Mistä johtuu se, että toisille matematiikka on tosi helppoa ja toisille taas todella vaikeaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisten älykkyydessä on isoja eroja. Miten se voi edes olla ihmettelyn aihe?

Ilmeisesti ajattelet, että jos on tarpeeksi älykäs, oppii helposti matematiikkaa.

Tietysti matematiikan oppimiseen älyä tarvitaan, mutta niin tarvitaan kaikkeen oppimiseen – miksi silloin ihminen, joka on aivan huippu matematiikassa, saattaa olla aivan surkea englannissa, vaikka kuinka yrittää? Näitä tällaisia nimittäin on ihan jonkun verran.

t. Englanninopettaja

Matematiikasta en tiedä, mutta kielten oppimista voi vaikeuttaa hyvin paljon esimerkiksi luki-häiriö. Se ei ole kaikilla samanlainen. Jollain lukihäiriö on lievä, toisella vaikea, mutta erityisen hankalaksi asian tekee se, että luki-häiriö voi olla myös hyvin tiukkarajainen eli se vaikuttaa vain johonkin tiettyyn asiaan. Tiedän tapauksen, jossa oppilas oli hyvä lähes kaikissa aineissa, myös muissa kielissä, mutta englantia hän ei oppinut kovasta yrityksestä huolimatta. Myöhemmin hän osallistui tutkimukseen, jossa häneltä löydettiin hyvin voimakas, mutta kapea-alainen lukihäiriö, joka riitti siihen, että hänen oli vaikea oppia juuri englantia.

Yleisesti ottaen arvelen, että kaikissa aineissa oppimiskyvyn ylärajaa säätelee älykkyys. Jos oppilaalla ei ole motivaatiota opiskella jotain, hän ei pääse kykyjensä tasolle. Motivaatioon taas vaikuttaa todella moni asia (kiinnostus tai sen puute, kotitausta etuineen ja haittoineen, sairaudet jne). Samankaltainen vaikutus on tietysti luki-häiriölläkin. En tiedä, onko olemassa matematiikkahäiriö, joka estäisi oppimasta koulumatematiikkaa, mutta kai se on mahdollista.

Omat kokemukset viittaavat vahvasti siihen, että oppilaat menestyvät yleensä kaikissa kouluaineissa aika lailla samaan tapaan. Jos on hyvä matematiikassa, yleensä hyvä myös kielissä, vaikka pientä vaihtelua tietysti aina on, vaikka motivaatio olisikin kunnossa.

Vierailija kirjoitti:

Monet eivät hahmota tässä ketjussa sitä, että matematiikka on kieli: se on tieteellinen kieli, jolla asiat voidaan ilmaista täsmällisen tarkasti. 

Jos on synnynnäisesti älykäs, niin eipä juuri mitään muuta älyllisesti haastavaa ole yliopistolla kun matemaattiset aineet, kuten matematiikka, fysiikka, teknologia, jne. 

Matematiikan mielenkiinto on juuri sen haastavuudessa: perusmatematiikka yliopistolla on luettava todella hitaasti ja ajatuksella, jotta ymmärtää asiat kunnolla. 

Matematiikan lukeminen on hidasta verrattuna vaikka filosofiaan, joka kuuluu nopeasti luettaviin asioihin, jossa kirja luetaan nopeasti läpi, ja vasta tämän jälkeen tehdään yhteenvetoa asiasta eli syntetisoidaan ajatukset. 

Matematiikan opiskelu yliopistolla vaatii raudanlujaa keskittymiskykyä, ja vaatii täten normaalilta ihmiseltä hieman masokistista luonnetta, tai vaihtoehtona on se, että omaa lievän autismin, joilloin keskittymiskyky tulee automaattisesti. 

Monen on vaikea ymmärtää, että teknologia on soveltavaa matematiikkaa. Esim. tekoäly on matemaattinen malli. 

Taloustieteet ovat soveltavaa matematiikkaa. Fysiikka itsessään on matematiikkaa. 

Oma mielipiteeni on aina ollut se, että matematiikka on parasta, mitä voi tehdä housut jalassa. 

Minun mielestäni filosofia on parasta tekemistä housut jalassa. Se alkaa siitä, mihin matematiikka päättyy.

Vierailija kirjoitti:

Monet eivät hahmota tässä ketjussa sitä, että matematiikka on kieli: se on tieteellinen kieli, jolla asiat voidaan ilmaista täsmällisen tarkasti. 

Jos on synnynnäisesti älykäs, niin eipä juuri mitään muuta älyllisesti haastavaa ole yliopistolla kun matemaattiset aineet, kuten matematiikka, fysiikka, teknologia, jne. 

Matematiikan mielenkiinto on juuri sen haastavuudessa: perusmatematiikka yliopistolla on luettava todella hitaasti ja ajatuksella, jotta ymmärtää asiat kunnolla. 

Matematiikan lukeminen on hidasta verrattuna vaikka filosofiaan, joka kuuluu nopeasti luettaviin asioihin, jossa kirja luetaan nopeasti läpi, ja vasta tämän jälkeen tehdään yhteenvetoa asiasta eli syntetisoidaan ajatukset. 

Matematiikan opiskelu yliopistolla vaatii raudanlujaa keskittymiskykyä, ja vaatii täten normaalilta ihmiseltä hieman masokistista luonnetta, tai vaihtoehtona on se, että omaa lievän autismin, joilloin keskittymiskyky tulee automaattisesti. 

Monen on vaikea ymmärtää, että teknologia on soveltavaa matematiikkaa. Esim. tekoäly on matemaattinen malli. 

Taloustieteet ovat soveltavaa matematiikkaa. Fysiikka itsessään on matematiikkaa. 

Oma mielipiteeni on aina ollut se, että matematiikka on parasta, mitä voi tehdä housut jalassa. 

Johan tuolla ketjun alkupäässä, oliko kommentti 39 tmv, todettiin matikan olevan kieli.

Se nyt vaan joittenkin mahdoton ymmärtää, että A-olut on 17% väkevämpää kuin keskiolut.

Itse olin todella hyvä matikassa, mutta sairastuin masennukseen ja se ilmeisesti vaikutti aivotoimintaan niin, että nyt yksinkertaisetkin laskut tuntuvat vaikeilta.

Suurimmalle osalle ei ole vaikea ymmärtää, että jokin asia on vaikeampaa toisille vaikka heillä ei matemaattisia lahjoja olisikaan.

Joten siinä asiassa et ole mitenkään outo, että sulla on vaikeuksia ymmärtää jotain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisten älykkyydessä on isoja eroja. Miten se voi edes olla ihmettelyn aihe?

Ilmeisesti ajattelet, että jos on tarpeeksi älykäs, oppii helposti matematiikkaa.

Tietysti matematiikan oppimiseen älyä tarvitaan, mutta niin tarvitaan kaikkeen oppimiseen – miksi silloin ihminen, joka on aivan huippu matematiikassa, saattaa olla aivan surkea englannissa, vaikka kuinka yrittää? Näitä tällaisia nimittäin on ihan jonkun verran.

t. Englanninopettaja

Matematiikasta en tiedä, mutta kielten oppimista voi vaikeuttaa hyvin paljon esimerkiksi luki-häiriö. Se ei ole kaikilla samanlainen. Jollain lukihäiriö on lievä, toisella vaikea, mutta erityisen hankalaksi asian tekee se, että luki-häiriö voi olla myös hyvin tiukkarajainen eli se vaikuttaa vain johonkin tiettyyn asiaan. Tiedän tapauksen, jossa oppilas oli hyvä lähes kaikissa aineissa, myös muissa kielissä, mutta englantia hän ei oppinut kovasta yrityksestä huolimatta. Myöhemmin hän osallistui tutkimukseen, jossa häneltä löydettiin hyvin voimakas, mutta kapea-alainen lukihäiriö, joka riitti siihen, että hänen oli vaikea oppia juuri englantia.

Yleisesti ottaen arvelen, että kaikissa aineissa oppimiskyvyn ylärajaa säätelee älykkyys. Jos oppilaalla ei ole motivaatiota opiskella jotain, hän ei pääse kykyjensä tasolle. Motivaatioon taas vaikuttaa todella moni asia (kiinnostus tai sen puute, kotitausta etuineen ja haittoineen, sairaudet jne). Samankaltainen vaikutus on tietysti luki-häiriölläkin. En tiedä, onko olemassa matematiikkahäiriö, joka estäisi oppimasta koulumatematiikkaa, mutta kai se on mahdollista.

Omat kokemukset viittaavat vahvasti siihen, että oppilaat menestyvät yleensä kaikissa kouluaineissa aika lailla samaan tapaan. Jos on hyvä matematiikassa, yleensä hyvä myös kielissä, vaikka pientä vaihtelua tietysti aina on, vaikka motivaatio olisikin kunnossa.

Matemaattiset henkilöt vaativat tarkkoja sääntöjä miten jokin rakenne toimii. Ainakin itse muistan ja tiedostin jotenkin, että sitä enkkua olisi vaan pitänyt jotenkin osata luonnostaan tai tietää piilomerkityksellisiä asioita oppikirjojen ulkopuolelta toki näin kärjistettynä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisten älykkyydessä on isoja eroja. Miten se voi edes olla ihmettelyn aihe?

Ilmeisesti ajattelet, että jos on tarpeeksi älykäs, oppii helposti matematiikkaa.

Tietysti matematiikan oppimiseen älyä tarvitaan, mutta niin tarvitaan kaikkeen oppimiseen – miksi silloin ihminen, joka on aivan huippu matematiikassa, saattaa olla aivan surkea englannissa, vaikka kuinka yrittää? Näitä tällaisia nimittäin on ihan jonkun verran.

t. Englanninopettaja

Matematiikasta en tiedä, mutta kielten oppimista voi vaikeuttaa hyvin paljon esimerkiksi luki-häiriö. Se ei ole kaikilla samanlainen. Jollain lukihäiriö on lievä, toisella vaikea, mutta erityisen hankalaksi asian tekee se, että luki-häiriö voi olla myös hyvin tiukkarajainen eli se vaikuttaa vain johonkin tiettyyn asiaan. Tiedän tapauksen, jossa oppilas oli hyvä lähes kaikissa aineissa, myös muissa kielissä, mutta englantia hän ei oppinut kovasta yrityksestä huolimatta. Myöhemmin hän osallistui tutkimukseen, jossa häneltä löydettiin hyvin voimakas, mutta kapea-alainen lukihäiriö, joka riitti siihen, että hänen oli vaikea oppia juuri englantia.

Yleisesti ottaen arvelen, että kaikissa aineissa oppimiskyvyn ylärajaa säätelee älykkyys. Jos oppilaalla ei ole motivaatiota opiskella jotain, hän ei pääse kykyjensä tasolle. Motivaatioon taas vaikuttaa todella moni asia (kiinnostus tai sen puute, kotitausta etuineen ja haittoineen, sairaudet jne). Samankaltainen vaikutus on tietysti luki-häiriölläkin. En tiedä, onko olemassa matematiikkahäiriö, joka estäisi oppimasta koulumatematiikkaa, mutta kai se on mahdollista.

Omat kokemukset viittaavat vahvasti siihen, että oppilaat menestyvät yleensä kaikissa kouluaineissa aika lailla samaan tapaan. Jos on hyvä matematiikassa, yleensä hyvä myös kielissä, vaikka pientä vaihtelua tietysti aina on, vaikka motivaatio olisikin kunnossa.

Matemaattiset henkilöt vaativat tarkkoja sääntöjä miten jokin rakenne toimii. Ainakin itse muistan ja tiedostin jotenkin, että sitä enkkua olisi vaan pitänyt jotenkin osata luonnostaan tai tietää piilomerkityksellisiä asioita oppikirjojen ulkopuolelta toki näin kärjistettynä.

Englantiakin on helpompi oppia, kun ymmärtää, miten kieli on kehittynyt. Sehän on oikeasti hirveä sekasotku eri suunnilta kerättyä sanastoa ja kielioppia. Moni epäsäännöllisyys ei oikeasti ole epäsäännöllisyys, vaan vaikkapa sitä, että eri aikamuodot on lainattu eri kielistä tai sitten ne ovat jäänteitä jostakin alkuperäisestä, mutta myöhemmin kadonneesta taivutuksesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisten älykkyydessä on isoja eroja. Miten se voi edes olla ihmettelyn aihe?

Ilmeisesti ajattelet, että jos on tarpeeksi älykäs, oppii helposti matematiikkaa.

Tietysti matematiikan oppimiseen älyä tarvitaan, mutta niin tarvitaan kaikkeen oppimiseen – miksi silloin ihminen, joka on aivan huippu matematiikassa, saattaa olla aivan surkea englannissa, vaikka kuinka yrittää? Näitä tällaisia nimittäin on ihan jonkun verran.

t. Englanninopettaja

Matematiikasta en tiedä, mutta kielten oppimista voi vaikeuttaa hyvin paljon esimerkiksi luki-häiriö. Se ei ole kaikilla samanlainen. Jollain lukihäiriö on lievä, toisella vaikea, mutta erityisen hankalaksi asian tekee se, että luki-häiriö voi olla myös hyvin tiukkarajainen eli se vaikuttaa vain johonkin tiettyyn asiaan. Tiedän tapauksen, jossa oppilas oli hyvä lähes kaikissa aineissa, myös muissa kielissä, mutta englantia hän ei oppinut kovasta yrityksestä huolimatta. Myöhemmin hän osallistui tutkimukseen, jossa häneltä löydettiin hyvin voimakas, mutta kapea-alainen lukihäiriö, joka riitti siihen, että hänen oli vaikea oppia juuri englantia.

Yleisesti ottaen arvelen, että kaikissa aineissa oppimiskyvyn ylärajaa säätelee älykkyys. Jos oppilaalla ei ole motivaatiota opiskella jotain, hän ei pääse kykyjensä tasolle. Motivaatioon taas vaikuttaa todella moni asia (kiinnostus tai sen puute, kotitausta etuineen ja haittoineen, sairaudet jne). Samankaltainen vaikutus on tietysti luki-häiriölläkin. En tiedä, onko olemassa matematiikkahäiriö, joka estäisi oppimasta koulumatematiikkaa, mutta kai se on mahdollista.

Omat kokemukset viittaavat vahvasti siihen, että oppilaat menestyvät yleensä kaikissa kouluaineissa aika lailla samaan tapaan. Jos on hyvä matematiikassa, yleensä hyvä myös kielissä, vaikka pientä vaihtelua tietysti aina on, vaikka motivaatio olisikin kunnossa.

Matemaattiset henkilöt vaativat tarkkoja sääntöjä miten jokin rakenne toimii. Ainakin itse muistan ja tiedostin jotenkin, että sitä enkkua olisi vaan pitänyt jotenkin osata luonnostaan tai tietää piilomerkityksellisiä asioita oppikirjojen ulkopuolelta toki näin kärjistettynä.

Englantiakin on helpompi oppia, kun ymmärtää, miten kieli on kehittynyt. Sehän on oikeasti hirveä sekasotku eri suunnilta kerättyä sanastoa ja kielioppia. Moni epäsäännöllisyys ei oikeasti ole epäsäännöllisyys, vaan vaikkapa sitä, että eri aikamuodot on lainattu eri kielistä tai sitten ne ovat jäänteitä jostakin alkuperäisestä, mutta myöhemmin kadonneesta taivutuksesta.

Tässä ollaan asian ytimessä. Tavalliselle tallaajalle niin matematiikka kuin kielet ovat kaavoja, sääntöjä ja poikkeuksia.

Niille, joilla on halu ymmärtää, ne ovat kiehtovia rakennuksia, joissa on ulkokuoren eli noiden sääntöjen, kaavojen ja poikkeuksien takana vielä suunnattoman paljon kiinnostavampi sisältö. Jokaisen matemaattisen kaavan on joku johtanut, jokainen eurooppalainen sana syntynyt jossakin päin Eurooppaa.

Tämä pätee oikeastaan kaikkeen oppimiseen.

Vierailija kirjoitti:

Motivaatiolla on iso osa, motivoitunut ihminen opiskelee matikat koulussa ja saa hyvän perustan mille rakentaa. Jos skippaa osan, tulee hutera rakenne. Toisaalta tietysti on myös eroja matemaattisessa hahmotuskyvyssä, toisille matikka vain on helpompaa. Sama juttu suunnistustaidossa, joku tietää ikään kuin automaattisesti sijaintinsa ja osaa lähteä oikeaan suuntaan, toinen eksyy jo käännyttyään yhdestä risteyksestä.

Komppaan tätä, itse olen ollut laiska opiskelija ja välillä meni kuukausia, etten avannut koulureppua kertaakaan koulun ulkopuolella. Silti matikka oli helppoa ja pitkän matematiikan kurssien keskiarvo taisi olla hieman yli 9. Jotenkin vain aivoissa ajatukset loksahteli helposti paikoilleen matikantehtävien osalta.

Toki sisäistä motivaatiotakin varmasti oli koska olin hyvä matematiikassa, mutta ahkeruutta se ei taatusti ollut.

Toiset on älykkäitä ja toiset eivät ole.

Ihmiset ovat erilaisia tässäkin asiassa.

Jos ap tarkoittaa nimenomaan ihmisiä, joille matematiikka on helppoa, motivaatio on tällöin toissijaista. Motivoitunut ja vaivaa näkevä keskivertoihminen oppii kyllä ihan hyväksi matematiikassa mutta tässähän oli kyse helppoudesta. Vastauksena kysymykseen: se on synnynnäinen ominaisuus kuten muutkin lahjakkuuden muodot.

Tunnen henkilön, jolle edes yliopistotason vaikeimmat matematiikan ja fysiikan kurssit eivät tuottaneet mitään ongelmia vaan hän pystyi oppimaan ja soveltamaan enemmän minuuttien kuin tuntien vaivannäöllä. Motivaatio ja ahkeruus toki määräävät sitten kuinka paljon tästä ominaisuudesta oikeasti on hyötyä.

Vierailija kirjoitti:

Jonkin verran erot in synnynnäisiä - toiset lapset hahmottaa maailmaa matikan kautta, toiset jotenkin muuten.

Erot tulee juuri motivaatiosta. Ne, kenelle matikka on luontaista, laskee tunneilla ja kotona - eli treenaa enemmän.

Ne, kenelle matikka on vaikeaa, ei laske tunnilla eikä varsinkaan kotona. Ero hyviin kasvaa koko ajan, mitä pidemmälle koulupolulla mennään. Opetan matikkaa yläasteella ja lukiossa ja sen huomaa konkreettisesti, kun vertaa vaikka kaseja ja lukion tokaluokkalaisia. Mitä pidemmällä ollaan, sitä isommiksi erot niiden välillä, jotka osaa ja niiden välillä, jotka ei osaa, on päässyt kasvamaan.

Minulla matikka oli ehdottomasti vaikein aine ja arvelisin tässä olevan kyse jostain ihan synnynnäisestä jutusta. Peruskoulussa olin matikassa ihan hyvä ja koska olin ylipäänsä tunnollinen oppilas, tein aina kaiken vaadittavan. Yläasteen matikka oli aika helppoa: aukeaman vasemmalla sivulla sanottiin mitä tehdään ja oikealla sivulla oli tehtävät, joissa täysin kaavamaisesti tehtiin vasemmalla sivulla kerrotulla tavalla. Valitsin laajan matikan, koska se määräsi mille luokalle pääsee/joutuu (tämä 90-l. alussa). Olin pihalla kuin lumiukko. Kirjoitin lopulta b:n ja matikka oli se aine, jonka kanssa ehdottomasti eniten käytin aikaa. Eli voi sanoa, että ero parhaisiin revähti valtavaksi yläasteelta lukioon, mutta ei se työmäärästä johtunut. En muista lukion matikasta enää yhtään mitään, enkä kyllä osaa enää yläkoulunkaan laskuja. Matikka ei yhdistynyt minulla yhtään mitenkään, jotenkin ulkoa yritin vain opetella niitä juttuja, ja eihän se tietysti toiminut. Edelleenkään minun on hyvin vaikea muistaa lukuja, tärkeitäkään. Uskon kyllä, että motivaatiolla on suuri vaikutus, mutta jotenkin harmittaa tapauksessani, että niin moni vain höpöttää halusta oppia ja ahkeruudesta. Aina se ei riitä mihinkään, enkä usko olevani ainoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä aina kuvittelin että olen huono matematiikassa koska en osaa laskea päässä. Tartten laskimen tai sitten mun pitää laskea sormin/paperille/jollain muulla konstilla aina jos pitää laskea yhtään mitään isompia lukuja. Aikuisena mulla diagnosoitiin adhd ja sen liitännäinenhän tämä on. Mun matikan numerot oli aina tyyliin 8 ja koska olin hikari, niin 8 oli mulle huono numero. Yhdistettynä toi kasi ja kyvyttömyyteni laskea päässä  = olen huono matikassa. En siis viitsinyt edes hirveesti panostaa matikkaan ja kävin lyhyen matikan vähimmillä mahdollisilla kursseilla.

Mutta sitten menin aikuisena uudelleen kouluun. Siellä opettajan ohje oli, että ikinä ette laske päässä, vaan aina laskimella. Huomasin, että matematiikka onkin kivaa, helppoa&loogista ja mä olen siinä hyvä. Ja että laskemalla oppii laskemaan. Tämän kun olisin tiennyt lapsena ja nuorena, niin olisin ottanut pitkän matikan. Olenkin miettinyt, että menisinkö aikuislukioon suorittamaan pitkää matikkaa ihan omaksi iloksi.

Jos olet mieleltäsi sokea matematiikan suhteen, et saavuta mitään "vääntämällä paremmin rautalankaa" - lahjakkuus on pohjimmiltaan "abstraktia".

Mitä oikein tarkoitat? Mitä tarkoittaa tässä yhteydessä vääntää rautalankaa? Tarkoitatko harjoittelua?

Hyvin harva on ns. sokea matematiikan suhteen. Silloin on kysymys dyskalkuliasta yms.

Totta kai siis lähes jokainen oppii matematiikkaa ja harjoitus tekee tässäkin mestarin. Tietysti matemaattisessa lahjakkuudessa on eroja, mutta ahkeran harjoittelun ja mietiskelyn avulla kyllä ymmärtää paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä aina kuvittelin että olen huono matematiikassa koska en osaa laskea päässä. Tartten laskimen tai sitten mun pitää laskea sormin/paperille/jollain muulla konstilla aina jos pitää laskea yhtään mitään isompia lukuja. Aikuisena mulla diagnosoitiin adhd ja sen liitännäinenhän tämä on. Mun matikan numerot oli aina tyyliin 8 ja koska olin hikari, niin 8 oli mulle huono numero. Yhdistettynä toi kasi ja kyvyttömyyteni laskea päässä  = olen huono matikassa. En siis viitsinyt edes hirveesti panostaa matikkaan ja kävin lyhyen matikan vähimmillä mahdollisilla kursseilla.

Mutta sitten menin aikuisena uudelleen kouluun. Siellä opettajan ohje oli, että ikinä ette laske päässä, vaan aina laskimella. Huomasin, että matematiikka onkin kivaa, helppoa&loogista ja mä olen siinä hyvä. Ja että laskemalla oppii laskemaan. Tämän kun olisin tiennyt lapsena ja nuorena, niin olisin ottanut pitkän matikan. Olenkin miettinyt, että menisinkö aikuislukioon suorittamaan pitkää matikkaa ihan omaksi iloksi.

Jos olet mieleltäsi sokea matematiikan suhteen, et saavuta mitään "vääntämällä paremmin rautalankaa" - lahjakkuus on pohjimmiltaan "abstraktia".

Mitä oikein tarkoitat? Mitä tarkoittaa tässä yhteydessä vääntää rautalankaa? Tarkoitatko harjoittelua?

Hyvin harva on ns. sokea matematiikan suhteen. Silloin on kysymys dyskalkuliasta yms.

Totta kai siis lähes jokainen oppii matematiikkaa ja harjoitus tekee tässäkin mestarin. Tietysti matemaattisessa lahjakkuudessa on eroja, mutta ahkeran harjoittelun ja mietiskelyn avulla kyllä ymmärtää paljon.

Monella tässä ketjussa menee sekaisin matematiikka ja laskento, jota peruskoulun matematiikka paljolti on. Dyskalkylia tarkoittaa numerosokeutta, mutta matematiikassa ei varsinaisesti tarkastella numeroita, vaan se on pikemminkin tarkan loogisen ajattelun kieli.

Itse olen melko huono numeroiden kanssa, mutta ihan hyvä matematiikassa. Kaltaiseni ihmiset selittävät sen, miksi osalla matematiikkamenestys jopa paranee lukiossa ja yliopistossa.

Matemaattiseen osaamiseen vaikuttaa älykkyys.

Vierailija kirjoitti:

Ihmisten älykkyydessä on isoja eroja. Miten se voi edes olla ihmettelyn aihe?

Sä et vaan tajua. MITEN se älykkyys näkyy aivoissa? MITEN aivot ovat erilaiset matemaattikkaa osaavan ja sitä ymmärtämättömän välillä?

Et taida kovin älykäs olla, kun et tuollaista ymmärrä.

Vierailija kirjoitti:

Et taida kovin älykäs olla, kun et tuollaista ymmärrä.

Sinä et ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä aina kuvittelin että olen huono matematiikassa koska en osaa laskea päässä. Tartten laskimen tai sitten mun pitää laskea sormin/paperille/jollain muulla konstilla aina jos pitää laskea yhtään mitään isompia lukuja. Aikuisena mulla diagnosoitiin adhd ja sen liitännäinenhän tämä on. Mun matikan numerot oli aina tyyliin 8 ja koska olin hikari, niin 8 oli mulle huono numero. Yhdistettynä toi kasi ja kyvyttömyyteni laskea päässä  = olen huono matikassa. En siis viitsinyt edes hirveesti panostaa matikkaan ja kävin lyhyen matikan vähimmillä mahdollisilla kursseilla.

Mutta sitten menin aikuisena uudelleen kouluun. Siellä opettajan ohje oli, että ikinä ette laske päässä, vaan aina laskimella. Huomasin, että matematiikka onkin kivaa, helppoa&loogista ja mä olen siinä hyvä. Ja että laskemalla oppii laskemaan. Tämän kun olisin tiennyt lapsena ja nuorena, niin olisin ottanut pitkän matikan. Olenkin miettinyt, että menisinkö aikuislukioon suorittamaan pitkää matikkaa ihan omaksi iloksi.

Jos olet mieleltäsi sokea matematiikan suhteen, et saavuta mitään "vääntämällä paremmin rautalankaa" - lahjakkuus on pohjimmiltaan "abstraktia".

Mitä oikein tarkoitat? Mitä tarkoittaa tässä yhteydessä vääntää rautalankaa? Tarkoitatko harjoittelua?

Hyvin harva on ns. sokea matematiikan suhteen. Silloin on kysymys dyskalkuliasta yms.

Totta kai siis lähes jokainen oppii matematiikkaa ja harjoitus tekee tässäkin mestarin. Tietysti matemaattisessa lahjakkuudessa on eroja, mutta ahkeran harjoittelun ja mietiskelyn avulla kyllä ymmärtää paljon.

Monella tässä ketjussa menee sekaisin matematiikka ja laskento, jota peruskoulun matematiikka paljolti on. Dyskalkylia tarkoittaa numerosokeutta, mutta matematiikassa ei varsinaisesti tarkastella numeroita, vaan se on pikemminkin tarkan loogisen ajattelun kieli.

Itse olen melko huono numeroiden kanssa, mutta ihan hyvä matematiikassa. Kaltaiseni ihmiset selittävät sen, miksi osalla matematiikkamenestys jopa paranee lukiossa ja yliopistossa.

Joo, jotkut ihmiset kuvittelevat, että hyvä päässälaskutaito kertoo ihmisen kyvystä ymmärtää matematiikkaa.

Ja mitä tulee kielten oppimiseen, niin kyllä niitä toiset ihmiset oppii kuin huomaamattaan viettäessään aikaa ulkomailla tai vaikka katsomalla televisiota, ilman viettämättä tuntiakaan kyseisen kielen tunnilla koulussa. Ja sen olen huomannut, että henkilöillä joilla on helppo muistaa laulun sanoja ja vaikka hyvä lauluääni, niin yleensä on helpompi oppia kieltä ja kielen oikeaa ääntämistä.

Matematiikan hienous on se, että ikään kuin ulkoa muistettavaa asiaa on lopulta todella vähän lukion pitkässä matematiikassakin. Ainut asia, mikä on sitten haaste, on se, miten voi sitä matematiikkaa soveltaa. Ja se vaatii yksinkertaisesti matemaattista älykkyyttä.