Lue keskustelun säännöt.
Ystävällä ei ole enää aikaa minulle/muuttunut ystävyys
16.03.2023 |
Paras ystäväni alkoi pitkän sinkkujakson jälkeen seurustella muutama kuukausi sitten ja nyt hän viettää kaiken aikansa uuden miesystävänsä kanssa. Tapasimme aiemmin ystäväni kanssa viikoittain, nykyään hän pystyy nähdä minua n.kerran kuussa ja silloinkin uusi mies on aina mukana. Kun kyselen ystävältä tapaamista, ilmoittaa hän ajan monen viikon päähän sekä toteaa myös uuden miesystävänsä osallistuvan tapaamiseen.
Ymmärrän, että uuden parisuhteen myötä ystäväni haluaa viettää paljon aikaa uuden miesystävänsä kanssa ja asia väistämättäkin vaikuttaa meidän ystävyyteemme. Mutta nyt tuntuu kuin olisin menettänyt ystäväni lähes kokonaan.
Vikaa on minussakin, korona-aikana tapasin paljon vain tätä kyseistä ystävää ja muut ystävyydet jäivät vähemmälle ylläpidolle. Ei olisi pitänyt laskea näin paljon yhden ystävän varaan. Muihin ystäviin on edelleen hyvät välit ja muita ystävyyksiä pystyisi varmaan elvyttämään taas aktiivisemmalle tasolle.
Miten te toimisitte tässä tilanteessa? Jatkaisitteko (epätoivoista) nykyisen parhaan ystävyyden ylläpitoyritystä kyselemällä ystävää ajan viettoon ja hyväksyisitte, että muuttuneessa tilanteessa ystävän uusi miesystävä on aina mukana? Vai antaisitteko tämän ystävyyden painua unholaan ja yrittäisitte vapaa-ajalle löytää muita ihmisiä/harrastuksia? Vai jotain ihan muuta?
Tilanne surettaa ja aiheuttaa ahdistusta.
Kommentit (39)
Sanoisin ystävälle että haluan tavata häntä kahdenkesken.
Ottaisin yhteyttä muihin ystäviin ja näkisin enemmän heitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerran kuussa on usein. Ajallisesti en näe tuossa mitään outoa. Elämäntiönteet muuttuu ja joskus ystävää nähdään päivittäin, viikoittain, kuukausittain, vuosittain.
Enemmän häiritsee tuo että tuo miehen mukanaan. Voisiko nätisti ehdottaa tyttöjen iltaa tmv? toisinaan kyllä mukavakin tavata porukassa niin tutustuu kavereiden kumppaneihin.
Olen siirtänyt nämä katoilevat ystävät pois lähipiiristäni. Jos "ystävälläni" ei ole asiasta ystävällisesti huomauttamisen jälkeenkään minulle koskaan aikaa, lakkaan minäkin investoimasta omaa aikaani ja energiaani häneen. Eikä siinä ole mitään katkeraa tai pahantahtoista: jokaisella aikuisella ihmisellä on oikeus päättää omasta ajankäytöstään ja siitä, kenen kanssa aikaansa viettää.
Ihmissuhteet ovat kuitenkin vuorovaikutusta. Jos toisen seura kiinnostaa vain silloin, kun itsellä ei ole mieluisampaa tekemistä/seuraa tiedossa, niin ei kannata olla yllättynyt, jos mahdollisuus lakkaa jossain vaiheessa olemasta. Ja vastaavasti, kun molemmat sitoutuvat ystävyyteen niin myötä- kuin vastamäessäkin, niin ihmissuhteet kestävät. Pitkäaikaisimmat ystäväni ovat peräisin päiväkodista, ja meitä yhdistää ymmärrys siitä, että oikea ystävyys on harvinainen ja vaalimisen arvoinen asia.
Joskus ymmärryksen rakentaminen vaatii yritystä ja erehdystä. On vaikea asettua toisen asemaan, jos ei itse ole ollut koskaan se enemmän aikaa ja huomiota kaipaava. Vastapuolesta sitten riippuu, haluaako antaa toisen mahdollisuuden, jos valo joskus tunnelin toiseenkin päähän lankeaa.
Paras ystäväni, lopen lukemisen tähän. Vain läheisriippa arvottaa ystävänsä parhaaseen ja vähemmän parhaisiin ystäviin, jne. Eli grow up, enää ei olla alakoulussa. Ystävyyssuhteet solmitaan yleensä johonkin elämän tilanteeseen ja tarpeeseen ja sen motiivit eivät enää auttamatta täyty kun se elämä ns edistyy.
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin ystävälle että haluan tavata häntä kahdenkesken.
Ottaisin yhteyttä muihin ystäviin ja näkisin enemmän heitä.
Eli ottaisit yhteyttä ihmisiin joita olet pitänyt varalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen siirtänyt nämä katoilevat ystävät pois lähipiiristäni. Jos "ystävälläni" ei ole asiasta ystävällisesti huomauttamisen jälkeenkään minulle koskaan aikaa, lakkaan minäkin investoimasta omaa aikaani ja energiaani häneen. Eikä siinä ole mitään katkeraa tai pahantahtoista: jokaisella aikuisella ihmisellä on oikeus päättää omasta ajankäytöstään ja siitä, kenen kanssa aikaansa viettää.
Ihmissuhteet ovat kuitenkin vuorovaikutusta. Jos toisen seura kiinnostaa vain silloin, kun itsellä ei ole mieluisampaa tekemistä/seuraa tiedossa, niin ei kannata olla yllättynyt, jos mahdollisuus lakkaa jossain vaiheessa olemasta. Ja vastaavasti, kun molemmat sitoutuvat ystävyyteen niin myötä- kuin vastamäessäkin, niin ihmissuhteet kestävät. Pitkäaikaisimmat ystäväni ovat peräisin päiväkodista, ja meitä yhdistää ymmärrys siitä, että oikea ystävyys on harvinainen ja vaalimisen arvoinen asia.
Joskus ymmärryksen rakentaminen vaatii yritystä ja erehdystä. On vaikea asettua toisen asemaan, jos ei itse ole ollut koskaan se enemmän aikaa ja huomiota kaipaava. Vastapuolesta sitten riippuu, haluaako antaa toisen mahdollisuuden, jos valo joskus tunnelin toiseenkin päähän lankeaa.
Juuri näin.
Itse olen esim muuttanut eri paikkakunnille työn perässä muutaman kerran. Lisäksi perustanut perheen yms
Eri elämäntilanteissa on tullut uusia ystäviä ja toisia jäänyt.
Toiset toivovat kiinteämpää yhteydenpitoa, toisille riittää harvempi. Jos odotukset ei kohtaa, on parempi jatkaa matkaa.
Ihmisiä tulee ja menee elämässä. Joku jää matkasta, joku säilyy.
Vierailija kirjoitti:
Kerran kuussa on usein. Ajallisesti en näe tuossa mitään outoa. Elämäntiönteet muuttuu ja joskus ystävää nähdään päivittäin, viikoittain, kuukausittain, vuosittain.
Enemmän häiritsee tuo että tuo miehen mukanaan. Voisiko nätisti ehdottaa tyttöjen iltaa tmv? toisinaan kyllä mukavakin tavata porukassa niin tutustuu kavereiden kumppaneihin.
Jee tyttöjen ilta! Muistellaan pussikalja juttuja ja haikaillaan menneiden perään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on sitä aikuisuuteen kasvamista että ei ole ns. parasta ystävää koska sen tilalle tulee aito seksuaalisuhde.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerran kuussa on usein. Ajallisesti en näe tuossa mitään outoa. Elämäntiönteet muuttuu ja joskus ystävää nähdään päivittäin, viikoittain, kuukausittain, vuosittain.
Enemmän häiritsee tuo että tuo miehen mukanaan. Voisiko nätisti ehdottaa tyttöjen iltaa tmv? toisinaan kyllä mukavakin tavata porukassa niin tutustuu kavereiden kumppaneihin.Jee tyttöjen ilta! Muistellaan pussikalja juttuja ja haikaillaan menneiden perään!
Niin, mikään ei ole niin vaivaannuttavaa kuin väljähtyneen ihmissuhteen elvytys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä opin jo nuorena varomaan noita bestis juttuja. Ihan kuin olisi mennyt naimisiin tyttökaverin kanssa. Kaikesta oli tilivelvollinen ja tilaa hengittää ei ollut.
Jos oli muuta menoa, piti tilittää menot ja miksi jne
Jos alkoi hellustaa, siitä tuli repivä mustasukkaisuus riita, kun ei ollut enää aikaa jokapäiväisiin tapaamisiin ja soittoihin.
Olen pitänyt siksi ihmiset vähän etäällä, että on helpompi hengittää. En koe, että pystyn yhdellekään kaverille lupaamaan loppuelämän uskollisuutta
Onnea ja menestystä. Toivottavasti itsetuntosi kestää kun muut ei olekaan kovin innoissaan sinun elvytys yrityksistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä antaisin ja olen antanut olla. Muutaman kohdalla on käynyt niin, että kadonnut ystävä on taas jossain vaiheessa pyrkinyt uudistamaan ystävyyden. Omasta fiiliksestä ja tilanteesta on sitten riippunut, onko itseä kiinnostanut.
Vierailija kirjoitti:
Se on sitä aikuisuuteen kasvamista että ei ole ns. parasta ystävää koska sen tilalle tulee aito seksuaalisuhde.
Aika surullista verrata ystävyyttä ja seksuaalisuhdetta. Kyllä mä ainakin kaipaan ystävienikin kanssa aikaa, ei parisuhde yksinään riitä. Sellaiset tyypit kuin sinä, ootte varmaan juuri niitä, jotka eron tullessa itkette ja ihmettelette, miksei ystävät olekaan tukena 🤫
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä opin jo nuorena varomaan noita bestis juttuja. Ihan kuin olisi mennyt naimisiin tyttökaverin kanssa. Kaikesta oli tilivelvollinen ja tilaa hengittää ei ollut.
Jos oli muuta menoa, piti tilittää menot ja miksi jne
Jos alkoi hellustaa, siitä tuli repivä mustasukkaisuus riita, kun ei ollut enää aikaa jokapäiväisiin tapaamisiin ja soittoihin.
Olen pitänyt siksi ihmiset vähän etäällä, että on helpompi hengittää. En koe, että pystyn yhdellekään kaverille lupaamaan loppuelämän uskollisuutta
Niin, miettikää tämä bestis jutut alkaa jo siellä päiväkodissa. Ja sitten ollaan tässä ap tilanteessa. Ollaan laiminlyöty muita ihmissuhteita.
Vierailija kirjoitti:
Mä antaisin ja olen antanut olla. Muutaman kohdalla on käynyt niin, että kadonnut ystävä on taas jossain vaiheessa pyrkinyt uudistamaan ystävyyden. Omasta fiiliksestä ja tilanteesta on sitten riippunut, onko itseä kiinnostanut.
Niin, nyt ap harkitsee elvyttävänsä niitä ihmissuhteita, joita itse kadotti. Vuodet ovat muovanneet näiden ihmisten elämää ja voi olla ettei sielläkään enää sitä sijaa ole.
No siis sä olet tehnyt itse saman muille ystävillesi niin ei sulla ainakaan varaa tuomita ole. Ja tuo kerran kuussa on paljon, mä en ehdi koskaan nähdä ketään ystävääni noin usein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on sitä aikuisuuteen kasvamista että ei ole ns. parasta ystävää koska sen tilalle tulee aito seksuaalisuhde.
Aika surullista verrata ystävyyttä ja seksuaalisuhdetta. Kyllä mä ainakin kaipaan ystävienikin kanssa aikaa, ei parisuhde yksinään riitä. Sellaiset tyypit kuin sinä, ootte varmaan juuri niitä, jotka eron tullessa itkette ja ihmettelette, miksei ystävät olekaan tukena 🤫
Tuskinpa. Itsenäiset ihmiset menevät eteen päin, eivätkä jää menneeseen roikkumaan.
Minua aina huvittaa nämä ihmiset, jotka uhoas, että ero sulle tulee ja sitten saat itkeä, kun en oo enää sun kaveri.
Pahimmat jopa yrittävät kaikin keinoin rikkoa ystävänsä parisuhteen, että saisivat ystävän takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on sitä aikuisuuteen kasvamista että ei ole ns. parasta ystävää koska sen tilalle tulee aito seksuaalisuhde.
Aika surullista verrata ystävyyttä ja seksuaalisuhdetta. Kyllä mä ainakin kaipaan ystävienikin kanssa aikaa, ei parisuhde yksinään riitä. Sellaiset tyypit kuin sinä, ootte varmaan juuri niitä, jotka eron tullessa itkette ja ihmettelette, miksei ystävät olekaan tukena 🤫
Tää on tosi omituinen väite, että erotessa ihminen tarvitsee ystäviä. Minä en nuorena seurustelemaan alettuani enää kaivannut ystävieni seuraa eikä asia muuttunut erotessakaan mihinkään. En koe ystävien tuovan elämääni oikeastaan mitään mikä olisi ihmissuhteen ylläpitämisen tuottaman vaivan arvoista. Osaan käsitellä asiat yksinkin.
Vierailija kirjoitti:
Paras ystäväni, lopen lukemisen tähän. Vain läheisriippa arvottaa ystävänsä parhaaseen ja vähemmän parhaisiin ystäviin, jne. Eli grow up, enää ei olla alakoulussa. Ystävyyssuhteet solmitaan yleensä johonkin elämän tilanteeseen ja tarpeeseen ja sen motiivit eivät enää auttamatta täyty kun se elämä ns edistyy.
Närästääkö vähemmän, jos sanotaan läheisin ystävä? Mulla ainakin näin vain on. Olen muuttanut paljon, elämäntilanteet ja - piirit on vaihtuneet, monia ihmissuhteita jäänyt taa... Nyt olen 47 ja tilanne on se, että yksi ystävistä on pysynyt elämässäni 35 vuotta eli pidempään kuin esim. ex-puoliso. Todellakin koen, että minulla on yksi ystävä, joka on muita läheisempi eli paras ystävä.
On ihan luonnollista, että elämän tilanteet muuttuvat.
Kun sinäkin alat seurustelemaan ja saat lapsia, huomaat, että sitä aikaa on eri tavalla jaettavaksi eri ihmisten kesken.
Siksi ei kannata ripustautus yhteen ihmiseen, vaan luoda laaja sosiaalinen verkko.