Pitkästä liitosta eronneet, joiden puoliso vannoi, ettei tahdo ketään muuta

Vierailija kirjoitti:

Mitkä ovat niin painavia syitä ettei takaisin voisi ottaa? Harvemmin on mitään niin pahoja syitä eroamiselle, pettämisestäkin pääsee ylitse jos sellaista on tapahtunut. Ja harvassa tuntuu olevan nykyisin miehet ketkä haluavat sitoutua elinikäiseen parisuhteeseen/avioliittoon ja jos sellaisen löytää, kannattaa miettiä asioita toisen, kolmannen ja neljännenkin kerran. On myös normaalia että pitkiin parisuhteisiin tuli taukoja/eroja ja myöhemmin palataan yhteen kun molemmat ovat saaneet pohtia asioita rauhassa mitkä menivät mahdollisesti pieleen tai asioita jotka eivät toimineet ensimmäisellä kerralla niin hyvin. Ei avioliittoon tai parisuhteeseen kouluteta ja koulutus tuleekin kun ollaan toisen kanssa. Jos on niin anteeksi antamaton ettei voi toisen virheitä antaa anteeksi, silloin kannattaa kääntää katse ihan itseensä ja miettiä omia paradigmojaan. Jos mies on ottanut opikseen virheistänsä ja toimii nykyään toisin, miksi kannattaisi hyvää miestä silloin jättää? Jonkun periaatteen takiako että exää ei takaisin oteta?

Olen kateellinen sinkkukavereille. Tinderkaruselliin on päästävä

AP

Minulla ei ole toista miestä eikä ajatus uudesta parisuhteesta kiinnosta tällä hetkellä. Olen 100% varma ettei miehellä ole muita kuin minut ja työnsä. Kuten sanoin aloituksessa, toivon että hän antaa ainakin mahdollisuuden, että löytää kaltaisensa kumppanin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Mies tarvii ruuan laittajan ja siivoojan. Nainen pärjää yksinkin.

Heh

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole toista miestä eikä ajatus uudesta parisuhteesta kiinnosta tällä hetkellä. Olen 100% varma ettei miehellä ole muita kuin minut ja työnsä. Kuten sanoin aloituksessa, toivon että hän antaa ainakin mahdollisuuden, että löytää kaltaisensa kumppanin.

Ap

Kuinka jaloa.

Vierailija kirjoitti:

On tietysti, mutta kiinnostaisi tietää kuinka yleistä vastaavissa tapauksissa on jäädä lopuksi elämäkseen yksin.

Mieheni on kuitenkin komea ja kohtelias, tilannetaju tosin toisinaan hukassa. Ikääkin on vasta liki 40, suunnilleen samassa iässä isänikin jäi yksin.

Ap

Itse olen ollut yksin 17 vuotta. En vihaa enkä kaipaa ketään. Lapsi on jo aikuinen ja hänellä menee hyvin. Itsellänikin menee oikein hyvin, aivan hupsu ajatus että tarvitsisin kumppania mihinkään. Heräsi sellainen miete että sielläpäin saattaa jollain muullakin olla tilannetaju hukassa kuin miehelläsi. Jos olet jonkun jättänyt ja mennyt eteenpäin, on alentavaa toivoa hänelle parempaa mieltä aiheuttamasi tuskan tilalle. Vastuu on hänellä ja hän kyllä hoitaa elämänsä jatkossa miten parhaaksi näkee.

T. 41v, aikanaan jätetty nainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet ovat konkreettisempia kuin naiset. Jos hänellä ei ole vielä uutta daamia kiikarissa niin hän tavallaan näkee vain ja ainoastaan sinut elämänsä naisena. Sitten kun jostain ilmaantuu mielenkiintoinen nainen, joka antaa vastakaikua niin unohdut miehen muistista sekunnissa ja hän lähtee uuden elämänsä naisen perään.

Selittääkö tämä sitten toisin pän sen, miksi monet naiset haikailevat koko ikänsä nuoruuden poikaystävien perään, vaikka olisivat parisuhteessa?

Miten naisten nuoruuden poikaystävät tähän liittyvät?

Työ, harrastukset, läheiset, ystävät, jne en minä tähän enää muuta aikataulutettavaa kaipaa. Parisuhde on ihan kiva lisäarvo, mutta ei se mikään elämän tarkoitus ole.

M43

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole toista miestä eikä ajatus uudesta parisuhteesta kiinnosta tällä hetkellä. Olen 100% varma ettei miehellä ole muita kuin minut ja työnsä. Kuten sanoin aloituksessa, toivon että hän antaa ainakin mahdollisuuden, että löytää kaltaisensa kumppanin.

Ap

Kuinka jaloa.

Ei normaali ihminen toivo pahaa puolisolle, jonka kanssa on elänyt pitkälle toistakymmentä vuotta. Koska mies on tuota paljon toistellut ja oma isäni jäi vuosikymmeniksi yksin niin kyllä minä toivon, että mieheni löytäisi hyvän suhteen. Hän voisi olla hyvä mies jollekin työkeskeiselle ja hyvin introvertille naiselle.

Tietysti kaikilla on vapaus kommentoida, mutta vastaavia kokemuksia aloituksessa mietin

Ap

Älä sure.

Mun ex jankutti aina että olen hänelle maailman tärkein, eikä halua että eroamme koskaan. Koska käytös ja teot eivät tukeneet sanoja, jätin hänet lopulta oman hyvinvointini tähden, vaikka ero oli kova paikka mullekin.

No, mies kuulemma oli "ihan sekaisin".

Viikon päästä kaverit vetivät sen perässään kotibileisiin. Siellä joku mimmi päättäväisesti liimaantui matkaan. Ei kuulemma voinut mitään.

Noin mä pääsin exästä, ja se oli hyvä se. Niin pääset säkin. Miesten takia on turha surra, niille kelpaa reikä kun reikä. Tämä totuus valkenee vasta kun riisuu ruusunpunaiset lasit päästään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole toista miestä eikä ajatus uudesta parisuhteesta kiinnosta tällä hetkellä. Olen 100% varma ettei miehellä ole muita kuin minut ja työnsä. Kuten sanoin aloituksessa, toivon että hän antaa ainakin mahdollisuuden, että löytää kaltaisensa kumppanin.

Ap

Kuinka jaloa.

Ei normaali ihminen toivo pahaa puolisolle, jonka kanssa on elänyt pitkälle toistakymmentä vuotta. Koska mies on tuota paljon toistellut ja oma isäni jäi vuosikymmeniksi yksin niin kyllä minä toivon, että mieheni löytäisi hyvän suhteen. Hän voisi olla hyvä mies jollekin työkeskeiselle ja hyvin introvertille naiselle.

Tietysti kaikilla on vapaus kommentoida, mutta vastaavia kokemuksia aloituksessa mietin

Ap

Oikein oivallinen tapa se on tuokin nostattaa sitä omaa egoaan säälimällä henkilöä, jota on jättämässä.

Ps miehesi ei ole = isäsi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole toista miestä eikä ajatus uudesta parisuhteesta kiinnosta tällä hetkellä. Olen 100% varma ettei miehellä ole muita kuin minut ja työnsä. Kuten sanoin aloituksessa, toivon että hän antaa ainakin mahdollisuuden, että löytää kaltaisensa kumppanin.

Ap

Kuinka jaloa.

Ei normaali ihminen toivo pahaa puolisolle, jonka kanssa on elänyt pitkälle toistakymmentä vuotta. Koska mies on tuota paljon toistellut ja oma isäni jäi vuosikymmeniksi yksin niin kyllä minä toivon, että mieheni löytäisi hyvän suhteen. Hän voisi olla hyvä mies jollekin työkeskeiselle ja hyvin introvertille naiselle.

Tietysti kaikilla on vapaus kommentoida, mutta vastaavia kokemuksia aloituksessa mietin

Ap

Oikein oivallinen tapa se on tuokin nostattaa sitä omaa egoaan säälimällä henkilöä, jota on jättämässä.

Ps miehesi ei ole = isäsi

Tai sitten maailmankuva kieroutuu liikaa täällä palstalla notkumalla. Jompikumpi.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Mitkä ovat niin painavia syitä ettei takaisin voisi ottaa? Harvemmin on mitään niin pahoja syitä eroamiselle, pettämisestäkin pääsee ylitse jos sellaista on tapahtunut. Ja harvassa tuntuu olevan nykyisin miehet ketkä haluavat sitoutua elinikäiseen parisuhteeseen/avioliittoon ja jos sellaisen löytää, kannattaa miettiä asioita toisen, kolmannen ja neljännenkin kerran. On myös normaalia että pitkiin parisuhteisiin tuli taukoja/eroja ja myöhemmin palataan yhteen kun molemmat ovat saaneet pohtia asioita rauhassa mitkä menivät mahdollisesti pieleen tai asioita jotka eivät toimineet ensimmäisellä kerralla niin hyvin. Ei avioliittoon tai parisuhteeseen kouluteta ja koulutus tuleekin kun ollaan toisen kanssa. Jos on niin anteeksi antamaton ettei voi toisen virheitä antaa anteeksi, silloin kannattaa kääntää katse ihan itseensä ja miettiä omia paradigmojaan. Jos mies on ottanut opikseen virheistänsä ja toimii nykyään toisin, miksi kannattaisi hyvää miestä silloin jättää? Jonkun periaatteen takiako että exää ei takaisin oteta?

No vaikka se että tunteita ei ole? Miksi pitäisi ottaa takaisin suhteeseen ihminen, jota kohtaan ei tunne mitään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On tietysti, mutta kiinnostaisi tietää kuinka yleistä vastaavissa tapauksissa on jäädä lopuksi elämäkseen yksin.

Mieheni on kuitenkin komea ja kohtelias, tilannetaju tosin toisinaan hukassa. Ikääkin on vasta liki 40, suunnilleen samassa iässä isänikin jäi yksin.

Ap

Itse olen ollut yksin 17 vuotta. En vihaa enkä kaipaa ketään. Lapsi on jo aikuinen ja hänellä menee hyvin. Itsellänikin menee oikein hyvin, aivan hupsu ajatus että tarvitsisin kumppania mihinkään. Heräsi sellainen miete että sielläpäin saattaa jollain muullakin olla tilannetaju hukassa kuin miehelläsi. Jos olet jonkun jättänyt ja mennyt eteenpäin, on alentavaa toivoa hänelle parempaa mieltä aiheuttamasi tuskan tilalle. Vastuu on hänellä ja hän kyllä hoitaa elämänsä jatkossa miten parhaaksi näkee.

T. 41v, aikanaan jätetty nainen.

Muutenkin, se on yksi lysti mitä kukakin toivoo. Teoilla on merkitystä. Etenkin niillä, mitä tekee puolisolleen.

Mutta eron jälkeen on joutavaa hurskastella että toivon sulle sitä ja tätä. Se on samantekevää. Kun yhteydenpito loppuu, se loppuu. Paras keskittyä omaan elämäänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole toista miestä eikä ajatus uudesta parisuhteesta kiinnosta tällä hetkellä. Olen 100% varma ettei miehellä ole muita kuin minut ja työnsä. Kuten sanoin aloituksessa, toivon että hän antaa ainakin mahdollisuuden, että löytää kaltaisensa kumppanin.

Ap

Kuinka jaloa.

Ei normaali ihminen toivo pahaa puolisolle, jonka kanssa on elänyt pitkälle toistakymmentä vuotta. Koska mies on tuota paljon toistellut ja oma isäni jäi vuosikymmeniksi yksin niin kyllä minä toivon, että mieheni löytäisi hyvän suhteen. Hän voisi olla hyvä mies jollekin työkeskeiselle ja hyvin introvertille naiselle.

Tietysti kaikilla on vapaus kommentoida, mutta vastaavia kokemuksia aloituksessa mietin

Ap

Oikein oivallinen tapa se on tuokin nostattaa sitä omaa egoaan säälimällä henkilöä, jota on jättämässä.

Ps miehesi ei ole = isäsi

Tai sitten maailmankuva kieroutuu liikaa täällä palstalla notkumalla. Jompikumpi.

Ap

Edelleen kuinka jaloa. Luulet nyt olevasi jotenkin fiksu ja muita parempi ihminen? Eiköhän sinun prioriteetit pitäisi olla niissä lapsissa, jotka on menettäessä yhteisasumisen toisen vanhempansa kanssa, joka on muuten eron järkyttävin seuraus, eikä miehesi tuleva parisuhde.

Sanoisin että ex-miehesi ei ole vieläkään sitten muuttunut jos edeĺleen laittaa työn perheen edelle. Tunnetaidot hukassa vain ja 90 % miehistä sortuu siihen kun ei tunnetaitoja opeteta koulussa. Sinun täytyy tehdä tämä selväksi hänelle sillä ei näytä ymmärtäneen sitä.

Onko miehesi yrittäjä? Melkein kaikki yrittäjät ovat kovia tekemään töitä, joten on todella väärin miestäsi kohtaan, että syyllistät siitä. Hän löytää varmasti hyvin nopeasti uuden puolison, koska yrittäjätyyppiset miehet ovat erittäin suosittuja luonteensa vuoksi. 

Muistan joskus nuorempana, kun lapset olivat pieniä ja kävin itsekin töissä, että miehen kova työnteko häiritsi minua, mutta ratkaisimme sen niin, että minä tein vähemmän töitä. Meillä ei kuitenkaan ole ollut sellaista koskaan, ettenkö arvostaisi miehen työntekoa ja yrittämistä. Hän on loistava työssään ja työ tuottaa hänelle nautintoa. Nyt vanhemmiten on väsymisen takia vähentänyt itse työntekoa, mutta senkin hän laskee etukäteen tulonmenetyksinä :)  Esimerkiksi tänä vuonna vähemmän tuota tarkoittaa 10 prosentin vähennystä liikevaihtoon.

Toivottavasti olette käyneet terapiassa. Työntekohan ei ole syynä eroon, vaan se, jos välillänne ei ole kontaktia ja kohtaamista. Sen voi korjata, jos haluaa.  

Vierailija kirjoitti:

Selittääkö tämä sitten toisin pän sen, miksi monet naiset haikailevat koko ikänsä nuoruuden poikaystävien perään, vaikka olisivat parisuhteessa?

Miten niin muka MONET naiset? En tunne ketään!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole toista miestä eikä ajatus uudesta parisuhteesta kiinnosta tällä hetkellä. Olen 100% varma ettei miehellä ole muita kuin minut ja työnsä. Kuten sanoin aloituksessa, toivon että hän antaa ainakin mahdollisuuden, että löytää kaltaisensa kumppanin.

Ap

Kuinka jaloa.

Ei normaali ihminen toivo pahaa puolisolle, jonka kanssa on elänyt pitkälle toistakymmentä vuotta. Koska mies on tuota paljon toistellut ja oma isäni jäi vuosikymmeniksi yksin niin kyllä minä toivon, että mieheni löytäisi hyvän suhteen. Hän voisi olla hyvä mies jollekin työkeskeiselle ja hyvin introvertille naiselle.

Tietysti kaikilla on vapaus kommentoida, mutta vastaavia kokemuksia aloituksessa mietin

Ap

Oikein oivallinen tapa se on tuokin nostattaa sitä omaa egoaan säälimällä henkilöä, jota on jättämässä.

Ps miehesi ei ole = isäsi

Tai sitten maailmankuva kieroutuu liikaa täällä palstalla notkumalla. Jompikumpi.

Ap

Edelleen kuinka jaloa. Luulet nyt olevasi jotenkin fiksu ja muita parempi ihminen? Eiköhän sinun prioriteetit pitäisi olla niissä lapsissa, jotka on menettäessä yhteisasumisen toisen vanhempansa kanssa, joka on muuten eron järkyttävin seuraus, eikä miehesi tuleva parisuhde.

Voihan ap olla lapseton, mutta jos lapsia on, niin on todella naiivia ajatella ap:n kaltaisen miehen pärjäämistä. Eivät tuollaiset miehet jää yksin, se on selvä. Jos ap ylenkatsoo miehensä tunteita eikä vastaa niihin, niin onhan miehen etu, että liitto päättyy. Työn tekemisestä valittaminen on väärin miestä kohtaan, koska halu ja innostus omasta työstä on merkittävä osa kaikkien persoonaa, minunkin, vaikken tee töitä kovin paljon. Sen kyseenalaistaminen on sama kuin valittaisi toisen silmien väristä, eihän se ole oikein.

Ap:n kannattaa käydä ihan realistisesti läpi miten hänen ja lasten elämä erossa paranisi, jos lapsia on. Olisiko kaikki niin ihanaa, vai miten se menisi. Kun mies löytää uuden tai nainen itse, niin lapset saavat elämäänsä uuden aikuisen. Koulut, lasten hoito, kuskailut, taloudellinen tilanne. Erossa on paljon miettimistä. Puolison nykyistä rakkautta ei se vähennä, että hän menee eteenpäin ja löytää uuden, luultavasti tällä kertaa paremmin sopivan, joka arvostaa hänen ahkeruuttaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On tietysti, mutta kiinnostaisi tietää kuinka yleistä vastaavissa tapauksissa on jäädä lopuksi elämäkseen yksin.

Mieheni on kuitenkin komea ja kohtelias, tilannetaju tosin toisinaan hukassa. Ikääkin on vasta liki 40, suunnilleen samassa iässä isänikin jäi yksin.

Ap

Jos speksit on nuo niin miehellesi löytyy kyllä kysyntää. Miehillä tuppaa edellinen suhde unohtumaan heti, kun on uutta pesää tiedossa.

En usko, että miehet entisen unohtavat, mutta kyllä he menevät eteenpäin, jos vain suinkin pystyvät, mikä tarkoittaa uutta naista ja yleensä pian (jos vain omat speksit riittävät). 

On jotenkin hassua, että ap vertaa miestään isäänsä, jonka elämästä hän ei loppupeleissä tiedä kaikkea. Tai vanhempiensa erosta. Isä on saattanut olla vaikka biseksuaali, jolla on ollut eron jälkeen miessuhteita. Tai hän ei ole koskaan suhteistaan tyttärelle kertonut, koska ei ole halunnut ketään pysyvästi elämäänsä, monet elävät noin (tunnen itsekin tuollaisen eronneen, joka ei enää halua uutta liittoa, mutta lyhyitä suhteita on paljon). Kaikkea ei lapsille kerrota eikä ole tarviskaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole toista miestä eikä ajatus uudesta parisuhteesta kiinnosta tällä hetkellä. Olen 100% varma ettei miehellä ole muita kuin minut ja työnsä. Kuten sanoin aloituksessa, toivon että hän antaa ainakin mahdollisuuden, että löytää kaltaisensa kumppanin.

Ap

Kuinka jaloa.

Ei normaali ihminen toivo pahaa puolisolle, jonka kanssa on elänyt pitkälle toistakymmentä vuotta. Koska mies on tuota paljon toistellut ja oma isäni jäi vuosikymmeniksi yksin niin kyllä minä toivon, että mieheni löytäisi hyvän suhteen. Hän voisi olla hyvä mies jollekin työkeskeiselle ja hyvin introvertille naiselle.

Tietysti kaikilla on vapaus kommentoida, mutta vastaavia kokemuksia aloituksessa mietin

Ap

Oikein oivallinen tapa se on tuokin nostattaa sitä omaa egoaan säälimällä henkilöä, jota on jättämässä.

Ps miehesi ei ole = isäsi

Tai sitten maailmankuva kieroutuu liikaa täällä palstalla notkumalla. Jompikumpi.

Ap

Edelleen kuinka jaloa. Luulet nyt olevasi jotenkin fiksu ja muita parempi ihminen? Eiköhän sinun prioriteetit pitäisi olla niissä lapsissa, jotka on menettäessä yhteisasumisen toisen vanhempansa kanssa, joka on muuten eron järkyttävin seuraus, eikä miehesi tuleva parisuhde.

En luule olevani muita parempi ihminen, mut ok, jos helpottaa niin olen itseäni täynnä ja narsisti. Helpottaako?

Ero on paskaa koko perheelle. Mies ja minä olemme kuitenkin ehtineet pureksia asioita todella pitkään ja kaikki järjestelyt pyritään tekemään lasten ehdoilla. Mies jäämässä nykyiseen kotiimme ja odotan, että kevään aikana tarpeeksi lähelle lasten koulua ja kavereita tulisi myyntiin tai edes vuokralle riittävän iso ja hyväkuntoinen asunto. Myös raha-asiat on selvät ja kalenterit lastenhoidosta ja sovittu myös, että lapset voivat nähdä kumpaakin vanhempaa halutessaan vaikka mies ja minä emme vietä aikaa keskenämme. Joten jos lopettaisit pään aukomisen, eiköhän prioriteetit ole tietenkin lapsissa vaikka muitakin ajatuksia aivoihin mahtuu.

Itselläni on voimat hyvin vähissä vuosien rasituksesta ja pettymyksistä johtuen, pelkään tosissani ettei oma terveys kestäkään tällaista elämää. Mies ei pysty vähentämään työntekoa, on siitä riippuvainen ja sen vaikutuksia on aika turha vähätellä.

Tein aloituksen juuri tästä asiasta, mikä nyt mietitytti ja muiden vastaavista kokemuksista lukeminen kiinnostaisi koska tämä aihe nyt kiinnostaa, myös jonkinlainen yleiskäsitys elämästä, vertaiskokemuksista eikä vain omasta erostani.

Ap