikeampaa.
En kyllä ymmärrä ,miksi olisi vaikea sanoa sukulaisille ,että äijä perkkele petti ja heitin sen pellolle.
En minäkään, itse kerroin kaikille kummankin sukulaisille ja ystäville että äijä petti. Pettäjä ei ansaitse mitään yksityisyyttä ja on oikein, että lähipiiri tietää minkälainen niljake on kyseessä, itsepähän on tilanteensa aiheuttanut joten vastatkoon myös paskamyrskystä.
Omista teoistaan pitää pystyä kantamaan vastuu. Joskus jopa loppuelämänsä.
Kyllä, mutta se pettäjän vastuu on kumppanille, ei ulkopuolisille.
Ja lapsille myös jos niitä sattuu olemaan. Lapset eivät unohda koskaan vanhempiensa pahoja ja itsekkäitä tekoja.
Miten ne lapset kuulee pettämisestä? Ei vanhempien seksielämä kuulu lapsille millään tavalla. Kyllä vastuu on silloin sillä vanhemmalla, joka kaataa pahan olonsa lasten niskaan.
No kyllä mä vaan eskarilaisena tiesin, että isä reissumatkoillaan oli pettänyt ja tuonut meidän ollessa mökillä naisia kotiinkin, kun löytyi hiuksia ja esineitä. Äiti sai isän ulos asunnostaan vasta poliisin suorittamalla häädöllä, ei sekään jäänyt multa huomaamatta. Ja kyllä äiti ihan asiasta kertoi, että isä harrasti pettämistä, aikuisena isä on myöntänyt sen itsekin. Kyllä lapsen täytyy saada tietää mitä vanhempansa on tehnyt.
Miksi ihmeessä tarvitsisi? Ei se kuulu lapsille. Ja sellainen on rajaton vanhempi, joka kaataa näitä lasten niskaan.
Kyllä se nyt vaan kuuluu lapselle miten hänen perhettään kohdellaan. Päätöksiä lapsi ei tietenkään voi tehdä, mutta se kuuluu lapselle yhtälailla kuin esimerkiksi tieto tulipalossa tuhoutuneesta kotitalosta. Mutta ymmärrän että on vaikea selittää sille lapselle omaa vastuuttomuuttaan.
Niin, lapselle kerrotaa nettä tlo paloi, mutta ei sitä että isäsi sytytti sen samalla kuin onanoi tyynyllesi, ei,vaikka se olisi miten totta. Sama asia erosta, lapsille kerrotaan että ero tulee, se riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pettäjillä nyt päällä kovat puolustelut. Yksinäistä vanhuutta teille!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helppoa tietysti olisi nyt sanoa, että tietenkään en antaisi anteeksi ja että ero tulisi välittömästi, jos puoliso pettäisi.
Mutta jos oikeasti joutuisi sellaisen tilanteen eteen, että puoliso paljastuisi pettäjäksi? Koko yhteinen elämä pitäisi lopettaa, koko yhteinen omaisuus jakaa, yhteinen talo myydä, kun yksinkään sitä ei ole varaa pitää. No, kaikki tämä vielä menisi, voisin kyllä muuttaa omakotitalosta vuokrakaksioon ja luultavasti viihtyisin sielläkin ihan ok.
Mutta ehkä se kaikkein pahin: ruveta tekemään tiliä eron syistä vanhemmille, sisaruksille, ystäville... Kertoa yksityisasioitani kaikille: että nyt tuli ero, kun puoliso kävi vieraissa. Ja on naiivia väittää, että ei se kenellekään kuuluisi ja ettei kenellekään tarvitsisi mitään selityksiä antaa. Ei erosta voi selvitä selittämättä mitään läheisille, sanomalla vain, että ei se teille kuulu ja he olisivat vain, että "ahaa, okei".
Joten, saattaisin hyvinkin antaa pettämisen anteeksi vain ns. säilyttääkseni yksityisyyteni. Tiedän, se olisi täysin hullu syy, ehkä pahin mahdollinen syy jatkaa yhdessä, eikä sitä pitäisi missään nimessä tehdä. Ja kuten sanottu, helppohan se nyt on sanoa. Mutta, jos tulisi se tosipaikka eteen... Mitäs sitten?
Ei ole mitään naiivia siinä, että sanoo ettei asia kuulu muille. Jos olis jotain pakko sanoa, sanoisin että sovittamattomat erimielisyydet tai että se on meidän asia. En kyllä muutenkaan tilitä elämääni sukulaisille. Kaikki eivät ole niin läheisiä suvun kanssa.
Eivät tietenkään kaikki ole ja silloinhan se onkin helppoa, kun ei mitään tarvitse kenellekään selittää. Mutta silloin jos ollaan läheisiä ja tekemisissä ja puolisokin on läheinen sukulaisten kanssa, niin se onkin jo paljon vaikeampaa.
En kyllä ymmärrä ,miksi olisi vaikea sanoa sukulaisille ,että äijä perkkele petti ja heitin sen pellolle.
En minäkään, itse kerroin kaikille kummankin sukulaisille ja ystäville että äijä petti. Pettäjä ei ansaitse mitään yksityisyyttä ja on oikein, että lähipiiri tietää minkälainen niljake on kyseessä, itsepähän on tilanteensa aiheuttanut joten vastatkoon myös paskamyrskystä.
Omista teoistaan pitää pystyä kantamaan vastuu. Joskus jopa loppuelämänsä.
Kyllä, mutta se pettäjän vastuu on kumppanille, ei ulkopuolisille.
Ja lapsille myös jos niitä sattuu olemaan. Lapset eivät unohda koskaan vanhempiensa pahoja ja itsekkäitä tekoja.
Miten ne lapset kuulee pettämisestä? Ei vanhempien seksielämä kuulu lapsille millään tavalla. Kyllä vastuu on silloin sillä vanhemmalla, joka kaataa pahan olonsa lasten niskaan.
No kyllä mä vaan eskarilaisena tiesin, että isä reissumatkoillaan oli pettänyt ja tuonut meidän ollessa mökillä naisia kotiinkin, kun löytyi hiuksia ja esineitä. Äiti sai isän ulos asunnostaan vasta poliisin suorittamalla häädöllä, ei sekään jäänyt multa huomaamatta. Ja kyllä äiti ihan asiasta kertoi, että isä harrasti pettämistä, aikuisena isä on myöntänyt sen itsekin. Kyllä lapsen täytyy saada tietää mitä vanhempansa on tehnyt.
Miksi ihmeessä tarvitsisi? Ei se kuulu lapsille. Ja sellainen on rajaton vanhempi, joka kaataa näitä lasten niskaan.
Rajaton on se vanhempi joka salasuhteilee.
Eikä ole. Vanhempien seksielämä tai parisuhde ei kuulu lapsille. Piste. Te, jotka kaadatte oman katkeruutenne lasten harteille aiheutatte heille elinikäiset traumat. Menkää terapiaan itkemään sitä petetyksi tulemista, älkää herranisä lapsille sitä purkako.
Kyllä se nimenomaan kuuluu, kun riidellään sadan desibelin äänenvoimakkuudella pettämisistä.
Se on tietysti eri asia. Samoin se, jos lapsi saa muuta kautta tietää. Mutta jotkut täällä ilmeisesti puolustelee viattoman lapsen käyttämistä terapeuttina ja jätesankona, kun onhan se oikein sille kamalalle pettäjälle että lapsi saa kuulla toisen vanhemman pahuudesta. Eli lapsi on pelkkä koston väline, lapsesta itsestään viis.
Ei tietenkään. Mutta valheessa ei lasta saa pitää. Totuus ja rehellisyys alusta lähtien.
Ei ole kauhean hyvä malli parisuhteesta, jos hyssytellään, painetaan villaisella, pidetään kulissia yllä. Totuus pöytään. Sen totuuden voi kertoa neutraalisti, ei tarvitse haukkua toista nilviäiseksi.
Lapselle ei saa opettaa mallia kulissiperheestä jossa vaikeat asiat laitetaan maton alle. Eli kyllä totuus asiasta jonka seuraus on lapsen selkäreppuelämä on sen aiheuttajan eli pettäjän pystyttävä lapselle rehellisesti ja kiertelemättä sanomaan ilman mitään petetyn syyllistämistä mistään.
Kyllä, pettäjän pitäisi kantaa vastuunsa teoistaan ja selittää lapselle, miksi lapsi ravaa kahden asunnon väliä. Pettäjät harvoin siihen pystyvät, kun eihän heillä ole selkärankaa eivätkä lapsesta välittäneet silloinkaan kun kiimoissaan huitelivat. Vaatisi suoraselkäisyyttä sanoa, että nyt mä mokasin, siihen harvoin pystyvät ja haluavat vain päästä helpolla.
Miksi pitäisi jos se toinen on halunnut erota. Se joka haluaa erota, kantaa vastuun siitä omasta päätöksestään eikä sysää sitä muille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helppoa tietysti olisi nyt sanoa, että tietenkään en antaisi anteeksi ja että ero tulisi välittömästi, jos puoliso pettäisi.
Mutta jos oikeasti joutuisi sellaisen tilanteen eteen, että puoliso paljastuisi pettäjäksi? Koko yhteinen elämä pitäisi lopettaa, koko yhteinen omaisuus jakaa, yhteinen talo myydä, kun yksinkään sitä ei ole varaa pitää. No, kaikki tämä vielä menisi, voisin kyllä muuttaa omakotitalosta vuokrakaksioon ja luultavasti viihtyisin sielläkin ihan ok.
Mutta ehkä se kaikkein pahin: ruveta tekemään tiliä eron syistä vanhemmille, sisaruksille, ystäville... Kertoa yksityisasioitani kaikille: että nyt tuli ero, kun puoliso kävi vieraissa. Ja on naiivia väittää, että ei se kenellekään kuuluisi ja ettei kenellekään tarvitsisi mitään selityksiä antaa. Ei erosta voi selvitä selittämättä mitään läheisille, sanomalla vain, että ei se teille kuulu ja he olisivat vain, että "ahaa, okei".
Joten, saattaisin hyvinkin antaa pettämisen anteeksi vain ns. säilyttääkseni yksityisyyteni. Tiedän, se olisi täysin hullu syy, ehkä pahin mahdollinen syy jatkaa yhdessä, eikä sitä pitäisi missään nimessä tehdä. Ja kuten sanottu, helppohan se nyt on sanoa. Mutta, jos tulisi se tosipaikka eteen... Mitäs sitten?
Ei ole mitään naiivia siinä, että sanoo ettei asia kuulu muille. Jos olis jotain pakko sanoa, sanoisin että sovittamattomat erimielisyydet tai että se on meidän asia. En kyllä muutenkaan tilitä elämääni sukulaisille. Kaikki eivät ole niin läheisiä suvun kanssa.
Eivät tietenkään kaikki ole ja silloinhan se onkin helppoa, kun ei mitään tarvitse kenellekään selittää. Mutta silloin jos ollaan läheisiä ja tekemisissä ja puolisokin on läheinen sukulaisten kanssa, niin se onkin jo paljon vaikeampaa.
En kyllä ymmärrä ,miksi olisi vaikea sanoa sukulaisille ,että äijä perkkele petti ja heitin sen pellolle.
En minäkään, itse kerroin kaikille kummankin sukulaisille ja ystäville että äijä petti. Pettäjä ei ansaitse mitään yksityisyyttä ja on oikein, että lähipiiri tietää minkälainen niljake on kyseessä, itsepähän on tilanteensa aiheuttanut joten vastatkoon myös paskamyrskystä.
Omista teoistaan pitää pystyä kantamaan vastuu. Joskus jopa loppuelämänsä.
Kyllä, mutta se pettäjän vastuu on kumppanille, ei ulkopuolisille.
Ja lapsille myös jos niitä sattuu olemaan. Lapset eivät unohda koskaan vanhempiensa pahoja ja itsekkäitä tekoja.
Miten ne lapset kuulee pettämisestä? Ei vanhempien seksielämä kuulu lapsille millään tavalla. Kyllä vastuu on silloin sillä vanhemmalla, joka kaataa pahan olonsa lasten niskaan.
No kyllä mä vaan eskarilaisena tiesin, että isä reissumatkoillaan oli pettänyt ja tuonut meidän ollessa mökillä naisia kotiinkin, kun löytyi hiuksia ja esineitä. Äiti sai isän ulos asunnostaan vasta poliisin suorittamalla häädöllä, ei sekään jäänyt multa huomaamatta. Ja kyllä äiti ihan asiasta kertoi, että isä harrasti pettämistä, aikuisena isä on myöntänyt sen itsekin. Kyllä lapsen täytyy saada tietää mitä vanhempansa on tehnyt.
Miksi ihmeessä tarvitsisi? Ei se kuulu lapsille. Ja sellainen on rajaton vanhempi, joka kaataa näitä lasten niskaan.
Kyllä se nyt vaan kuuluu lapselle miten hänen perhettään kohdellaan. Päätöksiä lapsi ei tietenkään voi tehdä, mutta se kuuluu lapselle yhtälailla kuin esimerkiksi tieto tulipalossa tuhoutuneesta kotitalosta. Mutta ymmärrän että on vaikea selittää sille lapselle omaa vastuuttomuuttaan.
Niin, lapselle kerrotaa nettä tlo paloi, mutta ei sitä että isäsi sytytti sen samalla kuin onanoi tyynyllesi, ei,vaikka se olisi miten totta. Sama asia erosta, lapsille kerrotaan että ero tulee, se riittää.
Lapselle kerrotaan totuus. Isä tykkää jostain muusta naisesta enemmän kuin tästä perheestä ja siksi rikkoo tämän perheen ja aloittaa toisen naisen kanssa alusta. Voitte poiketa joka toinen viikonloppu pari päivää.
Vierailija kirjoitti:
Eihän lapset ole kuuroja, sokeita tai tyhmiä. Miten he voisivat olla tietämättä mistään mitään eivätkä yhtään muka kärryillä siitä mitä tapahtuu? Lapset asuvat samassa huushollissa eivätkä ole missään erillisessätyhjiössä. Ei tarvitse käyttää lapsia likasankona tai mustamaalata toista vanhempaa, mutta on minusta epärealistista kuvitella ettei asia mitenkään heille kuulu eikä näy.
Riitely näkyy ja jäinen ilmapiiri, jonka takia vanhemmat sitte neroavat. Ei tarvitse seksistä lapsille puhua, riittää että vanhemmat ovat päättäneet erota kun on jatkuvasti riitaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helppoa tietysti olisi nyt sanoa, että tietenkään en antaisi anteeksi ja että ero tulisi välittömästi, jos puoliso pettäisi.
Mutta jos oikeasti joutuisi sellaisen tilanteen eteen, että puoliso paljastuisi pettäjäksi? Koko yhteinen elämä pitäisi lopettaa, koko yhteinen omaisuus jakaa, yhteinen talo myydä, kun yksinkään sitä ei ole varaa pitää. No, kaikki tämä vielä menisi, voisin kyllä muuttaa omakotitalosta vuokrakaksioon ja luultavasti viihtyisin sielläkin ihan ok.
Mutta ehkä se kaikkein pahin: ruveta tekemään tiliä eron syistä vanhemmille, sisaruksille, ystäville... Kertoa yksityisasioitani kaikille: että nyt tuli ero, kun puoliso kävi vieraissa. Ja on naiivia väittää, että ei se kenellekään kuuluisi ja ettei kenellekään tarvitsisi mitään selityksiä antaa. Ei erosta voi selvitä selittämättä mitään läheisille, sanomalla vain, että ei se teille kuulu ja he olisivat vain, että "ahaa, okei".
Joten, saattaisin hyvinkin antaa pettämisen anteeksi vain ns. säilyttääkseni yksityisyyteni. Tiedän, se olisi täysin hullu syy, ehkä pahin mahdollinen syy jatkaa yhdessä, eikä sitä pitäisi missään nimessä tehdä. Ja kuten sanottu, helppohan se nyt on sanoa. Mutta, jos tulisi se tosipaikka eteen... Mitäs sitten?
Ei ole mitään naiivia siinä, että sanoo ettei asia kuulu muille. Jos olis jotain pakko sanoa, sanoisin että sovittamattomat erimielisyydet tai että se on meidän asia. En kyllä muutenkaan tilitä elämääni sukulaisille. Kaikki eivät ole niin läheisiä suvun kanssa.
Eivät tietenkään kaikki ole ja silloinhan se onkin helppoa, kun ei mitään tarvitse kenellekään selittää. Mutta silloin jos ollaan läheisiä ja tekemisissä ja puolisokin on läheinen sukulaisten kanssa, niin se onkin jo paljon vaikeampaa.
En kyllä ymmärrä ,miksi olisi vaikea sanoa sukulaisille ,että äijä perkkele petti ja heitin sen pellolle.
En minäkään, itse kerroin kaikille kummankin sukulaisille ja ystäville että äijä petti. Pettäjä ei ansaitse mitään yksityisyyttä ja on oikein, että lähipiiri tietää minkälainen niljake on kyseessä, itsepähän on tilanteensa aiheuttanut joten vastatkoon myös paskamyrskystä.
Omista teoistaan pitää pystyä kantamaan vastuu. Joskus jopa loppuelämänsä.
Kyllä, mutta se pettäjän vastuu on kumppanille, ei ulkopuolisille.
Ja lapsille myös jos niitä sattuu olemaan. Lapset eivät unohda koskaan vanhempiensa pahoja ja itsekkäitä tekoja.
Miten ne lapset kuulee pettämisestä? Ei vanhempien seksielämä kuulu lapsille millään tavalla. Kyllä vastuu on silloin sillä vanhemmalla, joka kaataa pahan olonsa lasten niskaan.
No kyllä mä vaan eskarilaisena tiesin, että isä reissumatkoillaan oli pettänyt ja tuonut meidän ollessa mökillä naisia kotiinkin, kun löytyi hiuksia ja esineitä. Äiti sai isän ulos asunnostaan vasta poliisin suorittamalla häädöllä, ei sekään jäänyt multa huomaamatta. Ja kyllä äiti ihan asiasta kertoi, että isä harrasti pettämistä, aikuisena isä on myöntänyt sen itsekin. Kyllä lapsen täytyy saada tietää mitä vanhempansa on tehnyt.
Miksi ihmeessä tarvitsisi? Ei se kuulu lapsille. Ja sellainen on rajaton vanhempi, joka kaataa näitä lasten niskaan.
Rajaton on se vanhempi joka salasuhteilee.
Eikä ole. Vanhempien seksielämä tai parisuhde ei kuulu lapsille. Piste. Te, jotka kaadatte oman katkeruutenne lasten harteille aiheutatte heille elinikäiset traumat. Menkää terapiaan itkemään sitä petetyksi tulemista, älkää herranisä lapsille sitä purkako.
Kyllä se nimenomaan kuuluu, kun riidellään sadan desibelin äänenvoimakkuudella pettämisistä.
Se on tietysti eri asia. Samoin se, jos lapsi saa muuta kautta tietää. Mutta jotkut täällä ilmeisesti puolustelee viattoman lapsen käyttämistä terapeuttina ja jätesankona, kun onhan se oikein sille kamalalle pettäjälle että lapsi saa kuulla toisen vanhemman pahuudesta. Eli lapsi on pelkkä koston väline, lapsesta itsestään viis.
Ei tietenkään. Mutta valheessa ei lasta saa pitää. Totuus ja rehellisyys alusta lähtien.
Ei ole kauhean hyvä malli parisuhteesta, jos hyssytellään, painetaan villaisella, pidetään kulissia yllä. Totuus pöytään. Sen totuuden voi kertoa neutraalisti, ei tarvitse haukkua toista nilviäiseksi.
Lapselle ei saa opettaa mallia kulissiperheestä jossa vaikeat asiat laitetaan maton alle. Eli kyllä totuus asiasta jonka seuraus on lapsen selkäreppuelämä on sen aiheuttajan eli pettäjän pystyttävä lapselle rehellisesti ja kiertelemättä sanomaan ilman mitään petetyn syyllistämistä mistään.
Ei. Älä kiusaa lapsiasi. Lapselle riittää tieto siitä ettei isä ja äiti enää halua olla yhdessä, ja että vika ei ole lapsessa. En ymmärrä millainen ihminen sisällyttää omaan kostofantaisaansa viattomat lapset.
Mitä ylipäätään lapsi tekee tiedolla että toinen vanhemmista on pettänyt toista? Mitä jos lapsi kysyy millä tavalla pettänyt? Sittenkö kerrotaan miten penis meni emättimeen? Vai siinäkö sitten aletaan kainostella eikä tarvikaan kertoa totuutta? Huomaa että aika harvalla on ymmärrystä psykologiasta, ja vielä harvemmalta puuttuu täysin oleellinen tieto lasten psykologiasta. Koskaan ei esim. perheterapeutti ohjaa asiakkaitaan kertomaan lapsille lasta vahingoittavaa tietoa "totuuden nimissä"', vaan terapeutti ohjaa vanhempia kertomaan että isä ja äiti eivät enää voi asua yhdessä, ja ettei syy ole lapsessa.
Vai että kostofantasioissa. Minusta sinun suhtautuminen ja mukatietäminen toisten motiiveista on paljon haitallisempaa, kuin asia jonka puolesta vaahtoat.
On tämä kyllä hupaisaa seurata tätä pettäjien venkoilua. Vastuuta ei oteta mistään. Lapsi kulissiin vaan. Totuus ja rehellisyys ovat sivuseikka josta ei tarvitse välittää.
Lapsi kyllä aistii kulissit hyvin. Tiedostaa jollain tasolla että häneltä peitellään asioita. Mutta tätähän pettäjä haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helppoa tietysti olisi nyt sanoa, että tietenkään en antaisi anteeksi ja että ero tulisi välittömästi, jos puoliso pettäisi.
Mutta jos oikeasti joutuisi sellaisen tilanteen eteen, että puoliso paljastuisi pettäjäksi? Koko yhteinen elämä pitäisi lopettaa, koko yhteinen omaisuus jakaa, yhteinen talo myydä, kun yksinkään sitä ei ole varaa pitää. No, kaikki tämä vielä menisi, voisin kyllä muuttaa omakotitalosta vuokrakaksioon ja luultavasti viihtyisin sielläkin ihan ok.
Mutta ehkä se kaikkein pahin: ruveta tekemään tiliä eron syistä vanhemmille, sisaruksille, ystäville... Kertoa yksityisasioitani kaikille: että nyt tuli ero, kun puoliso kävi vieraissa. Ja on naiivia väittää, että ei se kenellekään kuuluisi ja ettei kenellekään tarvitsisi mitään selityksiä antaa. Ei erosta voi selvitä selittämättä mitään läheisille, sanomalla vain, että ei se teille kuulu ja he olisivat vain, että "ahaa, okei".
Joten, saattaisin hyvinkin antaa pettämisen anteeksi vain ns. säilyttääkseni yksityisyyteni. Tiedän, se olisi täysin hullu syy, ehkä pahin mahdollinen syy jatkaa yhdessä, eikä sitä pitäisi missään nimessä tehdä. Ja kuten sanottu, helppohan se nyt on sanoa. Mutta, jos tulisi se tosipaikka eteen... Mitäs sitten?
Ei ole mitään naiivia siinä, että sanoo ettei asia kuulu muille. Jos olis jotain pakko sanoa, sanoisin että sovittamattomat erimielisyydet tai että se on meidän asia. En kyllä muutenkaan tilitä elämääni sukulaisille. Kaikki eivät ole niin läheisiä suvun kanssa.
Eivät tietenkään kaikki ole ja silloinhan se onkin helppoa, kun ei mitään tarvitse kenellekään selittää. Mutta silloin jos ollaan läheisiä ja tekemisissä ja puolisokin on läheinen sukulaisten kanssa, niin se onkin jo paljon vaikeampaa.
En kyllä ymmärrä ,miksi olisi vaikea sanoa sukulaisille ,että äijä perkkele petti ja heitin sen pellolle.
En minäkään, itse kerroin kaikille kummankin sukulaisille ja ystäville että äijä petti. Pettäjä ei ansaitse mitään yksityisyyttä ja on oikein, että lähipiiri tietää minkälainen niljake on kyseessä, itsepähän on tilanteensa aiheuttanut joten vastatkoon myös paskamyrskystä.
Omista teoistaan pitää pystyä kantamaan vastuu. Joskus jopa loppuelämänsä.
Kyllä, mutta se pettäjän vastuu on kumppanille, ei ulkopuolisille.
Ja lapsille myös jos niitä sattuu olemaan. Lapset eivät unohda koskaan vanhempiensa pahoja ja itsekkäitä tekoja.
Miten ne lapset kuulee pettämisestä? Ei vanhempien seksielämä kuulu lapsille millään tavalla. Kyllä vastuu on silloin sillä vanhemmalla, joka kaataa pahan olonsa lasten niskaan.
No kyllä mä vaan eskarilaisena tiesin, että isä reissumatkoillaan oli pettänyt ja tuonut meidän ollessa mökillä naisia kotiinkin, kun löytyi hiuksia ja esineitä. Äiti sai isän ulos asunnostaan vasta poliisin suorittamalla häädöllä, ei sekään jäänyt multa huomaamatta. Ja kyllä äiti ihan asiasta kertoi, että isä harrasti pettämistä, aikuisena isä on myöntänyt sen itsekin. Kyllä lapsen täytyy saada tietää mitä vanhempansa on tehnyt.
Miksi ihmeessä tarvitsisi? Ei se kuulu lapsille. Ja sellainen on rajaton vanhempi, joka kaataa näitä lasten niskaan.
Rajaton on se vanhempi joka salasuhteilee.
Eikä ole. Vanhempien seksielämä tai parisuhde ei kuulu lapsille. Piste. Te, jotka kaadatte oman katkeruutenne lasten harteille aiheutatte heille elinikäiset traumat. Menkää terapiaan itkemään sitä petetyksi tulemista, älkää herranisä lapsille sitä purkako.
Kyllä se nimenomaan kuuluu, kun riidellään sadan desibelin äänenvoimakkuudella pettämisistä.
Se on tietysti eri asia. Samoin se, jos lapsi saa muuta kautta tietää. Mutta jotkut täällä ilmeisesti puolustelee viattoman lapsen käyttämistä terapeuttina ja jätesankona, kun onhan se oikein sille kamalalle pettäjälle että lapsi saa kuulla toisen vanhemman pahuudesta. Eli lapsi on pelkkä koston väline, lapsesta itsestään viis.
Ei tietenkään. Mutta valheessa ei lasta saa pitää. Totuus ja rehellisyys alusta lähtien.
Totuus voi tulla ja usein tuleekin esille myöhemmin. Lapsi voi kuulla vanhempiensa riitelyn tai joku tuttava tai sukulainen asian kertoo. Se onkin sitten aika kurjaa, että omat vanhemmat ovat valehdelleet tai jättäneet kertomatta ja asian kuulee muualta, ei herätä luottamusta vanhempiaan kohtaan. Yleensä moni asia jonka kuulee mutkan kautta saa isommat mittasuhteet, kuin jos asianosainen sen kertoisi. Ja onko muka niin, että kukaan ei tiedä vanhempiensa eron syytä, ei ole vaikka kysynyt asiaa kasvaessaan, vaikka teininä tai aikuisena?
Mitä ihmeen elämää sinä elät että naapurit huutelevat lapsillesi sinun yksityisasioitasi joita et ole kertonut kenellekään? Miksi ihmeessä sukulaiset kertoisivat 6v lapselle että voivoi, äitisi nyt petti isääsi, ja ennen kaikkea MISTÄ he sen tietävät?
Tietetnkään kukaan hyvä ihminen, aikuinen tai vanhempi ei sotke lapsia tällaisiin asioihin. Lapsille voidaan kertoa sitten kun he ovat isoja, jos kokee vielä silloin että pitää päästä lokaamaan se toinen vanhempi. Sitten myös pitää ottaa riski siitä että lapsipa ymmärtääkin sitä pettäjää, kun hän selittää oman näkökulmansa asioihin.
No onhan se nyt kamalaa "lokaamista" kun ihmisen pahat teot tulevat läheisille ilmi. Jos ero johtuu pettämisestä ja aikuinen lapsi asiasta kysyy, niin tottakai pitää rehellisesti kertoa. Eri asia on alle murrosikäinen lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helppoa tietysti olisi nyt sanoa, että tietenkään en antaisi anteeksi ja että ero tulisi välittömästi, jos puoliso pettäisi.
Mutta jos oikeasti joutuisi sellaisen tilanteen eteen, että puoliso paljastuisi pettäjäksi? Koko yhteinen elämä pitäisi lopettaa, koko yhteinen omaisuus jakaa, yhteinen talo myydä, kun yksinkään sitä ei ole varaa pitää. No, kaikki tämä vielä menisi, voisin kyllä muuttaa omakotitalosta vuokrakaksioon ja luultavasti viihtyisin sielläkin ihan ok.
Mutta ehkä se kaikkein pahin: ruveta tekemään tiliä eron syistä vanhemmille, sisaruksille, ystäville... Kertoa yksityisasioitani kaikille: että nyt tuli ero, kun puoliso kävi vieraissa. Ja on naiivia väittää, että ei se kenellekään kuuluisi ja ettei kenellekään tarvitsisi mitään selityksiä antaa. Ei erosta voi selvitä selittämättä mitään läheisille, sanomalla vain, että ei se teille kuulu ja he olisivat vain, että "ahaa, okei".
Joten, saattaisin hyvinkin antaa pettämisen anteeksi vain ns. säilyttääkseni yksityisyyteni. Tiedän, se olisi täysin hullu syy, ehkä pahin mahdollinen syy jatkaa yhdessä, eikä sitä pitäisi missään nimessä tehdä. Ja kuten sanottu, helppohan se nyt on sanoa. Mutta, jos tulisi se tosipaikka eteen... Mitäs sitten?
Ei ole mitään naiivia siinä, että sanoo ettei asia kuulu muille. Jos olis jotain pakko sanoa, sanoisin että sovittamattomat erimielisyydet tai että se on meidän asia. En kyllä muutenkaan tilitä elämääni sukulaisille. Kaikki eivät ole niin läheisiä suvun kanssa.
Eivät tietenkään kaikki ole ja silloinhan se onkin helppoa, kun ei mitään tarvitse kenellekään selittää. Mutta silloin jos ollaan läheisiä ja tekemisissä ja puolisokin on läheinen sukulaisten kanssa, niin se onkin jo paljon vaikeampaa.
En kyllä ymmärrä ,miksi olisi vaikea sanoa sukulaisille ,että äijä perkkele petti ja heitin sen pellolle.
En minäkään, itse kerroin kaikille kummankin sukulaisille ja ystäville että äijä petti. Pettäjä ei ansaitse mitään yksityisyyttä ja on oikein, että lähipiiri tietää minkälainen niljake on kyseessä, itsepähän on tilanteensa aiheuttanut joten vastatkoon myös paskamyrskystä.
Omista teoistaan pitää pystyä kantamaan vastuu. Joskus jopa loppuelämänsä.
Kyllä, mutta se pettäjän vastuu on kumppanille, ei ulkopuolisille.
Ja lapsille myös jos niitä sattuu olemaan. Lapset eivät unohda koskaan vanhempiensa pahoja ja itsekkäitä tekoja.
Miten ne lapset kuulee pettämisestä? Ei vanhempien seksielämä kuulu lapsille millään tavalla. Kyllä vastuu on silloin sillä vanhemmalla, joka kaataa pahan olonsa lasten niskaan.
No kyllä mä vaan eskarilaisena tiesin, että isä reissumatkoillaan oli pettänyt ja tuonut meidän ollessa mökillä naisia kotiinkin, kun löytyi hiuksia ja esineitä. Äiti sai isän ulos asunnostaan vasta poliisin suorittamalla häädöllä, ei sekään jäänyt multa huomaamatta. Ja kyllä äiti ihan asiasta kertoi, että isä harrasti pettämistä, aikuisena isä on myöntänyt sen itsekin. Kyllä lapsen täytyy saada tietää mitä vanhempansa on tehnyt.
Miksi ihmeessä tarvitsisi? Ei se kuulu lapsille. Ja sellainen on rajaton vanhempi, joka kaataa näitä lasten niskaan.
Rajaton on se vanhempi joka salasuhteilee.
Eikä ole. Vanhempien seksielämä tai parisuhde ei kuulu lapsille. Piste. Te, jotka kaadatte oman katkeruutenne lasten harteille aiheutatte heille elinikäiset traumat. Menkää terapiaan itkemään sitä petetyksi tulemista, älkää herranisä lapsille sitä purkako.
Kyllä se nimenomaan kuuluu, kun riidellään sadan desibelin äänenvoimakkuudella pettämisistä.
Se on tietysti eri asia. Samoin se, jos lapsi saa muuta kautta tietää. Mutta jotkut täällä ilmeisesti puolustelee viattoman lapsen käyttämistä terapeuttina ja jätesankona, kun onhan se oikein sille kamalalle pettäjälle että lapsi saa kuulla toisen vanhemman pahuudesta. Eli lapsi on pelkkä koston väline, lapsesta itsestään viis.
Lapsi tietää aina mitä kodissaan tapahtuu. Lapsia pidetään todella tyhminä vaikka seinillåkin on korvat.
No ei todellakaan tiedä :D Ei niillä mitään meedion kykyjä ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos akka pettää, se on lähtö heti.
Äpäriä en ala elättää!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän lapset ole kuuroja, sokeita tai tyhmiä. Miten he voisivat olla tietämättä mistään mitään eivätkä yhtään muka kärryillä siitä mitä tapahtuu? Lapset asuvat samassa huushollissa eivätkä ole missään erillisessätyhjiössä. Ei tarvitse käyttää lapsia likasankona tai mustamaalata toista vanhempaa, mutta on minusta epärealistista kuvitella ettei asia mitenkään heille kuulu eikä näy.
Riitely näkyy ja jäinen ilmapiiri, jonka takia vanhemmat sitte neroavat. Ei tarvitse seksistä lapsille puhua, riittää että vanhemmat ovat päättäneet erota kun on jatkuvasti riitaa.
Riitelyssä ne asiat tulee ilmi. Kukaan ei riitele pantomiimisti.
Aina joku jaksaa hokea kerran pettäjä aina pettäjä. Mustavalkoisesti ajattelevat ihmiset ovat vain melko yksinkertaisia. Tai nuoria.
Minä olen pettänyt kerran enkä koskaan enää uudelleen. Ja tästä olen 100% varma koska kysymys on itsestäni.
Sitä ennen mieheni petti minut, jättämällä minut henkisesti yksin avioliitossa. Tein töitä korjatakseni asian mutta hän ei kiinnostunut. Lopulta tuli tilaisuus saada hyväksyntää ja seksiä ja tartuin siihen. Otin eron alle vuoden kuluttua tästä.
Joku joka maanisesti vihaa ja syyttää kaikesta pettäjiä sanoo tähän miksen jättänyt miestä ennenkuin petin, mihin minä voin esittää vastakysymyksen miksei mieheni jättänyt minua ennenkun alkoi kohdella kuin kynnysmattoa?
Maailma ei ole mustavalkoinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helppoa tietysti olisi nyt sanoa, että tietenkään en antaisi anteeksi ja että ero tulisi välittömästi, jos puoliso pettäisi.
Mutta jos oikeasti joutuisi sellaisen tilanteen eteen, että puoliso paljastuisi pettäjäksi? Koko yhteinen elämä pitäisi lopettaa, koko yhteinen omaisuus jakaa, yhteinen talo myydä, kun yksinkään sitä ei ole varaa pitää. No, kaikki tämä vielä menisi, voisin kyllä muuttaa omakotitalosta vuokrakaksioon ja luultavasti viihtyisin sielläkin ihan ok.
Mutta ehkä se kaikkein pahin: ruveta tekemään tiliä eron syistä vanhemmille, sisaruksille, ystäville... Kertoa yksityisasioitani kaikille: että nyt tuli ero, kun puoliso kävi vieraissa. Ja on naiivia väittää, että ei se kenellekään kuuluisi ja ettei kenellekään tarvitsisi mitään selityksiä antaa. Ei erosta voi selvitä selittämättä mitään läheisille, sanomalla vain, että ei se teille kuulu ja he olisivat vain, että "ahaa, okei".
Joten, saattaisin hyvinkin antaa pettämisen anteeksi vain ns. säilyttääkseni yksityisyyteni. Tiedän, se olisi täysin hullu syy, ehkä pahin mahdollinen syy jatkaa yhdessä, eikä sitä pitäisi missään nimessä tehdä. Ja kuten sanottu, helppohan se nyt on sanoa. Mutta, jos tulisi se tosipaikka eteen... Mitäs sitten?
Ei ole mitään naiivia siinä, että sanoo ettei asia kuulu muille. Jos olis jotain pakko sanoa, sanoisin että sovittamattomat erimielisyydet tai että se on meidän asia. En kyllä muutenkaan tilitä elämääni sukulaisille. Kaikki eivät ole niin läheisiä suvun kanssa.
Eivät tietenkään kaikki ole ja silloinhan se onkin helppoa, kun ei mitään tarvitse kenellekään selittää. Mutta silloin jos ollaan läheisiä ja tekemisissä ja puolisokin on läheinen sukulaisten kanssa, niin se onkin jo paljon vaikeampaa.
En kyllä ymmärrä ,miksi olisi vaikea sanoa sukulaisille ,että äijä perkkele petti ja heitin sen pellolle.
En minäkään, itse kerroin kaikille kummankin sukulaisille ja ystäville että äijä petti. Pettäjä ei ansaitse mitään yksityisyyttä ja on oikein, että lähipiiri tietää minkälainen niljake on kyseessä, itsepähän on tilanteensa aiheuttanut joten vastatkoon myös paskamyrskystä.
Omista teoistaan pitää pystyä kantamaan vastuu. Joskus jopa loppuelämänsä.
Kyllä, mutta se pettäjän vastuu on kumppanille, ei ulkopuolisille.
Ja lapsille myös jos niitä sattuu olemaan. Lapset eivät unohda koskaan vanhempiensa pahoja ja itsekkäitä tekoja.
Miten ne lapset kuulee pettämisestä? Ei vanhempien seksielämä kuulu lapsille millään tavalla. Kyllä vastuu on silloin sillä vanhemmalla, joka kaataa pahan olonsa lasten niskaan.
No kyllä mä vaan eskarilaisena tiesin, että isä reissumatkoillaan oli pettänyt ja tuonut meidän ollessa mökillä naisia kotiinkin, kun löytyi hiuksia ja esineitä. Äiti sai isän ulos asunnostaan vasta poliisin suorittamalla häädöllä, ei sekään jäänyt multa huomaamatta. Ja kyllä äiti ihan asiasta kertoi, että isä harrasti pettämistä, aikuisena isä on myöntänyt sen itsekin. Kyllä lapsen täytyy saada tietää mitä vanhempansa on tehnyt.
Miksi ihmeessä tarvitsisi? Ei se kuulu lapsille. Ja sellainen on rajaton vanhempi, joka kaataa näitä lasten niskaan.
Rajaton on se vanhempi joka salasuhteilee.
Eikä ole. Vanhempien seksielämä tai parisuhde ei kuulu lapsille. Piste. Te, jotka kaadatte oman katkeruutenne lasten harteille aiheutatte heille elinikäiset traumat. Menkää terapiaan itkemään sitä petetyksi tulemista, älkää herranisä lapsille sitä purkako.
Kyllä se nimenomaan kuuluu, kun riidellään sadan desibelin äänenvoimakkuudella pettämisistä.
Se on tietysti eri asia. Samoin se, jos lapsi saa muuta kautta tietää. Mutta jotkut täällä ilmeisesti puolustelee viattoman lapsen käyttämistä terapeuttina ja jätesankona, kun onhan se oikein sille kamalalle pettäjälle että lapsi saa kuulla toisen vanhemman pahuudesta. Eli lapsi on pelkkä koston väline, lapsesta itsestään viis.
Lapsi tietää aina mitä kodissaan tapahtuu. Lapsia pidetään todella tyhminä vaikka seinillåkin on korvat.
No ei todellakaan tiedä :D Ei niillä mitään meedion kykyjä ole.
Ilmeisesti sinä olet kuurosokea. Ihmeellistä miten pystyt tänne kirjoittelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helppoa tietysti olisi nyt sanoa, että tietenkään en antaisi anteeksi ja että ero tulisi välittömästi, jos puoliso pettäisi.
Mutta jos oikeasti joutuisi sellaisen tilanteen eteen, että puoliso paljastuisi pettäjäksi? Koko yhteinen elämä pitäisi lopettaa, koko yhteinen omaisuus jakaa, yhteinen talo myydä, kun yksinkään sitä ei ole varaa pitää. No, kaikki tämä vielä menisi, voisin kyllä muuttaa omakotitalosta vuokrakaksioon ja luultavasti viihtyisin sielläkin ihan ok.
Mutta ehkä se kaikkein pahin: ruveta tekemään tiliä eron syistä vanhemmille, sisaruksille, ystäville... Kertoa yksityisasioitani kaikille: että nyt tuli ero, kun puoliso kävi vieraissa. Ja on naiivia väittää, että ei se kenellekään kuuluisi ja ettei kenellekään tarvitsisi mitään selityksiä antaa. Ei erosta voi selvitä selittämättä mitään läheisille, sanomalla vain, että ei se teille kuulu ja he olisivat vain, että "ahaa, okei".
Joten, saattaisin hyvinkin antaa pettämisen anteeksi vain ns. säilyttääkseni yksityisyyteni. Tiedän, se olisi täysin hullu syy, ehkä pahin mahdollinen syy jatkaa yhdessä, eikä sitä pitäisi missään nimessä tehdä. Ja kuten sanottu, helppohan se nyt on sanoa. Mutta, jos tulisi se tosipaikka eteen... Mitäs sitten?
Ei ole mitään naiivia siinä, että sanoo ettei asia kuulu muille. Jos olis jotain pakko sanoa, sanoisin että sovittamattomat erimielisyydet tai että se on meidän asia. En kyllä muutenkaan tilitä elämääni sukulaisille. Kaikki eivät ole niin läheisiä suvun kanssa.
Eivät tietenkään kaikki ole ja silloinhan se onkin helppoa, kun ei mitään tarvitse kenellekään selittää. Mutta silloin jos ollaan läheisiä ja tekemisissä ja puolisokin on läheinen sukulaisten kanssa, niin se onkin jo paljon vaikeampaa.
En kyllä ymmärrä ,miksi olisi vaikea sanoa sukulaisille ,että äijä perkkele petti ja heitin sen pellolle.
En minäkään, itse kerroin kaikille kummankin sukulaisille ja ystäville että äijä petti. Pettäjä ei ansaitse mitään yksityisyyttä ja on oikein, että lähipiiri tietää minkälainen niljake on kyseessä, itsepähän on tilanteensa aiheuttanut joten vastatkoon myös paskamyrskystä.
Omista teoistaan pitää pystyä kantamaan vastuu. Joskus jopa loppuelämänsä.
Kyllä, mutta se pettäjän vastuu on kumppanille, ei ulkopuolisille.
Ja lapsille myös jos niitä sattuu olemaan. Lapset eivät unohda koskaan vanhempiensa pahoja ja itsekkäitä tekoja.
Miten ne lapset kuulee pettämisestä? Ei vanhempien seksielämä kuulu lapsille millään tavalla. Kyllä vastuu on silloin sillä vanhemmalla, joka kaataa pahan olonsa lasten niskaan.
No kyllä mä vaan eskarilaisena tiesin, että isä reissumatkoillaan oli pettänyt ja tuonut meidän ollessa mökillä naisia kotiinkin, kun löytyi hiuksia ja esineitä. Äiti sai isän ulos asunnostaan vasta poliisin suorittamalla häädöllä, ei sekään jäänyt multa huomaamatta. Ja kyllä äiti ihan asiasta kertoi, että isä harrasti pettämistä, aikuisena isä on myöntänyt sen itsekin. Kyllä lapsen täytyy saada tietää mitä vanhempansa on tehnyt.
Miksi ihmeessä tarvitsisi? Ei se kuulu lapsille. Ja sellainen on rajaton vanhempi, joka kaataa näitä lasten niskaan.
Rajaton on se vanhempi joka salasuhteilee.
Eikä ole. Vanhempien seksielämä tai parisuhde ei kuulu lapsille. Piste. Te, jotka kaadatte oman katkeruutenne lasten harteille aiheutatte heille elinikäiset traumat. Menkää terapiaan itkemään sitä petetyksi tulemista, älkää herranisä lapsille sitä purkako.
Kyllä se nimenomaan kuuluu, kun riidellään sadan desibelin äänenvoimakkuudella pettämisistä.
Se on tietysti eri asia. Samoin se, jos lapsi saa muuta kautta tietää. Mutta jotkut täällä ilmeisesti puolustelee viattoman lapsen käyttämistä terapeuttina ja jätesankona, kun onhan se oikein sille kamalalle pettäjälle että lapsi saa kuulla toisen vanhemman pahuudesta. Eli lapsi on pelkkä koston väline, lapsesta itsestään viis.
Ei tietenkään. Mutta valheessa ei lasta saa pitää. Totuus ja rehellisyys alusta lähtien.
Totuus voi tulla ja usein tuleekin esille myöhemmin. Lapsi voi kuulla vanhempiensa riitelyn tai joku tuttava tai sukulainen asian kertoo. Se onkin sitten aika kurjaa, että omat vanhemmat ovat valehdelleet tai jättäneet kertomatta ja asian kuulee muualta, ei herätä luottamusta vanhempiaan kohtaan. Yleensä moni asia jonka kuulee mutkan kautta saa isommat mittasuhteet, kuin jos asianosainen sen kertoisi. Ja onko muka niin, että kukaan ei tiedä vanhempiensa eron syytä, ei ole vaikka kysynyt asiaa kasvaessaan, vaikka teininä tai aikuisena?
Mitä ihmeen elämää sinä elät että naapurit huutelevat lapsillesi sinun yksityisasioitasi joita et ole kertonut kenellekään? Miksi ihmeessä sukulaiset kertoisivat 6v lapselle että voivoi, äitisi nyt petti isääsi, ja ennen kaikkea MISTÄ he sen tietävät?
Tietetnkään kukaan hyvä ihminen, aikuinen tai vanhempi ei sotke lapsia tällaisiin asioihin. Lapsille voidaan kertoa sitten kun he ovat isoja, jos kokee vielä silloin että pitää päästä lokaamaan se toinen vanhempi. Sitten myös pitää ottaa riski siitä että lapsipa ymmärtääkin sitä pettäjää, kun hän selittää oman näkökulmansa asioihin.
No onhan se nyt kamalaa "lokaamista" kun ihmisen pahat teot tulevat läheisille ilmi. Jos ero johtuu pettämisestä ja aikuinen lapsi asiasta kysyy, niin tottakai pitää rehellisesti kertoa. Eri asia on alle murrosikäinen lapsi.
Tämä on tätä samaa yhteiskunnan läpivalaisemaa asennetta, jossa uhri koitetaan vastuuttaa syyllisen tekemisistä. Tätä näkee niin rikosten, kuin muidenkin sosiaalisten kanssakäymisten kohdalla. Uhrin pitää olla moraalisesti parempi ja kantaa kaiken kokemansa lisäksi vielä suurempaa jälkipuinnin taakkaa harteillaan, kun syyllisen pitäisi päästä pälkähästä mahdollisimman vähin vahingoin.
Vierailija kirjoitti:
Aina joku jaksaa hokea kerran pettäjä aina pettäjä. Mustavalkoisesti ajattelevat ihmiset ovat vain melko yksinkertaisia. Tai nuoria.
Minä olen pettänyt kerran enkä koskaan enää uudelleen. Ja tästä olen 100% varma koska kysymys on itsestäni.
Sitä ennen mieheni petti minut, jättämällä minut henkisesti yksin avioliitossa. Tein töitä korjatakseni asian mutta hän ei kiinnostunut. Lopulta tuli tilaisuus saada hyväksyntää ja seksiä ja tartuin siihen. Otin eron alle vuoden kuluttua tästä.
Joku joka maanisesti vihaa ja syyttää kaikesta pettäjiä sanoo tähän miksen jättänyt miestä ennenkuin petin, mihin minä voin esittää vastakysymyksen miksei mieheni jättänyt minua ennenkun alkoi kohdella kuin kynnysmattoa?
Maailma ei ole mustavalkoinen.
Maailma on mustavalkoinen. SInä olet pettänyt eli olet pettäjä. Se ei selityksillä muuksi muutu. Toivottavasti miehesi edes heitti sinut ulos.
Lapsi tietää aina mitä kodissaan tapahtuu. Lapsia pidetään todella tyhminä vaikka seinillåkin on korvat.