Mistä johtuu se, että toisille matematiikka on tosi helppoa ja toisille taas todella vaikeaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulen että motivaatio ratkaisee kyllä aika paljon näissä tapauksissa kun normaaliälyiseltä vaikuttava ihminen on aivan pas ka matematiikassa. Esim. mulla oli lukiossa kaveri joka oli aivan surkea, siis ihan... kirjoitinkin jo eilen sattumalta palstalla tästä miten joku voi lyhyestä matematiikasta saada 1/3 kursseista nelosen ja muista 5. Ja noita muitakin kursseja joitain joutui korottamalla korottamaan 4:stä 5.. Käymällä tunneilla ja yrittämällä tehdä läksyt. En oikein tajua miten joku vain ei saa muodostettua ensimmäistäkään ajatusta näistä laskuista. Maijalla on 8 omenaa ja hän syö niistä 25%, montako jää jäljelle? Niin ei, ei kiinnosta...

Juu onhan se hyvä tietää miten prosentit lasketaan, yleensä tarvitaan kyllä laskinta siinä kohtaa. Tuo lasku nyt on helppo, mutta oikeasti kuka helvattu kysyy koskaa, että montakos prosenttia söit noista kirsikkatomaateista.

Joo no pointti oli että hän ei osannut tehdä ainuttakaan tehtävää lyhyen matikan oppikirjoista saati ollut kiinnostunut laskemisesta missään olosuhteissa vaikka oli ja on ihan normaaliälyinen. Eilen mainitsin tästä kun puhuttiin psykologian opiskelusta (yo) ja että hän haki opiskelemaan psykaa mutta varmaan siihen tilastomattikkaan tyssäsi tie.

Ei tarvitse montaa laskusääntöä mennä ohi korvien kun loppukoulu on pelkkää alamäkeä.

Vierailija kirjoitti:

Ainakin minun tuttavapiirissä naispuolisille hankalampaa. Pojille ja miehille helpompaa vaikka eivät olisi edes ylioppilaita.

Tytöille toisaalta on aina toisteltu, että tytöt on huonoja matikassa ja hyviä kielissä.

Mun tytär saa matematiikan kokeista numerokseen 9 -10, mutta on omasta mielestään parempi kielissä, vaikka saa niistä ihan samat numerot. Olen koettanut kysyä miksi hänestä tältä tuntuu (koska hän on selkeästi lahjakas matematiikassa), mutta hän ei oikein osaa sanoa syytä.

Mä sain itekin peruskoulussa ihan samoja numeroita matikassa kuin luokan "matikkanero", mutta ei mua kukaan pitänyt matemaattisesti lahjakkaana. Varmaan ne aatteli, että kun olen tyttö, niin hikaroimalla saan numeroni tai jotain.

Ruma nainen voi käydä kauneusleikkauksissa, ja laittaa muutenkin paljon rahaa ulkonäköön - mutta kauniimpia lapsia hän ei voi (omalta osaltaan) saada. Sama pätee matemaattisen, taiteellisen tai muun lahjakkuuden kanssa: "kilpikonna voi voittaa jäniksen," mutta loppujen lopuksi, konna on vain konna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kovalla työllä pystyy vain rajallisesti kompensoimaan lahjakkuutta. Ehkä vain lukion laajaa oppimäärää vastaan, jos siihenkään. Tai no, palkkaamalla yksityisopettajat voisi kai pidemmällekin huijata.

Sietäs jo loppua tämä lahjakkuuden ylikorostaminen. Ns. lahjakkuus on usein osaltaan myös sitä että on ollut hyvä kasvuympäristö, asioita on opetettu huomaamatta jo lapsuudesta lähtien jne.

En sano etteikö perimällä voisi olla mitään merkitystä mutta harjoittelun se on kuitenkin lopulta se mikä ratkaisee.

Olet väärässä.

Se on totta, että lahjakkuus on monien eri asioiden summa, mutta kyllä se perimä on suurin yksittäinen asia joka siihen vaikuttaa, ei voi kauhalla ammentaa, jos on lusikalla ns annettu vaikka miten tahkoaisi asioita.

Mutta tottakai myös kasvuympäristö ja kasvatus ylipäätään vaikuttaa, sitä ei voi kieltää eikä tiede sitä kielläkään, päinvastoin, mutta perimä on se primääri juttu.

Vierailija kirjoitti:

Matematiikka on loogisuuden ymmärtämistä. Kun ymmärtää logiikan laskujen takana niin ne menee helposti. Vastaavasti esim. kielissä tarvitaan muistia. Joillain on loogisuus parempi ja loistavat matikassa, joillain taas muisti ja loistavat kielissä.

Minun ja käsittääkseni monen tutkijankin käsitys on, että kielellinen ja matemaattinen lahjakkuus ovat samaa juurta. Matematiikka on kieli, ainakin pitemmällä opinnoissa.

Vierailija kirjoitti:

Ruma nainen voi käydä kauneusleikkauksissa, ja laittaa muutenkin paljon rahaa ulkonäköön - mutta kauniimpia lapsia hän ei voi (omalta osaltaan) saada. Sama pätee matemaattisen, taiteellisen tai muun lahjakkuuden kanssa: "kilpikonna voi voittaa jäniksen," mutta loppujen lopuksi, konna on vain konna.

Noh, se on sitten sinun mielipiteesi. Todellisuus ei tätä näkemystä tietenkään tue

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Motivaatiolla on iso osa, motivoitunut ihminen opiskelee matikat koulussa ja saa hyvän perustan mille rakentaa. Jos skippaa osan, tulee hutera rakenne. Toisaalta tietysti on myös eroja matemaattisessa hahmotuskyvyssä, toisille matikka vain on helpompaa. Sama juttu suunnistustaidossa, joku tietää ikään kuin automaattisesti sijaintinsa ja osaa lähteä oikeaan suuntaan, toinen eksyy jo käännyttyään yhdestä risteyksestä.

Peruskoulumatematiikat opettelee motivoitunut ihminen alle vuodessa.

Siis tarkoitit varmaan viikossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kovalla työllä pystyy vain rajallisesti kompensoimaan lahjakkuutta. Ehkä vain lukion laajaa oppimäärää vastaan, jos siihenkään. Tai no, palkkaamalla yksityisopettajat voisi kai pidemmällekin huijata.

Sietäs jo loppua tämä lahjakkuuden ylikorostaminen. Ns. lahjakkuus on usein osaltaan myös sitä että on ollut hyvä kasvuympäristö, asioita on opetettu huomaamatta jo lapsuudesta lähtien jne.

En sano etteikö perimällä voisi olla mitään merkitystä mutta harjoittelun se on kuitenkin lopulta se mikä ratkaisee.

Olet väärässä.

Se on totta, että lahjakkuus on monien eri asioiden summa, mutta kyllä se perimä on suurin yksittäinen asia joka siihen vaikuttaa, ei voi kauhalla ammentaa, jos on lusikalla ns annettu vaikka miten tahkoaisi asioita.

Mutta tottakai myös kasvuympäristö ja kasvatus ylipäätään vaikuttaa, sitä ei voi kieltää eikä tiede sitä kielläkään, päinvastoin, mutta perimä on se primääri juttu.

Noh, sinä saat olla sitä mieltä siitä asiasta sitten. Perusteeksi sitten käy vaikka sananlasku, ehkä sun kaltaisilta on tosiaan turha ns. kauhalla vaatia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Motivaatiolla on iso osa, motivoitunut ihminen opiskelee matikat koulussa ja saa hyvän perustan mille rakentaa. Jos skippaa osan, tulee hutera rakenne. Toisaalta tietysti on myös eroja matemaattisessa hahmotuskyvyssä, toisille matikka vain on helpompaa. Sama juttu suunnistustaidossa, joku tietää ikään kuin automaattisesti sijaintinsa ja osaa lähteä oikeaan suuntaan, toinen eksyy jo käännyttyään yhdestä risteyksestä.

Peruskoulumatematiikat opettelee motivoitunut ihminen alle vuodessa.

Siis tarkoitit varmaan viikossa.

Alle viikko on myös alle vuos.

Jos a < b ja b < c, on myös a < c

Mulle matikka on aina ollut haastavaa, mutta opin kyllä kun viitsin käyttää aikaa ja vaivaa. Peruskoulussa ja lukiossa ajattelin vaan, että olen tyhmä ja huono ja vedin siitä mistä aita on matalin, koska pärjätäkseni olisin joutunut käyttämään läksyihin 5 kertaa sen ajan mitä muut ja mitä itse käytin muissa aineissa.

Myöhemmin sitten päädyin luonnontieteelliselle alalla yliopistoon ja tärisin kauhusta, kun piti alkaa käyttää matikkaa. Tuntu että kaikki muut mun vuosikurssilla oli kirjotta E-L pitkästä matikasta. Mutta kun kärsivällisesti käytin aikaa niin kyllä mä ne asiat opin. Joudun vaan käymään ne tosi hitaasti ja en hahmota esim kaavoja yhtä helposti kuin ne, joille matikka on helppoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Matematiikka on loogisuuden ymmärtämistä. Kun ymmärtää logiikan laskujen takana niin ne menee helposti. Vastaavasti esim. kielissä tarvitaan muistia. Joillain on loogisuus parempi ja loistavat matikassa, joillain taas muisti ja loistavat kielissä.

Minun ja käsittääkseni monen tutkijankin käsitys on, että kielellinen ja matemaattinen lahjakkuus ovat samaa juurta. Matematiikka on kieli, ainakin pitemmällä opinnoissa.

Erikoista, koska porukkaa tuntuu nimenomaan jakautuvan kahtia tällä linjalla, moni oppii hyvin kieliä muttei matematiikkaa, ja myös toisin päin. Mutta varsinkin niin, että kieliä oppii mutta matikkaa ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Motivaatiolla on iso osa, motivoitunut ihminen opiskelee matikat koulussa ja saa hyvän perustan mille rakentaa. Jos skippaa osan, tulee hutera rakenne. Toisaalta tietysti on myös eroja matemaattisessa hahmotuskyvyssä, toisille matikka vain on helpompaa. Sama juttu suunnistustaidossa, joku tietää ikään kuin automaattisesti sijaintinsa ja osaa lähteä oikeaan suuntaan, toinen eksyy jo käännyttyään yhdestä risteyksestä.

Peruskoulumatematiikat opettelee motivoitunut ihminen alle vuodessa.

Siis tarkoitit varmaan viikossa.

Alle viikko on myös alle vuos.

Jos a < b ja b < c, on myös a < c

Kyllä mutta asia on silti aivan eri.

Vierailija kirjoitti:

Jonkin verran erot in synnynnäisiä - toiset lapset hahmottaa maailmaa matikan kautta, toiset jotenkin muuten.

Erot tulee juuri motivaatiosta. Ne, kenelle matikka on luontaista, laskee tunneilla ja kotona - eli treenaa enemmän.

Ne, kenelle matikka on vaikeaa, ei laske tunnilla eikä varsinkaan kotona. Ero hyviin kasvaa koko ajan, mitä pidemmälle koulupolulla mennään. Opetan matikkaa yläasteella ja lukiossa ja sen huomaa konkreettisesti, kun vertaa vaikka kaseja ja lukion tokaluokkalaisia. Mitä pidemmällä ollaan, sitä isommiksi erot niiden välillä, jotka osaa ja niiden välillä, jotka ei osaa, on päässyt kasvamaan.

Tunnen ihmisiä, jotka ovat hyviä, jopa lahjakkaita näkemään matematiikkaa, eivätkä siitä huolimatta koe innostusta nähdä paljon vaivaa koulumenestykseen. Tyypillistä näille ihmisille on, että he ovat ajankäytössään erittäin itsetietoisia. Joku ehkä sanoisi, että he tuntevat erinomaisesti rajansa; heitä ei riivaa jatkuva riittämättömyyden tunne. (En väitä, että jokaista innostunutta riivaisi. Osalle on helppo väylä hankkia tyydytystä ja hyväksyntää, panostamalla siihen, mikä luonnostaan sujuu. Lahjakuudesta suuri osa on työtä ja osa jopa hurahtaa treenaamiseen.)

Vierailija kirjoitti:

Matematiikka on loogisuuden ymmärtämistä. Kun ymmärtää logiikan laskujen takana niin ne menee helposti. Vastaavasti esim. kielissä tarvitaan muistia. Joillain on loogisuus parempi ja loistavat matikassa, joillain taas muisti ja loistavat kielissä.

Nimenomaan näin. Minä kävin kouluni aika jolloin opettaja opetti ja oppilaat kuuntelivat. Minun todistuksissani oli matemaattisissa aineissa, matematiikka, algebra, geometria, fysiikka, kemia, aina kymppi. Kuuntelin tunnilla mitä opettaja puhui, hiffasin asian logiikan eikä ikinä tarvinnut lukea tai palata asiaan. Läksyt näissä ainessa tein tunnin lopussa heti kun ne oli annettu tai seuraavan tunnin alussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Motivaatiolla on iso osa, motivoitunut ihminen opiskelee matikat koulussa ja saa hyvän perustan mille rakentaa. Jos skippaa osan, tulee hutera rakenne. Toisaalta tietysti on myös eroja matemaattisessa hahmotuskyvyssä, toisille matikka vain on helpompaa. Sama juttu suunnistustaidossa, joku tietää ikään kuin automaattisesti sijaintinsa ja osaa lähteä oikeaan suuntaan, toinen eksyy jo käännyttyään yhdestä risteyksestä.

Peruskoulumatematiikat opettelee motivoitunut ihminen alle vuodessa.

Siis tarkoitit varmaan viikossa.

Alle viikko on myös alle vuos.

Jos a < b ja b < c, on myös a < c

Kyllä mutta asia on silti aivan eri.

Typerää nokittelua joka tapauksessa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulen että motivaatio ratkaisee kyllä aika paljon näissä tapauksissa kun normaaliälyiseltä vaikuttava ihminen on aivan pas ka matematiikassa. Esim. mulla oli lukiossa kaveri joka oli aivan surkea, siis ihan... kirjoitinkin jo eilen sattumalta palstalla tästä miten joku voi lyhyestä matematiikasta saada 1/3 kursseista nelosen ja muista 5. Ja noita muitakin kursseja joitain joutui korottamalla korottamaan 4:stä 5.. Käymällä tunneilla ja yrittämällä tehdä läksyt. En oikein tajua miten joku vain ei saa muodostettua ensimmäistäkään ajatusta näistä laskuista. Maijalla on 8 omenaa ja hän syö niistä 25%, montako jää jäljelle? Niin ei, ei kiinnosta...

Voi olla myös liian helppoa niin ei motivoi. Yks tuttu veti yläasteen kutosta ja seiskaa, lukion pitkästä ysiä ja kymppiä

Miten voi vetää peruskoulussa kuutosia asiasta, joka on liian helppoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Matematiikka on loogisuuden ymmärtämistä. Kun ymmärtää logiikan laskujen takana niin ne menee helposti. Vastaavasti esim. kielissä tarvitaan muistia. Joillain on loogisuus parempi ja loistavat matikassa, joillain taas muisti ja loistavat kielissä.

Minun ja käsittääkseni monen tutkijankin käsitys on, että kielellinen ja matemaattinen lahjakkuus ovat samaa juurta. Matematiikka on kieli, ainakin pitemmällä opinnoissa.

Erikoista, koska porukkaa tuntuu nimenomaan jakautuvan kahtia tällä linjalla, moni oppii hyvin kieliä muttei matematiikkaa, ja myös toisin päin. Mutta varsinkin niin, että kieliä oppii mutta matikkaa ei.

Tämä on myytti, jota koulujärjestelmä on vaalinut. Pitkään lukiossa oli kielilinja ja matematiikkalinja, eli jokaisen piti olla jompaakumpaa.

Omituinen kysymys. Ihmiset ovat erilaisia. Toisille matematiikka on helppoa, toisille ei. Ikinä en "lukenut" matematiikan kokeisiin yms. edes lukiossa ja helppoa oli ja kirjoitin pitkästä matikasta ällän. Mutta itse en ole kovinkaan kaksinen piirtämään tai maalamaan. Eikä soittimien soittokaan ihan mahdottoman hyvin suju, kun taas nuo ovat toisille ihan helppoja. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi toisilla on hyvä kielipää ja toisilla ei.

Itselläni on lukihäiriö, joka näkyy kielten opiskelun vaikeutena. Matikassa oma lukihäiriöni ei näy ollenkaan.