Antaisitko pettämisen anteeksi?

Ei. Itse inhoan niitä kulissiliittoja ja muutenkin kulississa elämisen ihannointia.

Rakkaus syntyy rehellisyydestä ja luottamuksesta. Pettäjät eivät perustavaa laatua olevasta rikkinäisyydestään johtuen pysty siihen ketään kohtaan. Eivät edes lapsiaan kohtaan.

En tiedä. Ehkä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helppoa tietysti olisi nyt sanoa, että tietenkään en antaisi anteeksi ja että ero tulisi välittömästi, jos puoliso pettäisi.

Mutta jos oikeasti joutuisi sellaisen tilanteen eteen, että puoliso paljastuisi pettäjäksi? Koko yhteinen elämä pitäisi lopettaa, koko yhteinen omaisuus jakaa, yhteinen talo myydä, kun yksinkään sitä ei ole varaa pitää. No, kaikki tämä vielä menisi, voisin kyllä muuttaa omakotitalosta vuokrakaksioon ja luultavasti viihtyisin sielläkin ihan ok.

Mutta ehkä se kaikkein pahin: ruveta tekemään tiliä eron syistä vanhemmille, sisaruksille, ystäville... Kertoa yksityisasioitani kaikille: että nyt tuli ero, kun puoliso kävi vieraissa. Ja on naiivia väittää, että ei se kenellekään kuuluisi ja ettei kenellekään tarvitsisi mitään selityksiä antaa. Ei erosta voi selvitä selittämättä mitään läheisille, sanomalla vain, että ei se teille kuulu ja he olisivat vain, että "ahaa, okei".

Joten, saattaisin hyvinkin antaa pettämisen anteeksi vain ns. säilyttääkseni yksityisyyteni. Tiedän, se olisi täysin hullu syy, ehkä pahin mahdollinen syy jatkaa yhdessä, eikä sitä pitäisi missään nimessä tehdä. Ja kuten sanottu, helppohan se nyt on sanoa. Mutta, jos tulisi se tosipaikka eteen... Mitäs sitten?

Ei ole mitään naiivia siinä, että sanoo ettei asia kuulu muille. Jos olis jotain pakko sanoa, sanoisin että sovittamattomat erimielisyydet tai että se on meidän asia. En kyllä muutenkaan tilitä elämääni sukulaisille. Kaikki eivät ole niin läheisiä suvun kanssa.

Eivät tietenkään kaikki ole ja silloinhan se onkin helppoa, kun ei mitään tarvitse kenellekään selittää. Mutta silloin jos ollaan läheisiä ja tekemisissä ja puolisokin on läheinen sukulaisten kanssa, niin se onkin jo paljon vaikeampaa.

En kyllä ymmärrä ,miksi olisi vaikea sanoa sukulaisille ,että äijä perkkele petti ja heitin sen pellolle.

En minäkään, itse kerroin kaikille kummankin sukulaisille ja ystäville että äijä petti. Pettäjä ei ansaitse mitään yksityisyyttä ja on oikein, että lähipiiri tietää minkälainen niljake on kyseessä, itsepähän on tilanteensa aiheuttanut joten vastatkoon myös paskamyrskystä.

Omista teoistaan pitää pystyä kantamaan vastuu. Joskus jopa loppuelämänsä.

Kyllä, mutta se pettäjän vastuu on kumppanille, ei ulkopuolisille.

Ja lapsille myös jos niitä sattuu olemaan. Lapset eivät unohda koskaan vanhempiensa pahoja ja itsekkäitä tekoja.

Miten ne lapset kuulee pettämisestä? Ei vanhempien seksielämä kuulu lapsille millään tavalla. Kyllä vastuu on silloin sillä vanhemmalla, joka kaataa pahan olonsa lasten niskaan.

No kyllä mä vaan eskarilaisena tiesin, että isä reissumatkoillaan oli pettänyt ja tuonut meidän ollessa mökillä naisia kotiinkin, kun löytyi hiuksia ja esineitä. Äiti sai isän ulos asunnostaan vasta poliisin suorittamalla häädöllä, ei sekään jäänyt multa huomaamatta. Ja kyllä äiti ihan asiasta kertoi, että isä harrasti pettämistä, aikuisena isä on myöntänyt sen itsekin. Kyllä lapsen täytyy saada tietää mitä vanhempansa on tehnyt.

Miksi ihmeessä tarvitsisi? Ei se kuulu lapsille. Ja sellainen on rajaton vanhempi, joka kaataa näitä lasten niskaan.

Rajaton on se vanhempi joka salasuhteilee.

Eikä ole. Vanhempien seksielämä tai parisuhde ei kuulu lapsille. Piste. Te, jotka kaadatte oman katkeruutenne lasten harteille aiheutatte heille elinikäiset traumat. Menkää terapiaan itkemään sitä petetyksi tulemista, älkää herranisä lapsille sitä purkako.

Kyllä se nimenomaan kuuluu, kun riidellään sadan desibelin äänenvoimakkuudella pettämisistä.

Se on tietysti eri asia. Samoin se, jos lapsi saa muuta kautta tietää. Mutta jotkut täällä ilmeisesti puolustelee viattoman lapsen käyttämistä terapeuttina ja jätesankona, kun onhan se oikein sille kamalalle pettäjälle että lapsi saa kuulla toisen vanhemman pahuudesta. Eli lapsi on pelkkä koston väline, lapsesta itsestään viis.

Ei tietenkään. Mutta valheessa ei lasta saa pitää. Totuus ja rehellisyys alusta lähtien.

Ei ole kauhean hyvä malli parisuhteesta, jos hyssytellään, painetaan villaisella, pidetään kulissia yllä. Totuus pöytään. Sen totuuden voi kertoa neutraalisti, ei tarvitse haukkua toista nilviäiseksi.

Lapselle ei saa opettaa mallia kulissiperheestä jossa vaikeat asiat laitetaan maton alle. Eli kyllä totuus asiasta jonka seuraus on lapsen selkäreppuelämä on sen aiheuttajan eli pettäjän pystyttävä lapselle rehellisesti ja kiertelemättä sanomaan ilman mitään petetyn syyllistämistä mistään.

Kyllä, pettäjän pitäisi kantaa vastuunsa teoistaan ja selittää lapselle, miksi lapsi ravaa kahden asunnon väliä. Pettäjät harvoin siihen pystyvät, kun eihän heillä ole selkärankaa eivätkä lapsesta välittäneet silloinkaan kun kiimoissaan huitelivat. Vaatisi suoraselkäisyyttä sanoa, että nyt mä mokasin, siihen harvoin pystyvät ja haluavat vain päästä helpolla.

Miksi pitäisi jos se toinen on halunnut erota. Se joka haluaa erota, kantaa vastuun siitä omasta päätöksestään eikä sysää sitä muille.

Siis että petetty on syyllinen eroon? Mitä tuhannen turvetta. Pettäjä on sen suhteen ja perheen rikkonut ja hänellä on siitä vastuu, ei uhrilla. Ihmeellistä uhrin syyllistämistä, hänenkö pitäisi kaikki toisen loukkaavien tekojen seuraukset kantaa? Pettäjä on tehnyt omat päätöksensä ja niiden lopputulos on ero.

Mitä ihmeen uhriajattelua tämä nyt taas on? Elämmässä sattuu ja tapahtuu, ja jokainen kantaa vastuun OMASTA toiminnastaan. Pettänyt kantaa vastuun pettämisestään, ja eroaja siitä että haluaa erota. Tämähän nyt pitäisi olla ihan selvää. Jos sinä et halua olla puolisosi kanssa enää, niin tottakai sinä kannat siitä itse vastuun etkä sysää sitä toiselle.

Pettäjä on aiheuttanut toiminnallaan sen eron. Ilman pettämistä eroa ei välttämättä olisi koskaan tapahtunut. Pettäjistä erotaan, pettäjät jätetään, se on yhtä selvä kuin jepelle illallinen. Vastuu on sen, joka on suhteen rikkonut sillä pettämisellään. Vai onko pahoinpidelty ja puukotettu puoliso syyllinen siitä, että haluaa erota väkivaltaisesta puolisostaan? Pitäisikö hänen jäädä siihen suhteeseen ja se pahoinpitelevä on täysin totaalisen syytön eroon eikä kanna siitä mitään vastuuta?

Ei kun nykyajan uuden parisuhdemallin äänitorvet sanovat että pettämlnen on AINA petetyn syy ja siitä ei saa puhua lapsille KOSKAAN. 😉

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helppoa tietysti olisi nyt sanoa, että tietenkään en antaisi anteeksi ja että ero tulisi välittömästi, jos puoliso pettäisi.

Mutta jos oikeasti joutuisi sellaisen tilanteen eteen, että puoliso paljastuisi pettäjäksi? Koko yhteinen elämä pitäisi lopettaa, koko yhteinen omaisuus jakaa, yhteinen talo myydä, kun yksinkään sitä ei ole varaa pitää. No, kaikki tämä vielä menisi, voisin kyllä muuttaa omakotitalosta vuokrakaksioon ja luultavasti viihtyisin sielläkin ihan ok.

Mutta ehkä se kaikkein pahin: ruveta tekemään tiliä eron syistä vanhemmille, sisaruksille, ystäville... Kertoa yksityisasioitani kaikille: että nyt tuli ero, kun puoliso kävi vieraissa. Ja on naiivia väittää, että ei se kenellekään kuuluisi ja ettei kenellekään tarvitsisi mitään selityksiä antaa. Ei erosta voi selvitä selittämättä mitään läheisille, sanomalla vain, että ei se teille kuulu ja he olisivat vain, että "ahaa, okei".

Joten, saattaisin hyvinkin antaa pettämisen anteeksi vain ns. säilyttääkseni yksityisyyteni. Tiedän, se olisi täysin hullu syy, ehkä pahin mahdollinen syy jatkaa yhdessä, eikä sitä pitäisi missään nimessä tehdä. Ja kuten sanottu, helppohan se nyt on sanoa. Mutta, jos tulisi se tosipaikka eteen... Mitäs sitten?

Ei ole mitään naiivia siinä, että sanoo ettei asia kuulu muille. Jos olis jotain pakko sanoa, sanoisin että sovittamattomat erimielisyydet tai että se on meidän asia. En kyllä muutenkaan tilitä elämääni sukulaisille. Kaikki eivät ole niin läheisiä suvun kanssa.

Eivät tietenkään kaikki ole ja silloinhan se onkin helppoa, kun ei mitään tarvitse kenellekään selittää. Mutta silloin jos ollaan läheisiä ja tekemisissä ja puolisokin on läheinen sukulaisten kanssa, niin se onkin jo paljon vaikeampaa.

En kyllä ymmärrä ,miksi olisi vaikea sanoa sukulaisille ,että äijä perkkele petti ja heitin sen pellolle.

En minäkään, itse kerroin kaikille kummankin sukulaisille ja ystäville että äijä petti. Pettäjä ei ansaitse mitään yksityisyyttä ja on oikein, että lähipiiri tietää minkälainen niljake on kyseessä, itsepähän on tilanteensa aiheuttanut joten vastatkoon myös paskamyrskystä.

Omista teoistaan pitää pystyä kantamaan vastuu. Joskus jopa loppuelämänsä.

Kyllä, mutta se pettäjän vastuu on kumppanille, ei ulkopuolisille.

Ja lapsille myös jos niitä sattuu olemaan. Lapset eivät unohda koskaan vanhempiensa pahoja ja itsekkäitä tekoja.

Miten ne lapset kuulee pettämisestä? Ei vanhempien seksielämä kuulu lapsille millään tavalla. Kyllä vastuu on silloin sillä vanhemmalla, joka kaataa pahan olonsa lasten niskaan.

No kyllä mä vaan eskarilaisena tiesin, että isä reissumatkoillaan oli pettänyt ja tuonut meidän ollessa mökillä naisia kotiinkin, kun löytyi hiuksia ja esineitä. Äiti sai isän ulos asunnostaan vasta poliisin suorittamalla häädöllä, ei sekään jäänyt multa huomaamatta. Ja kyllä äiti ihan asiasta kertoi, että isä harrasti pettämistä, aikuisena isä on myöntänyt sen itsekin. Kyllä lapsen täytyy saada tietää mitä vanhempansa on tehnyt.

Miksi ihmeessä tarvitsisi? Ei se kuulu lapsille. Ja sellainen on rajaton vanhempi, joka kaataa näitä lasten niskaan.

Rajaton on se vanhempi joka salasuhteilee.

Eikä ole. Vanhempien seksielämä tai parisuhde ei kuulu lapsille. Piste. Te, jotka kaadatte oman katkeruutenne lasten harteille aiheutatte heille elinikäiset traumat. Menkää terapiaan itkemään sitä petetyksi tulemista, älkää herranisä lapsille sitä purkako.

Kyllä se nimenomaan kuuluu, kun riidellään sadan desibelin äänenvoimakkuudella pettämisistä.

Se on tietysti eri asia. Samoin se, jos lapsi saa muuta kautta tietää. Mutta jotkut täällä ilmeisesti puolustelee viattoman lapsen käyttämistä terapeuttina ja jätesankona, kun onhan se oikein sille kamalalle pettäjälle että lapsi saa kuulla toisen vanhemman pahuudesta. Eli lapsi on pelkkä koston väline, lapsesta itsestään viis.

Ei tietenkään. Mutta valheessa ei lasta saa pitää. Totuus ja rehellisyys alusta lähtien.

Totuus voi tulla ja usein tuleekin esille myöhemmin. Lapsi voi kuulla vanhempiensa riitelyn tai joku tuttava tai sukulainen asian kertoo. Se onkin sitten aika kurjaa, että omat vanhemmat ovat valehdelleet tai jättäneet kertomatta ja asian kuulee muualta, ei herätä luottamusta vanhempiaan kohtaan. Yleensä moni asia jonka kuulee mutkan kautta saa isommat mittasuhteet, kuin jos asianosainen sen kertoisi. Ja onko muka niin, että kukaan ei tiedä vanhempiensa eron syytä, ei ole vaikka kysynyt asiaa kasvaessaan, vaikka teininä tai aikuisena?

Mitä ihmeen elämää sinä elät että naapurit huutelevat lapsillesi sinun yksityisasioitasi joita et ole kertonut kenellekään?  Miksi ihmeessä sukulaiset kertoisivat 6v lapselle että voivoi, äitisi nyt petti isääsi, ja ennen kaikkea MISTÄ he sen tietävät? 

Tietetnkään kukaan hyvä ihminen, aikuinen tai vanhempi  ei sotke lapsia tällaisiin asioihin. Lapsille voidaan kertoa sitten kun he ovat isoja, jos kokee vielä silloin että pitää päästä lokaamaan se toinen vanhempi. Sitten myös pitää ottaa riski siitä että lapsipa ymmärtääkin sitä pettäjää, kun hän selittää oman näkökulmansa asioihin. 

Kyllä meillä suvussa ja ystäväpiirissä tiedetään toistemme suhdehistoria ja eron syyt, myös pettäminen. Ihmiset puhuvat keskenään ja kertovat asioitaan. Se on eri juttu, onko korrektia kertoa toisen lapsille vanhemman pettäneen, mutta joku hömelö sen voi möläyttää, jos ei tiedä että lapset eivät tiedä.

Mitä ihmeen lokaamista se on kertoa totuus? Ihme pettäjien päänsilittelyä täällä. Miten sitä pettäjää voisi ymmärtää, mikä syy muka on hyväksyttävä pettämiseen?

Kannattaisi pitää oma perhe erossa tuollaisista keskusteluista joissa levitellään ympräiinsä suhteen sisäiset asiat. Hyi. LApsiaan suojelee sillä ettei kerro jokiselle vastaantulijalle perheen sisäisistä asioista.

Siis ihmiset eivät koskaan ikinä kerro suhteistaan yhtään kenellekään läheiselle vaan vaikenevat täysin. Ei ihme että moni on huonossa suhteessa ja kärsii toisen henkisestä väkivallasta, jos ei ole ketään, joka sanoisi että hei, toi ei nyt ole normaalia, olen kokenut saman ja pahemmaksi menee. Fyysisesti pahoinpidellytkin ovat hiljaa ja mitä siitä seuraa.

Vierailija kirjoitti:

En ikinä. En ole yhdellekään antanut anteeksi enkä anna. Ero astuu voimaan välittömästi. Saa todella taistella itseään vastaan, etten pahoinpitelisi pettäjää ja tuhoaisi pettäjän omaisuutta, niin arvottomia saastoja ovat.

Väkivaltaiset on arvottomia.

Antaisin anteeksi, mutta sitä suhdetta ei enää ole, eikä luottamusta, vaan kaikki pitäisi rakentaa uudestaan. Ja voi kysyä, onko se sen arvoista, kun luottamus on mennyt.

Anteeksianto ja suhteen jatkaminen on kaksi eri asiaa.

Ohis, mutta menee vähän tukkoon ketju kun lainataan jotain 20-30 viestin rimpsuja. Ei niitä tarvitse roikottaa koko ajan mukana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helppoa tietysti olisi nyt sanoa, että tietenkään en antaisi anteeksi ja että ero tulisi välittömästi, jos puoliso pettäisi.

Mutta jos oikeasti joutuisi sellaisen tilanteen eteen, että puoliso paljastuisi pettäjäksi? Koko yhteinen elämä pitäisi lopettaa, koko yhteinen omaisuus jakaa, yhteinen talo myydä, kun yksinkään sitä ei ole varaa pitää. No, kaikki tämä vielä menisi, voisin kyllä muuttaa omakotitalosta vuokrakaksioon ja luultavasti viihtyisin sielläkin ihan ok.

Mutta ehkä se kaikkein pahin: ruveta tekemään tiliä eron syistä vanhemmille, sisaruksille, ystäville... Kertoa yksityisasioitani kaikille: että nyt tuli ero, kun puoliso kävi vieraissa. Ja on naiivia väittää, että ei se kenellekään kuuluisi ja ettei kenellekään tarvitsisi mitään selityksiä antaa. Ei erosta voi selvitä selittämättä mitään läheisille, sanomalla vain, että ei se teille kuulu ja he olisivat vain, että "ahaa, okei".

Joten, saattaisin hyvinkin antaa pettämisen anteeksi vain ns. säilyttääkseni yksityisyyteni. Tiedän, se olisi täysin hullu syy, ehkä pahin mahdollinen syy jatkaa yhdessä, eikä sitä pitäisi missään nimessä tehdä. Ja kuten sanottu, helppohan se nyt on sanoa. Mutta, jos tulisi se tosipaikka eteen... Mitäs sitten?

Ei ole mitään naiivia siinä, että sanoo ettei asia kuulu muille. Jos olis jotain pakko sanoa, sanoisin että sovittamattomat erimielisyydet tai että se on meidän asia. En kyllä muutenkaan tilitä elämääni sukulaisille. Kaikki eivät ole niin läheisiä suvun kanssa.

Eivät tietenkään kaikki ole ja silloinhan se onkin helppoa, kun ei mitään tarvitse kenellekään selittää. Mutta silloin jos ollaan läheisiä ja tekemisissä ja puolisokin on läheinen sukulaisten kanssa, niin se onkin jo paljon vaikeampaa.

En kyllä ymmärrä ,miksi olisi vaikea sanoa sukulaisille ,että äijä perkkele petti ja heitin sen pellolle.

En minäkään, itse kerroin kaikille kummankin sukulaisille ja ystäville että äijä petti. Pettäjä ei ansaitse mitään yksityisyyttä ja on oikein, että lähipiiri tietää minkälainen niljake on kyseessä, itsepähän on tilanteensa aiheuttanut joten vastatkoon myös paskamyrskystä.

Omista teoistaan pitää pystyä kantamaan vastuu. Joskus jopa loppuelämänsä.

Kyllä, mutta se pettäjän vastuu on kumppanille, ei ulkopuolisille.

Ja lapsille myös jos niitä sattuu olemaan. Lapset eivät unohda koskaan vanhempiensa pahoja ja itsekkäitä tekoja.

Miten ne lapset kuulee pettämisestä? Ei vanhempien seksielämä kuulu lapsille millään tavalla. Kyllä vastuu on silloin sillä vanhemmalla, joka kaataa pahan olonsa lasten niskaan.

No kyllä mä vaan eskarilaisena tiesin, että isä reissumatkoillaan oli pettänyt ja tuonut meidän ollessa mökillä naisia kotiinkin, kun löytyi hiuksia ja esineitä. Äiti sai isän ulos asunnostaan vasta poliisin suorittamalla häädöllä, ei sekään jäänyt multa huomaamatta. Ja kyllä äiti ihan asiasta kertoi, että isä harrasti pettämistä, aikuisena isä on myöntänyt sen itsekin. Kyllä lapsen täytyy saada tietää mitä vanhempansa on tehnyt.

Miksi ihmeessä tarvitsisi? Ei se kuulu lapsille. Ja sellainen on rajaton vanhempi, joka kaataa näitä lasten niskaan.

Rajaton on se vanhempi joka salasuhteilee.

Eikä ole. Vanhempien seksielämä tai parisuhde ei kuulu lapsille. Piste. Te, jotka kaadatte oman katkeruutenne lasten harteille aiheutatte heille elinikäiset traumat. Menkää terapiaan itkemään sitä petetyksi tulemista, älkää herranisä lapsille sitä purkako.

Kyllä se nimenomaan kuuluu, kun riidellään sadan desibelin äänenvoimakkuudella pettämisistä.

Se on tietysti eri asia. Samoin se, jos lapsi saa muuta kautta tietää. Mutta jotkut täällä ilmeisesti puolustelee viattoman lapsen käyttämistä terapeuttina ja jätesankona, kun onhan se oikein sille kamalalle pettäjälle että lapsi saa kuulla toisen vanhemman pahuudesta. Eli lapsi on pelkkä koston väline, lapsesta itsestään viis.

Ei tietenkään. Mutta valheessa ei lasta saa pitää. Totuus ja rehellisyys alusta lähtien.

Totuus voi tulla ja usein tuleekin esille myöhemmin. Lapsi voi kuulla vanhempiensa riitelyn tai joku tuttava tai sukulainen asian kertoo. Se onkin sitten aika kurjaa, että omat vanhemmat ovat valehdelleet tai jättäneet kertomatta ja asian kuulee muualta, ei herätä luottamusta vanhempiaan kohtaan. Yleensä moni asia jonka kuulee mutkan kautta saa isommat mittasuhteet, kuin jos asianosainen sen kertoisi. Ja onko muka niin, että kukaan ei tiedä vanhempiensa eron syytä, ei ole vaikka kysynyt asiaa kasvaessaan, vaikka teininä tai aikuisena?

Mitä ihmeen elämää sinä elät että naapurit huutelevat lapsillesi sinun yksityisasioitasi joita et ole kertonut kenellekään?  Miksi ihmeessä sukulaiset kertoisivat 6v lapselle että voivoi, äitisi nyt petti isääsi, ja ennen kaikkea MISTÄ he sen tietävät? 

Tietetnkään kukaan hyvä ihminen, aikuinen tai vanhempi  ei sotke lapsia tällaisiin asioihin. Lapsille voidaan kertoa sitten kun he ovat isoja, jos kokee vielä silloin että pitää päästä lokaamaan se toinen vanhempi. Sitten myös pitää ottaa riski siitä että lapsipa ymmärtääkin sitä pettäjää, kun hän selittää oman näkökulmansa asioihin. 

Kyllä meillä suvussa ja ystäväpiirissä tiedetään toistemme suhdehistoria ja eron syyt, myös pettäminen. Ihmiset puhuvat keskenään ja kertovat asioitaan. Se on eri juttu, onko korrektia kertoa toisen lapsille vanhemman pettäneen, mutta joku hömelö sen voi möläyttää, jos ei tiedä että lapset eivät tiedä.

Mitä ihmeen lokaamista se on kertoa totuus? Ihme pettäjien päänsilittelyä täällä. Miten sitä pettäjää voisi ymmärtää, mikä syy muka on hyväksyttävä pettämiseen?

Kannattaisi pitää oma perhe erossa tuollaisista keskusteluista joissa levitellään ympräiinsä suhteen sisäiset asiat. Hyi. LApsiaan suojelee sillä ettei kerro jokiselle vastaantulijalle perheen sisäisistä asioista.

Siis ihmiset eivät koskaan ikinä kerro suhteistaan yhtään kenellekään läheiselle vaan vaikenevat täysin. Ei ihme että moni on huonossa suhteessa ja kärsii toisen henkisestä väkivallasta, jos ei ole ketään, joka sanoisi että hei, toi ei nyt ole normaalia, olen kokenut saman ja pahemmaksi menee. Fyysisesti pahoinpidellytkin ovat hiljaa ja mitä siitä seuraa.

Persoonallisuushäiriöisen sarjapettäjän toiveuni on juuri tuo. Valitettavasti.

Vierailija kirjoitti:

Ei kun nykyajan uuden parisuhdemallin äänitorvet sanovat että pettämlnen on AINA petetyn syy ja siitä ei saa puhua lapsille KOSKAAN. 😉

Erinomainen havainto.

Vierailija kirjoitti:

En todellakaan. Mutta en eroaisi vaan ottaisin kaiken hyödyn irti koska mies on varakkaampi. Ja fiiliksen mukaan kostaisin ja pettäisin myös ja nauraisin matkalla pankkiin. Olen ollut aina uskollinen joten jos mies pettäisi niin turha kai minunkaan on enää olla uskollinen...

Lapsellista käytöstä. Kosto ei tee sinusta yhtään miestäsi parempaa ihmistä ja moisella käytöksellä rikot enemmän itseäsi kuin puolisoasi. Mahtavaa lukea että syyt sun liittoon on lompakossa.

Vierailija kirjoitti:

Ei kun nykyajan uuden parisuhdemallin äänitorvet sanovat että pettämlnen on AINA petetyn syy ja siitä ei saa puhua lapsille KOSKAAN. 😉

Juu khyllä minä saan juosta naimassa ketä haluan aina kun mieli tekee, mutta siitä ei kukaan saa käräyttää tai puhua. Jos jään kiinni niin se on puolison vika, mitäs yrittää omistaa, sen petetyn syyhän se on ettei mulla pysy housut jalassa. Aivan kamalaa, jos juttu leviää, siinähän menee mun hieno imago. Kulissi pystyyn ja upeita kuvia facebookkiin ja instaan, ei mitään totuutta tai rehellisyyttä tässä maailmassa tarvita, kunhan mulla on mahdollisimman helppo ja mukava olla, eikä tarvitse kohdata omia virheitä tai mitään muutakaan epämiellyttävää.

Se on väkivaltaista jos joku arvostelee tuollaista kulissia ylläpitävää pettäjää. 🤣🤣🤣

Ketjun aktiiviseen dialogiin osallistumattomana löysin tällaisen "Cheating is not an accident" -linkin. Se on lyhyt ja näpsäkkä klippi parisuhdeasioissa hauskaan tyyliin neuvovalta Youtube-kanavan pitäjältä. 

Tässä puhutaan miehistä, yhtä hyvin voisi lukea ihmisistä. Hän puhuu miehistä siksi, että jakaa neuvoja naisille.

https://www.youtube.com/shorts/lLBEL9kIAH0

💟 "Why men cheat? Because it's easier to get forgiveness (!!) than permission (to cheat). "

Miksi miehet pettävät, koska on helpompaa saada anteeksi kuin saada siihen (pettämiseen) lupa.

💟 "The only reason a man cheats is because he wants (!) to. "  Mies pettää ainoastaan siksi, että hän _haluaa_. 

💟 "Cheating is not an accident. Falling off a bike is an accident. You don't just trip into someone's vagina. "

Pettäminen ei ole vahinko. Pyörällä kaatuminen on vahinko. Kenenkään vaginaan ei päädytä vahingossa kompastuen. 

💟 "You will never be able to compete with a woman your guy won't leave alone." Et pysty koskaan kilpailemaan naisen kanssa, jota miehesi ei jätä rauhaan. 

💟 "Therefore when you can't control what is happening in your relationship, control the way you respond to it. " Joten kun et pysty kontrolloimaan mitä suhteessasi tapahtuu, kontrolloi sitä, miten vastaat siihen. 

💟 "And that gut feeling which is called your intuition will be your most honest friend, make sure you listen to it."  Se aavistus, tunne sisältäsi jota kutsutaan intuitioksi on sinun rehdein ystäväsi, varmista että kuuntelet intuitiota. 

Vierailija kirjoitti:

Se on väkivaltaista jos joku arvostelee tuollaista kulissia ylläpitävää pettäjää. 🤣🤣🤣

Vihapuhetta ja kiihottamista kansanryhmää kohtaan. Kyllä pettäminen pitäisi kirjata jokaisen oikeudeksi lakiin ja sen arvostelemisesta tehdä rangaistavaa, traumojahan sellainen teettää 🤣

Järki voisi antaa, mutta sydämen kanssa en tiedä.

Aika hyvä. Tuo intuitio (gut feeling) osuu niin usein oikeaan. Siihen päälle kun pettäjä alkaa syyttämään ehdottomuudesta ja sairaalloisesta mustasukkaisuudesta on jo hyvin todennäköistä että salasuhde on käynnissä. Päälle vielä ne klassiset: puhelimen piilottelu ja käyttötava muutokset, jnejne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on väkivaltaista jos joku arvostelee tuollaista kulissia ylläpitävää pettäjää. 🤣🤣🤣

Vihapuhetta ja kiihottamista kansanryhmää kohtaan. Kyllä pettäminen pitäisi kirjata jokaisen oikeudeksi lakiin ja sen arvostelemisesta tehdä rangaistavaa, traumojahan sellainen teettää 🤣

Juu, joidenkin päiväuni tuokin 🤣🤣🤣

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En todellakaan. Mutta en eroaisi vaan ottaisin kaiken hyödyn irti koska mies on varakkaampi. Ja fiiliksen mukaan kostaisin ja pettäisin myös ja nauraisin matkalla pankkiin. Olen ollut aina uskollinen joten jos mies pettäisi niin turha kai minunkaan on enää olla uskollinen...

Lapsellista käytöstä. Kosto ei tee sinusta yhtään miestäsi parempaa ihmistä ja moisella käytöksellä rikot enemmän itseäsi kuin puolisoasi. Mahtavaa lukea että syyt sun liittoon on lompakossa.

Kosto nähdään kauhean negatiivisena asiana. Rikolliset saavat kiinni jäätyään rangaistuksen, eikä sitä pidetä kostona vaan oikeuden toteutumisena. Suomessa voi olla vähän hankala pumpata keneltäkään rahoja, kun ei ole sellainen kulttuuri ja avioehto on yleinen, muutoin kyllä olisi hyvä idea viedä pettäjältä kaikki mahdollinen rakasta perintömökkiä myöten. Voisi ehkä siitä oppia ja miettiä, että ehkä sitä seksiä saa halvemmallakin sinkkuna. Eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omituisen kireäotsaista porukkaa täällä. Hämmästelen oikeasti. 

Itse en koskaan voisi pettää puolisoani, enkä ole pettänyt. Pettäminen tarkoittaa minulle melkeinpä mitä tahansa toimintaa, mikä olisi puolisoltani pois. En voisi harrastaa seksiä toisen kanssa, mikäli siihen käytetty aika olisi pois yhteisestä tai perheen ajasta. Pettäminen on myös melkeinpä mitä tahansa itsekästä toimintaa, josta aiheutuisi ennemmän kustannuksia kuin hyötyä perhekokonaisuudelle, haluan käyttää ylimääräiset varat perheen hyvinvointiin ja onnellisuuteen. Seksin pitäisi olla turvallista eikä siitä tulisi aiheutua mielipahaa muille.  Jos nämä asiat toteutuvat, miksi ihmeessä piristävä seksi muualla pitäisi ajatella pettämisenä ja siitä pitäisi loukkaantua. Ihmiskokemukset avartavat, myös tuollainen seksitarina tuo omien kokemusteni lähinnä iloa, elämää ja pientä maustetta arkeen. Yli 20 avioliittovuoteen itselläni on mahtunut muutamia intiimejä suhteita näillä periaatteilla, ne ovat olleet liiton ja yhteisen elämän kannalta vain positiivisia. 

Jos puolisoni vähän sekstailisi kodin ulkopuolella, toivoisin että hän kertoisi asiasta. Ennen kaikkea siksi, että haluaisin iloita hänen kanssaan kokemuksesta ja pienistä iloista, joita elämä tarjoaa. 

Minusta on vain niin käsittämätöntä, että jonkun pitäisi omistaa toinen ihminen kokonaan, kieltää asiat, jotka eivät ole itseltä pois. Sori, en ymmärrä.

 

Onko teillä avoin suhde? Ellei ole, olet siis pettänyt kumppanisi useamman kerran 20 vuoden aikana. Mitkään kiertoilmaisut ja sanamuodot eivät sitä muuta.

Todistit myös taas kerran oikeaksi sen, että ainoat ketkä hokevat tuota omistamista, ovat pettäjiä tai näitä avoimessa suhteessa olevia.

Tottakai pelisäännöt on sovittu, jokaisessa suhteessa pitäisi puhua mikä on sallittua ja mikä ei. Varsin onnellisessa suhteessamme on vain niin paljon tärkeämpiä yhteisiä asioita kuin seksi, joka toki on myös yhteinen asia. Miten ihmeessä tällä palstalla olijat sallivat suhteissaan asioita, jotka ovat paljon pahempia kuin pieni iloinen syrjähyppy - vaikkapa valkoiset valheet, toisen henkinen tai fyysinen satuttaminen, jne. Ja ollaan näin vähäpätöisestä omasta käsityksestä (joka perustuu mihin?) valmiita tuomitsemaan sekä läheiset rakkaat ihmiset ja vieraatkin. Kunnioita toki ajatuksianne, vaikken niitä kykenekään ymmärtämään.