Lue keskustelun säännöt.
Ystävällä ei ole enää aikaa minulle/muuttunut ystävyys
16.03.2023 |
Paras ystäväni alkoi pitkän sinkkujakson jälkeen seurustella muutama kuukausi sitten ja nyt hän viettää kaiken aikansa uuden miesystävänsä kanssa. Tapasimme aiemmin ystäväni kanssa viikoittain, nykyään hän pystyy nähdä minua n.kerran kuussa ja silloinkin uusi mies on aina mukana. Kun kyselen ystävältä tapaamista, ilmoittaa hän ajan monen viikon päähän sekä toteaa myös uuden miesystävänsä osallistuvan tapaamiseen.
Ymmärrän, että uuden parisuhteen myötä ystäväni haluaa viettää paljon aikaa uuden miesystävänsä kanssa ja asia väistämättäkin vaikuttaa meidän ystävyyteemme. Mutta nyt tuntuu kuin olisin menettänyt ystäväni lähes kokonaan.
Vikaa on minussakin, korona-aikana tapasin paljon vain tätä kyseistä ystävää ja muut ystävyydet jäivät vähemmälle ylläpidolle. Ei olisi pitänyt laskea näin paljon yhden ystävän varaan. Muihin ystäviin on edelleen hyvät välit ja muita ystävyyksiä pystyisi varmaan elvyttämään taas aktiivisemmalle tasolle.
Miten te toimisitte tässä tilanteessa? Jatkaisitteko (epätoivoista) nykyisen parhaan ystävyyden ylläpitoyritystä kyselemällä ystävää ajan viettoon ja hyväksyisitte, että muuttuneessa tilanteessa ystävän uusi miesystävä on aina mukana? Vai antaisitteko tämän ystävyyden painua unholaan ja yrittäisitte vapaa-ajalle löytää muita ihmisiä/harrastuksia? Vai jotain ihan muuta?
Tilanne surettaa ja aiheuttaa ahdistusta.
Kommentit (39)
Vierailija kirjoitti:
Se on sitä aikuisuuteen kasvamista että ei ole ns. parasta ystävää koska sen tilalle tulee aito seksuaalisuhde.
Tuo on sitä nuorta aikuisuutta. Kun ikää tulet lisää, arvostaa niitä harvoja pitkiä ystävyyssuhteita. N47
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin ystävälle että haluan tavata häntä kahdenkesken.
Ottaisin yhteyttä muihin ystäviin ja näkisin enemmän heitä.Eli ottaisit yhteyttä ihmisiin joita olet pitänyt varalla?
Minkä varalla ihmisiä pidetään oli he ystäviä tai ei?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin ystävälle että haluan tavata häntä kahdenkesken.
Ottaisin yhteyttä muihin ystäviin ja näkisin enemmän heitä.Eli ottaisit yhteyttä ihmisiin joita olet pitänyt varalla?
Minkä varalla ihmisiä pidetään oli he ystäviä tai ei?
Tyydyttämään omia itsekkäitä tarpeita. Kaikki ihmissuhteet perustuu omiin narsistisiin tarpeisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä antaisin ja olen antanut olla. Muutaman kohdalla on käynyt niin, että kadonnut ystävä on taas jossain vaiheessa pyrkinyt uudistamaan ystävyyden. Omasta fiiliksestä ja tilanteesta on sitten riippunut, onko itseä kiinnostanut.
Niin, nyt ap harkitsee elvyttävänsä niitä ihmissuhteita, joita itse kadotti. Vuodet ovat muovanneet näiden ihmisten elämää ja voi olla ettei sielläkään enää sitä sijaa ole.
Ap kirjoitti koronavuosista. Aika lyhyt aika, ainakin näin aikuisen ihmisen elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on sitä aikuisuuteen kasvamista että ei ole ns. parasta ystävää koska sen tilalle tulee aito seksuaalisuhde.
Tuo on sitä nuorta aikuisuutta. Kun ikää tulet lisää, arvostaa niitä harvoja pitkiä ystävyyssuhteita. N47
No en nyt tiedä. Riippuu ihmisestä. Pidin ihmissuhteeni on mieheni. Yhdessä 32 vuotta.
En edes tiedä, missä entiset koulukaverit ovat. En erottele ihmisiä, paras ystävä, seuraavaksi paras, kolmonen jne..
Minulla on työkavereita, harrastekavereita, nettituttujs, naapureita.
Itse en ole kokenut koskaan tarvitsevani yhtä ystävää, kenelle uskoudun kaiken elämästäni.
N61v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on sitä aikuisuuteen kasvamista että ei ole ns. parasta ystävää koska sen tilalle tulee aito seksuaalisuhde.
Tuo on sitä nuorta aikuisuutta. Kun ikää tulet lisää, arvostaa niitä harvoja pitkiä ystävyyssuhteita. N47
No en nyt tiedä. Riippuu ihmisestä. Pidin ihmissuhteeni on mieheni. Yhdessä 32 vuotta.
En edes tiedä, missä entiset koulukaverit ovat. En erottele ihmisiä, paras ystävä, seuraavaksi paras, kolmonen jne..
Minulla on työkavereita, harrastekavereita, nettituttujs, naapureita.
Itse en ole kokenut koskaan tarvitsevani yhtä ystävää, kenelle uskoudun kaiken elämästäni.
N61v
En minäkään tuota ole tavoitellut, koska eihän sitä ennakkoon tiedä, mitkä ihmissuhteet kestää ja mitkä ei. N47
Aikuisena se vaan on niin, että kaikkien elämään tulee uusia asioita. Mennään opiskelemaan, töihin, saadaan perhettä, muutetaan eri paikkoihin asumaan. Ystävyydet muuttuu kun elämät menee eri suuntiin. Ei ole mahdollisuutta ja aikaa hengata vapaa-aikaa niin tiiviisti yhdessä niinkuin nuorena koululaisena ja opiskelijana, koska elämässä on muitakin sitoumuksia. Jotkut ystävyydet hiipuu ja uusia alkaa . Kasva aikuiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on sitä aikuisuuteen kasvamista että ei ole ns. parasta ystävää koska sen tilalle tulee aito seksuaalisuhde.
Tuo on sitä nuorta aikuisuutta. Kun ikää tulet lisää, arvostaa niitä harvoja pitkiä ystävyyssuhteita. N47
No en nyt tiedä. Riippuu ihmisestä. Pidin ihmissuhteeni on mieheni. Yhdessä 32 vuotta.
En edes tiedä, missä entiset koulukaverit ovat. En erottele ihmisiä, paras ystävä, seuraavaksi paras, kolmonen jne..
Minulla on työkavereita, harrastekavereita, nettituttujs, naapureita.
Itse en ole kokenut koskaan tarvitsevani yhtä ystävää, kenelle uskoudun kaiken elämästäni.
N61v
Samoin. Mieheni on läheisin ystäväni jo 37 vuoden ajan. Seuraavaksi lähimmät ovat sisarukseni. Sitten muutamat mieheni kanssa yhteiset opiskelukaverit. Sitten on myöhemmin työn ,harrastusten ja lasten kautta tulleita ystäviä.
Suurimpaan osaan ystävistä yhteydenpito tapahtuu etänä, koska asutaan kaukana toisistaan ja kaikilla on omat perheensä, työnsä jne.
Minusta ei ole oikeaa ystävyyttä, mikäli pitää laskea kauhean tarkasti se että jokainen kokoajan panostaa tasan saman verran aikaa, vaivaa ja rahaa ystävyyden ylläpitämiseen. Ymmärrän hyvin, että välillä itsekullakin voi olla kiireempää tai vaikeampaa eikä jaksa/pysty satsaamaan samoin. Ystävyys ei saa olla mikään pakote tai kiviriippa elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin ystävälle että haluan tavata häntä kahdenkesken.
Ottaisin yhteyttä muihin ystäviin ja näkisin enemmän heitä.Eli ottaisit yhteyttä ihmisiin joita olet pitänyt varalla?
Minkä varalla ihmisiä pidetään oli he ystäviä tai ei?
Tyydyttämään omia itsekkäitä tarpeita. Kaikki ihmissuhteet perustuu omiin narsistisiin tarpeisiin.
Pitäisikö ihmissuhteita sitten ylläpitää jonkun toisen tarpeita varten? Ihminen toimii aina jossain määrin itsekkäästi ja omista lähtökohdistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä antaisin ja olen antanut olla. Muutaman kohdalla on käynyt niin, että kadonnut ystävä on taas jossain vaiheessa pyrkinyt uudistamaan ystävyyden. Omasta fiiliksestä ja tilanteesta on sitten riippunut, onko itseä kiinnostanut.
Niin, nyt ap harkitsee elvyttävänsä niitä ihmissuhteita, joita itse kadotti. Vuodet ovat muovanneet näiden ihmisten elämää ja voi olla ettei sielläkään enää sitä sijaa ole.
Ap kirjoitti koronavuosista. Aika lyhyt aika, ainakin näin aikuisen ihmisen elämässä.
Ja todella pitkä aika näin 25-vuotiaan silmissä. Itseäni ei enää kiinnostaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä antaisin ja olen antanut olla. Muutaman kohdalla on käynyt niin, että kadonnut ystävä on taas jossain vaiheessa pyrkinyt uudistamaan ystävyyden. Omasta fiiliksestä ja tilanteesta on sitten riippunut, onko itseä kiinnostanut.
Niin, nyt ap harkitsee elvyttävänsä niitä ihmissuhteita, joita itse kadotti. Vuodet ovat muovanneet näiden ihmisten elämää ja voi olla ettei sielläkään enää sitä sijaa ole.
Ap kirjoitti koronavuosista. Aika lyhyt aika, ainakin näin aikuisen ihmisen elämässä.
Ja todella pitkä aika näin 25-vuotiaan silmissä. Itseäni ei enää kiinnostaisi.
Juu, mullakin oli tossa iässä monia läheisiä ystäviä. Nyt ne tuntuu tosi lyhyiltä ihmissuhteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paras ystäväni, lopen lukemisen tähän. Vain läheisriippa arvottaa ystävänsä parhaaseen ja vähemmän parhaisiin ystäviin, jne. Eli grow up, enää ei olla alakoulussa. Ystävyyssuhteet solmitaan yleensä johonkin elämän tilanteeseen ja tarpeeseen ja sen motiivit eivät enää auttamatta täyty kun se elämä ns edistyy.
Närästääkö vähemmän, jos sanotaan läheisin ystävä? Mulla ainakin näin vain on. Olen muuttanut paljon, elämäntilanteet ja - piirit on vaihtuneet, monia ihmissuhteita jäänyt taa... Nyt olen 47 ja tilanne on se, että yksi ystävistä on pysynyt elämässäni 35 vuotta eli pidempään kuin esim. ex-puoliso. Todellakin koen, että minulla on yksi ystävä, joka on muita läheisempi eli paras ystävä.
Jos puhutaan ihmissuhteen läheisyydestä, mulle se on ihmissuhteen laatu eikä ihmissuhteen kesto. Toki pitkäaikainen ystäväkin voi olla läheisin, mutta ei välttämättä. Mä olen tuntenut mun "läheisimmmän" ystäväni vasta 1,5 vuotta.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paras ystäväni, lopen lukemisen tähän. Vain läheisriippa arvottaa ystävänsä parhaaseen ja vähemmän parhaisiin ystäviin, jne. Eli grow up, enää ei olla alakoulussa. Ystävyyssuhteet solmitaan yleensä johonkin elämän tilanteeseen ja tarpeeseen ja sen motiivit eivät enää auttamatta täyty kun se elämä ns edistyy.
Närästääkö vähemmän, jos sanotaan läheisin ystävä? Mulla ainakin näin vain on. Olen muuttanut paljon, elämäntilanteet ja - piirit on vaihtuneet, monia ihmissuhteita jäänyt taa... Nyt olen 47 ja tilanne on se, että yksi ystävistä on pysynyt elämässäni 35 vuotta eli pidempään kuin esim. ex-puoliso. Todellakin koen, että minulla on yksi ystävä, joka on muita läheisempi eli paras ystävä.
Jos puhutaan ihmissuhteen läheisyydestä, mulle se on ihmissuhteen laatu eikä ihmissuhteen kesto. Toki pitkäaikainen ystäväkin voi olla läheisin, mutta ei välttämättä. Mä olen tuntenut mun "läheisimmmän" ystäväni vasta 1,5 vuotta.
Mun kohdalla nyt vain sattuu olemaan niin, että pisin ystävyyssuhde on myös se läheisin. Eri elämänvaiheissa on myös ollut muita laadultaan läheisiä ihmisuhteita. Mutta kun suhde on pitkä ja läheinen, on aika epätodennäköistä, että vielä tulee jokin uusi ystävyys, joka laadussaan ja syvyydessään yltäisi samaan. Eikä tarvitse. Kaikilla ystävyyksillä, kavetuuksilla ja tuttavuuksilla on kuiternkin oma tärkeä paikkansa elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on sitä aikuisuuteen kasvamista että ei ole ns. parasta ystävää koska sen tilalle tulee aito seksuaalisuhde.
Tuo on sitä nuorta aikuisuutta. Kun ikää tulet lisää, arvostaa niitä harvoja pitkiä ystävyyssuhteita. N47
No en nyt tiedä. Riippuu ihmisestä. Pidin ihmissuhteeni on mieheni. Yhdessä 32 vuotta.
En edes tiedä, missä entiset koulukaverit ovat. En erottele ihmisiä, paras ystävä, seuraavaksi paras, kolmonen jne..
Minulla on työkavereita, harrastekavereita, nettituttujs, naapureita.
Itse en ole kokenut koskaan tarvitsevani yhtä ystävää, kenelle uskoudun kaiken elämästäni.
N61vSamoin. Mieheni on läheisin ystäväni jo 37 vuoden ajan. Seuraavaksi lähimmät ovat sisarukseni. Sitten muutamat mieheni kanssa yhteiset opiskelukaverit. Sitten on myöhemmin työn ,harrastusten ja lasten kautta tulleita ystäviä.
Suurimpaan osaan ystävistä yhteydenpito tapahtuu etänä, koska asutaan kaukana toisistaan ja kaikilla on omat perheensä, työnsä jne.
Minusta ei ole oikeaa ystävyyttä, mikäli pitää laskea kauhean tarkasti se että jokainen kokoajan panostaa tasan saman verran aikaa, vaivaa ja rahaa ystävyyden ylläpitämiseen. Ymmärrän hyvin, että välillä itsekullakin voi olla kiireempää tai vaikeampaa eikä jaksa/pysty satsaamaan samoin. Ystävyys ei saa olla mikään pakote tai kiviriippa elämässä.
Juuri kiviriippa siitä tulee, jos ystävä alkaa vinkumaan, ettei hänelle ole tarpeeksi aikaa.
Ihan kuin sairaalloisen mustasukkainen miesystävä.
Kun yrittää etääntyä, ystävä alkaa kihisemään kostoa yms
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paras ystäväni, lopen lukemisen tähän. Vain läheisriippa arvottaa ystävänsä parhaaseen ja vähemmän parhaisiin ystäviin, jne. Eli grow up, enää ei olla alakoulussa. Ystävyyssuhteet solmitaan yleensä johonkin elämän tilanteeseen ja tarpeeseen ja sen motiivit eivät enää auttamatta täyty kun se elämä ns edistyy.
Närästääkö vähemmän, jos sanotaan läheisin ystävä? Mulla ainakin näin vain on. Olen muuttanut paljon, elämäntilanteet ja - piirit on vaihtuneet, monia ihmissuhteita jäänyt taa... Nyt olen 47 ja tilanne on se, että yksi ystävistä on pysynyt elämässäni 35 vuotta eli pidempään kuin esim. ex-puoliso. Todellakin koen, että minulla on yksi ystävä, joka on muita läheisempi eli paras ystävä.
Jos puhutaan ihmissuhteen läheisyydestä, mulle se on ihmissuhteen laatu eikä ihmissuhteen kesto. Toki pitkäaikainen ystäväkin voi olla läheisin, mutta ei välttämättä. Mä olen tuntenut mun "läheisimmmän" ystäväni vasta 1,5 vuotta.
Mun kohdalla nyt vain sattuu olemaan niin, että pisin ystävyyssuhde on myös se läheisin. Eri elämänvaiheissa on myös ollut muita laadultaan läheisiä ihmisuhteita. Mutta kun suhde on pitkä ja läheinen, on aika epätodennäköistä, että vielä tulee jokin uusi ystävyys, joka laadussaan ja syvyydessään yltäisi samaan. Eikä tarvitse. Kaikilla ystävyyksillä, kavetuuksilla ja tuttavuuksilla on kuiternkin oma tärkeä paikkansa elämässä.
Pisin ystävyyssuhteeni on naapurin Minna. Mutta ei silti läheisin. Hänen kanssaan ystävystyttiin käytännön helppoudesta, kun asuttiin lähekkäin ja oltiin samassa koulussa.
Läheisemmäksi on tullut myöhempiä ihmisiä, joiden kanssa ystävystynyt siksi, että on paljon yhteistä
Älä takerru.
Tuo on ihan suunnattoman rasittavaa käytöstä.
Kuulostat ihan siskoltani.
Hän on hirvittävän takertuva ja sekoaa täysin, jos aina ei ole aikaa hänelle. Nyt on ollut teineillä paljon koulutöitä, me on sairastettu jne niin eikö tää yksi heti ala pommittaa. Tekstareita 20-30 päivässä (niissä ei ole mitään järkeä tyyliin tilulilulei ja pöö, ostin costaricaa enkä saludoa), postikortteja päivittäin, teineille jatkuvaa soittorumbaa.
Mikä siinä on, kun ei vaan tajuta, että ihmisillä on elämä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paras ystäväni, lopen lukemisen tähän. Vain läheisriippa arvottaa ystävänsä parhaaseen ja vähemmän parhaisiin ystäviin, jne. Eli grow up, enää ei olla alakoulussa. Ystävyyssuhteet solmitaan yleensä johonkin elämän tilanteeseen ja tarpeeseen ja sen motiivit eivät enää auttamatta täyty kun se elämä ns edistyy.
Närästääkö vähemmän, jos sanotaan läheisin ystävä? Mulla ainakin näin vain on. Olen muuttanut paljon, elämäntilanteet ja - piirit on vaihtuneet, monia ihmissuhteita jäänyt taa... Nyt olen 47 ja tilanne on se, että yksi ystävistä on pysynyt elämässäni 35 vuotta eli pidempään kuin esim. ex-puoliso. Todellakin koen, että minulla on yksi ystävä, joka on muita läheisempi eli paras ystävä.
Jos puhutaan ihmissuhteen läheisyydestä, mulle se on ihmissuhteen laatu eikä ihmissuhteen kesto. Toki pitkäaikainen ystäväkin voi olla läheisin, mutta ei välttämättä. Mä olen tuntenut mun "läheisimmmän" ystäväni vasta 1,5 vuotta.
Mun kohdalla nyt vain sattuu olemaan niin, että pisin ystävyyssuhde on myös se läheisin. Eri elämänvaiheissa on myös ollut muita laadultaan läheisiä ihmisuhteita. Mutta kun suhde on pitkä ja läheinen, on aika epätodennäköistä, että vielä tulee jokin uusi ystävyys, joka laadussaan ja syvyydessään yltäisi samaan. Eikä tarvitse. Kaikilla ystävyyksillä, kavetuuksilla ja tuttavuuksilla on kuiternkin oma tärkeä paikkansa elämässä.
Pisin ystävyyssuhteeni on naapurin Minna. Mutta ei silti läheisin. Hänen kanssaan ystävystyttiin käytännön helppoudesta, kun asuttiin lähekkäin ja oltiin samassa koulussa.
Läheisemmäksi on tullut myöhempiä ihmisiä, joiden kanssa ystävystynyt siksi, että on paljon yhteistä
Sinun elämässäsi sitten on noin. Minun läheisin ystävä on Merja. Tutustuimme koulussa ja meillä oli paljon yhteistä. 35 vuoden jälkeen meillä on edelleen paljon yhteistä, vaikka asuinpaikkakunnat ja-maat on vaihtuneet. On myös uusia yhteisiä kiinnostuksen kohteita. Ennen Merja tutustuin Minnaan. Se kaveruus haaleni jo siihen, kun muutettiin eri paikkakunnille ja päättyi lopullisesti Minnan ruuhkavuosiin. Oli myös Tiina, jonka kanssa tavattiin, kun olimme juuri molemmat muuttaneet samaan vieraaseen maahan. Yhteinen elämäntilanne yhdisti ja silloin tuntui, että on paljon yhteistä. Se ihmissuhde ei kuitenkaan kestänyt muutosten yli, vaan oli elämäntilanneystävyyttä
Mies on paras ystäväni, mutta se ei sulje pois muita ystävyysSUHTEITA, huom monikossa. Läheisriipat yleensä takertuu yhteen henkilöön, puolisoon, ystävään, jne ja laiminlyö muut ihmissuhteet.
-eri