Miksette pidä lapsillenne kuria?

JÄtettäkö te sen laskunkin maksamatta? Vai juokseeko tarjoilija teidän perään kadulle ja odottaa vieressä laskun kanssa kun te saarnaatte kakaroille?

ivat, että mahdollisimman moni ottaisi opikseen ;-)

Tuo tilanne on silloin, kun ravintolassa syöminen lapsen kanssa on yleinen tapa, kuinka monessa perheessä näin on, ei varmaan kovin monessa. Ei meillä ainakaan ole tapana käydä ulkona lasten kanssa syömässä kuin ihan aniharvoin, ehkä kerran pari vuodessa, häissä tai muissa juhlissa. Jos tuolloin antaa periksi ja tekee olemisen siedettäväksi kaikille osapuolille, en todellakaan usko, että lapsi saa siitä yhtään mitään viestiä, tuskin edes seuraavalla kerralla muistaa koko tilannetta ja on sitten jo taas vanhempikin.

Kerran ihailin yhtä äitiä, joka hallitsi kolme alle kouluikäistä lastaan aivan ihmeellisen hienosti. Sitten kerran huomasin, mikä se konsti oli, äiti nipisteli lapsia aina kun ne vähänkin liikehtivät. Tuli mieleen, että mitenköhän paljon väkivalta kuului lapsen kasvatukseen kotona....

Minusta ap:n viestissä kuvattu toiminta oli äidiltä huonoa - tällä tavalla ei pitäis antaa periksi. Mutta 15 kirjoittama viesti kuulosti aika erilaiselta, tavallaan harkitulta periksiantamiselta, ilmeisesti hän jo etukäteen ottaa löysemmin ravintolassa, eikä tilanne edes mene siihen että lapsen huuto palkittaisiin karkilla.



Minusta ei pidä kategorisesti sanoa, että koskaan ei saisi antaa periksi lapselle - pitäähän lapsen oppia sekin, että ihmiset joustavat ja joskus annetaan periksi - tärkeintä on, että periksi ei anneta siksi, että ei kestetä lapsen huutoa/kiukuttelua. En oikein osaa selittää, mutta minusta kaikki periksiantamiset eivät ole samanlaisia. Tietysti on tärkeää, että lapsi tietää, että äiti asettaa rajat. Mutta voi lapsi tietää sen, vaikka äidin sana ei olisikaan aina kiveen hakattu laki, jota mikään olosuhde maailmassa ei voi muuttaa.

...jälkitilanne on tärkeä. Lapsen rauhoituttua asiasta keskustellaan. Seuraavalla kerralla tilanne ennakoidaan ja käytöksestä jutellaan ennen ravintolaan menoa. Säännöt tehdään selviksi jo kotona, jos on aihetta odottaa huonoa käytöstä.



Juhlissa olen tehnyt niin, että riekkuja poistetaan pöydästä/kirkosta yms. rauhoittumaan/jäähylle. Selitetään, että takaisin voidaan palata vasta, kun olet rauhoittunut ja osaat olla nätisti.



Keskimmäinen lapseni oli leikki-ikäisenä hankalasti hallittava tapaus. Nyt ihan fiksu ekaluokkalainen. Tiedän mistä puhu.



25

jotkut osaavat tehdä hienoja päätelmien perheiden elämästä ja kasvatustyylistä seurattuaan ko. perheen tilannetta muutaman minuutin ajan! Ja tulevaisuuskin osataan ennustaa.



Lapsella oli todennäköisesti vain huono hetki, verensokerit alhaalla tms. En vielä tämän perusteella menisi sanomaan että on lapselta tulevaisuus pilattu.

Jos mää nään että joku raahaa lapsensa autoon ja jättää sinne niin soitan kyllä poliisin paikalle. Saat selittää ihan itse miksi lapsi on yksin autossa.



Mää en käsitä miksi lapsien pitää istua hiljaa kädet ristissä! Ei saa tietty räkiä ja riehua, silloin sanotaan ei ja napakasti ja selkeästi miksei. Ja jos ei tottele niin lahjonta, uhkaus tai kiristys. Nurkkaankin voisin laittaa. Mutta asia KESKUSTELLAAN lapsen kanssa, sitä kasvatus on, ei heitteillejättöä autoon tai pahoinpitelyä nipistelynä.



Itse en KOSKAAN ole lähtenyt pois kiukuttelevan lapsen kanssa. Jos lapsi kaupassa heittäytyy lattialle ja huutaa niin tilanne selvitetään, en todellakaan lähde pois kaupasta.

Ravintolat valitsen niin että sielä voi lapsen kanssa olla.. ;) Meillä kiukut menee ohi kun ne huomioidaan ja hoidetaan.



Mutta tajuan kyllä että toisia nolottaa lapsen täysin normaali käytös kiukutteluun julkisesti ja asia halutaan ohittaa nopeesti vaikka huomiottajättämisellä. Se vaan on aika tyly tapa opettaa -jättää opettamatta. En usko että se kuitenkaan tekee lapsesta mitenkään isompana erilaisemman.. Siihen vaikuttaa oma luonne ja ympäristö muutenkin kuin mitä omat vanhemmat antaa tapana.

Minullakin ekaluokkainen, joka oli 2-3-vuotiaana tosi hankala tapaus, vilkas kuin mikä. Nyt tosi kiva ja fiksu koululainen. Edelleen vilkas, mutta esim. luokassa opettajan mukaan yksi reippaimmista ja tottelevaisimmista lapsista, ei häiriköi ja on vastuuntuntoinen, vie läksyjä kavereille ja hakee kaveria koulumatkalla.

Meillä ei ole oltu ehdottomia, vaan tyylin 15 mukaisia. Periksi on annettu harkinnan mukaan, kaikki huomioiden. Kotona ollaan keskusteltu ja opeteltu tapoja, käyty harjoittelemassa pienimuotoisissa paikoissa, joista on voinut lähteä pois. Mutta tosipaikan tullen on tarpeen mukaan kyllä annettu periksi, siis siinä mielessä, että lapsi on saatu käyttäytymään, jos se on sitten vaatinut karkkia tai lupauksen jostain kivasta, se on vaan vaatinut. Koskaan se periksi antaminen ei ole tarkoittanut sitä, että kierre jatkuu, ja lapsi saa kaiken periksi.

Lopputulema siis tässä vaiheessa erinomainen, minäkin siis tiedän mistä puhun. Voiskohan tästä päätellä sen, että tapoja on monenlaisia ja kaikki yhtä hyviä? Vai katsotaanko 10 vuoden kuluttua uudestaan, missä mennään ja tehdään taas päätelmät sen mukaan? :-)

" minun lapseni osaa käyttäytyä" jne.



Näissä tarinoissa ei ole muuta sisältöä, kuin että ap pitää omia lapsia toisten lapsia parempina ja itseään toisia äitejä parempana kasvattajana.



Näitä tarinoita on esillä useita joka päivä, narsististen äitien aloittamia itsekorostuksia.

Ystäväni, joka aina ylenkatsoi villiä lastani, omansa kun ovat aina olleet kurissa ja järjestyksessä, ovat luonteeltaan hyvin rauhallisia, käy tällä hetkellä toisen lapsensa kanssa perheterapiassa, koska lapselta puuttuu aloitekyky, ei uskalla tehdä mitään, kun pelkää tekevänsä väärin. Surullinen tapaus. Seisoo vaan, ei pysty ottamaan kontaktia muihin lapsiin. Pitkään pidettiin vain rauhallisena ja hyvin kasvatettuna mutta esikoulussa sitten alettiin kiinnittämään asiaan tarkemmin huomiota ja nyt sitten käyvät terapiassa koko perhe. Kuulin tästä heidän mummoltaan, itse ei ikinä varmaan paljastaisi tällaista kulissiensa takaa.

Jokainen täsjärkinen sen kai tajuaakin, että äärimmäiset toimintatavat herättävät aina epäilyksensä - puhutaan sitten kasvatuksesta, naispappeudesta, autolla ajosta tai mistä vain.

Itse tajusin vasta sen luettuani, missä oli vika kun lapset eivät totelleet. Olen opiskellut nyt koko syksyn kasvatustiedettä ja se näkyy jo lapsissakin. Meillä on kaksi alle koulikäistä poikaa, jotka veivät minua kuin litran mittaa, vaan eivätpä vie enää. On upea tunne, kun ei tarvitse huutaa ja kaikki sujuu. Eilen olimme kirkkokonsertissa ja ravintolassa käymme harva se viikko (pikaruokapaikkoja en laske ravintoloiksi).

Jos sinä viet sen huutavan lapsen yksin autoon istumaan ja vaikka autopommi räjäyttää sen autosi niin onko sulle paljon iloa siitä, että sä näit sinne autoon koko ajan eikä tarkoitus lapsen ollut olla siellä yksin? Minä en ole jättänyt lapsiani minnekään koskaan yksin. Ei, en ole roskiakaan vienyt niin, että lapset ois ollut yksin kotona, eivät edes uskaltaisi olla. Jos sillä roskis reissulla vaikka kämppä syttyisi palamaan niin siinäpä selittelet poliisille, että mitä lapset teki yksin kotona.



Ja ei, en olisi itse toiminut tuossa ravintolatilanteessa tuolla tavalla, mutta en myöskään sinun tavallasi, enkä olisi nipistellyt lapsiani. Mekin käydään ravintolakäyttäytymistä harjoittelemassa lasten kanssa vain lapsiystävällisissä ravintoloissa ja kyläkäyttäytymistä vain lapsiystävällisissä kyläpaikoissa jne. Ts. ei vaadita lapselta sellaista käyttäytymistä sellaisissa tilanteissa, joihin ei kertakaikkiaan vielä kykene.