Mistä johtuu se, että toisille matematiikka on tosi helppoa ja toisille taas todella vaikeaa?

Mua taas ihmetyttää, miten jollain ei ole edes alkeellista empatiakykyä: kaikki nähdään omasta vinkkelistä. "Miten joku ei voi osata tätä, koska MINÄ osaan."

No matikkanerot on usein autisteja...

Olen aina ollut kiinnostunut matematiikasta. Haluaisin oppia. Ennen yo-kirjoituksia kävin valmennuskurssilla. Tein kaikkeni, ihan hirveästi töitä. Ei vain auennut. Ystäväni kirjoitti laudaturin ja läksi opiskelemaan matematiikkaa yliopistoon. Mä kyllä väitän, että jos on matemaattisesti lahjakas, matematiikan oppiminen on huomattavasti helpompaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi toisilla on hyvä kielipää ja toisilla ei.

Itselläni on lukihäiriö, joka näkyy kielten opiskelun vaikeutena. Matikassa oma lukihäiriöni ei näy ollenkaan.

Ei tuu huolimattomuusvirheitä tms? Itsellä ne on olleet aina kompastuskivi

Vierailija kirjoitti:

Mua taas ihmetyttää, miten jollain ei ole edes alkeellista empatiakykyä: kaikki nähdään omasta vinkkelistä. "Miten joku ei voi osata tätä, koska MINÄ osaan."

No matikkanerot on usein autisteja...

Turha stereotypia että autistit olis jotenkin empatiakyvyttömiä, taitaa olla usein jopa päinvastoin.

Vierailija kirjoitti:

Olen aina ollut kiinnostunut matematiikasta. Haluaisin oppia. Ennen yo-kirjoituksia kävin valmennuskurssilla. Tein kaikkeni, ihan hirveästi töitä. Ei vain auennut. Ystäväni kirjoitti laudaturin ja läksi opiskelemaan matematiikkaa yliopistoon. Mä kyllä väitän, että jos on matemaattisesti lahjakas, matematiikan oppiminen on huomattavasti helpompaa.

En sano etteikö tämmöinen olis mahdollista, mutta veikkaan silti että keksit ton tarinan päästäs.

Vierailija kirjoitti:

Matematiikka on loogisuuden ymmärtämistä. Kun ymmärtää logiikan laskujen takana niin ne menee helposti. Vastaavasti esim. kielissä tarvitaan muistia. Joillain on loogisuus parempi ja loistavat matikassa, joillain taas muisti ja loistavat kielissä.

Tämä on erikoinen ajatus, johon olen törmännyt ennenkin. Kielen oppiminen ei ole mitään ulkoa opettelua, kuten moni tuntuu kuvittelevan. Et tee pelkillä sanoilla mitään, jos et ymmärrä ja osaa lauserakennetta. Vastaavasti pelkkien kielioppisääntöjen opettelu ei auta mitään, jos et pysty omaksumaan kokonaisuutta, jonka muodostavat sanat ja kielen rakenne, ääntäminen jne.

Kielet ovat myös ehdottoman loogisia, mutta eivät samalla tavalla kuin matematiikka. Ilman logiikkaa ei voi olla yhtäkään toimivaa lausetta.

Matematiikassa tarvitaan muistia, nimenomaan lyhytkestoista työmuistia, eli prosessointitehoa.

Matikka ja fysiikka on vaikeimmat.

Lukuaineita voi vain lukea ja muistaa ne asiat ulkoa. Helppoa.

Matikka sen sisään pitää oppia ja osata.

Kaikki rakentuu edellisen varaan joten on iso riski tippua. Lukuaineissa vastaavaa ei ole.

Ya matikka oli helppoa, lukiossa tahti oli 5 kertaa kovempi ja porukka tippui helpolla.

Näin se vaan on.

Eli perusmatikka on helppoa, korkeampi lukio ja yliopiston matikka tosi vaikeaa enemmistölle eli keskinkertaisille ja huonoille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulen että motivaatio ratkaisee kyllä aika paljon näissä tapauksissa kun normaaliälyiseltä vaikuttava ihminen on aivan pas ka matematiikassa. Esim. mulla oli lukiossa kaveri joka oli aivan surkea, siis ihan... kirjoitinkin jo eilen sattumalta palstalla tästä miten joku voi lyhyestä matematiikasta saada 1/3 kursseista nelosen ja muista 5. Ja noita muitakin kursseja joitain joutui korottamalla korottamaan 4:stä 5.. Käymällä tunneilla ja yrittämällä tehdä läksyt. En oikein tajua miten joku vain ei saa muodostettua ensimmäistäkään ajatusta näistä laskuista. Maijalla on 8 omenaa ja hän syö niistä 25%, montako jää jäljelle? Niin ei, ei kiinnosta...

Voi olla myös liian helppoa niin ei motivoi. Yks tuttu veti yläasteen kutosta ja seiskaa, lukion pitkästä ysiä ja kymppiä

Miten voi vetää peruskoulussa kuutosia asiasta, joka on liian helppoa?

Ainakaan sillon ei saanut käyttää taulukkokirjoja tai muita apuja peruskoulussa. Joutui ulkoa oppimaan joitain käsitteitä, kaavoja jne. että sai hyviä numeroita. Jos ei tunneilla riittänyt motivaatio kuunnella eikä tullut tehtyä tehtäviä juuri kotonakaan niin hankala oli hyviä numeroita saada.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulen että motivaatio ratkaisee kyllä aika paljon näissä tapauksissa kun normaaliälyiseltä vaikuttava ihminen on aivan pas ka matematiikassa. Esim. mulla oli lukiossa kaveri joka oli aivan surkea, siis ihan... kirjoitinkin jo eilen sattumalta palstalla tästä miten joku voi lyhyestä matematiikasta saada 1/3 kursseista nelosen ja muista 5. Ja noita muitakin kursseja joitain joutui korottamalla korottamaan 4:stä 5.. Käymällä tunneilla ja yrittämällä tehdä läksyt. En oikein tajua miten joku vain ei saa muodostettua ensimmäistäkään ajatusta näistä laskuista. Maijalla on 8 omenaa ja hän syö niistä 25%, montako jää jäljelle? Niin ei, ei kiinnosta...

Voi olla myös liian helppoa niin ei motivoi. Yks tuttu veti yläasteen kutosta ja seiskaa, lukion pitkästä ysiä ja kymppiä

Miten voi vetää peruskoulussa kuutosia asiasta, joka on liian helppoa?

Ainakaan sillon ei saanut käyttää taulukkokirjoja tai muita apuja peruskoulussa. Joutui ulkoa oppimaan joitain käsitteitä, kaavoja jne. että sai hyviä numeroita. Jos ei tunneilla riittänyt motivaatio kuunnella eikä tullut tehtyä tehtäviä juuri kotonakaan niin hankala oli hyviä numeroita saada.

Koulu oli liian helppoa, ja siksi lahjakkaan oli liian vaikeaa painaa muistiin jokin Pythagoraan lause, tangentin määritelmä tai toisen asteen yhtälön ratkaisukaava?

Motivaation puute ei merkitse lahjakkuutta. Pikemminkin lahjakas oppii nuo asiat ilmankin motivaatiota.

Matikassa kaikki - toistan siis aivan KAIKKI perustuu aiemmin opitulle. Sivusta nähnyt näillä joilla matikka on hankalaa, niin jo perusteissa ja säännöissä sekä niiden hyödyntämisessä pahoja puutteita. Totta hemmetissä matikka on silloin vaikeaa....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulen että motivaatio ratkaisee kyllä aika paljon näissä tapauksissa kun normaaliälyiseltä vaikuttava ihminen on aivan pas ka matematiikassa. Esim. mulla oli lukiossa kaveri joka oli aivan surkea, siis ihan... kirjoitinkin jo eilen sattumalta palstalla tästä miten joku voi lyhyestä matematiikasta saada 1/3 kursseista nelosen ja muista 5. Ja noita muitakin kursseja joitain joutui korottamalla korottamaan 4:stä 5.. Käymällä tunneilla ja yrittämällä tehdä läksyt. En oikein tajua miten joku vain ei saa muodostettua ensimmäistäkään ajatusta näistä laskuista. Maijalla on 8 omenaa ja hän syö niistä 25%, montako jää jäljelle? Niin ei, ei kiinnosta...

Voi olla myös liian helppoa niin ei motivoi. Yks tuttu veti yläasteen kutosta ja seiskaa, lukion pitkästä ysiä ja kymppiä

Miten voi vetää peruskoulussa kuutosia asiasta, joka on liian helppoa?

Ainakaan sillon ei saanut käyttää taulukkokirjoja tai muita apuja peruskoulussa. Joutui ulkoa oppimaan joitain käsitteitä, kaavoja jne. että sai hyviä numeroita. Jos ei tunneilla riittänyt motivaatio kuunnella eikä tullut tehtyä tehtäviä juuri kotonakaan niin hankala oli hyviä numeroita saada.

Koulu oli liian helppoa, ja siksi lahjakkaan oli liian vaikeaa painaa muistiin jokin Pythagoraan lause, tangentin määritelmä tai toisen asteen yhtälön ratkaisukaava?

Motivaation puute ei merkitse lahjakkuutta. Pikemminkin lahjakas oppii nuo asiat ilmankin motivaatiota.

Missään ei väitetty että motivaation puute itsessään tarkottais lahjakkuutta.

Sun ainakin sopis vähän harjotella luetunymmärtämistä, uskon että se kyllä onnistuu kun vaan vähän jaksat opetella.

No, mulla matetimaatikasta kerrottiin jo pienestä, että se ei ole naisten alaa. 

Toisekseen: 

- matematiikan tunnit olivat aina päivän lopussa

- pojat huutelivat koko tunnin joko vastauksia tai metelöivät 

- halusin rauhaa, hiljaisuutta, omaa aikaa ajatella asiaa. Aina kun sai ajatuksesta kiinni, niin joku keskeytti sen tai alkoi vain pelleillä. 

Opiskele siinä sitten. 

Meitä on niin moneen junaan. En itse ymmärtänyt matematiikkaa lainkaan, en tajunnut mitä hiton merkitystä on derivoinnilla ja integroinnilla. Mutta opin vieraita kieliä korvakuulolta.

Matematiikassa auttaa muisti kun muistaa eri laskujen kaavat. Tietysti pitää osata kertolaskut yhteen ja vähennyslaskut

Matematiikka on ollut minulle liian helppoa. Historia, biologia, kaikki reaaliaineet aivan hirveitä luettavia. Unohdin hetkessä lukemani. Yo kokeissa reputin reaalin, mutta ei haitannut, kun se oli vapaaehtoinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Matematiikka on loogisuuden ymmärtämistä. Kun ymmärtää logiikan laskujen takana niin ne menee helposti. Vastaavasti esim. kielissä tarvitaan muistia. Joillain on loogisuus parempi ja loistavat matikassa, joillain taas muisti ja loistavat kielissä.

Tämä on erikoinen ajatus, johon olen törmännyt ennenkin. Kielen oppiminen ei ole mitään ulkoa opettelua, kuten moni tuntuu kuvittelevan. Et tee pelkillä sanoilla mitään, jos et ymmärrä ja osaa lauserakennetta. Vastaavasti pelkkien kielioppisääntöjen opettelu ei auta mitään, jos et pysty omaksumaan kokonaisuutta, jonka muodostavat sanat ja kielen rakenne, ääntäminen jne.

Kielet ovat myös ehdottoman loogisia, mutta eivät samalla tavalla kuin matematiikka. Ilman logiikkaa ei voi olla yhtäkään toimivaa lausetta.

Matematiikassa tarvitaan muistia, nimenomaan lyhytkestoista työmuistia, eli prosessointitehoa.

Mä olen oppinut kieliä tolla ulkoaopettelulla. Osaan vieläkin saksan sen an, auf, hinter, in jne. rimpsun ulkoa. Samoin opettelin sanoja ulkoa. Sitten kun osasin ulkoa sekä kielioppia että sanoja, niin oli todella helppo oppia puhumaan ja kirjoittamaan sekä ymmärtämään. Mun lukiosta on jo 20 vuotta, mutta edelleen osaan saksaa niin hyvin, että voin kuunnella saksalaisia podcasteja, lukea lehtiä ja katsoa ohjelmia ilman tekstiä. Puhuminen on toki vähän jäykkää, kun en pääse käyttämään saksaa kovin usein.

Vierailija kirjoitti:

No, mulla matetimaatikasta kerrottiin jo pienestä, että se ei ole naisten alaa. 

Toisekseen: 

- matematiikan tunnit olivat aina päivän lopussa

- pojat huutelivat koko tunnin joko vastauksia tai metelöivät 

- halusin rauhaa, hiljaisuutta, omaa aikaa ajatella asiaa. Aina kun sai ajatuksesta kiinni, niin joku keskeytti sen tai alkoi vain pelleillä. 

Opiskele siinä sitten. 

Itse uskon jokaisen ihmisen kykenevän matemaattiseen ajatteluun. Isot erot ihmisten välillä tulevat tosiaan oppimisen kasvutarinasta joka on jokaisen ihmisen kohdalla erilainen ja yksilöllinen. Pekka oli matikkatunnit rauhattomassa luokassa ja tulokset sitä myötä keskinkertaisia. Oppivassa rauhallisessa ympäristössä tulokset olisivat voineet olla hyviä tai jopa erinomaisia...

Kiinnostus nolla. En saa matemaattisten pulmien ratkomisesta mitään. Peruskoulussa numero oli ok eli ei ''matikkapäästä'' kiinni. Myöhemmin lukiossa panostus laski koska ei kiinnostusta ja jäin junasta.

kiinnostus,äly...muistan jo ala-asteella,miten matematiikka ei vaan kiinnostanut,muistan eka-tokaluokan koetilanteissa,kun tein nopeasti ensin helpommat laskutoimitukset,sitten pähkäilin niitä vaikeampia,ajatukset oli enemmän jossain muualla,se kiinnostus! Itsessäni olen huomannut,että jos joku asia kiinnostaa,siihen antaa aikaa,paneutuu ja oppii kuin itsestään. Olin kuitenkin matematiikassa keskitasoa,numerot vaihtelivat 7-8. 

Monet eivät hahmota tässä ketjussa sitä, että matematiikka on kieli: se on tieteellinen kieli, jolla asiat voidaan ilmaista täsmällisen tarkasti. 

Jos on synnynnäisesti älykäs, niin eipä juuri mitään muuta älyllisesti haastavaa ole yliopistolla kun matemaattiset aineet, kuten matematiikka, fysiikka, teknologia, jne. 

Matematiikan mielenkiinto on juuri sen haastavuudessa: perusmatematiikka yliopistolla on luettava todella hitaasti ja ajatuksella, jotta ymmärtää asiat kunnolla. 

Matematiikan lukeminen on hidasta verrattuna vaikka filosofiaan, joka kuuluu nopeasti luettaviin asioihin, jossa kirja luetaan nopeasti läpi, ja vasta tämän jälkeen tehdään yhteenvetoa asiasta eli syntetisoidaan ajatukset. 

Matematiikan opiskelu yliopistolla vaatii raudanlujaa keskittymiskykyä, ja vaatii täten normaalilta ihmiseltä hieman masokistista luonnetta, tai vaihtoehtona on se, että omaa lievän autismin, joilloin keskittymiskyky tulee automaattisesti. 

Monen on vaikea ymmärtää, että teknologia on soveltavaa matematiikkaa. Esim. tekoäly on matemaattinen malli. 

Taloustieteet ovat soveltavaa matematiikkaa. Fysiikka itsessään on matematiikkaa. 

Oma mielipiteeni on aina ollut se, että matematiikka on parasta, mitä voi tehdä housut jalassa.