Kuinka suuri osa ihmisten nykyajan ahdistuksesta ja uupumuksesta johtuu suuresta ruutuajasta? Kun palautumisen, liikkumisen ja tapaamisten tilalla on ruutuja

On epäilty myös että etätyö voisi lisätä pahoinvointia, kun arkiset kohtaamiset ja jutustelut ja luonnolliset tauot jäävät väliin.

Mitähän nuorille kävi, kun opiskelu oli korona-aikana oltiin kotona etänä? Toivottavasti siitä tehdään jonkinlaista tutkimusta ja opitaan seurauksista.

Ihan varmasti. Huomaan itsestäni. Jatkuva informaatio ahdistaa. Ahdistus poistuisi liikkumalla ja keskittymällä omaan elämään. Älypuhelin pahin.

Jos vaikka 8 h päivässä menee ruutuihin niin ennen ruutujen olemassaoloa on täytynyt täyttää se aika jollain muulla. Mitä silloin on tehty?

Ihmisten aivot ei ole luotu suodattamaan tätä kaikkea paskaa, mitä näistä ruuduista töötätään ulos 24/7/365...

Mulla ruutuaika on itse asiassa se paras palauttava juttu. Siihen kun ei tarvi paljoa jaksamista, ja se on sosiaalista ja palkitsevaa. Erityisesti kun on paljon stressiä, niin ruutuaika on pelastus. 

"Mistä? Tavataanko yhtä paljon kasvokkain? Jaksetaanko lähteä ulkoilemaan? Tarvitseeko mennä enää paikan päälle hoitamaan asioita, kun kaiken voi hoitaa verkossa. Kohdataanko edes samassa tilassa olevaa, kun puhelimessa on jotain kiinnostavaa?"

Miksi tuollaisia sitten pitäisi? Mikä siinä kasvokkain tapaamisessa niin ihmeellistä on, minua ainakin kiinnostaa keskustelun sisältö lähinnä ja sen saa nettikeskustelussakin. Ulkoilua en juuri harrastanut ainakaan talvisin ennen "ruutujen" olemassaoloaakaan. Miksi ihmeessä menisin hoitamaan paikan päälle asiaa jonka voi hoitaa muuten, pelkkää ajanhukkaa. Ja miksi minun pitäisi kohdata jotain tyyppejä, joille ei ole mitään asiaa - jos olisi asiaa, varmaankin sitten kohtaisin enkä selaisi ajankulukseni puhelinta.

Vierailija kirjoitti:

Jos vaikka 8 h päivässä menee ruutuihin niin ennen ruutujen olemassaoloa on täytynyt täyttää se aika jollain muulla. Mitä silloin on tehty?

Niinpä, tuskinpa se juuri sen sosiaalisempaa ja rakentavampaa useimmilla on ollut. Telkkarin töllötystä ja vastaavaa paljolti.

Puhelimet helpottavat yhteydenpitoa, mutta myös muuta selaamista, negatiivisten uutisten lukemista, kauniiden ihmisten kuvien selaamista, menestyneiden ihmisten elämän näkemistä ja ylipäätään helpottaa oman elämän vertailua mediassa näkyvään.

Joillain varmaan johtuukin, mutta ei kaikilla. Mä en ainakaan kaipaa aikaa, jolloin piti yrittää lounastauolla ehtiä käymään hoitamassa pankki- ja virastoasioita. Tai anella pomolta, että saisi lähteä töistä aikaisemmin ehtiäkseen Kelaan, verovirastoon tai jonnekin muualle. Paljon mukavampaa, kun voi hoitaa monet asiat netissä vaikka ennen nukkumaanmenoa. Eikä näin autottomana ole myöskään riippuvainen HSL:n aikatauluista ja yhä hankalammiksi muuttuneista reittivirityksistä. 

Mä ulkoilen, koska mulla on koira. On vähän pakko. Tänäänkin oli aamulla nilkkurit täynnä jäistä vettä, kun katuja ei ollut vielä aurattu. Ilman koiraa en olisi lähtenyt ulos. Ihan sama, olisinko katsonut aamuteeveetä Yle Areenasta vai suoraan telkkarista. Tai vaikka nukkunut senkin ajan. Mun ulkoiluuni ei vaikuta ruutuaika vaan se, miksi lähtisin ulos. En ole koskaan ollut sellainen, joka vain päämäärättömästi kävelee yksin ulkona. Joko olen menossa jonnekin tai sitten tosiaan koiran kanssa lenkille.

Tavataanko yhtä paljon kasvokkain on hankala kysymys. Yhtä paljon kuin milloin? Nuorena lapsettomana sinkkuna tietenkin tuli vietettyä paljon aikaa kavereiden kanssa, mutta kyllä sekin väheni huomattavasti, kun perheellistyi. Siis jo ennen internetiä. Ja paljonhan on kiinni yksilöstä. Mä tapaan nyt kuuskymppisenä esim omia vanhempiani huomattavasti useammin (pari kertaa viikossa) kuin omat vanhempani aikoinaan tapasivat omiaan (pari kertaa vuodessa). Ihan jo siksikin, että vanhempani asuvat naapurissa eikä satojen kilometrien päässä kuten isovanhempani asuivat. Ilman ruutuaikaa mulla ei olisi edes läheisimpiä ystäviäni, koska heihin alunperin tutustuinkin somessa. Emme reaalimaailmassa edes liikkuneet samoilla alueilla ja samoissa jutuissa pääkaupunkiseudulla, joten jo pelkästään samaan bussiin osuminen olisi ollut epätodennäköistä. Puhumattakaan, että oltaisiin alettu jutella jostain. 

Vierailija kirjoitti:

On epäilty myös että etätyö voisi lisätä pahoinvointia, kun arkiset kohtaamiset ja jutustelut ja luonnolliset tauot jäävät väliin.

.

Mulla ja monella muulla se on lisännyt vain hyvinvointia. Ja olen vieläpä tosi erakko eli en juuri koskaan näe muita ihmisiä kuin lähikaupan kassan. Olen tyytyväinen elämääni. Konttoriympäristö oli yksi helvetti, mutta onneksi lähes 10 vuoteen ei ole semmoisissa tarvinnut olla.

Luonnolliset tauot? Kotonahan voi pitää tauon milloin huvittaa, kunhan palaverit yms. hoitaa. Itse nukun joskus jopa etäpäivänä päiväunet, oi autuutta. Ja joo, teen takaisin siihen kuluneen ajan illasta.

Mulla se ahdistus johtuu työstä! Esim. meidän työpaikalla jokaiselle työntekijälle, jopa suorittavan tason duunareille, on asetettu tulostavoitteet. Kehityskeskustelut käydään käyrä- ja pylväsdiagrammien pohjalta. Lisäksi työnantaja vaatii, että firman whatsappia on kytättävä säännöllisesti myös vapaa-ajalla, ja minua on joskus yritetty soitella lomiltakin töihin.

Olen jo 32-vuotiaana uupunut kehäraakki. Ei vielä 5 vuotta sitten meillä työelämä ollut tällaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On epäilty myös että etätyö voisi lisätä pahoinvointia, kun arkiset kohtaamiset ja jutustelut ja luonnolliset tauot jäävät väliin.

.

Mulla ja monella muulla se on lisännyt vain hyvinvointia. Ja olen vieläpä tosi erakko eli en juuri koskaan näe muita ihmisiä kuin lähikaupan kassan. Olen tyytyväinen elämääni. Konttoriympäristö oli yksi helvetti, mutta onneksi lähes 10 vuoteen ei ole semmoisissa tarvinnut olla.

Luonnolliset tauot? Kotonahan voi pitää tauon milloin huvittaa, kunhan palaverit yms. hoitaa. Itse nukun joskus jopa etäpäivänä päiväunet, oi autuutta. Ja joo, teen takaisin siihen kuluneen ajan illasta.

Mä en ole erakko, mutta introvertti kylläkin. Viihdyn hyvin yksin, mutta välillä on ihan kiva tavata muitakin ihmisiä. Mulla kuitenkin ihmisten seurassa oleminen vie energiaa ja niinpä aikoinaan, kun vielä tein lähitöitä, en jaksanut vapaa-ajallani tavata juuri ketään. Kun 10 vuotta sitten aloitin etätyön tekemisen, mulla on riittänyt paljon enemmän voimia läheisilleni ja ystävilleni. Mulla on tosi mukavat työkaverit ja meillä hyvä työilmapiiri, mutta siitä huolimatta työpäivät heidän kanssaan täytti mun sosiaalisen kanssakäymisen tarpeeni niin totaalisesti, että jopa omien aikuisten lasteni tapaaminen vapaa-ajalla tuntui rasittavalta. 

Johtuu varmasti. Jos ei suoraan ruudun tuijottamisesta (josta suoraan johtuu niska-, silmä- ym. oireita) niin ruudun kautta tulevasta informaatiotulvasta ja sen kautta syntyvästä käsityksestä, että koko ajan tulee olla kaikesta tietoinen ja vähintäänkin muodostaa mielipide asiasta kuin asiasta. 

Vierailija kirjoitti:

Mulla ruutuaika on itse asiassa se paras palauttava juttu. Siihen kun ei tarvi paljoa jaksamista, ja se on sosiaalista ja palkitsevaa. Erityisesti kun on paljon stressiä, niin ruutuaika on pelastus. 

"Mistä? Tavataanko yhtä paljon kasvokkain? Jaksetaanko lähteä ulkoilemaan? Tarvitseeko mennä enää paikan päälle hoitamaan asioita, kun kaiken voi hoitaa verkossa. Kohdataanko edes samassa tilassa olevaa, kun puhelimessa on jotain kiinnostavaa?"

Miksi tuollaisia sitten pitäisi? Mikä siinä kasvokkain tapaamisessa niin ihmeellistä on, minua ainakin kiinnostaa keskustelun sisältö lähinnä ja sen saa nettikeskustelussakin. Ulkoilua en juuri harrastanut ainakaan talvisin ennen "ruutujen" olemassaoloaakaan. Miksi ihmeessä menisin hoitamaan paikan päälle asiaa jonka voi hoitaa muuten, pelkkää ajanhukkaa. Ja miksi minun pitäisi kohdata jotain tyyppejä, joille ei ole mitään asiaa - jos olisi asiaa, varmaankin sitten kohtaisin enkä selaisi ajankulukseni puhelinta.

Komppaan täysin!

Ilman somea minä olisin täysin yksin, kun ei ole ketään ystäviä livenä eikä läheisiä.

Arkipäiväni ovat raskasta, fyysistä raatamista ja kestän sitä vain ajatuksella, että tauolla ja illalla saan roikkua netissä katsellen ja halutessani osallistuen.

Netti on parasta palautumista! Selailla jaksaa, vaikka muuten ei enää eväkään heilahtaisi. Ilman nettiä olisin seonnut päästäni jo ajat sitten. Telkkaria, netflixejä tms minulla ei ole.

Terv. tuntikaupalla netin hömppää selaileva maalainen

Varmaan yksilöllistä, mutta omia huomioita siitä kun lopetin facen ym on, että on kivempi soitella läheisille kun ei ole ehtinyt lukea kuulumisia jo facesta, sitten on enemmän sellaista positiivista tylsyyttä jolloin kännyyn tarttumisen sijaan tulee tehtyä jotain kotitöitä tai vaikka ulkoiltua, ja parasta on ettei töistäkään nykyään rimputella vapaalla juurikaan. Kyllä nämä asiat varmasti monellakin vaikuttaa vaikka ruudut toisaalta helpottavatkin useita asioita.

Uskon näin. Meillä on kesämökki jossa myös teineille niin paljon mielenkiintoista puuhaa, että koko perhe unohdetaan älylaitteet täysin (vaikka kotona niillä ollaan jatkuvasti jokainen). Aina mökiltä lähtiessä jokainen on ihan eri ihminen kun sinne mentäessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos vaikka 8 h päivässä menee ruutuihin niin ennen ruutujen olemassaoloa on täytynyt täyttää se aika jollain muulla. Mitä silloin on tehty?

Niinpä, tuskinpa se juuri sen sosiaalisempaa ja rakentavampaa useimmilla on ollut. Telkkarin töllötystä ja vastaavaa paljolti.

No ei vielä ysärilläkään tullut telkkaria katsottua tuntikausia päivässä. Kasarilla ei tainnut olla lähetysaikaakaan edes yhteensä niillä kaikilla kahdella kanavalla tuota 8h päivässä..

Ja itsekin olen taas vapaapäivänä palstailemassa ja ruutua tuijottamassa. Tämä ei oikeasti ole hyvä asia ja varsinkin kun just esim tämä palsta on oikeasti täysin joutava tätä nykyä eikä täällä edes ole sellaista keskustelua mitä vielä muutama vuosi sitten.

Nythän täälläkin on jo jotenkin väärin kirjoittaa kokonaisia lauseita saati sitten useamman lauseen mittaisia viestejä, koska ei niitä "kukaan" jaksa lukea. Vaikea uskoa, että ihmiselle on hyväksi viestiä näillä nykyajan savumerkeillä vaan nimenomaan luku- ja kirjoitustaito on kehittyneet ihan syystä. Nyt siitä sitten ollaan luopumassa eikä nuoret osaa edes lukea kun peruskoulusta pääsevät..

Vierailija kirjoitti:

Varmaan yksilöllistä, mutta omia huomioita siitä kun lopetin facen ym on, että on kivempi soitella läheisille kun ei ole ehtinyt lukea kuulumisia jo facesta, sitten on enemmän sellaista positiivista tylsyyttä jolloin kännyyn tarttumisen sijaan tulee tehtyä jotain kotitöitä tai vaikka ulkoiltua, ja parasta on ettei töistäkään nykyään rimputella vapaalla juurikaan. Kyllä nämä asiat varmasti monellakin vaikuttaa vaikka ruudut toisaalta helpottavatkin useita asioita.

Tuo on muuten totta, että kavereista menee jotenkin "maku" kun lukee somesta näitä päivityksiä verrattuna siihen, että vaihtaa kuulumisia kerran viikkoon/kahteen vaikka puhelimitse juttelemalla.

Tässäkin hiukka asenteellisesti on ruutu pahiksena- jos luen kirjaa niin ihan samalla tavalla paikallaan ollen vahtaan yhtä kohtaa. Jonkun bussikuskin pikkasen pakko istua päivät pitkät jne.

50% johtuu ruutuajasta ainakin.

Sitä ruutuaikaahan tulee tosi monille myös työtehtävissä tai opiskelun yhteydessä erittäin paljon ja sitten kun sitä vielä lisäksi tulee vapaa-ajalla paljon, niin kyllähän se kuormittaa aivoja..

Vierailija kirjoitti:

Varmaan yksilöllistä, mutta omia huomioita siitä kun lopetin facen ym on, että on kivempi soitella läheisille kun ei ole ehtinyt lukea kuulumisia jo facesta, sitten on enemmän sellaista positiivista tylsyyttä jolloin kännyyn tarttumisen sijaan tulee tehtyä jotain kotitöitä tai vaikka ulkoiltua, ja parasta on ettei töistäkään nykyään rimputella vapaalla juurikaan. Kyllä nämä asiat varmasti monellakin vaikuttaa vaikka ruudut toisaalta helpottavatkin useita asioita.

Mä en ole lopettanut facea kokonaan, mutta poistin yli 260:stä fb-kaveristani lähes kaikki. Jätin vain 6 kaveria. Mulla ei esim ole enää omia lähisukulaisianikaan fb-kavereina. Olen huomannut sen, että kun enää ei "tarvitse" seurata muiden kuulumisia, aikaa muihin asioihin jää enemmän. En mä silti soittele kenellekään yhtään sen useammin kuin ennenkään eli en juuri lainkaan. Laitan viestiä, jos on jotain asiaa. Lähimpien ystävien kanssa tulee viestiteltyä päivittäin tai lähes päivittäin ja kuulumiset tulee selvitettyä viestein. Oli aika, jolloin oli ihan kivaa seurata kaukaisempien sukulaisten ja vanhojen koulukavereiden kuulumisia. Facebookin alussa idea olikin just siinä, että kohtasi uudestaan ihmisiä, joista ei ollut kuullut mitään vuosikymmeniin. Mutta sitten kiinnostus hiipui ja totesin, että en tee mitään heidän kuulumisillaan eivätkä hekään mitään mun kuulumisillani. Turhaa ajan haaskausta vain.