Lue keskustelun säännöt.
Pitkästä liitosta eronneet, joiden puoliso vannoi, ettei tahdo ketään muuta
14.03.2023 |
Mieheni sanoo, että olen hänen "elämänsä rakkaus", lastensa äiti jne. Ei kuulemma tahdo koskaan ketään muuta.
Kuinka kauan puolisollasi kesti päästä yli erosta? Uskon, että mies jatkaa muuta elämää ja se pysyy mallillaan. Toivon, ettei kuitenkaan olisi onneton vaan löytäisi kaltaisensa.
Oma isäni ei löytänyt ketään äitini otettua eron vaan eli vuosikymmeniä yksin kaivaten äitiämme. Järkyttää ajatus, että mies ei muita huolisi.
Erolle on kuitenkin painavat syyt enkä jää.
Kommentit (87)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole toista miestä eikä ajatus uudesta parisuhteesta kiinnosta tällä hetkellä. Olen 100% varma ettei miehellä ole muita kuin minut ja työnsä. Kuten sanoin aloituksessa, toivon että hän antaa ainakin mahdollisuuden, että löytää kaltaisensa kumppanin.
Ap
Kuinka jaloa.
Ei normaali ihminen toivo pahaa puolisolle, jonka kanssa on elänyt pitkälle toistakymmentä vuotta. Koska mies on tuota paljon toistellut ja oma isäni jäi vuosikymmeniksi yksin niin kyllä minä toivon, että mieheni löytäisi hyvän suhteen. Hän voisi olla hyvä mies jollekin työkeskeiselle ja hyvin introvertille naiselle.
Tietysti kaikilla on vapaus kommentoida, mutta vastaavia kokemuksia aloituksessa mietin
Ap
Oikein oivallinen tapa se on tuokin nostattaa sitä omaa egoaan säälimällä henkilöä, jota on jättämässä.
Ps miehesi ei ole = isäsiTai sitten maailmankuva kieroutuu liikaa täällä palstalla notkumalla. Jompikumpi.
Ap
Edelleen kuinka jaloa. Luulet nyt olevasi jotenkin fiksu ja muita parempi ihminen? Eiköhän sinun prioriteetit pitäisi olla niissä lapsissa, jotka on menettäessä yhteisasumisen toisen vanhempansa kanssa, joka on muuten eron järkyttävin seuraus, eikä miehesi tuleva parisuhde.
En luule olevani muita parempi ihminen, mut ok, jos helpottaa niin olen itseäni täynnä ja narsisti. Helpottaako?
Ero on paskaa koko perheelle. Mies ja minä olemme kuitenkin ehtineet pureksia asioita todella pitkään ja kaikki järjestelyt pyritään tekemään lasten ehdoilla. Mies jäämässä nykyiseen kotiimme ja odotan, että kevään aikana tarpeeksi lähelle lasten koulua ja kavereita tulisi myyntiin tai edes vuokralle riittävän iso ja hyväkuntoinen asunto. Myös raha-asiat on selvät ja kalenterit lastenhoidosta ja sovittu myös, että lapset voivat nähdä kumpaakin vanhempaa halutessaan vaikka mies ja minä emme vietä aikaa keskenämme. Joten jos lopettaisit pään aukomisen, eiköhän prioriteetit ole tietenkin lapsissa vaikka muitakin ajatuksia aivoihin mahtuu.
Itselläni on voimat hyvin vähissä vuosien rasituksesta ja pettymyksistä johtuen, pelkään tosissani ettei oma terveys kestäkään tällaista elämää. Mies ei pysty vähentämään työntekoa, on siitä riippuvainen ja sen vaikutuksia on aika turha vähätellä.
Tein aloituksen juuri tästä asiasta, mikä nyt mietitytti ja muiden vastaavista kokemuksista lukeminen kiinnostaisi koska tämä aihe nyt kiinnostaa, myös jonkinlainen yleiskäsitys elämästä, vertaiskokemuksista eikä vain omasta erostani.
Ap
Suloista. Elämää ei voi käsikirjoittaa.
Niin, nyt mieheltä löytyykin sitä aikaa elää käsikirjoitettua eroperheen arkea?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies löytää kyllä uuden, jos ymmärtää että siihenkin pitäisi sitten irrottaa sitä aikaa töiltä. Nykyään deittailumahdollisuudet ovat ihan erilaiset kuin isäsi aikaan, ei siihen kannata verrata. Exäsi ehtii pelata Tinderiä iltaisin kotisohvalla, tai vaikka tilata postimyynnistä itselleen vaimon, jota ei haittaa yhtään että mies on jatkuvasti töissä. Kyllä se iso poika pärjää!
Mun ex halusi itse eron ja sanoi syyksi että haluaa olla yksin ja etsiä itseään, lähdin muksun kanssa. Meni kk ja jäi tavallaan kiinni naisen kanssa ja lopulta myönsi, että toinen on kuvioissa, että sellaista itsensä etsimistä.
Vierailija kirjoitti:
Mies löytää kyllä uuden, jos ymmärtää että siihenkin pitäisi sitten irrottaa sitä aikaa töiltä. Nykyään deittailumahdollisuudet ovat ihan erilaiset kuin isäsi aikaan, ei siihen kannata verrata. Exäsi ehtii pelata Tinderiä iltaisin kotisohvalla, tai vaikka tilata postimyynnistä itselleen vaimon, jota ei haittaa yhtään että mies on jatkuvasti töissä. Kyllä se iso poika pärjää!
Miksi sen miehen pitäisi löytää uusi? Että aloittajalle tulee kivempi olo?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole toista miestä eikä ajatus uudesta parisuhteesta kiinnosta tällä hetkellä. Olen 100% varma ettei miehellä ole muita kuin minut ja työnsä. Kuten sanoin aloituksessa, toivon että hän antaa ainakin mahdollisuuden, että löytää kaltaisensa kumppanin.
Ap
Kuinka jaloa.
Ei normaali ihminen toivo pahaa puolisolle, jonka kanssa on elänyt pitkälle toistakymmentä vuotta. Koska mies on tuota paljon toistellut ja oma isäni jäi vuosikymmeniksi yksin niin kyllä minä toivon, että mieheni löytäisi hyvän suhteen. Hän voisi olla hyvä mies jollekin työkeskeiselle ja hyvin introvertille naiselle.
Tietysti kaikilla on vapaus kommentoida, mutta vastaavia kokemuksia aloituksessa mietin
Ap
Oikein oivallinen tapa se on tuokin nostattaa sitä omaa egoaan säälimällä henkilöä, jota on jättämässä.
Ps miehesi ei ole = isäsiTai sitten maailmankuva kieroutuu liikaa täällä palstalla notkumalla. Jompikumpi.
Ap
Edelleen kuinka jaloa. Luulet nyt olevasi jotenkin fiksu ja muita parempi ihminen? Eiköhän sinun prioriteetit pitäisi olla niissä lapsissa, jotka on menettäessä yhteisasumisen toisen vanhempansa kanssa, joka on muuten eron järkyttävin seuraus, eikä miehesi tuleva parisuhde.
En luule olevani muita parempi ihminen, mut ok, jos helpottaa niin olen itseäni täynnä ja narsisti. Helpottaako?
Ero on paskaa koko perheelle. Mies ja minä olemme kuitenkin ehtineet pureksia asioita todella pitkään ja kaikki järjestelyt pyritään tekemään lasten ehdoilla. Mies jäämässä nykyiseen kotiimme ja odotan, että kevään aikana tarpeeksi lähelle lasten koulua ja kavereita tulisi myyntiin tai edes vuokralle riittävän iso ja hyväkuntoinen asunto. Myös raha-asiat on selvät ja kalenterit lastenhoidosta ja sovittu myös, että lapset voivat nähdä kumpaakin vanhempaa halutessaan vaikka mies ja minä emme vietä aikaa keskenämme. Joten jos lopettaisit pään aukomisen, eiköhän prioriteetit ole tietenkin lapsissa vaikka muitakin ajatuksia aivoihin mahtuu.
Itselläni on voimat hyvin vähissä vuosien rasituksesta ja pettymyksistä johtuen, pelkään tosissani ettei oma terveys kestäkään tällaista elämää. Mies ei pysty vähentämään työntekoa, on siitä riippuvainen ja sen vaikutuksia on aika turha vähätellä.
Tein aloituksen juuri tästä asiasta, mikä nyt mietitytti ja muiden vastaavista kokemuksista lukeminen kiinnostaisi koska tämä aihe nyt kiinnostaa, myös jonkinlainen yleiskäsitys elämästä, vertaiskokemuksista eikä vain omasta erostani.
Ap
Kuulostaa pahalta, miten sinä olet miehesi työnteosta kärsinyt? Onko sinulla jokin sairaus?
Vastasin aiemmin yrittäjän puolisona, minulla oli ja on sairaus, jonka vuoksi koin nuorempana mieheni liiallisen työnteon ongelmana. En kuitenkaan ole koskaan edes harkinnut eroa, koska rakastan miestäni ja hänen luonnettaan. Hän on aina tahtonut parasta minulle ja perheelleni ja työnteko on mahdollistanut meille hyvän elämän. Esimerkiksi on aina ollut mahdollisuus mennä erikoislääkärille yksityisesti, kun sairauteni on sitä vaatinut.
Jos miehesi työnteko ei tuo mitään etuja, vaan haittoja, niin on ymmärrettävää, että se on syynä eroon. Onko niin, että hän esimerkiksi auttaa mielellään ystäviään, mutta ei sinua tai lapsia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole toista miestä eikä ajatus uudesta parisuhteesta kiinnosta tällä hetkellä. Olen 100% varma ettei miehellä ole muita kuin minut ja työnsä. Kuten sanoin aloituksessa, toivon että hän antaa ainakin mahdollisuuden, että löytää kaltaisensa kumppanin.
Ap
Kuinka jaloa.
Ei normaali ihminen toivo pahaa puolisolle, jonka kanssa on elänyt pitkälle toistakymmentä vuotta. Koska mies on tuota paljon toistellut ja oma isäni jäi vuosikymmeniksi yksin niin kyllä minä toivon, että mieheni löytäisi hyvän suhteen. Hän voisi olla hyvä mies jollekin työkeskeiselle ja hyvin introvertille naiselle.
Tietysti kaikilla on vapaus kommentoida, mutta vastaavia kokemuksia aloituksessa mietin
Ap
Oikein oivallinen tapa se on tuokin nostattaa sitä omaa egoaan säälimällä henkilöä, jota on jättämässä.
Ps miehesi ei ole = isäsiTai sitten maailmankuva kieroutuu liikaa täällä palstalla notkumalla. Jompikumpi.
Ap
Edelleen kuinka jaloa. Luulet nyt olevasi jotenkin fiksu ja muita parempi ihminen? Eiköhän sinun prioriteetit pitäisi olla niissä lapsissa, jotka on menettäessä yhteisasumisen toisen vanhempansa kanssa, joka on muuten eron järkyttävin seuraus, eikä miehesi tuleva parisuhde.
En luule olevani muita parempi ihminen, mut ok, jos helpottaa niin olen itseäni täynnä ja narsisti. Helpottaako?
Ero on paskaa koko perheelle. Mies ja minä olemme kuitenkin ehtineet pureksia asioita todella pitkään ja kaikki järjestelyt pyritään tekemään lasten ehdoilla. Mies jäämässä nykyiseen kotiimme ja odotan, että kevään aikana tarpeeksi lähelle lasten koulua ja kavereita tulisi myyntiin tai edes vuokralle riittävän iso ja hyväkuntoinen asunto. Myös raha-asiat on selvät ja kalenterit lastenhoidosta ja sovittu myös, että lapset voivat nähdä kumpaakin vanhempaa halutessaan vaikka mies ja minä emme vietä aikaa keskenämme. Joten jos lopettaisit pään aukomisen, eiköhän prioriteetit ole tietenkin lapsissa vaikka muitakin ajatuksia aivoihin mahtuu.
Itselläni on voimat hyvin vähissä vuosien rasituksesta ja pettymyksistä johtuen, pelkään tosissani ettei oma terveys kestäkään tällaista elämää. Mies ei pysty vähentämään työntekoa, on siitä riippuvainen ja sen vaikutuksia on aika turha vähätellä.
Tein aloituksen juuri tästä asiasta, mikä nyt mietitytti ja muiden vastaavista kokemuksista lukeminen kiinnostaisi koska tämä aihe nyt kiinnostaa, myös jonkinlainen yleiskäsitys elämästä, vertaiskokemuksista eikä vain omasta erostani.
Ap
Oletko oikeasti noin naiivi? Ei se sinun taakkaasi mitenkään vähenee, jos kaikki ne palat loksahtaa paikoilleen, josta nyt koet huonoa omatuntoa. Mies ei ole enää sinun vastuulla.
Niiden tietojen perusteella mitä AP on esittänyt tässä viestiketjussa, niin tässä tilanteessa ei ole mitään erityistä tai uniikkia. Vastaavaa tapahtuu suurimmassa osassa parisuhteita. Kun nyt tilanne on mennyt tähän asti, voi ero sitten olla tällä hetkellä paras ratkaisu. Eron ei silti tarvitse tarkoittaa eroamista ihmisestä, vaan sitä että asutte eri osoitteissa. Jatko on sitten vain miehestäsi kiinni huomaako miten oma elämäntyyli on vaikuttanut muun perheen elämään. Kannattaakin huomioida myös se seikka, että vaikka olisittekin nyt erossa, niin tilalle tulee sitten muita ongelmia. Ongelmien määrä elämässä on usein vakio, ne vain muuttavat muotoaan. Minkälaisen mahdollisen yhteisen tulevaisuuden saatte tai haluatte, se riippuu siitä oppiiko miehesi ymmärtämään tunnetaitojen merkityksen ja paraneeko tilannetaju. Itsestään muutos ei tapahdu, ex-miehesi täytyy osoittaa sinulle että on muuttunut oikeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole toista miestä eikä ajatus uudesta parisuhteesta kiinnosta tällä hetkellä. Olen 100% varma ettei miehellä ole muita kuin minut ja työnsä. Kuten sanoin aloituksessa, toivon että hän antaa ainakin mahdollisuuden, että löytää kaltaisensa kumppanin.
Ap
Kuinka jaloa.
Ei normaali ihminen toivo pahaa puolisolle, jonka kanssa on elänyt pitkälle toistakymmentä vuotta. Koska mies on tuota paljon toistellut ja oma isäni jäi vuosikymmeniksi yksin niin kyllä minä toivon, että mieheni löytäisi hyvän suhteen. Hän voisi olla hyvä mies jollekin työkeskeiselle ja hyvin introvertille naiselle.
Tietysti kaikilla on vapaus kommentoida, mutta vastaavia kokemuksia aloituksessa mietin
Ap
Oikein oivallinen tapa se on tuokin nostattaa sitä omaa egoaan säälimällä henkilöä, jota on jättämässä.
Ps miehesi ei ole = isäsiTai sitten maailmankuva kieroutuu liikaa täällä palstalla notkumalla. Jompikumpi.
Ap
Edelleen kuinka jaloa. Luulet nyt olevasi jotenkin fiksu ja muita parempi ihminen? Eiköhän sinun prioriteetit pitäisi olla niissä lapsissa, jotka on menettäessä yhteisasumisen toisen vanhempansa kanssa, joka on muuten eron järkyttävin seuraus, eikä miehesi tuleva parisuhde.
En luule olevani muita parempi ihminen, mut ok, jos helpottaa niin olen itseäni täynnä ja narsisti. Helpottaako?
Ero on paskaa koko perheelle. Mies ja minä olemme kuitenkin ehtineet pureksia asioita todella pitkään ja kaikki järjestelyt pyritään tekemään lasten ehdoilla. Mies jäämässä nykyiseen kotiimme ja odotan, että kevään aikana tarpeeksi lähelle lasten koulua ja kavereita tulisi myyntiin tai edes vuokralle riittävän iso ja hyväkuntoinen asunto. Myös raha-asiat on selvät ja kalenterit lastenhoidosta ja sovittu myös, että lapset voivat nähdä kumpaakin vanhempaa halutessaan vaikka mies ja minä emme vietä aikaa keskenämme. Joten jos lopettaisit pään aukomisen, eiköhän prioriteetit ole tietenkin lapsissa vaikka muitakin ajatuksia aivoihin mahtuu.
Itselläni on voimat hyvin vähissä vuosien rasituksesta ja pettymyksistä johtuen, pelkään tosissani ettei oma terveys kestäkään tällaista elämää. Mies ei pysty vähentämään työntekoa, on siitä riippuvainen ja sen vaikutuksia on aika turha vähätellä.
Tein aloituksen juuri tästä asiasta, mikä nyt mietitytti ja muiden vastaavista kokemuksista lukeminen kiinnostaisi koska tämä aihe nyt kiinnostaa, myös jonkinlainen yleiskäsitys elämästä, vertaiskokemuksista eikä vain omasta erostani.
Ap
Heh, luulet että mies vähentää työntekoa ja ottaa enemmän vastuuta lapsista? En kyllä ymmärtää millä logiikalla kuvittelet ettei esim enää joudu pettymään mieheen. Teidän parisuhde tavallaan jatkuu tapaamiset, yms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole toista miestä eikä ajatus uudesta parisuhteesta kiinnosta tällä hetkellä. Olen 100% varma ettei miehellä ole muita kuin minut ja työnsä. Kuten sanoin aloituksessa, toivon että hän antaa ainakin mahdollisuuden, että löytää kaltaisensa kumppanin.
Ap
Kuinka jaloa.
Ei normaali ihminen toivo pahaa puolisolle, jonka kanssa on elänyt pitkälle toistakymmentä vuotta. Koska mies on tuota paljon toistellut ja oma isäni jäi vuosikymmeniksi yksin niin kyllä minä toivon, että mieheni löytäisi hyvän suhteen. Hän voisi olla hyvä mies jollekin työkeskeiselle ja hyvin introvertille naiselle.
Tietysti kaikilla on vapaus kommentoida, mutta vastaavia kokemuksia aloituksessa mietin
Ap
Oikein oivallinen tapa se on tuokin nostattaa sitä omaa egoaan säälimällä henkilöä, jota on jättämässä.
Ps miehesi ei ole = isäsiTai sitten maailmankuva kieroutuu liikaa täällä palstalla notkumalla. Jompikumpi.
Ap
Edelleen kuinka jaloa. Luulet nyt olevasi jotenkin fiksu ja muita parempi ihminen? Eiköhän sinun prioriteetit pitäisi olla niissä lapsissa, jotka on menettäessä yhteisasumisen toisen vanhempansa kanssa, joka on muuten eron järkyttävin seuraus, eikä miehesi tuleva parisuhde.
En luule olevani muita parempi ihminen, mut ok, jos helpottaa niin olen itseäni täynnä ja narsisti. Helpottaako?
Ero on paskaa koko perheelle. Mies ja minä olemme kuitenkin ehtineet pureksia asioita todella pitkään ja kaikki järjestelyt pyritään tekemään lasten ehdoilla. Mies jäämässä nykyiseen kotiimme ja odotan, että kevään aikana tarpeeksi lähelle lasten koulua ja kavereita tulisi myyntiin tai edes vuokralle riittävän iso ja hyväkuntoinen asunto. Myös raha-asiat on selvät ja kalenterit lastenhoidosta ja sovittu myös, että lapset voivat nähdä kumpaakin vanhempaa halutessaan vaikka mies ja minä emme vietä aikaa keskenämme. Joten jos lopettaisit pään aukomisen, eiköhän prioriteetit ole tietenkin lapsissa vaikka muitakin ajatuksia aivoihin mahtuu.
Itselläni on voimat hyvin vähissä vuosien rasituksesta ja pettymyksistä johtuen, pelkään tosissani ettei oma terveys kestäkään tällaista elämää. Mies ei pysty vähentämään työntekoa, on siitä riippuvainen ja sen vaikutuksia on aika turha vähätellä.
Tein aloituksen juuri tästä asiasta, mikä nyt mietitytti ja muiden vastaavista kokemuksista lukeminen kiinnostaisi koska tämä aihe nyt kiinnostaa, myös jonkinlainen yleiskäsitys elämästä, vertaiskokemuksista eikä vain omasta erostani.
Ap
Oletko oikeasti noin naiivi? Ei se sinun taakkaasi mitenkään vähenee, jos kaikki ne palat loksahtaa paikoilleen, josta nyt koet huonoa omatuntoa. Mies ei ole enää sinun vastuulla.
Älkää nyt täysin vetäkö ap:ta maanrakoon, kyllä hänellä on varmasti paljon pettymyksiä takana. Minua kiinnostaisi onko ap ja miehensä käyneet terapiassa?
Se kuulostaa enemmän suojamekanismilta, että kyselee täällä löytääkö mies uutta, kun jokainen tietää, miten asia on. Jos mies on sellainen kuin ap kuvaa, niin hänen ovellaan taitaa muodostua jonoa naisista, joista pääsee valitsemaan. Jokainen tietää, etteivät miehet ole eron jälkeen yksin ja jotkut ovat löytäneet seuraa jo siinä vaiheessa, kun ero on vireillä. Ei se tarkoita, etteikö mies rakastaisi vaimoaan, mies vain tarvitsee naista enemmän kuin nainen miestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole toista miestä eikä ajatus uudesta parisuhteesta kiinnosta tällä hetkellä. Olen 100% varma ettei miehellä ole muita kuin minut ja työnsä. Kuten sanoin aloituksessa, toivon että hän antaa ainakin mahdollisuuden, että löytää kaltaisensa kumppanin.
Ap
Kuinka jaloa.
Ei normaali ihminen toivo pahaa puolisolle, jonka kanssa on elänyt pitkälle toistakymmentä vuotta. Koska mies on tuota paljon toistellut ja oma isäni jäi vuosikymmeniksi yksin niin kyllä minä toivon, että mieheni löytäisi hyvän suhteen. Hän voisi olla hyvä mies jollekin työkeskeiselle ja hyvin introvertille naiselle.
Tietysti kaikilla on vapaus kommentoida, mutta vastaavia kokemuksia aloituksessa mietin
Ap
Oikein oivallinen tapa se on tuokin nostattaa sitä omaa egoaan säälimällä henkilöä, jota on jättämässä.
Ps miehesi ei ole = isäsiTai sitten maailmankuva kieroutuu liikaa täällä palstalla notkumalla. Jompikumpi.
Ap
Edelleen kuinka jaloa. Luulet nyt olevasi jotenkin fiksu ja muita parempi ihminen? Eiköhän sinun prioriteetit pitäisi olla niissä lapsissa, jotka on menettäessä yhteisasumisen toisen vanhempansa kanssa, joka on muuten eron järkyttävin seuraus, eikä miehesi tuleva parisuhde.
En luule olevani muita parempi ihminen, mut ok, jos helpottaa niin olen itseäni täynnä ja narsisti. Helpottaako?
Ero on paskaa koko perheelle. Mies ja minä olemme kuitenkin ehtineet pureksia asioita todella pitkään ja kaikki järjestelyt pyritään tekemään lasten ehdoilla. Mies jäämässä nykyiseen kotiimme ja odotan, että kevään aikana tarpeeksi lähelle lasten koulua ja kavereita tulisi myyntiin tai edes vuokralle riittävän iso ja hyväkuntoinen asunto. Myös raha-asiat on selvät ja kalenterit lastenhoidosta ja sovittu myös, että lapset voivat nähdä kumpaakin vanhempaa halutessaan vaikka mies ja minä emme vietä aikaa keskenämme. Joten jos lopettaisit pään aukomisen, eiköhän prioriteetit ole tietenkin lapsissa vaikka muitakin ajatuksia aivoihin mahtuu.
Itselläni on voimat hyvin vähissä vuosien rasituksesta ja pettymyksistä johtuen, pelkään tosissani ettei oma terveys kestäkään tällaista elämää. Mies ei pysty vähentämään työntekoa, on siitä riippuvainen ja sen vaikutuksia on aika turha vähätellä.
Tein aloituksen juuri tästä asiasta, mikä nyt mietitytti ja muiden vastaavista kokemuksista lukeminen kiinnostaisi koska tämä aihe nyt kiinnostaa, myös jonkinlainen yleiskäsitys elämästä, vertaiskokemuksista eikä vain omasta erostani.
Ap
Heh, luulet että mies vähentää työntekoa ja ottaa enemmän vastuuta lapsista? En kyllä ymmärtää millä logiikalla kuvittelet ettei esim enää joudu pettymään mieheen. Teidän parisuhde tavallaan jatkuu tapaamiset, yms.
Niin, on juridisesti säädetty että muualla asuvan vanhemman AINOA velvollisuus on maksaa elatusmaksut. Vaikka kuinka olisi tapaamisista sovita se ei velvoita isää mihinkään. Yhteishuoltajuus ei todellakaan tarkoita, että vanhemmuus jaettaisiin tasan.
Vierailija kirjoitti:
Niiden tietojen perusteella mitä AP on esittänyt tässä viestiketjussa, niin tässä tilanteessa ei ole mitään erityistä tai uniikkia. Vastaavaa tapahtuu suurimmassa osassa parisuhteita. Kun nyt tilanne on mennyt tähän asti, voi ero sitten olla tällä hetkellä paras ratkaisu. Eron ei silti tarvitse tarkoittaa eroamista ihmisestä, vaan sitä että asutte eri osoitteissa. Jatko on sitten vain miehestäsi kiinni huomaako miten oma elämäntyyli on vaikuttanut muun perheen elämään. Kannattaakin huomioida myös se seikka, että vaikka olisittekin nyt erossa, niin tilalle tulee sitten muita ongelmia. Ongelmien määrä elämässä on usein vakio, ne vain muuttavat muotoaan. Minkälaisen mahdollisen yhteisen tulevaisuuden saatte tai haluatte, se riippuu siitä oppiiko miehesi ymmärtämään tunnetaitojen merkityksen ja paraneeko tilannetaju. Itsestään muutos ei tapahdu, ex-miehesi täytyy osoittaa sinulle että on muuttunut oikeasti.
Juuri näin. Ap kuulostaa vähän siltä, ettei hän ole käsittänyt, että ongelmia tulee erossa yleensä enemmän eikä vähemmän, ellei sitten ero ole johtunut alkoholismista tai väkivallasta tai muista hyvin vakavista ongelmista. Esimerkiksi lapset usein oireilevat eroa, jopa vuosia.
Jollain tapaa ap:n lähestymistapa vaikuttaa melko naiivilta, ellei sitten ole vain vasta miettimässä eroa ja uhkaillut sillä. Siinä vaiheessa kaikki voi vaikuttaa kovin höttöiseltä unelmalta, kunnes realiteetit iskevät päin naamaan. Yksin eläminen on kalliimpaa kuin kahden vanhemman kanssa ja lapset eivät välttämättä sopeudukaan. Jos mies ei tunne vastuuta perheestään, hän voi elää uutta sinkkuelämäänsä innokkaasti ja aiheuttaa lapsille toistuvia pettymyksiä, kun tekee ohareita, esittelee uusia tyttöystäviä jne. Eikä se oma sinkkuelämäkään niin auvoista ole.
Tällä en suinkaan tarkoita, että vastustaisin eroa. Jos rakkaus on loppunut, niin se on loppunut eikä sille oikein mitään voi. Mutta mielestäni on vastuutonta erota ilman että on käynyt terapiassa, jos on lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän reilu vuosi meni. Toki eksä on edelleen mustasukkainen eikä esim siedä ajatusta että minulla olisi joku muu. Että en nyt tiedä onko oikeasti päässyt yli, vaikka uudessa suhteessa onkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole toista miestä eikä ajatus uudesta parisuhteesta kiinnosta tällä hetkellä. Olen 100% varma ettei miehellä ole muita kuin minut ja työnsä. Kuten sanoin aloituksessa, toivon että hän antaa ainakin mahdollisuuden, että löytää kaltaisensa kumppanin.
Ap
Kuinka jaloa.
Ei normaali ihminen toivo pahaa puolisolle, jonka kanssa on elänyt pitkälle toistakymmentä vuotta. Koska mies on tuota paljon toistellut ja oma isäni jäi vuosikymmeniksi yksin niin kyllä minä toivon, että mieheni löytäisi hyvän suhteen. Hän voisi olla hyvä mies jollekin työkeskeiselle ja hyvin introvertille naiselle.
Tietysti kaikilla on vapaus kommentoida, mutta vastaavia kokemuksia aloituksessa mietin
Ap
Oikein oivallinen tapa se on tuokin nostattaa sitä omaa egoaan säälimällä henkilöä, jota on jättämässä.
Ps miehesi ei ole = isäsiTai sitten maailmankuva kieroutuu liikaa täällä palstalla notkumalla. Jompikumpi.
Ap
Edelleen kuinka jaloa. Luulet nyt olevasi jotenkin fiksu ja muita parempi ihminen? Eiköhän sinun prioriteetit pitäisi olla niissä lapsissa, jotka on menettäessä yhteisasumisen toisen vanhempansa kanssa, joka on muuten eron järkyttävin seuraus, eikä miehesi tuleva parisuhde.
En luule olevani muita parempi ihminen, mut ok, jos helpottaa niin olen itseäni täynnä ja narsisti. Helpottaako?
Ero on paskaa koko perheelle. Mies ja minä olemme kuitenkin ehtineet pureksia asioita todella pitkään ja kaikki järjestelyt pyritään tekemään lasten ehdoilla. Mies jäämässä nykyiseen kotiimme ja odotan, että kevään aikana tarpeeksi lähelle lasten koulua ja kavereita tulisi myyntiin tai edes vuokralle riittävän iso ja hyväkuntoinen asunto. Myös raha-asiat on selvät ja kalenterit lastenhoidosta ja sovittu myös, että lapset voivat nähdä kumpaakin vanhempaa halutessaan vaikka mies ja minä emme vietä aikaa keskenämme. Joten jos lopettaisit pään aukomisen, eiköhän prioriteetit ole tietenkin lapsissa vaikka muitakin ajatuksia aivoihin mahtuu.
Itselläni on voimat hyvin vähissä vuosien rasituksesta ja pettymyksistä johtuen, pelkään tosissani ettei oma terveys kestäkään tällaista elämää. Mies ei pysty vähentämään työntekoa, on siitä riippuvainen ja sen vaikutuksia on aika turha vähätellä.
Tein aloituksen juuri tästä asiasta, mikä nyt mietitytti ja muiden vastaavista kokemuksista lukeminen kiinnostaisi koska tämä aihe nyt kiinnostaa, myös jonkinlainen yleiskäsitys elämästä, vertaiskokemuksista eikä vain omasta erostani.
Ap
Heh, luulet että mies vähentää työntekoa ja ottaa enemmän vastuuta lapsista? En kyllä ymmärtää millä logiikalla kuvittelet ettei esim enää joudu pettymään mieheen. Teidän parisuhde tavallaan jatkuu tapaamiset, yms.
Niin, on juridisesti säädetty että muualla asuvan vanhemman AINOA velvollisuus on maksaa elatusmaksut. Vaikka kuinka olisi tapaamisista sovita se ei velvoita isää mihinkään. Yhteishuoltajuus ei todellakaan tarkoita, että vanhemmuus jaettaisiin tasan.
Äitiys on maailman yksinäisin rooli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies löytää pian naisen, josta tulee lastesi äitipuoli. On järkevää toivoa, että hän olisi heitä kohtaan hyvä ja muutenkin hyvä tyyppi, mutta niin ei välttämättä käy. Tuon tulevan naisen lapset voivat myös aiheuttaa ongelmia tai ex-mies.
Kannattaa miettiä mitä toivoo, koska se voi toteutua. Jos eroaisin lasten ollessa alaikäisiä, niin en tällä elämänkokemuksella välttämättä toivoisi, että mies löytää uutta, koska kaikenlaisia sitä leipä elättää. Kun lapset joutuvat uusperhekuvioihin, niin ei se aina heille mitään herkkua ole. Moni lapsi on siinä vahingoittunut vakavasti, on suosimista, syrjintää ja sitten myös ihan törkeää laiminlyöntiä ja pahoinpitelyä. Käytännössä et voi vanhempana siihen mitenkään vaikuttaa, koska et voi päättää, että ex jättää uuden puolisonsa, koska tämä kohtelee lapsia huonosti.
Hämmästyttäviä nämä kommentoijat, jotka haluavat heille tuntemattomien ihmisten onnettoman suhteen jatkuvan. Sydametöntä porukkaa.
19 vuoden parisuhde päättyi keväällä ja ex-mies alkoi seurustelemaan kuukauden kuluttua uuden kanssa. Erostamme on nyt lähes vuosi ja ovat edelleen yhdessä. Itseäni vähän kyllä ihmetyttää, en ole jaksanut edes käydä yksilläkään treffeillä eron jälkeen. koska en pysty noin vain siirtämään tunteita toiseen ihmiseen.
Ystäväpiirissäni ei ole kovin paljon eroja, mutta kaikissa tapauksissa mies on löytänyt uuden hyvin pian ja sama koskee leskiä. Myös naiselle on käynyt samoin eli ovat löytäneet uuden, paremmin sopivan.
Kuten moni jo huomautti, niin lapset ovat tässäkin se isoin asia eli heille erot ja uudet puolisot eivät ole yhtä helppoja. Heidän kanssaan pitäisi käydä terapiassa tai ainakin koko ajan jutella miltä heistä tuntuu. Monesti vanhemmat unohtavat lapset omien tunnekuohujensa takia.
Vierailija kirjoitti:
Hämmästyttäviä nämä kommentoijat, jotka haluavat heille tuntemattomien ihmisten onnettoman suhteen jatkuvan. Sydametöntä porukkaa.
Onko perheen hajoaminen parempi asia? Asiaa voidaan katsoa monelta kantilta ja lapsille ero on melkein aina huonompi asia, varsinkin silloin kun perheessä ei ole ollut esim. väkivaltaa. Sanotaan että nykyään erotaan liian helposti ja se valitettavasti pitää paikkansa edelleenkin. Miehet ovat vähän semmosia että he eivät ymmärrä tunteita samalla tavalla kuin naiset, ellei näitä taitoja heille nimenomaisesti opeteta. Ja kaikki miehet eivät ole eron jälkeen etsimässä uusia naisia, toki niitäkin on, mutta kaikkien miesten niputtaminen yhteen ja samaan, se ei ole todellisuutta. Suurin osa miehistä on pääosin hyviä miehiä, valitettavasti he vain tekevät parisuhteessaan tavalla tai toisella virheitä ja nainen sitten jättää kun eivät pysty hyväksymään tapahtuneita asioita.
Sen mitä melkein kuusikymppisenä olen eroja nähnyt, niin molemmat kyllä löytävät uuden puolison ja miehet naisia nopeammin, jos vain ovat ok tapauksia. Ja jopa nekin, joilla on ongelmia, löytävät, mutta ne suhteet eivät kestä, vaan tulee yhä uusia kumppaneita, mikä sitten rasittaa lapsia.
Neli- ja viisikymppisten eroissa on sitten näitä enemmän, missä mies löytää kyllä naisen, mutta nainen ei, koska vapaalla jalalla ei ole enää kunnollisia miehiä. On vain noita, joilla on joku ongelma ja sen takia suhteet eivät kestä (kun se ongelma ei heti aluksi paljastu).
Summa summarum, tämäkin asia riippuu siitä oletteko te molemmat puolisot ns. täyspäisiä, jolloin kaikki menee ihan hyvin ja osaatte lastenkin asiat hoitaa ok. Eli miehesi löytää kyllä uuden helposti.
Suloista. Elämää ei voi käsikirjoittaa.